Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Saimaannorpan kuutteja löytyi alkukevään laskennassa 63 – määrä voi vielä kasvaa

    Saimaannorpan kuutteja löytyi alkukevään laskennassa 63 – määrä voi vielä kasvaa


    Saimaannorpan kuutteja löytyi alkukevään laskennoissa yhteensä 63, joista kaikki paitsi yksi olivat elossa löytöhetkellä, kertoo Metsähallitus. Laskenta tehtiin tänä vuonna vaikeissa olosuhteissa, ja kuuttien määrä tarkentunee vielä...

    Saimaannorpan kuutteja löytyi alkukevään laskennoissa yhteensä 63, joista kaikki paitsi yksi olivat elossa löytöhetkellä, kertoo Metsähallitus.

    Laskenta tehtiin tänä vuonna vaikeissa olosuhteissa, ja kuuttien määrä tarkentunee vielä pesäpaikkasukelluksissa toukokuussa.

    – Jää peittyi nopeasti lumikerroksella ja jäätyminen oli epätasaista. Kinostuminen oli kuitenkin runsasta ja norpat saivat pesiä luonnonkinoksissa, kertoo tiedotteessa Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela.

    Alkukevään laskentoihin osallistui noin sata ihmistä, joista valtaosa oli paikallisia vapaaehtoisia.

    – Heikkojen jäiden ja vaihtelevien sääolosuhteiden vuoksi pesätarkistukset jouduttiin tekemään lyhyellä ajanjaksolla, eikä kaikkia pesiä ja poikasia löydetty.

    Verkkokalastusrajoitusalueiden ulkopuolella syntyi kaksi kuuttia, joista toinen Puruvedellä ja toinen Rantasalmen Haapaselällä. Kalastusrajoituksista vastaava Pohjois-Savon ely-keskus pyrkii tekemään osakaskuntien kanssa verkkokalastusta rajoittavia sopimuksia kuuttien turvaamiseksi.

    Kuutteja jäi löytämättä jäiden sulettua

    Viime vuonna pesälaskennoissa havaittiin 78 kuuttia, ja sukellukset tarkensivat syntyneiden norpan poikasten määrän 86 kuuttiin. Metsähallituksen ylitarkastaja Tero Sipilä toteaa, ettei tämän vuoden laskentojen tulos ole vertailukelpoinen edellisvuoden kanssa.

    – Savonlinnan eteläpuolen laskentatulos on suurin piirtein vertailukelpoinen. Virtaisimmilla alueilla laskijat kävivät aikaisin, eikä niille enää päästy jäiden pehmettyä. Savonlinnan pohjoispuolelta tiedämme, että pesiä jäi paljon löytämättä.

    Sipilä pitää pesälaskentojen tulosta toivoa herättävänä. Norppakannan vahvistumista Sipilä ei kuitenkaan uskalla vielä luvata.

    – Niillä alueilla, missä pesälaskenta saatiin hyvin suoritettua, tulos vastaa edellistalvea. Tiedämme, että norpan pesintä onnistui, koska poikaskuolleisuus on jäänyt hyvin vähäiseksi.

    – Näyttää siltä, että viime vuonna ainakin Etelä-Saimaan suurilla selillä norppia on kuollut yhtä paljon kuin syntynytkin, eli kanta ei ole päässyt kasvamaan. Norppakanta on herkkä, koska kanta on jakautunut niin monelle lisääntymisalueelle. Yhdellä nurkalla menee paremmin kuin toisella. Pääasia on, ettei samalla nurkalla käy huonosti monta kertaa peräkkäin, Sipilä toteaa.

    Norpan vanhojen asuinalueiden valtaaminen itäisellä ja pohjoisella Saimaalla ilahduttaa Sipilää.

    – Norppa valtaa alueita jopa nopeammin kuin odotimme. Kehitys on rohkaisevaa etenkin Puruvedellä, missä kuutteja on syntynyt kahtena peräkkäisenä vuonna, ja Luonterilla. Norpat levittäytyvät kannan vahvistuessa takaisin alueille, jotka olivat kymmeniä vuosia sitten hyviä norppa-alueita.

    Lue myös:

    Saimaannorppa levittäytyy uusvanhoille elinalueille – Kevään olosuhteet olivat ihanteelliset, uusia rauhoitusalueita syntyy rivakasti

    Itä- ja Pohjois-Suomi haluavat uudelle EU-budjettikaudelle oman ohjelman, joka tukisi entistä paremmin alueen kasvua ja kilpailukykyä

    Itä- ja Pohjois-Suomi haluavat uudelle EU-budjettikaudelle oman ohjelman, joka tukisi entistä paremmin alueen kasvua ja kilpailukykyä


    Itä- ja Pohjois-Suomi haluavat seuraavalle EU-budjettikaudelle oman rakennerahasto-ohjelman, joka vastaisi paremmin harvaan asutun alueen erityishaasteisiin. Oman ohjelman tavoitteena on tasoittaa maantieteellisistä lähtökohdista johtuvia eroja...

    Itä- ja Pohjois-Suomi haluavat seuraavalle EU-budjettikaudelle oman rakennerahasto-ohjelman, joka vastaisi paremmin harvaan asutun alueen erityishaasteisiin.

    Oman ohjelman tavoitteena on tasoittaa maantieteellisistä lähtökohdista johtuvia eroja Suomen sisällä. Oma ohjelma lisäisi Itä- ja Pohjois-Suomen kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä.

    Euroopan komission tämänkeväisen maaraportin mukaan erityisesti tuottavuus, työttömyys, väestönkasvu, saavutettavuus ja väestöntiehys ovat Itä- ja Pohjois-Suomen isoimpia haasteita.

    Itä- ja Pohjois-Suomen neuvottelukunnat vaativat, että Suomen sisäiset, alueelliset kehityserot tunnustetaan valtakunnallisesti ja otetaan huomioon uudella hallituskaudella.

    – On tärkeää, että Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi saavat niin sanottua koheesiorahoitusta riittävässä määrin. Rahoitus tasoittaa maantieteellisistä lähtökohdista johtuvia suuria eroja maamme sisällä, linjaa Itä-Suomen neuvottelukunnan puheenjohtaja Seppo Kääriäinen.

    Kääriäinen painottaa, että Itä- ja Pohjois-Suomen asia on koko Suomen asia.

    – Suomi tarvitsee voimakkaasti ja välttämättömästi Itä-Suomea ja Pohjois-Suomea. Meillä on luonnonvaroja ja mahdollisuuksia teollisuudelle, matkailulle ja ruoantuotannolle. Niitä ilman Suomi ei tule menestymään, Kääriäinen alleviivaa.

    Myös liikennekysymykset puhuttivat voimakkaasti keskiviikkoisessa kokouksessa. Itärata-hanke herätti Kääriäisen mukaan paljon keskustelua.

    – Itä-Suomella on erityisen suuria toiveita ja odotuksia saada omia liikenneolojansa nykyistä paljon parempaan järjestykseen. On tärkeää, ettei Itä-Suomi unohdu tämänhetkisessä ratakeskustelussa, Kääriäinen painottaa.

    Itä- ja Pohjois-Suomen neuvottelukunta keskusteli alkavan eduskunta- ja hallituskauden tärkeimmistä kysymyksistä ja hahmotteli yhteistä toimintalinjaansa keskiviikkoisessa kokouksessaan Helsingissä.

    Neuvottelukunta on toimielin, johon kuuluvat Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien maakuntahallitusten ja -valtuustojen puheenjohtajistot, maakuntajohtajat ja kansanedustajat.

    Kansallispuiston uuden riippusillan voi ylittää moottorikelkalla – vanha hajosi turistien alta

    Kansallispuiston uuden riippusillan voi ylittää moottorikelkalla – vanha hajosi turistien alta


    Repoveden kansallispuistossa Kouvolassa sijaitsevan Lapinsalmen uuden riippusillan suunnittelu on valmistunut. Metsähallitus kertoo päätyneensä rakentamaan ylhäältä kannatetun teräsrakenteisen pyloniriippusillan. Pylonilla tarkoitetaan sillan...

    Repoveden kansallispuistossa Kouvolassa sijaitsevan Lapinsalmen uuden riippusillan suunnittelu on valmistunut. Metsähallitus kertoo päätyneensä rakentamaan ylhäältä kannatetun teräsrakenteisen pyloniriippusillan. Pylonilla tarkoitetaan sillan kannatinpylvästä. Toisena vaihtoehtona oli rakentaa perinteinen köysiriippusilta.

    Uuden sillan kansi on tasainen ja jäykkä, jotta sillan voi ylittää kaikkina vuodenaikoina ja tarvittaessa myös mönkijällä ja moottorikelkalla. Moottoriajoneuvoja voisi käyttää esimerkiksi pelastustehtävissä.

    – Pylonisillassa on parempi kantavuus ja pienempi ankkurointiin kohdistuva veto. Siltaa voi myös kävellä samanaikaisesti molempiin suuntiin, mikä poistaa vanhalla sillalla esiintyneet ruuhkat. Samalla varaudutaan kansallispuiston koko ajan nouseviin käyntimääriin, kertoo rakennusmestari Pasi Ikonen Metsähallituksen tiedotteessa.

    MetsähallitusLemmenlukoille tarkat paikat

    Uuden sillan ulkoinen ilme pyritään saamaan ympäristöön mahdollisimman sopivaksi. Yli viiden metrin korkeuteen kohoavat pylonit maalataan ympäristöön sopivin värein ja kannen pinta rakennetaan painekyllästetystä kestopuusta.

    Leveyttä uudelle sillalle tulee noin 1,5 metriä. Se on yli tuplasti vanhaa leveämpi.

    Metsähallitus on varautunut myös lemmenlukkojen kiinnitykseen. Niille on varattu omat paikkansa sillan molemmissa päissä. Samalla toivotaan, että lukkoja ei kiinnitettäisi itse siltaan.

    Seuraavaksi on vuorossa lupien hakeminen Kouvolan kaupungilta ja rakennusurakan kilpailuttaminen. Rakentamisen pitäisi alkaa viimeistään heinäkuussa.

    Ankkuritangon pettäminen aiheutti onnettomuuden

    Kymmenen metrin korkeudessa Lapinsalmen vesistössä roikkunut riippusilta hajosi viime heinäkuussa, kun riippusillan kiinnityksessä käytetty ankkuritanko petti.

    Sillalla oli onnettomuushetkellä kuusi aikuista ja kaksi lasta, joista kukaan ei loukkaantunut vakavasti.

    Vanhan sillan käyttäjiä oli ohjeistettu kulkemaan 50 metriä pitkän sillan yli 10 metrin välein tai yksi kerrallaan.

    Onnettomuuden syyksi paljastui, että ankkuritangon virheellinen asento oli aiheuttanut sille taivutusrasituksen, jota ei ollut todennäköisesti otettu siltaa suunniteltaessa huomioon. Silta oli myös altistunut lievälle ylikuormitukselle käyttäjien ja lumikuorman takia.

    Lapinsalmen riippusilta on ollut Repoveden suosituimpia ja tunnetuimpia kohteita. Se on sijainnut lyhyen kävelymatkan päässä Lapinsalmen parkkipaikalta.

    30-vuotias lähihoitaja Outokummusta nousi eduskuntaan – perussuomalaisten uusista kansanedustajista moni on hoitaja tai yrittäjä

    30-vuotias lähihoitaja Outokummusta nousi eduskuntaan – perussuomalaisten uusista kansanedustajista moni on hoitaja tai yrittäjä


    Outokumpulainen lähihoitaja Sanna Antikainen löi ällikällä monet vaaleja seuraavat. Hän oli Savo-Karjalan vaalipiirissä perussuomalaisten äänikuningatar 5793 äänellä. Antikainen oli eduskuntavaaleissa ehdolla toista kertaa ja yli...

    Outokumpulainen lähihoitaja Sanna Antikainen löi ällikällä monet vaaleja seuraavat. Hän oli Savo-Karjalan vaalipiirissä perussuomalaisten äänikuningatar 5793 äänellä. Antikainen oli eduskuntavaaleissa ehdolla toista kertaa ja yli kolminkertaisti äänisaaliinsa edellisiin vaaleihin nähden.

    Antikainen kävi vaalit selkeästi kahdella kärkiteemalla: maahanmuuttokriittisyydellä ja lupauksella ajaa heikompiosaisten asiaa. Vaalimainonnassaan hän muun muassa vaati kasvot peittävien huivien kieltämistä Suomessa.

    – Suomen ei pitäisi ottaa vastaan yksin turvapaikkaa hakevia miehiä, Antikainen sanoo.

    Turvapaikkakysymyksissä hän ei ole valmis kompromisseihin, vaikka vaakakupissa olisi perussuomalaisten hallituspaikka.

    Antikainen on yksi perussuomalaisten 24 uudesta kansanedustajasta. Heidän joukossaan painottuu kaksi ryhmää: 50–60-vuotiaat yrittäjätaustaiset miehet sekä kaikenikäiset hoiva-alalla työskentelevät naiset. Lähihoitajana työskentelevä 30-vuotias Antikainen kuuluu jälkimmäiseen.

    Ovatko perussuomalaiset vasemmalla vai oikealla? Tutkija: "Suuri joukko uusia edustajia on musta hevonen" – tiukka maahanmuuttolinja yhdistää

    Perussuomalaisten nousu eduskunnan toiseksi suurimmaksi puolueeksi on ainutlaatuinen Suomen historiassa, arvioi Eduskuntatutkimuksen laitoksen johtaja Markku Jokisipilä.

    – Heidän reittinsä on niin poikkeuksellinen ja tapahtumat kuluneella vaalikaudella niin erikoisia, ettei ihan vastaavaa puoluehistoriastamme löydy. Kannatus kääntyi laskuun, mutta Jussi Halla-ahon johdolla he onnistuivat palaamaan 39 kansanedustajan ryhmäksi, Jokisipilä sanoo.

    Kampanjan pääpaino sosiaalisessa mediassa

    Sanna Antikaisessa vetosi äänestäjiin ehkä jonkinlainen mutkattomuus. Facebook-sivuillaan hän esiintyy videolla tukka sekaisin ja oloasussa yövuoron jälkeen unilta herättyään. Vaalipäivän hän kertoi viettäneensä yöpuvussa kotona, ja tuloksia hän jännitti oman perheen kesken. Perheeseen kuuluvat terveydenhoitajaksi opiskeleva aviomies sekä 7- ja 8-vuotiaat pojat.

    Tuoreen kansanedustajan oma elämäntarina on dramaattinen. Antikaisen mukaan oma isä pahoinpiteli hänet humalassa, kun hän oli 15-vuotias. Siitä muodostui elämän käännekohta.

    – Sitten sain aivan ihanan sosiaalityöntekijän ja pääsin muuttamaan pois kotoa lastensuojelulaitokseen. Se pelasti minut.

    Antikainen kertoo saaneensa lastenkodissa viimein ympärilleen turvallisia aikuisia, jotka asettivat elämään selkeät rajat. Omat vanhemmat olivat molemmat päihdeongelmaisia ja kuolivat alkoholiin. Jos Antikaisen nyt pitäisi valita politiikan tärkein teema, se olisi lastensuojelu.

    Antikainen on kuulunut perussuomalaisiin lähes koko aikuisikänsä. Ylen haastattelussa viime syksynä Antikainen kertoi liittyneensä perussuomalaisiin aikoinaan sen vuoksi, että puolue puhuu asioista "selvällä suomen kielellä", kun muut puolueet "puhuvat munkkilatinaa".

    Hänet valittiin Outokummun kaupunginvaltuustoon ensi kertaa vuonna 2013, ja neljä vuotta myöhemmin hän sai kuntavaaleissa toiseksi eniten ääniä kotikaupungissaan.

    Tällä hetkellä Antikainen työskentelee lähihoitajana lastensuojelulaitoksessa. Vaalikampanjaa Antikainen teki kolmivuorotyön, sairaanhoitajaopintojen ja lapsiperheen arjen ohessa.

    Kampanjan pääpaino oli sosiaalisessa mediassa. Siellä Antikainen on ollut aktiivinen jo vuosia, ja ottaa räväkästi kantaa asioihin. Kohtaamisia vaalikentillä Antikainen kuvailee tunteikkaiksi. Hänen mukaansa ihmiset olivat huolissaan erityisesti turvallisuudesta ja toimeentulosta.

    – Ensimmäisenä asiana eduskunnassa aion ajaa vanhusasiainvaltuutetun viran perustamista, hän sanoo.

    Äänestäjäkunta aiempaa monipuolisempi

    Perussuomalaisten kirjavien vaiheiden jälkeen on selvää, että uusi 39-jäseninen eduskuntaryhmä on erilainen kuin neljä vuotta sitten. Siniseen tulevaisuuteen siirtyi 17 kansanedustajaa. Heistä kukaan ei uusinut paikkaansa.

    – Aiemmin puoluerepeämissä loikanneet ovat yleensä pudonneet, mutta yksi tai kaksi on uusinut paikkansa. Poikkeuksellista tässä oli se, että tuho oli täydellinen. Edes ministereistä kukaan ei mennyt läpi, sanoo Markku Jokisipilä Eduskuntatutkimuksen laitokselta.

    Jussi Halla-ahon johdolla perussuomalaiset keräsi kannatusta aiempaa laajemmalta alueelta.

    – Vaikuttaa siltä, että hyvinkin erilaisilla ammatti- ja sosioekonomisilla taustoilla ihmiset päätyivät äänestämään perussuomalaisia, Jokisipilä sanoo.

    Aiempaa monipuolisempi kannattajajoukko näkyy myös valittujen kansanedustajien ryhmässä. Savo-Karjalan ja Vaasan vaalipiireistä valitut kansanedustajat ovat kaikki uusia, ja Pirkanmaallakin uusia edustajia on kolme neljästä.

    Uusien edustajien joukkoon lasketaan myös aiemmin Euroopan parlamentissa työskennellyt Halla-aho sekä puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo, joka valittiin eduskuntaan nyt ensimmäistä kertaa.

    Jokisipilän mukaan yksi vastaus perussuomalaisten tuoreimmalle nousulle on maahanmuuttopolitiikassa, josta puolue on käynyt kriittistä keskustelua. Perinteiset suuret puolueet ovat jo pitkään puhuneet eurooppalaisen integraation ja kansainvälistymisen puolesta. Perussuomalaiset on tarjonnut tälle vaihtoehdon.

    Jokisipilä uskoo, että myös vaalien suurimmaksi puheenaiheeksi noussut ilmastopolitiikka satoi perussuomalaisten laariin. He olivat ainoa puolue, joka asettui yleistä linjaa vastaan.

    – He lähtivät kertomaan äänestäjille viestiä, jonka mukaan Suomen hiilidioksidipäästöt ovat niin pienet, että vaikka tekisimme kaikkemme, emme pysty ilmastoa omin toimin pelastamaan.

    Näin perussuomalaiset antoivat ihmisille luvan olla muuttamatta omaa toimintaansa.

    – Tämä oli ilmiselvästi viesti, joka löysi kannattajakuntansa viimeisten kuukausien aikana.

    Voimanostaja puolustaa maaseudun yrittäjiä

    Kaakkois-Suomen vaalipiiri on hyvä esimerkki Sinisen tulevaisuuden tuhosta ja äänten uusjaosta. Kotkalainen työministeri Jari Lindström ei uusinut paikkaansa, ja rannalle jäi myös Sinisestä tulevaisuudesta kokoomukseen loikannut Kaj Turunen.

    Heidän tilalleen perussuomalaisten eduskuntaryhmään nousi kaksi 50-vuotiasta yrittäjämiestä, Kristian Sheikki Laakso Kouvolasta ja Ano Turtiainen Juvalta.

    Voimanoston moninkertainen maailmanmestari Ano Turtiainen teki pitkän, lähes vuoden mittaisen kampanjan kiertämällä toritelttansa kanssa koko Kaakkois-Suomen laajan vaalipiirin.

    Ano Turtiainen on perussuomalaisten uusi kansanedustaja Juvalta.Petri Vironen / Yle

    Turtiainen on saanut käräjäoikeudessa tuomion Facebook-kirjoittelustaan rikosnimikkeellä julkinen kehottaminen rikokseen. Tuomiosta on valitettu hovioikeuteen, josta odotetaan päätöstä kevään kuluessa.

    Turtiainen kertoo siistineensä kirjoitustapaansa kampanjan kuluessa. Hänen mielipiteensä eivät ole kuitenkaan muuttuneet mihinkään.

    – Kun puhutaan maahanmuutosta, niin meillä Juvalla on virolaisia, venäläisiä ja thaimaalaisia. Heihin ei ole tarvinnut laittaa verovaroja, vaan he kuluttavat täällä ja maksavat veroja. Mutta tämä pakolaisrumba rasittaa meidän taloutta, eikä sitä pidä sekoittaa oikeaan maahanmuuttoon, Turtiainen sanoo.

    Turtiainen on politiikassa vielä tuore nimi. Hän liittyi perussuomalaisiin ennen edellisiä kuntavaaleja ja tuli valituksi rimaa hipoen. Kun puolueen valtuustoryhmä hajosi Juvallakin, jäi Turtiainen ainoana perussuomalaisiin.

    Ennen perussuomalaisten Jyväskylän puoluekokousta Turtiainen oli kapinarintamassa kokoamassa joukkoja Halla-ahon taakse. Puolueen jakautumisen jälkeen jännitti pitkään, syntyykö uudistuneelle puolueelle ohjelma, jonka takana hän voisi seistä.

    Jokisipilän mukaan perussuomalaisten vaalivoitontaustalta löytyy myös se, että uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho kiersi kenttää ja sai puolueen aktiiveilta täyden tuen.

    – Perussuomalaiset on vähemmän johtajakeskeinen kuin Soinin aikana. Halla-aho lähti leventämään kärkeä tekemällä tilaa presidentinvaaleissa Laura Huhtasaarelle. Hän mielellään jakaa vastuun johdonmukaisesti.

    Ano Turtiainen toivoo, että perussuomalaiset olisi mukana seuraavassa hallituksessa. Kansanedustajana hän aikoo puhua erityisesti maaseudun ja yrittäjien puolesta.

    – Maatalouden ja maaseudun yritystoiminnan kannalta monet asiat kuten tiet on laskettu alas. Niistä pidän meteliä koko vaalipiirin alueella.

    Turtiainen on pannut merkille, että perussuomalaisten listalta nousi eduskuntaan useita muitakin viisikymppisiä yrittäjämiehiä.

    – Ehkä tämä aika suosii suoraan ja kovaa puhumista.

    Saimaannorppa levittäytyy uusvanhoille elinalueille – Kevään olosuhteet olivat ihanteelliset, uusia rauhoitusalueita syntyy rivakasti

    Saimaannorppa levittäytyy uusvanhoille elinalueille – Kevään olosuhteet olivat ihanteelliset, uusia rauhoitusalueita syntyy rivakasti


    Uhanalaisen saimaannorppaa suojelevia kalastusrajoituksia ollaan laajentamassa Saimaan Puruvedellä. Syynä ovat Puruveden Harvanselälle tänä keväänä syntyneet kaksi kuuttia. – Saimaannorppa on todella palaamassa pysyvästi Puruvedelle, josta se...

    Uhanalaisen saimaannorppaa suojelevia kalastusrajoituksia ollaan laajentamassa Saimaan Puruvedellä. Syynä ovat Puruveden Harvanselälle tänä keväänä syntyneet kaksi kuuttia.

    – Saimaannorppa on todella palaamassa pysyvästi Puruvedelle, josta se ehti olla poissa liki 60 vuotta, Metsähallituksen ylitarkastaja Tero Sipilä sanoo.

    Samoilla seuduilla laajennettiin kalastusrajoituksia jo viime vuonna, koska Päiväkivenselälle syntyi ensimmäinen kuutti vuosikymmeniin. Puruvesi on Saimaaseen kuuluva järvi, joka sijaitsee Savonlinnan ja Kiteen alueella Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien rajoilla.

    – Jos nyt toimitaan yhtä tehokkaasti ja nopeasti, Harvanselälle saadaan verkkokalastuskielto toukokuussa, Tero Sipilä arvelee.

    Kahden kuutin synnyinseudun vesialueiden omistajat käsittelevät kevätrauhoituksia kokouksissaan toukokuun alussa.

    Saimaannorpan lisääntymisalueet on rauhoitettu verkkokalastukselta huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun. Kun norppakannan havaitaan leviävän uusille alueilla, ELY-keskus neuvottelee rauhoitusalueen laajentamisesta.

    Saimaannorpat talvehtivat Puruvedellä jo kymmenkunta vuotta ennen ensimmäisen kuutin syntymää. Leviäminen Puruvedelle oli Sipilän mukaan odotettua, koska viereisellä vesialueella norppakannan kasvu on ollut vakaata.

    Norpat ovat levittäytyneet samalla tavalla myös monille muille Saimaan vesistöalueille.

    Ihanteelliset olosuhteet läpi kevään

    Pääsiäiseen mennessä saimaannorpan pesistä on laskettu kaksi kolmasosaa. Norpat saivat tänä keväänärakentaa pesänsä luonnon kinoksiin, ilman vapaaehtoisten kolaamia tekopesiä.

    – Talvi ja kevät ovat olleet suorastaan ihanteelliset norpan kannalta. Parhaat vuosikausiin, pesälaskennoista vastaava Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela kertoo.

    Norpan kannalta tärkeimmät elementit ovat jää ja lumi. Ne tulivat ajoissa ja molempia oli riittävästi sopivien pakkasten saattelemana.

    Pesälaskennassa tutkitaan vuosittain, kuinka monta poikasta norpille on syntynyt kevättalvella. Tero Sipilä ja Jouni Koskela arvioivat, että tänä keväänä kuutteja syntyy yli 80. Saimaannorppa on erittäin uhanalainen hylje, joita on Saimaalla arviolta noin 380–400.

    Vaikka tänä talvena norppien pesintään oli riittävästi lunta, Itä-Suomen yliopisto on jatkanut tänä talvena saimaannorppien kelluvien keinopesien kehitystyötä. Keinopesien avulla varaudutaan ilmaston lämpenemiseen, koska tulevaisuudessa Saimaa voi olla jäätön ympäri vuoden.

    Lue myös:

    Saimaannorpan kelluvilla keinopesillä varaudutaan jäättömään tulevaisuuteen – "Pyrimme opettamaan emolle, että tässä olisi hyvä pesä"

    Brittimies kerää työkseen pulloja Suomessa ja on unelmatyössään:

    Brittimies kerää työkseen pulloja Suomessa ja on unelmatyössään: "Herätessä pitää odottaa töihin menoa tai jotain on pielessä"


    Tästä on kyseBrittiläinen David Stephens on elänyt Mikkelissä seitsemän vuotta ansaiten rahansa pulloja keräämällä.Työn ohessa Stephens juttelee mielellään ihmisten kanssa. Hänen lempiaiheitaan ovat Brexit ja EU.Elämänsä aikana Stephens...

    Tästä on kyseBrittiläinen David Stephens on elänyt Mikkelissä seitsemän vuotta ansaiten rahansa pulloja keräämällä.Työn ohessa Stephens juttelee mielellään ihmisten kanssa. Hänen lempiaiheitaan ovat Brexit ja EU.Elämänsä aikana Stephens on tehnyt lukuisia töitä. Hänestä elämää ei kannata tuhlata työhön, josta ei nauti.Pullojen keräämisen ohella Stephens kerää muoviroskia kaduilta. Hän haluaa herättää ihmiset miettimään roskaamistaan.

    Kaduilla kaikuu nauru ja puheensorina, kun mikkeliläiset opiskelijat kokoontuvat keskustaan juhlimaan. Opiskelijoiden seassa harppoo pitkin askelin mies oranssi turvaliivi päällään. Katse kulkee kadun vieressä olevaa kukkaistutusta pitkin. Nopeasti käsi ojentuu siepaten tölkin kassiin.

    David Stephensillä on alkanut keskiviikkoillan työvuoro. Ilta näyttää lupaavalta, sillä jo kymmeneltä kassin pohjan peittävät pullot.

    Stephens päättää jäädä yökerhon edustalle odottamaan. Opiskelijoita menee meluisana virtana ohi, mutta moni jää seisoskelemaan ulkopuolelle: juomat pitää saada juotua ennen yökerhoon menoa. Kun tölkki on tyhjä, Stephens on valmiina.

    Koti-isä keksi työn vapaa-ajalleen

    Ensi kosketuksen työhön David Stephens sai 5-vuotiaana. Hän sanoo kasvaneensa Englannissa maatilalla, jossa lasten täytyi osallistua elannon hankkimiseen pienestä pitäen.

    – Kerran talvi tuli aikaisin, ja keräsin perunoita jäisestä maasta lumisateessa. En tuntenut sormiani ja itkin.

    Stephens oli töissä maatilalla 17-vuotiaaksi. Työ siellä oli hänestä ajanhukkaa, ja hän päätti etsiä jotain muuta.

    Lyhyen armeijapalveluksen jälkeen nuori mies aloitti hommat puutarha-alan yrityksessä. Sen jälkeen erilaisia töitä on riittänyt.

    Jos Stephens kirjoittaisi kaikki tekemänsä työt ansioluetteloon, listasta tulisi pitkä. Hän innostui matkustamisesta jo varhain ja työskenteli samalla. Hän kertoo tehneensä rakennustöitä Hollannissa, maalanneensa taloja Norjassa ja myyneensä matkamuistoja Prahassa. Stephens uskookin, että työtä saa aina, jos on valmis sitä tekemään.

    Armeijassa David Stephens oppi pitämään tavarat järjestyksessä. Kun tölkit on aseteltu kurinalaisesti vieri viereen, on niitä helpompi säilyttää ennen palauttamista.Emilia Korpela / Yle

    Stephens kävi matkoillaan myös Suomessa vuonna 1990. Silloin suomalaiset olivat hänestä jäykempiä kuin nykyään. Kaverinsa kanssa he ihailivat viehättäviä mansikanmyyjiä torilla. Suomi oli kuitenkin vain yksi monen maan joukossa.

    Kahden vuoden päästä maailman matkaaja saapui ensimmäisen kerran Mikkeliin katsomaan ystäviään, joita on joka puolella maailmaa. Mikkelin vierailullaan Stephens lausui enteellisen toivomuksen ystävälleen: hän toivoi vanhenevansa ja kuolevansa Mikkelissä.

    – Mietin, että miksi sanoin niin, hän nauraa.

    Vuosia toiveen jälkeen Stephens sai lapsen suomalaisen naisen kanssa, ja he päätyivät asumaan Mikkeliin. Vanhemmat päättivät yhdessä, että Stephens huolehtisi pojasta päivisin, jotta pojan äiti saisi palata töihin.

    Illat ja yöt olivat koti-isälle vapaata aikaa, joten hän alkoi keräämään elannokseen pulloja. Rahan lisäksi uusi homma antoi hänelle syyn lähteä ulos, ja siten tavata muita aikuisia. Siitä alkoi hänen uransa pullojen kerääjänä.

    Kadulla pääsee puhumaan Brexitistä

    Keskiviikkoisin, lauantaisin ja sunnuntaisin David Stephens kerää pulloja öisin. Kesä on sesonkiaikaa, jolloin työtä kannattaa tehdä joka päivä, joskus 15 tuntiakin päivässä. Hän on laskenut keränneensä noin 150 000 pulloa.

    Joskus joku on kauhistellut, kuinka hirveää on, että Stephens joutuu hankkimaan rahansa panteista. Hän kuitenkin pitää nykyisestä työstään.

    – Jos et voi herätä aamulla niin, että odotat töihin menoa, jotain on pielessä. Ihmiset tekevät töitä, josta eivät nauti. Kun he jäävät eläkkeelle 65-vuotiaina, he miettivät, mitä ovat tehneet elämällään.

    Stephensin silmissä palkkatyö ei vaikuta kannattavalta, koska suuri osa tuloista menee veroihin. Panteista saatavat ansiot ovat niin pienet, ettei hänen tarvitse maksaa veroja niistä. Työskennellessään Englannissa Stephensistä tuntui, että valtio törsäsi veroista saadut rahat, ja tukea saivat ihmiset, jotka eivät tehneet sen eteen mitään.

    Usein Stephens kiertelee kaupungin baarien ja torien lähellä. Joskus on kannattavaa jäädä paikalleen odottamaan. Emilia Korpela / Yle

    Pullojen keräämisen on Stephensille mielekästä, koska monet pysähtyvät juttelemaan hänen kanssaan.

    Useat haluavat tietää, millaista on elää ulkomaalaisena Mikkelissä, ja tietysti, mitä hän ajattelee Suomesta. Jotkut tulevat kertomaan vaikeuksistaan, jotkut haluavat kehittää kielitaitoaan.

    Usein keskustelua käydään kadulla myös Brexitistä, EU:sta ja maahanmuutosta. Stephens innostuu silmiin nähden, kun hän pääsee puhumaan näistä aiheista.

    – Brexit on aika koominen juttu, vaikka tietää, että tilanne on vakava. Britannia on lähdössä EU:sta, mutta sillä ei ole mitään väliä, sillä parin vuoden päästä EU on kuollut. Toivon olevani väärässä.

    Pullot pitää tyhjentää ja asetella pussiin pystyyn. Muuten koko auto alkaa haista kamalalle.Emilia Korpela / Yle

    Ihmisten kohtaamisen lisäksi Stephensille on tärkeää myös, ettei hänen työnsä vahingoita ketään. Hän on ollut töissä mainosalalla, ja vaikka hän piti työstään, hän ei pitänyt turhan tavaran tyrkyttämisestä.

    Pullojen keräämisen ohessa Stephens käyttää aikaa siivotakseen luonnosta sinne heitettyjä muovipakkauksia, vaikka niistä ei saakaan rahaa.

    Stephens kuvaa työtään täydelliseksi, koska siinä yhdistyvät rahan ansaitseminen, ihmisten kohtaaminen ja liikunta. Pullojen kerääminen ei ole kuitenkaan vain mukavaa rupattelua ihmisten kanssa.

    Kun pakkasta on yli kaksikymmentä astetta ja joutuu pyöräilemään vastatuuleen, ei Stephenskään iloitse ulkotyöstään. Sääolot saattavat pakottaa sinnikkään miehen lopettamaan yötyönsä kesken.

    – Joskus en ole meinannut päästä sisään, kun ei ole pystynyt käyttämään avaintani, koska käsistäni on hävinnyt tunto.

    Tienaako pullojen keräämisellä?

    Kun tekee jotain työtä tarpeeksi pitkään, siinä tulee hyväksi, David Stephens uskoo. Hänelle on kehittynyt vuosien aikana hyvä vaisto pullojen löytämiseen.

    – Täytyy tietää, mihin katsoa. Kävelin kerran kaverini kanssa kadulla ja sanoin, että katso, tuolla on tölkki. Hän ei nähnyt sitä.

    Stephens ei halua puhua siitä, kuinka paljon hän tienaa pulloja keräämällä. Joka kuukausi on erilainen: joskus taskuun kiertyy kymppi, joskus vaikka satanen. On joskus käynyt niinkin, että koko illan saalis on ollut 40 senttiä.

    Hänestä on kummallista, että ihmiset saattavat kysyä kadulla, kuinka paljon hän tienaa.

    Joskus Stephens on ollut niin väsynyt, että on jopa unohtanut ottaa automaatista tulleen palautuskuitin. Silloin kyllä harmittaa.Emilia Korpela / Yle

    Vaikka takakontti olisi täynnä pulloja, ei niistä saatava summa ole kovin suuri. Stephensin mukaan hän ei saa tukia, mutta silti rahat riittävät, sillä hän asuu omistusasunnossa poikansa ja pojan äidin kanssa. He pystyvät jakamaan kustannuksia, eikä heidän tarvitse maksaa vuokraa. Ulkona hän ei käy kovin usein, sillä hinnat kauhistuttavat: teekupillisen ostaminen vaatii muovikassillisen pulloja.

    Stephens ei kuitenkaan mieti asioiden hintoja pulloina, mutta hänen poikansa on kysynyt, kuinka monta pulloa tarvitaan PlayStationiin.

    Pienet tulot ovat Stephensin mielestä yksi huono puoli työssä, mutta ei pidä silti itseään köyhänä.

    – Jos minä olen köyhä, mitä muut ovat? Yksi kaverini voivotteli, että hänellä on kolme euroa tilillä. Siis vain kolme euroa koko maailmassa, ja hän on aikuinen! Kun olin lapsi, minulla oli noin vähän rahaa.

    Vapaus puhua suunsa puhtaaksi

    Kerätessään pulloja David Stephens voi mielestään sanoa mielipiteensä vapaasti toisin kuin palkkatyössä käyvät. Hänestä monet eivät halua kertoa ajatuksiaan esimerkiksi taloudesta, maahanmuutosta tai sosiaalituista, koska pelkäävät menettävänsä työnsä.

    – En voi menettää työtäni, koska teen sitä itselleni. Jos palkkatyössä oleva ilmaisee mielipiteensä, joku sanoo menevänsä kertomaan hänen pomolleen, että hän puhuu loukkaavasti. Se, mitä voi sanoa, on siksi rajoitettua.

    Stephens uskoo, että jotkut tulevat juttelemaan hänen kanssaan juuri siksi, että hän sanoo asioita, joita muut eivät uskalla.

    Ja mielipiteitä hänellä riittää.

    Stephensiä harmittaa, etteivät ihmiset lue kirjoja, jotka kertovat, miten elää elämää. Ja sitten on tietenkin mielipiteet politiikasta. Hän ei enää usko demokratiaan, sillä sen tulokset näkyvät esimerkiksi Brexitissä: ihmiset äänestivät ottamatta asioista selvää.

    – Olen köyhä ja huonosti koulutettu. Kun kuuntelen poliitikkojen puheita, mietin, että tiedän enemmän kuin he. Missä he ovat siis saaneet koulutuksensa?

    Pullojen lisäksi Stephens kerää matkan varrelta muoviroskia, jotka hän palauttaa muovikierrätykseen. Hän toivoo, että maahanmuuttajan näkeminen roskia siivoamassa, estää ihmisiä heittämästä roskia maahan.Emilia Korpela / Yle

    Stephensin ystävä on antanut hänelle lempinimen WASB, joka on lyhenne valkoisesta anglosaksisesta buddhalaisesta (White Anglo-Saxon Buddhist).

    Stephens kääntyi vuosia sitten kristitystä buddhalaiseksi. Buddhalaisuus merkitsee hänelle sitä, että yrittää olla niin hyvä ihminen kuin voi.

    Mies vitsailee olevansa huonoin mahdollinen buddhalainen.

    – Käytän enemmän aikaa ihmisten häiritsemiseen kuin meditaatioon.

    Stephensin mukaan hän myös menettää usein hermonsa vanhemmalla iällä.

    Yksi asia, mikä kuohuttaa mieltä, on roskaaminen. Stephens ei ymmärrä, miksi ihmiset heittävät roskia maahan. Suomessa heitetään hänen mukaansa jopa miljoonan euron arvosta pulloja ja tölkkejä maahan vuodessa puhumattakaan muusta muovista.

    – Kasvoin siihen, että ei saa roskata. Maatilalla kasvaa luontoihmiseksi. Kasvoin ajattelemaan, että kaupunkilaiset ovat vihollisia. Ajattelen vieläkin niin.

    Ristiriitaista on, että Stephens saa elantonsa juuri ihmisten maahan heittämistä pulloista. Hän kuitenkin toivoo, että ihmiset lopettaisivat roskaamisen, vaikka hän jäisi sen takia työttömäksi.

    Seitsemän vuoden raja

    David Stephens on kerännyt pulloja seitsemän vuotta. Hän ei ole varma, tuleeko hän tienaamaan rahansa näin vuosien kertyessä.

    – Vanheneminen huolettaa. Mutta tietääkö kukaan, mitä tekee vanhetessa?

    Eläke Stephensiä ei kuitenkaan huoleta, sillä hän ei aio jäädä eläkkeelle, vaan työskennellä elämänsä loppuun saakka. Hänen mielestään on mahdollista, että kerää pulloja, kunnes hän maatuu haudassa. Pullonkeräyspäiviä hän ei mielellään jätä välistä.

    – Kun en ole töissä, huolestun, koska rutiinini rikkoutuu. Ehkä sitä on vanhuus: vanhat ihmiset eivät pidä rutiiniensa rikkoutumisesta. Huolestun kaikista pulloista, jotka menevät minulta ohi, ja työ on myös sosiaalinen elämäni.

    Palkkapäivä! Ostoskärryllisestä pulloja sai hieman yli 40 euroa.Emilia Korpela / Yle

    Vaikka työ on Stephensille tärkeää, on hän alkanut pohtimaan muitakin vaihtoehtoja.

    Stephensin karateopettaja on sanonut hänelle, että seitsemän vuotta on raja mille tahansa työlle, sitten on aika vaihtaa. Seitsemässä vuodessa oppii kaiken ja sitten kyllästyy. Stephens ei ole vielä kyllästynyt kulkemaan öisin pulloja metsästäen, mutta on alkanut miettiä asiaa.

    – Voisin opettaa englantia tai filosofiaa, perustaa kultin, mennä töihin Brysseliin EU-virkaan, hän ehdottelee pilke silmäkulmassa.

    Ihminen oli lähellä tuhota vuosituhansien kehityksen lopullisesti – sinnikäs työ pelastamassa Suomen uhanalaisimman eläinlajin

    Ihminen oli lähellä tuhota vuosituhansien kehityksen lopullisesti – sinnikäs työ pelastamassa Suomen uhanalaisimman eläinlajin


    Kun taipalsaarelainen Ismo Marttinen lähti ensimmäisen kerran Saimaalle etsimään saimaannorpan pesiä, oli tämän äärettömän uhanalaisen eläimen tilanne lähellä täydellistä tuhoutumista. Arvioiden mukaan koko suurella Saimaalla asusti...

    Kun taipalsaarelainen Ismo Marttinen lähti ensimmäisen kerran Saimaalle etsimään saimaannorpan pesiä, oli tämän äärettömän uhanalaisen eläimen tilanne lähellä täydellistä tuhoutumista. Arvioiden mukaan koko suurella Saimaalla asusti tuolloin alle 200 saimaannorppaa.

    Silloin oli vuosi 1979. Ismo Marttinen oli Saimaan jäällä yhdessä isänsä Kaiku Marttisen kanssa. Tarkoitus oli etsiä saimaannorpan pesiä ja laskea pesien määrä. Niitä ei paljon löytynyt.

    Saimaannorppa sai rauhassa elää ja lisääntyä Saimaalla 8 000 vuotta. Sitten ihminen oppi metsästämään tehokkaasti ja sai muutamissa vuosikymmenissä saimaannorpan lähes sukupuuton partaalle.

    Vaikka saimaannorppa rauhoitettiin vuonna 1955, olivat kalastajien verkot, Saimaan pinnan vaihtelu ja ympäristömyrkyt vielä esteenä kannan lisääntymiselle.

    Alkoi työ saimaannorpan hyväksi alkoi. Käytössä olivat monenlaiset ideat.

    1980-luvun lopulla kokeiltiin esimerkiksi saimaannorpan tarhausta. Sillä haluttiin selvittää, voisiko norppa lisääntyä tarhattuna. Kokeilu ei toiminut.

    Joensuun yliopistossa kokeiltiin parantaa loukkaantuneita norppia, mutta sekään ei onnistunut.

    – Tämä vain kertoo, että tilanne oli niin toivoton, että kaikkea mahdollista oltiin valmiita kokeilemaan, pohtii Ismo Marttinen.

    Kuutti, saimaannorpan poikanen kuvattuna pesälaskentojen yhteydessä huhtikuussa 2019.Ismo MarttinenKuollut kuutti

    40 vuotta on kulunut Ismo Marttisen ensimmäisestä matkasta pesälaskentoihin Saimaalle. Koko ikänsä hän on asunut Lappeenrannan naapurikunnassa Taipalsaarella lähellä Suur-Saimaata ja saimaannorppaa.

    Välillä on jo aihetta hymyyn, sillä neljän vuosikymmenen aikana saimaannorppien lukumäärä on melkein kaksinkertaistunut, ja kannan koko on nyt noin 400 yksilöä. Viime vuosien suojelutoimet, kuten rajoitettu verkkokalastus norppavesillä, ovat tuottaneet tulosta.

    Ismo Marttisen lisäksi lukuisat vapaaehtoiset ja eri järjestöt tekevät työtä saimannorpan hyväksi. Kalastajat ovat hyvin lähteneet mukaan kalastusrajoituksiin ja yhä suurempi osa vapaa-ajankalastajista käyttää katiskaa, jonka loukkuun norppa ei joudu.

    Ismo Marttinen kertoo, että kevään pesälaskennat alkavat nyt olla puolivälissä. Puumalan eteläpuoliselta Saimaalta on löytynyt laskennoissa kymmenkunta uutta poikasta.

    Runsas viikko sitten löytyi Saimaan pohjasta myös yksi kuollut saimaannorpan poikanen eli kuutti.

    – Niihin on aina ikävä törmätä. Kaikkien kuuttien kuolinsyy pyritään tutkimaan, jotta tiedettäisiin, miksi poikanen lopulta kuoli.

    Kuutteja on joka vuosi kuollut kalaverkkoihin, mutta kuutti voi menehtyä myös muun muassa epäonnistuneen pesinnän tai kuutin heikon kunnon vuoksi.

    Pesäsukellusten kehittäjä

    Ismo Marttinen on tuonut norppatutkimukseen mukaan erityiset pesäsukellukset, jotka auttavat selvittämään pesinnän onnistumisen. Termi pesäsukellus kuulostaa ehkä jännältä, mutta käytännössä sukelluksella tutkitaan järven pohja pesän kohdalla.

    Norppa pesii jään päällä olevaan lumikasaan. Pesän tuntumassa on avanto, jota kautta norppa käy etsimässä itselleen vedestä ravintoa.

    – Kun jään päällä oleva pesä on sulanut ja pesän paikalla on enää pieniä avantoja, käymme järven pohjassa sukeltamassa. Näemme vähän, mitä pesinnän aikana on tapahtunut. Samalla näemme, jos kuutti ei ole syystä tai toisesta selvinnyt. Se löytyy kuolleena pesän kohdalta järven pohjasta, kertoo Marttinen.

    Ismo MarttinenSaimaannorpan vuoksi on tehty kaikki voitava

    Viime vuosikymmenien suojelutyö on ollut varsin onnistunut, vaikkakin tulokset näkyvät melko hitaasti. Saimaannorppa tulee sukukypsäksi 4–7-vuotiaana, ja koska saimaannorppien lukumäärä on pieni, ei kannan kasvukaan ole kovin rivakkaa.

    Saimaannorpan keinopesä, joka on punottu pajusta. Pesän kansi on puuta.Mervi Kunnasranta / UEF

    Nykyisin Saimaalla on kaksi kansallispuistoa ja useita kokonaan rauhoitettuja alueita, joilla saimaannorpan pesimistä on haluttu turvata. Viime talvina lukuisat vapaehtoiset ovat tehneet vähälumisina talvina saimaannorpille apukinoksia, joihin norppa voi pesänsä tehdä. Niistä on tutkijoiden mukaan ollut selvä hyöty.

    Norpalle on kehitetty jopa keinopesä, jos jonain talvena tulevaisuudessa ei tulisi lunta ollenkaan.

    Ismo Marttinen on saanut isältään "verenperintönä" kiinnostuksen saimaannorpan suojeluun. Miehen mukaan toiminta kulkee suvussa, sillä Marttisen oma poikakin on kulkenut jo vuosia isänsä mukana pesälaskennoissa.Ville Toijonen / YleTulevaisuus näyttää hyvältä

    Saimaa on Suomen suurin järvi, joka erottui merestä jääkauden jälkeen. Silloin saimaannorppa jäi ikään kuin loukkuun Saimaaseen ja alkoi kehittyä omaksi lajikseen.

    Aikoinaan saimaannorppaa esiintyi laajasti kaikkialla Saimaalla. Ihmisten toimien takia kanta romahti.

    Vaikka kanta on pieni, on kesällä on mahdollista havaita saimaannorppa oikeastaan koko Saimaan alueella. Pikkuhiljaa saimaannorppa on levittäytymässä myös eteläisellä Saimaalla sijaitsevalle Pien-Saimaalle jopa Lappeenrannan edustalle saakka.

    – En pitäisi mahdottomana nähdä norppaa Pien-Saimaalla, mutta harvinaista se olisi. Ja onhan kuolleita yksilöitä löytynyt Lappeenrannassa Lamposaaren lossin pohjoispuolelta, sanoo Marttinen.

    Lappeenrantaa lähinnä olevat saimaannorpat ovat Joutsenon rannoilla. Saimaannorpan levittäytyminen koko Pien-Saimaan alueelle on kuitenkin tulevaisuudessa mahdollista.

    – Jos ajatellaan, että nykyinen 400 yksilön kanta esimerkiksi tuplaantuisi, niin saimaannorppa voisi ihan hyvin uiskennella vaikka Lappeenrannan kaupunginlahdella, pohtii Marttinen.

    Palkittu vapaaehtoinen

    Ismo Marttinen työskentelee Lappeenrannassa kirjapainon asiakaspalvelupäällikkönä. Vapaa-aikanaan hän vastaa kansainvälisen ympäristöjärjestön WWF:n norpansuojelutyön käytännön toteutuksesta eteläisellä Saimaalla. Hän on myös WWF Suomen hallituksen jäsen.

    Huhtikuun puolivälissä Ismo Marttinen sai Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiön luontoapurahan vapaaehtoistoiminnastaan. Huomion arvo oli 10 000 euroa.

    – Se tuli täytenä yllätyksenä, vaikka tiedän, miten paljon säätiö on tehnyt hyvää saimaannorpan vuoksi. Kuitenkin tunnustus tavalliselle vapaaehtoiselle oli suuri yllätys, Ismo Marttinen sanoo.

    Rahalle tulee käyttöä. Marttinen heittää karkean arvion, että vuosikymmenten aikana harrastukseen on kulunut helposti kymmenkertainen summa. Lisäksi hän on hankkinut kalustoa, jolla pääsee liikkumaan Saimaalla kesällä, talvella ja heikkojen jäiden aikaan.

    – En uskalla edes laskea, miten paljon rahaa on kulunut.

    Työpäivä kirjapainossa on ohi. On aika pakata tavarat ja lähteä tarkistamaan, löytyykö seuravasta pesästä kuutin hentoa karvaa.

    Sunnuntaisuomalainen: Lastentarhanopettajaksi ei enää haluta ja se näkyy hakijamäärissä

    Sunnuntaisuomalainen: Lastentarhanopettajaksi ei enää haluta ja se näkyy hakijamäärissä


    Päiväkoteja uhkaa työvoimapula, koska hakijamäärät lastentarhanopettajakoulutukseen ovat romahtaneet. Koko Suomessa alan hakijamäärä putosi 40 prosentilla vuosien 2013-2018 aikana. Itä-Suomessa hakijamäärä putosi samana ajanjaksona vielä...

    Päiväkoteja uhkaa työvoimapula, koska hakijamäärät lastentarhanopettajakoulutukseen ovat romahtaneet. Koko Suomessa alan hakijamäärä putosi 40 prosentilla vuosien 2013-2018 aikana. Itä-Suomessa hakijamäärä putosi samana ajanjaksona vielä enemmän, 60 prosenttia, uutisoi Sunnuntaisuomalainen.

    Itä-Suomessa ilmiötä selittää osin Savonlinnan kampuksen lakkauttaminen ja koulutuksen siirto Joensuuhun. Opettajankoulutus lakkautettiin Savonlinnassa syksystä 2018 alkaen. Lakkauttamista perusteltiin muun muassa sillä, ettei Savonlinna houkuttele tarpeeksi opiskelijoita.

    Tämän kevään yhteishaussa varhaiskasvatuksen koulutukseen hakeneita oli Itä-Suomen yliopistossa 323, vähemmän kuin kertaakaan tällä vuosikymmenellä. Pudotusta vuoden takaisesta oli seitsemän prosenttia.

    Lastentarhanopettajakoulutuksen aloituspaikkoja lisättiin työvoimapulan takia 2010-luvun alussa. Vuonna 2013 hakijamäärät olivat paikkalisäyksen vuoksi suurimmillaan. Tämän jälkeen hakijamäärät ovat jatkuvasti vähentyneet.

    Yliopiston mukaan hakijakadossa on kysymys muun muassa valtakunnallisesta trendistä sekä yliopistojen ja koulutusalojen kilpailusta.

    Heikko vetovoima vaikeuttaa Itä-Suomen päiväkoteja vaivaavaa työvoimapulaa.

    Vetovoimaa lisätäkseen Itä-Suomen yliopisto on aloittamassa varhaiskasvatuksen maisteriohjelman syksyllä 2020, se pätevöittäisi esimerkiksi päiväkodin johtajaksi.

    Yliopisto aikoo myös avata avoimen yliopiston kautta mahdollisuuden päästä varhaiskasvatuksen koulutukseen vuoden 2020 haussa.

    Talouskurimuksessa painivan Savonlinnan yt-neuvottelut päätökseen – kaupunki vähentää lähivuosina yli 100 henkilötyövuotta

    Talouskurimuksessa painivan Savonlinnan yt-neuvottelut päätökseen – kaupunki vähentää lähivuosina yli 100 henkilötyövuotta


    Savonlinnan kaupunki on saanut päätökseen kaupungin koko henkilökuntaa koskevat yt-neuvottelut. Neuvottelujen lopputuloksena kaupunki vähentää henkilöstöä 105 henkilötyövuoden edestä vuoteen 2022 mennessä. Savonlinna toteuttaa...

    Savonlinnan kaupunki on saanut päätökseen kaupungin koko henkilökuntaa koskevat yt-neuvottelut. Neuvottelujen lopputuloksena kaupunki vähentää henkilöstöä 105 henkilötyövuoden edestä vuoteen 2022 mennessä.

    Savonlinna toteuttaa henkilöstövähennykset ensisijaisesti eläköitymisillä, määräaikaisuuksia vähentämällä ja toimintoja uudelleen järjestelemällä. Kaupunki varautuu irtisanomaan tarvittaessa jopa 40 työntekijää, jos säästötavoitteeseen ei ylletä pehmeämmillä keinoilla.

    Säästöjä haetaan keskushallinnon lisäksi sivistystoimesta ja teknisestä toimesta. Teknisessä toimessa säästöjä nähdään ainakin katujen ja puistojen kunnossapidosta, liikunta-alueiden hoidosta ja lupien käsittelyajoista.

    Sivistystoimeen iskevät yli viidenkymmenen henkilötyövuoden vähennykset tulevat näkymään Savonlinnan kouluissa. Kaupunginvaltuusto torppasi kaupungin kouluverkon karsimissuunnitelmat viime vuonna, joten koulujen sulkemisen sijaan muutokset iskevät tuntikehyksiin.

    – Lähtökohta on, ettei kouluverkkoon kohdistu muutoksia. Tuntikehystä tullaan supistamaan, mikä tarkoittaa ryhmäkokojen voimakasta kasvua. Toisaalta valinnaisuutta tullaan supistamaan ja koulunkäyntiohjaajia vähentämään. Myös muita määräaikaisia työsuhteita vähennetään. Kouluissa ja niiden palvelutasossa nämä säästöt tulevat näkymään, kaupunginjohtaja Janne Laine toteaa.

    Miljoonasäästöt vuoteen 2022 mennessä

    Savonlinnan tilinpäätös oli viime vuonna 4,9 miljoonaa euroa alijäämäinen ja kuluvalle vuodelle laadittu talousarvio on kaksi miljoonaa euroa alijäämäinen. Kaupungin on korjattava talouden suuntaa välttääkseen kriisikuntamenettelyn.

    Savonlinnan kaupunginvaltuusto päätti viime joulukuussa tavoitella vuoteen 2022 mennessä 4,8 miljoonan euron säästöjä kaupungin henkilöstöstä. Kuluvalle vuodelle toteutettiin 0,3 miljoonan euron säästöt määräaikaisia työsuhteita karsimalla, mutta seuraaville vuosille päätetyt 1,5 miljoonan euron vuosittaiset leikkaukset vaativat yt-neuvottelujen toteuttamista.

    Henkilöstösäästöjen lisäksi kaupunki säästää palvelutuotannostaan ja neuvottelee Itä-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä Sosterin kanssa sote-kulujen leikkaamisesta. Yhteensä kaupungin säästösumma nousee vuoteen 2022 mennessä 14 miljoonaan euroon.

    Savonlinnan kaupunginjohtaja Janne Laine.Sanni Harmanen / YleKaupunginhallituksen äänestys säästöistä ratkesi tyhjään ääneen

    Savonlinnan kaupunginhallitus hyväksyi maanantaina kaupungin ja henkilöstöjärjestöjen yhteistoimintaneuvottelujen neuvottelutuloksen.

    Päätös syntyi hallituksessa niukalla erolla, sillä kokousta johtanut kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja Eija Stenberg (sd.) esitti yt-neuvottelutuloksen hylkäämistä ja kaupunkirakenneselvityksen teettämistä.

    Stenbergin ehdotus sai taakseen kaksi muuta hallituksen jäsentä, kun yt-neuvottelujen tuloksen hyväksymistä kannatti neljä hallituksen jäsentä. Äänestys ratkesi Lauri Kososen (vihr.) antamaan tyhjään ääneen ja henkilöstövähennykset hyväksyttiin äänin 4-3.

    Lisäsäästöjä, jos valtionosuuksia leikataan lisää

    Kaupunginjohtaja Laine pitää 14 miljoonan säästötoimia riittävänä, mikäli kaupungin valtionosuusrahoitus pysyy ennallaan.

    – Yksi syy, miksi säästöjä on tarvittu, ovat olleet nyt jo edesmenneen hallituksen valtionosuusleikkaukset. Keskeistä on, jatkaako myös maan uusi hallitus valtionosuusleikkauksia. Jos leikkaukset jatkuvat, syntyy talouteen lisää alijäämää, joka pitää taas tasapainottaa.

    Valtionosuuksien lisäksi myös sosiaali- ja terveysmenojen kasvu on rokottanut Savonlinnan taloutta.

    – Jos (sote-kuntayhtymä) Sosteri ei pysy asetetuissa menokehyksissä, tulee se heijastumaan myös kaupungin talouteen, Laine toteaa.

    Laine näkee tunnelin päässä myös valoa. Savonlinna on onnistunut elinkeinopolitiikassaan hyvin, ja kaupunkiin on syntynyt uusia työpaikkoja.

    – Savonlinnaan tuli viime vuonna yli 200 nettotyöpaikkaa lisää. Meillä on menossa yli sadan miljoonan euron investoinnit, ja meillä on edelleen hyviä neuvotteluja. Viimeisimpänä tietysti Argus Spectrum, joka aloittaa muutamalla kymmenellä työntekijällä. Olemme kehittäneet työllisyyteen ja talouskasvuun, eikä sieltä ole leikattu. Verotulopohja vahvistuu ja sitä kautta myös kaupungin tulopohja.

    Lisää aiheesta:

    Savonlinna saattaa irtisanoa jopa 40 työntekijää

    Sosteri hidasti sote-kulujen kasvua, kuntien maksuosuudet kasvoivat silti 7 miljoonalla

    Torsoksi moitittu 20 miljoonan euron monitoimihalli saanut pikku hiljaa urheiluseuroja vuoroilleen –

    Torsoksi moitittu 20 miljoonan euron monitoimihalli saanut pikku hiljaa urheiluseuroja vuoroilleen – "Opintietä viime vuosi on ollut"


    Monitoimihalli Saimaa Stadiumi Mikkelissä on ollut käytössä nyt vuoden. Etukäteen moni epäili, että hallin puutteet pitävät urheiluseurat poissa. Hallia moitittiin etukäteen torsoksi. Osa epäilyksistä on jo karissut, mutta juoksuratojen...

    Monitoimihalli Saimaa Stadiumi Mikkelissä on ollut käytössä nyt vuoden. Etukäteen moni epäili, että hallin puutteet pitävät urheiluseurat poissa. Hallia moitittiin etukäteen torsoksi.

    Osa epäilyksistä on jo karissut, mutta juoksuratojen kaarteiden kallistusten puuttuminen estää hallin käytön esimerkiksi yleisurheilukisoissa tai edustusurheilijoiden vauhdikkaiden juoksuharjoitusten tekemisen hallissa.

    Yleisurheiluseura Mikkelin Kilpa-Veikot haaveili alunperin täysimittaisesta sisähallista, jossa olisi voitu järjestää muun muassa aikuisten sekä eri ikäluokkien halli-SM-kisoja. Nyt MiKV:n juniorit harjoittelevat hallissa kaksi kertaa viikossa ja seuran edustusurheilijat harjoittelevat siellä omien aikataulujensa mukaan.

    – Ratajuoksu, aitajuoksu, pituushyppy ja korkeushyppy ja kolmiloikka onnistuvat täällä hyvin. Sitten kun vauhti juoksijoilla kasvaa, esimerkiksi pikamatkoja juoksevilla edustusurheilijoilla, tulee ongelmia. Myöskään seiväshyppymahdollisuutta ei tällä hetkellä ole, kertoo nuorisopäällikkö Mikko Haverinen Mikkelin Kilpa-Veikoista.

    Mikkelin Kilpa-Veikkojen nuorisopäällikkö Mikko Haverinen kertoo, että esimerkiksi pituushypyn harjoittelu onnistuu Saimaa Stadiumilla hyvin. Esa Huuhko / Yle

    Haverinen sanoo, että moni hallin alkumetreillä vaivannut pulma on jo ratkaistu ja asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Haverinen kertoo, että hallin toimintaa kehitetään yhteistuumin.

    – Arvokas hintataso on, mutta kyllähän hallin ylläpito maksaa. Jäsenmaksua emme ole sen takia nostaneet, vaan on otettu vuorohinta hallin käyttäjiltä.

    Lentopalloseura Mikkelin Passarit harjoittelee monitoimihallissa kolmena iltana viikossa.

    – Tämähän on suorastaan tehty lentopalloharjoituksia varten. Lattiamateriaalit on äärettömän hyvät, ja lentopallon pelaamiselle tärkeä salin korkeus ja valaistus ovat hyvät, sanoo Mikkelin Passareiden puheenjohtaja Lasse Turunen.

    Mikkelin Passareiden puheenjohtaja Lasse Turunen kertoo, että monitoimihalli on lentopalloilijoiden mieleen. Esa Huuhko / Yle

    Turunen sanoo, että Saimaa Stadiumi on reagoinut seuran toiveisiin ja tarpeisiin. Viimeisimpänä hallille saatiin seuran kaipaamat pallohäkit.

    – Kustannuksistahan voisi aina valittaa, mutta ylläpito maksaa ja ollaan päästy neuvottelemaan kustannuksista. Heille, jotka täällä pelaavat, tämä tulee kustannuksina sitten. On hankittu myös lisää sponsoritukea, että lapset ja nuoret voivat harrastaa upeissa puitteissa, kertoo Turunen.

    Passarit on jälleen mukana järjestämässä Saimaa Stadiumilla lentopallon kultaisen Euroopan liigan ottelutapahtuman kesäkuussa. Alkuvuonna järjestettyyn ottelutapahtumaan myytiin 2500 lippua.

    – Mikkelistä on puuttunut tällainen isompien urheilutapahtumien järjestämiseen sopiva tila, sanoo Turunen.

    Esa Huuhko / Yle Hintataso ja puitteet puhuttavat edelleen

    Saimaa Stadiumin tuntihinta yleisurheiluun ja palloilulajeihin vaihtelee verkossa saatavilla olevan hinnaston mukaan 20 eurosta 90 euroon tunnilta riippuen siitä, mitä osaa hallista halutaan vuokrata ja minä viikonpäivänä. Esimerkiksi Saimaa Stadiumin yleisurheilun tuntihinnasto löytyy tästä linkistä. Kukin seura tekee oman sopimuksensa halliyhtiön kanssa.

    Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu rakennutti hallin 20 miljoonalla eurolla ja Mikkelin kaupunki lunastaa sen omakseen 15 vuoden kuluessa.

    Ylen tekemän kyselyn mukaan seudun urheiluseurojen suurin kynnys käyttää hallia on juuri sen hintataso tai puitteiden sopimattomuus tiettyjen lajien harrastamiseen. Kysely lähetettiin seudun urheiluseuroille. Kyselyyn saatiin vastaus yhteensä kymmeneltä seuralta. Esimerkiksi sulkapallon pelaamista hallissa valkoiset seinät ja kirkas valo hankaloittavat. Koripallokoreja hallissa taas ei ole ollenkaan.

    Myös sähköisen varausjärjestelmän puuttuminen ja vuoromuutoksista tiedottamisen ongelmat ovat puhuttaneet seuroja Saimaa Stadiumin alkutaipaleella.

    – Vaikka tilaa on, niin se on rajallinen. Ihan kaikkea ei pystytä tarjoamaan tällä hetkellä. Meille on tulossa sähköinen varausjärjestelmä ja toivottavasti saamme sen ennen kesää auki. Opintietä tuo viime vuosi on ollut. Myönnän, että on ollut haasteita, toteaa Saimaa Stadiumin asiakkuuspäällikkö Maria Honkanen.

    Saimaa Stadiumin asiakkuuspäällikkö Maria Honkanen toteaa, että seurojen kaipaama vuorojen sähköinen varausjärjestelmä on tulossa käyttöön.Esa Huuhko / Yle

    Honkanen kertoo, että Saimaa Stadiumi on tehostanut tiedottamista esimerkiksi tapahtumien tuomista peruutuksista vakiovuorojen käyttäjille.

    – Olemme ottaneet opiksemme, ja erityisesti tämän vuoden puolella olemme saaneet asiat aika hyvin kuntoon. Pystymme varautumaan aiempaa paremmin ja tiedottamaan.

    Käyttäjien määrä noussut

    Asiakkuuspäällikkö Maria Honkanen kertoo, että hallin avaaminen keväällä 2018 kesken harjoittelukauden toi lisähaastetta, mutta matkan varrella uusia seuroja on saatu mukaan käyttämään hallia.

    Honkasen mukaan Saimaa Stadiumin käyttöaste on 50–75 prosenttia riippuen päivästä. Käyttöasteeseen vaikuttavat muun muassa erilaiset tapahtumat ja tilaisuudet ja niiden järjestelyt, jotka vähentävät mahdollisesti vapaana olevan liikuntatilan käyttöä.

    – Syksyn varauskalenteri täyttyy hyvää tahtia, ja illat alkavat olla aika mukavasti vakiovuoroja täynnä. Olemme tosi tyytyväisiä, Honkanen sanoo.

    Esa Huuhko / Yle

    Saimaa Stadiumin toimitusjohtaja Timo Welsby siirtyi vuoden alussa muihin tehtäviin ja hallia luotsaa nyt väliaikainen toimitusjohtaja Hanna Kuninkaanniemi.

    Koulut, varhaiskasvatus ja erityisryhmät ovat asiakkuuspäällikkö Honkasen mukaan löytäneet tiensä hallille. Myös eri turnaukset, konsertit sekä ylioppilaskirjoitukset ovat testanneet Saimaa Stadiumin puitteita kuluneen vuoden mittaan.

    – Tapahtumat ja konsertit ovat osa meidän lupaustamme kaupunkilaisille. Olemme myös esimerkiksi kaupungin seniorikortissa mukana, toteaa Maria Honkanen.

    Bussikuljetuksia koululaisille kokeillaan

    Mikkelin kaupunki on kokeillut alkuvuoden aikana yhteiskuljetuksia lukion ja Urheilupuiston parakkikoulun oppilaille, jotta he pääsisivät jouhevasti kulkemaan liikuntatunneillaan Saimaa Stadiumille. Urheilupuiston koulu käyttää kuljetuksia edelleen.

    – Jatkossa mietimme, miten tämä palvelisi järkevimmin myös muiden koulujen käyttöä. Kokeilu on toteutettu olemassa olevia resursseja järjestellen, tähän ei ole otettu lisäkalustoa, kertoo logistiikkapäällikkö Janne Skott Mikkelin kaupungilta.

    Esa Huuhko / Yle

    Paikallisliikenteen linja 7 kulkee tunnin välein keskustasta Saimaa Stadiumille.

    Myös Saimaa Stadiumin lähistöllä sijaitsevan Kalevankankaan koulun oppilaat käyttävät säännöllisesti monitoimihallia liikuntatunneillaan. Seniori-ikäisten ilmainen liikuntavuoro keskiviikkoisin on täyttynyt niinikään innokkaista liikkujista ja lapsiperheille suunnatulla Iik – mikä meno -liikuntavuorolla on ollut jopa 120 liikkujaa kerralla.

    – Tavoite on, että tällainen toiminta jatkuu. Kesällä Iik-toiminta ja Voimaa vanhuuteen -vuoro siirtyvät ulos, kertoo vs. liikunta- ja nuorisosihteeri Tiina Juhola Mikkelin kaupungilta.

    Imatra on Suomen sosialidemokraattisin kunta

    Imatra on Suomen sosialidemokraattisin kunta


    Imatralla äänestettiin sosialidemokraatteja enemmän kuin missään muussa Suomen kunnassa. Sosialidemokraatit saivat 40,8 prosenttia kaikista imatralaisille kansanedustajaehdokkaille annetuista äänistä. Kymmenen eniten sosialidemokraatteja...

    Imatralla äänestettiin sosialidemokraatteja enemmän kuin missään muussa Suomen kunnassa.

    Sosialidemokraatit saivat 40,8 prosenttia kaikista imatralaisille kansanedustajaehdokkaille annetuista äänistä.

    Kymmenen eniten sosialidemokraatteja äänestäneiden kuntien joukossa olivat Kaakkois-Suomen vaalipiiristä myös Imatran naapurikunnat Rautjärvi (32,8 %) ja Ruokolahti (29,5 %).

    "Neljä vuotta sitten naureskeltiin, että kaveri keulii" – Kokoomuksen äänikuningas Antti Häkkänen valmistautuu jo hallitusneuvotteluihin


    Tästä on kyseAntti Häkkänen (34) on mäntyharjulainen toisen kauden kansanedustajaHäkkänen oli kokoomuksen ääniharava 20231 äänelläHäkkänen on toiminut Sipilän hallituksen oikeusministerinä keväästä 2017 lähtienHäkkäsen perheeseen...

    Tästä on kyseAntti Häkkänen (34) on mäntyharjulainen toisen kauden kansanedustajaHäkkänen oli kokoomuksen ääniharava 20231 äänelläHäkkänen on toiminut Sipilän hallituksen oikeusministerinä keväästä 2017 lähtienHäkkäsen perheeseen kuuluu vaimo ja alle vuoden ikäinen tytär

    Kokoomuksen äänikuninkaaksi nousi Antti Häkkänen 20 231 äänellä. 34-vuotias ensimmäisen kauden kansanedustaja ja puolueen varapuheenjohtaja kolminkertaisti äänimääränsä edellisvaaleista. Hän sai kahdeksan prosenttia kaikista Kaakkois-Suomen vaalipiirissä annetuista äänistä.

    Puheenjohtaja Petteri Orpo keräsi Varsinais-Suomessa 10 784 äänen saaliin, mikä oli vain puolet varapuheenjohtaja Häkkäsen saamista äänistä.

    – Täytyy olla ylpeä ja kiitollinen tuollaisesta määrästä. Pienestä kunnasta ja kohtuullisen pienestä vaalipiiristä, joka ei ole kokoomuksen vahvinta aluetta, Häkkänen iloitsi vaalien tulosillan loppumetreillä.

    Oikeusministerinä vuodesta 2017 toiminut Häkkänen teki kalliin ja näkyvän vaalikampanjan. Hän arvioi kampanjan maksaneen 85 000 euroa, eli suunnilleen saman verran kuin neljä vuotta sitten.

    Hallitusneuvotteluihin käydään heti alkuviikosta

    Oman tuloksensa lisäksi Häkkänen on erittäin tyytyväinen myös kokoomuksen lukuihin. Hän pitää tulosta vaalivoittona haasteellisen hallituskauden jälkeen.

    Siinä, missä hallituskumppani keskusta menetti 18 paikkaa ja siniset putosivat eduskunnasta kokonaan, kokoomus pystyi lisäämään paikkamääräänsä yhdellä ja nousee 38 edustajapaikkaan.

    – Teimme nousujohteisen kampanjan tilanteessa, joka oli hankala sillä tavalla, että kokoomuksen piti jarrutella, kun moni pitkin kevättä lupasi miljardeja lisää kuka mihinkin kohteisiin. Pelkäsimme, että se koituisi meille hankaluudeksi, mutta toisin kävi. Olemme erittäin tyytyväisiä.

    Varapuheenjohtajana Häkkänen kuuluu puolueen hallitusneuvottelijoihin. Hän odottaa tulevista hallitusneuvotteluista "kimurantteja". Mahdollisia hallituskokoonpanoja Häkkänen ei halunnut vielä vaali-iltana arvuutella.

    – Millään puolueella ei ole kovin vahvaa mandaattia, kuten oli viime vaalien jälkeen esimerkiksi. Kokoomus pitää tärkeänä, että vastuullinen taloudenhoito ja työllisyyden lisääminen säilyy. Niitä päätöksiä ei voida perua.

    Häkkäsen mukaan kokoomus ei lähde hallitukseen, joka leikittelee EU-erolla. Mutta hän uskoo, että kokoomus ja SDP kykenevät yhteistyöhön, vaikka vaalikamppailun tiimellyksessä syntyi jännitteitä.

    – Hallitus saadaan varmaan kasaan, mutta neuvotteluista tulee vaikeat. Niin erilaisia ovat linjaukset olleet meidän ja SDP:n puolelta. Vaikea sanoa päästäänkö yhteisymmärykseen, mutta toivotaan, että päästään, Häkkänen pohtii.

    Hän arvelee, että neuvotteluyhteys myös Perussuomalaisten kanssa avautuu nopeasti.

    – Perussuomalaisten kanssa pitää käydä linja selväksi, että millaisia tavoitteita heillä on hallitusneuvotteluihin. Käydään avoimin kortein vaihtoehtot, mutta pallo on nyt Rinteellä. Hän asettaa kysymykset ja agendan.

    Neuvottelut alkavat heti alkuviikosta, mutta pääsiäistä Häkkänen haluaisi päästä viettämään yhdessä perheen kanssa.

    Oikeusministeriksi ensimmäisen vaalikauden puolivälissä

    Antti Häkkänen kasvoi kokoomuslaiseksi jo lapsuuden kodissaan Mäntyharjussa, ja liittyi puolueeseen 15-vuotiaana. Kokoomusnuorten puheenjohtajana hän aloitti 2012. Sieltä kokoomuksen silloinen puheenjohtaja Jyrki Katainen poimi Häkkäsen erityisavustajakseen.

    Kansanedustajan paikka heltisi ensimmäisellä yrittämällä vuonna 2015. Itseluottamus oli kohdallaan jo neljä vuotta sitten vaalituloksen ratkettua.

    – Muistan miten minulle neljä vuotta sitten naureskeltiin, että siinä kaveri keulii ensimmäisen kauden ensimmäisenä päivänä, kun ilmoitin, etten sulje pois ministeritehtäviä.

    Häkkänen nousi Sipilän hallituksen oikeusministeriksi vaalikauden puolivälissä vuonna 2017. Nyt kerätty tukeva äänipotti vain vahvistaa Häkkäsen asemaa puolueessa.

    – Nyt sanon, että minulla on valmius toimia eri ministerin tehtävissä tai muissa vaativissa tehtävissä, mutta niihin palataan sitten tuonnempana kun neuvottelut etenevät.

    Voit keskustella artikkelista kello 17.00 asti.

    Tässä ovat Kaakkois-Suomen 17 kansanedustajaa – Antti Häkkänen ylivoimainen ääniharava, SDP palasi suurimmaksi puolueeksi

    Tässä ovat Kaakkois-Suomen 17 kansanedustajaa – Antti Häkkänen ylivoimainen ääniharava, SDP palasi suurimmaksi puolueeksi


    Kaakkois-Suomen vaalipiirin 17:stä kansanedustajasta kuusi on uusia edustajia. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa eniten edustajia saivat SDP ja perussuomalaiset. Vaalipiirin tarkempiin tuloksiin voi tutustua tarkemmin Ylen tulospalvelussa. Seuraa myös...

    Kaakkois-Suomen vaalipiirin 17:stä kansanedustajasta kuusi on uusia edustajia. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa eniten edustajia saivat SDP ja perussuomalaiset.

    Vaalipiirin tarkempiin tuloksiin voi tutustua tarkemmin Ylen tulospalvelussa. Seuraa myös vaali-illan etenemistä Ylen hetki hetkeltä -artikkelissa.

    Esittelemme valitut edustajat vertauslukujen mukaisessa järjestyksessä niin, että suurimman vertausluvun saanut esitellään ensimmäisenä.

    Sirpa Paatero (sd.) (ääniä 7 859)

    Vuodesta 2006 lähtien eduskunnassa istunut Paatero toimi kehitysministerinä Kataisen hallituksen loppuvaiheessa. Melko matalasta julkisesta profiilistaan huolimatta 54-vuotias Paatero toimii monessa vaikutusvaltaisessa tehtävässä. SDP:n puoluevaltuuston lisäksi hän johtaa Kuntaliiton hallitusta ja toimi myös pitkään Työväen Urheiluliiton puheenjohtajana.

    Hän on Kotkan kaupunginvaltuutettu.

    Paatero on toiminut aiemmin ehkäisevän päihdetyön ohjaajana. Hän on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.

    Sirpa Paatero sai äänestäjiltä jatkokauden eduskunnassa.Aleksi Taponen, Yle

    Juho Eerola (ps.) (ääniä 10 440)

    44-vuotias Juho Eerola aloittaa kolmannen kautensa Arkadianmäellä. Hän on perussuomalaisten 3. varapuheenjohtaja ja toimi päättyneellä vaalikaudella hallintovaliokunnan puheenjohtajana. Lisäksi hän on toiminut Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja.

    Kotkalainen Eerola kuuluu puheenjohtaja Jussi Halla-ahon vankkoihin tukijoihin.

    Maahanmuuttokysymysten lisäksi hän on pitänyt esillä vieraannuttamista eli ilmiötä, jossa toinen vanhemmista estää erotilanteessa toista näkemästä yhteistä lasta.

    Kohujakin on matkalle mahtunut. Esimerkiksi vuonna 2016 huomiota herätti Eerolan rock-bändin raju video, jonka vuoksi hän joutui eduskuntaryhmän johdon puhutteluun.

    Antti Häkkänen (kok.) (ääniä 20 231)

    Mäntyharjulainen Antti Häkkänen on noussut nopeasti ensimmäisellä eduskuntakaudellaan kokoomuksen kärkipoliitikkojen joukkoon. 34-vuotias lakimies on puolueensa varapuheenjohtaja ja toiminut oikeusministerinä keväästä 2017 lähtien.

    Hän on poliitikkosukua, sillä myös hänen isänsä Markku on pitkän linjan kokoomuspoliitikko.

    Häkkänen harrastaa kalastusta.

    Jari Leppä (kesk.) (ääniä 7 462)

    Pertunmaalainen 59-vuotias Jari Leppä on istunut eduskunnassa vuodesta 1999 lähtien. Sipilän hallituksen maa- ja metsätalousministerinä hän on toiminut vuodesta 2017 lähtien.

    Ammatiltaan Leppä on on maanviljelijä ja maidontuottaja. Perhe viljelee Lepän kotitilan lisäksi myös hänen vaimonsa kotitilaa Kangasniemen puolella.

    Ministerin harrastuksiin kuuluu raviurheilu, ja hän on myös innokas harrastajanäyttelijä.

    Anneli Kiljunen (sd.) (ääniä 6 415)

    61-vuotias lappeenrantalainen Anneli Kiljunen on kansanedustaja jo kolmannessa polvessa, ja aloittaa nyt viidennen kautensa. Hän on profiloitunut sosiaali- ja terveyspolitiikassa ja ajanut myös omaishoitajien asioita.

    Ennen poliittista uraa hän toimi Lappeenrannan kaupungin johtavana sosiaalityöntekijänä.

    Kokenut Kiljunen on ollut tyrkyllä ministeriksi, mutta vielä valinta ei ole osunut kohdalle. Vuonna 2103 Kiljunen puhui julkisesti ministerihaluistaan ja joutui myöhemmin täsmentämään sanomisiaan.

    Kiljunen on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.

    Jani Mäkelä (ps.) (ääniä 7 145)

    Lappeenrantalainen Jani Mäkelä aloittaa nyt toisen kautensa eduskunnassa. Hän on myös Lappeenrannan kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen toinen varapuheenjohtaja.

    Huomiota Mäkelä on kerännyt ärhäkällä käytöksellään sosiaalisessa mediassa ja varsinkin Twitterissä. Esimerkiksi vuonna 2015 Mäkelä väitteli maailmanpolitiikan professorin kanssa mielenosoitukseen tarvittavista luvista.

    Kuntapolitiikassa ahkeraa kampanjoijaa kuvaillaan selvästi maltillisemmaksi. Ennen kansanedustajan pestiä Mäkelä toimi Tiedon järjestelmäasiantuntijana.

    Hän on naimisissa ja hänelllä on kolme lasta.

    Heli Järvinen (vihr.) (ääniä 3 274)

    Savonlinnalainen Heli Järvinen valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan vuonna 2007. Hän on vihreiden eduskuntaryhmän toinen varapuheenjohtaja.

    Ennen politiikkaa 55-vuotias Järvinen työskenteli toimittajana Yleisradiossa useissa eri tv-ohjelmissa.

    Kerimäellä saaressa asuva Järvinen kertoo harrastavansa monipuolisesti liikuntaa ja kulttuuria.

    Jukka Kopra (kok.) (ääniä 3 973)

    Lappeenrantalainen Jukka Kopra valittiin nyt eduskuntaan kolmatta kertaa.

    Yrittäjätaustainen Kopra on kokoomuksen eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja ja profiloitunut varsinkin liikenne- ja väyläasioissa. Hän harrastaa musiikin lisäksi muun muassa ruoanlaittoa.

    52-vuotias Kopra on naimisissa ja hänellä on neljä lasta.

    Hanna Kosonen (kesk.) (ääniä 5 576)

    43-vuotias Hanna Kosonen valittiin nyt toiselle kaudelle eduskuntaan. Hän toimii myös Savonlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtajana, joka on melko harvinaista kansanedustajalle.

    Julkisuutta entinen huippu-urheilu sai kesällä 2017, kun hän "keltamekkoisena naisena" osallistui Sauli Niinistön ja Vladimir Putinin tapaamiseen Savonlinnassa.

    Hänellä on kaksi tytärtä.

    Paula Werning (sd.) (ääniä 6 075)

    Kouvolan kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja Paula Werning nousee ensimmäistä kertaa eduskuntaan.

    Mikkelistä kotoisin oleva 42-vuotias Werning on viime aikoina pitänyt meteliä Pohjois-Kymen sairaalan henkilöstön jaksamisesta. Tehyn luottamusmiehenä Werning teki sairaalan henkilöstömitoituksesta kantelun aluehallintovirastoon viime vuoden lopussa.

    Hänen perheeseensä kuuluu puoliso ja kaksi lasta.

    Paula Werning sanoo, että kova työ on tuottanut tulosta.Pyry Sarkiola, Yle

    Kristian Sheikki Laakso (ps.) (ääniä 5 637)

    Kristian Sheikki Laakso teki näkyvän kampanjan ja nousi ensimmäistä kertaa eduskuntaan.

    Sheikki-lempinimen Laakso sai nuorena työskennellessään bensa-asemalla. Myöhemmin nimestä tuli virallinen.

    Sheikki on työskennellyt muun muassa kierrätysalan yrittäjänä ja romurallien järjestäjänä. Kouvolan kaupunginvaltuustossa 50-vuotias Laakso aloitti Suur-Kouvolan sitoutumattomien riveissä, mutta vaihtoi perussuomalaisiin.

    Kristian Sheikki Laakso on tullut tutuksi romurallien järjestäjänä.Aleksi Taponen, Yle

    Suna Kymäläinen (sd.) (ääniä 6 001)

    Ruokolahtelainen Kymäläinen on saanut näkyvyyttä venäläisten maaomistuksen vastustajana.

    Vuonna 2014 hän teki lakialoitteen, joka olisi pyrkinyt rajoittamaan venäläisten ja muiden Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevien ostajien maakauppoja, mutta aloite pysähtyi eduskunnan lakivaliokuntaan.

    Kymäläinen toimii Ruokolahden valtuuston puheenjohtajana ja ammatiltaan hän on varhaiskasvatuksen opettaja. Kymäläinen on naimisissa ja hänellä on neljä lasta.

    Ville Kaunisto (kok.) (ääniä 3 753)

    Kouvolan kaupunginvaltuutettu Kaunisto on 37-vuotias koripalloilija, joka pelaa laiturina Kouvojen joukkueessa Korisliigassa.

    Hän nousee nyt ensimmäistä kertaa eduskuntaan. Urheilutaustaansa hän hyödynsi myös kampanjassaan. Viime syksynä Kaunisto nousi Kouvolan kaupunginhallituksen varapuheenjohtajaksi.

    Ville Kaunisto on ammatiltaan koripalloilija. Hän on Kouvojen korisliigajoukkueen kapteeni.Pyry Sarkiola, Yle

    Ari Torniainen (kesk.) (ääniä 4 440)

    63-vuotias lappeenrantalainen Ari Torniainen aloittaa kolmannen kautensa eduskunnassa. Hän on ajanut aktiivisesti varsinkin alueen liikennehankkeita. Torniainen on rakennusinsinööri, jolle myös urheilu ja varsinkin suunnistus on lähellä sydäntä.

    Torniainen on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.

    Niina Malm (sd.) (ääniä 5 814)

    Imatran kaupunginvaltuuston 36-vuotias puheenjohtaja Malm omaa vahvan ay-taustan. Hän on teräsyhtiö Ovakon pääluottamusmies. Malm on myös tuonut julkisuudessa esiin sairastavansa crohnin tautia ja puolustanut julkista terveydenhuoltoa.

    Malm valittiin nyt ensimmäistä kertaa eduskuntaan.

    Ano Turtiainen (ps.) (ääniä 3 265)

    Ensimmäistä kertaa eduskuntaan nouseva Ano Turtiainen on 51-vuotias yrittäjä Juvalta.

    Ennen poliittista uraansa Turtiainen saavutti voimanostossa maailmanmestaruuden vuonna 2002.

    Viime vuonna hänet tuomittiin sakkoihin julkisesta kiihottamisesta rikokseen. Tuomio tuli Turtiaisen Facebook-kirjoituksesta vuodelta 2015, jossa hän yllytti kansalaisia tuhoamaan Suomen Punaisen Ristin toimipisteitä. Turtiaisen oma kirjoittama osuus liittyi hänen samassa yhteydessä jakamaan MV-sivuston juttuun.

    Ano Turtiainen (ps.)Minna Turtiainen

    Hanna Holopainen (vihr.) (ääniä 2 656)

    Lappeenrannan kaupunginvaltuuston 42-vuotias varapuheenjohtaja pääsi vihdoin eduskuntaan neljännellä yrityksellä.

    Holopainen on tuotantotalouden diplomi-insinööri, joka sai viime kuntavaaleissa toiseksi eniten ääniä Lappeenrannasta. Hän on vastustanut voimakkaasti Lappeenrannan kaupungin tukea lentoliikenteelle.

    Hanna Holopainen valittiin vihreiden kansanedustajaksi Kaakkois-Suomen vaalipiiristä.Kari Saastamoinen/ Yle

    Päiväkodin terassille simahtaneen siniketun hyvä tuuri jatkuu – Katso videolta miltä ketun elämä näyttää uudessa kodissa


    Sinikettu Urho nuuhkii ilmaa. Kiteen eläinpuiston toimitusjohtajan Kalle Keskimäen kädessä oleva nakki kiinnostaa, mutta vieressä seisoskeleva toimittaja vähän arveluttaa. Herkkupala nostaa veden ketun kielelle. Urho lähestyy varovasti nakkia....

    Sinikettu Urho nuuhkii ilmaa. Kiteen eläinpuiston toimitusjohtajan Kalle Keskimäen kädessä oleva nakki kiinnostaa, mutta vieressä seisoskeleva toimittaja vähän arveluttaa.

    Herkkupala nostaa veden ketun kielelle. Urho lähestyy varovasti nakkia. Tuuheaturkkinen sinikettu kurottaa niin pitkälle kuin suinkin pystyy. Kettu nappaa nakin ja juoksee salamana kauemmas ihmisistä hotkaisemaan nakin parempiin suihin.

    Ketulla kävi munkki

    Urholla on käynyt elämässään hyvä nakki. Ainakin jos olettaa sen vaihtoehtoisen kohtalon olleen turkistarhaelämä 0,8 neliön häkissä.

    Urho löytyi Mikkelin keskustasta päiväkodin pihalta maaliskuun alussa. Kettu oli nukkunut kaikessa rauhassa päiväkodin terassilla, kun työntekijät tulivat aamulla töihin.

    Villieläinhoitaja Jarno Lautamäki nappasi siniketun kiinni ja sitä kautta Urhoksi nimetty sinikettu päätyi eläintarhaan Kiteelle.

    Ketun elämänvaiheet ennen terassille nukahtamista ovat säilyneet mysteerinä. Sinikettu on jalostettu naalista turkiseläimeksi, eikä niitä elä luonnossa. Urho on voinut karata turkistarhalta tai kuljetuksesta.

    Kukaan ei ole ilmoittautunut ketun omistajaksi. Lautamäki ei usko, että kettu olisi ollut kenelläkään lemmikkinä, koska se ei ollut kiinniotettaessa niin kesy. Se jopa puraisi vangitsijaansa.

    Tiina ja Urho ne yhteen sopii

    Kiteen eläinpuiston johtajan Kalle Keskimäen mukaan kettu vaikuttaa hyvin kohdellulta.

    – Ei se ainakaan nälkää ole nähnyt. Se on paksussa kunnossa ja sen turkki on tosi hyvä.

    Eläinpuistossa se saa rehua, lihaa ja kalaa. Keskimäen mukaan Urho vaikuttaa olevan aktiivinen ja sosiaalinen otus. Keskimäki arvelee Urhon olevan noin 3–4-vuotias.

    Urho liikkuu paljon isossa aitauksessaan. Osan päivää se makoilee koiramaisesti kopin katolla ja tarkkailee ympäristöä. Toisella puolen kulkuväylää majailee talviuniltaan herännyt Riku-karhu.

    Aluksi karhu ja kettu vain tiirailivat toisiaan aitaustensa raoista.

    – Parin päivän päästä ne olivat jo hyviä ystäviä. Eläimet ääntelivät toisilleen puolin ja toisin, Keskimäki tulkitsee eläinten käytöstä.

    Pian Urho kuitenkin joutuu hylkäämään Riku-karhun kettumaisemman kaverin vuoksi. Urho siirtyy ensi viikolla viettämään yhteiseloa sinikettu Tiinan kanssa toiselle puolelle puistoa. Urho ja Tiina ovat jo lyhyesti tavanneet. Tapaamiseen perusteella kettujen yhteiselo voi muodostua hyvinkin hedelmälliseksi.

    Aiheesta voi keskustella klo 22:een saakka.

    Suomalaista norpansuojeluosaamista viedään pian myös Venäjälle

    Suomalaista norpansuojeluosaamista viedään pian myös Venäjälle


    Suomalaista norpansuojeluosaamista viedään tulevaisuudessa myös Venäjälle. Suomalaiset ja venäläiset norppatutkijat aloittivat huhtikuun alussa kolmevuotisen yhteistyöhankkeen, jonka tavoitteena on edistää tutkimusta Saimaalla ja Laatokalla....

    Suomalaista norpansuojeluosaamista viedään tulevaisuudessa myös Venäjälle.

    Suomalaiset ja venäläiset norppatutkijat aloittivat huhtikuun alussa kolmevuotisen yhteistyöhankkeen, jonka tavoitteena on edistää tutkimusta Saimaalla ja Laatokalla. CoExist-hankkeessa tavoitellaan nimen mukaisesti ihmisen ja norpan kestävää rinnakkaiseloa (coexistence).

    – Yhteistyötä tehdään sekä tutkimuksen että tiedonlevityksen saralla. Saimaalla on tehty tutkimusta pitkään, ja sen avulla saatu norppakanta kasvuun. Tällaista tietotaitoa on tarkoitus viedä myös Laatokalle, hankekoordinaattori Marja Niemi Itä-Suomen yliopistosta kertoo.

    Saimaalta hankittua osaamista käytetään esimerkiksi laatokannorppien käyttäytymisen tutkimiseen.

    – Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto on kehittänyt menetelmää automaattiseen norppayksilöiden tunnistamiseen, ja sitä aiotaan hyödyntää myös Laatokalla. Samalla saadaan paljon tietoa molempien alalajien käyttäytymisestä.

    Osana suojelutyötä Venäjälle viedään myös suomalaista matkailuosaamista.

    – Saimaalta on tarkoitus jalkauttaa Laatokalle tietoa norppaystävällisestä kalastuksesta ja matkailusta.

    Laatokan norppakanta moninkertainen Saimaaseen verrattuna

    Euroopan suurimman järven, nelisen kertaa Saimaan kokoisen Laatokan järvinorppakanta on Saimaata vahvempi.

    Sekä saimaannorppa että laatokannorppa ovat norpan makean veden alalajeja, joita tavataan vain omissa vesistöissään. Uhanalaisiksi luokiteltuja laatokannorppia on noin 2000 yksilöä, kun erittäin uhanalaisia saimaannorppia on tällä hetkellä hieman alle 400.

    – Laatokan kanta on vahvempi, mutta uhkakuvat ovat samat kuin Saimaalla. Kanta voi romahtaa nopeastikin, jos suojelutyötä ei pyritä tekemään jo ennakkoon. Tutkimustyöllä pystytään kohdistamaan suojelutoimenpiteitä paremmin, jos niille on tarvetta.

    Maiden välinen tutkimusyhteistyö on ollut telakalla parin vuosikymmenen ajan. Norppatutkija Niemi uskoo, että yhteistyötä viritellään maiden välille laatokannorpan suojelun kannalta hyvään aikaan.

    – Venäläiset tutkijat ovat tehneet jonkin verran tutkimusta Laatokalla. Nyt on tarkoistus tehostaa tutkimustoimintaa ja välittää tietotaitoa molemmin puolin. Hanke edistää myös tiedon jalkauttamista esimerkiksi koululaisille sekä Suomessa että Venäjällä.

    Hankerahoitus EU:lta ja Venäjältä

    Hanke on saanut lähes 700 000 euroa Kaakkois-Suomen ja Venäjän CBC-yhteistyöohjelmalta, jota rahoittavat Venäjän lisäksi Euroopan Unioni ja Suomen valtio.

    – Hankerahoituksen saaminen oli tärkein yhteistyön mahdollistaja. Yhteistyötä on yritetty käynnistää aiemminkin, mutta heikolla menestyksellä. CBC-rahoitus on ehdottoman hieno homma, Niemi toteaa.

    Itä-Suomen yliopiston vetämässä CoExist-hankkeessa ovat mukana myös Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto, Suomen luonnonsuojeluliitto ja venäläinen Biologit luonnonsuojelijoina -järjestö.

    Lue myös:

    Neljä vuosikymmentä sitten tavoitteeksi asetettu 400 norpan raja ylittymässä vihdoin: Norpan matka ihmisen hylkimästä eläimestä luonnonsuojelun symboliksi on kivinen

    "Tämä on läpimurto, monien itkujen jälkeen" – Kuvaaja Juha Taskinen riemuitsee 400 saimaannorpasta

    Eduskuntavaalien nurja puoli – Kampanjat nielevät kymppitonneja, pelissä voi olla omat ja lähipiirin rahat, jopa perintöeurot

    Eduskuntavaalien nurja puoli – Kampanjat nielevät kymppitonneja, pelissä voi olla omat ja lähipiirin rahat, jopa perintöeurot


    Sosiaalisesta mediasta on jo vuosia odotettu pelastajaa ongelmaan, jonka vaalikampanjoiden kovat hintalaput ovat suomalaisessa demokratiassa muodostaneet. – Sosiaalisesta mediasta on välillä odotettu vaalikampanjoinnin demokratisoijaa, sillä somen...

    Sosiaalisesta mediasta on jo vuosia odotettu pelastajaa ongelmaan, jonka vaalikampanjoiden kovat hintalaput ovat suomalaisessa demokratiassa muodostaneet.

    – Sosiaalisesta mediasta on välillä odotettu vaalikampanjoinnin demokratisoijaa, sillä somen avulla on mahdollisuus tavoittaa suuriakin joukkoa ilman rahaa tai pienellä rahalla. Tämä lupaus ei ole siinä mielessä kuitenkaan lunastanut itseään, sanoo Eduskuntatutkimuslaitoksen tohtorikoulutettava, tutkija Annu Perälä.

    Perälän mukaan läpimenneiden kansanedustajien keskibudjetit ovat trendinomaisesti kasvaneet pitkällä aikavälillä, samaan aikaan kun sosiaalinen median käyttö on yleistynyt

    – Itselleni ei Jussi Halla-ahon lisäksi tule mieleen ehdokasta, joka olisi pystynyt tekemään pienellä rahalla menestyvän kampanjan. Kokemus osoittaa, että suurin somehuomio keskittyy jo valmiiksi tunnetuille henkilöille.

    Edellisissä vaaleissa läpimenneiden ehdokkaiden kampanjat maksoivat keskimäärin 38 400 euroa. Se vastaa melko tarkasti suomalaisen keskimääräistä vuosiansiota, joka on 36 000 euroa. Läpimenneet maksoivat keskimäärin 40 prosenttia omasta pussistaan, loppu tuli tukena rahoittajilta.

    – Yhteenvetona voi todeta, että rahoitus asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi naisten ja nuorten on vaikeampi saada vaalirahoitusta. Sosioekonomisesti paremmassa asemassa saavat rahaa helpommin, tutkija Annu Perälä sanoo.

    "Tämä on tyly asia ja eriarvoistava tekijä"

    Monet ehdokkaista joutuvat ottamaan suuria taloudellisia riskejä pyrkiessään vakavasti otettavaksi ehdokkaaksi. Yksi heistä näissä vaaleissa on Vihreiden varapuheenjohtaja, mikkeliläinen Veli Liikanen.

    – Olen laittanut yli 20 000 euroa omaa rahaa likoon. Osa on kaksi vuotta sitten kuolleen isän jättämästä perinnöstä. Isä oli kampanjan tukija edellisissäkin vaaleissa. Minulle tämä on kerran elämässä -tilaisuus, Liikanen myöntää.

    Liikasen ulkopuolinen rahoitus, noin 10 000 euroa, on peräisin Vihreiden omasta joukkorahoitusjärjestelmästä. Omat varat koostuvat perinnön lisäksi muun muassa vuosien varrella sukan varteen laitetuista kokouspalkkioista.

    Veli Liikanen harmittelee, että vaalikampanjoiden kalleus on edelleen kansalaisia eriarvoistava tekijä.

    – Tämä on tyly asia demokratiassa ja itse asiassa iso eriarvoistava tekijä. Selväähän se on, että jos keskibudjetit on 40 000 euron luokkaa niin ei siinä moni ihminen voi olla samalla viivalla ehdokkaana.

    Hanna Kosonen kampanjoi maanantaina kotikaupungissaan Savonlinnassa.Petri Vironen / YleEdellisvaalien laina vasta maksettu

    Vaalirahan keräämisen vaikeus on tuttua myös keskustan Hanna Kososelle. Savonlinnalainen Kosonen meni Kaakkois-Suomen vaalipiirissä läpi neljä vuotta sitten ensiyrittämällä. Reilun 37 000 euron kampanja toi 6 600 ääntä.

    – Viime kesänä eli kolme vuotta myöhemmin maksoin viimeisen erän edellisvaalien pankkilainaa. Taisi siinä olla vähän eurovaalienkin. Omaa ja lähipiirin rahaa ja pankkilainaa, Kosonen kertoo.

    Hanna Kosonen kampanjoi Liikasen tavoin laajassa, kolmen maakunnan muodostamassa Kaakkois-Suomen vaalipiirissä. Sosiaalisessa mediassa on ehdokkaan oltava, mutta perinteinen media on pidettävä rinnalla.

    – Kaakkois-Suomessa ihmisten tapaamiset ja kaikki mahdolliset mediat telkkarista, printistä sinne someen ja radioon. Kaikki lähestulkoon pitää olla käytössä ja se maksaa, Kosonen muistuttaa.

    Antti Häkkänen kävi tiistaina tapaamassa äänestäjiä Pieksämäen torillaKalle Purhonen / Yle"Tienvarsikyltit ovat edelleen voimissaan"

    Kokoomuksen Antti Häkkänen nousi neljä vuotta sitten eduskuntaan näyttävällä 85 000 euron kampanjalla. Tie vei ministeriksi asti ja on tuonut paljon näkyvyyttä päättyvällä vaalikaudella. Häkkänen ei silti ota riskiä vaan tekee näkyvää kampanjaa loppumetreille saakka.

    – Yliopistokaupungeissa, missä väestörakenne on paljon nuorempaa, sosiaalisen median vaikutus on ihan eri luokkaa. Täällä itäisen Suomen alueella perinteinen printtimainonta, televisiomainonta, toritilaisuudet ja ihmisten tapaamiset ovat vahvasti edelleen voimissaan, Häkkänen perustelee.

    Kokoomusministeri on mukana puolueen vaalikampanjan yhtenä veturina eri puolella Suomea. Omassa vaalipiirissä kasvot näkyvät tiiviisti sanomalehtien sivuilla ja tienvarsikylteissä.

    – Ja tienvarsikylttikampanjat, sadan vuoden takainen keksintö, on edelleen voimissaan. Meidänkin tiimi on hakannut kylttejä maahan paljon, Häkkänen muistuttaa.

    Häkkäsen vaalibudjetti elää edelleen viimeisellä vaaliviikolla.

    – Vielä on varainkeruu loppumetreillä, mutta kymmeniä tuhansia se on. Uskon, että saattaa päättyä sinne suunnalle mikä viimeksikin oltiin.

    Lasse Mitronen.Petri Vironen / YleMillainen vaalikampanja vetoaa äänestäjiin?

    Aalto-yliopiston markkinoinnin laitoksen professori Lasse Mitronen seuraa eduskuntavaalikampanjoita suurella mielenkiinnolla. Äänestäjiin vetoavaan kampanjan lähtökohta on sama kuin missä tahansa kuluttajamarkkinoinnissa ja brändinrakennuksessa.

    – Kaksikärkinen markkinointi olisi hyvä lähtökohta. Nimi pitää tehdä tunnetuksi, jotta kasvot ja numeron tunnistaa vielä äänestyskopissakin, Mitronen puntaroi.

    Soslaalisessa mediassa asiantuntija keskittyisi yksityiskohtaisempaan ja kohdennetumpaan markkinointiin.

    – Esimerkiksi voi lähestyä eläinihmisiä teemoilla, jotka liittyvät eläinten hyvään kohteluun

    Erilaista markkinointia eri puolilla maailma tutkinut ja seurannut professori muistuttaa, että henkilökohtaisen brändin rakentamisessa pitää olla mukana ihminen vahvuuksineen ja puutteineenkin.

    – Kun rakennetaan brändiä persoonan ympärille , on tärkeää, että ehdokkaassa on väkäsiä, joihin ihmiset voivat tarttua ja samaistua. On oltava inhimillisiä piirteitä, ettei ehdokas ole mikään kone. On hyvä olla ihminen ihmiselle.

    Loppusuoralle kääntynyt eduskuntavaalikamppailua Lasse Mitrosen luonnehtii suomalaiseen tapaan asialliseksi.

    – Meillä ei ole loanheittoon lähdetty, mutta tietynlaista rentoutta kampajoihin kaipaisin, Mitronen sanoo.

    Markkinoinnin asiantuntijan vinkit menestyvän vaalikampanjan tekijälle ovat selvät. Ne eivät kovin paljon poikkea mistä tahansa kuluttajamarkkinoinnista.

    – Ensinnäkin ottaisin erilaisia kuvia erilaisissa ympäristöissä, tilanteista, joissa ehdokas on omimmillaan ja parhaimmillaan.. Ei pelkästään niitä 50-vuotiskuvia, jotka ovat seinällä. Toiseksi ei ehdokkaan pidä luvata kaikkea hyvää maan ja taivaan väliltä, vaan tiivistää mitä hän ajattelee maailman menosta.

    – Kolmanneksi sanoisin, että kannattaa tuoda esille, mitä on tähän mennessä saanut aikaiseksi, mitä on tullut tehtyä. Nuori ei ole ehtinyt paljon tehdä, mutta hän voisi kertoa, millaisena hän näkee maailman, jota hän on muuttamassa, Mitronen vinkkaa.

    Amputoidut raajat ja pissapurkit lämmittävät taloja palaessaan, ennen sappikivet saattoi saada muistoksi – mietitkö verinäytteesi kohtaloa?

    Amputoidut raajat ja pissapurkit lämmittävät taloja palaessaan, ennen sappikivet saattoi saada muistoksi – mietitkö verinäytteesi kohtaloa?


    Tästä on kyseKysyimme sairaalassa syntyvän ihmisperäisen jätteen kiertokulkua Etelä-Savon, Pirkanmaan sekä Keski-Suomen sairaanhoitopiireistä.Näiden alueiden sairaaloissa syntyvät ihmisestä otetut osat päätyvät poltettavaksi...

    Tästä on kyseKysyimme sairaalassa syntyvän ihmisperäisen jätteen kiertokulkua Etelä-Savon, Pirkanmaan sekä Keski-Suomen sairaanhoitopiireistä.Näiden alueiden sairaaloissa syntyvät ihmisestä otetut osat päätyvät poltettavaksi jätteenpolttolaitoksille Riihimäelle tai Vantaalle.Vielä muutama vuosi sitten sairaalajätettä haudattiin kaatopaikoille.Jotkut potilaat ovat pyytäneet leikkauksestaan muistoksi omat sappi- tai munuaiskivet.

    Suurin osa meistä joutuu joskus pistäytymään joskus lääkärillä näytteenottoa varten. On verikokeita, virtsanäytteitä ja nieluviljelmiä. Luomileikkauksia, kynnen irrottamista, hampaan poistoa – puhumattakaan isommista asioista, kuten amputaatiosta.

    Minne veremme matkustaa, kun laboratoriotutkimukset on tehty? Kuka miettii nielurisojemme loppusijoitusta, ja minne päätyvät lukuisat virtsanäytteet, joita sairaaloissa kertyy?

    Paavo Niutanen on kuvannut omat munuaiskivensä tarkkaan. Kyseessä on tällä kertaa valomikroskooppi kuva noin kymmenkertaisella suurennoksella.Paavo Niutasen arkisto.

    Eräänä päivänä 15 vuotta sitten jyväskyläläinen Paavo Niutanen havaitsi itsessään hirvittävää kipua kesken työpäivän. Mies ajatteli kuolevansa kipuun ja päätti lähteä sairaalaan.

    Siellä selvisi, että kyseessä oli munuaiskiven aiheuttama kipu. Sitä on kuvailtu kovimmaksi kivuksi mitä sairaus voi aiheuttaa (Ilta-Sanomat).

    Mutta se oli vasta ensimmäinen kerta. Niutanen, nykyisin 72-vuotias eläkkeelle jäänyt biologi, sai kokea munuaiskivikohtauksia vielä kaksi kertaa.

    Ja jokaisesta kerrasta kiviä on myös tallessa.

    Kivistä viimeisimmän hän sai lääkäriltä Jyväskylässä. Hoitaja ei ensin meinannut luovuttaa kiveä, sillä sitä haluttiin analysoida, mutta Niutanen kysyi asiaa vielä tutulta lääkäriltä.

    – Lääkäri sanoi, että sinun kivihän se on, ilman muuta, Niutanen toteaa.

    Niinpä Niutasella on munuaiskiviään näyteputkilossa kotona, kolmena kappaleena. Biologina Niutanen halusi valokuvata jokaisen niistä, ja on myös kullannut ne elektronimikroskoopilla käsittelyä varten.

    Veri saa kiehua, ainakin sairaalajätteen loppusijoituksessa. Verinäytteet nimittäin poltetaan henkilötunnuksineen kovassa lämmössä.AOP

    Sairaalajätteen nykyinen kiertokulku on paitsi monimutkainen, myös yllättävän tuore käytännöiltään.

    Mutta vieläkö osia itsestään voi saada lääkäristä mukaan? Ja miksi vanhoilta kaatopaikoilta voisi löytää ihmisjäänteitä?

    Voiko joku nyysiä koeputkiloni?

    Sairaalajätteen loppusijoittamisen ei selvästi oleteta olevan lähtökohtaisesti maailman kiinnostavin aihe, ainakaan ammattilaispiirien ulkopuolella. Siksipä sairaalainsinööri Esa Särkimäki ensin ihmettelee asiasta kyselemistä puhelimessa.

    Lopulta hän kuitenkin tulee siihen tulokseen, että asiasta on erinomaisen hyvä tiedottaa, sillä ihmisten mielikuvat eivät vastaa totuutta.

    – Aika ajoin sanotaan, että "kun teillä siellä sairaalassa poltetaan jätteitä" – emme ole polttaneet niitä täällä noin 30 vuoteen. Ei isoissa sairaaloissa ole enää polttolaitoksia, Särkimäki toteaa.

    Neulat ja ruiskut ja muu riskijäte toimitetaan astiaan, jonne ei pääse enää kajoamaan.Jaana Polamo / Yle

    Myös Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ympäristöasiantuntija Minna Salonen on törmännyt erikoisiin käsityksiin aiheesta. Hän kertoo omien kaveriensa olettaneen, että kaikki jäte poltetaan suuressa roviossa.

    Totuus on huomattavasti kliinisempi.

    – Kun verinäytettä ei enää tarvita, se pakataan muiden vastaavien kanssa isoon riskijäteastiaan. Kun se on täyttynyt ja kansi asetetaan, sitä ei pysty enää avaamaan. Kylkeen lyödään tarra, joka kertoo, että astia sisältää biologista jätettä, Salonen selittää.

    Lopulta koko loota kuljetetaan jätehuoneeseen ja sieltä jätekonttiin, jonka jäteurakoitsija noutaa polttolaitokselle. Suomessa tällaisia polttolaitoksia on vain muutamia, ja Etelä-Suomen alueella ne sijaitsevat Vantaalla ja Riihimäellä. Niillä on erityinen ympäristölupa sairaalajätteen polttamista varten.

    Minna Salonen on ympäristöasiantuntija Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä. Hän kävi vastikään tutustumassa Fortumin polttolaitokseen Riihimäellä, jossa sairaalasta tulevaa erityisjätettä saa polttaa jonkin verran kotitalousjätteen joukossa. Jaana Polamo / Yle

    Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa sairaalajätteille toivotetaan hyvää matkaa Riihimäelle, Keski-Suomessa taas Vantaalle.

    Tosin Pirkanmaalla jätteiden loppusijoitus on tarkemmin eriteltyä: amputoidut raajat ja muu tunnistettava jäte lähetetään Riihimäelle, kun taas esimerkiksi veri-, virtsa- ja ulostenäytteet ja kudosjätteet päätyvät paikalliseen jätepolttolaitokseen.

    Tampereen yliopistollisessa sairaalassa näyteputkilot saavat ensin lentävän lähdön sairaalan sisällä. Suurin osa näyteputkiloista kuljetetaan siellä putkipostilla, vanhanaikaisella systeemillä, jossa kapselit menevät sisäisessä postissa paikasta A paikkaan B alipaineen avulla.

    – Kapseli mennä vilistää pitkin kellareita ja kerroksia oikein reipasta juoksuvauhtia, ja menee suoraan perille laboratorioon, Särkimäki kuvaa.

    Erilaiset eritteet ja muut kulkevat siis putkissa pitkin käytäviä potilaiden huomaamatta. Särkimäki kuvailee putkipostia tietoturvalliseksi, sillä nopeasti kiitävään pakettiin ei pääse matkan varrella kajoamaan, eikä matka kestä kauaa.

    Osa näytteistä menee kuitenkin apostolinkyydillä eli laboratorionhoitajan kärräämänä ja valvomana laboratorioon asti. Kaikki kolme sairaanhoitopiiriä kertovat, että koska näytteet sijoitetaan tietoturvallisiin jäteastioihin, kukaan ei pääse kähveltämään niitä.

    Jos joku visionäärinen voro siis tahtoisi varastaa virtsanäytteen, hänen täytyisi kähveltää se esimerkiksi näytteenottovaiheessa. Se kuulostaa aika epätodennäköiseltä.

    Kolera, apinarokkovirus ja pari latinankielistä tautia

    Polttaminen takaa sen, ettei kenenkään tulevaisuudessa tarvitse pelätä törmäävänsä ihmisperäisiin osiin tai näytteisiin kaatopaikkojen kerrostumissa.

    Vielä muutama vuosi sitten sairaalajäte – amputoiduista raajoista verinäytteisiin – kuskattiin kaatopaikalle haudattavaksi. Käytännön muuttuessa joillakin paikkakunnilla jätteitä sai yhä kuljettaa kaatopaikalle poikkeusluvalla. Esimerkiksi Kokkolassa havahduttiin toissavuonna siihen, että verinäytteitä henkilötunnuksineen löytyi kaatopaikan riskijäteosion liepeiltä.

    Oma lukunsa ovat sellaiset näytteet, jotka on otettu tarttuvaa tautia sairastavasta ihmisestä.

    Esa Särkimäki kertoo, että tartuntavaarallisiksi taudeiksi luokitellaan tässä mielessä muutamia, kuten SARS, lintuinfluenssat, ebola, verenvuotokuume, apinarokkovirukset, kolerat, Creutzfeldt–Jakobin tautipotilaan hermokudokset sekä "muutama latinankielinen juttu".

    Tartuntavaarallisilla taudeilla saastuneita näytteitä tavataan harvoin, ja tähän mennessä ainakin Pirkanmaalla kyse on yleensä ollut epäilyistä. Niihin kuitenkin suhtaudutaan Särkimäen mukaan samalla tavalla kuin tautiin. Käytäntö on tiukka.

    Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän ravinto- ja siivouspäällikkö Marjukka Hokkanen kertoo, että esimerkiksi amputoidut raajat säilötään ensin pakkaseen ennen kuljetusta poltettavaksi.Kalle Purhonen / Yle

    Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän ravinto- ja siivouspäällikkö Marjukka Hokkanen kertoo, että riskijäte-termin alle taas luokitellaan kaikki aines, jossa on infektio. Sellainen vaatii aina huolellisen käsittelyn.

    – Sairaalassa yleensä jo veri on sellaista. Kaikki eritteet vaativat oman toimenpiteensä, ettei mikään tauti pysty leviämään, Hokkanen sanoo.

    Lisäksi jätteet voidaan tarvittaessa hygienisoida kuumakäsittelemällä, jotta mikään mikrobi ei pääse rellestämään.

    Laitetaanko sappikivet kotipakettiin?

    Kun näytteistä on selvitty, voidaan pohtia isompien asioiden kohtaloa. Kenen omaisuutta ihmisestä irrotetut osat lopulta ovat?

    Sairaaloista kerrotaan, että ihmisperäiset jätteet lajitellaan tunnistettaviin ja tunnistamattomiin. Tunnistettavia ovat kaikki sellaiset palaset, josta näkee, mikä se on, kuten esimerkiksi sormenpää. Tunnistamatonta on kaikki, mistä ei voi suoraan sanoa, mikä osa on kyseessä.

    Kaikki päätyvät kuitenkin lopulta uuniin.

    Järki toki sanoo, että kudoksen tai sormen paikka ei ole palkintopokaalihyllyllä kotona, mutta käytännössä tilanne ei vaikuta mustavalkoiselta. Valviran ylitarkastaja Silja Särkijärven mukaan terveydensuojelulaissa (Finlex) kerrotaan käytännössä vain, ettei jätteidenkäsittelyä voi hoitaa terveydelle haittaavalla tavalla.

    Nykyään munuaiskiviä tuskin annetaan potilaille yhtä auliisti kuin Paavo Niutaselle aikanaan, mutta Minna Salonen kertoo, että ennen asiat hoidettiinkin hiukan toisella tavalla.

    – Joskus ihmiset olivat todella kiinnostuneita ottamaan sappikiviä mukaansa. Mutta enää niitä ei saa, varmasti terveydensuojelulakikin estää sen, Salonen kertoo.

    Irtoraajoja ei saa sairaalasta mukaansa, mutta maailmalla on tapauksia, jossa vaikkapa amputoidulle varpaalle on löydetty uusia käyttötarkoituksia.Jaana Polamo / Yle

    Ehdotonta kieltopykälää on vaikea saada kenestäkään irti, mutta vaikuttaa epätodennäköiseltä, että kukaan saisi irtoraajojaan tai muita osia mukaansa sairaalasta. Maailmalla on tosin erilaisia esimerkkejä: Kanadan Yukonissa on tyystin älyvapaa baari, jonka "Sourtoe cocktail" -drinkkiin kuuluu ihkaoikea ihmisvarvas (CBC news).

    Salonen selventää, että viranomaiset eivät voi aiheuttaa tilannetta, jossa yksilö esimerkiksi sairastuisi omasta näytteestä kotonaan – edes omalla vastuullaan.

    Mutta poikkeuksia selvästi tehdään. Salonen kertoo, että esimerkiksi joitakin istukoita on ilmeisesti lähtenyt synnytyslaitokselta asiakkaiden matkaan.

    Myös Särkimäki pohtii, että asiasta on varmasti jokin lakipykälä, mutta hoksaa poikkeuksen:

    – Napanuoran pätkän saa ainakin viedä kotiin kun on leikannut sen, hän sanoo.

    Keskustelu on auki 12.4.2019 klo 10:00 asti.

    Oliko kinkkupitsasi täyte sittenkin broileria? Ruokavirasto:

    Oliko kinkkupitsasi täyte sittenkin broileria? Ruokavirasto: "Nimi ei saa johtaa kuluttajaa harhaan"


    Elintarvikkeiden laatua valvova Ruokavirasto kertoo, että Suomessa kinkkuna myydään myös muita lihatuotteita kuin kinkkua. Esimerkiksi kinkkupitsana myydyn pitsan täytteenä on useissa tapauksissa käytetty ehdan kinkun sijaan edullisempaa...

    Elintarvikkeiden laatua valvova Ruokavirasto kertoo, että Suomessa kinkkuna myydään myös muita lihatuotteita kuin kinkkua.

    Esimerkiksi kinkkupitsana myydyn pitsan täytteenä on useissa tapauksissa käytetty ehdan kinkun sijaan edullisempaa raaka-ainetta.

    Ruokavirasto lähetti kunnille viime kesänä valvontapyynnön koskien kinkku-nimen käyttöä ravintoloiden ruokalistoilla. Ensimmäisten valvontojen tulokset ovat osoittaneet, että ravintoloissa lautaselle päätyy usein muuta kuin kinkkua.

    Esimerkiksi Savonlinnan seudulla suurimmassa osassa ravintoloista pitsan täytteenä oli kinkun sijaan pitsasuikaletta. Pitsasuikaleiden nimellä myytävään lihavalmisteeseen ei välttämättä kinkkua ole käytetty lainkaan. Makkaramassaa muistuttava tuote voi sisältää esimerkiksi sianlihaa, broileria ja kalkkunaa.

    Valvontapyyntö tehtiin Ruokaviraston saatua kyselyitä aiheesta. Ongelma ei ole vain pitserioiden, vaan myös muiden ravintoloiden. Esimerkiksi lounasravintolan kinkkukiusaukseen voi eksyä aidon kinkkusuikaleen tai -rouheen sijaan makkaran kaltaista lihavalmistetta.

    Mutta mikä lopulta kelpaa kinkuksi?

    Ruokavirasto: Kinkun on oltava kokolihaa

    Kinkun ja muiden elintarvikkeiden nimien määrittely on Suomessa Ruokaviraston vastuulla. Ruokavirasto valvoo esimerkiksi karjalanpiirakan nimisuojan toteutumista.

    Ruokavirasto, entinen Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, jakaa elintarviketeollisuuden kanssa yhdessä tehdyssä ohjeistuksessaan kinkun ja kinkkuvalmisteet kolmeen eri tuoteryhmään.

    Ruokaviraston määritelmässä kinkku on kokolihatuote, johon käytetään lihan lisäksi ainoastaan suolaa, vettä, mausteita, glukoosia sekä sallittuja lisäaineita. Linjauksen mukaan kinkku-nimeä voidaan käyttää vain tuotteista, joihin käytetty liha on yksinomaan kinkkua, eli lähtöisin sian tietystä ruhonosasta.

    Koska kyseessä on täyslihatuote, kinkkujen lihapitoisuus on Ruokaviraston ohjeistuksen mukaan yleensä vähintään 90 prosenttia. Tuotetta voidaan myös nimittää valmistustapaa korostaen esimerkiksi palvikinkuksi.

    – Vertailukohtana voi käyttää esimerkiksi joulukinkkua, joka on täyslihatuote, Ruokaviraston ylitarkastaja Tuulikki Lehto kertoo.

    "Kinkku-ananas-pitsan pitää sisältää kinkkua"

    Muut lihavalmisteet eivät täytä kinkun määritelmää.

    Valmisteen koostumus poikkeaa kinkusta, sillä tuotteessa voidaan käyttää esimerkiksi lihaproteiinia ja muita valmistusaineita, joita ei kinkussa saa olla. Esimerkiksi kinkkuleikkeisiin ja voileipäkinkkuun on usein lisätty muuta proteiinia.

    Myös osa kaupan hyllyllä kinkkusuikaleina myytävistä lihatuotteista on Ruokaviraston luokituksessa lihavalmisteita. Varsinaista kinkkua suikaleissa on vain 60 prosenttia, ja osa suikaleiden lihasisällöstä tulee sianlihasta. Lisäksi tuotteeseen on lisätty kamaraa. Oletettavaa on, että vastaavia lihavalmisteita päätyy myös pitserioiden lautasille tai lounasravintoloiden kinkkukiusauksiin.

    – Kuluttajalle pitää kertoa, mistä tuotteesta on kyse. Kuluttaja valitsee usein tuotteen elintarvikkeen nimen perusteella. Haluamme pitää elintarvikkeiden nimet selkeästi erillään. Kinkku on kinkkua ja kinkkuleike on hieman erityyppinen tuote.

    Jari Kärkkäinen / Yle

    Muun eläinproteiinin lisääminen kinkkuun tekee Lehdon mielestä tuotteesta kinkkuvalmisteen.

    – Tässä on ollut aikanaan epäselvyyttä, ja siksi ohjeistus on silloisen Eviran toimesta tehty. Meidän määritelmässämme kinkku on täyslihaa, Lehto toteaa.

    Kinkkuvalmistetta ei Ruokaviraston linjan mukaan saisi pitseriassa myydä kinkkuna.

    – Lähtökohtaisesti kinkku ja kinkkuvalmiste halutaan pitää erillään. Kuluttaja olettaa kinkku-ananas-pitsan ostaessaan saavansa täytteeksi kinkkua. Tuotteen pitää olla kinkkua, jos sitä kinkkuna myydään.

    Pitsasuikale – makkaramassaa ja muita ruhonosia

    Oma lukunsa pitsan täytteiden joukossa ovat niin sanotut pitsasuikaleet. Useilla valmistajilla on valikoimissaan suikaloituja lihavalmisteita, jotka asettuvat Ruokaviraston luokituksessa makkaroiden alle. Makkarat ovat Ruokaviraston mukaan tyypillisesti emulsionomaisia, eli niihin käytetty liha on jauhettu rasvan, veden ja suolan kanssa tasalaatuiseksi massaksi.

    Mikäli tuote muistuttaa koostumukseltaan leikkelemakkaraa, ei siitä tehtyä suikaletta voi kutsua kinkkusuikaleeksi. Myös lihanjalostajat ymmärtävät tämän, ja tuotteita myydään esimerkiksi pitsasuikaleen nimellä.

    Pitsasuikale ei välttämättä sisällä lainkaan kinkkua. Ainesosaluettelossa vilahtelee sian, kalkkunan ja broilerin lihaa, kamaraa, soijaproteiinia sekä sian muista osista saatua lihaproteiinia.

    Jos pitsan täytteenä olevat pitsasuikaleet eivät ole kinkkua, ei pitsaa voi Ruokaviraston mukaan nimetä kinkkupitsaksi.

    AOPUseissa pitsoissa täyte on sittenkin makkaraa

    Savonlinnan seudulla toimivan Itä-Savon sairaanhoitopiiri Sosterin terveysvalvonta valvoi kinkku-nimen käyttöä Oiva-tarkastusten yhteydessä.

    Vain muutamassa tarkastetuista 38 ravintolasta ei asian suhteen löytynyt huomautettavaa. Kinkkupitsaan tai -kiusaukseen käytettiin usein aidon kinkun sijaan edullisempaa raaka-ainetta. Ongelmia on myös tukkuliikkeiden toiminnassa, Sosterin terveystarkastaja Hanne Partanen toteaa.

    – Lähes kaikissa paikoissa kinkkuna mainostettu valmiste oli pizzasuikaletta tai jotain muuta sianlihavalmistetta. Kyseessä ei ollut tuote, joka olisi sisältänyt edes kinkkua. Ongelma oli myös siinä, että toimijat tilasivat tukuilta kinkkusuikaletta, mutta saivat pitsasuikaletta tai muuta lihavalmistetta.

    Partanen näkee pitsasuikaleiden käyttämisen paitsi epäreiluna kilpailuetuna, myös terveysriskinä.

    – Harhaanjohtava markkinointi on epäsuotuisaa niille toimijoille, jotka oikeasti käyttävät kinkkua ja maksavat siitä korkeamman hinnan. Harhaanjohtava markkinointi voi aiheuttaa myös allergiavaaran. Näin voi käydä esimerkiksi broilerinliha-allergisille, jos kinkkuna markkinoidut pitsasuikaleet sisältävät broilerin lihaa.

    Ravintoloita ohjeistettiin korjaamaan tarkastuksissa havaitut puutteet joko ruuan nimeä vaihtamalla tai korjaamalla raaka-aineet nimen mukaisiksi. Ylitarkastaja Lehto toivoo valvonnan tuovan muutosta kuluttajan lautaselle.

    – Tarkkoja tilastoja meillä ei valvonnan tuloksista vielä ole. Valvontapyyntö tehtiin viime kesänä valtakunnallisesti, jotta tilanne saataisiin kuntoon koko maassa. Elintarvikkeen nimen on oltava oikea – kuluttaja valitsee tuotteen nimen perusteella, eikä nimi saa johtaa kuluttajaa harhaan.

    Voit keskustella aiheesta kello 17:00 asti.

    Selvitys: Rantarata itään maksaisi miljardi euroa enemmän kuin Itärata Porvoon kautta Kouvolaan

    Selvitys: Rantarata itään maksaisi miljardi euroa enemmän kuin Itärata Porvoon kautta Kouvolaan


    Itäisen rantaradan rakentaminen maksaisi arviolta miljardi euroa enemmän kuin Itärata pääkaupunkiseudulta Porvoon kautta Kouvolaan. Asia selviää Väyläviraston tuoreesta selvityksestä. Sama selvitys oli pohjana viime viikolla julkaistulle...

    Itäisen rantaradan rakentaminen maksaisi arviolta miljardi euroa enemmän kuin Itärata pääkaupunkiseudulta Porvoon kautta Kouvolaan.

    Asia selviää Väyläviraston tuoreesta selvityksestä. Sama selvitys oli pohjana viime viikolla julkaistulle liikenne- ja viestintäministeriön Itärata-raportille.

    Väylävirasto on tarkastellut kolmea eri vaihtoehtoa, joiden tavoitteena on nopeuttaa junayhteyksiä pääkaupunkiseudun ja Itä-Suomen välillä.

    Vaihtoehdoista kallein, Itäinen rantarata kulkisi Helsinki-Vantaan lentoasemalta Porvoon ja Kotkan kautta Luumäelle, jossa se liittyisi nykyiseen Lappeenrantaan kulkevaan rataan.

    Kolmas vaihtoehto kulkisi Lahdesta Heinolan kautta Mikkeliin.

    Kaikki kolme ratalinjausta on merkitty nykyisiin maakuntakaavoihin. Väyläviraston selvitys lähtee siitä, että Lentorata olisi jo rakennettu.

    Helsinki – Porvoo – Kouvola

    Uusi Itärata olisi 106 kilometriä pitkä. Se erkaantuisi Lentoradasta Keravan pohjoispuolella Kytömaalla ja liittyisi nykyiseen raiteeseen Kouvolan länsipuolella, Korian seisakkeella.

    Matka Kouvolasta Helsinkiin lyhenisi uuden oikoradan myötä noin 27 kilometrillä nykyisestä. Tällä hetkellä rata pääkaupunkiseudulta Kouvolaan kulkee Lahden kautta.

    Kaikki tarkastelussa olleet rataosat olisivat kaksiraiteisia, sähköistettyjä ja ne varustettaisiin turvalaitteilla.

    Oikoradan uusi neliraiteinen asema tulisi Porvoon Kuninkaanporttiin.

    Karkea arvio radan kustannuksista on 1,7 miljardia euroa.

    Nopeusrajoituksella 220 km/h Helsinki-Kouvola-välin matka-ajat lyhenisivät 13 minuuttia ja Helsinki-Pietari-välin 9 minuuttia nykyisestä. Nopeusrajoituksella 300 km/h vastaavat matka-aikasäästöt olisivat 19 minuuttia ja 15 minuuttia.

    Selvityksessä todetaan, että Itärata parantaa raideliikenteen matka-aikoja laajasti Itä-Suomessa.

    Kaikki kolme vaihtoehtoista rataosuutta suunniteltaisiin siten, että niitä pitkin voisi ajaa 300 kilometrin tuntinopeudella. Matkustajajunien suurin sallittu nopeus Suomessa on 220 kilometriä tunnissa.

    Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä totesi, että Itärata-hanke ei olisi taloudellisesti kannattava. Liikennetaloudellisessa laskelmassa hyödyt 30 vuoden ajalle ovat 13 prosenttia hankkeen kustannuksista eli kustannus-hyötysuhde on 0,13.

    Yle / UutisgrafiikkaHelsinki – Porvoo – Kotka – Luumäki

    Myös ratayhteys Kotkan kautta itään erkanisi Lentoradasta Keravan pohjoispuolella Kytömaalla. Porvoon jäljeen rata jatkaisi Kouvolan sijaan rannikkoa pitkin Kotkaan. Uusi yhteys liittyisi nykyiseen raiteeseen Luumäen länsipuolella.

    Rataosa olisi 170 kilometriä pitkä. Matka Helsingistä Luumäelle lyhenisi noin 25 kilometriä verrattuna nykyiseen Lahden ja Kouvolan kautta kulkevaan rataan.

    Rataosalle on suunniteltu vain yksi uusi asema Porvoon Kuninkaanporttiin. Uudet asemat on Väyläviraston mukaan mahdollista tehdä myös Loviisan ja Kotkan seudulle. Niitä ei kuitenkaan tarkasteltu tässä selvityksessä, eikä näillä paikkakunnilla pysähtymistä otettu huomioon esimerkiksi matka-aikaa arvioitaessa.

    Ratalinjauksen kustannusarvio on Väyläviraston selvityksen mukaan 2,8 miljardia euroa.

    Nopeusrajoituksella 220 km/h Helsinki-Luumäki-välin matka-ajat lyhenisivät 18 minuuttia ja Helsinki-Pietari-välin 15 minuuttia nykyisestä. Nopeusrajoituksella 300 km/h vastaavat matka-aikasäästöt olisivat 31 minuuttia ja 27 minuuttia.

    Selvityksessä matka-aika on laskettu siten, että juna ei pysähtyisi Loviisassa tai Kotkassa, ainoastaan Porvoossa.

    Itäinen rantarata lyhentäisi matka-aikoja Helsingistä Joensuuhun ja Pietariin, mutta ei Kuopion suuntaan.

    Liikennetaloudellisessa laskelmassa itäisen rantaradan hyödyt 30 vuoden ajalle ovat 8 prosenttia hankkeen kustannuksista eli kustannus-hyötysuhde on 0,08.

    Väyläviraston selvityksen mukaan Porvoon, Loviisan ja Kotkan kautta Luumäelle kulkeva ratalinjaus tulisi maksamaan lähes kolme miljardia euroa.Yle / UutisgrafiikkaLahti – Heinola – Mikkeli

    Kolmas vaihtoehto on, että idän yhteyksiä nopeutettaisiin rakentamalla uusi raide Lahdesta Heinolan kautta Mikkeliin.

    Uusi yhteys erkanisi Lahden itäpuolella ja liittyisi nykyiseen raiteeseen Mikkelin eteläpuolella, ennen Otavan liikennepaikkaa. Tämä rataosa olisi 126 kilometriä pitkä. Matka Lahdesta Mikkeliin lyhenisi 29 kilometrillä nykyiseen Kouvolan kautta kulkevaan yhteyteen verrattuna.

    Rataosalle on suunniteltu yksi uusi asema Heinolaan. Kustannusarvio Heinolan kautta kulkevalle rataosuudelle on noin 1,5 miljardia euroa. Väylävirasto huomauttaa, että kaikkien kolmen ratalinjauksen tarkastelu on tehty hyvin karkealla tasolla, minkä vuoksi kustannusarvioita on pidettävä suuntaa-antavina.

    Matka-aika Lahden ja Mikkelin välillä nopeutuisi 42–46 minuuttia, jos juna ajaa 220 kilometrin tuntinopeudella. 300 kilometrin tuntinopeudella matka-aika lyhenisi 50–56 minuuttia.

    Tämä oikorata lyhentäisi matka-aikaa Kuopion suuntaan, mutta ei Joensuuhun tai Pietariin.

    Liikennetaloudellisessa laskelmassa radan hyödyt 30 vuoden ajalle ovat 17 prosenttia hankkeen kustannuksista eli kustannus-hyötysuhde on 0,17.

    Yle / Uutisgrafiikka

    10.4. klo 14.32: Uutista täydennetty tiedoilla hankkeiden liikennetaloudellisista laskelmista eli kustannus-hyötysuhteista.

    Varovaisuus mukaan keskiviikkoaamuna: tiet jäätyvät ja ajokeli muuttuu liukkaaksi

    Varovaisuus mukaan keskiviikkoaamuna: tiet jäätyvät ja ajokeli muuttuu liukkaaksi


    Keskiviikkona on luvassa liukasta ajokeliä, kun kylmä sää jäädyttää tiet. Mahdollisesti vaarallista ajokeliä ennustetaan Etelä-, Keski- ja Itä-Suomeen. Ilmatieteen laitoksen varoitukset löytyvät täältä. Ylen meteorologi Anne Borgström...

    Keskiviikkona on luvassa liukasta ajokeliä, kun kylmä sää jäädyttää tiet. Mahdollisesti vaarallista ajokeliä ennustetaan Etelä-, Keski- ja Itä-Suomeen. Ilmatieteen laitoksen varoitukset löytyvät täältä.

    Ylen meteorologi Anne Borgström kertoo, että yön aikana etelässä ja lännessä tulee pakkasta. Se jäädyttää sateen kastelemat tiet ja tekee ajokelistä huonon varsinkin keskiviikkoaamuna.

    Ajokeli on ollut tiistaina paikoin huono: Lunta on tullut maan keskiosissa 10–15 cm, kun taas Jyväskylän seudulla ja Etelä-Savossa paikoin jopa 30 cm. Yksi kuoli tiistaina kolarissa Jyväskylässä.

    Lumisateet siirtyvät keskiviikkona itään, jossa lunta voi tulla 5 senttimetriä.

    Heikot jäät vaikeuttavat saimaannorppien pesälaskentaa – pesille päästään vielä jäätä pitkin

    Heikot jäät vaikeuttavat saimaannorppien pesälaskentaa – pesille päästään vielä jäätä pitkin


    Heikko jäätilanne vaikeuttaa saimaannorppien pesälaskentaa. Pesälaskentojen tulos voi jäädä tavallista epävarmemmaksi, sillä heikkojen jäiden vuoksi pesälaskijat eivät välttämättä pääse pesille hiihtäen tai...

    Heikko jäätilanne vaikeuttaa saimaannorppien pesälaskentaa.

    Pesälaskentojen tulos voi jäädä tavallista epävarmemmaksi, sillä heikkojen jäiden vuoksi pesälaskijat eivät välttämättä pääse pesille hiihtäen tai moottorikelkoilla.

    –Tällä viikolla jäätä pitkin kulkeminen vielä onnistuu. Myöhemmin otamme käyttöön kelirikkoalukset, kertoo ylitarkastaja Tero Sipilä Metsähallituksesta.

    Lunta on Saimaalla yhä niin paljon, että vasta noin puolet norppien pesistä on romahtanut.

    – Pesinnän kannalta tämä talvi on ollut erinomainen. Norpat ovat saaneet pesät tehtyä kinoksiin, ja pesät ovat kestäviä, sanoo Sipilä.

    Mahdollisuudet uuteen ennätykseen olemassa

    Syntyneiden kuuttien määrä pyritään tänä keväänä saamaan laskettua mahdollisimman tarkasti.

    Sipilä arvioi, että kuutteja syntyy ainakin 80.

    –Toivottavasti luku on lähempänä yhdeksääkymmentä, hän sanoo.

    Viime vuonna kuutteja syntyi ennätysmäärä eli 86 kappaletta.

    Kuutit painavat syntyessään 4–5 kiloa.

    Helmi-maaliskuussa syntyneet kuutit tankkaavat ensimmäisten elinkuukausiensa aikana ahkerasti emän rasvaista maitoa, ja ovat pesälaskenta-aikaan mennessä kasvaneet yli kymmenkiloisiksi.

    Saimaannorppien pesälaskennat on tarkoitus saada tehtyä huhtikuun loppuun mennessä.

    Ossi Hämäläinen sai valtiolta 50 euroa ja Pauli Palmroos lunasti itselleen perunamaan – valtio linjasi rautatiet uusiksi, ja sadat siivut vaihtoivat omistajaa

    Ossi Hämäläinen sai valtiolta 50 euroa ja Pauli Palmroos lunasti itselleen perunamaan – valtio linjasi rautatiet uusiksi, ja sadat siivut vaihtoivat omistajaa


    Tasan 50 euroa kilahti mikkeliläisen Ossi Hämäläisen, 70, tilille toissavuonna. Maksajana oli valtio. – Sanoin että maksakaa jos maksatte, ei niin pienellä summalla ole niin väliä. Se oli ennemminkin kahviraha, ja saihan sillä vähän bensaa...

    Tasan 50 euroa kilahti mikkeliläisen Ossi Hämäläisen, 70, tilille toissavuonna. Maksajana oli valtio.

    – Sanoin että maksakaa jos maksatte, ei niin pienellä summalla ole niin väliä. Se oli ennemminkin kahviraha, ja saihan sillä vähän bensaa autoon, Hämäläinen muistelee.

    Hämäläinen vastaa puhelimeen kotitilallaan Hiirolan kylässä. Runsaat 130 vuotta sitten valmistunut Mikkeli–Kuopio-rautatie kulkee aivan vieressä ja halkaisee Hämäläisen pellot kahtia – ja juuri siinä on syy korvaukseen.

    Maanmittauslaitoksen väki tarkisti ratalinjauksen ja paljastui, että muutama aari Hämäläisen maata tarvitaankin itse asiassa valtion radanvarsimaaksi.

    – Radassa on tällä kohtaa kaarre, ja uudessa mittauksessa se piirrettiin useilla suorilla viivoilla. Siitä se korvattava alue syntyi, pienistä siivuista, Hämäläinen kertoo.

    Rata halkaisee Ossi Hämäläisen pellot kahtia.Kalle Purhonen / YleViiden vuoden urakka, satoja pieniä korvauksia

    Hämäläisen nettoama 50 euroa on pieni pala Maanmittauslaitoksen ja Väyläviraston viiden viime vuoden jättiurakassa. Ratalinjaukset ja rajamerkinnät tarkistettiin 5 000 kilometrin matkalta, kun koko rataverkon mitta on 6 000 kilometriä.

    Urakka oli perusteellinen: kartoitusryhmät etsivät maastosta kaikki vanhat mittakivet ja -paalut, kunnostivat niistä käyttökelpoiset ja iskivät maahan kymmeniätuhansia uusia merkkejä.

    – Lähtötilanne oli se, että suurin osa rajoista oli mitattu vuosina 1860–1910, kun rautatiet rakennettiin. Karkeasti yleistäen voi todeta, että taajamissa ja peltomailla rajamerkit olivat keskimäärin kokonaan hävinneet. Rajojen sijaintiedon tarkkuus oli heikkoa kaikilta osin, johtaja Mauri Asmundela Maanmittauslaitokselta sanoo.

    Yleishyödyllinen urakka

    Ratalinjausten tarkistus nopeuttaa suunnittelua ja säästää rahaa.

    Kun rajat ovat tarkasti tiedossa, kiinteistökauppojen ja kaavanteon alkuvaiheessa säästytään uusintamittauksilta. Tämä nopeuttaisi esimerkiksi oikoratojen eli "tunnin junien" suunnittelua.

    Samalla on perattu sirpaleiset kaupungiradat. Esimerkiksi Jyväskylän asemakaava-alueella valtion radanvarsialueet jakautuivat ennen urakkaa peräti 130 kiinteistöön. Nyt ne on yhdistetty noin kymmeneksi kiinteistöksi.

    Uusien mittausten tuloksena rata-alueille tehtiin satoja levennyksiä. Niistä maksettiin maanomistajille Asmundelan arvion mukaan yhteensä muutamia kymmeniä tuhansia euroja.

    Määrä on kuitenkin varsin pieni ajatellen sitä, että moni linja oli alkuperäisessä leveydessään eli vedetty 100–150 vuotta sitten, senaikaisella kalustolla ilman gps-satelliittien apua.

    – Korvaukset olivat yleisimmin kymmeniä tai satoja euroja. Tarkkaa työtä oli tehty yli sata vuotta sitten, sanoo käytännön urakoita Keski- ja Itä-Suomessa johtanut Maanmittauslaitoksen tuotantopäällikkö Ilkka Laakso.

    Radanvarsilla on tuhansia kiinteistöjä. Kuva kiskojenvaihdosta Kälviällä vuonna 2015.VäyläPerunamaa siirtyi kirjastomiehelle 700 eurolla

    Osa lunasti tarkistettuja alueita itselleen. Näin teki muun muassa pihtiputaalainen kirjastonhoitaja Pauli Palmroos.

    Hän lunasti valtiolta noin 15 aarin maapalan, joka oli palasteltu 1950-luvulla radanvartijan perunamaaksi, siis jonkinlaiseksi luontoiseduksi tai sen aikaisilla palkoilla ehkä pikemminkin hengenpitimiksi. Palmroos maksoi maapalasta 700 euroa.

    – Lunastus oli karttateknisesti oikeastaan pakko tehdä, muuten kartalle olisi jäänyt hassu kohta. Pala on kiinni kotitilani pellossa ja nyt siis virallisestikin osa sitä, Palmroos kertoo.

    – Aluetta on viljelty vuosisatoja ja nyt se on vuokralla. Tämä tarina perunamaasta oli minulle uusi, kiinnostavaa historiaa.

    Rata kulkee Jyväskylästä pohjoiseen Haapajärvelle. Se rakennettiin 1950-luvun mittaan suurelta osin työllisyystöinä, lapiovoimin, ja oli jo valmistuessaan ajastaan jäljessä. Henkilöliikenne lopetettiin valtaosalta rataa jo vuonna 1968.

    – Minun aikanani siinä ei ole kulkenut henkilöliikennettä, mutta puutavaraa kylläkin, Palmroos sanoo.

    Kartoittaja urakasta: Ennen tätä linjattiin maantiet, ja siinä meni 12 vuotta

    Kartoittaja Marja Voutilainen vastaa puhelimeen kotisohvaltaan Joensuusta. Hän vietti kolme–neljä viime kesää tarkistaen pohjoiskarjalaisten radanvarsien linjoja satojen kilometrien matkalta.

    – Käytännössä käveltiin Kesälahdelta Valtimolle. Se on teitä pitkin noin 270 kilometriä. Siinä meni muutama kesä aika täyspäiväisesti.

    Alle sata kilometriä kesässä voi kuulostaa lyhyeltä määrältä. Mutta Voutilaisen ryhmä sananmukaisesti rämpi eteenpäin radanvarsien ruokkoamattomissa ryteiköissä. Autoista ei ollut hyötyä, vaan työ oli käytännössä jalkatyötä.

    Alla olevat Pohjois-Karjalan kartoittajien ottamat kuvat näyttävät, millaisissa olosuhteissa työtä tehtiin:

    Marja VoutilainenMarja VoutilainenKartoittaja Jarno Kettunen.Maanmittauslaitos

    Kartoittajat etsivät rajapyykit maastosta yksi kerrallaan ja mittasivat samalla linjat uusiksi. Suorilla rajapyykkien välillä saattoi olla parikinsataa metriä, mutkissa vain muutamia kymmeniä metrejä. Merkkejä piti etsiä päättelemällä, sillä monet olivat osin tai täysin hautautuneet pehmeään maahan.

    – Ne olivat etupäässä uponneet. Osa oli maan päällä, mutta osa piti kaivaa esiin. Sitten esimerkiksi Ilomantsin rata oli pyykitetty ratakiskon pätkillä, joita oli alettu käyttää pyykkeinä 60–70-luvulla. Niitä etsittiin miinaharavilla.

    Voutilainen tarpoi halki Suomen rautatiehistorian. Ratojen painopiste rakennettiin aikanaan itään, hallitsija-Venäjän suuntaan. Idän kiskot kulkevat edelleen pitkälti samoilla tsaarinaikaisilla linjauksilla.

    – Pääsääntöisesti ne ovat erittäin hyvin mitattuja. Mutta sen huomasi, että tekijöissä on silloinkin ollut eroja. Osa pyykeistä heitti sadan metrin matkalla ehkä metrin–pari, ja osa taas oli mitattu aivan prikulleen, Voutilainen sanoo.

    Mutta että monta kesää pusikoissa. Oliko urakka hikisin, jossa 40 vuotta kartoittajana työskennellyt Voutilainen on ollut mukana?

    – No ei. Isompi homma oli, kun mitattiin kaikki Suomen rajaamattomat maantiet. Niitä oli pelkästään täällä Pohjois-Karjalassa useampia tuhansia kilometrejä. Se urakka kesti 12–13 vuotta ja saatiin valmiiksi juuri ennen kuin ryhdyttiin tähän ratahommaan.

    Hämäläisen tilan läpi suihkivat Intercityt ja Pendolinot.Kalle Purhonen / Yle"Karja kun eksyy kiskoille, niin on jauheliha tarjouksessa"

    Mutta palataan vielä Hämäläisten tilalle Mikkelin Hiirolaan.

    Toisin kuin Palmroosin tilalla Pihtiputaalla, täällä henkilöjunat kulkevat yhä. Hämäläisten tilan kohdalta poistettiin hiljattain kulkutie kiskojen yli. Nyt toiselle peltopuolikkaalle on kierrettävä muutaman kilometrin lenkki.

    – Junien vauhdit ovat koventuneet sataanneljäänkymppiin. Ei uskalleta enää päästää karjaa yöksi ulos. Ne kun eksyvät kiskoille, niin seuraavana päivänä on jauheliha tarjouksessa, Ossi Hämäläinen sanoo.

    Vielä 1960-luvun teininä Hämäläinen kulki usein itsekin paikallisjunalla eli "mottijunalla" kaupunkiin. Lähijunat suihkivat suomalaiskaupunkien esikaupungeissa ja naapuripitäjissä laiturilta toiselle. Sitten tulivat autot, ja Hämäläinenkin ajoi kortin.

    Nyt aika on vaihtunut. Hiirola on hiljainen, ja asemaa asuttaa hollantilainen kuvataiteilija. Hämäläisen kotitilalla ei ole jatkajaa, mutta Ossi Hämäläinen ei kuulosta kovin huolestuneelta.

    – Eihän sitä huomista päivää voi koskaan tietää. Ja luonnonlaki on joka tapauksessa armoton.

    Kaakon Viestinnän myynnin taustalla kasvun pysähtyminen:

    Kaakon Viestinnän myynnin taustalla kasvun pysähtyminen: "Olisi voitu jatkaa tietty aika, mutta ei ratkaista pitkän ajan ongelmaa"


    Yle uutisoi Keskisuomalaisen ostavan Kaakon Viestinnän Länsi-Savo-konsernilta. Keskisuomalaiselle siirtyy kaupassa kuusi Kaakkois-Suomessa ilmestyvää sanomalehteä. Länsi-Savon hallituksen puheenjohtaja Jukka Tikan mielestä päivä on...

    Yle uutisoi Keskisuomalaisen ostavan Kaakon Viestinnän Länsi-Savo-konsernilta. Keskisuomalaiselle siirtyy kaupassa kuusi Kaakkois-Suomessa ilmestyvää sanomalehteä.

    Länsi-Savon hallituksen puheenjohtaja Jukka Tikan mielestä päivä on historiallinen. Tikan suku omistaa enemmistön yrityksestä ja luopuu nyt lehtibisneksestä.

    – Tähän liittyy haikeutta, ihmisiä, työtovereita... Toisaalta lehtiyritys on liikeyritys: se ei voi toimia, ellei se ole taloudellisesti terveellä pohjalla. Katseet on luotava eteenpäin.

    Tikan mukaan ajatus myymisestä kehittyi kahden vuoden aikana. Hänen mielestään alalla pärjätäkseen toimintaa täytyy jatkuvasti kehittää, ja siihen tarvitaan resursseja. Länsi-Savo oli yrittänyt pärjätä kilpailussa ostamalla muita lehtiä, mutta lopulta kasvu pysähtyi.

    – Todettiin, ettei tämä kasvu riitä, mutta ei ollut luontevia kasvukohteita.

    Tikka kertoo yhdeksi alan ahdingon syyksi sen, että mainosrahat valuvat monikansallisten yhtiöiden tileille.

    Toinen suuri ongelma on Tikan mielestä osittain lehtialan omaa syytä.

    – Pitää katsoa peiliin. Sanomalehdet jakoivat ilmaista sisältöä sivuillaan ja totuttivat ihmiset siihen, että tietoa saa ilmaiseksi. Ei ole helppoa mennä terveempään suuntaan.

    Yritys osasi ennakoida media-alan murroksen tapahtuvan, mutta silti alan vaikeudet olivat suuremmat kuin mihin oltiin varauduttu.

    Vaikka yrityksen toiminta ei ollut tappiollista, päätettiin se kuitenkin lopulta myydä.

    – Olisi voitu jatkaa tietty aika, mutta ei ratkaista pitkän ajan ongelmaa. Mieluummin toimitaan etukenossa eikä vasta sitten, kun on hätä ja pakko toimia.

    Tikka uskoo, että Kaakon Viestintä menee myynnissä hyviin käsiin. Häntä ei pelota sanomalehtien tulevaisuus.

    – Painetut lehdet eivät häviä, vaikka levikit putoavat. Haaste on kehittää niitä niin, että ihmisiä kiinnostaa. Tarvitaan resursseja digiloikkaan. Alalla on Suomessa kuitenkin vahvat perinteet, ja suomalaiset ovat lukevaista kansaa.

    Läjä isoja lehtiä yksiin käsiin: Keskisuomalaisen haltuun 6 sanomalehteä Kaakkois-Suomesta –

    Läjä isoja lehtiä yksiin käsiin: Keskisuomalaisen haltuun 6 sanomalehteä Kaakkois-Suomesta – "Väistämätöntä, kun yritetään pysyä hengissä"


    Keskisuomalainen ostaa Kaakon Viestinnän Länsi-Savo-konsernilta. Keskisuomalaiselle siirtyy kuusi Kaakkois-Suomessa ilmestyvää sanomalehteä. Kaakon Viestintä julkaisee Mikkelissä ilmestyvää Länsi-Savoa, Savonlinnassa ilmestyvää Itä-Savoa,...

    Keskisuomalainen ostaa Kaakon Viestinnän Länsi-Savo-konsernilta. Keskisuomalaiselle siirtyy kuusi Kaakkois-Suomessa ilmestyvää sanomalehteä.

    Kaakon Viestintä julkaisee Mikkelissä ilmestyvää Länsi-Savoa, Savonlinnassa ilmestyvää Itä-Savoa, Lappeenrannassa ilmestyvää Etelä-Saimaata, Kouvolassa ilmestyvää Kouvolan Sanomia, Kotkassa ilmestyvää Kymen Sanomia sekä Imatralla ilmestyvää Uutisvuoksea. Yhtiöllä on myös digitaalista liiketoimintaa.

    – Media-alan murros edellyttää koko ajan suurempaa kokoa, eikä meillä ollut enää näköpiirissä suuntaa, johon jatkaa kasvustrategiaa. Mietimme vaihtoehtoja, ja kun ostaja löytyi, päädyimme tekemään kaupat, kertoo Kaakon Viestinnän toimitusjohtaja Juhana Tikka.

    Tikka kertoo, että konsernilla on pitkään ollut kasvustrategia. Konsernin mediaperhettä on kasvatettu yhdestä lehdestä viiteentoista.

    Kauppahinta on 17,5 miljoonaa euroa. Toimitusjohtaja Tikka kuvaa kaupantekoa Kaakon Viestinnälle merkittäväksi ja pitkäksi neuvotteluprosessiksi.

    – Kaupan synty edellyttää aina sitä, että ostaja ja myyjä ovat tyytyväisiä hintaan. Tällä hinnalla olimme valmiita tekemään tämän ratkaisun.

    Myydyillä lehdillä 340 työntekijää

    Lisäksi Keskisuomalaiselle siirtyy kaupassa ESV-Paikallismediat Oy ja sen yhdeksän yksipäiväistä paikallislehteä eli Juvan Lehti, Kaakonkulma, Kangasniemen Kunnallislehti, Keskilaakso, Luumäen Lehti, Länsi-Saimaan Sanomat, Puruvesi, Paikallislehti Joutseno sekä Pitäjänuutiset.

    Kaakon Viestinnän toimitusjohtaja Juhana Tikka arvioi, että kaupan kohteena olevilla lehdillä on yhteensä noin 340 työntekijää. Henkilökunnalle on kerrottu kaupasta perjantaiaamuna.

    – Lehtien julkaisuun liittyvät kysymykset ja henkilökunnan tulevaisuuteen liittyvät asiat jätän ostajapuolen vastattavaksi. Mitään syytä ei tässä vaiheessa ole ajatella, että tuotteisiin tulisi mitään muutoksia, sanoo Tikka.

    Kauppaan sisältyy myös Kouvolassa sijaitseva sanomalehtipaino kiinteistöineen.

    Ennestään Keskisuomalainen-konserni omistaa nimikkolehtensä lisäksi muun muassa Etelä-Suomen Sanomat ja Savon Sanomat sekä nipun pienempiä sanomalehtiä.

    Digitaalisuutta lisää paperilehtien rinnalle

    Keskisuomalaisen toimitusjohtajan Vesa-Pekka Kangaskorven mukaan yhtiö on hakenut ja hakee aktiivisesti kasvua. Etelä-Savo, Kymenlaakso ja Etelä-Karjala ovat luonteva kasvusuunta.

    – Tämä nivoutuu meidän maantieteelliseen kokonaisuuteen erinomaisesti, Kangaskorpi sanoo.

    Lehtien määrään ei ole kaupan jäljiltä tulossa muutoksia.

    – Ei tässä vaiheessa ole sellaisia suunnitelmia. Meidän koko liiketoiminta perustuu vahvaan paikallisuuteen, Kangaskorpi sanoo.

    Keskisuomalaisella on kaupan jälkeen lähes 80 erilaista sanomalehtibrändiä.

    – Pyrimme terävöittämään näiden paikallisten tuotteiden profiilia. Tietenkin niiden toiminnan luonne muuttuu. Paperin ohella tulee entistä vahvemmin digitaalinen ulottuvuus. Pystymme ehkä tuomaan digitaalisia palveluja meidän asiakkaille näillä alueilla, mutta kyllä sanomalehdet ovat vielä pitkään elinvoimaisia.

    Tutkija: Keskittyminen vähentää moniäänisyyttä

    Mediatutkija, dosentti Marko Ala-Fossi Tampereen yliopistosta sanoo, että Keskisuomalaisen uudet kaupat olivat looginen jatkumo tähän asti tapahtuneelle.

    – Keskisuomalainen on jo pitkään kasvattanut määrätietoisesti itsestään valtakunnallista toimijaa. Tämä on jatketta sille, Ala-Fossi toteaa.

    Hänen mukaansa omistuksen muutos ei välttämättä näy lukijoille mitenkään, ainakaan heti. Kaupan jälkeen Suomen media-ala on kuitenkin entistä keskittyneempi, mikä vähentää tarjonnan moninaisuutta.

    – Kaupat tarkoittavat yleensä sitä, että toimintaa tehostetaan, jolloin tuotanto keskittyy. Silloin tuotantoon pääsevät äänet vähenevät, vaikka tarkoituksellisesti ei pyrittäisi sisältöä kaventamaan, Ala-Fossi pohtii.

    Journalistiliitto: Väistämätön kehitys

    Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho näkee Ala-Fossin tavoin Keskisuomalaisen laajentumisen tyypillisenä kehityksenä.

    – On väistämätöntä, että tehdään isompia konserneja, kun yritetään pysyä hengissä ja tehdä hyvää journalismia. Tilanne on niin hirvittävän haastava.

    Lukijoiden kannalta omistuksen keskittymiseen liittyy kuitenkin riskejä. Jos juttuvaihtoa tehdään eli samoja juttuja julkaistaan eri lehdissä, se voi Ahon mielestä kaventaa tietoa, mikä Suomessa liikkuu.

    – Se suuntaus ei ole paras mahdollinen. Täytyy muutenkin toivoa, että kaupan tavoitteena on halu parantaa journalismia ja lehtien mahdollisuuksia ilmestyä.

    Pääluottamusmies: Varovaisen optimistinen tunnelma

    Kaakon Viestinnän journalistien pääluottamusmies Aapo Mentula ei ole ehtinyt olla yhteydessä yhtiön muihin luottamusmiehiin tai toimituksiin.

    Tunnelmaa omassa toimituksessaan Kouvolan Sanomissa Mentula kuvailee varovaisen optimistiseksi.

    – Muutos on aina muutos, että voihan se tuoda mukanaan monenlaista, sanoo Mentula.

    Hän toivoo, ettei suuria muutoksia tehtäisi pelkästään muutosten takia, vaan ensin katsottaisiin, miten asiat nykyisellään toimivat.

    – Ei varmaankaan ole turbulenssissa mediamaailmassa huono juttu, että taustalle tulee vakavarainen, iso yhtiö, sanoo Mentula.

    Lue lisää:

    Länsi-Savo osti Sanomalta loput Kaakon Viestinnän osakkeet

    Sanoma myy maakuntalehtiään Länsi-Savo-konsernille

    Itärata Porvoosta Kouvolaan nopeuttaisi matkaa Itä-Suomeen vain vähän – selvitys: kallis hanke ei kannata

    Itärata Porvoosta Kouvolaan nopeuttaisi matkaa Itä-Suomeen vain vähän – selvitys: kallis hanke ei kannata


    Uudessa selvityksessä todetaan, että liikenneyhteydet itäisessä ja eteläisessä Suomessa, sekä Helsingistä Pietariin paranisivat, jos uusi Itärata rakennettaisiin Helsinki-Vantaan lentokentältä Porvoon kautta Kouvolaan. Se lyhentäisi ja...

    Uudessa selvityksessä todetaan, että liikenneyhteydet itäisessä ja eteläisessä Suomessa, sekä Helsingistä Pietariin paranisivat, jos uusi Itärata rakennettaisiin Helsinki-Vantaan lentokentältä Porvoon kautta Kouvolaan.

    Se lyhentäisi ja nopeuttaisi matkaa Helsinki-Kouvola-välillä.

    Matka-ajat lyhenisivät kuitenkin vain maltillisesti suhteutettuna investointikustannuksiin. Alustavan arvion mukaan uuden rataosan rakentaminen maksaisi noin 1,7 miljardia euroa.

    Tällä hetkellä käytettävissä olevan tiedon mukaan hanke ei olisi kokonaistataloudellisesti kannattava. Liikenne- ja viestintäministeriön selvitys Itäradasta on julkaistu tänään.

    13 minuuttia

    Matka Kouvolasta Helsinkiin lyhenisi uuden oikoradan myötä noin 27 kilometrillä nykyisestä. Tällä hetkellä rata pääkaupunkiseudulta Kouvolaan kulkee Lahden kautta.

    Itärata olisi 106 kilometriä pitkä. Se erkaantuisi Lentoradasta Keravan pohjoispuolella Kytömaalla ja liittyisi nykyiseen raiteeseen Kouvolan länsipuolella, Korian seisakkeella.

    Väyläviraston arvion mukaan matka-aika Helsinki-Vantaan lentoaseman ja Kouvolan välillä olisi lyhin, jos investoitaisiin sekä Lentorataan että Itärataan ja liikuttaisiin suurnopeusjunilla.

    Nopeusrajoituksella 220 km/h Helsinki-Kouvola-välin matka-ajat lyhenisivät 13 minuuttia ja Helsinki-Pietari-välin 9 minuuttia nykyisestä. Nopeusrajoituksella 300 km/h vastaavat matka-aikasäästöt olisivat 19 minuuttia ja 15 minuuttia.

    Lisäksi Kouvolan ja lentoaseman välinen matka-aika lyhenisi puolella tunnilla nykyisestä, jos juna kulkisi 220 km/h. Nykyisin yhteyteen kuuluu junan vaihto Tikkurilassa.

    Osastopäällikkö Sabina Lindström liikenne- ja viestintäministeriöstä sanoo, että nopeuksien nostaminen jopa 300 kilometriin tunnissa vaatisi suuria satsauksia Suomen rataverkkoon ja junakalustoon.

    Matkustajajunien suurin sallittu nopeus Suomessa on 220 kilometriä tunnissa.

    Porvoo

    Itärata olisi kaksiraiteinen ja sähköistetty. Rata kulkisi pääosin maan päällä, mutta matkalle tulisi myös lyhyitä tunneleita. Uusi neliraiteinen asema tulisi Porvoon Kuninkaanporttiin.

    Selvitys perustuu tilanteeseen, jossa Lentorata Pasilasta Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta nykyiselle pääradalle olisi jo rakennettu.

    Selvityksen mukaan uusi ratalinjaus Porvoon kautta Kouvolaan ei laajenna Helsingin jo nykyisin Kouvolaan ulottuvaa työssäkäyntialuetta.

    Jos Itärata rakennettaisiin, matkustajamäärät Helsinki-Kouvola-välillä kasvaisivat vuoteen 2050 mennessä arviolta yhdeksän prosenttia. Lisäksi matkustajamääriä lisäisi mahdollisesti kasvava kysyntä Pietarin suunnalta.

    Merkittävimmät työmarkkinavaikutukset olisivat Helsingin ja Porvoon välillä. Matka-aika Porvoosta Helsinkiin olisi uutta rataa pitkin noin 33 minuuttia. Nykyisin bussi kulkee samaa väliä noin tunnin.

    Lentoradan toteuttaminen riippuu hankeyhtiöihin liittyvien päätösten toimeenpanosta, joita talouspoliittinen ministerivaliokunta esitti helmikuussa 2019 raideliikenteen investointien kehittämiseksi. Alustavien arvioiden mukaan Lentorataa voitaisiin operoida mahdollisesti jo 2030-luvun alkuun mennessä.

    Kannattavuus

    Selvityksen perusteella yhteys pääkaupungista Porvoon kautta Kouvolaan ei olisi taloudellisesti kannattava. Liikennetaloudellisessa laskelmassa hyödyt 30 vuoden ajalle ovat 13 prosenttia hankkeen kustannuksista eli kustannus-hyötysuhde on 0,13.

    Osastopäällikkö Sabina Lindströmin mukaan tulos oli tosin odotettu.

    – Kannattaa muistaa, että lähes kaikissa Suomen raidehankkeissa suhde on alle 1,0, jota yleensä pidetään rajana taloudellisesti kannattavalle hankkeelle. Syynä on puhtaasti se, että radan rakentaminen on äärettömän kallista.

    Lindstömin mukaan selvityksen tulos ei kuitenkaan tarkoita haaveiden hautaamista itäradan suhteen.

    – Selvityksellä tehtiin pohjatyö ja samalla saatiin itäinen suunta mukaan raidehankkeisiin liittyvään keskusteluun. On sitten kiinni tulevasta hallituksesta ja ministeristä, halutaanko tutkia hankeyhtiömallia tämän asian ratkaisemiseksi. Itärataa ei tutkittu tältä kantilta, mutta niin voisi tehdä.

    Valtion budjettirahoitus ei ole nykytasollaan riittävä Itäradan toteuttamiseen kestävällä tavalla. Tarvittavaa rahoituspohjaa olisi mahdollista selvittää juuri hankeyhtiömallin kautta. Kannattavuutta lisäävien toimien tunnistaminen edellyttäisi myös muita lisäselvityksiä.

    Kouvolasta lentoasemalle

    Kouvolan kaupungin kehitysjohtaja Petteri Portaankorva toivoo, että jatkoselvityksiä Itäradan suhteen ryhdytään tekemään mahdollisimman nopeasti.

    – Näin tulee edetä. Saamme selvitettyä esimerkiksi sitä, missä se raide Kouvolan ja Porvoon välillä aidosti kulkisi. Sen kautta päästään kiinni myös siihen, mitkä ovat ne tarkemmat kustannukset.

    Kouvolassa raportin tärkeimpänä antina pidetään sitä, että matka-aika Kouvolasta lentoasemalle nopeutuisi puolella tunnilla, tai jopa 37 minuuttia nykyisestä, jos juna voisi kulkea 300 kilometriä tunnissa.

    – Lentokentän alueelle säästö matka-ajassa on huomattava. Vantaa on nopeimmin kasvavia työpaikka-alueita, joten siinä mielessä näen, että Itäradan myötä työssäkäyntialue laajenisi Kouvolan kannalta merkittävästi, Portaankorva sanoo.

    Etelä-Karjalan maakuntajohtaja Matti Viialainen tarkastelisi Itärataa aiemmin tehtyjen ratalinjausten pohjalta.

    – Nyt on lukittu lähtöpiste sinne Lentorataan. Siihen Itärataa ei saa hirttää. Pitää olla mahdollisuus linjata rata suorempaan. Mutka Keravan kautta vie tämän aikavoiton näin pieneksi.

    Aiemmat selvitykset Itäradasta on tehty vuosina 2008 ja 2012. Ne perustuivat linjaukseen, jossa Itärata erkani Porvoon suuntaan jo Tapanilassa, jolloin matka ja matka-aika lyhenivät enemmän kuin nyt selvitetyssä linjauksessa Lentoradan kautta.

    Toimeksianto

    Itärataa selvittänyt työryhmä aloitti työnsä ministeri Anne Bernerin toimeksiannosta viime vuoden lokakuussa.

    Tehtävänä oli selvittää mahdollisuuksia uudelle ratalinjaukselle, joka kulkisi Helsinki-Vantaan lentoasemalta Porvoon kautta Kouvolaan. Samaa rataa pääsisi jatkamaan rajan yli Pietariin.

    Itärata on yksi ajankohtaisista tarkasteltavista ratahankkeista Helsingistä Turkuun ja Tampereelle suunniteltujen nopeiden tunnin junien ohella.

    Ministeriö teki selvityksen yhteistyössä Liikenneviraston sekä itäradan puolesta vedonneiden maakuntien ja kuntien kanssa. Itä-Suomi haluaa nopeammat junayhteydet, koska sen uskotaan lisäävän seudun elinvoimaa, kilpailukykyä ja vetovoimaa.

    Selvitystä olivat tekemässä edustajat liikenne- ja viestintäministeriöstä, Liikennevirastosta, Etelä-Karjalan liitosta, Etelä-Savon maakuntaliitosta, Kainuun liitosta, Kymenlaakson liitosta, Pohjois-Karjalan maakuntaliitosta, Pohjois-Savon liitosta, Uudenmaan liitosta, Kouvolan kaupungista ja Porvoon kaupungista.

    Aiheesta voi keskustella tänään klo 22 saakka.

    Yle Uutisgrafiikka
    Suurperheen isä jäi lasten kanssa kotiin, mutta yrittäjä ei ole pitänyt päivääkään isyysvapaata:

    Suurperheen isä jäi lasten kanssa kotiin, mutta yrittäjä ei ole pitänyt päivääkään isyysvapaata: "Tili menisi 50 tonnia miinukselle"


    Tästä on kysePerhevapaat jakautuvat äitiyslomaan (4kk), isyysvapaisiin (9vkoa) ja vanhempainvapaaseen (6kk). Vanhempainvapaan voi pitää isä tai äiti.Perhevapaiden jälkeen kumpi tahansa vanhemmista voi jäädä hoitovapaalle, kunnes lapsi on kolme...

    Tästä on kysePerhevapaat jakautuvat äitiyslomaan (4kk), isyysvapaisiin (9vkoa) ja vanhempainvapaaseen (6kk). Vanhempainvapaan voi pitää isä tai äiti.Perhevapaiden jälkeen kumpi tahansa vanhemmista voi jäädä hoitovapaalle, kunnes lapsi on kolme vuotias.THL esittää, että äidille osoitettaisiin 6 kuukauden vapaa, isälle 6 kuukauden vapaa ja lisäksi vanhemmat voisivat valita, kumpi pitää kolmannen 6kk vapaajakson.

    Mikkeliläinen Jaakko Palmunen kiiruhtaa haastatteluun lapsen lääkärikäynniltä. Tarkoitus oli tavata Palmusen kotona, mutta siellä muu perhe makaa noroviruksen kourissa. Palmunen itsekin tervehtyi vasta pari päivää sitten.

    Palmusella on neljä lasta, kaikki alle kouluikäisiä. Hän on pitänyt jokaisen lapsen syntymän jälkeen kaikki mahdolliset isyysvapaat eli kunkin vauvan kohdalla yhdeksän viikkoa.

    – Olen kerännyt viime vuodet Vuoden työntekijä -palkintoja, kun olen tämän tästä jollakin perhevapaalla, Palmunen naurahtaa.

    Kolmannen lapsen synnyttyä perhe päätti, että isä jää pitemmäksi aikaa kotiin. Isyyslomaa, vanhempainvapaata ja hoitovapaata yhdistelmällä Palmunen pystyi olemaan yhdeksän kuukautta koti-isänä.

    – Suosittelen. Se oli hyvää aikaa. Lasten kanssa on mukava olla.

    Jaakko Palmunen hoitaa päivittäin lasten päiväkotiin viemisen ja sieltä hakemisen.Esa Huuhko/Yle

    Isien on ollut mahdollista jäädä vanhempainvapaalle jo vuodesta 1985 saakka. Silti THL:n ja Kelan lapsiperheille tekemän kyselytutkimuksen mukaan kolmannes perheistä ei edes tiedä, että isänkin on mahdollista jäädä kotiin äidin sijaan. Jaakko Palmusen valinta on harvinaisuus.

    Muun muassa siksi eduskuntavaalien alla puhutaan siitä, pitäisikö perhevapaita uudistaa niin, että vapaat osoitettaisiin nykyistä tasapuolisemmin erikseen isille ja äideille.

    Parhaana aamuna lämmitin kahvin neljä kertaa mikrossa, ja silti se jäi juomatta. Neljän lapsen isä Jaakko Palmunen

    Palmuselle on aina ollut itsestään selvää olla lasten arjessa mukana siinä missä äitikin. Koti-isäksi jääminen ei siksi ollut hyppy tuntemattomaan.

    Etukäteen mietitytti lähinnä se, olisivatko päivät pitkiä ja tylsiä, puolison kotiin odottelua. Eivät olleet.

    – Päivät menivät ihan hetkessä. Kun aamutoimet oli tehty ja vähän leikitty, pitikin olla jo ruokaa tekemässä. Sitten vähän touhuttiin ja olikin jo välipala. Sitten äiti tulikin jo kotiin.

    – Parhaana aamuna lämmitin kahvin neljä kertaa mikrossa, ja silti se jäi juomatta.

    Suurin syy Palmusen haluun jäädä kotiin lasten kanssa oli se, että ehtisi olla lasten kanssa kun he ovat pieniä. Hän ei halunnut joutua harmittelemaan myöhemmin olleensa aina töissä.

    – Normaalissa arjessa ei ehdi tehdä kuin perushuollon lapsille. Ruoka ja pikaleikit ja pikkukakkonen ja nukkumaan. Varsinkin jos tekee pitkää työpäivää tai on harrastuksia, niin ei siinä ehdi olla lasten kanssa oikeasti.

    Iso perhe tarvitsee ison auton, jotta kaikki lapset mahtuvat kyytiin.Esa Huuhko/Yle

    Niina Palmunen oli ollut lasten kanssa kotona jo neljä vuotta ennen kuin vuoro vaihtui isälle. Isä-Palmunen muistaa kuittailleensa ennen koti-isänä oloaan joskus siitä, että kotona vallitsi kaaos.

    – Ei siinä siivoamaan ehtinyt, jos halusi olla lasten kanssa. Sukkia ehtii poimimaan lattialta sittenkin, kun lapset ovat isompia, Jaakko Palmunen sanoo.

    Koti-isänä Palmunen hoiti kaiken arjen rullaamiseen liittyvän, myös neuvolakäynnit, puheterapiat, muskarit ja taaperojumpat. Alunperin oli tarkoitus, että hän pitäisi huolen myös lasten vaatehankinnoista, mutta äiti ei osannutkaan laskea niitä naruja käsistään.

    "Opin tuntemaan lapset paremmin"

    Monissa perheissä ajatellaan yhä, että lastenhoito on enemmän äitien tehtävä, isä puolestaan on perheen elättäjä. Palmunenkin tunnustaa, että ensimmäisen lapsen ollessa vauva ajatus isän muskariin menosta tuntui nololta.

    – Kai se oli se, että on ainoa isä äitien keskellä. Toisen lapsen kohdalla taaperojumpassa käydessä mukana oli jo toinenkin isä.

    Nykyään Palmunen näkee isiä touhuamassa lasten kanssa paljon enemmän kuin ennen. Taaperojumpassakin kävi lopulta niin, että isiä oli usein enemmän kuin äitejä. Palmunen arvelee sanan kiirineen, että jumpassa on muitakin isiä, jolloin uusia isiä rohkaistui mukaan.

    Jaakko ja Niina Palmunen eivät kokeneet arjen mullistuneen, vaikka kotiin jäikin isä äidin sijaan.Esa Huuhko/Yle

    Isien kynnystä jäädä vapaille voi nostaa se, että monessa perheessä äidin ajatellaan olevan ykkösvanhempi. Isät pelkäävät, etteivät pärjää lapsen kanssa ilman äitiä.

    Palmustenkin kotona vitsailtiin, kuinka isän käy, kun kolme muksua vilistää menemään ja äiti on koulussa. Jaakko Palmunen itse oli luottavainen siihen, että kaikki sujuu hyvin. Lastenhoito ei ole rakettitiedettä.

    – Jos on ollut lasten normi-ilta arjessa mukana, päiväarki ei ole sen kummempaa. Useammin Niina soittaa kotoa minulle kuin minä Niinalle.

    Esa Huuhko/Yle

    Palmusen mielestä parasta kotona olemisessa oli oppia tuntemaan lapsiaan paremmin. Erilaiset luonteenpiirteet tulivat esiin paremmin kuin ennen. Lapsen asioihin pystyi paneutumaan kunnolla, mikä auttoi ymmärtämään lasta.

    – Se auttoi lapsen pään sisään pääsemistä, että mitä siellä liikkuu. Ja varmaan lapsellekin on tärkeää huomata, että isänkin kanssa voi keskustella.

    Suurin syy, miksi yhä vain harva isä jää kotiin, on perheen taloudellinen tilanne. Jos vaimo on ylempi toimihenkilö tai johtaja, on isän kotiin jääminen todennäköisempää kuin silloin, jos vaimo on vaikkapa opiskelija, kuten Niina Palmunen. Jaakko Palmunen ei olisi voinut jäädä koti-isäksi ilman säästöjä.

    – Rahaa paloi yllättävän paljon.

    Myös isän työelämä vaikuttaa kotiin jäämiseen. Palmunen on maanmittausinsinööri. Hänen työnantajansa suhtautuu ymmärtäväisesti perhevapaisiin.

    Tilanne on kokonaan toinen jos sattuu olemaan vaikkapa yrittäjä.

    Jaakko Palmunen ja tytär Viida Palmunen.Esa Huuhko/YleMaatalousyrittäjä-isä: "Jos jäisin kotiin, tili menisi 50 tonnia miinukselle"

    Mikkelin Ristiinassa maatalon tuvassa kahdeksan kuukauden ikäinen Otso-vauva kurkottaa isänsä Juho Vesalaisen syliin. Otso on äidin, Virpi Lapin kanssa päivät kotona, kun Vesalainen on töissä. Jo silloin, kun Otso syntyi, oli selvää, että äiti jää vauvan kanssa kotiin.

    – Olen maatalousyrittäjä. Jos olisin jäänyt kotiin, olisi varmaankin pitänyt myydä kalustoa pois ja ilmoittaa ihmisille, että hankkikaa joku muu auraamaan tiet ja tekemään heinät. Ja tili olisi mennyt 50 tonnia miinukselle, Vesalainen sanoo.

    "Otso on leppoisa vauva. Paitsi silloin kun alkaa karjua", Juho Vesalainen nauraa.Kalle Purhonen / Yle

    Myös Lappi on yrittäjä, mutta fysioterapeuttina hänen oli helpompi laittaa yritystoiminta tauolle kuin Vesalaisen. Hän myös halusi olla se, joka jää kotiin.

    Perheen arki pyörii niin, että isä hoitaa Otson aamuisin, keittää puurot ja vaihtaa vaipat. Päivällä hän saattaa piipahtaa kotona, jos työt sallivat. Illat ja viikonloput ollaan yhdessä.

    Vesalainen ei ole pitänyt lainkaan isyysvapaita.

    – En voi olla pois töistä kuin yksittäisiä päiviä. Joskus voin jonkun pyytää urakoimaan jonkun homman jos tarvitsee, ja maksan laskun. Pyöritän tätä itsenäisesti, palkollisiin ei ole mahdollisuuksia.

    Virpi Lappi ja Juho Vesalainen kokevat olevansa tasapuolisesti vanhempia, vaikka Vesalainen onkin päivät töissä ja Lappi kotonaKalle Purhonen/ Yle

    Useat puolueet ja THL ovat sitä mieltä, että isille pitäisi kiintiöidä nykyistä enemmän perhevapaita. Tällä hetkellä isälle on osoitettu 9 viikkoa isyysvapaata ja äidille neljä kuukautta. Sen lisäksi kumpi vain voi olla puoli vuotta vanhempainvapaalla.

    THL:n esittämässä mallissa sekä isälle, että äidille osoitettaisiin kummallekin oma kuuden kuukauden vapaakiintiönsä. Lisäksi olisi vielä kuuden kuukauden jakso, jonka voisi pitää kumpi vain.

    Lappi ja Vesalainen eivät ole vielä päättäneet, jääkö Lappi hoitovapaalle vai palaako töihin.Kalle Purhonen / Yle

    Lappi ja Vesalainen toteavat, että heillä THL:n mallissa kävisi niin, että isälle osoitettu puolivuotinen jäisi pitämättä.

    – Mutta on se jännä, että isän ja äidin vanhempainvapaa-ajassa on vielä niin suuri ero. Miksei sitä voisi vähän tasapuolistaa, Vesalainen pohtii.

    Lapin vanhempainvapaa loppuu muutaman viikon päästä. Lappi haluaisi jatkaa hoitovapaalla kotona Otson kanssa. Perhe miettii nyt, onko se taloudellisesti järkevää. Kotihoidon tuki on maksimissaan 519,41 euroa ennen veroja.

    Lappi on jo pikkuhiljaa ryhtynyt tekemään yrityksestään uudelleen näkyvää. Paljon täytyy aloittaa alusta, vaikka vanhojakin asiakkaita on.

    – Mielenkiinnolla kuuntelen, mitä poliitikot näistä aiheista puhuvat, Lappi toteaa.

    Perhevapaat hajottavat poliitikkojen mielipiteitä – myös puolueiden sisällä

    Perhevapaiden uudistamisesta on puhuttu jo vuosia. Viime hallituskaudella uudistus kaatui, ehkä rahan puutteeseen, ehkä vanhoillisiin ajatuksiin miesten ja naisten rooleista. Nyt vaalien läheisyys on antanut keskustelulle uutta potkua.

    Ylen vaalikoneessa punavihreä laita haluaisi kiintiöidä perhevapaat tasan äitien ja isien kesken. Kokoomuksen ja keskustan riveissä mielipiteet hajoavat. Oikea laita vastustaa kiintiöimistä.

    Mikko Airikka | Yle

    Perhevapaiden kiintiöimisen kannattajat ovat ajattelevat, että se parantaisi isien asemaa perheissä ja äitien asemaa työelämässä. THL:n tutkimukset aiheesta puoltavat näkemystä.

    THL:n tutkimuspäällikkö Johanna Lammi-Taskulan mukaan isille korvamerkityt vapaat ovat tähänkin asti kannustaneet isiä vapaille. Hän arvelee, ettei isän ja lapsen välille pääse välttämättä syntymään arkista varmuutta ja rutiinia, jos isä ei vietä lapsen kanssa yksin aikaa kotona kuin lyhyissä pätkissä.

    Naisilla puolestaan etenemismahdollisuudet uralla ja palkkakehitys voivat huonontua, jos äiti on pitkään kotona.

    Perhevapaiden kiintiöimistä vastustavat uskovat, että perheillä täytyy olla itsellään vapaus valita, kuka lasta kotona hoitaa. Perheiden tilanteet ovat erilaisia.

    Juho Vesalainen pitää huolen, ettei tee jatkuvasti pitkää päivää työssään yrittäjänä. Aikaa täytyy jäädä perheelle.Kalle Purhonen / Yle

    Neljän lapsen isä Jaakko Palmunen ei tunnusta poliittista väriä, mutta hän ei usko, että vapaita kiintiöimällä voisi vaikuttaa siihen, miten vanhemmuus perheessä toteutuu. Halu olla perheen arjessa lähtee isästä itsestään.

    – Jos äiti tai isä on omasta tahdostaan kotona, silloin tasa-arvo toteutuu. Pitääkö sitä kenenkään pakottaa tai taulukosta katsoa, että nyt, kun on kumpikin ollut yhtä paljon kotona niin ollaan tasa-arvoisesti vanhempia?, Palmunen pohtii.

    Maatalousurakoitsija Juho Vesalainen uskoo, että vaikka äiti on nyt Otso-vauvan kanssa enemmän, osat saattavat vielä vaihtua.

    – Otso oli jo yhtenä päivän traktorissa mukana. Voi olla, että koneet ja iskän työ alkaa kiinnostaa, kun ikää tulee lisää.

    Aiheesta voi keskustella tänään klo 20 saakka.

    Lue lisää

    Perhevapaiden uudistus yskii, mutta on harhaa syyttää siitä vain miehiä: "Mielelläni päästäisin puolison töihin ja hoitaisin lapsia kotona"

    Nordean yllättävä laskelma: Isyysvapaan pitäminen kannattaa myös taloudellisesti

    Tuntuuko, että pyörität kodin arkea yksin? Näillä neuvoilla voit saada puolisosi havahtumaan apuun

    Raportti: Nopea junayhteys Helsinkiin voisi tuoda Itä-Suomeen lisää yrityksiä ja työssä kävijöitä

    Raportti: Nopea junayhteys Helsinkiin voisi tuoda Itä-Suomeen lisää yrityksiä ja työssä kävijöitä


    Nykyistä nopeammalla itäradalla olisi suuri merkitys Itä-Suomen alueelle. Tuore selvitys ehdottaa, että itärataa voitaisiin nopeuttaa uudella Helsingin, Porvoon ja Kouvolan välisellä oikoradalla. Mihin oikorata vaikuttaisi? Kokosimme muutamia...

    Nykyistä nopeammalla itäradalla olisi suuri merkitys Itä-Suomen alueelle. Tuore selvitys ehdottaa, että itärataa voitaisiin nopeuttaa uudella Helsingin, Porvoon ja Kouvolan välisellä oikoradalla.

    Mihin oikorata vaikuttaisi? Kokosimme muutamia pääseikkoja aluekehittämisenkonsulttitoimisto MDI:n itäisen Suomen maakunnille sekä Kouvolan ja Porvoon kaupungille tekemästä selvityksestä.

    Nopeat itäradat osana kestävää aluekehitystä -raportissa on analysoitu nopeampien itäratojen aluetaloudellista merkitystä saavutettavuuden, elinvoimaisuuden ja aluekehityksen näkökulmasta.

    1) Selvästi nopeammat yhteydet Helsinkiin

    Uusi oikorata mahdollistaisi kolmen tunnin yhteyden Kuopiosta ja Joensuusta Helsinkiin. Yhteydet nopeutuisivat tunnilla. Nykyisin Kuopion yhteys Helsinkiin on nopeimmillaan 4 tuntia 4 minuuttia ja Joensuun yhteys Helsinkiin nopeimmillaan 4 tuntia 17 minuuttia.

    Kouvolasta Helsinkiin se mahdollistaisi alle tunnin yhteyden ja Mikkelistä Helsinkiin puolestaan kahden tunnin yhteyden. Myös aikaetäisyys Helsingin ja Pietarin välillä lyhenisi.

    Nykyisin esimerkiksi Kokkolasta pääsee Helsinkiin nopeammin kuin Kuopiosta, vaikka sieltä on 50 kilometriä enemmän matkaa pääkaupunkiin. Yhteys Kokkolaan on 25–38 minuuttia nopeampi.

    Tämä on aluetutkija Timo Aron mukaan hyvä esimerkki Itä-Suomen saavutettavuuden heikentymisestä verrattuna muihin suuralueisiin ja erityisesti pääradan yhteydessä olevaan Länsi-Suomeen.

    2) Nopeammat yhteydet houkuttelisivat yrittäjiä ja asukkaita

    Kaikkien alueen maakuntien ja kaupunkien menestymisen vuoksi nopeat ja sujuvat yhteydet olisivat erityisen tärkeitä. Yhteyksien nopeuttamisella jo 10–20 minuutilla saattaa olla iso merkitys paikkavalintaan esimerkiksi työssäkäyntiä ajatellen.

    Sijaintipäätöksiä tekeville yrityksille sekä pääomaan liittyviä päätöksiä tekeville investoijille nopeat yhteydet ovat tärkeitä. Sillä on vaikutusta myös muuttoliikkeeseen.

    – Nopeampi junarata ei tarkoita pelkästään sitä, että Itä-Suomen kaupungeista pääsee nopeammin Helsinkiin, vaan voi olla myös vastavirtoja, jotka ovat kiinnostuneita liikkumaan toiseen suuntaan, muistuttaa Aro.

    Itäradan molempien haarojen vaikutusalueella sijaitsee seitsemän maakuntaa ja 16 kaupunkia. Alueella asuu tällä hetkellä joka kuudes suomalainen eli yhteensä noin 930 000 ihmistä.

    3) Ilmastonmuutos ja työssäkäyntialueen laajentuminen

    Nopeamman itäradan varrella olevien keskusten kiinteämpi yhteys muodostaisi laajemman työssäkäyntialueen. Tämä hyödyttäisi sekä kaupunki- että maaseutualueita.

    Se myös tarjoaisi paremmat mahdollisuudet työllistyä omaa koulutusta, kokemusta ja kiinnostusta vastaavaan työhön.

    Kaikista kulkumuodoista juna on henkilö- ja tavaraliikenteessä vähäpäästöisin ja ympäristöneutraalein vaihtoehto. Siksi ratayhteyksiin panostaminen on Timo Aron mukaan samalla myös ilmasto- ja tulevaisuusteko.

    Raportissa ei selvitetty oikoradan rakentamisen kustannuksia tai kannattavuutta. Myös itäinen rantarata Porvoon ja Kotkan kautta itään oli rajattu selvityksen ulkopuolelle.

    Liikenne- ja viestintäministeriön selvitys itäradan vaikutuksista julkaistaan perjantaina.

    Kansallispuiston sortuneen sillan tilalle tulee järeä terässilta, joka kestää isotkin ihmismassat – Repoveden uusi riippusilta ei heilu

    Kansallispuiston sortuneen sillan tilalle tulee järeä terässilta, joka kestää isotkin ihmismassat – Repoveden uusi riippusilta ei heilu


    Tästä on kyseRepoveden kansallispuiston riippusilta sortui viime vuoden heinäkuussa.Vanhan riippusillan tilalle rakennetaan uusi silta ensi kesänä.Uudesta sillasta tulee teräsrakenteinen ja yli kaksi kertaa leveämpi kuin vanha silta.Repoveden...

    Tästä on kyseRepoveden kansallispuiston riippusilta sortui viime vuoden heinäkuussa.Vanhan riippusillan tilalle rakennetaan uusi silta ensi kesänä.Uudesta sillasta tulee teräsrakenteinen ja yli kaksi kertaa leveämpi kuin vanha silta.

    Repoveden kansallispuiston uudesta riippusillasta tulee entistä tukevampi ja yli kaksi kertaa leveämpi kuin vanha silta. Uusi riippusilta tehdään pääosin teräksestä, eikä sille tule käyttörajoituksia.

    Leveyttä uudelle sillalle tulee noin 1,5 metriä. Vanha silta oli vain 60 senttimetriä leveä, ja sitä pitkin kuljettiin yhteen suuntaan kerrallaan. Uudella sillalla mahtuu kävelemään enemmän ihmisiä kerrallaan ja molempiin suuntiin.

    Kymmenen metrin korkeudessa Lapinsalmen vesistössä roikkunut riippusilta hajosi viime heinäkuussa, kun riippusillan kiinnityksessä käytetty ankkuritanko petti.

    Sillalla oli onnettomuushetkellä kuusi aikuista ja kaksi lasta, joista kukaan ei loukkaantunut vakavasti.

    Vanhan sillan käyttäjiä oli ohjeistettu kulkemaan 50 metriä pitkän sillan yli 10 metrin välein tai yksi kerrallaan.

    Yle Uutisgrafiikka / Google

    Onnettomuuden syyksi paljastui, että ankkuritangon virheellinen asento oli aiheuttanut sille taivutusrasituksen, jota ei ollut todennäköisesti otettu siltaa suunniteltaessa huomioon. Silta oli myös altistunut lievälle ylikuormitukselle käyttäjien ja lumikuorman takia.

    Uusi silta ei keinu

    Uudesta sillasta tulee riippusilta, jonka molemmissa päissä on kannatinpylväät riippuköydelle. Riippusilta tehdään pääosin teräksestä, joten siitä tulee vanhaa siltaa tukevampi.

    Vanhassa puurakenteisessa sillassa vain kannatinvaijerit ja suojaverkot olivat terästä. Vanha riippusilta myös keinui kävelijän alla. Uusi silta ei juurikaan heilu.

    – Varaudumme tällä järeämmällä ratkaisulla Repoveden kansallispuiston koko ajan nouseviin kävijämääriin. Näin sillasta ei muodostu entisenlaista ”pullonkaulaa” retkeilyreitille, kertoo kenttäpäällikkö Auvo Sapattinen Metsähallituksesta.

    Repoveden kansallispuiston kävijämäärät olivat onnettomuuteen saakka jatkuvassa kasvussa. Vuonna 2017 käyntejä oli 172 000, ja sitä edellisenä vuonna 148 500.

    Lapinsalmen riippusilta on ollut Repoveden suosituimpia ja tunnetuimpia kohteita. Se on sijainnut lyhyen kävelymatkan päässä Lapinsalmen parkkipaikalta.

    Riippusilta käyttöön ensi syksynä

    Uutta siltaa suunnittelee Sweco Rakennetekniikka Oy. Piirustukset valmistuvat parin viikon päästä, minkä jälkeen Metsähallitus hakee uudelle sillalle rakennuslupaa Kouvolan kaupungilta ja kilpailuttaa rakentajan.

    Metsähallituksen kenttäpäällikkö Auvo Sapattinen arvioi, että kilpailutus vie aikaa noin kaksi kuukautta. Rakennustyöt saattaisivat alkaa heinäkuussa.

    – Toivomme, että uusi silta olisi käytössä syksyllä viimeistään syyskuussa. Aiemminkin sopii meille, sanoo Auvo Sapattinen.

    Lapinsalmen riippusilta otettiin käyttöön noin 30 vuotta sitten. Sen rakennutti silloinen Valkealan kunta. Vuodesta 2005 silta on ollut Metsähallituksen omistuksessa.

    Saimaan syväväylän talviuni päättyy – väylän murtaminen alkaa tänään

    Saimaan syväväylän talviuni päättyy – väylän murtaminen alkaa tänään


    Saimaan syväväylää ryhdytään avaamaan liikenteelle tänään. Ensimmäisenä avataan Savonlinnan ja Varkauden välinen väylä. Perjantaina jäätä murtavat alukset etenevät Savonlinnasta Imatralle, ja työskentelevät viikonloppuna Joutsenon ja...

    Saimaan syväväylää ryhdytään avaamaan liikenteelle tänään.

    Ensimmäisenä avataan Savonlinnan ja Varkauden välinen väylä.

    Perjantaina jäätä murtavat alukset etenevät Savonlinnasta Imatralle, ja työskentelevät viikonloppuna Joutsenon ja Kaukaan välisellä syväväylällä.

    Jäällä liikkujia kehotetaan huomioimaan syväväylän avausaikataulut ja olemaan varovaisia avattujen väylien läheisyydessä.

    Saimaan syväväylän avaaminen etenee alustavasti seuraavan aikataulun mukaisesti:

    3.–4.4.2019 Savonlinnan ja Varkauden väli

    5.–7.4.2019 Savonlinna–Imatra sekä Joutseno–Kaukas

    8.–14.4.2019 Savonlinnan ja Joensuun väli

    Murtajien ja muiden alusten liikkumista voi seurata osoitteessa https://www.marinetraffic.com/.

    Eskarirobotti opettaa matematiikkaa ja oppii samalla savoa – Vinbotti palkitsee oikean vastauksen rummunpärinällä

    Eskarirobotti opettaa matematiikkaa ja oppii samalla savoa – Vinbotti palkitsee oikean vastauksen rummunpärinällä


    "Minkä värinen lippu on korkeimmalla? Sininen! Ooooo, loistavaa, vastasit oikein." Savonlinnalaiset Neea Reponen ja Jimi Bruun ovat eskarirobotin opissa ja kuuntelevat tarkkaan robotin esittämiä kysymyksiä. Huoneen täyttää lasten iloinen...

    "Minkä värinen lippu on korkeimmalla? Sininen! Ooooo, loistavaa, vastasit oikein."

    Savonlinnalaiset Neea Reponen ja Jimi Bruun ovat eskarirobotin opissa ja kuuntelevat tarkkaan robotin esittämiä kysymyksiä.

    Huoneen täyttää lasten iloinen naurunremakka. Eskarilaiset hyörivät innoissaan keltaisen hahmon ympärillä. Nurkkauksessa nököttää Itä-Suomen ensimmäinen eskarirobotti, Vinbotti. Robotti, jolla on silmät, suu ja musta tukka.

    Robotit ovat vielä uusi juttu eskarilaisille. Ne tulivat lasten käyttöön vasta muutama viikko sitten. Savonlinnassa eskarilaiset pääsevät robotin oppiin neljässä päiväkodissa. Tätä ennen robotiikkaa on kokeiltu esiopetuksessa vain Tampereella viime vuonna.

    Yksi robottikokeiluun osallistuvista päiväkodeista on Touhulan päiväkoti Nätkillä. Lasten Vinbotiksi nimeämä robotti opettaa eskarilaisille esimerkiksi pluslaskuja ja kellonaikoja. Opetus tapahtuu kysymys-vastaus -tekniikalla yksi kysymys ja vastaus kerrallaan.

    Jos lapset puhuvat robotille päällekkäin, sen on hankala saada puheesta selvää. Siksi robotin oppiin on mentävä yksi kerrallaan tai pareittain. Samalla lapset oppivat keskittymään ja odottamaan omaa vuoroaan.

    Vinbotti reagoi lasten vastauksiin erilaisilla äänillä. Oikean vastauksen jälkeen kuuluu kannustavia taputuksia ja hurraa-huutoja. Rummunpärinäkin on merkki onnistumisesta. Jos vastaus on väärä, robotti alkaa köhiä. Ja sekös lapsia naurattaa.

    – Jos se sanoo "öhönöhön, vastauksesi oli virheellinen", niin sitten me vaan täällä nauretaan sille, Reponen kertoo.

    Neea Reponen (vas.) ja Jimi Bruun kertaavat Vinbotin opastuksella muun muassa pluslaskuja ja kellonaikoja.Esa Huuhko / Yle

    Vinbotti kertaa tehtäviä väsymättä. Robotti osaa mukauttaa harjoituksia lapsen taitotason mukaan. Aluksi se kysyy helpompia kysymyksiä, ja kysymykset vaikeutuvat opetustuokion edetessä.

    Robotti ei ymmärrä savon murretta

    "Paljonko on neljä plus viisi? Yheksän! Vastauksesi oli virheellinen."

    Eskarilaiset ovat ihmetelleet ainakin sitä, että toisinaan robotti väittää vastauksen olevan väärin, vaikka se on oikein. Myöskään savon murretta Vinbotti ei meinaa ymmärtää. Jos lapsi sanoo "yheksän", niin robotti tulkitsee vastauksen vääräksi.

    Ovobots-robotin (ovobots.fi) kehittäjä Jussi Wright sanoo, että robotille ei tarvitse sanoa sanoja perusmuodossa, vaan sen sanojen tunnistustarkkuus paranee käytön myötä.

    – Se kyllä oppii tuntemaan pikku hiljaa murresanoja, mutta siinä kestää vähän aikaa, ennen kuin se mukautuu, hän selventää.

    Wright myöntää, että vasta puolisen vuotta kokeiluasteella ollut robotti ei ole erehtymätön, mutta sillä on hyvä kuulo.

    – Se pähkäilee koko ajan siellä taustalla, että mitähän se nyt sanoi, hän kuvailee robotin puheentunnistustekniikkaa.

    Lastentarhanopettaja Marja Kokko sanoo lasten olevan yllättävän sitkeitä ja kärsivällisiä robotin yskähdellessä.

    – Lapset yrittävät toistaa vastaustaan useampaan kertaan ja koventavat ääntään, että eikö se nyt ymmärrä, hän kuvailee oppituokion kulkua.

    Jos vastaa liian aikaisin tai miettii liian kauan, niin silloin Vinbotti tulkitsee vastauksen vääräksi. lastentarhanopettaja Marja Kokko

    Robotilla on kädessään tabletti, josta lapsi voi valita tehtävätyypin. Lasten reagointinopeus kehittyy, kun vastauksen oikea-aikaisuuteen on kiinnitettävä huomiota.

    – Jos vastaa liian aikaisin tai miettii liian kauan, niin silloin Vinbotti tulkitsee vastauksen vääräksi, Kokko tarkentaa.

    Eskarilaiset eivät ole moksiskaan häiriötilanteista. Linnea Leskinen tietää keinon, jolla robotin jumiutuminen saadaan korjattua.

    – Silloin me sammutetaan se ja laitetaan takaisin päälle, hän sanoo.

    Sparraava apuopettaja

    Eskarirobotti on tarkoitettu itsenäiseen työskentelyyn. Sparraajana toimiva robotti vapauttaa lastentarhanopettajien aikaa ja mahdollistaa myös yksilöllisen lisäopetuksen.

    – Se jaksaa toistaa kysymyksiä vaikka miljoona kertaa, eikä sillä ole ikinä kiire ja se on aina ystävällinen, Jussi Wright kuvailee robotin perusideaa.

    Robotin kanssa kommunikointi on ollut opettavaista myös opettajalle.

    – On kiva tehdä yhdessä tämmöistä uutta juttua. Välillä nauretaan, jos ei onnistuta, kun ei se ole niin vaarallista, Marja Kokko kertoo.

    Vinbotti on Itä-Suomen ensimmäinen eskarirobotti.Esa Huuhko / Yle

    Vinbotti on saanut innostuneen vastaanoton päiväkodissa. Se on eskarilaisten käytössä lähes päivittäin.

    – Kaikki lapset ovat rohkeita käyttäjiä ja innolla mukana aina, kun tulee tällaisia uusia juttuja, Kokko sanoo.

    Hahmolle on kivempi puhua kuin matkapuhelimelle

    Ammattiopisto Samiedun EU-rahoitteinen Digihoiva-hanke on mahdollistanut robottikokeilun Kellarpellon ja Asemantien päiväkodeissa ja Touhulan päiväkodeissa Mertalassa ja Nätkillä. Projektipäällikkö Sami Pirhonen kuvailee eskarirobottia helposti lähestyttäväksi hahmoksi. Lapset käyttäytyvät erilailla, kun he puhuvat hahmolle, eivätkä pelkälle koneelle.

    – Kivempi sille hahmolle on puhua kuin vaikka matkapuhelimelle, Pirhonen vahvistaa.

    Eskarirobotin tavoitteena on tasoittaa lasten osaamiseroja ennen koulun aloittamista. Lastentarhanopettajan mielestä robotti tukee lasten perustaitojen oppimista.

    – Lapset eivät kyllästy, vaikka on samat kysymykset. Se on heille aina yhtä kivaa vastata, että saa ne hurraa-huudot, Kokko sanoo.

    Osa Touhulan päiväkodin eskarilaisista on kaipaillut Vinbottia kotiinkin. Pirhonen uskoo, että robotin opetussisältö voisi olla laitettavissa myös kännykkäsovellukseen. Kenties tulevaisuudessa lapset voisivat harjoitella kotona puhelimella samoja asioita mitä päivällä eskarissa.

    Sisältö ratkaisee

    Pilottikokeilun projektipäällikkö Sami Pirhonen nimeää tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi eskarirobotin sisällön. Tämänhetkisen sisällön on tehnyt robotin kehittänyt yritys AI Robots.

    – Myöhemmin meillä on mahdollisuus tehdä eskarilaisten kanssa omaa sisältöä robotille vaikka täällä päiväkodissa, Pirhonen sanoo.

    Pilottikokeilun projektipäällikkö Sami Pirhonen (kesk.) on tuonut Touhula Nätkin eskarilaisille testikäyttöön myös virtuaalilasit.Esa Huuhko / Yle

    Digiaika mahdollistaa sen, että robottia päivitetään ja huolletaan etänä. Robotin kehittäjä Jussi Wright kertoo, että lastentarhanopettajat saavat tietoa robotin opetuksesta omalle koneelle ja pystyvät seuraamaan lasten edistymistä.

    – Kun robotti tulee tutummaksi, niin sille voi nettisivujen kautta tehdä kysymyksiä ja muokata niitä, hän sanoo.

    Aina ei robotinkaan toiminta ole aukotonta. Sami Pirhonen sanoo vajaan kuukauden kestäneen kokeilun tuoneen kokemusta siitä, että huonot nettiyhteydet saavat verkkovirralla toimivan robotin jumiin.

    – Jos ohjelmoinnin aikana sisältöön on jäänyt tyhjä rivi, niin sekin jumittaa robotin käyttöä, hän lisää.

    Kolmen kuukauden kokeilujakson jälkeen yksi eskariroboteista jää Savonlinnaan.

    – Kokeilun jälkeen muutetaan hieman sisältöjä ja tehdään ne toimivammiksi. Sen jälkeen voimme hyödyntää robottia ammattiopiston opiskelijoiden keskuudessa ja kierrättää sitä muissa savonlinnalaisissa päiväkodeissa, Pirhonen sanoo.

    Voit keskustella aiheesta klo 16 asti.

    Lue lisää aiheesta:

    "Näytä minulle työväline ja toista perässä" – Välkky-robotti jaksaa opettaa suomea

    Robotti aloitti koulunkäynnin Kouvolassa – oppilaat pääsevät kokeilemaan ohjelmointia

    Robotit yleistyvät opetuskäytössä – seuraavana on vuorossa Kouvola

    Harvinaiset humanoidirobotit opettavat maahanmuuttajille suomea: "Jos sinä puhut väärin, robotti sanoo täh"

    Tampere kokeilee puhuvia robotteja pikkukoululaisten opetuksessa – pienet pöllöt auttavat matematiikassa, humanoidi kielissä