Yle Uutiset | media | Tuoreimmat uutiset

    Toimittajalta: Youtube on pilalla – Katso tästä miksi


    Lähes päivälleen tasan 14 vuotta sitten 25-vuotias Jawed Karim julkaisee lyhyen videon juuri perustamalleen internet-sivulle. San Diegon eläintarhassa kuvattu pätkästä tulee ensimmäinen Youtube-sivustolle ladattu video. Pari tuntia myöhemmin...

    Lähes päivälleen tasan 14 vuotta sitten 25-vuotias Jawed Karim julkaisee lyhyen videon juuri perustamalleen internet-sivulle. San Diegon eläintarhassa kuvattu pätkästä tulee ensimmäinen Youtube-sivustolle ladattu video. Pari tuntia myöhemmin sivustolle ladataan toinen video. Tämän jälkeen kukaan ei enää pysy mukana laskuissa.

    Tänä päivänä sivustolle ladataan 500 tuntia videota joka minuutti.

    Vuosien vyöryessä Youtube on muuttunut pienestä videosivustosta yhdeksi maailman suurimmista sosiaalisen median palveluista. Samalla se on synnyttänyt uuden sisällöntuotantokulttuurin, josta on noussut tähtiä muusikoiden ja näyttelijöiden rinnalle.

    Tubettajat muuttivat Youtuben hassuista kissavideoista päiväkirjamerkintöihin, joissa arkiset asiat saavat suuria merkityksiä ja merkittävät asiat arkisia näkökulmia. Jo tässä oli monelle kestettävää.

    Nyt kuitenkin suuret mediayhtiöt ovat syrjäyttämässä tubettajat samalla, kun itse sivusto kipuilee räjähdysmäisesti lisääntyvän vihasisällön kanssa. Yllä olevalla videolla kerron, miksi ennen Youtubessa oli kunnollista.

    Tätä juttua tehtiin näiden klassikoiden voimalla:

    Where the Hell is Matt?TeiniuhoamistaLannistumatonKeyboard CatInternetin unohdettu helmiChocolate RainKahden Kilon SiikaDavid After DentistGardening on SalviaKeiCool Guy has Chill DayWinnebago ManNiilin hanhetKanahakklihaMarkorepairs: My VCR collectionTechnovikingOn tämä saatanan työmaa!

    Lue myös:

    Youtuben suurin tähti PewDiePie ja intialainen mediajätti ottavat yhteen kamppailussa, jossa tiivistyy koko Youtuben tulevaisuus

    Jutun kommentointimahdollisuus on auki klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.

    Youtuben suurin tähti PewDiePie ja intialainen mediajätti ottavat yhteen kamppailussa, jossa tiivistyy koko Youtuben tulevaisuus

    Youtuben suurin tähti PewDiePie ja intialainen mediajätti ottavat yhteen kamppailussa, jossa tiivistyy koko Youtuben tulevaisuus


    Youtuben suosituimman sisällöntuottajan viitta on viimeiset kuusi vuotta levännyt ruotsalaisen Felix Kjellbergin harteilla. Pelivideoilla uransa aloittanut Kjellberg on tähän mennessä kerännyt kanavalleen lähes 95 miljoonaa seuraajaa. Se on yli...

    Youtuben suosituimman sisällöntuottajan viitta on viimeiset kuusi vuotta levännyt ruotsalaisen Felix Kjellbergin harteilla. Pelivideoilla uransa aloittanut Kjellberg on tähän mennessä kerännyt kanavalleen lähes 95 miljoonaa seuraajaa. Se on yli 50 miljoonaa seuraajaa enemmän kuin laulaja Justin Bieberillä. Se on 40 miljoonaa seuraajaa enemmän kuin Youtuben kolmanneksi suosituimmalla kanavalla. Ja se on lähes tasan yhtä paljon kuin intialaisella T-Series -mediayhtiöllä.

    Youtuben seuratuimman kanavan tittelistä käydään nyt rajua kisaa. Siinä ovat vastakkain PewDiePiena tunnettu Kjellberg ja T-series.

    Maaliviivaa ei kisassa ole vedetty, mutta symbolisena voitonmerkkinä voidaan pitää 100 miljoonaa seuraajaa. Kun tämä haamuraja joskus ylittyy, Youtube saattaa olla muuttunut aivan toisenlaiseksi paikaksi.

    Tubettajat pelkäävät, että yksittäisten tubetähtien aika on uhattuna

    PewDiePiena oli pitkään omassa sarjassaan seuraajamääränsä kanssa. Viime vuonna tilanne muuttui, kun Bollywood-musiikista kotimaassaan tunnettu T-Series alkoi julkaista kanavallaan useita videoita päivässä. Kiihtynyt julkaisutahti toi päivittäin jopa 100 000 uutta tilaajaa mediayhtiön kanavalle.

    Intialaisen mediajätin nousu ei jäänyt huomaamatta Youtube-yhteisöltä, joka asettui nopeasti tukemaan Kjellbergiä. Tubettajat kokivat, että kyseessä on itsenäisten sisällöntuottajien taistelu jättikorporaatioita vastaan. Daavid vastaan Goljat.

    Tilatkaa PewDiePien kanavaa -iskulauseita alkoi pian näkyä ympäri internettiä. Yksi tubettaja osti radio- sekä tienvarsimainoksia, joissa hän kehotti ihmisiä seuraamaan PewDiePien kanavaa. Marraskuussa yksittäinen hakkeri hyödynsi tietoturva-aukkoa ja tulosti PewDiePieta tukevan viestin yli 50 000 tulostimeen. Kyseenalaista huomiota kampanja sai viime kuussa, kun Christchurchin ampuja kehotti videollaan ihmisiä seuraamaan PewDiePieta.

    Kaikista näistä yrityksistä huolimatta T-Series ohitti PewDiePien seuraajamäärässä helmikuussa. Siitä lähtien kummankin kanavan seuraajamäärä on jatkanut kasvua ja kärkitila on vaihtunut useaan otteeseen. Tällä hetkellä T-Series on johdossa 95,8 miljoonalla seuraajallaan.

    Tilannetta voi seurata reaaliaikaisesti täältä.

    Onko Youtube hylkäämässä tubettajat?

    Youtube on tässä kaikessa asemoinut itsensä sivullisen rooliin. Kuten kaikki someyhtiöt, Youtube katsoo olevansa vain palvelu, joka tarjoaa osapuolille alustan sisältöjen julkaisemiseen.

    Yhtiön vaikenemista näkemyksistä voi kuitenkin saada vihiä tarkastelemalla, mitä videoita se nostaa suosittelulistoilleen ja mitä videoita se piilottaa käyttäjiltään.

    Viime vuosina Youtuben etusivulla on yhä enemmän nähty elokuvastudioiden julkaisemia trailereita, levy-yhtiöiden lataamia musiikkivideoita ja tuotantoyhtiöiden tekemiä klippejä tv-ohjelmistaan.

    Kun kymmenen vuotta sitten mediayritykset vaativat Youtubea puuttumaan piratismiin ja poistamaan tekijänoikeudelliset sisällöt alustalta, nyt yhtiöt lataavat itse samat sisällöt omille kanavilleen. Ja Youtube nostaa ne etusivulleen.

    Tämä kehitys on saanut paljon kritiikkiä tubettajilta, jotka kokevan Youtuben hylänneen heidät. Videosivusto tuntuu hiljalleen siirtyneen Goljatin leiriin.

    Suoratoistomarkkinoille vaikka väkisin

    Jotain Youtuben näkemyksistä kertoo myös yhtiön vimmainen pyrkimys luoda omia alkuperäissisältöjä. Youtube on jo vuosien ajan kaatanut suuria summia omiin tuotantoihinsa, joista ei kuitenkaan tähän päivään mennessä ole tullut menestystä.

    Tästä huolimatta Googlen omistama Youtube pyrkii sinnikkäästi erittäin kilpailuille suoratoistomarkkinoille. Internetin ensimmäisenä videopalveluna se haluaa oman siivunsa suoratoistokakusta, jota ovat jakamassa niin Netflix kuin Disneyn kaltaiset mediajätit.

    Youtube ei ole paljastanut alkuperäistuotantoja tarjoavan palvelunsa tilaajamääriä, mutta kaksi vuotta sitten Youtube Red -palvelulla kerrottiin olevan vain 1,5 miljoonaa maksavaa asiakasta. Samaan aikaan Netflixillä oli yli 90 miljoonaa tilaajaa.

    Periksi ei kuitenkaan ole annettu. Vuosi sitten Youtube uudelleenbrändäsi alkuperäissarjoja sisältävän palvelunsa Youtube Redistä Youtube Premiumiksi. Kuukausimaksulla premium-käyttäjä saa mainosvapaan kokemuksen lisäksi kuunneltavakseen musiikkia ja katsottavakseen kymmeniä Youtuben alkuperäissarjoja, joiden pääosissa nähdään PewDiePien kaltaisia tähtitubettajia.

    Suositut tubettajat ovat Youtuben keino erottautua Netflixistä ja muista suoratoistopalveluista. Ongelmana on vain se, että tubettajat eivät ole käsikirjoittajia tai näyttelijöitä. Ammattimaisessa tuotannossa kotikutoisuus ei enää toimi, joten lähes poikkeuksetta Youtuben sarjat ovat jääneet ilman suurempaa huomiota.

    Miksi sitten Youtube ei vain anna tubettajien tubettaa? Mitä vikaa on konseptissa, joka tuottanut miljardeja dollareita mainostuloja?

    Toistuvat kohut karkottavat mainostajia

    Viimeisen kahden vuoden aikana Youtube on joutunut usean kerran tubettajien aiheuttamien kohujen keskelle, ja jokaista kohua on seurannut mainostajien kaikkoaminen alustalta.

    Ensimmäinen suuri kohu syntyi helmikuussa 2017, kun The Wall Street Journal nosti esille PewDiePien videot, jotka sisälsivät natsikuvastoa ja antisemitististä huumoria. Vaikka omassa kontekstissaan videot olivat lähinnä huonoa huumoria, ne saivat mainostajat karttamaan ruotsalaista tubettajaa. Muun muassa Youtuben omistava Google ja mediajätti Disney irtisanoivat yhteistyön PewDiePien kanssa. Samalla PewDiePie menetti oman Youtube-alkuperäissarjansa, jonka toinen tuotantokausi oltiin juuri julkaisemassa.

    PewDiePie ei ole ainoa suosittu tubettaja, joka on saanut aikaan pahennusta ja karkottanut mainostajia. Vajaa vuosi PewDiePie-kohun jälkeen toinen suosittu tubettaja Logan Paul julkaisi Youtubeen videon, jossa hän vierailee Aokigaharan metsässä Japanissa. Itsemurhametsänä tunnetussa Aokigaharassa Paul ystävineen löytää vasta itsemurhan tehneen miehen ruumiin. He kuvaavat löydön ja reaktionsa, ja julkaisevat videon uuden vuoden aattona.

    Kyseenalainen video tyrmistyttää ihmiset ja Paulista tulee hetkessä internetin vihatuin henkilö. Youtube etäännyttää itsensä Paulista poistamalla hänen kanavansa suositteluohjelmastaan.

    Omalla tavallaan Youtube on kuitenkin vastuussa kehityksestä, jossa tubettajien videot ovat muuttuneet yltiöhuomiohakuisiksi. Kamppaillessaan mainostuloista tubettajat pyrkivät löytämään keinoja, joilla algoritmit saadaan nostamaan juuri oma video suosittelulistoille. Usein tähän tarvitaan huomiota herättävää ja monesti kiistanalaista sisältöä. Rajuja videoita tehdään, koska ne nousevat Youtuben etusivulle.

    Ja Logan Paulin tapauksessa Youtube antoi videon nousta suosittelulistoillaan puuttumatta asiaan lainkaan. Lopulta videon poisti tubettaja itse.

    Tästä huolimatta tämän kaltaisten kohujen jälkeen intialainen mediayritys näyttää Youtuben silmissä sangen turvalliselta sisällöntuottajalta.

    Algoritmit karkottavat mainostajia: kone myi mainoksia rasistisiin videoihin ja auttoi pedofiilejä

    Tubettajat eivät suinkaan ole ainoita kohujen synnyttäjiä Youtubessa. Yhtiöllä itsellään on vähintään yhtä iso rooli mainostajapaniikkien synnyttämisessä.

    Esimerkiksi PewDiePien kohu oli osa suurempaa kokonaisuutta, jossa The Wall Street Journal nosti esille Youtubesta löytyvät rasistiset sisällöt. Lehti osoitti, miten Youtube myi mainoksia rasististen videoiden oheen. Uutinen pöyristytti mainostajat ja muun muassa virvoitusjuomayhtiö Coca-Cola ja päivittäistavarajätti Johnson & Johnson keskeyttivät mainostamisen Youtubessa.

    Vastaavanlainen mainostajien kato tapahtui loppuvuodesta 2017, kun lapsille videoita suosittelevan algoritmin havaittiin näyttävän perheen pienemmille sopimattomia sisältöä.

    Kolmannen kerran adpocalypseksi ristitty ilmiö tapahtui helmikuussa, kun Matt Watson -niminen tubettaja osoitti, miten Youtuben algoritmit auttavat pedofiileja löytämään sivustolta videoita lapsista. Paljastuksen jälkeen Disney, Fortniten kehittänyt Epic Games ja monet muut yritykset vetivät mainoksensa pois Youtubesta.

    Jokaisen adpocalypsen jälkeen Youtube on kiristänyt sääntöjään ja poistanut rankalla kädellä mainoksia videoista, jotka saattavat olla loukkaavia. Reagoinnissa on toteutettu parempi överit kuin vajarit -filosofiaa. Tämä tarkoittaa, että aina kun joku tubettaja tai itse Youtube mokaa, kaikki tubettajat kärsivät kutistuvina mainostuloina.

    Tubettajat kritisoivat Youtuben arvaamattomuutta

    Youtuben mielivaltaiselta vaikuttavat algoritmit, poukkoilevat päätökset mainostulojen eväämisistä yksittäisiltä videoilta ja jopa aiheettomat käyttäjätilien poistot ovat saaneet monen suositun tubettajan miettimään tulevaisuuttaan alustalla.

    Esimerkiksi PewDiePie ilmoitti muutama viikko sitten siirtyvänsä jatkossa tekemään pelistriiminsä DLive-nimiselle videopalvelulle. Yhdeksi perusteeksi PewDiePie nosti DLiven reilummat korvaukset sisällöntuottajille.

    Youtuben tapa kohdella sisällöntuottajia puhuttaa myös Suomessa, kertoo Suomen tubettajat ry:n puheenjohtaja Jussi Koski.

    – Youtube on “työnantajana” aika arvaamaton. Se voi tehdä yhtäkkiä erilaisia muutoksia ja kaikki ne tubettajat ovat tosiaan sitten sen armoilla. Esimerkiksi jos Youtube päättää laittaa kanavan kieltoon, niin yhtäkkiä tubettajalta katoavat kaikki tulot, Koski huomauttaa.

    Kosken luotsaaman yhdistyksen yhtenä tavoitteena onkin luoda tubettajille jonkinlainen tukiverkko oikuttelevan “työnantajan” varalle. Taloudellista turvaa yhdistys ei voi antaa, mutta yhteisöllistä tukea senkin edestä.

    Tubettajien tukiverkko tuli tarpeeseen vuodenvaihteessa, kun Youtube poisti yllättäen pelivideoita tekevän Paqpan kanavan. Perusteluissa Youtube viittasi ylimalkaisesti sääntöjen rikkomiseen.

    Asiasta nousi kohu Suomen Youtube-yhteistössä, jossa käynnistyi nopeasti spekulointi poistamisen syistä. Selvyyttä asiaan haki myös tubettaja Roni Back, joka otti yhteyttä Youtubeen ja pyysi kanavan palauttamista.

    Parin päivän jälkeen kanava palautettiinkin. Kanavan poistamisen syynä oli Paqpan mukaan sisältöjä läpikäyvän algoritmin virhetulkinta.

    Vaikka Paqpa on päässyt jatkamaan tubettamista, tapaus kuvastaa hyvin tubettajien arvaamatonta asemaa palvelussa.

    Youtuben valta ei ole ikuista

    Tubettaminen ammattina on käytännössä ollut mahdollista vuodesta 2012 lähtien, kun Youtube antoi kaikille mahdollisuuden monetisoida videoitaan, eli tehdä rahaa sallimalla videoidensa kylkeen mainoksia.

    Vuosien varrella Youtube on muuttanut kriteereitään mainostulojen suhteen. Viimeisin muutos tapahtui viime vuoden tammikuussa, kun Youtube ilmoitti ottavansa katsomistunti-mittarin käyttöön. Se tarkoitti, että saadakseen mainostuloja, tubettajalla piti olla yli tuhat seuraajaa ja hänen videoillaan piti olla ainakin 4 000 katsomistuntia vuodessa. Aikaisemmin mainostuloihin riitti 10 000 katsomiskertaa koko tubetushistorian ajalta.

    Toisin sanoen muutos nosti aloittelevan tubettajan kynnystä päästä käsiksi mainosrahoihin. Kun tähän lisätään jatkuvasti lisääntyvä paine ammattimaisempaan sisältöön, alkaa tubettaminen näyttäytyä haastavana uravalintana monelle uudelle sisällöntuottajalle.

    Samalla moni vanha tubettaja pohtii seuraavaa siirtoaan.

    – Tällä hetkellä Youtubeen sisältöjä tekevät haluavat pyrkiä ammattimaisemmaksi, ja varmasti myös pois sieltä Youtubesta. Tavallaan sitä pidetään ponnahdusalustana, toteaa yksi Suomen tunnetuimmista tubettajista Sonja “Soikku” Hämäläinen.

    Seitsemän vuotta tubettanut Hämäläinen ei pidä Youtuben valta-asemaa videopalveluna lainkaan itsestään selvänä. Haastajia on ilmaantunut useita. Verkkokauppajätti Amazon on kehittänyt Twitch-palveluaan ja viime kesänä Facebookin omistama Instagram käynnisti IGTV-palvelun. TikTok-sovellus on saavuttanut suosiota etenkin nuorten keskuudessa.

    – Varmasti Instagram ja Youtube ovat vieläkin ne alustat, joissa tavoitetaan nuoria aikuisia parhaiten tällä hetkellä. Mutta jos haluaa olla edelläkävijä, niin se oikea alusta ei ole noista kumpikaan mun mielestä, Hämäläinen pohtii.

    Youtuben kultakausi on ohi – mitä seuraavaksi?

    Youtuben tulevaisuus on noussut esille viime vuosina useissa kirjoituksissa. Teknologiajulkaisu The Verge julisti keväällä Youtuben kultakauden olevan ohi.

    Toistaiseksi Youtubella ei kuitenkaan näytä olevan hätää. Sivusto on Googlen jälkeen netin käytetyin hakukone ja sen suosio on vankkaa etenkin nuorten keskuudessa. Alle 30-vuotiaiden keskuudessa sitä voidaan pitää seuratuimpana mediana ja sen katsojamäärät vain jatkavat kasvuaan.

    – Tubeconissa olemme havainneet tubettajien fanien keski-iän laskun ja tapahtuma on kehittynyt perhetapahtuman suuntaan. Tästä päätellen Youtubelle on luvassa pitkä kaari, arvelee Tubeconia mukana perustamassa ollut Risto Kuulasmaa.

    Monessa mukana ollut Kuulasmaa uskoo uusien katsojien pitävän Youtuben elinvoimaisena vielä pitkään. Hyvä osoitus sivuston elinvoimasta on se, että mainostajat ovat jokaisen kohun jälkeen palanneet Youtubeen, ja usein suurempien rahasäkkien kanssa.

    Uusi sukupolvi tuo kuitenkin myös mukanaan haasteen.

    – Muutos YouTuben valta-asemassa tapahtunee uusien tekijäsukupolvien toimesta, nuoremmille sisällöntuottajille syntyy uusia haastaja-alustoja, kuten TikTok, Kuulasmaa pohtii.

    Oman haasteensa tuo myös Euroopan unioni, joka on sälyttämässä Youtuben niskaan täyden vastuun tekijänoikeuksien suojelemisesta alustalla. Pahamaineinen artikla 13 vaihtoi nimekseen artikla 17 ja viime kuussa se meni läpi Euroopan parlamentissa. Jatkossa videon lataajan sijaan Youtube on vastuussa tekijänoikeusrikkomuksista.

    Tämä on jälleen yksi syy, joka tekee Disneyn ja T-Seriesin kaltaiset ”sisällöntuottajat” paljon mieluisammiksi yhteistyökumppaneiksi Youtubelle. Mutta aika näyttää.

    – Tämä on niin nuori ala ja ollut jatkuvassa mullistuksessa ihan koko ajan, että täytyy olla aikamoinen ennustaja, jotta pystyisi näkemään, että missä tämä viiden vuoden päästä tulee olemaan, sanoo Jussi Koski

    – Mutta mä uskon siihen, että video on tuotteena sellainen, jota ihmiset haluavat kuluttaa vahvasti, niin se ei taatusti tule menemään mihinkään. Että mikä tahansa alusta, joka sitä parhaiten palvelee, tulee menestymään, hän jatkaa.

    Jutun kommentointimahdollisuus on auki klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.

    Katso myös: Dokumenttisarja Mua seurataan

    Sarjassa seurataan tubettajien ja muiden somevaikuttajien päivää eri puolilla maailmaa: Ruotsissa, Kiinassa, Argentiinassa, Venäjällä ja Keniassa.

    Toimittajalta: Youtube on pilalla – Katso tästä miksi

    Kevätpörriäinen täyttää 70 vuotta – koululaisten vitsit ja oivallukset naurattavat yhä päätoimittajaa

    Kevätpörriäinen täyttää 70 vuotta – koululaisten vitsit ja oivallukset naurattavat yhä päätoimittajaa


    Mikä on oppilaiden pahin tori? No rehtori! Mikä on numeroiden supersankari? Seitse-man. Kevätpörriäisen päätoimittaja Liisa Vasamies myöntää, että koululaisten vitsit jaksavat naurattaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Lehti täyttää tänä...

    Mikä on oppilaiden pahin tori? No rehtori!

    Mikä on numeroiden supersankari? Seitse-man.

    Kevätpörriäisen päätoimittaja Liisa Vasamies myöntää, että koululaisten vitsit jaksavat naurattaa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Lehti täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja Vasamies on toiminut sen päätoimittajana viimeiset 29 vuotta.

    Uusimmassa Kevätpörriäisessä seikkailevat niin Donald Trump, kuin yksisarviset, robottiopettajat, ihmevempaimet ja älytalot. Koululaisten tarinoissa heijastuu ympäröivä maailma, ja puujalkavitseissä on usein oivalluksia.

    Vasamies selaa uunituoreesta lehdestä esille sanaselitykset, ja sieltä tokaluokkalaisen Leo Stumfin selityksen kemian termille ylikyllästynyt. Ylikyllästynyt = äiti.

    Päätoimittajaa naurattaa.

    Liisa Vasamies on toiminut Kevätpörriäisen päätoimittajana jo lähes 30 vuotta.Johanna Östman / Yle

    Kevätpörriäiseen on kerätty helsinkiläisten alakoululaisten vitsejä, tarinoita ja mietteitä jo vuodesta 1949. Lehden myynnistä tulevat tuotot menevät takaisin kouluille ja oppilaiden virkistyskäyttöön.

    Vaikka lehti ilmestyy Helsingissä, sitä tilataan innokkaasti myös muualta maasta, kertoo Vasamies.

    – Olen todella ylpeä tästä lehdestä, joka on säilynyt läpi vuosikymmenien. 1980-luvulla oli vähän semmoista ilmaa, että ollaan vanhanaikaisia. Mutta siitäkin selvittiin, sanoo Liisa Vasamies Radio Suomen Päivän haastattelussa.

    Kevätpörriäisen kansi on pysynyt iloisen kirjavana läpi vuosikymmenten, mutta tarinat ovat muuttuneet ajan hengessä. 1950-luvulla lehti oli täynnä opettavaisia tarinoita. 1970-luvulla tarinoissa näkyi lisääntynyt kouludemokratia, kun koululaisten odotettiin ottavan kantaa erilaisiin asioihin, kertoo Vasamies.

    Huomenna ilmestyvän lehden teemana ovat ajan hengen mukaisesti keksinnöt. Koululaiset ovat päässeet suunnitelemaan mm. unelmiensa ihmevempaimia ja älytaloja.

    Johanna Östman / Yle

    Monelle lehden tärkein suola ovat kuitenkin koululaisvitsit, joissa on yksinkertaista nokkeluutta. Kuten: Miksi uroskoira halusi asekaappiin? Koska siellä on hau likkoja.

    Lehti syntyy aina hiihtolomalla, kun kuusihenkinen työryhmä lukee läpi tuhansia tarinoita säkkituoleilla maaten. Kaikki luetaan, vaikka vain osa päätyy lehteen, vakuuttaa Vasamies.

    – Tiedän, että heti kun Kevätpörriäinen on ilmestynyt, sitä selataan kouluissa tiuhaan että onks mun juttu, onks mun juttu, onks mun juttu täällä. Lapset ovat hirveän ylpeitä jos heidän juttunsa päätyy lehteen.

    Juhlanumeron julkistustilaisuus on torstaina Helsingin keskustakirjasto Oodissa klo 12 alkaen. Siellä koululaiset lukevat tasatunnein yleisölle vanhoja lehtiä.

    Vasamies on päättänyt luopua Kevätpörriäisen päätoimittajuudesta 70-vuotisjuhlanumeron jälkeen, mutta jää edelleen lehteä toimittavaan työryhmään.

    – Koko lehdestä en malta luopua, hän toteaa hymyillen.

    Saara Särmän kolumni: Ihmiset ovat somessa todella ihania ja ärsyttäviä

    Saara Särmän kolumni: Ihmiset ovat somessa todella ihania ja ärsyttäviä


    KolumniKolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.> Kaikki kolumnit löydät täältä> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteinaRakastan sosiaalista mediaa ja vihaan sosiaalista mediaa. Some on aikasyöppö ja saan...

    Kolumni

    Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

    > Kaikki kolumnit löydät täältä
    > Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

    Rakastan sosiaalista mediaa ja vihaan sosiaalista mediaa. Some on aikasyöppö ja saan hukattua tunteja ja päiviä sen äärellä. Saan valtavasti innostusta, ajateltavaa ja uusia näkökulmia sosiaalisesta mediasta.

    Ihmiset ovat somessa todella ärsyttäviä ja typeriä. Ihmiset ovat somessa todella ihania ja kannustavia.

    Somessa tuotetaan siloiteltua kuvaa omasta itsestä ja elämästä. Somessa avaudutaan vaikeista aiheista.

    Somessa huudetaan toisten ohi. Somessa käydään syvällisiä keskusteluja vakavista aiheista.

    Nämä kaikki asiat ovat totta samaan aikaan. Niin kuin moni muukin asia elämässä sosiaalinen mediakaan ei ole joko-tai vaan sekä-että.

    En näe, että kukaan olisi tilivelvollinen kenellekään muulle siitä mitä haluaa somea selatessa eteensä.

    Kansainvälisen politiikan konstruktivistiteoreetikko Alexander Wendt kirjoitti 1990-luvun alussa, että kansainvälinen järjestelmä on sellainen, millaiseksi valtiot sen tekevät. Samaan tapaan sosiaalinen media on juuri sellainen, millaiseksi me ihmiset sen teemme. Jokainen voi kuratoida itselleen sellaisen somen kun haluaa ja tuottamalla haluamansa kaltaista sisältöä vaikuttaa siihen millainen some on.

    Kaverit ja seurattavat kannattaa valita sen mukaan millaista sisältöä haluaa nähdä. Estämis- ja piilottamistoiminnoilla voi taas välttää itselle epämiellyttävän sisällön eteensä saamisen. En näe, että kukaan olisi tilivelvollinen kenellekään muulle siitä mitä haluaa somea selatessa eteensä. On toki hyvä huomioida, että kokonaan kontrollia ei itselleen saa, sillä algoritmit määrittelevät mitä eteen tulee. Huolellisella kuratoinnilla voi kuitenkin tehdä paljon.

    Se millaista sisältöä itse someen tuottaa vaikuttaa niin ikään siihen millaiseksi juuri se oma some muodostuu. Jos haluaa kertoa pelkästään ihanasta arjesta, on todennäköistä että muutkin silottelevat elämäänsä. Ja toisinpäin, jos koko oma some tulvii vaan hyvää ja kaunista, voi olla vaikea kertoa mistään kuvaan sopimattomasta.

    Minun somessani on keskusteltu todella avoimesti muun muassa mielenterveysongelmista, syvästä surusta, kateudesta ja aikaansaamattomuudesta.

    Jos itse on avoin ja haavoittuvainen eli kertoo myös huonoista ja vaikeista asioista, se saattaa avata tilaa myös muille tehdä samoin. Minun somessani on keskusteltu todella avoimesti muun muassa mielenterveysongelmista, syvästä surusta, kateudesta ja aikaansaamattomuudesta. Lempeästi toista tukien, kissakuvia, meemikuvia ja giffejä säästelemättä.

    Ilman somea eläisin vakaassa luulossa, että muille kirjoittaminen on helppoa kuin heinänteko.

    Omassa työssäni some on ollut ehdoton edellytys. En ehkä koskaan olisi saanut väitöskirjaa valmiiksi, jos en olisi voinut somen kautta olla yhteydessä tärkeimpiin kollegoihin, mentoreihin ja tutkijayhteisöön. Suurinta osaa feministitutkijakollegoistani tapaan harvoin, kerran vuodessa jos sitäkään, mutta kommunikoin heidän kanssaan somen välityksellä lähes päivittäin.

    Esimerkiksi jonkun olennaisen lähteen ollessa hukassa apua saa yleensä noin minuutissa. Lisäksi on ollut helpottavaa huomata, että minua huomattavasti fiksummat ihmisetkin kärsivät kirjoitusangsteista. Ilman somea eläisin vakaassa luulossa, että muille kirjoittaminen on helppoa kuin heinänteko.

    Parhaat keskustelut yleensä syntyvät yhdistelmästä aitoa ihmettelyä, uteliaisuutta ja epävarmuutta.

    Olen oppinut somessa valtavan paljon muilta ihmisiltä. Parhaat keskustelut yleensä syntyvät yhdistelmästä aitoa ihmettelyä, uteliaisuutta ja epävarmuutta. Lukkoon lyödyt näkemykset yleensä saavat vastaansa vaan toisia samanlaisia.

    On loputtoman mielenkiintoista kuinka eri tavoin ihmiset havainnoivat maailmaa ja millaisia erilaisia haasteita maailma eri ihmisten eteen heittää. Sitä on usein vaikea muistaa tai ymmärtää, koska taipumus vetää yleismaailmallisia johtopäätöksiä omasta kokemuksesta on vahva.

    On myös niin, että joillekin some ja ruutuihin tuijottelu on olennainen kommunikoinnin edellytys, se on yhteys maailmaan. Esimerkiksi puhevammaiselle nykyteknologia mahdollistaa ennennäkemättömän mahdollisuuden kommunikoida. Myös niille, joiden syystä tai toisesta on mahdotonta tai todella vaikeaa tavata ihmisiä livenä, voi some olla todellinen henkireikä.

    Somessa voi tutustua ihmisiin ihan kunnolla, vaikka jotkut toista väittävät. Tuttavista on tullut läheisempiä. Moni syvällinen ja hedelmällinen keskustelu olisi ilman somea jäänyt käymättä ihmisten kanssa, joita etäisyyden tai muiden syiden takia ei juuri koskaan tapaa.

    Viime päivinä somessa on juhlittu yhdessä vaalivoittajien kanssa, surtu yhdessä tippuneiden kanssa, kiitelty puolueaktiiveja valtavasta työmäärästä sekä analysoitu vaalituloksia monelta kantilta. Hyvin käytettyä ruutuaikaa, mielestäni, demokratian puolesta.

    Saara Särmä

    Kolumnisti on akateeminen sekatyöläinen, feministi ja taiteilija. Tamperelainen, jonka sisällä asuu vorssalainen. Hän haluaa uskoa yksisarvisiin ja parempaan maailmaan.

    Analyysi: Mistä emme puhu kun puhumme brexitistä?

    Analyysi: Mistä emme puhu kun puhumme brexitistä?


    Uutisointi Euroopan unionista pyörii näinä aikoina yhden aiheen ympärillä. Britannian erohankkeen käänteet nousevat otsikoihin viikosta toiseen. Ne ovat myös hallinneet EU-maiden kiireisten johtajien päiväjärjestystä. Viimeisen reilun puolen...

    Uutisointi Euroopan unionista pyörii näinä aikoina yhden aiheen ympärillä. Britannian erohankkeen käänteet nousevat otsikoihin viikosta toiseen.

    Ne ovat myös hallinneet EU-maiden kiireisten johtajien päiväjärjestystä. Viimeisen reilun puolen vuoden aikana on järjestetty kuusi huippukokousta, joissa on keskusteltu brexitistä.

    Ja kun brexitistä keskustellaan, se nousee myös kulloisenkin kokouksen päällimmäiseksi uutiseksi, vaikka muitakin asioita olisi pöydällä.

    Esimerkiksi marraskuussa: "EU on hyväksynyt Britannian erosopimuksen". Joulukuu: "EU on antanut Britannialle selvennyksiä erosopimukseen". Maaliskuu: "Britannian ero EU:sta viivästyy". Huhtikuu: "Britannian ero EU:sta lykkääntyy edelleen".

    Esimerkit ovat Ylen tv-uutisista. Huomion keskittyminen Britanniaan on ymmärretävää. Ero on tarjonnut hyvää tosielämän draamaa karikatyyrimäisine päähenkilöineen.

    Mutta tämän ei pitänyt mennä näin. Kun brittien enemmistö äänesti kesäkuussa 2016 eron puolesta, EU-johtajat korostivat, että brexitiä ei saa päästää hallitsemaan unionin asialistaa tai sotkemaan muiden asioiden hoitamista. Sittemmin on pidetty toistakymmentä huippukokousta, joissa ero on ollut pöydällä.

    Pyrkimys oli ymmärrettävä. Maailma ei pysähdy brittien eroon. Vuoden 2016 kesän jälkeen on nähty esimerkiksi Donald Trumpin nousu valtaan Yhdysvalloissa, kansallismielisten populistipuolueiden uusi eteneminen Euroopassa ja tutkijoiden varoitus ilmastokatastrofista jos riittäviin toimiin ei ryhdytä.

    Oli kuvaavaa, että samaan aikaan kun Britannian pääministeri Theresa May saapui keskiviikkona anomaan brexitille lisäaikaa EU-maiden johtajilta, kadun toisella puolella julkistettiin ensimmäistä kertaa kuva mustasta aukosta.

    Ennennäkemättömästä tieteellisestä läpimurrosta huolimatta brexit-kokous keräsi moninkertaisesti isomman toimittajajoukon kyttäämään sitä, myönnetäänkö Maylle jatkoaikaa kenties kolme, yhdeksän vai kaksitoista kuukautta.

    EU-lähteet valittelevat, että Britannian eron jatkuva käsitteleminen alkaa jo haitata unionin normaalia toimintaa. Poliittista pääomaa ja aikaa ei riitä kovin moneen asiaan yhtä aikaa. Johtajien lisäksi Britannian ero työllistää myös virkamieskuntaa kaikissa jäsenmaissa, Suomessakin.

    Mitä asioita on siis jäänyt hoitamatta? Samaan aikaan kun EU on neuvotellut Britannian kanssa erosta, unionin isojen ongelmien ratkaiseminen on polkenut paikallaan.

    EU:n pitäisi saada päätettyä uudesta turvapaikkajärjestelmästä. Asia jakaa jäsenmaita edelleen rankasti itäiseen ja läntiseen leiriin. Ratkaisua on haettu sattumalta yhtä pitkään kuin brexitiä on vatvottu, mutta asia ei ole edennyt käytännössä lainkaan.

    Samaan aikaan Puola, Unkari ja Romania ovat vajonneet yhä isompiin ongelmiin oikeusvaltiokehityksen suhteen. Puolassa suunta on hieman kääntynyt, mutta Unkarin huolestuttavan alamäen suhteen EU on ollut täysin hampaaton.

    Olisiko ongelmat ratkaistu jos Britannian ero ei veisi huomiota itseensä? Tuskinpa. Mutta jos edes osa brexitille uhratusta palstatilasta ja ministerien ja pääministerien ajasta olisi käytetty vaikkapa maahanmuuttokysymykseen, suunnan kääntäminen voisi olla lähempänä.

    Paluuta normaaliin päiväjärjestykseen sellaisena kuin se oli ennen Britannian kansanäänestystä ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Vaikka ero toteutuisikin, brexit jatkaa otsikoissa vuodesta toiseen, sillä eron jälkeen alkavat neuvottelut EU:n ja Britannian tulevasta suhteesta.

    Pullon henkeä ei voi tunkea takaisin pulloonsa.

    Lue myös:

    Brexitille jatkoaikaa lokakuun loppuun saakka, Tusk: "Älkää tuhlatko tätä aikaa" – Yle seurasi huippukokousta

    Pääministeri May selvitti parlamentille brexitin jatkoaskeleita: "Erosopimusta ei avata uudelleen"

    Ylen tv-uutiset äänestäjille selvästi tärkein politiikan tietolähde

    Ylen tv-uutiset äänestäjille selvästi tärkein politiikan tietolähde


    Viime vuosina on tullut muodikkaaksi puhua ”somevaaleista”. Sosiaalisen median palvelut ovatkin entistä tärkeämpiä vaalivaikuttamiskanavia ja tietolähteitä, mutta niiden seuraamisessa on valtavat sukupolvierot. Tämä selviää tuoreesta...

    Viime vuosina on tullut muodikkaaksi puhua ”somevaaleista”. Sosiaalisen median palvelut ovatkin entistä tärkeämpiä vaalivaikuttamiskanavia ja tietolähteitä, mutta niiden seuraamisessa on valtavat sukupolvierot.

    Tämä selviää tuoreesta Taloustutkimuksen tutkimuksesta.

    Suurimmat äänestäjämassat tavoitetaan edelleen perinteisen median välityksellä, ja siihen somea yhdistelemällä.

    Taloustutkimuksen tuoreen kyselytutkimuksen mukaan Ylen tv-uutiset on äänestäjille selvästi tärkein politiikan tietolähde. Jopa 68 prosenttia kertoo seuraavansa Ylen tv-uutisista politiikkaa päivittäin tai lähes päivittäin.

    Keskustelut muiden ihmisten kanssa ovat lähes yhtä tärkeä politiikan tietolähde (38 prosenttia). Tärkeitä ovat myös Ylen nettisivut (33 prosenttia) ja äänestäjän oman alueen maakuntalehti (32 prosenttia).

    Ikäryhmittäiset erot ovat kuitenkin suuria. Nuoremmat ihmiset käyttävät politiikan tietolähteinä enemmän sosiaalista mediaa, kuten Facebookia ja Twitteriä sekä iltapäivälehtiä.

    Kari Enqvistin kolumni: Tutkijat äkkiä julkisuuteen opettamaan kuinka ajatellaan ja ollaan kriittisiä

    Kari Enqvistin kolumni: Tutkijat äkkiä julkisuuteen opettamaan kuinka ajatellaan ja ollaan kriittisiä


    KolumniKolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.> Kaikki kolumnit löydät täältä> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteinaUsein vaaditaan, että poliitikkojen tulisi perustaa päätöksensä tutkijoiden...

    Kolumni

    Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

    > Kaikki kolumnit löydät täältä
    > Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

    Usein vaaditaan, että poliitikkojen tulisi perustaa päätöksensä tutkijoiden tuottamiin faktoihin. Mutta faktoja enemmän yhteiskuntaelämä kaipaisi kriittistä, erittelevää ajattelua. Ja juuri tutkija on analyyttisen, kriittisen ajattelun ammattilainen.

    Tutkija ei ole vain kapean erityisalan asiantuntija. Hänen ydinosaamistaan on kyky kiihkottomaan pohdintaan. Hän on erikoistunut jäsentämään asiat oikeisiin suhteisiinsa.

    Siksi tutkijoiden pitäisi näkyä enemmän julkisuudessa. Tutkijoita tarvitaan näyttämään esimerkkiä, miten ajatellaan. Eikä vain poliitikoille vaan kaikille kansalaisille.

    Tärkeää kun ei ole luetella faktoja vaan miten faktoihin päädytään. Itse asiassa ei edes ole olemassa puhtaita faktoja, sillä faktat saavat merkityksensä asiayhteydestään. Tämä pätee erityisesti ihmisiä ja yhteiskuntia tutkivissa tieteissä mutta myös luonnontieteissä.

    Päinvastoin kuin usein kuvitellaan, faktat eivät ole saaria. Silloinkin kun ne näyttävät erillisiltä, niitä yhdistää tiedon ja kokemuksen mannerjalusta.

    Likinäköisyys pätee myös poliitikkoihin. He kutsuvat tutkijan paikalle kuin lankkipojan, kiillottamaan kuraiset mielipiteensä

    Siksi esimerkiksi ne ilmastonmuutoksen intohimoisesti kiistävät insinöörit, jotka viivoittimella mittailevat Kemijärven lämpötilakäyriä, katsovat metsän sijasta puita. Puut eli faktat huojuvat tuulessa, mutta niiden muodostama kokonaisuus pysyy.

    Aukkoja näkyy journalistienkin ymmärryksessä silloin, kun he erehtyvät tiedon välittäjistä tiedon tuomareiksi.

    Likinäköisyys pätee myös poliitikkoihin. He kutsuvat tutkijan paikalle kuin lankkipojan, kiillottamaan kuraiset mielipiteensä. Kun työ on tehty, pojan pitää kadota silmistä. Sillä kun tämä on poissa silmistä, poissa mielestä on myös maton alle lakaistu loka.

    Syytä on tutkijoissakin. He kaihtavat turhaa julkisuutta. Tästä seuraa vakava imagohaitta. Kun he astuvat näyttämölle lausumaan kommenttejaan, heidät mielletään etäisiksi ja ylimielisiksi. Koska he eivät näy arkipäivässä, heitä pidetään arkipäivästä vieraantuneina.

    Kun tutkijat sitten kertovat asioiden olevan monimutkaisia, heitä syytetään talibaneiksi ja punavihreiksi propagandatorviksi.

    Tutkija puhuisi mieluusti vain omasta erikoisalastaan. Hän haluaisi kamppailla huuhaata vastaan pidättyvästi ja sivistyssanoin. Mutta fakta on, että valeinformaatiota ei selätetä faktoilla.

    Tästä erinomaisen todistuksen tarjoaa Benedict Cumberbatchin tähdittämä brexit-draama, joka sai televisioensi-iltansa tänä vuonna. Siinä Sherlock Holmesinakin tunnettu brittinäyttelijä esittää kansanäänestykseen valmistautuvaa brexit-leirin kampanjapäällikköä. Tämä juonii häikäilemättömästi ja kylvää julkisuuteen valeuutisia mm. Turkin tulevasta EU-jäsenyydestä.

    On siis syytä muistaa, että mikään aika ei riitä kaiken huuhaan kumoamiseen

    Elokuvassa brexitin vastustajien aika menee kannattajien levittämien tulipalojen sammuttamiseen. Oma viesti jää pimentoon. Seuraus – lapsellinen ja järjetön tragikomedia – on nyt kaikkien nähtävillä.

    On siis syytä muistaa, että mikään aika ei riitä kaiken huuhaan kumoamiseen. Siksi tutkijoilta vaaditaan muutakin kuin passiivista reagointia. Heidän pitää olla kentällä jo ennen kuin tulipalot syttyvät. Tutkijan tulee ottaa aloite omiin käsiinsä.

    Pyromaaninkin innostus viilenee, jos katujen kulmissa seisoskelee palomiehiä.

    En tarkoita, että tutkijoiden pitäisi partioida julkisuuden sivukujia jonkinlaisina akateemisina Odinin sotureina. Riittää, että he ovat läsnä ihmisten arkipäivässä tavallisina tolkun ihmisinä. Pubivisoissa ja tanssimassa tähtien kanssa, brändäämässä tiedettä yhteiskunnan luonnolliseksi osaksi.

    Silloin he muistuttavat pelkällä olemassaolollaan, että on olemassa kriittistä ja pohtivaa ajattelua. Että sellaisen olemassaolo on sekä ihmiskunnalle että Suomen hallitukselle hyvästä.

    Ja jos murrosikäinen muusikonalku, miljonäärikiekkoilija ja jokainen tunneherkkä näyttelijä saavat vapaasti kommentoida kaikkea, miksei sitten tutkija?

    Suomi ilman tiedettä ja tutkijoita olisi maa, jossa vain kovimmin huutava saisi äänensä kuuluville. Se, jonka sanoma olisi härskein ja mainosarvo suurin.

    Ja jos murrosikäinen muusikonalku, miljonäärikiekkoilija ja jokainen tunneherkkä näyttelijä saavat vapaasti kommentoida kaikkea, miksei sitten tutkija? Hän on sentään lukenut muutakin kuin nuotteja tai kiekkokaukalon mainostekstejä.

    Siksi kehotan tutkijoita: vyöttäkää kupeenne, ottakaa sauvanne ja lähtekää julkisuuteen. Menkää ja tehkää poliitikot ja kaikki kansa opetuslapsiksenne. Kastakaa heitä järkiperäisen ajattelun nimeen ja opettakaa heille kriittisyyttä.

    Ja katso, silloin vaalit ovat aina tiedevaalit.

    Kari Enqvist

    Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

    Kiitos keskustelusta. Keskustelu on suljettu. Kolumneista voi pääsääntöisesti keskustellla niiden julkaisupäivänä.

    Läjä isoja lehtiä yksiin käsiin: Keskisuomalaisen haltuun 6 sanomalehteä Kaakkois-Suomesta –

    Läjä isoja lehtiä yksiin käsiin: Keskisuomalaisen haltuun 6 sanomalehteä Kaakkois-Suomesta – "Väistämätöntä, kun yritetään pysyä hengissä"


    Keskisuomalainen ostaa Kaakon Viestinnän Länsi-Savo-konsernilta. Keskisuomalaiselle siirtyy kuusi Kaakkois-Suomessa ilmestyvää sanomalehteä. Kaakon Viestintä julkaisee Mikkelissä ilmestyvää Länsi-Savoa, Savonlinnassa ilmestyvää Itä-Savoa,...

    Keskisuomalainen ostaa Kaakon Viestinnän Länsi-Savo-konsernilta. Keskisuomalaiselle siirtyy kuusi Kaakkois-Suomessa ilmestyvää sanomalehteä.

    Kaakon Viestintä julkaisee Mikkelissä ilmestyvää Länsi-Savoa, Savonlinnassa ilmestyvää Itä-Savoa, Lappeenrannassa ilmestyvää Etelä-Saimaata, Kouvolassa ilmestyvää Kouvolan Sanomia, Kotkassa ilmestyvää Kymen Sanomia sekä Imatralla ilmestyvää Uutisvuoksea. Yhtiöllä on myös digitaalista liiketoimintaa.

    – Media-alan murros edellyttää koko ajan suurempaa kokoa, eikä meillä ollut enää näköpiirissä suuntaa, johon jatkaa kasvustrategiaa. Mietimme vaihtoehtoja, ja kun ostaja löytyi, päädyimme tekemään kaupat, kertoo Kaakon Viestinnän toimitusjohtaja Juhana Tikka.

    Tikka kertoo, että konsernilla on pitkään ollut kasvustrategia. Konsernin mediaperhettä on kasvatettu yhdestä lehdestä viiteentoista.

    Kauppahinta on 17,5 miljoonaa euroa. Toimitusjohtaja Tikka kuvaa kaupantekoa Kaakon Viestinnälle merkittäväksi ja pitkäksi neuvotteluprosessiksi.

    – Kaupan synty edellyttää aina sitä, että ostaja ja myyjä ovat tyytyväisiä hintaan. Tällä hinnalla olimme valmiita tekemään tämän ratkaisun.

    Myydyillä lehdillä 340 työntekijää

    Lisäksi Keskisuomalaiselle siirtyy kaupassa ESV-Paikallismediat Oy ja sen yhdeksän yksipäiväistä paikallislehteä eli Juvan Lehti, Kaakonkulma, Kangasniemen Kunnallislehti, Keskilaakso, Luumäen Lehti, Länsi-Saimaan Sanomat, Puruvesi, Paikallislehti Joutseno sekä Pitäjänuutiset.

    Kaakon Viestinnän toimitusjohtaja Juhana Tikka arvioi, että kaupan kohteena olevilla lehdillä on yhteensä noin 340 työntekijää. Henkilökunnalle on kerrottu kaupasta perjantaiaamuna.

    – Lehtien julkaisuun liittyvät kysymykset ja henkilökunnan tulevaisuuteen liittyvät asiat jätän ostajapuolen vastattavaksi. Mitään syytä ei tässä vaiheessa ole ajatella, että tuotteisiin tulisi mitään muutoksia, sanoo Tikka.

    Kauppaan sisältyy myös Kouvolassa sijaitseva sanomalehtipaino kiinteistöineen.

    Ennestään Keskisuomalainen-konserni omistaa nimikkolehtensä lisäksi muun muassa Etelä-Suomen Sanomat ja Savon Sanomat sekä nipun pienempiä sanomalehtiä.

    Digitaalisuutta lisää paperilehtien rinnalle

    Keskisuomalaisen toimitusjohtajan Vesa-Pekka Kangaskorven mukaan yhtiö on hakenut ja hakee aktiivisesti kasvua. Etelä-Savo, Kymenlaakso ja Etelä-Karjala ovat luonteva kasvusuunta.

    – Tämä nivoutuu meidän maantieteelliseen kokonaisuuteen erinomaisesti, Kangaskorpi sanoo.

    Lehtien määrään ei ole kaupan jäljiltä tulossa muutoksia.

    – Ei tässä vaiheessa ole sellaisia suunnitelmia. Meidän koko liiketoiminta perustuu vahvaan paikallisuuteen, Kangaskorpi sanoo.

    Keskisuomalaisella on kaupan jälkeen lähes 80 erilaista sanomalehtibrändiä.

    – Pyrimme terävöittämään näiden paikallisten tuotteiden profiilia. Tietenkin niiden toiminnan luonne muuttuu. Paperin ohella tulee entistä vahvemmin digitaalinen ulottuvuus. Pystymme ehkä tuomaan digitaalisia palveluja meidän asiakkaille näillä alueilla, mutta kyllä sanomalehdet ovat vielä pitkään elinvoimaisia.

    Tutkija: Keskittyminen vähentää moniäänisyyttä

    Mediatutkija, dosentti Marko Ala-Fossi Tampereen yliopistosta sanoo, että Keskisuomalaisen uudet kaupat olivat looginen jatkumo tähän asti tapahtuneelle.

    – Keskisuomalainen on jo pitkään kasvattanut määrätietoisesti itsestään valtakunnallista toimijaa. Tämä on jatketta sille, Ala-Fossi toteaa.

    Hänen mukaansa omistuksen muutos ei välttämättä näy lukijoille mitenkään, ainakaan heti. Kaupan jälkeen Suomen media-ala on kuitenkin entistä keskittyneempi, mikä vähentää tarjonnan moninaisuutta.

    – Kaupat tarkoittavat yleensä sitä, että toimintaa tehostetaan, jolloin tuotanto keskittyy. Silloin tuotantoon pääsevät äänet vähenevät, vaikka tarkoituksellisesti ei pyrittäisi sisältöä kaventamaan, Ala-Fossi pohtii.

    Journalistiliitto: Väistämätön kehitys

    Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho näkee Ala-Fossin tavoin Keskisuomalaisen laajentumisen tyypillisenä kehityksenä.

    – On väistämätöntä, että tehdään isompia konserneja, kun yritetään pysyä hengissä ja tehdä hyvää journalismia. Tilanne on niin hirvittävän haastava.

    Lukijoiden kannalta omistuksen keskittymiseen liittyy kuitenkin riskejä. Jos juttuvaihtoa tehdään eli samoja juttuja julkaistaan eri lehdissä, se voi Ahon mielestä kaventaa tietoa, mikä Suomessa liikkuu.

    – Se suuntaus ei ole paras mahdollinen. Täytyy muutenkin toivoa, että kaupan tavoitteena on halu parantaa journalismia ja lehtien mahdollisuuksia ilmestyä.

    Pääluottamusmies: Varovaisen optimistinen tunnelma

    Kaakon Viestinnän journalistien pääluottamusmies Aapo Mentula ei ole ehtinyt olla yhteydessä yhtiön muihin luottamusmiehiin tai toimituksiin.

    Tunnelmaa omassa toimituksessaan Kouvolan Sanomissa Mentula kuvailee varovaisen optimistiseksi.

    – Muutos on aina muutos, että voihan se tuoda mukanaan monenlaista, sanoo Mentula.

    Hän toivoo, ettei suuria muutoksia tehtäisi pelkästään muutosten takia, vaan ensin katsottaisiin, miten asiat nykyisellään toimivat.

    – Ei varmaankaan ole turbulenssissa mediamaailmassa huono juttu, että taustalle tulee vakavarainen, iso yhtiö, sanoo Mentula.

    Lue lisää:

    Länsi-Savo osti Sanomalta loput Kaakon Viestinnän osakkeet

    Sanoma myy maakuntalehtiään Länsi-Savo-konsernille

    Ranskan uuden aallon elokuvaohjaaja Agnès Varda on kuollut

    Ranskan uuden aallon elokuvaohjaaja Agnès Varda on kuollut


    Ranskan uuden aallon keskeisiin tekijöihin lukeutuva elokuvaohjaaja Agnès Varda on kuollut 90 vuoden iässä. Varda kuoli syövän aiheuttamiin komplikaatioihin kotonaan perheen ja ystävien seurassa. Ohjaamisen ohella Varda oli myös valokuvaaja,...

    Ranskan uuden aallon keskeisiin tekijöihin lukeutuva elokuvaohjaaja Agnès Varda on kuollut 90 vuoden iässä.

    Varda kuoli syövän aiheuttamiin komplikaatioihin kotonaan perheen ja ystävien seurassa.

    Ohjaamisen ohella Varda oli myös valokuvaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä ja kuvataiteilija.

    Agnès Varda syntyi Ixelles'ssä Belgiassa 1928 ja kasvoi pienessä Sèten kalastajakylässä Välimeren rannikolla Etelä-Ranskassa. Hän opiskeli kirjallisuutta ja psykologiaa Sorbonnessa. Varda aloitti valokuvaajana mutta siirtyi sitten elokuvaan.

    Varda kuvasi ensimmäisen elokuvansa La Pointe Courte (1955) Sètessä kalastajayhteisön parissa käyttäen paikallisia asukkaita yhdessä näyttelijöiden kanssa. Tunnettu ranskalainen näyttelijä Philippe Noiret teki ensimmäisen elokuvaroolinsa. Elokuvaa on pidetty Ranskan uuden aallon edelläkävijänä.

    Elokuvakerronnan uudistaja

    1950- ja 1960- luvuilla syntynyt uusi aalto pyrki rikkomaan perinteisiä elokuvakerronnan tapoja, uusimaan niin kuvauksen, leikkauksen kuin kerronnankin keinoja. Liike oli myös kytköksissä aikansa vilkkaaseen yhteiskunnalliseen liikehdintään.

    Varda on sanonut, että elokuvan sääntöjen rikkominen oli hänelle helppoa, koska hän ei tuntenut niitä alun perinkään. Hän oli nähnyt vain kymmenkunta elokuvaa alkaessaan itse tehdä elokuvia.

    Ranskan uuden aallon elokuvantekijät on tavattu jakaa kahteen ryhmään: Cahiers du Cinema -elokuvalehden ympärille syntyneen ryhmän jäseniä olivat muun muassa Jean-Luc Godard ja François Truffaut. Vasemman rannan (Rive Gauche) ryhmään kuuluivat muun muassa Chris Marker, Alain Resnais ja Marguerite Duras.

    Oman tiensä kulkijana tunnettu Varda on kirjallisten vaikutteidensa takia luettu usein jälkimmäiseen ryhmään, jonka elokuvanteko oli kytköksissä kirjalliseen nouveau roman -liikkeeseen ja jonka elokuvat olivat jopa kokeellisempia kuin Cahiers du Cinema -ryhmän.

    Yksi Vardan tunnetuimmista elokuvista on Cleo viidestä seitsemään (Cléo de 5 à 7, 1962). Se kertoo nuoresta naisesta, joka harhailee kaupungilla kahden tunnin ajan odottaessaan lääkäriltä testituloksia, mahdollisesti vakavan sairauden diagnoosia.

    Elokuvassa Onnen hetket (Le Bonheur 1965) puuseppä rakastaa vaimoaan mutta ryhtyy silti syrjähyppyyn. Elokuvan värikuvausta on verrattu impressionistiseen maalaukseen. Vardaa on pidetty myös varhaisena feministisenä elokuvatekijänä.

    Viimeinen elokuva sai ensi-illan helmikuussa

    Varda sai elämäntyöstään Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen kunniapalmun vuonna 2015. Hän oli ensimmäinen nainen, joka sai tämän arvostetun palkinnon.

    Varda jatkoi aktiivisesti töitä aivan viime hetkiin asti. Hänen uusin omaelämäkerrallinen dokumenttielokuvansa sai ensi-iltansa Berliinin elokuvajuhlilla viime kuussa.

    Varda oli naimisissa elokuvaohjaaja Jacques Demyn (1931–1990) kanssa. Pariskunta tapasi vuonna 1959. Varda teki miehensä elämästä elokuvan Jacquot – poika Nantesista (Jacquot de Nantes, 1990).

    Lisää aiheesta:

    Yle Teema: Eurooppalaisen elokuvan mestari Agnès Varda kulkee yhä omia teitään

    Disney ostaa 21st Century Foxin – mitä yhdistyminen merkitsee? Kuinka  elokuvankatsoja näkee muutoksen? Kriitikko Kalle Kinnunen vastaa

    Disney ostaa 21st Century Foxin – mitä yhdistyminen merkitsee? Kuinka elokuvankatsoja näkee muutoksen? Kriitikko Kalle Kinnunen vastaa


    Mikki Hiiren ja Aku Ankan maailman tietoisuuteen tuonut Disney-yhtiö hankkii jättikaupalla haltuunsa 21st Century Fox -yhtiön, joka on tullut elokuvankatsojille tutuksi loisteliaasta valonheitin-tunnuksestaan. Elokuvajournalisti ja tietokirjailija...

    Mikki Hiiren ja Aku Ankan maailman tietoisuuteen tuonut Disney-yhtiö hankkii jättikaupalla haltuunsa 21st Century Fox -yhtiön, joka on tullut elokuvankatsojille tutuksi loisteliaasta valonheitin-tunnuksestaan.

    Elokuvajournalisti ja tietokirjailija Kalle Kinnunen vastaa tässä Disneyn ja 21st Century Foxin kaupan herättämiin kysymyksiin. Arvioitavana on sekä Disneyn linja, striimauspaine ja Suomenkin tv-kanavien vaikeutuva tilanne.

    Disney-yhtiön mukaan kauppa käsittää toistakymmentä 21st Century Foxiin kuuluvaa yritystä, mukaan lukien National Geograhic Partnersin.

    Kaupan arvoksi on arvioitu 71 miljardia dollaria, eli yli 60 miljardia euroa.

    AOP / Yle Uutisgrafiikka

    21st Century Foxin työntekijöille kauppa ennakoi kovia aikoja. Yhtiön palveluksessa on nyt noin 22 000 työntekijää, joista tuhannet voivat menettää työnsä, kun yhtiöt yhdistyvät.

    Erityisen ankarasti järjestelyn odotetaan koettelevan 21st Century Foxin elokuvastudioita, jotka tuottavat nyt toistakymmentä elokuvaa vuodessa. Määrän odotetaan putoavan muutamaan, mikä uhkaa studioiden kolmen tuhannen työntekijän työpaikkoja.

    Disneyn kauppa ei koske Fox News -uutiskanavaa, joka on yleensä ollut Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tukena.

    Jättikaupan taustalla nähdään elokuva-alan koveneva kilpailu, kun perinteiset yhtiöt jourtuvat vastaamaan Netlix-yhtiön ja striimauksen haasteeseen. Hanke on ollut vireillä jo toista vuotta.

    Keskustelu ja kysymysten esittäminen on nyt suljettu, kuten ennalta ilmoitettiin. Vastausten ohella kannattaa lukea myös kommenttiosan vilkas mielipiteiden vaihto elokuvan tulevaisuudesta!

    Vastauksia on ryhmitelty ja väliotsikoita lisätty kello 16.23.

    Disney ei tee pelkkää perheidylliä

    1. kysymys: Vahvistuuko Disneyn kiiltokuva-luonne, niin että jokainen vanhemmille katsojillekin suunnattu elokuva siivotaan hankalista aiheista, kirosanoista ja väkivallasta, jotta alempi ikäraja mahdollistaisi suuremmat katsojatulot?

    Kalle Kinnunen vastaa: Tuskin. The Walt Disney Company on suuryritys, jonka tytäryhtiöt ovat ennenkin levittäneet hyvin monenlaista sisältöä. Aiemmin Disney on omistanut esimerkiksi Miramaxin, jonka elokuviin kuuluivat Pulp Fiction ja Kill Billit sekä Dimension Filmsin, joka tunnettiin kauhuelokuvista.

    2. kysymys: Disneyllä tuntuu olevan aina ajatuksena, että kaikista leffoista tehdään perheleffoja. Tuleeko siis elokuvien särmät yleisesti pyyhkiytymään vieläkin voimakkaammin tulevaisuudessa, vai kuinka paljon variaatiota Disney on valmis lisäämään elokuviinsa kaupan myötä?

    Kalle Kinnunen vastaa: The Walt Disney Companyn alla on toiminut jo vuosikymmenien ajan myös yhtiöitä ja osastoja, joiden elokuvat ovat kaikkea muuta kuin perheviihdettä.

    Disney-leimaa ei ole päällä esimerkiksi sellaisissa elokuvissa kuin Pulp Fiction ja vaikkapa Starship Troopers, joita Disneyn tytäryhtiöt Miramax ja Touchstone ovat Yhdysvalloissa levittäneet.

    Brändit ja helmet säilyvät – luultavasti

    3. Miten National Geographicin dokkarituotannolle käy? Sievistelläänkö sieltä sotahistoria yms. pois?

    Kalle Kinnunen vastaa: En usko minkäänlaiseen sievistelyyn. Uusi omistaja varmasti ymmärtää National Geographicin brändin vahvuudet.

    4. kysymys: Kuinka valoisa tai synkkä "Fox Searchlightin" tulevaisuus on tämän kaupan myötä?

    Kalle Kinnunen vastaa: Foxin art house -elokuvaosasto "Fox Searchlight" on yhtiölle helmi: sen elokuvat ovat pärjänneet esimerkiksi Oscareissa erinomaisesti ja tuottavuuskin on ollut hyvä.

    Tästä osaamisesta tuskin halutaan luopua. Hollywoodin bisneslehtien spekulaatioissa nimenomaan Fox Searchlightille on povattu valoisaa tulevaisuutta

    Netflix tuo uutta kilpailua

    5. kysymys: Voiko vapaasta kilpailusta enää puhuakaan, vai muodostuuko viihdealalle epäterve monopoli nyt kun Disney omistaa Marvelin, Pixarin, Lucasfilmin ja Foxin?

    Kalle Kinnunen vastaa: Kilpailu on vapaata – ja esimerkiksi Netflix tuo elokuvabisnekseen aivan uudenlaista kilpailua. Yhdysvalloissa lainsäädännöllä on myös erikseen varmistettu, että elokuvateatterit ja elokuvien levitysyhtiöt eivät saa muodostaa kartelleja.

    5. kysymys: Onko luultavaa, että Disney alkaa tekemään uusintaversioita elokuvista, joihin heillä on nyt oikeudet vai tehdäänkö jatko-osia tai spin-off-sarjoja sen sijaan?

    Kalle Kinnunen vastaa: On mahdollista, että fuusion myötä kaivetaan esiin otollisia elokuvia uusintaversioita varten. Lähtökohdat eivät kuitenkaan merkittävästi muutu aiemmista: periaatteessa ne olisi voitu tehdä Foxilla aivan yhtä hyvin jo edellisen omistuspohjan aikaan.

    Mikki Hiiri, Simpsonit ja demokraatit

    6. kysymys: Tarkoittaako tämä nyt sitä että Simpsonit muuttuvat Mikki Hiiriksi? Tulemmeko näkemään Mikki Hiiren ja Simpsonien yhteiset seikkailut?

    Kalle Kinnunen vastaa: Tuskin sen enempää kuin Marvel-hahmot ovat alkaneet seikkailla ristiin Tähtien sodan maailmassa tai Ankkalinnassa, vaikka nämä hahmot kuuluvat Disneyn katalogiin.

    7. kysymys: Onko tämä kauppa sidoksissa republikaanien ja demokraattien keskinäiseen taisteluun media-ilmatilan hallinnasta?

    Kalle Kinnunen vastaa: Tämä kauppa ei nähdäkseni mitenkään liity Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaan. Republikaanisena tunnettu Fox News -kanava pysyy osana televisiotoiminnoista muodostettua omaa yhtiötään Fox Corporationia, joka ei kuulu Disney-kauppaan.

    Hollywood on kansainvälinen

    8. kysymys: Millaisia muutoksia tällä kaupalla on mahdollisesti amerikkalaisen kulttuurivaikutuksen eli ns. soft-powerin sisällön ja kansainvälisen ulottuvuuden kannalta?

    Kalle Kinnunen vastaa: Merkittävän monikansallisen media- ja viihdeteollisuusyhtiön kasvu entistäkin suuremmaksi tekee siitä luonnollisesti vahvemman – ehdottomasti myös kansainvälisesti.

    Hollywoodina tunnettu elokuva- ja televisioala on kuitenkin erittäin globaalia ja useat niin sanotut Hollywood-yhtiöt saavat nykyään rahoitusta esimerkiksi Intiasta ja Kiinasta. Toisaalta amerikkalaisen ns. soft powerin kokonaisuus on valtava ja riippuvainen suuresta määrästä itsenäisiä yhtiöitä.

    9. kysymys: Puuttuuko Disney jatkossa yhä herkemmin tuotteidensa parodiseen käyttöön tai lainaamiseen eri yhteyksissä, kuten esim. kuvataiteessa? Mitä mietteitä fuusio yleisemmin herättää tekijänoikeuksien tulevaisuudesta?

    Kalle Kinnunen vastaa: Disney on vuosikymmeniä toiminut aggressiivisesti tekijänoikeusasioissa. Tämä kauppa tuskin tuo asiaan minkäänlaista muutosta suuntaan tai toiseen.

    Disneyn striimaus haastaa Netflixin

    10. kysymys: Minkälaista muutosta fuusio tuo striimausmarkkinoille?

    Kalle Kinnunen vastaa: Varmasti yksi syy kauppaan oli Foxin valtava sisältökatogi eli tuhannet elokuvat ja tv-sarjat, joihin sillä on oikeudet. Disney on perustamassa oman striimauspalvelunsa Disney+:n vielä tänä vuonna, ja sinne tarvitaan houkuttelevia nimikkeitä – kilpailusta tämän sektorin markkinajohtajan Netflixin kanssa tulee kovaa.

    Olemassaolevien sopimusten vuoksi Disney ei oitis saa tähän omaan palveluunsa kaikkia omien tytäryhtiöittensä elokuvia. Esimerkiksi Tähtien sota -elokuvista valtaosa vapautuu Disney+:aan vasta vuonna 2024.

    11. kysymys: Nyt kun Disney vetää ison nipun omia tuotoksiaan omaan perustettavaan striimaus palveluun niin Netflixin ahdinko vain syvenee. Miksi Netflix tuottaa joka vuosi tappiota yli miljardi dollaria?

    Kalle Kinnunen vastaa: Netflix on erittäin aggressiivisesti kasvava yritys, joka tavoittelee ylivoimaista otetta globaaleista striimausmarkkinoista. Monien asiantuntijoiden mukaan se tulee saavuttamaan sen pysyvästi.

    Kasvuvaiheessa se tekee tappiota, mutta ahdingosta on tuskin kyse. Kilpailijat eivät ole vieläkään ehtineet perään ja vakavastiotettavimmaksi maailmanlaajuiseksi haastajaksi arvioitu Disney+ antaa yhä odottaa itseään.

    Odotukset Netflixin tulevaisuuden suhteen ovat siis kovat – kannattaa muistaa, että viime kesänä yhtiön markkina-arvo pörssissä nousi jopa yli vanhan Disneyn.

    Suomen tv-kanavat kovilla

    12. kysymys: Voiko kauppa johtaa Suomen tv-kanavien elokuvatarjonnan kuihtumiseen? Meneekö enemmän tarjontaa maksumuurien taakse?

    Kalle Kinnunen vastaa: Kauppa liittyy kehityssuuntaan, jossa suuret mediayhtiöt kamppailevat elintilasta.

    Suomen televisiokanavien elokuvatarjontaan vaikutus on hidas, mutta uskon, että kaupalliset kanavat Suomessa kuihtuvat entisestään ja kiinnostavimmat sisällöt tulevat jatkossa yhä enemmän nimenomaan maksullisiin striimauspalveluihin.

    Netflixin omaa tuotantoa ei kannata odottaa suomalaisille television ilmaiskanaville ja sama voi hyvin koskea merkittävää osaa Disneyn ja sen tytäryhtiöitten sisällöstä, jos ja kun yhtiö saa oman Disney+ -striimauspalvelunsa käyntiin.

    Supersankarit jylläävät – kuinka käy elokuvan?

    13. kysymys: Disney on alkujaan sarjakuvayritys. Onko odotettavissa että elokuva-alaa syövän kaltaisesti vallannut sarjakuvaleffojen tulva pahenee entisestään?

    Kalle Kinnunen vastaa: Supersankarielokuvien valtava menestys vain jatkuu. Sille ei näy käännettä. Tähän bisnekseen kauppa liittyy sikäli, että Disney sai talliinsa niitä viimeisiä Marvel-kustantamon hahmoja, joista tehdyt menestyselokuvat eivät vielä sille kuuluneet, eli X-Men -franchisen ja Deadpoolin.

    Sikäli voidaan olettaa, että sarjakuvaelokuvien tulva ei varmasti ainakaan vähene. Syyt ovat kuitenkin tämän hetken leffamarkkinoissa, eivät Disneyn taustassa.

    14.kysymys: Yksipuolistuuko massatarjonta fuusion myötä entisestään, jolloin pienen piirin elokuvat ja niiden näkyvyys ovat yhä enemmän ahtaammalla?

    Kalle Kinnunen vastaa: Tämä yrityskauppa tuskin sinänsä vaikuttaa näihin kehityssuuntiin. Disney+ -striimauspalveluun on ainakin Yhdysvalloissa tulossa enemmänkin nimenomaan Disneyn perheviihdebrändin sisältöä ja aikuisten elokuvat sekä muu vaativampi laatusisältö jäävät toiseen striimauspalveluun, Huluun.

    Disney omistaa valtaosan Hulusta, joka toimii toistaiseksi vain Yhdysvalloissa ja Japanissa. Jää nähtäväksi, miten Disney aikoo hyödyntää tätä omistamaansa ei-perheviihde-sisältöään striimausmaailmassa.

    On selvää, ettei se jätä niitä kaappiin mätänemäänkään – se olisi huonoa bisnestä.

    Kysyimme kolmelta pelitapahtumaan osallistuneelta, mistä he löytävät uutisensa – vastausten perinteisyys yllätti tutkijan

    Kysyimme kolmelta pelitapahtumaan osallistuneelta, mistä he löytävät uutisensa – vastausten perinteisyys yllätti tutkijan


    Taputukset täyttävät pimenevän hallin Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Alkamassa on LanTrek 2019 -tapahtuma, joka on tuhansien tietokonepeliharrastajien paratiisi kolmen vuorokauden ajan. Kavala arkinen maailma on kaukana ja läsnä vain pelit...

    Taputukset täyttävät pimenevän hallin Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Alkamassa on LanTrek 2019 -tapahtuma, joka on tuhansien tietokonepeliharrastajien paratiisi kolmen vuorokauden ajan.

    Kavala arkinen maailma on kaukana ja läsnä vain pelit sekä kaverit. Vai onko?

    Kysyimme kolmelta pelaajalta, miten he seuraavat muun maailman menoa. Ilmeni, että melko aktiivisesti jopa pelihuuman keskellä. Vastaukset yllättivät mediatutkijan ainakin perinteisten paperilehtien osalta.

    Teemu Niskanen: "Luen uutiseni sivustoilta, joihin voi luottaa"

    Lempääläläinen Teemu Niskanen on laneilla jo konkarikävijä. Hän kertoo, että seuraa pelimaailman ulkopuolisia tapahtumia netin kautta.

    Uutisensa hän ammentaa lähinnä lehtien nettisivujen kautta.

    – Käytän itse asiassa uutisten seuraamiseen aika vähän sosiaalista mediaa. Luen uutiseni sivustoilta, joihin voi luottaa, Teemu Niskanen kertoo. Hän uskoo olevansa jonkinlainen poikkeus kaveripiirissään somen suhteellisen vähäisen käytön takana.

    Lempääläläinen Teemu Niskanen käyttää monipuolisesti eri medioita.Kai Pohjanen / Yle

    Teemu Niskanen kertoo tunnistavansa somen vaarat harhatiedon levittäjänä. Häntä ei huoleta somepalveluiden riskit esimerkiksi identiteettivarkausten osalta.

    – Katson nykyään enemmän esimerkiksi Youtubea, josta seuraan tubettajia, mutta en etsi sieltä niinkään uutisia.

    Niskanen haluaa lisää mediakritiikin opetusta koulumaailmaan.

    – Mä tiedän paljon itseäni nuorempia ihmisiä, jotka käyttävät paljon sosiaalista mediaa ajatellen, että siellä kaikki on totta. Mitä aikaisemmin mediakritiikkiä opetetaan kouluissa, sitä parempi.

    Jonne Soukola: "Suurimmat uutiset kuulen isältäni"

    Sastamalalainen 21-vuotias Jonne Soukola on Niskasen kanssa samaa mieltä, että pitkässä pelitapahtumassa on välillä hyvä irrottautua virtuaalimaailmasta.

    – On hyvä pitää taukoa ja käveleskellä sekä katsella ympärilleen.

    Soukola löytää uutiset suurimmaksi osaksi netistä eri sanomalehtien verkkosivuilta. Hän ei ole mielestään mitenkään uutisorientoitunut, mutta sanoo pysyvänsä hyvin perillä maailman menosta.

    – Kyllä mä suurimmat uutiset kuulen isältäni, joka seuraa niitä kovin paljon. Ei niitä tule itse riittävästi seurattua.

    Somepalvelujen kautta uutiset tulevat Jonne Soukolan korviin ja näytölle suhteellisen harvoin.

    – Joskus joku kaveri saattaa Instagram-viestin kautta pistää tietoa jostain tapahtumasta, mutta itse ei oikein tule löydettyä uutisia sosiaalisen median kautta.

    Jonne Soukola saa valtaosan uutisista perinteisen median kautta.Kai Pohjanen / Yle

    Perinteisiä televisiokanavia Jonne Soukola ei juurikaan katso.

    – Kattelen lähinnä Netflixiä ja Viaplayta. Muuten televisio voi olla siinä itsekseen päällä, kun teen muita hommia.

    Riku Petteri Vainio: "Olen niin hurahtanut Radio Rockiin"

    Tampereella opiskeleva huittislainen Riku-Petteri Vainio, 21, määrittelee itsensä suhteellisen aktiiviseksi median seuraajaksi. Tietonsa maailman menosta hän hahmottaa etupäässä netin ja radion kautta.

    – Lisäksi saan paljon tietoa sellaisilta itsenäisiltä toimijoilta, jotka antavat omat mielipiteensä uutisiin. Heitä ovat lähinnä Youtube-kanavien tubettajat, joilta tulee mielenkiintoisia näkemyksiä ajassa esillä oleviin asioihin.

    Vainio tunnustautuu intohimoiseksi radion kuuntelijaksi.

    – Ei meidänkään koulussa likikään kaikki kuuntele radiota niin paljon kuin mää. Olen niin hurahtanut Radio Rockiin, että sitä tulee kuunneltua juontajien hyvien juttujen sekä hyvän musiikin takia.

    Riku-Petteri Vainiolla on käytössään useita sosiaalisen median palveluita.Kai Pohjanen / Yle

    Valeuutiset Riku-Petteri Vainio uskoo seulovansa pois helposti.

    – Minulla ei ole sellaista yhtä lähdettä, johon uskonnollisesti uskon. Jos uutisessa vaikuttaa olevan vähänkään epäilyttävää, niin tsekkaan sitä sitten muualtakin, että pitääkö tämän nyt sitten oikeasti paikkaansa.

    Tutkija Eliisa Vainikka: "Nämä nuoret miehet tuntuivat tarttuvan myös paperilehtiin"

    Tutkija Eliisa Vainikka kuuntelee mielenkiinnolla Teemu Niskasen, Jonne Soukolan ja Riku-Petteri Vainion kommentteja median käytöstään. Ehkä suurimpana yllätyksenä Tampereen yliopiston viestintätieteiden väitöskirjatutkijalle tulee perinteisen paperisen sanomalehden nouseminen esiin.

    – Sanomalehdetkin ovat siirtyneet hyvin pitkälti sähköisiksi, mutta nämä nuoret miehet tuntuivat tarttuvan myös paperilehtiin ainakin vanhempien luona, kirjastoissa tai kahviloissa. Nuoret eivät enää välttämättä tilaa lehtiä, mutta he löytävät kyllä uutisensa niistä, Elisa Vainikka summaa.

    Vainikan mielestä radiolle löytyy edelleen oman paikkansa. Erilaiset podcastit ovat lähteneet kovaan nousuun erityisesti nuorten keskuudessa.

    – Youtube-videoiden tapaan myös suositut radio-ohjelmat ja podcastit keskittyvät vaikuttavien persoonien ja tarinoiden ympärille.

    Tulevaisuudessa Vainikka uskoo radion olevan se media, jossa on mahdollista pohdiskella suuria kysymyksiä analyyttisesti ajan kanssa.

    Televisiouutiset eivät innosta, valeuutiset blokataan

    Televisio on radion ohella pitänyt yllättävän hyvin pintansa myös nuorten keskuudessa. Tosin radiota kuunnellaan entistä enemmän mobiililaitteilla ja tietokoneella.

    – Keskimäärin puoli yhdeksän tai kymmenen uutiset eivät nuoria juuri houkuta, Eliisa Vainikka tietää.

    Väitöskirjatutkija Elisa Vainikan mukaan nuoret ovat usein mediakriittisempiä kuin vanhemmat ikäluokat. Kai Pohjanen / Yle

    Hän pitää jututtamiemme nuorten miesten mediakriittisyyttä hienona asiana. Sen syyt löytyvät koulujen mediakasvatuksesta, minkä ansiosta nuoret ovat median suhteen valveutuneempia kuin vanhemmat ikäluokat.

    – Nuoriin valeuutinen ei uppoa niin hyvin kuin vanhempiin, Vainikka sanoo.

    Median tulevaisuutta on vaikea ennustaa

    Sosiaalisen median palveluita on niin paljon, että niiden käyttö on erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä varsin pirstaleista. Eri ihmiset käyttävät eri palveluita hyvinkin eri tavalla.

    Nuoret suosivat keskinäisviestintää kavereidensa kanssa eli esimerkiksi Snapchattia, WhatsAppia ja Instagramia.

    – Kyllä tilastot näyttävät, että sosiaalisen median käyttö on hyvin suosittua nuorten keskuudessa. Näyttää se kasvavan vanhemmissa ikäluokissakin koko ajan.

    Väitöskirjatutkija Eliisa Vainikan mukaan nuoret löytävät aina uudet "omat juttunsa" vanhempien pidättäytyessä enemmän tutuissa vanhoissa kuvioissa.

    Media-alan tulevaisuutta on Vainikan mielestä äärimmäisen hankala ennustaa. Hän uskoo, että uusia palveluita tulee tiheään tahtiin, mutta millaisia ne ovat, se on hämärän peitossa.

    – Virtuaalitodellisuudesta puhutaan jonkun verran, että sieltä suunnasta voisi tulla hyvinkin näyttäviä virtuaalisia palveluita, mutta muuten on erittäin vaikea ennakoida, mistä uusista palveluista voi tulla hittejä.

    Korjattu 11.3.2019 kello 8.40 Eliisa Vainikan nimi oikeaan muotoon.

    Lue myös:

    Zuckerberg pohti Facebookin tulevaisuutta: Ihmiset eivät halua huudella toriaukiolla vaan jutella olohuoneessa

    Ylen kysely: Nuoret miehet ovat kaikkein tyytyväisimpiä elämäänsä – "Mitä vähemmän omaa päätä vaivaa, sitä helpommin itsellään menee"

    Ylen kysely: Alle 30-vuotiailla kaikista kovin luotto äänestämiseen, mutta silti he eivät äänestä

    Sisäministeriön turvallisuusstrategin ykkösohjeet nuorille: Älä niele valeuutisia ja pidä kaverista huolta

    Mikä on valeuutinen, somekupla tai trollitehdas? Yle Uutisluokan videot ja tehtävät auttavat tunnistamaan verkon ansat

    Trollit ja valeuutiset hämmentävät: "Tulee vastaan aika hulppeita juttuja"

    Ylen uutiselta näyttävä väärennös mainostaa bitcoin-huijausta –

    Ylen uutiselta näyttävä väärennös mainostaa bitcoin-huijausta – "Se, mikä kuulostaa liian hyvältä..."


    Internetissä leviää Yleisradion nettiuutiselta näyttävä artikkeli, joka kehuu uutta, käyttäjilleen tuottoisaa sijoituspalvelua. Kyseessä on huijaus: juttu ei ole Ylen kirjoittama. Väärennetty uutinen sijaitsee sivustolla, joka näyttää...

    Internetissä leviää Yleisradion nettiuutiselta näyttävä artikkeli, joka kehuu uutta, käyttäjilleen tuottoisaa sijoituspalvelua. Kyseessä on huijaus: juttu ei ole Ylen kirjoittama.

    Väärennetty uutinen sijaitsee sivustolla, joka näyttää erehdyttävästi Ylen sivuilta. Osoitekentästä käy kuitenkin ilmi, että ollaan jossain aivan muualla kuin yle.fi:ssä.

    Itse artikkeli väittää, että Leijonan luola -tv-ohjelmassa olisi kehuttu tätä huijareiden kehittämää "bitcoin-kaupankäyntialustaa". Ei ole kehuttu.

    Ja Yleltä näyttäväksi väärennetyn sivuston kaikki linkit johtavat kryptovaluuttakauppiaiden omalle sivulle.

    Miten huijaus uhkaa kuluttajaa?

    Kyberturvallisuuskeskuksen tietojen mukaan suurin haitta valeuutisista bitcoin-sivulle päätymisessä on se, jos kuluttaja antautuu siellä kaupankäyntiin.

    – Pyydetään alkusijoitusta, esimerkiksi 100 euroa. Niistä rahoista ei ihminen enää ikinä kuule, tuotoista puhumattakaan. Näkemyksemme mukaan kyseessä on puhtaasti huijaus, tietoturva-asiantuntija Perttu Halonen sanoo.

    Kyberturvallisuuskeskus ei pidä mahdottomana, että bitcoin-sivu levittäisi myös haittaohjelmia, sillä sen taustalla on rikollista toimintaa.

    Ylen tietoturvapäällikön Kim Johanssonin mukaan valeuutisilla markkinoitu palvelu tunnetaan maailmalla Bitcoin-Code-nimisenä vedätyksenä. Väärennetylle Yle-sivulle vieviä, uutisjutuilta näyttäviä mainoksia on levitetty ainakin Facebookissa, Googlessa ja YouTubessa.

    Bitcoin-Code rantautui Suomeen ilmeisesti viime vuonna. Samanlaisia valeuutisia on nähty ainakin MTV:n ja Iltalehden jutuiksi kehystettyinä, eikä nyt leviävä Leijonan luola -juttu ole ensimmäinen mukamas yleläinen ylistys kryptovaluutalle kuten seuraavasta kuvasta näkyy.

    Kuvakaappaus valeuutissivustaMiten väärennetyn uutisen tässä tapauksessa tunnistaa?

    No, ainakin siitä osoiterivistä.

    Ja Yleisradio ei mainosta mitään tuotetta. Nyt brändiä on käytetty tarkoituksena erehdyttää.

    – Kyllä Ylen ohjelmissa näkyy erilaisia tuotteita, mutta kukaan ei kehota niitä ostamaan. Yle markkinoi omia sisältöjään, mutta nyt leviävissä väärennetyissä jutuissa myydään jonkun muun palvelua, tietoturvapäällikkö Kim Johansson kuvailee.

    Uutisia jäljittelevät jutut ovat kohdennetun sähköisen mainonnan muoto, jossa käytetään luvattomasti hyväksi mediatalojen tuttuja brändejä ja niiden luotettavaa mainetta.

    Harhaanjohtaminen on halpaa. Yksi saa pienen maksun valesivun koodaamisesta, toinen saa korvauksen jutun suomentamisesta. Ja jos parikin bitcoin-sivustolle päätyneistä kuluttajista alkaa sijoittaa rahojaan, huijarit voivat alkaa ansaita.

    Bitcoin-Code-sivuston kohdanneille suomalaisille on Kyberturvallisuuskeskuksen Perttu Halosella terveisiä.

    – Se, mikä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, ei ole yleensä totta.

    Lue myös:

    Mikä on valeuutinen? Näin tunnistat verkon ansat (Yle Uutisluokka)

    Suomalaisia huijataan verkossa: Pornokiristystä ja uskomattomia sijoitustarjouksia

    71 syytä kuunnella podcasteja – Näiden suositusten imussa vietät vaikka koko talvilomasi

    71 syytä kuunnella podcasteja – Näiden suositusten imussa vietät vaikka koko talvilomasi


    Miltä värit kuulostavat? Miten Janelle Monáen kappale So Afraid syntyi? Ja miten se ensimmäinen maailmansota nyt oikein menikään? Niin ja pitikö meidän pelätä, että robotit vievät kaikkien työt? Entä oletko aina halunnut tietää enemmän...

    Miltä värit kuulostavat? Miten Janelle Monáen kappale So Afraid syntyi? Ja miten se ensimmäinen maailmansota nyt oikein menikään? Niin ja pitikö meidän pelätä, että robotit vievät kaikkien työt? Entä oletko aina halunnut tietää enemmän hongkongilaisesta pehmopornosta, mutta et ole kehdannut googlata?

    Näihin kaikkiin kysymyksiin ja aika moniin muihinkin löytyy vastauksia podcasteista. Helpottaaksemme valinnan vaikeutta kokosimme listan mielenkiintoisista podcasteista. Tästä listasta pitäisi löytyä jokaiselle jotakin hiihtoladuille tai takkatulen ääreen.

    Huhuilua alakulttuurien hämäriltä sivukujilta

    Very Bad Words ‣ Viihdyttävää pohdiskelua ja historiatietoa rumista sanoista. Suhteemme kiroiluun ja tabuluontoisiin sanoihin on hankala.

    Vepsän käsikirja liftareille ‣ Moskovasta Mazar-i-Sharifiiin liftannut Emma Vepsä antaa ohjeita peukalokyytiläisille ja siinä sivussa kertoo tarinoita elämästä tien pientareella. Ei joutavaa hihittelyä.

    Outo laakso (1.kausi, 2.kausi) ‣ Ohjelma ruotii kauhukulttuuria kirjoista valkokankaalle. Miksi äitipahis on niin karmiva? Millaisin keinoin kauhuleffojen äänisuunnittelu kaivaa meistä reaktioita?

    Bergmanpodden ‣ Ruotsalaiset kulttuuriasiantuntijat käyvät teos teokselta läpi Ingmar Bergmanin tuotantoa.

    Perttu Häkkinen ‣ Täysin ainutlaatuisia jaksoja suomalaisen kulttuurin pimeältä puolelta. Äänessä virallisen yhteiskunnan ulkopuolella seilaavat hahmot ja marginaaliset ilmiöt.

    Äänessä naiset

    Himocast ‣ Podcast varsinkin naisen halusta. Ujostelematonta keskustelua seksistä pohjaten omiin kokemuksiin ja tieteeseen. Iholta tuoksuu myös Radio Regina, mutta sen tapauskertomukset ovat fantasioita.

    Bodies ‣ Päiväkirjamaista kerrontaa ja raportointia erilaisista kehollisista ongelmista vahvasti naisten äänillä. Miksi seksi sattuu? Miksi imetys ei onnistu? Miksi osa lääketieteellisistä ongelmista on ratkaisematta sillä perusteella, että kyseessä on naistenvaiva?

    Backlund&Lange ‣ Kaksi hauskaa ja fiksua naista keskustelee viikottain kevyistä ja vakavista aiheista. Vähän kuin olisi hauskojen ja fiksujen ystävien kanssa kahvilla. Hyviä leffa-, kirja-, tv-sarja- ja podcast-suosituksia myös.

    Kaverin puolesta kyselen -podcast on naiskuulijoiden suosiossa

    Yle kävi seuraamassa podcastin äänityksiä olohuoneen sohvalla. Katso tv-uutisten juttu täältä.

    Kaverin puolesta kyselen ‣ Nolojen tilanteiden naiset tarjoavat vertaistukea omien mokailujen aiheuttaman häpeän lieventämiseen.

    Norrena & Frantz ‣ Svenska Ylen podcast rakkaudesta ja sen etsimisestä.

    Jyrki Lyytikkä / YleTosielämän rikostarinoita

    Caliphate ‣ Tutkiva journalisti jäljittää Isisin kalifaatin sotureita ja uhreja, länsimaissa ja taistelukentillä.

    Death in Ice Valley ‣ Mieti, jos Kyllikki Saaren murhatutkimus avattaisiin uudelleen ja selvityksiä seuraisi podcast. Tässä ohjelmassa Norjassa kuuluisa Isdalenin mysteeri saa kiehtovan käsittelyn.

    To hvite menn ‣ “Kaksi valkoista miestä” vie kuulijansa Afrikkaan tutkimaan kuolemantuomion saaneiden norjalaismiesten tapausta. Miksi Kongon demokraattinen tasavalta vangitsi miehet? Ja millä asioilla he liikkuivat viidakossa?

    Dr. Death ‣ Karmiva tositarina rikoskierteeseen ajautuneesta kirurgista on koukuttava kudelma kollegojen ja entisten potilaiden näkemyksiä “kuoleman tohtorista”.

    Chapo: Kingpin on Trial ‣ Vice Newsin toimittaja lähtee Meksikoon selvittämään, minkälaisesta maailmasta pahamaineisen Sinaloan kartellin pomo Joaquín Guzmán nousi maailman suurimmaksi huumeiden salakuljettajaksi. Kuunneltavissa myös espanjaksi.

    Jäljillä ‣ True crimea suomeksi. Rikospodcastissa esimerkiksi selvittämättömiin henkirikoksiin ja katoamisiin eri puolelta maailmaa.

    Finlandsvenska krimpodden ‣ Dramaattista äänikerrontaa, suomalaisia rikostapauksia jatkokertomuksina.

    Joskus totuus on tarua ihmeellisempää

    Heavyweight ‣ Radiotoimittaja Jonathan Goldstein tarkastelee eri ihmisten elämän käännekohtia ja potee siinä sivussa eksistentiaalista kriisiä.

    Snap Judgment ‣ Uskomattomia tarinoita eri puolilta maailmaa. Kertomuksia esimerkiksi siitä, miten chicagolaislehti paljasti kaupungin korruption perustamalla baarin tai kuinka lampeen uponnut salakuljettajien lentokone muutti kiipeilijäyhteisön elämän.

    Invisibilia ‣ Kertomuksia siitä, miten ihmismielen oikut voivat ohjata elämän kulkua. Ja miten kuljettu polku voi vaikutta ihmisen mieleen.

    Freakonomics ‣ Hauskasti taloustiedettä ja ihmistieteitä popularisoiva sarja, joka on eräänlainen talouden myytinmurtaja.

    Puhetta elämästä porukalla tai yksin

    David Tennant Does a Podcast With… ‣ Brittien rakastama näyttelijä juttelee syvällisiä erilaisten kulttuuripersoonien kanssa, kuten nyt vaikkapa The Crownin Olivia Colmanin kanssa. Sympaattista ja intiimiä.

    Conan O'Brien Needs a Friend ‣ Conan puhuu vieraidensa kanssa noin tunnin eikä vain muutamaa minuuttia kuten tv:ssä. Spontaani sanailu ja kömpelöt mainosspiikit ovat fanille mannaa.

    Joe Rogan Experience ‣ Pitkiä, siis todella pitkiä haastatteluita viihdetyöläisistä, tieteentekijöistä, aktivisteista, kaikesta. Juttu kulkee rönsyillen, eikä yllätyksiltä vältytä.

    Here's The Thing with Alec Baldwin ‣ Näyttelijä Alec Baldwin esittelee haastattelijan taitojaan käydessään keskusteluja tunnettujen kulttuuri- ja mediapersoonien kanssa. Avointa palvontaa ja kiperiä kysymyksiä.

    Tape ‣ Pitkiä henkilöhaastatteluita englanninkielisen podcast- ja radiomaailman tunnustetuimmista tekijöistä. Kuuntele esim. Ira Glassin jakso.

    On our time ‣ Käsittämättömän hyviä ja syviäkin keskusteluja häpeilemättömän akateemisesti ja filosofisesti, mutta niin hyvien asiantuntijoiden kanssa, että vetää mukaansa.

    Sivumennen ‣ Perusteellisia ja hauskoja keskusteluja kirjoista, kirjallisuudesta ja elämästä.

    No Such Thing as A Fish ‣ Huippusuositusta QI-paneelishowsta spinnannut podcast nostaa esille viikon mielenkiintoisimmat faktat.

    Tommi Liimatta ‣ Viimeisin jakso on neljän vuoden takaa, mutta näitä Liimatan yksipuheluita voi surutta kuunnella myös tänään.

    Jyrki Lyytikkä / YleMaisemia ihmiskunnan peruutuspeilistä

    Intrigue: The Ratline ‣ Kuinka syyllinen hirmutöihin oli natsipuolueen korkea-arvoinen jäsen? Poika väittää yhtä, BBC:n toimittajan tutkimustulokset toista. Sarjassa riittää käänteitä kuin John Le Carren romaanissa.

    Stuff You Missed in History Class ‣ Vähän tunnettuja tositarinoita menneiltä ajoilta. Unohdettuja naissankareita, tieteen outoja saavutuksia, historian käännekohtien kääntöpuolia.

    Hardcore History ‣ "Jos historiantunnit koulussa olisivat olleet näin mielenkiintoisia, arvosanani olisivat olleet paljon parempia." Tooooooodella pitkiä ja yksityiskohtaisia sarjoja aiheista kuten ensimmäinen maailmansota tai Tsingis-kaanin maailmanvalloitus.

    You Must Remember This ‣ Jos Hollywoodin kulta-aika kiinnostaa yhtään, tämä on ehdoton suositus. Tarinoita tähtien elämästä kulissien takaa.

    Revisionist History ‣ Toimittaja Malcolm Gladwell etsii toisen, salatun puolen asiasta kuin asiasta. Journalismia, joka saa muuttamaan käsityksiä asioista.

    99% Invisible ‣ Tiesitkö, että arkkitehti Alvar Aalto on vaikuttanut merkittävästi rullalautailun historiaan? Entä oletko kuullut keskellä Mojaven aavikkoa nökottäneestä puhelinkopista, josta tuli 90-luvun lopulla kansainvälinen hitti? Designista hyvin laajalla otteella.

    Puhetta elävistä kuvista ja kuvitellusta elämästä

    Imaginary Worlds ‣ Podcast roolipelaajista, Twin Peaksin kuvauspaikoista, kirkonmiesten scifi-suhteesta – eli kuvitteellisten maailmojen tarpeellisuudesta.

    Podcast on Fire ‣ Aasialaisiin elokuviin keskittyvä podcast-verkosto. Saman nimen alta löytyy omat sarjansa korealaiselle tai japanilaiselle elokuvalle, mutta myös vaikka hongkongilaiselle pehmopornoilulle tai ninja-elokuville.

    The Flop House ‣ Huonojen elokuvien arvosteluihin keskittyviä podcasteja on internet pullollaan. Tämä on ehkä niistä paras.

    Työelämän oravanpyörästä voi puhua myös mielenkiintoisesti

    Ysistä viiteen ‣ Nuorten naisten rehellistä ja rohkeaa puhetta työelämästä.

    Procast ‣ Puhetta viestinnästä ja sen merkityksestä niin politiikassa kuin liike-elämässä. Keskusteluissa mukana tutkijoita, isoja viestintäpomoja ja kovan luokan lobbareita.

    Tabu ‣ Työ tekijäänsä kiittää vai kiittääkö? Toimittaja ja media-alan yrittäjä Taru Tammikallio käsittelee podcastissaan työelämän ilmiöitä aktiivimallista huijarisyndroomaan.

    Avokonttori ‣ Työelämän muutostrendit selkeästi ja ymmärrettävästi pureskeltuna. Mistä muutokset johtuvat ja mihin ne johtavat?

    Älyradio ‣ Softafirma Salesforcen podcastissa yritysmaailman johtajat kertovat, miten suomalaisyritykset valmistautuvat digiloikkiin.

    Jyrki Lyytikkä / YleVallan linnakkeiden purkamista tiili kerrallaan

    The Daily ‣ Laatujournalismin kehdon, The New York Timesin, uutispodcast hyödyntää toimituksen asiantuntemusta ja analyyseja viitenä päivänä viikossa.

    USApodden ‣ Mitä Yhdysvalloissa tapahtuu presidentti Trumpin komennossa? Sveriges radion podcast syventyy amerikkalaiseen politiikkaan på svenska.

    Trump, Inc. ‣ Kiinnostavalla ja mukaansatempaavalla tavalla tehtyä pitkäjänteistä tutkivaa journalismia Donald Trumpin bisneksistä ja kytköksistä. Käsittelee aiheettaan syvällisemmin kuin päivittäisten Trump-twiittien toistelu.

    Politbyroo ‣ Tässä podissa tekijöiden henkilökemiat toimivat hyvin yhteen ja painavaa asiaa politiikasta on oikeasti viihdyttävää kuulla. Tiukkaa analyysiä, mutta myös suoraa puhetta joskus (tai usein) kirosanojen säestämänä.

    Verkkouutisten podcast ‣ Mielenkiintoista ja rentoa keskustelua politiikasta. Pureutuu muita poliittisia podcasteja enemmän poliitikkoihin henkilöinä.

    The Ulkopolitist ‣ Jos Ylellä puhuvat asiantuntijat kyllästyttävät, mutta kansainvälinen politiikka kiinnostaa, niin tässä virkistystä korville.

    Podcasteja pitkäikäisyyteen

    Ted & Kaj ‣ Nuorten, tai ainakin nuorenmielisten, miesten humoristista tajunnanvirtaa. Tedin ja Kajn elämä koostuu ainakin ahdistuksesta, ystävyydestä, kirjoista ja eläimistä.

    My Dad Wrote a Porno ‣ Mitä teet, kun kuulet, että isäsi on kirjoittanut eroottista kirjallisuutta? Tietenkin aloitat ystäviesi kanssa podcastin, jossa yhdessä ruoditte isäsi kirjallisia ansioita.

    Why Won't You Date Me? with Nicole Byer ‣ Humoristisen keskusteluohjelman emäntä selvittää, miksi hän pysyy sinkkuna, vaikka hän on fiksu, hauska ja tykkää suuseksistä.

    Auta Antti! ‣ Näyttelijä-kirjailija Antti Holman humoristinen helpline vastaa kuulijoiden lähettämiin pohdintoihin maan ja taivaan väliltä. Holma on sympaattinen, toisin kuin moni miehen kieroutuneista sivupersoonista podcastissa Radio Sodoma. Helvetin paikallisradio saa myös uuden kauden tänä vuonna.

    The Bugle ‣ Brittiläinen hervottoman hauska ajankohtaisia uutisia satirisoiva podcast. Visuaalisen maailman virallinen äänisanomalehti.

    The Infinite Monkey Cage ‣ Briteillä on aivan omanlaisensa taito käsitellä tiedettä huumorin keinoin. Tämä on yksi osoitus siitä.

    Musiikkia korville, eli puhetta musiikista

    Song Exploder ‣ Mitä Fleetwood Macin kitaristilaulaja Lindsey Buckingham kelaili, kun hän kirjoitti Go your own way -hitin vuonna 1977? Miten animaatiosarja BoJack Horsemanin tunnusmusiikki syntyi? Muusikot purkavat laulunsa osiin kuuntelijoiden ihmeteltäviksi.

    The Music Snobs ‣ Toisinaan pökerryttävän asiantuntevaa keskustelua popmusiikisista, lähinnä mustasta musiikista. Aiheiden ajankohtaisuus vaihtelee, mutta tietotaso pysyy. Kuuntelusuositus etenkin Prince-faneille.

    ps. tykitellään ‣ Herrat Onninen ja Vartiainen analysoivat musiikkimaailman ilmiöitä milleniaalisella innolla. Mielenkiintoisia havaintoja popmusiikin suurista hiteistä ja pienistä salaisuuksista.

    Sound Matters ‣ Miltä Pariisi kuulostaa ja miksi sen äänimaisema on juuri sellainen kuin se on? Tämä on podcast kaikille, jotka pitävät miellyttävistä äänistä (olkoon kyse ihmisäänistä, luonnon äänistä tai koneista lähtöisin olevista) ja monipuolisesta äänimaailmasta.

    Jyrki Lyytikkä / YleTarinoita internetistä, tekoälystä ja tulevaisuudesta

    Crazy/Genius ‣ Teknologiasta ja sen vaikutuksesta yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Viihdyttävää ja koukuttavaa kuunneltavaa isoista ja monimutkaisista asioista, jotka jo nyt ovat muuttaneet elämäämme.

    Darknet Diaries ‣ Tositarinoita internetin pimeältä puolelta. Jonkin sortin perustiedot atk:sta auttavat pysymään kärryillä kertomuksissa, joissa bottiverkot kaatavat palvelimia ja reitittimien tietoturva-aukot vuotavat verkkokamerakuvaa internetiin.

    AskelpalautinVikasietotilan manttelinperijä jatkaa juttelua tietokoneista ja miten ne vaikuttavat meihin.

    Vergecast ‣ Teknologiajulkaisu Vergen lippulaivapodcast. Viikon teknologia- ja laiteuutiset rennosti paketoituna.

    Recode Decode ‣ Pitkänlinjan tekkitoimittaja Kara Swisher ruotii Piilaakson viimeisimpiä tapahtumia ihailtavan itsevarmalla otteella. Sapiskaa saavat niin zuckerbergit kuin kehityksestä pihalla olevat päättäjät.

    Tiedeykkönen Extra ‣ Asiantuntevaa puhetta tieteestä ja sen reunoilta. Käsittelyn saavat seksitaudit, ilmastonmuutos ja tietenkin maailmankaikkeus.

    Pakolliset suositukset

    Serial ‣ Klassikko, jonka mestarillinen ensimmäinen kausi nosti podcastit suuren yleisön tietoisuuteen. True Crimea parhaimmillaan.

    This American Life ‣ Yli 20 vuotta jatkunut ohjelma oli ilmiö jo ennen kuin podcasteja oli edes olemassa. Tarinoita amerikkalaisesta elämästä.

    S-Town ‣ Serialin ja This American Lifen yhteistuotannossa toimittaja lähtee alabamalaiseen tuppukylään selvittämään murhaa ja pian hommat lähtevät sfääreihin.

    Radiolab ‣ Toinen pitkän linjan podcast, jossa maailmaa tarkastellaan milloin mikroskoopilla ja milloin kaikuluotaimella. Malli esimerkki tieteen popularisoimisesta ja äänellä kertomisen mahdollisuuksista (kuuntele jakso väreistä).

    WTF with Marc Maron ‣ Koomikko Marc Maron hätyyttelee jo tuhannen jakson rajapyykkiä podcastista, jota voidaan pitää kaikkien keskusteluohjelmien suorasuisena setänä.

    Näin saat podcastit puhelimeesi Yle Uutisgrafiikka

    Lue lisää:

    Huippusuosittujen podcastien voimahahmo Ylelle: "Vieraan ihmisen nahkoihin ei vie mikään yhtä voimakkaasti kuin kuunneltu tarina"

    Kaipaatko vinkkejä säästämiseen ja sijoittamiseen? Niitä voi löytää ainakin näistä podcasteista

    Kuuntele Ylen podcasteja (Yle Areena)

    Lista suomalaisista podcasteista (Jakso.fi)

    Sanomalehdet lähtivät radiobisnekseen tulojen toivossa – paikallismedia keskittyy nyt yksien omistajien käsiin

    Sanomalehdet lähtivät radiobisnekseen tulojen toivossa – paikallismedia keskittyy nyt yksien omistajien käsiin


    Painetut sanomalehdet –11,5. Radio + 12,5. Kyseessä eivät ole lukija- tai kuuntelijamäärät, vaan viime joulukuun median mainosmyynnin muutokset prosentteina. Tilasto on tylyä luettavaa sanomalehtien kannalta, vaikka printtimainontaan käytetään...

    Painetut sanomalehdet –11,5.

    Radio + 12,5.

    Kyseessä eivät ole lukija- tai kuuntelijamäärät, vaan viime joulukuun median mainosmyynnin muutokset prosentteina. Tilasto on tylyä luettavaa sanomalehtien kannalta, vaikka printtimainontaan käytetään rahaa huomattavasti enemmän kuin radiomainontaan.

    Radio elää nyt nousukautta, ja niille apajille haluavat myös maakuntalehdet. Viime syksynä myönnettiin radiotoimilupia poikkeuksellisen pitkäksi, 10 vuoden, ajaksi. Lupia hakeneiden yritysten joukossa oli yllättäen useampi perinteikäs maakuntalehti. Esimerkiksi Oulussa ilmestyvä Kaleva haki lupaa, samoin Keskisuomalainen Keski-Suomesta ja Karjalainen Pohjois-Karjalasta. Luvista käytiin kova kilpailu. Kalevalta jäi lupa saamatta.

    Raha ratkaisee

    Sanomalehtien intoa laajentaa toimintaansa radion puolelle selittää raha.

    – Totta kai se houkuttelee. Kaupallinen radio on ollut varsin kannattavaa bisnestä verrattuna lehtibisnekseen, mediatutkija ja yliopistonlehtori Marko Ala-Fossi toteaa.

    Tämä tiedetään myös Pohjois-Karjalan maakuntalehdessä Karjalaisessa. Se osti viime vuonna paikallisen radioyrityksen liiketoiminnot, johon kuului alueen ainoat paikalliskanavat Iskelmä Rex sekä Radio City Joensuu.

    – Näimme tässä mahdollisuuden tehdä uutta pientä bisnestä radiolla, toimituspäällikkö Jyrki Utriainen Karjalaisesta sanoo.

    Radiovälittää hienosti tunnetta, sanoo Karjalaisen toimituspäällikkö Jyrki Utriainen. – Ääni ei valehtele. Heikki Haapalainen / Yle

    Hän kertoo, että myös muut syyt innostivat lähtemään radiotoimintaan. Tilaisuus kaupoille oli hyvä. Kauppahintaa Utriainen ei suostu kuitenkaan kertomaan. Lisäksi paikallisen lehden ja radion yhdistämisestä voisi saada synergiahyötyjä. Käytännössä oman lehden juttuja voisi käyttää radiossa tai toisinpäin, Utriainen sanoo.

    – Radio on mainio väline. Se on nopea ja nykyisin lähes kaikilla on radio vähintään puhelimessa.

    Mediatutkija Ala-Fossi kertoo, että lehtiyrityksen tekivät saman liikkeen aiemminkin 1980- ja 90-lukujen taitteessa. Silloin lehdet ostivat radioita isompien voittojen toivossa. Lama-aikaan ilmoitusmyynti ei lehtipuolella vetänyt.

    – Sieltä tultiin verissä päin takaisin. Moni lehti myi radiotoimintansa pois. Niiden pyörittäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin kuviteltiin.

    Printin ja verkon yhdistäminen alkaa olla jo arkipäivää media-alalla, mutta radion ottaminen mukaan on ollut vaikeampaa.

    – Uusi teknologia ja uudet tavat saattavat kuitenkin mahdollistaa jotain sellaista, mikä ei ole onnistunut aikaisemmin, Ala-Fossi pohtii.

    Mediakenttä kaventuu – miten käy journalismin?

    Lehtien ostaessa radioita itselleen, keskittyy samalla median omistus. Voiko mediakentän kaventuminen tarkoittaa journalismin kaventumista?

    – Suomessa on maakuntia, joissa on yksi ja sama mediakonserni omistaa maakuntalehden ja käytännössä suurimman osan, ellei kaikki paikallislehdet. Jos siihen päälle saadaan vielä paikallinen radioasema, aika vähissä on erilaisten äänien moninaisuus, Mediatutkija Ala-Fossi vastaa.

    Radiostudio siirtyi Joensuun keskustasta Karjalaisen toimitukseen Noljakkaan.Heikki Haapalainen / Yle

    Juuri tämänkaltainen tilanne on Pohjois-Karjalassa. Sanomalehti Karjalainen omistaa alueen ainoan maakuntalehden, valtaosan paikallislehdistä ja nyt myös kaupalliset radiot. Asia on herättänyt huolta aina eduskuntaa myöten.

    Utriainen on eri mieltä.

    – Mediamme toimivat ja tekevät sisältöpäätöksensä itsenäisesti.

    Lisäksi hän painottaa, että paikallisradiotoiminta ei välttämättä olisi jatkunut ilman Karjalaista ja sen tekemiä kauppoja.

    – Meillä on leveät hartiat. Yksityisellä pienellä mediayrityksellä on kovat talouspaineet nykyisessä mediakentässä.

    Paikallisuus valttina

    Karjalainen aikoo tuodaradiokanavilleen uudistuksia. Keihäänkärkenä on paikallisuus, jota tuodaan toivemusiikin ja juttujen muodossa. Lehtitoimittajat alkavat kerätä juttukeikoiltaan haastatteluja ja ääntä älypuhelinsovellusten avulla.

    .

    Karjalaisen radion toimialapäällikkö Liina Mustonen.Heikki Haapalainen / Yle

    Musiikki tulee kuitenkin pääasiassa yhteistyöyritys Bauer Median kautta. Soittolista on valtakunnallinen.

    – Mutta eiköhän me ainakin toivemusiikkia oteta mukaan, sanoo Karjalaisen radion toimialapäällikkö Liina Mustonen.

    Paikallista lähetystä kanavilta tulee tällä hetkellä puolestatoista tunnista tuntiin arkisin ja viikonloppuisin enemmän. Tasatunnein luetaan myös paikallisuutiset.

    Suunnitelmissa on Iskelmä Rexin paikallisen lähetysajan pidentäminen kahteen tuntiin. Lisäksi tiedossa on myös uusia juontajia ja uutta ohjelmaa.

    MTV:n tappioputki jatkui, mutta liikevaihto kääntyi kasvuun

    MTV:n tappioputki jatkui, mutta liikevaihto kääntyi kasvuun


    Ruotsalaisen mediayhtiö Bonnierin omistama MTV käänsi liikevaihtonsa viime vuonna kasvuun ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen, MTV kertoo. Liikevaihto kasvoi mediatalon mukaan investointien vanavedessä, mutta samalla ne nakersivat yhtiön...

    Ruotsalaisen mediayhtiö Bonnierin omistama MTV käänsi liikevaihtonsa viime vuonna kasvuun ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen, MTV kertoo. Liikevaihto kasvoi mediatalon mukaan investointien vanavedessä, mutta samalla ne nakersivat yhtiön tulosta.

    Bonnierin tulosselosteen mukaan MTV:n tulos oli 211 miljoonaa kruunua eli noin 20 miljoonaa euroa tappiollinen, toissa vuonna tappiota kertyi hieman enemmän.

    – Teimme vuoden aikana useita merkittäviä uudistuksia, lisäsimme sisältöpanostuksia ja investoimme vahvasti digitaalisiin palveluihin. Nämä painoivat tulostamme suunnitellusti, MTV:n toimitusjohtaja Jarkko Nordlund toteaa yhtiön tiedotteessa.

    Ruotsalainen Telia ilmoitti viime vuonna ostavansa muun muassa MTV:n ja uutisia tuottavan Mediahubin. MTV odottaa kauppojen toteutuvan tämän vuoden aikana.

    Huippusuosittujen podcastien voimahahmo Ylelle:

    Huippusuosittujen podcastien voimahahmo Ylelle: "Vieraan ihmisen nahkoihin ei vie mikään yhtä voimakkaasti kuin kuunneltu tarina"


    Autistinen mies istuu tarkasti vartioidussa vankisellissä Illinois’ssa ja kirjoittaa blogia ajatuksistaan. 1 300 kilometrin päässä New Yorkissa toimittaja kiinnostuu blogista ja alkaa koota siitä kertovaa pientä, sympaattista äänijuttua...

    Autistinen mies istuu tarkasti vartioidussa vankisellissä Illinois’ssa ja kirjoittaa blogia ajatuksistaan. 1 300 kilometrin päässä New Yorkissa toimittaja kiinnostuu blogista ja alkaa koota siitä kertovaa pientä, sympaattista äänijuttua teknologia-aiheiseen podcastiin.

    Murhatapauksesta tuomitun vangin tarina kuitenkin vaikuttaa selvittelyn perusteella oudolta. Niinpä ohjelman tuottaja haastaa toimittajaa kaivamaan syvemmältä ja tutkimaan lisää.

    Elinkautista istuvasta blogaajasta kertovan jakson valmistumisessa kestää lopulta yli vuosi. Ohjelma on Reply All ja tutkimuksia sparrannut tuottaja on nimeltään Tim Howard.

    Menestynyt podcast tunnetaan yllättävistä käänteistään. Perusteellinen penkominen on siis sääntö eikä poikkeus.

    Podcasteista "äänipuolen Netflix"

    Alkusysäys Reply Allin kertomissa tositarinoissa liittyy aina nykyteknologiaan. Kuuntelijoita riittää joka puolelta maailmaa. Podcastin jaksoja ladataan kuunneltavaksi yli viisi miljoonaa kertaa kuussa.

    Yle tapasi Tim Howardin hänen vieraillessaan suomalaisten podcast-tekijöiden Jaksohali-tapahtumassa Helsingissä.

    – Vitsailimme toimituksessa, että nyt on Reply All muuttumassa Serialiksi. Emmehän me edusta true crimea, mutta vankilakeissi oli liian kiehtova jättää penkomatta. Eikä [toimittaja] Sruthi Pinnamaneni halunnut jättää tietoihinsa mitään ryppyjä.

    Mietityt yksityiskohdat ja koukuttavuus. Resepti pätee sekä suoratoistodraamojen että audio-on-demand-maailman hitteihin.

    Kaverin puolesta kyselen -podcast on naiskuulijoiden suosiossa

    Yle kävi seuraamassa podcastin äänityksiä olohuoneen sohvalla. Katso tv-uutisten juttu täältä.

    Ilkka Klemola / YLE

    Podcastien ahmimiskulutukseen kannustaa, ainakin Tim Howardia itseään, joko uppoutuminen taiten rakennettuun tarinaan tai mahdollisuus heittää aivot narikkaan kuuntelemalla huumoripodcasteja kuten Comedy Bang Bangia tai U Talkin' U2 To Me?ta.

    Podcast-termillä tarkoitetaan yleensä varta vasten nettiin tehtyjä ääniohjelmia. Miten Howard itse näkee podcastien ja radion eron?

    Ehkä yllättäen Howard ei juurikaan näe eroja. Podcasteja eivät tietenkään kestoajat rajoita, ja kohderyhmä voi olla aiheen suhteen miten kapea tahansa.

    – Podcast on kuitenkin vähän tyhmä, outo ja huono-onninen sana. Jos sanon työskenteleväni podcastissa, joku voi ajatella, että kyseessä on vain pieni alakulttuuri. Siksi pidän esimerkiksi Reply Allia radio-ohjelmana, ja olemme ajan myötä alkaneet kutsua sitä podiksi, Tim Howard sanoo.

    Jutun lopussa Howardin vinkkejä podcastin tekijöille.

    Ylivoimainen väline eläytymiseen

    "Kuin kuulijan mieleen piirtyvä elokuva." Noin podcast-tuottaja Tim Howard kuvailee onnistunutta audiotarinaa.

    – Kuuntelet podia, jossa ihminen onnistuu kertomaan hyvinkin vaikeista kokemuksistaan. Ja siis tekijäthän hänet ovat saaneet puhumaan niin hyvin. Alat väistämättä eläytyä tarinaan paljon voimakkaammin, kuin jos samalla katselisit kuvaa kertojasta. On vain toisen ääni ja sinä.

    – Vieraan ihmisen nahkoihin ei vie mikään yhtä voimakkaasti kuin kuunneltu tarina.

    Ilkka Klemola / YLE

    Kiireisen elämän keskellä on harvoin aikaa selvittää, miten muut ajattelevat tai kokevat arkensa.

    Howardin mielestä maailman monimuotoisuus avautuukin ylivoimaisesti parhaiten intiimien medioiden – podcastien ja romaanien – kautta. Niitä kun kulutetaan yksin ja itse valittuna hetkenä.

    Tänään Brooklyn, seuraavana Hollywood

    Median into podcastien tekemiseen ja yleisön himo niiden kuuntelemiseen muistuttaa Tim Howardin mielestä kultakuumetta.

    Useat menestyneet amerikkalaispodcastit ovat syntyneet sellaisten mediatalojen luomuksina, joilla ei ole lainkaan perinteistä broadcast-toimintaa. Reply Allia pyörittävä Gimlet Media on eräs uuden ajan äänitaloista.

    Viime keväänä yhdysvaltalaisista reilu neljännes kuunteli jotain podcasteja kuukausittain. Suomessa osuus oli alkusyksystä hieman korkeampi.

    On-demand-kulttuuriin tottuneet kuluttajat kantavat tarinat mukanaan laitureille ja lenkkipoluille. Mutta koukuttavia kertomuksia hamuaa myös viihdeteollisuus.

    Amazon tuottaa parhaillaan Julia Robertsin tähdittämää tv-sarjaa Homecoming podcastiin perustuen. Epäpätevän kirurgin tekoja dokumentoinut podcast Dr. Death kääntyy tv-versioksi FX:n tuottamana. Ja Tim Howardille tuttu Reply Allin jakso Man of the People saanee elokuvatulkinnan itsensä Richard Linklaterin ohjaamana.

    – Hollywood etsii inspiraation puutteessaan ideoita meiltä. Se on kyllä laimeaa, jos filmattavia versioita tehdään vain rahan takia. Mutta, jos hieno kertomus saa kasvaa ja kehittyä, mikäs siinä. Lopulta kaikkia kiehtoo hyvä tarina, Tim Howard hymyilee.

    Kuinka itse tekijäksi?

    Suomessa ilmestyy kolmisensataa podcastia. Se on vain murto-osa englanninkielisen maailman tarjonnasta. Yhteistä kielialueille on kuitenkin se, että podcasteja syntyy paljon harrastuspohjalta omaksi iloksi, ja se, että matalin kynnys on kepeisiin keskusteluohjelmiin.

    Tim Howardin leipälaji on sen sijaan narratiivinen podcast – niin Reply Allissa kuin hänen edellisessä työpaikassaan, legendaarisessa Radiolab-ohjelmassa.

    Näin podcast-konkari neuvoo vasta-alkajia tarinallisuuden pariin.

    Aloita matalin panoksin. Tee pieniä äänitarinoita vain itsellesi. Haastattele vaikka kavereitasi.Kuuntele kertomuksellisen raportoinnin mestareita, kuten This American Lifea, ja heidän suosittelemiaan jaksojaLue jaksoja puhtaaksikirjoitettuina. Transkriptiot löytyvät usein podcastin nettisivuilta. Niistä saat vinkkejä rakenteesta ja tavasta esittää kysymyksiä.Tutustu äänikerronnan tutoriaaleihin ja perusteisiin esimerkiksi osoitteessa transom.orgHanki podcast-harrastukseesi riittävän hyvät mikrofonit ja suuntaa ne oikein. Podcastin äänestä kuuluu saada selvää myös hälyn keskellä.Kun raportoit tosielämästä, älä pidä ensimmäistä kuulemaasi lausuntoa koko totuutena. Paikkansapitävän tarinan kokoaminen voi viedä valtavasti aikaa.

    Lue lisää:

    Kuuntele Ylen podcasteja (Yle Areena)

    Lista suomalaisista podcasteista (Jakso.fi)

    In the Race for Content, Hollywood Is Buying Up Hit Podcasts (The New York Times)

    Robert Downey Jr. To Star In Pic Based On Podcast (deadline.com)

    Podcastien seuraaminen on helppoa – Lue suomalaisten suositukset

    Jani Halmeen kolumni: Miljoonayleisöjä on vaikea saavuttaa, joten televisiossa ei sovi paljon peruspieruhuumoria rohkeampi olla

    Jani Halmeen kolumni: Miljoonayleisöjä on vaikea saavuttaa, joten televisiossa ei sovi paljon peruspieruhuumoria rohkeampi olla


    KolumniKolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.> Kaikki kolumnit löydät täältä> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteinaSuomen tämän hetken suosituin televisiopersoona on koira. Tai oikeastaan koira ja hänen...

    Kolumni

    Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

    > Kaikki kolumnit löydät täältä
    > Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

    Suomen tämän hetken suosituin televisiopersoona on koira. Tai oikeastaan koira ja hänen isäntänsä. Eränkävijä-ohjelmasta tutut Äijä ja Aki kun voittivat vuoden parhaan esiintyjän pystin tämän vuoden Venla-gaalassa. Paimenkoira ja kalastaja Kilpisjärveltä siis jättivät yleisöäänestyksessä taakseen niin Arman Alizadin kuin Cheekinkin.

    Iltalehti kuvaili Äijää ”uskomattoman pörröiseksi sulopalleroksi”. Samalla lehti tuli kuin vahingossa luonnehtineeksi koko tämän hetken suomalaista televisiokenttää. Se on yhtä pörröistä sulopalleroa. Televisiosta on tullut kiltti. Enkä puhu nyt pikkukivasta kohteliaisuudesta, vaan sellaisesta sokerihuurretun hattaran makuisesta överikivasta meiningistä. Naminamista on tullut valtavirtaa.

    Väitteeni saa vahvistusta, kun tutkaillaan tilastoja viime vuoden katsotuimmista televisio-ohjelmista Ylen kanavilla. Harmiton pukuloisto kiinnostaa.

    Itsenäisyyspäivän Linnan juhlien ohella hitiksi nousi suora lähetys kuninkaallisista häistä, eli TV1:n näyttämä Prinssi Harryn ja Meghan Marklen häät. Yle Teeman ykköshitissä matkaillaan lempeän Ella Kannisen johdolla pittoreskissa Etelä-Italiassa. Myös viime kevään presidentinvaalit kiinnostivat katsojia, vaan ei ollut räyhää sielläkään. Mielestäni viimeisimmät vaali tentit olivat kilteimpiä poliittisia ohjelmia koko television historiassa.

    No, täällä Ylellä ollaan tunnetusti vähän varovaisia. Suurilta kaupallisilta kanavilta varmasti löytää rajua menoa! Luonnehditaanhan niiden välistä kilpailua veriseksi pudotuspeliksi. Mitä vielä.

    MTV3:n viime vuoden suurimmasta läpimurrosta vastasi pullanpehmoinen Koko Suomi leipoo. Kanavan suosituimmassa ohjelmassa lahjakkaat tähtitanssijat halailivat kanssakilpailijoitaan tuomariston kannustaessa tasapuolisesti kaikkia. Jopa riettaista jutuistaan radiossa tunnettu Jaajo Linnonmaa on kuohittu lämpimän pehmoiseksi Nelosen Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa.

    TV5:n katsotuin ohjelma on Onnenpyörä, Subilla se on leppoisan lempeä junaohjelma Radalla, FOXilla Kymppitonni, Avalla Ensitreffit alttarilla ja Livillä MasterChef. Harmitonta ja harmonista katsottavaa jokainen.

    Ei luovuteta vielä. Pienet haastajakanavat varmasti tarjoavat edeltäjiensä MoonTV:n ja ATV:n kaltaista riskejä kaihtamatonta punktelevisiota. Vaan ei. TV5:n katsotuin ohjelma on Onnenpyörä, Subilla se on leppoisan lempeä junaohjelma Radalla, FOXilla Kymppitonni, Avalla Ensitreffit alttarilla ja Livillä MasterChef. Harmitonta ja harmonista katsottavaa jokainen.

    Kiinnostavaa on seurata, miten joskus niin hurjat ohjelmat ja niiden tekijät ovat muuttuneet. Vuosituhannen alussa Heikoin lenkki -visailun juontaja Kirsi Salo nousi otsikoihin häijyiltyään osallistujille tavalla, jota ei Suomessa oltu aiemmin nähty. Nyt samaa ohjelmaa juontaa rakkaudentäyteisen Munamiehen roolista tuttu ammattinäyttelijä Riku Nieminen, joka kohtelee vieraitaan varsin asiallisesti.

    Yle Areenan Sorjosessa silvotaan, Netflixin House of Cardsissa myrkytetään ja HBO:n Game of Thronesissa tehdään kumpaakin.

    Edes Duudsonit eivät enää sytytä nukkuvaa Jarnoa palamaan. He tulevat luvan kanssa ihmisten koteihin käymään perheen sisäisiä kehityskeskusteluja. Lopuksi joukkohalataan silmät kosteina.

    Samaan aikaan draama on mennyt netin suoratoistopalveluihin piiloon ja muuttunut siellä yhä hurjemmaksi. Yle Areenan Sorjosessa silvotaan, Netflixin House of Cardsissa myrkytetään ja HBO:n Game of Thronesissa tehdään kumpaakin. Hittiohjelmaksi se tehdään vieläpä ennennäkemättömän hurjalla tavalla.

    Uskon perustelevision nössöyden johtuvan kaupallisten televisiokanavien keskinäisestä kilpailusta. Mainostajat ovat siirtäneet paljon mainoseuroja nettiin, koska siellä voi kohdentaa tarkemmin viestin suoraan tietylle ihmiselle.

    Nykytelevisiosta mainostajat vastaavasti etsivät yhä korostuneemmin ohjelmia, joita katsotaan koko perheen voimin. Sellaisia kuten Posse tai Putous. Kun tavoitteena on saada miljoona suomalaista samaan aikaan ruudun ääreen, ei passaa paljon peruspieruhuumoria rohkeampi olla.

    Toinen syy on sosiaalinen media ja ohjelmien reaaliaikainen kommentointi. Ja somen tyyliin paikoin hyvin tylyllä tavalla. Juontajien ei enää tarvitse olla puolestamme ilkeitä. Osaamme sen näköjään ihan hyvin itsekin.

    Jani Halme

    Kirjoittaja on parikkalais-punavuorelainen luova johtaja, joka kokee kahdessa paikassa asumisen tuovan elämään runsaita henkisiä etuisuuksia.

    Poliitikon sekoilu ja sählääminen voi joskus jopa kannattaa –

    Poliitikon sekoilu ja sählääminen voi joskus jopa kannattaa – "Siinäpä vasta rehellinen kansanmies, kun elää kuten tavalliset talliaiset"


    Saako kansanedustaja ajaa poskettomasti taksilla, erehtyä matkustamaan ilman lippua raitiovaunussa, ryhtyä salasuhteeseen? Skandaaleihin ja kohuihin törmää mediassa nykyään jatkuvasti. Eduskuntavaaliehdokkuutta parhaillaan pohtiva voi miettiä,...

    Saako kansanedustaja ajaa poskettomasti taksilla, erehtyä matkustamaan ilman lippua raitiovaunussa, ryhtyä salasuhteeseen?

    Skandaaleihin ja kohuihin törmää mediassa nykyään jatkuvasti. Eduskuntavaaliehdokkuutta parhaillaan pohtiva voi miettiä, millaiseen syyniin joutuu tai uskaltaako some-julkisuuden takia edes asettua ehdolle.

    Valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta sanoo, että kansalaisten odotukset ovat kahtalaisia.

    Yhtäältä suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin kuuluu se, että päättäjien tulee olla lähellä kansaa ja käyttäytyä kuten yksi meistä. Presidentti Tarja Halosen on voinut bongata marketeista kuin tavallisen kansalaisen, presidentti Sauli Niinistö on tehnyt lumitöitä ja pelannut pipolätkää.

    – Mutta kun päättäjät käyttäytyvätkin niin sanotusti tavallisesti, esimerkiksi syyllistyvät ylinopeuden ajamiseen tai heillä on avioliiton ulkopuolinen suhde, tätä paheksutaan. Suomalaiset odottavat päättäjiltä moraalisesti puhtaampaa käytöstä kuin itseltään, Ruostetsaari sanoo.

    Suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin kuuluu, että pitää olla mahdollisimman tavallinen. Presidentti Sauli Niinistö pelaamassa pipolätkää vuonna 2017.Marko Seuranen

    Erikoistutkija Jenni Karimäki Eduskuntatutkimuksen keskuksesta huomauttaa, että paheksunta vaihtelee myös yksilöittäin.

    – Toiset sallivat enemmän ja ajattelevat, että kansanedustajatkin ovat ihmisiä. Toiset kokevat huonon käytöksen suurempana loukkauksena kansanedustajalle osoitettua luottamusta kohtaan.

    Informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori Erkki Karvonen Oulun yliopistosta kertoo, että sosiaalinen kontrolli on tullut länsimaissa yhä tiukemmaksi poliitikkojen toilailujen suhteen.

    – Kansanedustajiin sovelletaan äärimmäisiä nuhteettomuusvaatimuksia. Media vallan vahtikoirana seuraa tarkasti, onko jotain moittimista.

    Tärkeää on se, mitä väittää olevansa

    Jenni Karimäen mukaan paheksuntaan vaikuttaa myös se, mitä puoluetta kansanedustaja edustaa.

    Hyvänä esimerkkinä hän pitää vihreiden Ville Niinistön ja Jani Toivolan taksimatkakohua. Iltalehden mukaan Niinistö ja Toivola ovat eduskunnan suurimmat taksinkäyttäjät yli tuhannella matkalla.

    Tämä on tullut kummankin kohdalla maksamaan veronmaksajille yli 20 000 euroa. Niinistö on liikkunut taksilla lyhimmillään vain 700 metriä.

    – Varmasti kohu olisi syntynyt kuka tahansa kärjessä olisi ollutkin. Mutta kun siellä on vihreiden kansanedustajia, syytetään heitä tietynlaisesta kaksinaismoralismista. Puhutaan ilmastonmuutoksesta ja sitten ajellaan pieniä matkoja takseilla, Karimäki avaa.

    Kansanedustaja Jani Toivolan (vihr.) loppukausi on ollut skandaalien sävyttämää.Jarno Kuusinen / AOP

    Toisaalta sama toimii myös toisin päin. Monet muistavat viimevuotiset kuvat vihreiden entisestä puheenjohtajasta Touko Aallosta läiskimässä miestä takapuolelle tukholmalaisella homoklubilla.

    Jonkin toisen puolueen puheenjohtajan kohdalla asia olisi voinut saada suuremmat mittasuhteet.

    – Arvoliberaaleille vihreille tällainen on sallituinta, onhan esimerkiksi erilaisten seksuaalisten suuntautumisten hyväksyminen heidän arvomaailmassaan ja politiikassaan hyvin keskeisellä sijalla, Karimäki sanoo.

    Imagoja tutkinut Erkki Karvonen nostaa esiin toisen esimerkin: entisen kristillisdemokraatin, nykyisen perussuomalaisen Toimi Kankaanniemen seksiviestikohun vuonna 2015.

    Naimisissa ollut Kankaanniemi lähetteli härskin seksuaalissävytteisiä viestejä naisille.

    – Asetelma oli se, että jumalallinen mies lähettelee härskejä viestejä, jo on aikoihin eletty. Tässä kohtaa voidaan puhua tietynlaisesta brändilupauksesta. Siinä mitä symbolisoi, mitä väittää olevansa, täytyy olla erityisen nuhteeton, Karvonen täsmentää.

    Maineen voi menettää yhdessä yössä

    Erkki Karvonen kertoo, että skandaalin pohjana on norminrikkomus. Lisäksi tarvitaan syytetty ja ilmiantaja. Ainakin yhden median on lähdettävä kohuun mukaan, mutta usein käytännössä koko media alkaa myllyttää asiaa.

    – Takana on sosiaalisen kontrollin ylläpito. Pidetään henkilöitä kurissa ja järjestyksessä. Mitä korkeampi asema, sitä suurempi on nuhteettomuusvaatimus, hän selventää.

    Merkittävää on, joutuuko henkilö kohussa eräänlaiseen toiseen aaltoon.

    – Jos peittelee tai kieltää tapahtuneen, siitä syntyy helposti mediassa toisen asteen skandaali. Se on usein paljon fataalimpi ja isompi kuin alkuperäinen, Karvonen huomauttaa.

    Kansanedustajien käytös ei ole juuri muuttunut, vaikka kontrolli on kovaa.Esko Jämsä / AOP

    Karvosen mukaan skandaalit ja kohut ovat yleensä "niin kuin vedenpintaan heitetty kivi". Molskaus voi olla isokin, mutta se tyyntyy pikkuhiljaa.

    – Usein kohun silmään joutunut politiikko lähtee, jos pääsee, EU-parlamenttiin, muuhun korkeaan EU-virkaan tai yritysmaailman puolelle ja palailee sieltä muutaman vuoden kuluttua takaisin. Enimmät loiskeet kohussa ovat siinä vaiheessa jo unohtuneet, jos asia ei ole ollut fataali.

    Karvonen nostaa esille myös maineen merkityksen.

    – Maineessa olennaista on luottamus. Sen kerryttäminen voi kestää hyvinkin pitkään, mutta sen voi menettää yhdessä yössä. Mainetiliään voi kuitenkin alkaa kerryttää uudelleen ja luottamus voi palata, Karvonen sanoo.

    Näin on käynyt esimerkiksi kokoomuksen Ilkka Kanervalle, joka menetettyään ulkoministerin tehtävän Tukiais-tekstiviestikohun takia on onnistunut palauttamaan poliittisen uransa raiteilleen.

    Katso alla olevalta videolta, miten Kanerva kommentoi mahdollisuuksiaan jatkaa ulkoministerinä vuonna 2008:

    Karvonen myös muistuttaa, että kohussa ollut politiikko ainakin muistetaan.

    Skandaaleilla voi olla kovat seuraukset

    Valtio-opin professorin Ilkka Ruostetsaaren mukaan Kanerva-kohu on myös osoitus siitä, että skandaaleilla voi olla hyvinkin kovat seuraukset.

    Hän nostaa vertailukohdaksi ulkoministeri Timo Soinin tapauksen. Soini osallistui viime keväänä abortinvastaisen liikkeen tilaisuuteen virkamatkallaan Kanadassa, mitä kritisoitiin ankarasti.

    – Soini sai jatkaa ulkoministerin tehtävässä, Kanerva ei. Mielestäni Soinin tapaus oli huomattavasti vakavampi kuin Kanervan, kun ajatellaan viranhoitoa. Kanervan tapaus oli sikäli poikkeuksellinen, että hänen ulkoministerin uransa päättyi yksityiselämään liittyvään tapaukseen, Ruostetsaari sanoo.

    Ruostetsaari muistelee myös, että plagiointikohut ovat Saksassa johtaneet poliitiikkojen eroihin, mutta Suomessa ei.

    Suomessa plagiointikohuun ovat joutuneet perussuomalaisten Laura Huhtasaari ja kokoomuslainen Jari Vilen.

    – He selvisivät ihan kuivilleen näistä, Ruostetsaari huomauttaa.

    Myös entinen kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) joutui myllytykseen remontti- ja siivouskohun takia. Hän teetti pimeää työtä.

    – Kyse oli korkeintaan muutamasta kymmenestä eurosta, Erkki Karvonen muistelee.

    Osa selviää kohuista suhteellisen pienellä paheksunnalla.

    Moni muistaa entisen kulttuuriministerin Paavo Arhinmäen (vas.) juhlinnat Suomen jääkiekkojoukkueen kanssa Sotshissa ja nykyisen sosiaali- ja terveysministerin Pirkko Mattilan (sin.) sekä vasemmistoliiton kansanedustajan Katja Hännisen saamat nuhtelut käytöksestään Tukholmassa vietetyillä illallisilla.

    Katso alla olevalta videolta Arhinmäen ajatuksia tapauksesta vuodelta 2014:

    Erkki Karvonen sanoo, että kiihkeässä vaiheessa kohuja rummutetaan suurella volyymilla, mutta myöhemmin ne asettuvat mittasuhteisiinsa.

    – Tuntuu, että välillä suhteellisuudentaju katoaa, hän katsoo.

    "Karismaattiset johtajat eivät välitä rajoista"

    Poliitikot elävät julkisuudesta. Kaikki tuntevat sanonnan any publicity is good publicity eli että kaikki julkisuus on hyväksi. Poliitikkojen kohdalla asia ei ole näin yksinkertainen, sillä usein skandaalinkäryisyys on haitaksi.

    Joskus voi kuitenkin käydä toisin. Esimerkiksi pperussuomalaisten Teuvo Hakkaraisen lukuisat kohut rakentavat kuvaa kansanmiehestä. Hakkarainen on ollut tiuhaan julkisuudessa muun muassa alkoholinkäyttönsä takia.

    – Perussuomalaisilla brändilupaukseen kuuluu kuten populisteilla yleensäkin elitismin vastustaminen ja herraviha, sanoo professori Erkki Karvonen.

    – Näin ollen voisi ajatella, että heillä on enemmän sallittua tällainen kansanomainen käytös tai sääntöjen rikkominen. Että siinäpä vasta rehellinen kansanmies, kun elää kuten tavalliset talliaiset eikä yritäkään olla mikään kiiltokuva, Karvonen lisää ja viittaa myös Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin suosioon.

    Jarno Kuusinen / AOP

    Erkki Karvosen mukaan ihmiset myös tottuvat tietynlaiseen käyttäytymiseen, jos se toistuu.

    Hakkaraisen käytöksen vakavuusastetta nostaa käräjäoikeuden langettama sakkotuomio kansanedustaja Veera Ruohon (kok.) pahoinpitelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta eduskunnan kahvillassa. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen, sillä syyttäjä on valittanut siitä hovioikeuteen.

    Professori Ilkka Ruostetsaari muistelee myös entisen pääministerin, kansanedustaja Matti Vanhasen (kesk.) yksityiselämään liittyvää uutisointia.

    Vanhasen yksityiselämää alettiin puida aktiivisesti julkisuudessa sen jälkeen, kun hän ja Merja Vanhanen erosivat. Lyhyehkö seurustelusuhde Susan Ruususen kanssa sai aikaan poikkeuksellisen kohun yli kymmenen vuotta sitten. Ruususen Pääministerin morsian -kirjasta seurasi oikeusjuttu.

    – Matti Vanhasen habitushan oli kuivan asiallinen, ja seurustelukuviot toivat siihen inhimillistä väriä, Ruostetsaari sanoo.

    Kuva Vanhasesta kenties monipuolistui, mutta on eri asia, pystyikö hän kääntämään sen varsinaiseksi poliittiseksi voitoksi, Erkki Karvonen miettii.

    Karvosen mukaan eräänlaista uutisarvoa tapaukseen toi myös se, että Vanhanen käyttäytyi tavalla, jota ei odotettu, yllättävästi.

    Poliitikkojen rakkauselämää seurataan tarkasti. Presidentti Sauli Niinistö seurusteli ennen ex-kansanedustaja Tanja Karpelan kanssa.Touko Yrttimaa / YLE

    Rajojen rikkominen liitetään usein myös karismaattisuuteen, muistuttaa Karvonen.

    – Karismaattiset johtajat eivät välitä rajoista vaan porskuttavat mielensä mukaan ja muuttavat pelin sääntöjä ainakin omalta kohdaltaan.

    Kohut voivat rapauttaa instituutiota

    Tuoreimpia kohuja ovat olleet paitsi kansanedustajien taksinkäyttö myös kansanedustajien asuminen ja kulukorvausten käyttö.

    Ne nousivat tikun silmään viime vuonna etenkin perussuomalaisten Teuvo Hakkaraisen ja Ville Vähämäen sauna-asumisen takia.

    Tuolloin kävi ilmi, että kansanedustajat nostivat eduskunnalta korotettua kulukorvausta kakkosasuntoon, joka on virallisesti sauna eikä tarkoitettu asumiseen.

    Vähämäen asumisasia on edennyt syyteharkintaan, Hakkaraisen kohdalla esitutkinnan käynnistämisen edellytykset eivät täyttyneet.

    Kansanedustaja Ville Vähämäen (ps.) asuminen joutui suurennuslasin alle.Mauri Ratilainen / AOP

    Erikoistutkija Jenni Karimäki arvioi, että tämänkaltaiset tapaukset rapauttavat instituutiota.

    – Meillä on paljon äänioikeutettuja, jotka ovat esimerkiksi erilaisilla Kelalta tai kunnilta haettavien sosiaalietuuksien varassa. Heidän edellytetään hyvin suurella pieteetillä ilmoittavan esimerkiksi kaikki tulonsa ja etuus voidaan poistaa joskus hyvin epärationaaliselta kuulostavasta syystä, Karimäki sanoo.

    – Tulee aika suuri epätasapaino sen välille, mitä tavalliselta kansalaiselta vaaditaan oman elämänsä raportoimiselta ja mitä kansanedustajilta, hän jatkaa.

    Pahimmillaan instituutioita rapauttavat kohut voivat johtaa kansalaisilla välinpitämättömyyteen, ikään kuin luovuttamiseen politiikan suhteen.

    – Kansanedustajiin liitetään helposti eliittileima: he saavat ajella taksilla ja heille maksetaan kaikesta. Kaikki tällaiset kohut lisäävät epäoikeudenmukaisuuden kokemusta. Jotkut saattavat jättää jopa äänestämättä, koska he kokevat, että se on ihan sama. Kansanedustajat nyt ovat siellä ja päättävät omien palkkioidensa korotuksista, Karimäki sanoo.

    Talousepäselvyydet kuuluvat kohtalokkaimpiin

    Tutkijat uskovat, että esimerkiksi yleinen taloustilanne vaikuttaa siihen, kuinka kärppänä media ja kansalaiset poliitikkoja ja heidän rahankäyttöään vahtivat.

    Ilkka Ruostetsaaren mukaan Suomessa kansanedustajien palkkiot ovat eurooppalaisittain keskitasoa.

    – Niitä on nostettu aika maltillisesti, koska tiedetään, että se ärsyttää kansalaisia, Ruostetsaari sanoo.

    Missä menee raja, milloin ylitetään täysin hyväksyttävyyden raja?

    Varsinaiset rikokset ja talousasioihin liittyvät epäselvyydet kuuluvat raskauttavimpien joukkoon, arvioi professori Ruostetsaari.

    Ruostetsaari muistelee Kauko Juhantalon tapausta 90-luvulta. Juhantalo sai tuomion valtakunnanoikeudessa lahjuksen vaatimisesta ja hänet erotettiin eduskunnasta, joskin hän palasi vielä myöhemmin kansanedustajaksi.

    – Taloudellisissa epäselvyyksissä nousee esiin moraalinen arviointi, että jos kansanedustaja ei kykene edes omia raha-asioitaan hoitamaan, niin miten yhteisiä.

    Myös kulttuuriministeri Suvi Lindén joutui eroamaan vuonna 2002 hallituksesta, kun hän puolsi tukea golfkentälle, jossa oli itse perheineen osakkaana.

    Suvi Linden eduskunnassa joulukuussa 2009.Mauri Ratilainen / AOPKäytös ei ole juuri muuttunut, vaikka kontrolli on koventunut

    Ilkka Ruostetsaaren mukaan kansanedustajat kyllä tietävät, että media ja kansalaiset seuraavat heitä, mutta silti näyttää siltä, että se ei ole juuri vaikuttanut heidän käyttäytymiseensä.

    – Vasemmistoliiton kansanedustaja Iivo Polvi aikoinaan totesi, että medialle kansanedustajien suoritteita ovat taksien käyttö, poissaolot ja puheenvuorojen määrä. Ei taksien yletön käyttö myöskään osoita parasta mahdollista harkintakykyä, koska he kuitenkin käyttävät julkisia varoja matkakuluihin.

    Sosiaalinen media on aiheuttanut sen, että kansanedustajat joutuvat pohtimaan aiempaa enemmän käyttäytymistään vapaa-ajallakin.

    – Se, mitä päästää itsestään julkisuuteen, on vaikeutunut huomattavasti. Ennen toimittajien piti saada käytös selville, nyt sen voi tehdä kuka tahansa kansalainen, kun kaikilla on puhelin ja siinä kamera. Tiedot leviävät somen takia nopeammin ja laajemmalle, huomauttaa Jenni Karimäki.

    Ennen puristeltiin käsiä taskussa, nyt avautumiskanavia on enemmän.

    Sosiaalinen mediassa kohut leviävät kuin kulovalkea.AOP

    Somessa totuuskin saattaa unohtua tai tapaus irrota asiayhteydestään.

    – Totuus jää kakkoseksi, kun olllaan hyvin poliittisia ja yksisilmäisiä. Tärkeintä on lyödä toista osapuolta ja lujaa riippumatta siitä, onko väitteessä perää.Ilmiantaja tai poliittinen vihollinen on myös voinut repiä sen irralleen asiayhteydestä, jolloin se näyttäytyy pahempana kuin onkaan, Erkki Karvonen sanoo.

    Miten kansanedustajan siis pitää käyttäytyä, jotta hän selviää kuivin jaloin?

    – Kamppaillessaan pääsystä eduskuntaan kansanedustaja pyrkii luomaan itsestään luotettavan, vastuuntuntoisen ja aikaansaavan sekä johonkin arvopohjaan nojaavaan kuvan. Totta kai on sitten perusteltua äänestäjän olettaa, että kansanedustaja toimii sen mielikuvan perusteella, minkä hän on itsestään luonut, Jenni Karimäki sanoo.

    Siitä eräänlaisesta kaksoisstandardista huolimatta.

    Mikä erottaa todellisen uutisen valeuutisesta? Kirjeenvaihtaja Mika Hentunen vastasi yleisökysymyksiin

    Mikä erottaa todellisen uutisen valeuutisesta? Kirjeenvaihtaja Mika Hentunen vastasi yleisökysymyksiin


    Presidentti Donald Trumpin kautta on leimannut valeuutisten ja faktantarkistuksen ristiveto. Miten kirjeenvaihtaja toimii tässä ilmapiirissä, ja kuinka luottamus journalismiin säilyy? Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mika Hentunen vastasi...

    Presidentti Donald Trumpin kautta on leimannut valeuutisten ja faktantarkistuksen ristiveto. Miten kirjeenvaihtaja toimii tässä ilmapiirissä, ja kuinka luottamus journalismiin säilyy?

    Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mika Hentunen vastasi kysymyksiin faktan, fiktion ja tiedonvälityksen tilasta.

    Kysymys ei ole vain Trumpin tyylistä - kertomukset tulavat myös tietokirjoihin, ja dekkarit ja satiiri valtaavat alaa perinteelliseltä journalismilta.

    Kysymysten esittäminen Mika Hentuselle on nyt päättynyt, ennalta ilmoitetun mukaisesti.

    Kuuntele myös Simo Ortamon ja Mika Hentusen podcast faktojen maailman ja elokuvan kietoutumisesta yhteen. Kuuntele podcast täältä:

    Aiheesta lisää:

    Analyysi: Trump ojensi yhteistyön kättä demokraateille, mutta samalla piti kiinni muurista ja arvosteli "järjettömiä tutkintoja"

    USA:n liittolaiset odottavat presidentti Trumpin ja Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin toista tapaamista kauhunsekaisin tuntein

    Yhdysvaltalaisten usko politiikan päättäjiin on pohjamudissa – Trump valmistautuu vuoden tärkeimpään linjapuheeseensa vaikeassa tilanteessa

    Lisäksi Yle Oppimisen sivuilta löytyy tämä artikkeli:

    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/01/26/valheenpaljastaja-mita-valeuutiset-ovat-ja-mita-ne-eivat-ole

    Uutismediat tarkistavat faktat

    1. kysymys: – Onko lehdistön noudattamissa faktojen tarkistuslinjoissa eroavaisuuksia verrattaessa Yhdysvaltoja Suomeen? Onko Suomessa turvallisempaa luottaa uutisten paikkansapitävyyteen?

    Mika Hentunen vastaa: – Pääsääntöisesti ei ole, mutta Yhdysvalloissa on mediaa valtavasti enemmän ja joka lähtöön. Tunnetuimpien ja suurimpien uutismedioiden osalta Yhdysvalloissa faktojen tarkistamiseen käytetään enemmän resursseja kuin Suomessa. Eli en sanoisi, että Suomessa uutiset ovat sen luotettavampia kuin Yhdysvalloissa. Toisaalta Yhdysvalloissa on myös enemmän valemediaa.

    2. kysymys: – Yhdysvalloissa on jo ilmennyt melko pitäviä viitteitä siitä, että Venäjä olisi vaikuttanut edelliseen presidentinvaaliin mm. sosiaalisessa mediassa. Onko perinteisessä tai sosiaalisessa mediassa jo havaittavissa merkkejä siitä, että Suomessa tulisi käymään samoin tämän kevään eduskuntavaaleissa?

    Mika Hentunen vastaa: – En ole seurannut Suomen tilannetta tarkemmin, joten en valitettavasti osaa vastata tuohon.

    3. kysymys: – Näin se homma näyttää toimivan: Joku tarkistaa, että uutinen on peräisin oikean puolueen edustajan hyväksymistä lähteistä. Muiden puolueiden lähteistä tulevat uutiset ovat sitten valeuutisia. Mitä USA:han tulee, Yle vaikeni 100% Obaman aikana tehdyistä faktantarkistuksista.

    Mika Hentunen vastaa: – Ei se toimi noin Suomen eikä USA:n osalta.

    4. kysymys: – Ihmisapinalle on luonteen mukaista kertoa tarinoita. Useimmat pitävät hyvästä tarinasta ja faktat ovat sivuseikka. Varmaan jo kivikautisilla leiritulilla kerrottiin mitä uskomattomia tarinoita esimerkiksti hengistä, jumalista, jättiläisistä.

    Mika Hentunen vastaa: – Aivan varmasti!

    Itsearviointi on tarpeen

    5. kysymys: – Miten yleläiset tai suomalaiset yleensä varjelevat itseään parhaiten siltä, että eivät esitä faktoina omia tulkintojaan. Tai miten toimittaja tai tavallinen kansalainen osaa tunnistaa omat poliittiset, uskonnolliset jne. riippumatonta tulkintaa korrosoivat preferenssinsä ja torpata ne tiedonvälityksessään? Mikä ovat mielestäsi puhdasta, tulkinnasta riippumatonta tietoa ja mikä ei?

    Mika Hentunen vastaa: – Tämä on jatkuvan itsetutkiskelun paikka. Ei ole yhtä ainoaa keinoa tunnistaa motiivejaan, mutta kyllä niitä tunnistaa. Lisäksi toimituksissa on tuottaja- ja edintointiporras, joten tekstejä lukevat ennen julkaisemista muutkin.

    – En tiedä, onko puhdasta tietoa edes olemassa. Tottakai toimittajat ja tiedottajat ovat avainasemassa, mutta niin ovat kaikki muutkin halukkaat nykyisellä some-aikakaudella! Uhriutuva "minuun yritetään taas vaikuttaa" -asenne on mennyttä maailmaa.

    6. kysymys: – Onko valeuutinen synonyymi todenpuhumiselle maahanmuuton haitoista?

    Mika Hentunen vastaa: – Ei ole.

    Vallanpitäjät kovilla

    7. kysymys: – Yhdysvalloissa median itsesensuurilla on pitkät perinteet. Onko nykyinen twitteraikakausi tuonut tähän jonkinlaista muutosta? Mitkä ovat ne päiväntasaiset asiat, jotka tänään jätetään puhumatta tai tutkimatta?

    Mika Hentunen vastaa: – Twitter ja muu some ei ole mielestäni muuttanut uutismediaa Yhdysvalloissa. Se on todella laaja-alainen, joten en osaa sanoa itsesensuurista tai mitä jätetään kertomatta. Yhdysvalloissa ei ole julkisen palvelun mediaa, radioyhtiö NPR on osittain julkinen, mutta julkisen palvelun tehtävää - niin kuin yleisradioilla Euroopassa - ei ole kellään.

    – Eli mediat, myös suurimmat, palvelevat omaa yleisöään. Jos New York Timesilla ei ole omaa toimittajaa Venezuelassa, se saattaa päättää keskittyä omiin aiheisiinsa ja antaa muiden hoitaa mellakat siellä. Yleisradioyhtiöllä on vähintäänkin korvien välissä tietoisuus velvollisuudesta kertoa Venezuelan mellakoista.

    – Tämä on tärkeä asia muistaa Yhdysvaltain ja Euroopan medioita verrattaessa. Se ei tarkoita, että amerikkalaiset olisivat huonompia. useinkin päinvastoin! Nämä markkinat ovat niin suuret, että kukaan ei pärjää, jos yrittää palvella kaikkia yleisöjä. Ihailen täkäläisen median rohkeutta ja kykyä tutkia valtaapitäviä ja oikeasti laittaa heidät koville. Siinä olisi suomalaisilla oppimista.

    8. kysymys: Kaikki uutiset ovat lopulta mielipiteitä ja tulkintoja ja viestintää. Faktaa ei ole. Kerrotaan mitä halutaan kertoa. Todellista faktaa on oma tietoisuutemme olemassaolostamme. Tämänkin uutisoinnin tauatalla on halu profiloida Yle luotettavaksi.

    Mika Hentunen vastaa: – Näin on, että kaikki on viime kädessä tulkintaa. Jos mennään teoreettisen filosofoinnin puolelle, voidaan kyseenalaista oman tietoisuutemme faktapohjakin.. mutta ei tämän podcast-aihepiirin taustalla ole mitään tietoista pyrkimystä todistella Ylen luotettavuutta.

    Kriittinen valtamedia

    9. kysymys: – Kuinka hyvin esimerkiksi USA:ssa toimittajat ottavat selvää virallisen tiedottamisen oikeellisuudesta? Olisiko siis tiedottamisessa parempi esittää asia jonkun mielipiteenä ennemminkin kuin totuutena?

    Mika Hentunen vastaa: – Kyllä useimmiten uutisissa kerrotaan, kenen tiedosta on kyse, eli juuri ministerin tai tuomarin mukaan. Yhdysvalloissa toimittajia ja tiedotusvälineitä on joka lähtöön, mutta ns. valtamedian toimittajat ovat hyvin kriittisiä ja selvittävät tarkkaan faktat ja taustat.

    10. kysymys: – Miksi rajoittaa pohtiminen valeuutisoinnista vain siihen, että ovatko jonkin jutun faktat pitäviä? Tuoreena esimerkkinä voi käyttää Trumpin Kansakunnan tila -puheen uutisointia Ylellä. Oletko huomannut, että media tietoisesti jättää uutisoimatta joko kokonaan asioita, tai jättää uutisesta pois keskeisiäkin osia?

    Mika Hentunen vastaa: – Olin mukana uutisoimassa Trumpin puhetta radioon ja televisioon silloin verekseltään Suomen aikaa keskiviikkoaamuna. En jättänyt kertomatta mitään keskeistä tai olennaista, en tietoisesti enkä tiedostamatta. Voit itse tarkistaa suurennuslasin kanssa. Epäilen kuitenkin ettet sitä tee, sillä minusta vaikuttaa että kommenttiesi tarkoituksena on pelkästään mustamaalata.

    Kahden lähteen sääntö

    11. kysymys: – Harvoin uutisteksti perustuu suoraan journalistin tapahtumapaikalla läsnäoloon. Millä perusteella valitsette "kelvolliset" uutislähteet? Onko TASS lähtökohtaisesti epäluotettava ja CNN luotettava?

    Mika Hentunen vastaa: – Valitettavasti on mahdotonta olla aina itse paikalla. Ei mikään ole lähtökohtaisesti luotettava tai epäluotettava lähde. Nyrkkisääntönä on, että uutisoinnin lähteitä pitäisi olla useampia kuin yksi. Aina se ei ole mahdollista, ja silloin asia ilmaistaan esimerkiksi sanomalla "paikalla olevan CNN:n toimittajan mukaan" .

    12. kysymys: – Yhdysvalloissa oli voimassa vuoteen 1987 Liittovaltion viestintäkomission asetus, jonka mukaan viestintälisenssien haltijoiden oli uutisoitava poliittisista kiistakysymyksistä tasapuolisesti tai viestintälisenssi saatettiin peruuttaa. Tätä ennen CNN, Fox ja vastaavat olivat pääasiassa ihan asiallisia uutismedioita. Reaganin ajan libertarismi siis tuhosi puolueettoman tiedonvälityksen Yhdysvalloista.

    Mika Hentunen vastaa: – Mielenkiintoinen näkökulma. Kaapelikanavien politisoituminen on täällä iso aihepiiri. Fox Newsin slogan oli takavuosina "Fair and balanced" mikä tarkoitti suurin piirtein sitä, että koska CNN ja kumppanit olivat heidän mielestään liberaaleja, niin Fox News katsoi perustelluksi päästää ääneen pääosin konservatiiviset kommentaattorit. Eli "tasapuolisuus" tarkoitti koko mediakenttää, ei välttämättä yksittäistä ohjelmaa. Tämä kehitys tuntuu vain kärjistyneen viime vuosina.

    Nykäsen luottotoimittaja Kai Merilä ystävästään:

    Nykäsen luottotoimittaja Kai Merilä ystävästään: "Matti toivoi, että tuhkat ripotellaan lentokoneesta taivaan tuuliin"


    Matti Nykäsen pitkäaikainen ystävä, toimittaja Kai "Kaitsu" Merilä heräsi aamulla, avasi tietokoneensa ja näki eri medioiden uutisotsikot: Matti Nykänen on kuollut! Ensimmäinen ajatus oli, että joku on hakkeroinut tietokoneen. Uutista oli...

    Matti Nykäsen pitkäaikainen ystävä, toimittaja Kai "Kaitsu" Merilä heräsi aamulla, avasi tietokoneensa ja näki eri medioiden uutisotsikot: Matti Nykänen on kuollut!

    Ensimmäinen ajatus oli, että joku on hakkeroinut tietokoneen. Uutista oli vaikea uskoa todeksi.

    – Ajattelin, että kuka voi tehdä näin sairasta pilaa, Merilä sanoo.

    Sitten puhelimet alkoivat soida ja häneltä pyydettiin lausuntoa 55-vuotiaana kuolleen ystävänsä kuolemasta.

    – Lyö edelleen niin tyhjää päässä kuin vain olla ja voi.

    Vielä perjantaina Matti Nykänen esiintyi laulukeikalla Helsingissä, minkä jälkeen hän palasi kotiinsa Joutsenoon.

    Merilä kertoo, että Matti nautti kotona olemisesta ja risti talonsa "Villa Masaksi".

    – Appiukko teki hänelle puisen reliefin, jossa oli kotka ja luki "Villa Masa" kohokirjaimin. Se piti kiinnittää keväällä talon seinään. Jäi laittamatta.

    Kai Merilä ei tiedä ystävänsä kuolinsyytä. Aikaisemmin todetun diabeteksen lisäksi vakavista terveysongelmista ei ollut merkkejä.

    – Hän oli tosin valitellut huonoa vointia ja että häntä pyörryttää, mutta kaiken piti olla muuten kunnossa.

    Matti halusi lähteä saappaat jalassa

    Ystävät olivat jutelleet kuolemasta.

    – Joskus hänen kanssaan funtsittiin, mikä olisi hyvä tapa lähteä täältä. Kumpikin toivoi, ettei iskisi sairaus, joka sitoo sänkyyn ja letkuihin, vaan saisi lähteä saappaat jalassa. Matti toteutti sen.

    – Hyvä, ettei lyyhistynyt jonnekin kuppilan nurkkaan, vaan sai kuolla rakkaassa kodissaan, Merilä jatkaa.

    Myös hautaaminen tuli keskusteluissa puheeksi.

    – Matti sanoi, että kun hän kuolee, hän haluaisi että uurna viedään 10 kilometrin korkeuteen sinivalkoisilla Finnairin siivillä ja tuhka ripoteltaisiin maailman tuuliin. Näin se sanoi.

    Kai Merilä ja Matti Nykänen tutustuivat jo 1990-luvun alussa.

    Merilä laskee, että hän ehti kirjoittaa Nykäsestä yli 400 lehtijuttua ja kaksi kirjaa. He myös matkustivat ulkomailla yhdessä.

    – Matti oli haastava ystävä. Hän oli pänkäpää kuten minäkin. Kumpikaan meistä ei antanut periksi. Välillä meni ihan nyrkkitappeluksi.

    – Sitten taas vitsi lensi ja naurettiin yhdessä. Huumorilla selvittiin.

    Katso Yle Urheilun tunnin mittainen erikoislähetys mäkihyppylegenda Matti Nykäsestä (1963–2019)


    Mäkihyppylegenda Matti Nykänen on kuollut. Ylen suorassa erikoislähetyksessä muisteltiin Nykäsen uraa ja elämää. Studiossa asiaa kommentoivat urheiluasiantuntijat Juha Kanerva ja Bror-Erik Wallenius. Studiossa vieraili myös selostajalegenda...

    Mäkihyppylegenda Matti Nykänen on kuollut. Ylen suorassa erikoislähetyksessä muisteltiin Nykäsen uraa ja elämää.

    Studiossa asiaa kommentoivat urheiluasiantuntijat Juha Kanerva ja Bror-Erik Wallenius. Studiossa vieraili myös selostajalegenda Seppo Kannas.

    Lähetyksessä käytiin myös Lahdessa ja Jyväskylässä. Lahden mäkimontussa valmentajalegenda Hannu Lepistö muisteli Nykästä lämmöllä. Jyväskylässä Nykäsen kuolemaan kommentoivat entiset mäkihyppääjät Risto Jussilainen ja Anssi Nieminen.

    Lähetyksen voi katsoa klikkaamalla kuvan nuolta tai Areenassa.

    Uusi uutiskirje kertoo päivän tärkeimmät tapahtumat kotiseudultasi – tilaa se sähköpostiisi tästä

    Uusi uutiskirje kertoo päivän tärkeimmät tapahtumat kotiseudultasi – tilaa se sähköpostiisi tästä


    Alueellinen uutiskirje kertoo uutiset läheltä sinua tiiviissä paketissa. Saat kotiseutusi uutiset suoraan sähköpostiisi joka arkiaamu kello 11. Uutiskirjeen tilataksesi tarvitset Yle Tunnuksen, jonka voit hankkia täältä. Voit tilata haluamasi...

    Alueellinen uutiskirje kertoo uutiset läheltä sinua tiiviissä paketissa. Saat kotiseutusi uutiset suoraan sähköpostiisi joka arkiaamu kello 11.

    Uutiskirjeen tilataksesi tarvitset Yle Tunnuksen, jonka voit hankkia täältä.

    Voit tilata haluamasi seudun uutiskirjeen. Läheltä-nimisen alueellisen uutiskirjeen voit tilata tämän artikkelin alta löytyvän tilausikkunan kautta. Tilaaminen onnistuu myös uutiskirjeiden tilaussivulta, josta löydät muutkin kirjeemme.

    Paikallislehti peittosi suuret mediat sukupuolten tasa-arvossa –

    Paikallislehti peittosi suuret mediat sukupuolten tasa-arvossa – "Haastateltava pitää valita niin, että se on aiheen kannalta paras"


    Tästä on kyseSuomalaisessa mediassa naiset esiintyvät huomattavasti harvemmin kuin miehet.Osassa mediatalojen toimituksia tasa-arvoisuutta on alettu seuraamaan säännöllisesti. Muun muassa Koillissanomissa asiaan pohditaan ajoittain.Koillissanomissa...

    Tästä on kyseSuomalaisessa mediassa naiset esiintyvät huomattavasti harvemmin kuin miehet.Osassa mediatalojen toimituksia tasa-arvoisuutta on alettu seuraamaan säännöllisesti. Muun muassa Koillissanomissa asiaan pohditaan ajoittain.Koillissanomissa naisia esiintyi lehden julkaisuissa viime vuonna eniten suomalaisen median kentässä.

    Naisia esiintyy suomalaismedioissa huomattavasti miehiä vähemmän.

    Naisten osuus oli alimmillaan viidennes ja ylimmillään runsas kolmannes tutkittujen medioiden viime vuoden digijutuissa. Tämä selviää Tasa-arvobotti -nimisen robotin mittauksista, joita julkaistiin Sanomalehtien liiton Suomen Lehdistö -lehden tuoreimmassa numerossa.

    Tasa-arvonäkökulmasta heikoiten selvisi Savon Sanomat, jossa naisten osuus vuonna 2018 oli viidennes. Parhaiten pärjäsi Koillismaalla eli Kuusamon ympäristössä ilmestyvä paikallislehti Koillissanomat, jossa osuus läheni 40 prosenttia.

    Asiasta keskustellaan toimituksessa

    Koillissanomien vt. päätoimittaja Jenny Halvari sanoo, että lehden toimituksessa keskustellaan ajoittain haastateltavien sukupuolesta, mutta tiukkaa kiintiöajattelua Koillissanomien toimitus ei Halvarin mukaan harjoita.

    – Toimituksen henkilöstö osittain ohjaa haastateltavien ja aiheiden valintaa, kun kirjoittavista toimittajista 50/50 on naisia ja miehiä.

    Halvarin mukaan uutistoiminnassa ei ole kuitenkaan järkevää pyrkiä siihen, että lehden sivuilla esiintyy naisia ja miehiä tasapuolisesti.

    – Haastateltava pitää valita mielestäni aina niin, että se on aiheen kannalta kaikkein paras, Halvari toteaa.

    Urheilujutuissa naiset esillä

    Naisten suuri osuus Koillissanomien jutussa selittyy Halvarin mukaan osin urheilun ja politiikan uutisilla. Lehti seuraa ahkerasti muun muassa naisten Mestaruusliigassa pelaavaa Kuusamon lentopallojoukkuetta. Lisäksi levikkialueen kuntien ja seurakuntien johtotehtävissä työskentelee paljon naisia.

    Suomen Lehdistön vs. päätoimittaja Noora Autio sanoo, että naisten osuuden lisääminen haastateltavina on erittäin tärkeä asia.Jyki Lyytikkä / Yle

    Jenny Halvari sanoo, että kun maailma ei ole vielä valmis, niin 50/50 vaatimus mahdollisesti typistäisi jopa miesten määrän tietyissä aiheissa liian pieneksi.

    – Toisin sanoen pahimmassa tapauksessa esimerkiksi vapaa-ajan aiheita kommentoisivat vain naiset, kun miesten kiintiö olisi käytetty jo niin sanottuihin miesten perinteisiin aloihin.

    "Naisten osuus on tärkeä asia"

    Suomen Lehdistön vs. päätoimittaja Noora Autio sanoo, että naisten osuuden lisääminen haastateltavina on erittäin tärkeä asia.

    – Jokaisen toimittajan ja toimituksen kannattaisi seurata haastateltaviensa nais- ja miesjakaumaa sekä myös sitä, missä rooleissa haastateltavat esiintyvät, aktiivisina tekijöinä vai passiivisina kohteita, Autio toteaa.

    Aution mukaan nykyinen naisten pieni määrä jutuissa on valintojen seurausta, ja niihin valintoihin kannattaa kiinnittää huomiota.

    – Nykyinen naisten määrä ei mielestäni vastaa todellista yhteiskuntaa. Naisia ei ole yhteiskunnassa eikä sen tehtävissä niin vähän kuin mediassa. Eikä ole mitään syytä, miksi päästäisimme naisia niin vähän ääneen.

    – Ilman muuta olen sitä mieltä, että tämä on asia, joka vaatii huomiota ja parannusta. Toki se ei tarkoita sitä, että haastateltavan valintaan vaikuttaisi vain sukupuoli. Usein on mahdollisuus valita samaan aiheeseen yhtä hyvin perehtynyt nainen tai mies, Autio sanoo.

    Pohjoismaissa yhtäläinen suuntaus

    Tasa-arvobotti on ruotsalaisen Max Berggrenin kehittämä. Laskuri toimii hänen perustamansa Prognosis-yhtiön kautta.

    Koillissanomien sisällöistä löytyy usein nainen.Ensio Karjalainen / Yle

    Vs. päätoimittaja Noora Autio muistuttaa, että tasa-arvobotin julkaistut lukemat ovat pelkästään viime vuodelta.

    – Yksittäisistä medioista on vaikea vaikea sanoa miten tasa-arvoon on kiinnitetty niissä huomiota ja mitä tasa-arvon eteen on tehty, Autio sanoo.

    Suomen lisäksi robotti seuraa eri medioiden lukemia Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Naisten osuus medianäkyvyydestä on jäänyt kolmannekseen myös muissa Pohjoismaissa.

    Robotti laski naisten ja miesten nimiä sekä eri sukupuolia kuvaavia termejä 15 suomalaismedian digitaalisista jutuista.

    Viime vuonna toiseksi tasa-arvoisin oli tasa-arvorobotin laskelmien mukaan Yle Uutiset (naisten osuus 34,8 %), kolmanneksi Svenska Yle (32,6 %), neljänneksi Iltalehti (30,3 %) ja viidenneksi Helsingin Sanomat (29,7 %).

    Lähteet: Suomen Lehdistö

    Uusi tutkimus: Suomalaisista yli 40 prosenttia harrastaa aktiivisesti digipelejä – Tyttöjen, poikien ja nuorehkojen naisten pelikone on puhelin

    Uusi tutkimus: Suomalaisista yli 40 prosenttia harrastaa aktiivisesti digipelejä – Tyttöjen, poikien ja nuorehkojen naisten pelikone on puhelin


    Suomalaisista jo 41 prosenttia on aktiivisia digipelaajia. Nuoret eivät ole harrastuksensa kanssa yksin. Pelaaminen on kasvanut eniten yli 44-vuotiaissa, vaikka, uuden vapaa-aikatutkimuksen perusteella, aktiivisin joukko onkin 10-14-vuotiaat...

    Suomalaisista jo 41 prosenttia on aktiivisia digipelaajia.

    Nuoret eivät ole harrastuksensa kanssa yksin. Pelaaminen on kasvanut eniten yli 44-vuotiaissa, vaikka, uuden vapaa-aikatutkimuksen perusteella, aktiivisin joukko onkin 10-14-vuotiaat pojat.

    Miehet pelaavat edelleen enemmän kuin naiset.

    Pelaavatko naiset niin vähän, miltä näyttää?

    Tilastokeskuksen mukaan 47 prosenttia miehistä ja 35 prosenttia naisista pelasi digitaalisia pelejä vähintään kerran kuussa (vuonna 2017).

    Sukupuolten peliaktiivisuuden eroihin voi kuitenkin liittyä myös hienoinen harha, pelitutkija Jani Kinnunen Tampereen yliopistosta pohtii.

    Päivittäisellä tasolla pelataan eniten mobiilipelejä. Erityisesti tytöt, pojat ja alle 45-vuotiaat naiset suosivat niitä.

    – Mobiilipelejä voi aloittaa pelaamaan ilmaiseksi. Ja yhteen mobiilipeliin kuluu aina muutama minuutti. Miehet taas ostavat 60 euron konsoli- tai tietokonepelin ja silloin rahaa kuluu heti enemmän. Ja yhdessä konsolipelissä kuluu aikaa tunteja. Mutta itse pelikertoja voi olla todellisuudessa yhtä paljon miesten ja naisten välillä, Kinnunen sanoo.

    Aktiivinen digipelaaja pärjää ilman pelikonetta

    Yksinpelattavat tietokonepelit, kuten Pasianssi, ovat pitäneet pintansa vanhemmissa ikäryhmissä, uusi vapaa-aikatutkimus osoittaa.

    Lisää aiheesta: 71-vuotias Ulla pelaa räiskintäpeli CS:ää

    Sen sijaan pelitutkijoiden syksyllä kokoamassa Pelaajabarometrissa Windows-käyttöjärjestelmäisillä tietokoneilla pelattava Pasianssi menetti ensi kertaa asemansa Veikkauksen peleille.

    Pelitutkija Jani Kinnunen pitää älypuhelinten pelivalikoimaa suurena syynä siihen, että digipelaamisesta on tullut kaikenikäisten hupia.

    – Ennen pelaamiseen piti hankkia pelikonsoli tai tehokas tietokone. Nyt mahdollisuus harrastukseen on kaikilla taskussa valmiina. Ja kun menneiden vuosien nuorista pelaajista on tullut keski-ikäisiä, kulttuurimme hyväksyy digipelit nyt kaikkien ajanvietteeksi.

    E-urheilua ja moninpelejä harrastaa harvempi joukko

    E-urheilussa eli kilpapelaamisessa kokeneimpia ovat vuonna 2000 ja sen jälkeen syntyneet. Heistä 11 prosenttia on sitä harrastanut, ja nimenomaan pojissa kilpapelaamista harrastaneiden osuus on 16 prosenttia. Koko väestön 10 vuotta täyttäneistä e-urheilussa kokeneita oli vain 3 prosenttia.

    Lisää aiheesta: Miksi suomalaiset omistavat elämänsä pelille tullakseen sekunteja nopeammiksi

    World of Warcraftin kaltaisten verkkomoninpelien suosio on pysynyt samana parikymmentä vuotta: Tilastokeskuksen mukaan noin 14 prosenttia suomalaisista pelaa niitä vähintään kerran vuodessa.

    Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimukseen osallistui kaikkiaan 7 155 ihmistä. Kysely tehtiin lokakuun 2017 ja tammikuun 2018 välisenä aikana. Tiedot kerättiin 10–14-vuotiailta ja 75 vuotta täyttäneiltä käyntihaastatteluina ja 15–74-vuotiailta joko verkko- tai postikyselyinä.

    Lue lisää:

    Aikuisten pelaamista väheksytään yhä - 71-vuotias Ulla pelaa räiskintäpeli CS:ää: "Ihmiset suhtautuvat negatiivisesti kaikkeen, mistä eivät tiedä mitään"

    Fortnite-sessiot koukuttavat nuoret pelikonsoleiden ja Youtuben äärelle – tubettaja KASSPE: "Kaikkea voi tehdä sopivasti, vaikka se olisi paljon"

    Ovatko nykylapset vain sohvilla makoilevia zombeja, jotka inhoavat hikoilua ja koululiikuntaa? Testi paljastaa, mitä koululaiset ajattelevat liikunnasta

    Liiallinen pelaaminen hajottaa nuorten aikuisten parisuhteita: "Kamppailin tietokoneen kanssa huomiosta, ja hyvin usein jäin kakkoseksi"

    Mitä Turussa nimetään Daruden voiton kunniaksi? – Näin euroviisuehdokasta on kommentoitu netissä

    Mitä Turussa nimetään Daruden voiton kunniaksi? – Näin euroviisuehdokasta on kommentoitu netissä


    Yle kertoi tiistaina, että Darude eli Ville Virtanen on valittu edustamaan Suomea kevään Euroviisuissa. Tämä juttu sisältää poimintoja nettikeskustelijoiden reaktioista. Twitterissä arvailtiin jo tulevan edustuskappaleen nimeä. @noinviikon...

    Yle kertoi tiistaina, että Darude eli Ville Virtanen on valittu edustamaan Suomea kevään Euroviisuissa. Tämä juttu sisältää poimintoja nettikeskustelijoiden reaktioista.

    Twitterissä arvailtiin jo tulevan edustuskappaleen nimeä.

    @noinviikon listasi menneet ja tulevan hitin kieli poskessa.

    – 1992 Yamma Yamma. 1976 Pump Pump. 1973 Tom Tom Tom. 1962 Tipi-Tii. 2019 Dädädädädää.

    @JussiKurppa aprikoi Daruden mahdollisen viisuvoiton seurauksia: Mikä Turussa silloin nimetään Daruden mukaan?

    @Arskarian näki Darude-julkistuksen vaikuttavan jopa kotimaan politiikkaan.

    – Jaaha. Teema muuttui nopeasti. Nyt tulee sitten #Darude-vaalit.

    @arnkil katsoo UMK:n tarjoavan "huikean mahdollisuuden lupaavalle artistille, joka breikkasi Martti Ahtisaaren presidenttikaudella."

    Viisufanit: Eeppistä, legenda

    Euroviisuilmiöiden seuraamiseen omistautuneella Wiwibloggs-blogisivustolla kommentoijat intoilivat tunnetusta esiintyjästä.

    Nimimerkki Luuk pitää DJ:n valintaa "kerrassaan eeppisenä".

    – Suomi on todella lisännyt kierroksia kahtena viime vuonna.

    EDM-faniksi ilmoittautuva nimimerkki Pancake pitää Daruden osallistumista odottamattomana ja hänen mielestään on huikeaa, että maata edustaa "legenda".

    –DJ:t kuten Martin Garrix tai Axwell eivät halua olla Euroviisujen kanssa tekemisissä, mutta tämä mies [Darude] on valmis riskeeraamaan kaiken tuodakseen kisat jälleen Suomeen.

    Facebookin Eurovision Song Contest -sivulla viisufanit haikailivatkin mukaan myös muita konemusiikin konkareita: Saksalta Scooter, Sveitsiltä DJ Bobo ja Belgialta Technotronic.

    Osaako DJ laulaa?

    Daruden kolmea kappale-ehdokasta puntaroidaan Uuden musiikin kilpailussa maaliskuussa. Yksi lauluista lähtee viisuihin.

    Jokaisen vaihtoehdon lauluosuuksista vastaa Daruden ystävä Sebastian Rejman.

    Yle.fi:n keskustelussa kuitenkin taivasteltiin, voiko Eurovision laulukilpailuun lähettää DJ:tä.

    Nimimerkki iRobot pohti, "eikö oikea esiintyjä ole tuo laulaja ja Darude on rekvisiittaa".

    Nimimerkki Roz of Inkoon mielestä varsinaista viisulaulajaa ei valinnutkaan kansa tai Yleisradio vaan Darude itse. Nimimerkki Danieko taas uskoo, että suomalaisen elektronisen musiikin ystävät voittavat joka tapauksessa.

    Lue myös:

    Katso Elävä arkisto: Darude löi läpi kuin myrsky – Sandstorm ei laannu vieläkään

    Näin seuraat Uuden Musiikin Kilpailua

    Jussi-ehdokkaat julki – Juice ja Hölmö nuori sydän voivat saada eniten palkintoja

    Jussi-ehdokkaat julki – Juice ja Hölmö nuori sydän voivat saada eniten palkintoja


    Jussi-ehdokkuudella huomioitiin kaikkiaan 13 pitkää elokuvaa ja kolme lyhytelokuvaa. Voittajat julkistetaan Jussi-gaalassa perjantaina 22. maaliskuuta. Juice on ehdokkaana kahdeksassa palkintokategoriassa ja Hölmö nuori sydän kuudessa. Runsaasti...

    Jussi-ehdokkuudella huomioitiin kaikkiaan 13 pitkää elokuvaa ja kolme lyhytelokuvaa. Voittajat julkistetaan Jussi-gaalassa perjantaina 22. maaliskuuta.

    Juice on ehdokkaana kahdeksassa palkintokategoriassa ja Hölmö nuori sydän kuudessa. Runsaasti ehdokkuuksia saivat myös Ihmisen osa ja Tyhjiö.

    Paras elokuva -ehdokkaat

    Hölmö nuori sydän – tuottajat Elli Toivoniemi, Venla Hellstedt

    Ihmisen osa – tuottajat Misha Jaari, Mark Lwoff

    Juice – tuottaja Marko Talli

    Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja – tuottajat Jukka Helle, Markus Selin

    Tyhjiö – tuottaja Aleksi Salmenperä

    Tyhjiössä epätoivoiset ihmiset päätyvät erikoisiin ratkaisuihin.Theofanis Kavvadas / Bufo

    Paras ohjaus -ehdokkaat

    Tiina Lymi – Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

    Aleksi Salmenperä – Tyhjiö

    Selma Vilhunen – Hölmö nuori sydän

    Selma VilhunenTiina Jutila / Yle

    Paras käsikirjoitus -ehdokkaat

    Ihmisen osa – Kari Hotakainen ja Juha Lehtola

    Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja – Tiina Lymi, Tuomas Kyrö ja Juha Lehtola

    Hölmö nuori sydän – Kirsikka Saari

    Paras naispääosa -ehdokkaat

    Oona Airola – Oma maa

    Laura Birn – Tyhjiö

    Ida-Maria Heinonen – Juice

    Oona Airola näyttelee Annia elokuvassa Oma maa

    Paras miespääosa -ehdokkaat

    Hannu-Pekka Björkman – Ihmisen osa

    Heikki Kinnunen – Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

    Janne Puustinen – A Moment in the Reeds

    Paras naissivuosa -ehdokkaat

    Satu Tuuli Karhu – Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

    Ria Kataja – Ihmisen osa

    Pihla Penttinen – Pieniä suuria valheita

    Heikki Kinnunen ja Satu Tuuli Karhu elokuvassa 'Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja'.Solar Films / Marek Sabogal

    Paras miessivuosa -ehdokkaat

    Antti Tuomas Heikkinen – Juice

    Boodi Kabbani – A Moment in the Reeds

    Paavo Kinnunen – Suomen hauskin mies

    Paras kuvaus -ehdokkaat

    Hena Blomberg – Kääntöpiste

    Heikki Färm – Yrittäjä

    Aarne Tapola – Juice

    Paras musiikki -ehdokkaat

    Panu Aaltio - Supermarsu

    Halfdan E – Ihmisen osa

    Sanna Salmenkallio – Yrittäjä

    Paras äänisuunnittelu -ehdokkaat

    Tuomas Klaavo – Tyhjiö

    Micke Nyström – Kääntöpiste

    Panu Riikonen – Juice

    Paras leikkaus -ehdokkaat

    Samu Heikkilä – Tyhjiö

    Kimmo Taavila – Kääntöpiste

    Jussi Rautaniemi – Juice

    David Nzingassa KääntöpisteHena Blomberg / Kaiho Republic

    Paras lavastussuunnittelu -ehdokkaat

    Antti Nikkinen – Oma maa

    Sattva-Hanna Toiviainen – Viulisti

    Eva Torsvall – Hölmö nuori sydän

    Paras pukusuunnittelu -ehdokkaat

    Karoliina Koiso-Kanttila – Hölmö nuori sydän

    Susse Roos – Juice

    Anna Vilppunen – Kääntöpiste

    Paras maskeeraussuunnittelu -ehdokkaat

    Kaisu Hölttä – Hölmö nuori sydän

    Kati Koskela – Hevi reissu

    Riikka Virtanen – Juice

    Riku Nieminen nuorena Juicena.Anna Salmisalo / © Yellow Film & TV

    Paras dokumenttielokuva -ehdokkaat

    Full of love – Pakomatka pakastimesta – ohjaaja ja tuottaja Iina Terho

    Waiting for Barcelona – ohjaaja Juho-Pekka Tanskanen, tuottaja Isabella Karhu

    Yrittäjä – ohjaaja Virpi Suutari, tuottajat Joonas Berghäll ja Satu Majava

    Paras lyhytelokuva -ehdokkaat

    Helsinki Mansplaining Massacre – ohjaaja Ilja Rautsi

    Siivooja – ohjaaja Teemu Nikki

    Star Shaped Scar – ohjaajat Virva Kunttu ja Vuokko Kunttu

    Jasmin Britney Koskiranta dokumenttielokuvassa Star Shaped Scar.Teemu Soikkeli

    Jussit jakaa yli kolmestasadasta elokuva-alan ammattilaisesta koostuva yhdistys Filmiaura. Näillä perusteilla elokuva voi päästä palkintoehdokkaaksi.

    Muista myös:

    Katso lyhytelokuvaehdokas Helsinki Mansplaining Massacre (Yle Areena)

    Katso lyhytelokuvaehdokas Star shaped scar (Yle Areena)

    Katso dokumenttielokuvaehdokas Yrittäjä (Yle Areena)

    Kuuntele Suomen hauskin mies -elokuvasta keskustelevia Martti Suosaloa ja Heikki Kujanpäätä (Yle Puhe)

    Lue myös:

    Laura Birn pitää kiinni yksityisyydestään, eikä usko yhdenkään roolin menneen sivu suun sen takia – "Ainoa, joka voi minua suojella, olen minä"

    Selma Vilhusen elokuva Hölmö nuori sydän on teiniraskautta, rasismia ja toivoa

    Selma Vilhusen kolumni: Kun kulutusjuhla ei ole enää vaihtoehto, tarvitsemme taidetta kipeämmin kuin koskaan

    Kääntöpiste-elokuvan toimintakohtaukset veivät Samuli Vauramon lääkärin pakeille

    Juice on elokuva viinin voitelemasta alamäestä ja rakastamisen vaikeudesta: ”Hän uskalsi olla paljas ja pöljä”

    Toimittajalta: Haluatko elämäkertaelokuvan tähdeksi? Perusta bändi, juo viinaa ja petä puolisoasi

    Näyttelijät tekivät Tyhjiön talkoilla – Aleksi Salmenperän uutuus on omituisella tavalla syntynyt epätavallinen elokuva

    Hannu-Pekka Björkmania ihmetyttää jatkuva onnellisuuden ja täydellisyyden tavoittelu

    Tiina Lymi purki omaa äitisuhdettaan uuteen Mielensäpahoittaja-elokuvaan

    Heikki Kinnunen: Mielensäpahoittajan ihmiset ovat oikeita

    Videolinkki: Useita kuollut kahden aluksen tulipalossa  Kertšinsalmella lähellä Krimin niemimaata

    Videolinkki: Useita kuollut kahden aluksen tulipalossa Kertšinsalmella lähellä Krimin niemimaata


    Yhdeksän ihmistä on kateissa kahden aluksen tulipalossa Kertšinsalmella lähellä Krimin niemimaata, kertovat pelastusviranomaiset venäläiselle uutistoimisto TASSille. Viranomaisten mukaan 11 ihmistä on kuollut, 12 pelastettu ja yhdeksän on...

    Yhdeksän ihmistä on kateissa kahden aluksen tulipalossa Kertšinsalmella lähellä Krimin niemimaata, kertovat pelastusviranomaiset venäläiselle uutistoimisto TASSille.

    Viranomaisten mukaan 11 ihmistä on kuollut, 12 pelastettu ja yhdeksän on kateissa.

    Aluksissa olleiden miehistön jäsenten kerrotaan hypänneen mereen. Pelastustyöt ovat käynnissä turmapaikalla.

    Venäläistietojen mukaan alukset kuljettivat nestemäistä kaasua. Tulipalo sai alkunsa, kun miehistö oli siirtämässä aluksesta toiseen polttoainetta.

    Aluksissa oli yhteensä noin 30 henkilöä. Venäjän liikenneministeriön mukaan alusten miehistö on kotoisin Intiasta ja Turkista.

    Yle Uutisgrafiikka

    Molemmat alukset purjehtivat Tansanian lipun alla.

    Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta: Haastateltavien valinnassa tavoitteena sukupuolten tasa-arvo

    Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta: Haastateltavien valinnassa tavoitteena sukupuolten tasa-arvo


    Kun tiedotusvälineet valitsevat haastateltavia ohjelmiinsa ja juttuihinsa, päätyy kameran ja mikrofonin eteen yhä useimmiten mies. Miehiä ja naisia on kuitenkin yhteiskunnassa suurin piirtein yhtä paljon, joten median asiantuntijavalinnat...

    Kun tiedotusvälineet valitsevat haastateltavia ohjelmiinsa ja juttuihinsa, päätyy kameran ja mikrofonin eteen yhä useimmiten mies. Miehiä ja naisia on kuitenkin yhteiskunnassa suurin piirtein yhtä paljon, joten median asiantuntijavalinnat vääristävät kuvaa todellisuudesta.

    Nyt Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnassa kiinnitetään sukupuolten tasaisempaan edustukseen erityistä huomiota BBC:ltä lainatun 50:50-mallin avulla.

    – Se tarkoittaa käytännössä sitä, että mietimme keneltä kysymme asioita, ketkä ovat asiantuntijoita, miten sukupuolijakauma painottuu uutisissa. Toivottavasti se näkyy myös meidän aiheissa, uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen kertoo.

    – Tasa-arvoon on vielä matkaa tässä maailmassa, enkä pelkästään puhu sukupuolten tasa-arvosta vaan yleisestä tasa-arvosta. Se lienee suomalaisen yhteiskunnan keskeisiä arvoja ja päämääriä edelleen.

    Jokinen muistuttaa, että tasa-arvo syntyy pienistä teoista.

    – Ei kellään ole jotain laitetta, joka nappia painamalla hoitaisi tasa-arvon kuntoon. Se syntyy pala palalta.

    Hanketta vetävän sisältöpäällikkö Heikki Valkaman mukaan tarkoitus on pysähtyä miettimään journalistisia valintoja ja tehdä ne läpinäkyviksi. Ketään ei käsketä vaihtamaan haasteltavia.

    – Pyrimme aina etsimään parhaan haastateltavan. Jos tarvitsemme pääministerin haastatteluun, emme mieti, onko hän mies vai nainen, kutsumme haastateltavaksi pääministerin.

    50:50-hanke on vain yksi tapa seurata tasa-arvon toteutumista. Siinä kirjataan jokaisesta lähetyksestä ja jutusta tieto, oliko haasteltavana vieraana mies vai nainen vai muunsukupuolinen.

    – Toimituksissa pohditaan päivittäin erilaisia journalistisia valintoja. Pääsevätkö kaikenlaiset äänet ja kansalaiset jounalismissamme esiin? 50:50-hanke ei tietenkään ole muista pohdinnoista pois. Senkin sisällä voimme tarkastella, miksi esimerkiksi lapsia koskevissa asioissa naiset ylikorostuvat haasteteltavissa tai turvallisuuspolitiikassa miehet, Valkama toteaa.

    Vetoapua BBC:ltä

    Potkua Ylen hankkeelle haetaan brittien BBC:ltä. Siellä suositun Outside Source -ajankohtaisohjelman juontaja Ros Atkins kyllästyi miesten yliedustukseen ja alkoi ensin muuttaa omaa ohjelmaansa.

    – Mielestäni varsinkin julkisen palvelun mediayhtiöiden journalismin täytyy edustaa yhteiskuntaa. Jotta toimittajat pystyvät kertomaan ympäröivästä todellisuudesta monipuolisesti, heidän täytyy kuulla kaikkia. Maailmaa ei voi katsoa vain miesten näkökulmasta, Yleisradiossa vieraillut Atkins toteaa.

    Ros AtkinsYle

    Atkinsin aloitteesta alkanut 50:50-malli on levinnyt paitsi BBC:n muihin toimituksiin, myös muihin maihin kuten Yhdysvaltoihin ja Australiaan.

    Ylen Uutis- ja ajankohtaisohjelmissa on aikaisemminkin kiinnitetty asiaan huomiota. BBC tarjoaa kuitenkin hyvää vetoapua, päätoimittaja Jokinen toteaa.

    – BBC:llä on hyvä ohjelma ja hyviä malleja siihen, miten toimia. He ovat myös saaneet aikaan paljon uutta toimintaa ja tasa-arvo on toteutunut aivan mainiosti heidän työssään.

    Oikaisu liittyen uutiseen avohakkuista

    Oikaisu liittyen uutiseen avohakkuista


    Maaseudun Tulevaisuuden teettämän kyselyn mukaan suomalaisista 38 prosenttia on sitä mieltä, että avohakkuista pitäisi luopua valtion metsissä. Joka kolmas katsoo, että avohakkuista pitäisi luopua yksityismetsissä. Ylen tv- ja...

    Maaseudun Tulevaisuuden teettämän kyselyn mukaan suomalaisista 38 prosenttia on sitä mieltä, että avohakkuista pitäisi luopua valtion metsissä. Joka kolmas katsoo, että avohakkuista pitäisi luopua yksityismetsissä.

    Ylen tv- ja radiolähetyksissä kerrottiin aiemmin maanantaina virheellisesti, että avohakkuiden kieltämistä sekä valtion omistamissa metsissä että yksityismetsissä kannattaisi 28 prosenttia suomalaisista. Ylen verkkosivuilla ei ole ollut väärää tietoa.

    Virhe juontui STT:n uutisesta.