Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Trooppisten metsien kato jatkuu rajuna – Viime vuonna katosi enemmän kuin Belgian kokoinen alue aarniometsää

    Trooppisten metsien kato jatkuu rajuna – Viime vuonna katosi enemmän kuin Belgian kokoinen alue aarniometsää


    Trooppisten metsien tuhoutuminen jatkui viime vuonna lähes ennätysvauhtia. Global Forest Watch -järjestö on julkaissut uuden raporttinsa trooppisten metsien tilasta ja siitä uutisoi muiden muassa The Guardian -lehti. Järjestön mukaan trooppisia...

    Trooppisten metsien tuhoutuminen jatkui viime vuonna lähes ennätysvauhtia. Global Forest Watch -järjestö on julkaissut uuden raporttinsa trooppisten metsien tilasta ja siitä uutisoi muiden muassa The Guardian -lehti.

    Järjestön mukaan trooppisia metsiä hakattiin viime vuonna 12 miljoonaa hehtaaria. Määrä on pienempi kuin kahtena edellisvuonna, mutta silti neljänneksi suurin ala sinä aikana, kun satelliittitutkimuksiin pohjautuvien tilastojen tekeminen aloitettiin vuonna 2002.

    Vuodet 2016 ja 2017 olivat hyvin kuivia, joten metsäpalot hävittivät metsää poikkeuksellisen paljon.

    Ilkka Kemppinen / Yle

    12 miljoonan hehtaarin kato merkitsee, että joka minuutti hakattiin 30 jalkapallokentällistä metsää.

    Tutkijat ovat erityisen huolissaan alkuperäisen sademetsän tuhoutumisesta. Sitä hakattiin viime vuonna 3,6 miljoonaa hehtaaria. Ala vastaa Pohjois-Pohjanmaan maakuntaa ja on suurempi kuin Belgian valtio.

    Trooppiset aarniometsät ovat äärimmäisen tärkeitä villieläinten ja -kasvien elinympäristöjä ja niillä on myös tärkeä osa hiilinieluina.

    Brasilian alkuperäiskansat uhattuina

    Ylivoimaisesti eniten luonnonmetsiä hakattiin Brasiliassa, 1,35 miljoonaa hehtaaria. Brasiliassa metsää hakataan sekä metsäteollisuuden että elintarviketuotannon, kuten karjatilojen tarpeisiin.

    Tutkijat huomauttavat, että viimeisissä luonnonmetsissä elää alkuperäisheimoja, jotka eivät ole olleet koskaan tekemisissä länsimaisten ihmisten kanssa. Heidänkin elinalueensa kutistuu jatkuvasti.

    Öljypalmuviljelmä Leuserin kansallispuiston reunalla Acehissa, Indonesiassa.Hotli Simanjuntak / EPA

    Seuraavaksi suurinta luonnonmetsien kato oli Kongon demokraattisessa tasavallassa, Indonesiassa, Kolumbiassa ja Boliviassa.

    Vaikka Indonesiassa kato oli edelleen suurta, tutkijat pitävät sitä rohkaisevana esimerkkinä, miten metsäkato voidaan saada pysäytettyä. Indonesian hallitus on määrätietoisesti pyrkinyt lopettamaan luonnonmetsien hakkuut. Niiden määrä vähenikin viime vuodesta 40 prosenttia, osin myös sateisemman sään ansiosta.

    Länsi-Afrikassa metsäkato kiihtyy. Ghanassa hakkuut kasvoivat edellisvuodesta 60 prosenttia ja Norsunluurannikolla 26 prosenttia. Näissä maissa pienimuotoinen kullankaivuu yleistyy. Metsiä poistetaan myös kaakaoviljelmien tieltä.

    Vuonna 2017 monet suklaayhtiöt liittyivät kampanjaan, jonka tarkoituksena on estää luonnonmetsien hakkuut. Kampanjasta huolimatta 70 prosenttia Ghanan ja Norsunluurannikon hakkuista kohdistui luonnonmetsiin.

    Vaikka monissa maissa luonnonmetsien suojelu yhtä lailla ilmaston kuin biodiversiteetinkin pelastamiseksi on noussut yhä suurempaan arvoon, suojelutyön tulokset ovat toistaiseksi vaatimattomat. Metsiä uhkaa taloudellinen hyväksikäyttö ja paikallisten poliitikkojen välinpitämättömyys.

    AFP: YK:n raportti varoittaa sukupuuton uhkaavan miljoonaa kasvi- ja eläinlajia

    AFP: YK:n raportti varoittaa sukupuuton uhkaavan miljoonaa kasvi- ja eläinlajia


    Jopa miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa tulevina vuosikymmeninä sukupuutto ihmisen toiminnan johdosta, uutistoimisto AFP raportoi. Luonnon monimuotoisuus on uhattuna, koska lajien elinympäristö tuhoutuu kiihtyvällä tahdilla. Suurimmat ongelmat...

    Jopa miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa tulevina vuosikymmeninä sukupuutto ihmisen toiminnan johdosta, uutistoimisto AFP raportoi.

    Luonnon monimuotoisuus on uhattuna, koska lajien elinympäristö tuhoutuu kiihtyvällä tahdilla. Suurimmat ongelmat ovat muun muassa puhtaan ilman ja veden vähentyminen, hiilidioksidia sitovien metsien hävittäminen sekä pölyttävien hyönteisten katoaminen.

    Tiedot käyvät ilmi uutistoimisto AFP:n käsiinsä saamasta YK:n ympäristöraportin luonnoksesta. Kansainvälisen luontopaneelin (IPBES:in) koostama raportti on määrä julkaista toukokuussa.

    1 800 -sivuinen raportti vetää yhteen aikaisempia tutkimuksia luonnon tilasta ja pyrkii tarjoamaan päättäjille taustatietoa politiikan muodostamiseen.

    Tutkijoiden mukaan luonnon monimuotoisuuden häviäminen muodostaa yhtä suuren uhan kuin ilmastonmuutos.

    – Meidän täytyy ymmärtää, että ilmastonmuutos ja luonnon katoaminen ovat yhtä tärkeitä asioita. Ne eivät vaikuta ainoastaan ympäristöön vaan myös kehitykseen ja talouteen, arvioi raportin laadintaa johtanut Robert Watson uutistoimisto AFP:lle.

    –Tapamme tuottaa ruokaa ja energiaa murentaa luonnon meille tarjoamat palvelut, Watson jatkoi.

    Historiallisesti suurin osa maapallolla joskus nähdyistä kasvi- ja eläinlajeista on kuollut sukupuuttoon. Raportin mukaan luonnon monimuotoisuus ei ole kuitenkaan pitkään aikaan vähentynyt näin nopeasti.

    Biodiversiteetti katoaa nyt kymmeniä tai mahdollisesti jopa satoja kertoja nopeammin kuin keskimäärin viimeisen 10 miljoonan vuoden aikana, raportissa todetaan.

    Maapallolla elävien lajien tarkkaa määrää ei tiedä kukaan. Arviot ovat vaihdelleen kolmesta miljoonasta jopa 100 miljoonaan. Pääosa lajeista on eläimiä, erilaisia kasveja on selvästi vähemmän.

    Lue lisää:

    Yli 800 metsän lajia vaarassa kuolla sukupuuttoon - mihin luonnon monimuotoisuutta tarvitaan?

    Selkärankaisten määrä on puolittunut – ihmisen kulutusjuhlat tuhon taustalla

    Sukupuuttoa lähestyvän sarvikuonolajin viimeinen uros kuoli

    Etelä-Suomessa on juuri nyt paras hetki poimia villiyrttejä – Tässä vinkit ilmastoystävällisen lähiruoan keräämiseen

    Etelä-Suomessa on juuri nyt paras hetki poimia villiyrttejä – Tässä vinkit ilmastoystävällisen lähiruoan keräämiseen


    Kevät on vasta alullaan ja lumen alta paljastunut maa vielä ruskeanharmaa, mutta tarkkasilmäinen osaa jo etsiä satokauden ensimmäisiä antimia. – Täällä etelässä villiyrttejä puskee jo esiin sieltä täältä. Kevät on niiden kulta-aikaa,...

    Kevät on vasta alullaan ja lumen alta paljastunut maa vielä ruskeanharmaa, mutta tarkkasilmäinen osaa jo etsiä satokauden ensimmäisiä antimia.

    – Täällä etelässä villiyrttejä puskee jo esiin sieltä täältä. Kevät on niiden kulta-aikaa, biologi ja yrttineuvoja Anna Nyman toteaa.

    Suomeen ennustetut lähipäivien lämpimät säät nopeuttavat kevään tuloa, ja varsinkin aurinkoiset, etelään suuntautuvat rinteet alkavat vihertää.

    Alkukeväästä villiyrttien kerääminen on helppoa, sillä esiin nousevat ensimmäiset kasvit erottuvat selvästi. Nyman opastaa poimimaan esimerkiksi nokkosta, vuohenputkea, voikukkaa, litulaukkaa ja peltokanankaalia. Suurin osa villiyrteistä on nyt maukkaimmillaan.

    – Ne kitkeröityvät kasvun myötä. Toisaalta tietyillä kasveilla satokausi jatkuu pitkälle syksyyn, ja varsinkin mausteyrteissä voimakkaampi maku on vain hyvä juttu, Nyman sanoo.

    Nokkonen sisältää runsaasti A-, E-, K- ja C-vitamiineja sekä paljon magnesiumia, rautaa ja kalsiumia.Anna NymanIlmaista, tasa-arvoista ja ilmastoystävällistä ruokaa

    Biologiksi opiskellut Anna Nyman löysi villiyrtit kiinnostuttuaan opiskeluaikana ravitsemuksesta.

    – Olin ihan ällikällä päähän lyöty, että miksi näitä ei käytetä tämän enempää. Villiyrtit ovat ilmaista ja ilmastoystävällistä lähiruokaa. Ne ovat myös tasa-arvoista ruokaa, sillä jokaisella on mahdollisuus käydä poimimassa näitä.

    Villiyrttejä käytetään samaan tapaan kuin muitakin yrttejä. Esimerkiksi nokkosesta voi tehdä keittoa, pestoa, muhennoksia ja piirakoita. Nuoret voikukanlehdet taas sopivat hyvin esimerkiksi salaattiin rucolan tilalle.

    Voimakkaamman makuisia kasveja, kuten Nymanin lempiyrttiä siankärsämöä, voi käyttää mausteiden tapaan marinadeihin ja salaatin päälle ripoteltuna.

    – Siankärsämö on monikäyttöinen. Sillä voi maustaa ruokia, tehdä ihonhoitotuotteita ja siankärsämöstä haudutettu juoma on todella tehokas flunssalääke.

    Näihin asioihin villiyrttien kerääjän tulee kiinnittää huomiota:

    1. Jokamiehenoikeudet

    Keräilijän pitää tietää, mitä saa kerätä metsästä ilman maanomistajan lupaa.Esimerkiksi puiden antimet, kuten kuusenkerkät ja pihlajansilmut, eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin.

    2. Lajituntemus

    Suomessa on paljon myrkyllisiä kasveja ja näköislajeja. Aloittelijan kannattaa lähteä liikkeelle helpoilla kasveilla ja tutustua niihin hyvin.Yrttineuvoja Anna Nyman neuvoo opettelemaan muutama kasvin per vuosi, niin että tuntee sekä kasvin että sen näköislajit.Aloittelijan voi olla hyvä käydä villiyrttikurssi tai mennä keräämään kasveja jonkun kokeneen kanssa.

    3. Luonnon kunnioitus

    Alueelta ei saa ikinä kerätä kaikkia kasveja. Vaikka villiyrtit mielletään rikkaruohoiksi, monen kasvin kohdalla liikapoimiminen voi tehdä hallaa.Esimerkiksi maukasta isomaksaruohoa on kerätty Helsingissä liikaa, minkä vuoksi sitä kasvaa kaupungissa enää vähän.

    4. Allergiat

    Villiyrttejä ensikertaa kokeilevan on huomioitava allergiat ja yliherkkyydet.

    5. Välineet ja säilöntä

    Villiyrttien kerääminen on matalan kynnyksen harrastus.Kasvit voi poimia koriin tai paperikassiin ja kuivata ne sanomalehden päällä.Villiyrtit tulee kerätä kuivalla säällä.Villiyrttejä voi käyttää tuoreena, pakastettuina ja kuivattuina.

    Lähde: yrttineuvoja Anna Nyman

    Nyman opastaa aloittelijaa tutustumaan ensimmäiseksi helppoihin kasveihin kuten nokkoseen ja voikukkaan, koska niillä ei ole myrkyllisiä näköislajeja.

    – Nokkosen voi sekoittaa valkopeippiin, mutta myös se on syötävä kasvi.

    Lisäksi aloittelijalle helppoja villiyrttejä ovat kuusenkerkkä ja koivunlehdet, mutta niiden poimimiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Nyman järjestää oman yrityksensä kautta villiyrttikursseja, joissa hän kertoo käyvänsä tilanteesta riippuen läpi 10–20 kasvia.

    – Mutta jos omin päin lähtee keräämään, niin silloin suosittelisin aluksi tutustumaan näihin helppoihin.

    Hajurako liikenteeseen

    Villiyrttien keräämisessä täytyy huomioida myös se, mistä kasveja poimii. Teollisuusalueita on vältettävä, eikä yrttejä saa poimia liian läheltä vilkasliikenteisiä teitä.

    Nyman sanoo, että pääkaupunkiseudulla vilkasliikenteiseen tiehen on syytä jättää väliä noin 200 metriä. Maaseudulla riittää 25–50 metriä. Oma piha voi olla hyvä paikka kerätä yrttejä.

    – On vain huomioitava, että jos käyttää puutarhatöissä bensaleikkuria, niin ei kannata poimia sellaisista kohdista, missä on huristellut sillä bensaleikkurilla.

    Muita hyviä keräyspaikkoja ovat tietenkin metsät ja puistot, mutta myös saaret.

    – Pääkaupunkiseudulla on paljon saaria, joihin kulkee reittiveneitä. Siellä pääsee jo hyvin karkuun liikenteen aiheuttamaa haittaa, Nyman vinkkaa.

    Lue myös:

    Tyttären sairaus sai Tara Langen hurahtamaan vihermehuihin – oma suosikki on "nurmikkolitku"

    Santeri Hämäläinen: Villinä yrteistä

    Tutkijat rauhoittelevat jättipunkkikohua:

    Tutkijat rauhoittelevat jättipunkkikohua: "Pitää olla todella hyvä tuuri, jos sellaisen jostain löytää"


    Maaliskuun lopussa uutisoitiin isosti useissa medioissa niin sanotun jättipunkin eli hyalomman tulosta Suomeen. Verta imettyään jättipunkit voivat paisua jopa 3-senttisiksi Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus ECDC kertoo, että Suomesta...

    Maaliskuun lopussa uutisoitiin isosti useissa medioissa niin sanotun jättipunkin eli hyalomman tulosta Suomeen. Verta imettyään jättipunkit voivat paisua jopa 3-senttisiksi

    Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus ECDC kertoo, että Suomesta hyalomma-punkkeja olisi tavattu kautta aikain yhdeksän. Ne ovat olleet muuttolinnuissa, ihmisissä ja Suomeen tuoduissa eläimissä.

    Jättipunkin rantautuminen Suomeen ei yllättänyt ötökkäasiantuntijoita.

    – Jättipunkin tulo Suomeen ei ollut mitenkään yllättävä uutinen. Maailmalla punkkeja on kymmeniä tuhansia lajeja. Lintujen mukana uusia lajeja kulkeutuu Suomeenkin, sanoo tutkija Juha Jantunen Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutista.

    Asiantuntijoiden mukaan ei ollut oikein, että uudella punkkilajin tulolla lähes peloteltiin ihmisiä mediassa kuukausi sitten. Heidän mielestään punkeista ylipäätään on uutisoitu liian negatiivisesti viime vuosina.

    – Se edustaa tätä nykyaikaista meininkiä. Se tapa, jolla 2000-luvulla on uutisoitu kotoisista punkkilajeista, on kärjistynyt viime vuosien varrella, kuvailee johtaja, filosofian tohtori Kimmo Saarinen Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutista.

    Yle kertoi jättipunkista rantautumisesta Ruotsiin viime elokuussa.

    Satunnainen kesävieras

    Uusi Suomessakin tavattu jättipunkki on tutkijoillekin vielä melko tuntematon.

    – Se on isompi kuin meidän perinteiset lajit, puutiainen ja taigapunkki. Sillä on värikkäät jalat, ja se on parempi liikkumaan kuin meidän heinänkorsilla jököttävät punkkimme, kertoo tutkija Juha Jantunen.

    – Veri kelpaa sillekin oikein mukavasti eli siinä mielessä samanlainen kuin nämä kotoiset lajit.

    Tutkijoiden mukaan jättipunkkia eli hyalommaa on tavattu satunnaisesti Suomessa ja Ruotsissa useamman vuoden aikana. Tutkijat rauhoittelevat ihmisiä sillä, että pakkastalvet vaikeuttavat punkin oloja pohjolassa.

    – Suomessa on vielä pakkastalvia, joten punkki ei pysty täällä talvehtimaan. Se on sellainen satunnainen kesävieras.

    "Joskus käy huono tuuri"

    Vaikka sekä Kimmo Saarinen että Juha Jantunen molemmat tunnustautuvat todellisiksi hyönteisten ystäviksi, saavat punkit silti lähdöt, jos sellainen iholle istahtaa.

    – Ei sitä pöljä tarvitse olla! Jos löytää nahkastaan punkin kiinnittyneenä, ei tarvitse silti vainoharhaiseksi ryhtyä, naurahtaa Saarinen.

    Saarinen kertoo, että hän poistaa punkit punkkilassolla.

    – Joka kesä olen lapsista useampiakin punkkeja ottanut irti, enkä punkkien takia ole menettänyt yöunia.

    Saarinen on itse sairastanut borrelioosin. Borrelioosiin ei ole olemassa rokotetta, mutta sitä hoidetaan antibiooteilla. Saarinen ymmärtää, että myös huonommin voisi käydä.

    Toinen kotoisten punkkien levittämä tauti on puutiaisaivotulehdus, joka aiheuttaa oireita noin 10–30 prosentille tartunnan saaneista. Oireisiin kuuluu kuumeilua, epämääräistä pahaa oloa ja sairauden tunnetta. Puutiaisaivotulehdukseen on olemassa rokote.

    Kuolleisuus puutiaisaivotulehdukseen on hyvin pieni, noin 0,5–1 prosenttia, kertoo THL.

    – Joskus käy huono tuuri. Yleensä punkista kuitenkin selviää pelkällä puremalla.

    Jättipunkki eli hyalomma marginatum -punkki euron kolikon päälläAOPLiiskaa punkki!

    Suomessa punkkialueina pidetyt Ahvenanmaa, Turun saaristo, Lappeenrannan seutu, Kotkan saaristo ja Kemi-Simon kuntarajan rannikkoalue ovat tunnettuja alueita, joissa on esiintynyt muuta Suomea enemmän puutiaisaivotulehdusta levittäviä punkkeja.

    Nekään alueet eivät todennäköisesti saa ensi kesäksi uutta vierasta jättipunkista.

    – Kyllä se niin harvinainen on, että pitää olla todella hyvä tuuri, jos sellaisen jostain löytää, Jantunen arvioi.

    Vaikka hyönteistutkijat harvoin kehottavat tappamaan ötököitä, niin nyt on toisin. Mitä pitää tehdä jättipunkin tavattuaan?

    – Pitää liiskata se, neuvoo Jantunen.

    Toiminnanjohtaja Kimmo Saarinen Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutista muistuttaa, ettei punkki ole hyönteinen vaan kuuluu hämähäkkieläimiin. Hän antaa muistisäännön vielä liiskausoperaatioon.

    – Kuusijalkaiset säästäkää, kaikkia kahdeksanjalkaisia punkkeja ei tarvitse säästää.

    THL:n mukaan kuolleisuus puutiaisaivotulehdukseen on hyvin pieni, noin 0,5–1 prosenttia. Artyom Geodakyan / AOP

    Lue seuraavaksi: Ruotsista löytyi uusi punkkilaji – voi paisua 3-senttiseksi ja juosta minuutteja uhrinsa perässä

    Kevään pörriäiset ovat elämän merkki – pölyttäjähyönteisten kato on iso uhka, seurantaa käynnistellään myös Suomessa

    Kevään pörriäiset ovat elämän merkki – pölyttäjähyönteisten kato on iso uhka, seurantaa käynnistellään myös Suomessa


    Kevään ensimmäinen kimalainen hyörii kasvua aloittelevan pihanurmikon yllä leskenlehden toivossa. Vielä viluttaa, mutta pörriäisellä on kiire kerätä mettä ja siitepölyä. Kimalainen ahkeroi oman lajinsa eduksi, mutta samalla se on hyvin...

    Kevään ensimmäinen kimalainen hyörii kasvua aloittelevan pihanurmikon yllä leskenlehden toivossa. Vielä viluttaa, mutta pörriäisellä on kiire kerätä mettä ja siitepölyä.

    Kimalainen ahkeroi oman lajinsa eduksi, mutta samalla se on hyvin tärkeä eläin muidenkin lajien elämälle.

    Ilman pölyttäjiä ja ennen kaikkia mesipistiäisiä – kimalaisia ja mehiläisiä – maapallon ravintoverkosto romahtaisi. Ihmiskunnan sadasta tärkeimmäistä viljelykasvista 70:n pölyttämisen hoitavat juuri mesipistiäiset.

    Jos ne kuolevat, ensin loppuu ruoka kasvinsyöjiltä ja sitten niitä syöviltä lajeilta. Kauhuskenaarion päässä on maapallo, jossa maasto on kuivunut aavikoksi, koska kasvillisuus on kadonnut, ja nälkä ja jano tappavat eläinlajin toisensa jälkeen.

    Turvassa ei ole silloin myöskään ihminen.

    Kolmannes USA:n tarhamehiläisistä ei herää kevääseen

    Pölyttäjien rajusta vähenemisestä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on uutisoitu jo vuosikymmenen ajan. Helpoimmin laskettavat tuhot koskevat tarhamehiläisiä.

    Esimerkiksi Yhdysvaltain Virginian osavaltion maatalousviranomaiset kertovat, että vuosikuolleisuus on kasvanut kolmannekseen tarhamehiläispopulaatioista. Toissa talvi oli erityisen vakava: miltei 60 prosenttia Virginian tarhamehiläisistä kuoli.

    Parin vuoden takainen ranskalaistutkimus totesi, että noin 30 prosenttia on keskimääräinen kuolinluku myös EU-maissa.

    Kato koettelee tarhamehiläisten lisäksi myös villejä mesipistiäisiä, vaikka niiden kannoista onkin vaikeampi saada tietoa.

    Uusin todiste julkaistiin muutama päivä sitten Journal of Insect Conservation -lehdessä. Kanadan peltomailla aikoinaan yleinen pohjoisamerikkalainen kimalainen Bombus pensylvanicus on aivan sukupuuton partaalla, kanadalaisen Yorkin yliopiston tutkijat toteavat ykskantaan.

    Jäljellä on enää kymmenisen prosenttia määristä, joita havaittiin viime viime vuosisadan ja 2000-luvun alun laskennoissa.

    CC0

    Tutkimus: Mehiläinen osaa matematiikkaa
    Tutkimukset olivat jo aiemmin osoittaneet, että mehiläinen ymmärtää, mitä nolla tarkoittaa, ja osaa laskea määriä viiteen saakka. Alkuvuonna julkaistun ranskalais-australialaisen tutkimuksen mukaan mehiläinen osaa myös ynnätä ja miinustaa. Sillä on kaksi laskutehtävien vaatimaa kykyä: sen pitkässä muistissa säilyvät säännöt, ja lyhyessä muistissaan se käsittelee kulloistakin tehtävää. Kokeissa ei sentään käytetty numeroita, vaan vähentämisen ja lisäämisen symboleina olivat värit.

    Seuranta puuttuu

    Näkyykö pölyttäjien väheneminen myös Suomessa? Siihen ei ole vastausta.

    Tarhamehiläisistä on aika hyvät tiedot, mutta villien pölyttäjien voinnista tiedetään vähän, sillä pölyttäjäseurantaa ei ole, kertoo agroekologi Marjaana Toivonen.

    Hän työskentelee Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n Biodiversitettikeskuksessa ja on viime aikoina tutkinut viljelykasvien pölytystä ja pölyttäjiä.

    Ilman seurantaa tutkijat eivät tiedä, miten villien mesipistiäisten eli kimalaisten ja erakkomehiläisten tai kukkakärpästen kannat ovat mahdollisesti muuttuneet. Kukkakärpäsetkin ovat tärkeitä pölyttäjiä.

    – SYKE:ssä on kyllä juuri alkanut hanke, jossa on tarkoitus laatia esitys kansallisesta pölyttäjäseurannasta. Samaan aikaan EU:ssa ollaan käynnistämässä EU:n laajuisen seurannan suunnittelua, Toivonen kertoo.

    Heikot eivät kestä talvea

    Suomessa ei ole havaittu sellaisia tarhamehiläisten joukkokuolemia kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa.

    – Talvitappioita tulee. Ne ovat ihan normaaleja mehiläistarhauksessa. Talvessa 10–15 prosenttia mehiläisyhdyskunnista kuolee. Jos yhdyskunta on syksyllä pieni ja heikko, sen on usein vaikea selvitä talvesta, Toivonen kertoo.

    Mehiläisiä tappavat taudit ja loiset. Erityinen riesa ovat varroapunkit, jotka imevät mehiläisistä ravintoa ja tartuttavat niihin viruksia.

    – Kylmyys ei ole mehiläisyhdyskunnalle ongelma, mutta kosteus on. Ja jos on pitkä kylmä kevät, tarhamehiläiset voivat nälkiintyä.

    Sekaviljely suosi pölyttäjiä

    Ihminen tekee tehomaataloudellaan pölyttäjille pahaa, myös Suomessa.

    Niin sanotut monokulttuurit tarkoittavat silmänkantamattomiin samaa viljelykasvia. Lentomatkoista tulee muuta kaipaaville pölyttäjille liian pitkiä – ja vaikka ravinto olisikin sopivaa, ruokapöytä tyhjenee nopeasti.

    – Monokulttuurissa ravintoa on tarjolla yksipuolisesti ja epätasaisesti. Viljelykasvin kukinnan aikana on hetkellisesti tietyille pölyttäjille aivan ylenpalttisesti ravintoa, mutta kukinta-ajan ulkopuolella ei ollenkaan, ja silloin pölyttäjät näkevät nälkää, Marjaana Toivonen selittää.

    Hänen mukaansa parasta olisivat monipuoliset viljelykierrot ja sekaviljely, jossa pellolla kasvatettaisiin samaan aikaan eri kasvilajeja.

    – Sekaviljelyä voi tehdä seoksena tai kaistoina tai kerroksittain. Silloin pellolla on korkeita kasveja ja niiden alla aluskasveja.

    CC0

    _Tutkimus: Mehiläisten tanssi on universaali kieli
    Pesään palanneet mehiläiset kertovat toisille tanssimalla, mistä suunnasta ja kuinka kaukaa ne ovat löytäneet ruokaa. Se on tiedetty jo 60 vuotta. Vaikka tanssissa on yksilöllisiä eroja, sanoma menee perille ja on jopa yleismaailmallinen: yhdysvaltalaiset mehiläiset ymmärtävät vaivatta brittiläisen lajitoverin viestin, havaittiin tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa._

    Metsän reunassa on ruokaa

    Marjaana Toivonen korostaa myös luonnon- ja puoliluonnontilaisten alueiden merkitystä peltojen välissä.

    – Pelkästään peltojen varassa pölyttäjät eivät selviä. Tarvitaan pientareita, niittyjä, luonnonlaitumia, luonnonhoitopeltoja ja muita kasvipeitteisiä kesantoja. Myös metsien reunoissa on aika usein hyviä runsaskukkaisia alueita.

    Koska villit kasvit ovat erilaisia ja kukkivat eri aikoihin, ruokaa on tarjolla monipuolisesti ja tasaisesti. Lisäksi löytyy pesäpaikkoja villeille pölyttäjille.

    Pölyttäjälajeja on Suomessakin niin paljon, että yhtä lempiruokaa niille ei voi ruveta nimeämään. Kimalaislajeja tunnetaan 37, erakkomehiläislajeja miltei 200.

    Osa on generalisteja eli niille käyvät hyvinkin monenlaiset kasvit. Toiset taas keskittyvät vain tiettyihin tai vaikkapa tietyn mallisiin kasvilajeihin, Toivonen kertoo.

    – Esimerkiksi pitkäkieliset kimalaiset käyvät pitkätorvisissa kukissa.

    Agroekologi Marjaana Toivonen Markku Pitkänen / YleTorjunta-aineet heikentävät

    Monokulttuurit ovat huono uutinen pölyttäjille myös siksi, että yksilajisessa viljelykasvustossa tauti- ja tuholaisongelmat lisääntyvät. Niitä sitten torjutaan kemiallisesti.

    – Torjunta-aineiden käyttöohjeissa kyllä pyritään siihen, että pölyttäjähyönteiset altistuisivat mahdollisimman vähän. Esimerkiksi niin, että pellot ruiskutetaan ennen viljelykasvin kukintaa, jotta pölyttäjiä olisi pellolla liikkeellä vielä mahdollisimman vähän, Marjaana Toivonen kertoo.

    Hänen mukaansa altistusta ei kuitenkaan voi mitenkään estää kokonaan. Ainakin lievää altistustua koituu myös Suomessa.

    – Se ei todennäköisesti johda suoraan pölyttäjien kuolemaan, mutta voi heikentää vastustuskykyä tai lisääntymistä tai aiheuttaa muutoksia käyttäytymiseen, mikä pitkällä aikavälillä heikentää pölyttäjäkantoja.

    Toivonen korostaa, että Suomessa tiedetään vielä hyvin vähän siitä, minkä verran luonnonvaraiset pölyttäjät altistuvat torjunta-aineille ja miten ne vaikuttavat.

    Nikotiinin johdannaiset, neonikotinoidit, ovat olleet tavallisia torjunta-aineita Suomessakin muun muassa sokerijuurikaspelloilla. Suomi vastusti ulkoviljelyn täyttä neonikotinoidikieltoa, joka tuli EU:ssa voimaan viime vuonna. Kieltoon päädyttiin mehiläistuhojen takia. Lassi Nuolivaara / YleIlmastonmuutos sotkee aikatauluja

    Pölyttäjiä uhkaavat myös ilmastonmuutoksen seuraukset.

    – Ilmastonmuutoksen takia kasvien kukinta-ajat aikaistuvat ja lämpimässä säässä kukinta voi olla hyvin nopeaa. Pölyttäjät eivät välttämättä pysy samassa tahdissa, Toivonen selittää.

    Kasvit voivat siis kukkia pölyttäjien runsaushuipun kannalta väärään aikaan.

    Ilmastonmuutoksen takia kasvi- ja eläinlajien levinneisyysalueet puolestaan hiipivät kohti pohjoista. Suomeenkin tulee etelästä uusia lajeja, ja vanhoja lajeja siirtyy aiempaa pohjoisemmaksi tai saattaa jopa hävitä uusien lajien tieltä.

    CCO, CC BY-SA 2.0, CC BY-SA 1.0

    Tutkimus: Hunaja on hyvä saastemittari
    Kaupunkilaismehiläisten tuottamaan hunajaan tallettuu tieto sekä kaupungin saastumisasteesta että saasteiden lähteistä, kertoo tuore kanadalaistutkimus. Vancouverilaismehiläisten hunajasta analysoitiin muun muassa lyijyn, sinkin ja kuparin määriä sekä alkuperästä kertovia isotooppeja. Hunaja oli syömäkelpoista, mutta näytteissä näkyi muun muassa satamien ja isojen teiden läheisyys.

    Anna rehottaa!

    Miten pölyttäjiä voisi sitten auttaa? Peltomaata ei ole kovin monella, mutta pieni pihanpläntti voi olla.

    Marjaana Toivoinen suosittelee jättämään osan pihasta hoitamattomaan tai ainakin puolittain hoitamattomaan tilaan.

    – Se on helppo tapa. Ei niitetä nurmikkoa, tai niitetään viikatteella kerran kesässä.

    Voikukkien rehottaminen nurmikolla ei ehkä harmitakaan, kun tietää niiden olevan pölyttäjien mieleen. Alku-, keski- ja loppukesän mesikasveja voi istuttaa myös tieten.

    Innokkain voi myös nikkaroida pihalleen hyönteishotellin. Sinne voi saada vieraiksi koloissa pesiviä erakkomehiläisiä.

    Erakkomehiläisille riittävät yhden hengen huoneet, sillä toisin kuin tarhamehiläiset ne eivät ole sosiaalisia. Isoa porukkaa ei siis ole tulossa. Hätistelemiseen ei ole syytä.

    Kotipuutarhurit kantavat huolta luonnon hyvinvoinnista – moni välttää nyt muovia ja kasvattaa mehiläiskasveja

    Kotipuutarhurit kantavat huolta luonnon hyvinvoinnista – moni välttää nyt muovia ja kasvattaa mehiläiskasveja


    Aurinko ja lämpö houkuttelevat eteläisessä Suomessa kotipuutarhureita kevättöihin. Vaikka puoli Suomea on vielä lumen peitossa, marjapensaita ja hedelmäpuita voi leikata muuallakin. Puutarhaliiton toimitusjohtajan Timo Taulavuoren mukaan...

    Aurinko ja lämpö houkuttelevat eteläisessä Suomessa kotipuutarhureita kevättöihin. Vaikka puoli Suomea on vielä lumen peitossa, marjapensaita ja hedelmäpuita voi leikata muuallakin.

    Puutarhaliiton toimitusjohtajan Timo Taulavuoren mukaan kotipuutarhoissa näkyy tänä vuonna vahvasti luonnonmukaisuus.

    – Valitaan luonnonmukaisia materiaaleja. Pyritään välttämään muovia ja erilaisia kemiallisia torjunta-aineita, Taulavuori sanoo.

    Viime aikoina on puhuttu paljon niin muovin määrästä, luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä kuin hyönteiskadosta. Taulavuori uskoo, ettei luonnonmukaisuus ole kotipihoilla pelkkä ohimenevä trendi. Taustalla on huoli luonnon hyvinvoinnista.

    Moni haluaa esimerkiksi valita kasveja, jotka houkuttelevat perhosia ja mehiläisiä.

    – Kannattaa istuttaa mahdollisimman paljon keväästä syksyyn kukkivia perennoja ja pensaita. Näin muun muassa mehiläisiä ja perhosia saadaan pidettyä hengissä ja pihapiirissä. Ne ovat varsin mukavia kavereita siellä.

    Laura Railamaa / Yle

    Taulavuoren mielestä kotipuutarhat ovatkin tärkeitä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Monimuotoisuutta voi edistää vaikkapa jättämällä osan pihasta rötypuutarhaksi.

    – Halutaan, että hyvinkin hoidetun pihan jossain osassa viihtyvät hyönteiset, linnut ja siilit. Siellä voi olla kiviä, kantoja, niittykukkia ja heiniä, Taulavuori kuvailee.

    Tähän aikaan vuodesta pihalle voi viritellä myös linnunpönttöjä.

    Moni kokeilee lämpöä vaativan maissin kasvatusta

    Kasvava trendi on myös hyötykasvien viljely. Taulavuoren mukaan varsinkin nuoret aikuiset haluavat viljellä yrttejä, chiliä, tomaattia tai hieman eksoottisempiakin kasveja ja haluavat itse tuottaa raaka-aineita omaan ruokapöytään.

    Viime kesän lämmössä monet innostuivat kokeilemaan lämpöä vaativia kasveja, ja sama trendi jatkunee tänäkin vuonna.

    – Aika moni kokeilee tänä vuonna maissin viljelyä, mikä viime vuonna onnistui lämpimillä paikoilla aika hyvin. Myös erilaisten kurpitsojen ja jopa melonin viljely saattaa tänä vuonna kiinnostaa enemmän.

    Nuoret kaupunkilaiset viljelevät palstoilla ja parvekkeilla

    Hyötykasvien viljelystä ovat innostuneet entistä enemmän myös ne, joilla ei ole omaa pihaa. Omaan käyttöön kasvatetaan syötävää kaupunkien palsta-alueilla tai viljelylaatikoissa kerrostalojen pihoilla. Hyötykasviyhdistyksen puutarhuri Elina Sauvola on huomannut innostuksen.

    – Hyötykasveja halutaan kasvattaa paljon myös parvekkeilla ja ihan sisälläkin, Sauvola sanoo.

    Laura Railamaa / Yle

    Puutarhaliiton Timo Taulavuori kannustaa taloyhtiöitä siihen, että "älä tallaa nurmikkoa" -kyltin sijaan piha-alueita annettaisiin nykyistä enemmän viljelykäyttöön. Samalla voi parantua myös taloyhtiön yhteishenki.

    Puutarhainnostus on viime vuosina kasvanut. Kotipuutarhatutkimuksen mukaan puutarhanhoito on tärkeä harrastus joka kolmannelle suomalaiselle. Kantar TNS:n toteuttaman, yli 3000:lle suomalaiselle suunnatun kyselyn mukaan vain joka kuudetta puutarha-asiat eivät kiinnosta ollenkaan.

    Puutarhuri Elina Sauvola tietää, että kun puutarhanhoidosta kerran innostuu, harrastus vie mennessään.

    – Hullaantuminen ei helposti katoa. Puutarhanhoito on usein koko loppuelämän harrastus.

    Ihminen oli lähellä tuhota vuosituhansien kehityksen lopullisesti – sinnikäs työ pelastamassa Suomen uhanalaisimman eläinlajin

    Ihminen oli lähellä tuhota vuosituhansien kehityksen lopullisesti – sinnikäs työ pelastamassa Suomen uhanalaisimman eläinlajin


    Kun taipalsaarelainen Ismo Marttinen lähti ensimmäisen kerran Saimaalle etsimään saimaannorpan pesiä, oli tämän äärettömän uhanalaisen eläimen tilanne lähellä täydellistä tuhoutumista. Arvioiden mukaan koko suurella Saimaalla asusti...

    Kun taipalsaarelainen Ismo Marttinen lähti ensimmäisen kerran Saimaalle etsimään saimaannorpan pesiä, oli tämän äärettömän uhanalaisen eläimen tilanne lähellä täydellistä tuhoutumista. Arvioiden mukaan koko suurella Saimaalla asusti tuolloin alle 200 saimaannorppaa.

    Silloin oli vuosi 1979. Ismo Marttinen oli Saimaan jäällä yhdessä isänsä Kaiku Marttisen kanssa. Tarkoitus oli etsiä saimaannorpan pesiä ja laskea pesien määrä. Niitä ei paljon löytynyt.

    Saimaannorppa sai rauhassa elää ja lisääntyä Saimaalla 8 000 vuotta. Sitten ihminen oppi metsästämään tehokkaasti ja sai muutamissa vuosikymmenissä saimaannorpan lähes sukupuuton partaalle.

    Vaikka saimaannorppa rauhoitettiin vuonna 1955, olivat kalastajien verkot, Saimaan pinnan vaihtelu ja ympäristömyrkyt vielä esteenä kannan lisääntymiselle.

    Alkoi työ saimaannorpan hyväksi alkoi. Käytössä olivat monenlaiset ideat.

    1980-luvun lopulla kokeiltiin esimerkiksi saimaannorpan tarhausta. Sillä haluttiin selvittää, voisiko norppa lisääntyä tarhattuna. Kokeilu ei toiminut.

    Joensuun yliopistossa kokeiltiin parantaa loukkaantuneita norppia, mutta sekään ei onnistunut.

    – Tämä vain kertoo, että tilanne oli niin toivoton, että kaikkea mahdollista oltiin valmiita kokeilemaan, pohtii Ismo Marttinen.

    Kuutti, saimaannorpan poikanen kuvattuna pesälaskentojen yhteydessä huhtikuussa 2019.Ismo MarttinenKuollut kuutti

    40 vuotta on kulunut Ismo Marttisen ensimmäisestä matkasta pesälaskentoihin Saimaalle. Koko ikänsä hän on asunut Lappeenrannan naapurikunnassa Taipalsaarella lähellä Suur-Saimaata ja saimaannorppaa.

    Välillä on jo aihetta hymyyn, sillä neljän vuosikymmenen aikana saimaannorppien lukumäärä on melkein kaksinkertaistunut, ja kannan koko on nyt noin 400 yksilöä. Viime vuosien suojelutoimet, kuten rajoitettu verkkokalastus norppavesillä, ovat tuottaneet tulosta.

    Ismo Marttisen lisäksi lukuisat vapaaehtoiset ja eri järjestöt tekevät työtä saimannorpan hyväksi. Kalastajat ovat hyvin lähteneet mukaan kalastusrajoituksiin ja yhä suurempi osa vapaa-ajankalastajista käyttää katiskaa, jonka loukkuun norppa ei joudu.

    Ismo Marttinen kertoo, että kevään pesälaskennat alkavat nyt olla puolivälissä. Puumalan eteläpuoliselta Saimaalta on löytynyt laskennoissa kymmenkunta uutta poikasta.

    Runsas viikko sitten löytyi Saimaan pohjasta myös yksi kuollut saimaannorpan poikanen eli kuutti.

    – Niihin on aina ikävä törmätä. Kaikkien kuuttien kuolinsyy pyritään tutkimaan, jotta tiedettäisiin, miksi poikanen lopulta kuoli.

    Kuutteja on joka vuosi kuollut kalaverkkoihin, mutta kuutti voi menehtyä myös muun muassa epäonnistuneen pesinnän tai kuutin heikon kunnon vuoksi.

    Pesäsukellusten kehittäjä

    Ismo Marttinen on tuonut norppatutkimukseen mukaan erityiset pesäsukellukset, jotka auttavat selvittämään pesinnän onnistumisen. Termi pesäsukellus kuulostaa ehkä jännältä, mutta käytännössä sukelluksella tutkitaan järven pohja pesän kohdalla.

    Norppa pesii jään päällä olevaan lumikasaan. Pesän tuntumassa on avanto, jota kautta norppa käy etsimässä itselleen vedestä ravintoa.

    – Kun jään päällä oleva pesä on sulanut ja pesän paikalla on enää pieniä avantoja, käymme järven pohjassa sukeltamassa. Näemme vähän, mitä pesinnän aikana on tapahtunut. Samalla näemme, jos kuutti ei ole syystä tai toisesta selvinnyt. Se löytyy kuolleena pesän kohdalta järven pohjasta, kertoo Marttinen.

    Ismo MarttinenSaimaannorpan vuoksi on tehty kaikki voitava

    Viime vuosikymmenien suojelutyö on ollut varsin onnistunut, vaikkakin tulokset näkyvät melko hitaasti. Saimaannorppa tulee sukukypsäksi 4–7-vuotiaana, ja koska saimaannorppien lukumäärä on pieni, ei kannan kasvukaan ole kovin rivakkaa.

    Saimaannorpan keinopesä, joka on punottu pajusta. Pesän kansi on puuta.Mervi Kunnasranta / UEF

    Nykyisin Saimaalla on kaksi kansallispuistoa ja useita kokonaan rauhoitettuja alueita, joilla saimaannorpan pesimistä on haluttu turvata. Viime talvina lukuisat vapaehtoiset ovat tehneet vähälumisina talvina saimaannorpille apukinoksia, joihin norppa voi pesänsä tehdä. Niistä on tutkijoiden mukaan ollut selvä hyöty.

    Norpalle on kehitetty jopa keinopesä, jos jonain talvena tulevaisuudessa ei tulisi lunta ollenkaan.

    Ismo Marttinen on saanut isältään "verenperintönä" kiinnostuksen saimaannorpan suojeluun. Miehen mukaan toiminta kulkee suvussa, sillä Marttisen oma poikakin on kulkenut jo vuosia isänsä mukana pesälaskennoissa.Ville Toijonen / YleTulevaisuus näyttää hyvältä

    Saimaa on Suomen suurin järvi, joka erottui merestä jääkauden jälkeen. Silloin saimaannorppa jäi ikään kuin loukkuun Saimaaseen ja alkoi kehittyä omaksi lajikseen.

    Aikoinaan saimaannorppaa esiintyi laajasti kaikkialla Saimaalla. Ihmisten toimien takia kanta romahti.

    Vaikka kanta on pieni, on kesällä on mahdollista havaita saimaannorppa oikeastaan koko Saimaan alueella. Pikkuhiljaa saimaannorppa on levittäytymässä myös eteläisellä Saimaalla sijaitsevalle Pien-Saimaalle jopa Lappeenrannan edustalle saakka.

    – En pitäisi mahdottomana nähdä norppaa Pien-Saimaalla, mutta harvinaista se olisi. Ja onhan kuolleita yksilöitä löytynyt Lappeenrannassa Lamposaaren lossin pohjoispuolelta, sanoo Marttinen.

    Lappeenrantaa lähinnä olevat saimaannorpat ovat Joutsenon rannoilla. Saimaannorpan levittäytyminen koko Pien-Saimaan alueelle on kuitenkin tulevaisuudessa mahdollista.

    – Jos ajatellaan, että nykyinen 400 yksilön kanta esimerkiksi tuplaantuisi, niin saimaannorppa voisi ihan hyvin uiskennella vaikka Lappeenrannan kaupunginlahdella, pohtii Marttinen.

    Palkittu vapaaehtoinen

    Ismo Marttinen työskentelee Lappeenrannassa kirjapainon asiakaspalvelupäällikkönä. Vapaa-aikanaan hän vastaa kansainvälisen ympäristöjärjestön WWF:n norpansuojelutyön käytännön toteutuksesta eteläisellä Saimaalla. Hän on myös WWF Suomen hallituksen jäsen.

    Huhtikuun puolivälissä Ismo Marttinen sai Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiön luontoapurahan vapaaehtoistoiminnastaan. Huomion arvo oli 10 000 euroa.

    – Se tuli täytenä yllätyksenä, vaikka tiedän, miten paljon säätiö on tehnyt hyvää saimaannorpan vuoksi. Kuitenkin tunnustus tavalliselle vapaaehtoiselle oli suuri yllätys, Ismo Marttinen sanoo.

    Rahalle tulee käyttöä. Marttinen heittää karkean arvion, että vuosikymmenten aikana harrastukseen on kulunut helposti kymmenkertainen summa. Lisäksi hän on hankkinut kalustoa, jolla pääsee liikkumaan Saimaalla kesällä, talvella ja heikkojen jäiden aikaan.

    – En uskalla edes laskea, miten paljon rahaa on kulunut.

    Työpäivä kirjapainossa on ohi. On aika pakata tavarat ja lähteä tarkistamaan, löytyykö seuravasta pesästä kuutin hentoa karvaa.

    On mielenkiintoista seurata, kun pitkään aikaan ei tapahtu yhtään mitään – Kokosimme Suomen luonnon rauhallisimmat livelähetykset

    On mielenkiintoista seurata, kun pitkään aikaan ei tapahtu yhtään mitään – Kokosimme Suomen luonnon rauhallisimmat livelähetykset


    Keväällä luonto herää pitkän talven jälkeen. Muuttolinnut palaavat ja koko luomakunta virkistyy. Nykytekniikka antaa mahdollisuuden seurata eri lajien elämää vaikka kotisohvalta. Valitse itse tylsyydenkarkoitin pääsiäisenä näistä...

    Keväällä luonto herää pitkän talven jälkeen. Muuttolinnut palaavat ja koko luomakunta virkistyy. Nykytekniikka antaa mahdollisuuden seurata eri lajien elämää vaikka kotisohvalta.

    Valitse itse tylsyydenkarkoitin pääsiäisenä näistä nettikameroista.

    Yle Areenassa voit tarkkailla ainutlaatuista hirvien vaellusta Pohjois-Ruotsissa lähellä Junselen kylää.

    SVT:n livekuvaa

    Kalasääkset ovat saapuneet jo pesilleen. Nauvossa on seurattu jo useampana vuotena sääksipariskunnan ja poikasten elämää Seilin saarella, missä on Turun yliopiston Saaristomeren tutkimusasema.

    Saaristomeren sääksikamera

    Sääksikameran sivuilta löytyy runsas valikoima linkkejä, joista voi seurata esimerkiksi kattohaikaroita ympäri Eurooppa 115 eri kohteesta.

    Kattohaikaralinkkejä

    Kattohaikaran pesäpuuhia voi seurata esimerkiksi Puolasta. Linkki: http://www.wawrzinek.pl/pl/component/content/article/57kuvakaappaus kattohaikarasivulta

    Käärmeet ovat heränneet talvihorroksestaan ja WWF:n Luontoliven kyykameraa on seurattu jo ahkerasti.

    WWF:n luontoliven kyykamera

    Metsäpeuroja palautetaan entisille asuinsijoilleen. Metsähallituksen mailla voi seurata tuon lajin elämää.

    WWF:n metsäpeuralive

    Muut WWF:n kameraseurannat ovat parhaillaan tauolla, mutta viime syksynä saattoi nähdä ahman ja liito-oravan liikeitä sekä taimenien uintia purossa.

    Norppalive aukeaa taas toukokuussa. Se on yksi suositummista nettikameroista. Siinä saattaa päästä seuraamaan Pullervon tai muiden saimaannorppien elämää lepokivillään.

    Norppalive aukeaa toukokuussa

    Kuusamon suurpetokeskuksen ilveksiä ja karhuja voi nähdä keskuksen kameroiden välityksellä.

    Kuusamon suurpetokeskuksen Karhutv

    Kuuluisia Yyterin hiekkarantoja pystyt seuraamaan nettikameran välityksellä. Jäät ovat lähteneet, mutta uimareita ei vielä näy. Lähistöllä ovat myös lintujen suosimat alueet.

    Yyterin hiekkarannat

    Rannikon jäätilannetta voi seurailla monen sataman tai rannassa olevan nettikameran avulla.

    Helsingin Etelärannan maisema

    Monen rannikkokaupungin sivuilta löytyy livekuvaa välittäviä kameroita. Kokkolan kameraa pystyy kääntämään haluttuun suuntaan.

    Kokkolan vanhan vesitornin maisemakamera

    Yle Luonto on kerännyt artikkeliinsa luontokameroiden osoitteita ympäri maailmaa.

    Yle Luonto: Parhaat luonnon livekamerat

    Näistä linkeistä pääsee esimerkiksi Viron Lootuskalender.ee -sivuille, mistä löytyy muun muassa kalojen seurantaa.

    Lootuskalenderin kalakamera

    Pohjoisen Suomen laskettelukeskuksissa kausi jatkuu vielä pääsiäisenä, vaikka etelässä lumipeite on jo kadonnut. Kuusamon Rukan rinteiden lumitilannetta voi tarkkailla stillkuvista.

    Rukan webkamerat

    Pääsiäisen matkaajille paikkakuntakohtaisesta säästä ja kelistä löytyy seurattavaa koko maan kattavasta kelikameraverkostosta.

    Kelikamerat

    Katso video: Otimme varaslähdön kevääseen ja kävimme tutustumassa tarumaiseen taimenpuroon Helsingin Malmilla


    Lähipäivien lämpimät säät kutsuvat ulos seuraamaan, miten luonto herää kevääseen. Yle tarjosi varaslähdön pääsiäisen ulkoilukeleihin tänään torstaina iltapäivällä. Tutustuimme palkitun luontoaktiivin Juha Salosen kanssa urbaaniin...

    Lähipäivien lämpimät säät kutsuvat ulos seuraamaan, miten luonto herää kevääseen. Yle tarjosi varaslähdön pääsiäisen ulkoilukeleihin tänään torstaina iltapäivällä.

    Tutustuimme palkitun luontoaktiivin Juha Salosen kanssa urbaaniin taimenpuroon eli Helsingin Longinojaan – voit katsoa tallenteen suorasta lähetyksestä Longinojalta tämän artikkelin pääkuvaa klikkaamalla.

    Lähipäivinä kannattaa muutenkin suunnata ulos, sillä on luvassa aurinkoista ja mukavaa ulkoilusäätä, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela.

    – Itse asiassa aivan lähipäivät ovat jopa lämpimämpiä kuin pääsiäinen. Torstaina aurinkoisessa säässä lämpötilat voivat olla sisämaassa 16–17 astetta. Rannikolla on todennäköisesti viileämpää, sillä merituuli viilentää säätä.

    Perjantaina lämpötilat ovat suurin piirtein samoissa, mutta sää on todennäköisesti hieman pilvisempää. Pääsiäisenä aurinkoisuus ja lämpötilat saattavat hieman vaihdella edestakaisin, mutta ulkoiluun on erinomaiset olosuhteet.

    – Lauantaina pilvisyys taas vähenee, mutta lämpötilat saattavat hieman laskea. Lauantaina päästäneen lämpötiloissa kuitenkin 10–15 asteen tienoille. Lämpimintä on Länsi-Suomessa, sanoo Koskela.

    Sunnuntaina pilvisyys taas vähän lisääntyy ja tuulikin hieman voimistuu etelän puolelta.

    Aurinkoinen sää jatkuu – sateita ei näköpiirissä

    Meteorologi Koskelan mukaan aurinkoinen kevätsää jatkuu myös pääsiäisen jälkeisellä viikolla.

    – Viikko näyttää aurinkoiselta, ja lämpötilat nousevat monin paikoin jo yli 15 asteen. Parhaimmillaan lämpötilat voivat olla lähempänä 20:tä astetta.

    Keväinen sää on saanut luonnon jo heräämään, mutta pieni sade tekisi nyt hyvää. Sateita ei kuitenkaan ole näköpiirissä, sanoo Koskela.

    – Maanantaina näyttäisi olevan ihan pieni sateen mahdollisuus, mutta muuten sateita ei ole näköpiirissä.

    Video: Lenkkeilijä kohtasi Itä-Helsingin metsässä yllättävän näyn – "Selvä ahma", sanoo tutkija


    Pihla Kuikka oli kumppaninsa ja koirien kanssa iltalenkillä eilen tiistaina Helsingin Meri-Rastilassa, kun havaitsi metsässä yllättävän näyn. – Olimme ulkoiluttamassa koiria mieheni kanssa läheisellä metsäalueella. Yhtäkkiä koirat...

    Pihla Kuikka oli kumppaninsa ja koirien kanssa iltalenkillä eilen tiistaina Helsingin Meri-Rastilassa, kun havaitsi metsässä yllättävän näyn.

    – Olimme ulkoiluttamassa koiria mieheni kanssa läheisellä metsäalueella. Yhtäkkiä koirat valpastuivat. Arvelimme heti, että nyt on kettu, supi tai joku muu erikoisempi eläin lähettyvillä, Kuikka kertoo.

    Pian eteen ilmestyikin tumma takamus, joka nousi ylös kalliota. Aluksi Kuikka kuvitteli nähneensä supikoiran.

    – Se oli sellainen nopea vilahdus, ja ajattelin, että kyseessä oli varmaankin supi. Ihmettelin kuitenkin eläimen väriä. Se oli ihan tumma, ja takaruumiin poikki meni vaalea raita.

    Kuikalla kävi kyllä heti mielessä, että kyseessä voi olla myös ahma.

    – Mietin, että näkökentässä vilahtanut eläin muistutti kovasti ahmaa. Samalla kuitenkin ajattelin, voisiko sellainen arka erämään laji näyttäytyä Helsingissä. Tuli aivan epärealistinen olo, Kuikka kertaa tuntojaan.

    Kuikka ja hänen miehensä päättivät tutkia asiaa tarkemmin. He kiinnittivät koirat hetkeksi läheisiin puihin ja hiipivat katsomaan, oliko eläin vielä lähistöllä.

    – Siellähän se oli noin 15 metrin päässä meistä. Eläin tuijotti meitä varmaan parin minuutin ajan.

    Tutkija: Selvä ahma

    Kuikalla oli mukanaan puhelin, jolla hän ehti ottaa eläimestä lyhyen videon.

    Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola varmisti näköhavainnon oikeaksi videon nähtyään.

    – Videolla on selvästi ahma. Eläimen tunnistaa ensinnäkin kulkutavasta. Ahma liikkuu joustavasti ja kevyesti hypellen. Ahman ruumiinrakenne käy myös videolta hyvin ilmi. Se on suhteellisen matala eläin. Tuuhea häntä, ja kyljen alaosassa näkyy vielä vaalea raita, Kojola sanoo Ylelle.

    Kojola pitää näköhavaintoa ahmasta hyvin harvinaisena Etelä-Suomessa.

    – Kyllä se on yllättävää. Jälkihavaintoja ahmasta on tehty Etelä-Suomessa ja Vuosaarenkin edustalla parina viime vuotena. Näköhavaintoja ei tule vuosittain.

    Kojolan mukaan voi mennä useita vuosia, että Etelä-Suomessa ei saada ahmasta yhtään näköhavaintoa.

    – Ahma liikkuu pääasiassa hämärissä ja illalla, kuten oli tässäkin tapauksessa.

    Kanta on kasvussa

    Metsäahman ydinaluetta Suomessa ovat Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo ja Kainuu. Pohjois-Lapissa puolestaan esiintyy tunturiahmaa.

    Jatkossa ahmahavaintoja voi todennäköisesti tehdä useammin myös eteläisemmässä Suomessa, sanoo Kojola.

    – Ahmakanta on tällä hetkellä kolmisensataa yksilöä. Kanta on viime vuosina selvästi vahvistunut ja myös ahman elinalue on laajentunut. Nämä eteläiset ahmahavainnot ovat yksi seuraus tästä kehityksestä.

    Kojolan mukaan syyt ahmakannan kasvuun Etelä-Suomessa ovat yksinkertaisia.

    – Pohjois-Suomen poronhoitoalueita lukuun ottamatta ahma ei aiheuta ihmisille juurikaan haittaa. Niinpä se on saanut lisääntyä ja laajentaa elinaluettaan rauhassa.

    Palkatta pyörinyt lintuhoitola nousee takaisin siivilleen – apuun saapuivat luonnonsuojelijat ja rikas mies

    Palkatta pyörinyt lintuhoitola nousee takaisin siivilleen – apuun saapuivat luonnonsuojelijat ja rikas mies


    Lintuhoitola Pyhtään Stockforsin alueella näyttää samalta kuin se on näyttänyt jo 20 vuotta. Linnuista on pidetty hyvää huolta, vaikka hoitola on ollut pahoissa talousvaikeuksissa. – Tässä on käyty hakemassa lentokyvytöntä joutsenta...

    Lintuhoitola Pyhtään Stockforsin alueella näyttää samalta kuin se on näyttänyt jo 20 vuotta. Linnuista on pidetty hyvää huolta, vaikka hoitola on ollut pahoissa talousvaikeuksissa.

    – Tässä on käyty hakemassa lentokyvytöntä joutsenta Virolahdelta ja siipirikko naakka Haminasta, eläimiä hoitava Arto Hokkanen kertoo.

    Päällepäin ei näy, että Hokkanen on tehnyt lintuhoitajan työtä alkuvuoden ajan talkoopohjalta. Ruokaa linnuille ja muille loukkaantuneille pieneläimille on saatu lahjoituksina.

    Villejä lintuja ja muita eläimiä hoitavan lintuhoitolan talousvaikeudet alkoivat, kun valtio päätti muuttaa tukikäytäntöään. Hoitoloiden toimintaan varattua avustuspottia jaettiin aiempaa useammalle hoitolalle.

    Pyhtään lintuhoitolan valtiolta saama potti oli aikaisemmin 175 000 euroa vuodessa. Tänä vuonna se kutistui reiluun kolmannekseen eli 60 000 euroon.

    – On käsittämätöntä, että tällä tavalla vedetään matto jalkojen alta. Ei tällaisella rahalla pysty toimimaan ja ihmisten apu on nyt todella tarpeen, sanoi Hokkanen tuolloin.

    Nyt näyttää siltä, että pahin talouskurimus on taittumaan päin. Hoitolan ylläpitoon on myönnetty kaksi tuntuvaa avustusta.

    Kymmeniä tuhansia euroja

    Suurin yksittäinen avustus on 30 000 euroa. Sen myönsi lemiläinen Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö.

    Säätiö on avustanut pitkään muun muassa Saimaan norpan suojelua, mutta myös muu luonnon- ja eläinsuojelutyö on sille tärkeää.

    Lisäksi Suoma Viialan säätiö on myöntänyt 24 000 euroa. Pyhtään kunnan tuki hoitolalle on 3000 euroa.

    Lisärahoituksen turvin Arto Hokkanen ja hoitolan toinen työntekijä saavat jälleen työstään myös palkkaa.

    Apuun saapui myös pyhtääläinen liikemies, teollisuusneuvos Reino Uusitalo.

    Nämä avustukset auttavat meitä erittäin paljon. Vähän puuttuu vielä. Reino Uusitalo

    Koko hoitolan toiminta oli viime syksynä vaakalaudalla. Uusitalo oli mukana perustamassa uutta yhdistystä, joka otti hoitolan toiminnan kontolleen vuodenvaihteessa. Toiminnasta aikaisemmin vastannut Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri luopui tuolloin tehtävästä.

    Lintuhoitola toimii Uusitalon omistamissa tiloissa, joista hän ei tällä hetkellä peri vuokraa. Hän on myös vastannut ylläpitokustannuksista alkuvuoden ajan. Lintuhoitolaa ylläpitävä yhdistys lähestyi eri tahoja avustushakemusten kanssa.

    Hoitolan saamat avustukset ovat merkittäviä ja ne turvaavat hoitolan toimintaa tälle vuodelle.

    – Nämä avustukset auttavat meitä erittäin paljon. Ne ovat merkittäviä. Vähän puuttuu vielä, mutta kyllä tämä siltä tuntuu, että saamme tämän toiminnan jatkumaan, Uusitalo sanoo.

    Sähköyhtiöiltä rahaa?

    Uusitalon mukaan hoitolan vuosi saataisiin rullaamaan kohtuullisesti noin 140 000 eurolla.

    Lisärahoitusta etsitään edelleen. Käyttömenoja pitää kattaa. Lisäksi yhdistys suunnittelee lintutarhojen laajentamista. Uusitalo pohtii, että esimerkiksi sähköyhtiöt, kunnat ja kaupungit voisivat lähteä tukemaan toimintaa.

    – Lintujen loukkaantumiset johtuvat usein sähkölinjoista ja ovat meidän sivilisaatiomme aiheuttamia. Meillä on moraalinenkin velvollisuus hoitaa lintuja, Uusitalo sanoo.

    Pyhtään lintuhoitolan lisäksi valtio myönsi avustusta Korkeasaaren eläintarhan säätiölle, Heinolan lintutarhalle, Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitolle SEY:lle ja Pääkaupunkiseudun Eläinsuojeluyhdistykselle.

    Kittilän kaivoksen uudelle rikastushiekka-altaalle ympäristölupa

    Kittilän kaivoksen uudelle rikastushiekka-altaalle ympäristölupa


    Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Agnico Eagle Finland Oy:lle ympäristöluvan Kittilän kaivokselle suunnitellun uuden rikastushiekka-altaan rakentamiselle ja toiminnalle. Samalla on hyväksytty päivitetty kaivannaisjätteen...

    Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Agnico Eagle Finland Oy:lle ympäristöluvan Kittilän kaivokselle suunnitellun uuden rikastushiekka-altaan rakentamiselle ja toiminnalle. Samalla on hyväksytty päivitetty kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma.

    Lisäksi aluehallintovirasto on kaivosyhtiön pyynnöstä määrännyt, että toiminta voidaan aloittaa, vaikka viraston päätöksestä valitettaisiin.

    Päätöksen mukaan uusi NP4 -allas rakennetaan olemassa olevan NP3-altaan ja Pikku Rouravaaran pohjoispuolelle kaivosalueen laajennuksen sisälle. Sen pinta-ala on valmistuessaan noin 175 hehtaaria. Allas on kooltaan siis saman kokoinen kuin 212 Rovaniemen keskuskenttää.

    Altaaseen mahtuu rikastushiekkaa sen verran, että sen on laskettu riittävän kaivoksen toiminta-ajan loppuun saakka eli vuoteen 2035 asti.

    Rakennustyöt kestävät useamman vuoden

    Kaivosyhtiö aikoo rakentaa altaan useamman vuoden aikana. Altaan ja patojen tiivistysmateriaalina käytetään moreenista ja keinotekoista eristeestä muodostuvaa yhdistelmärakennetta.

    Uuden rikastushiekka-altaan rakentamisvaiheen aikana muodostuvat kiintoainepitoiset vedet on määrätty johdettavaksi käsittelyyn. Aluehallintoviraston mukaan käsittelyn jälkeen vesiin johdettavat päästöt eivät sanottavasti lisää Seurujokeen kohdistuvaa kuormitusta.

    Kaivoksen nykyinen NP3-allas on täyttymässä vuoteen 2021 mennessä.

    Aluehallintovirasto on samalla hyväksynyt päivitetyn kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman sekä kiviaineksen hallintasuunnitelman ja muuttanut niiden takia Kittilän kaivoksen lainvoimaisen ympäristö- ja vesitalousluvan eräitä määräyksiä. Sivukivialueen vakuutta on nostettu siten, että sen kokonaissumma on noin 8 miljoonaa euroa.

    Aluehallintoviraston päätös on nähtävillä 17. toukokuuta saakka Kittilän kunnanvirastossa. Lupa löytyy myös viraston verkkosivuilta. Päätöksestä voi valittaa 17. toukokuuta saakka.

    Minne katosivat merinahkakilpikonnat? – Guardian: Uhanalaiset eläimet eivät tulleet vakiopesintäpaikkaansa Nicaraguassa

    Minne katosivat merinahkakilpikonnat? – Guardian: Uhanalaiset eläimet eivät tulleet vakiopesintäpaikkaansa Nicaraguassa


    Äärimmäisen uhanalaisen merinahkakilpikonnan tila huolestuttaa Nicaraguassa, kertoo brittilehti Guardian. Kilpikonnat ovat perinteisesti tulleet pesimään samalle luonnonsuojelualueelle marras–maaliskuussa, mutta nyt niitä ei näkynyt ollenkaan...

    Äärimmäisen uhanalaisen merinahkakilpikonnan tila huolestuttaa Nicaraguassa, kertoo brittilehti Guardian. Kilpikonnat ovat perinteisesti tulleet pesimään samalle luonnonsuojelualueelle marras–maaliskuussa, mutta nyt niitä ei näkynyt ollenkaan tuona aikana.

    Merinahkakilpikonnien pesintätavat vaihtelevat, mutta Río Escalante–Chacocenten luonnonsuojelualue Tyynenmeren rannalla on tähän mennessä ollut takuuvarma pesintäpaikka.

    – Tämä on ensimmäinen kerta, kun tällaista tapahtuu, ja tämä voi tapahtua uudelleen. Mielestäni tämä on osoitus siitä, että meidän täytyisi todella kiinnittää asiaan huomiota, sanoi projektijohtaja Alison Gunn Fauna & Flora International -luonnonsuojelujärjestöstä.

    Merinahkakilpikonnien kadon syyksi on arveltu niiden munien laitonta keräämistä, kalastusta ja ilmastonmuutosta. Niiden ja monien muiden merikilpikonnien sukupuoli määrittyy sen mukaan, kuinka lämmintä hiekka on kuoriutumisen aikaan. Korkea lämpötila tuottaa naaraita, ja tutkijoiden mukaan suuri osa merikilpikonnista onkin nyt naaraita. Tästä seuraa sukupuolien välinen epätasapaino, joka puolestaan heikentää lisääntymistä.

    Ikäviä kilpikonnauutisia kantautuu myös Kiinasta. Maailman harvinaisin kilpikonna eli jangtsenpehmeäkuorinenjättiläiskilpikonna on nyt aiempaa lähempänä sukupuuttoa, kun lajiin kuulunut naaras kuoli viikonloppuna kiinalaisessa eläintarhassa. Jäljelle jäi tiettävästi enää kolme yksilöä koko maailmassa.

    Lue lisää:

    Ilmastonmuutoksesta kärsivien kilpikonnien avuksi testataan uutta keinoa – syntyykö uroksia enemmän varjostamalla vai kastelukannun avulla?

    Karu näky Meksikossa: Yli 300 uhanalaista merikilpikonnaa kelluu kuolleina meressä

    Entinen bisnesmies perusti kommuunin Karibialle – nyt hän innostaa suomalaisia löytämään kotimaan kansallispuistojen lumon

    Entinen bisnesmies perusti kommuunin Karibialle – nyt hän innostaa suomalaisia löytämään kotimaan kansallispuistojen lumon


    Pepe Forsberg etsiytyi jo bisnesaikoinaan luontoon purkamaan stressiä. Tuo tie veti yhä vahvemmin ja Forsbergista tuli yksi heistä, jotka tekevät kansallispuistoja tunnetuiksi. Tänä keväänä ilmestyy jo kolmas neljästä Suomen kansallispuistoja...

    Pepe Forsberg etsiytyi jo bisnesaikoinaan luontoon purkamaan stressiä. Tuo tie veti yhä vahvemmin ja Forsbergista tuli yksi heistä, jotka tekevät kansallispuistoja tunnetuiksi. Tänä keväänä ilmestyy jo kolmas neljästä Suomen kansallispuistoja käsittelevästä oppaasta, jota hän on ollut tekemässä.

    – Päätin keskittyä johonkin tosi olennaiseen asiaan, josta on hyötyä kaikille. Luonto ja kansallispuistot (Metsähallitus) yhdistävät ihmisiä, eivätkä juuri herätä negatiivisia tunteita.

    Kiinnostus kansallispuistoja kohtaan onkin kasvanut viime vuosina. Se näkyy myös siinä, että kahdella Pepe Forsbergin perustamalla Facebook-sivustolla on yhteensä lähes 80 000 ihmistä ja kansallispuistoisssa kuvatut videot tavoittavat jo satoja tuhansia ihmisiä.

    Reppukelpoisuus tavoitteena

    Pepe Forsberg on tehnyt yhdessä Mikko Sorsan kanssa Kansallispuistot tutuiksi -kirjasarjan kaksi ensimmäistä osaa, Pohjois- ja Etelä-Suomen kansallispuistot. Tuoreimman osan Länsi-Suomesta ja neljännen työn alla olevan osan Itä-Suomesta hän toimittaa yksin.

    Kansallispuisto-oppaiden sarja täydentyy vielä kahdella.Raila Paavola / Yle

    Mobiiliosaaminen näkyy Forsbergin kirjoissa QR-koodin kautta. Kustakin kansallispuistosta löytyy materiaalipankki: kuvia, videoita, artikkeleita, julkisen liikenteen aikataulut ja säätietoja. Lisäksi sisältö päivittyy koko ajan.

    Tuotekehittely näkyy siinäkin, että kirja on pienemmäksi rullattava ja muovitettu, joten sen voi ottaa reppuun mukaan kosteallakin säällä.

    Jos nyt jotain pitäisi erikseen mainita

    Länsi-Suomen kansallispuistoista Forsberg nostaa esiin muun muassa keskisuomalaisen Pyhä-Häkin kansallispuiston vanhan metsän ja Suomenselänalueen Salamajärven kansallispuiston erämaisen luonnon.

    Kuhmoisten ja Jämsän rajalla Isojärven kansallispuistossa majavat taas muuttavat ihmisten polkujen reittejä joka vuosi.

    – Kun rauhassa menee ja nöyrällä asenteella, on todennäköistä, että jossain kohdassa majavan häntä heilahtaa lävähtäen vedenpintaan merkkinä reviirin rajasta.

    Tarinoiden äärellä

    Pepe Forsberg on tutkinut myös kansallispuistojen historiaa. Esimerkiksi Lauhavuoren tarina löytyi Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirjasta vuodelta 1907.

    Isojoen ja Kauhajoen rajalla Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevalla Lauhavuorella on kivimuuri, jonka on uskottu olleen osa jättiläisten kaupunkia. Kirjan mukaan paikalla oli jättiläisen aarre.

    Itse jättiläiset karkotettiin kirkonkellojen avulla, mutta ne jättivät ison käärmeen vahtimaan kulta-aarrettaan. Nykyään paikka tunnetaan isona muinaisrantana, ja sieltä löytyy noin 800 metriä pitkä kiviaidanne.

    Vau-efekti oli aivan käsittämätön! Pepe Forsberg

    Kansallisarkistosta selvisi Forsbergille myös se, että vaikka Lauhavuoren juurella olevaa järveä kutsutaan nykyään Spitaalijärveksi, se on taudin sijaan saanut nimensä pitalikalasta eli mutu-nimisestä kivikalasta. Vanhaa Pitalijärvi-nimeä käytettiin vielä 1900-luvun alussa. Turismin lisäännyttyä nimi on muuttunut Spitaalijärveksi, karttoihin asti.

    Forsbergin mukaan alueen markkinoinnissa on kerrottu, että tästä järvestä olisi viety vettä aina Venäjän ruhtinaille saakka, koska sillä olisi ollut tervehdyttäviä vaikutuksia. Nyt Forsberg on löytänyt tiedon, että Lauhavuoren huipulla on lähde, josta tämä vesi olisi ollut peräisin.

    Suuntana Korvatunturi

    Yksi vahvimmista kokemuksista Pepe Forsbergille on ollut Korvatunturin näkeminen, erityisesti Kemihaaran vanhan raja-aseman suunnasta.

    Joulupukkimaisema ruskan väreissä.Pepe Forsberg

    – Vau-efekti oli aivan käsittämätön! Jos joku on sanonut "nähdä Napoli ja kuolla", niin Suomessa sen pitäisi olla "nähdä Korvatunturi ja mennä eteenpäin elämässä", innostuu Forsberg.

    – Paikassa on niin paljon tarun hohtoa. Se on tosi kaunis keskellä kairaa.

    Mobiilibisneksestä luontoon

    Matkoilleen Pepe Forsberg lähtee luonnon keskeltä syrjäiseltä mökiltä Sievistä. Siellä ei esimerkiksi puhelin turhaan pirise, sillä edes kännykkäsignaali ei kanna. Nettiyhteydet sen sijaan toimivat. Niille on käyttöä muun muassa yhteydenpidossa Karibialle.

    Ero miehen aiempaan elämään on iso. Forsberg työskenteli aikanaan mobiiliteknologian yrityksessä ja eteni lopulta pörssiyhtiön Euroopan johtajaksi saakka. Tuli 16-tuntisia työpäiviä ja vähintään kaksisataa matkapäivää vuodessa.

    Forsberg on asunut pääosan elämästään ulkomailla, useissa Euroopan maissa ja Väli-Amerikassa. Lopulta mies päätti irrottautua kiireisestä elämäntavasta ja lähteä tyystin toisille urille.

    Kommuunia tekemässä

    Välivaiheessa Forsberg opetti kansainvälisessä koulussa Dominikaanisessa tasavallassa teknolgisia ja matemaattisia aineita. Ennen Suomeen paluutaan hän ehti perustaa sinne eräänlaisen kommuunin.

    – Oli mahdollisuus tavata hyviä ihmisiä ja rakentaa sellainen yhteisasunnoksi käyvä rakennus.

    Kommuuni on omavarainen: siellä kasvatetaan kaikki tarvittava ja loput vaihdetaan. Tilalla ei ole karjaa, mutta kananmunia ja lihaa vaihdetaan oman pihan tuotteisiin. Alue on hyvin rehevää, ja aamuisin on poimittavaksi kypsynyt satakunta tomaattia ja myös banaaneja ja avocadoja tulee.

    Koulun vahvana tukena

    Kommuunilla ja läheisellä kansainvälisellä koululla on tiivis yhteistyö. Kommuuniin keskittyy väkeä, joka kehittelee koululle ohjelmaa, mutta myös pelailee yhdessä ja soittelee kitaraa.

    Enimmillään kommuunissa on asunut noin parikymmentä ihmistä. Forsbergin mukaan ihmisiä tulee ja menee. Nykyisin siellä asuu useita opettajia.

    – Jos kommuunielämästä kiinnostuneilla on jotain annettavaa koululle, niin sinne voi tulla. Jos esimerkiksi osaa tehdä kompostin ja kertoa siitä oppilaille, niin tervetuloa!

    Turskan tilanne Itämerellä on katastrofaalinen –

    Turskan tilanne Itämerellä on katastrofaalinen – "Pohjassa ui nääntyneitä zombikaloja, joissa on vain pää ja ruoto"


    Itämeren turskakannat ovat huvenneet lähelle sukupuuttoa, kertovat ympäristöjärjestöt. Järjestöt ovat lähettäneet EU:n kalastusministereille kirjeen, jossa vaaditaan turskan kalastuksen lopettamista Itämeren alueella välittömästi. Turskan...

    Itämeren turskakannat ovat huvenneet lähelle sukupuuttoa, kertovat ympäristöjärjestöt. Järjestöt ovat lähettäneet EU:n kalastusministereille kirjeen, jossa vaaditaan turskan kalastuksen lopettamista Itämeren alueella välittömästi.

    Turskan oloja kurjistavat monet tekijät, joista kaikista ei ole täsmällistä tutkimustietoa. Turskat kärsivät maksasairauksista. Kalojen on myös vaikea löytää ravintoa, joten ne kärsivät aliravitsemuksesta.

    Olennaisin tekijä kuitenkin on ylikalastus. Vaikka kalastusmääriä on supistettu huomattavasti, nykyinen kanta ei kestä tätäkään rasitusta.

    Eurooppalaisten ympäristöjärjestöjen komissiolle lähettämässä kirjeessä todetaan, että turskan tilanne saattaa pysyä kriittisenä, vaikka kalastusta ei olisi lainkaan.

    Järjestöjen mukaan ainoa keino, millä ihminen voi vaikuttaa turskan tilanteeseen on kalastuksen lopettaminen.

    Kun tanskalainen tutkimusalus teki tutkimusta Itämerellä viime talvena, se sai saaliikseen enemmän roskia kuin turskaa.

    "Zombikaloja"

    Aftonbladet-lehti on haastatellut Coalition Clean Baltic -järjestön kalastuspolitiikasta vastaavaa Nils Höglundia. Hän kertoo sukeltajien joutuneen katsomaan kammottavaa näkyä.

    – Turskat uivat pohjassa ympäriinsä ja etsivät ruokaa, mutta eivät kasva. Ne turskat, joita näimme, eivät edes muistuta turskaa. Niillä on suuri pää, mutta muu osa kalan ruumiista on täysin näivettynyt ravinnonpuutteen takia.

    Tutkijat ovat varustaneet "zombiturskia" merkeillä voidakseen tutkia niiden ongelmien syitä. Tutkimus ei kuitenkaan ole onnistunut, koska kaikki merkityt turskat ovat kuolleet runsaan vuoden kuluessa merkinnästä, kertoo Höglund.

    Höglundin mukaan Itämeren ekosysteemi on epätasapainossa. Jäljellä olevia turskia pyydetään aivan alimittaisina, joten pyydyksiin jääviä heitellään heitellään takaisin mereen. Eloon jäävät kalat ovat stressaantuneita.

    Suomi avainasemassa turskan pelastamisessa

    Ympäristöjärjestöt muistuttavat, että EU on sitoutunut lopettamaan ylikalastuksen ensi vuoden loppuun mennessä. Ylikalastusongelma on pahin Välimerellä ja Mustallamerellä, mutta turskan tilanne osoittaa, ettei Itämerenkään kalastus ole kestävää.

    Suomi on EU:n puheenjohtajamaa heinäkuun alusta vuoden loppuun. Syyskussa tehdään päätös EU:n ensi vuoden kalastuskiintiöistä. Suomen on pidettävä huoli, että päätökset perustuvat tutkittuun tietoon ja niistä pidetään kiinni järjestöt vaativat.

    Turskan merkitys on Suomen aluevesillä vähäinen. Suomen vedet ovat liian vähäsuolaisia, jotta turska lisääntyisi näillä vesillä.

    Turskatilanteen erikoisuus on kuitenkin Ahvenanmerellä vielä elävä pieni populaatio, joka nauttii edellisen suolapulssin annista, kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Tapani Veistola. Ahvenanmeren turskat ovat oikein hyvinvoivia, mutta niiden yksilömäärä on niin pieni, ettei se muuta Itämeren koko kuvaa.

    Näiden kuuden lajin suojeleminen voisi estää Suomen luonnon köyhtymisen –

    Näiden kuuden lajin suojeleminen voisi estää Suomen luonnon köyhtymisen – "Ei luonnon monimuotoisuuden pelastaminen ole vaikeaa"


    Hömötiaisen laulua ei kuulu. Tietokirjailija ja tutkiva toimittaja Juha Kauppinen yrittää kuunnella korvat höröllään. Vain teiden humina kuuluu kaukaa. Huhtikuinen räntäsade leijailee hiljalleen. Ei ole ihme, että laulua ei kuulu. Huonolla...

    Hömötiaisen laulua ei kuulu. Tietokirjailija ja tutkiva toimittaja Juha Kauppinen yrittää kuunnella korvat höröllään. Vain teiden humina kuuluu kaukaa. Huhtikuinen räntäsade leijailee hiljalleen.

    Ei ole ihme, että laulua ei kuulu. Huonolla kelillä linnut ovat metsissä hiljempaa. Mutta toinen syy on, että hömötiaisten määrä on romahtanut Suomessa. Vähän yli kymmenessä vuodessa kannasta on kadonnut puolet. Muutos on dramaattinen, kun kyseessä on tavallinen metsien laji.

    Hömötiainen luokiteltiin vielä vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa elinvoimaiseksi lajiksi. Vuonna 2015 se sai luokituksen vaarantunut, ja nyt julkaistussa arviossa hömötiainen on jo erittäin uhanalainen.

    Elämän monimuotoisuus ei ole koskaan identtistä kahdessa eri paikassa. Ei ole olemassa kahta keskenään täysin samanlaista suota tai metsää. Pohjoinen havumetsävyöhykkeemme muuttaa muotoaan koko matkan Oslosta Nova Scotiaan, Norjasta Kanadan itärannikolle. Juha Kauppinen

    Kauppinen on harrastanut luontoa 30 vuotta. Jo 10-vuotiaana hän pyöräili ja kiikaroi lintuja täällä Hämeenlinnan naapurikunnassa Hattulassa. Lapsuuden mökki sijaitsi tämän metsän lähellä.

    – Näissä metsissä näin ja kuulin elämäni ensimmäisiä varpuspöllöjä, pyitä, hiirihaukkoja ja mehiläishaukkoja. Nuo kaikki lajit ovat sittemmin taantuneet, ja ne on 2000-luvulla luokiteltu uhanalaisiksi, Kauppinen kertoo.

    – Se että vaalitentissä mainitaan hömötiainen, on kommentaattorien mielestä vitsi. Se kuvastaa luonnon monimuotoisuuden asemaa suhteessa ihmisen toimintaan, jos vitsiksi riittää se, että joku mainitsee hömötiaisen, Kauppinen sanoo.Nella Nuora / Yle

    Lapsuuden metsästä pieni palanen, muutama hehtaari, on säilynyt lähes luonnontilaisena. Vihreän sävyt loistavat laidasta laitaan, valtavat kuuset kaartuvat polun ylle. Harvat pystyssä olevat lahopuut on käytetty tehokkaasti hyödyksi; näyttäisi siltä, että palokärki, käpytikka ja hömötiainen ovat hakanneet pesäkolonsa samaan runkoon, eri korkeuksille kuin luonnon omaksi kerrostaloksi.

    Mutta puuttomia hakkuuaukkoja on siellä täällä. Iso osa metsästä on harvennettu. Saman kokoisia männyn runkoja seisoo harvakseltaan kangasmaalla. Aluskasvillisuus puuttuu. Kauppinen ei halua syytellä metsänomistajaa lapsuuden maisemansa tuhoamisesta. Hän lohduttautuu sillä, että edes pieni osa vanhasta metsästä on jäljellä. Silti huolettaa.

    – Metsän eläimet eivät tunnista tällaista enää metsäksi, Kauppinen sanoo.

    Metsäluonnon yksipuolistuminen ja pirstaloituminen ovat suurin syy lajiemme uhanalaisuuteen.

    Suomessa avohakattiin vuonna 2017 jalkapallokentän verran metsää joka toinen minuutti. Etelä-Suomessa luonnontilaisia metsiä on vain muutama prosentti pinta-alasta. Juha Kauppinen

    Juuri julkaistussa kirjassaan Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista Kauppinen puhuu tavallisuuden katoamisesta. Enää uhanalaisia lajeja eivät ole ainoastaan saimaannorppa, susi tai ahma. Monet ennen runsaat ja koko Suomessa tavalliset lajit ovat vähentyneet nopeasti. Näin on käynyt hömötiaisen lisäksi esimerkiksi varpuselle, pajusirkulle, selkälokille, ketoneilikalle ja meritaimenelle.

    – Se on merkki ekosysteemin isosta mullistuksesta, jotka ovat aina arvaamattomia.

    Joka yhdeksäs Suomen luonnon eliölajeista on uhanalainen, ja uhanalaistuminen kiihtyy koko ajan. Suomen selkärankaisista eläimistä lähes kolmasosa on uhanalaisia. Suurin osa äärimmäisen tai erittäin uhanalaisista lajeista on lintuja, kuten tunturipöllö, peltosirkku, kuningaskalastaja, suokukko, tervapääsky, piekana, huuhkaja, selkälokki, varpunen, haahka ja viherpeippo.

    – Se, että koko ajan häviää lajien paikallisia populaatioita, on iso riski. Ekosysteemit ovat monimutkaisia ja laajoja kokonaisuuksia. Tunnetaan tapauksia, joissa yhden lajin poistuminen tai uuden lajin tuleminen on aiheuttanut isoja mullistuksia, Kauppinen sanoo.

    Todennäköisesti käpytikka on nakuttanut useamman kolon koivupökkelöön Hattulan metsissä.Nella Nuora / YleMiten kuusi lajia voi pelastaa monimuotoisuuden?

    Kauppisen kirja kertoo Suomen luonnon monimuotoisuudesta ja sen hupenemista. Siinä on kuusi päähenkilöä: kultasirkku, kuukkeli, ruusuruohomaamehiläinen, isonuijasammal, taimen ja jääleinikki.

    – Nämä kuusi lajia ovat herkkiä spesialistilajeja, joiden häviäminen liittyy isoihin kehityskulkuihin. Niiden hupeneminen selittää myös kymmenien muiden lajien köyhtymistä ja ekostysteemien muutosta, Kauppinen selittää.

    Hänen mukaansa pelkästään näiden kuuden lajin suojeleminen voisi pelastaa ison osan suomalaisen luonnon monimuotoisuudesta.

    – Ei luonnon monimuotoisuuden pelastaminen ja köyhtymisen estäminen ole vaikeaa. Otetaan vain muutama laji ja katsotaan, että ne esiintyvät luonnollisilla elinalueillaan elinvoimaisina. Silloin olisi rikkaita ekosysteemejä, Kauppinen selittää.

    Nämä kuusi lajia ovat eräänlaisia sateenvarjolajeja. Niiden suojelulla suojellaan monia muita lajeja. Mutta: Jotta näin kävisi, lajit pitäisi Kauppisen mukaan suojella ehdoitta, jopa ohi ihmisten etujen.

    – Jos asettaisimme nämä eliölajit kaiken muun toiminnan yläpuolelle ja päättäisimme, että mikään mitä teemme ei vähennä näitä lajeja, niin se veisi luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ihan hirveän paljon paremmalle tolalle.

    Kuulostaa yksinkertaiselta.

    Mutta aivan yksinkertaista se ei tietenkään ole. Elinkeinotoimintamme pitäisi suunnitella niin, että lajien elinolosuhteita ei enää heikennettäisi. Se vaatisi esimerkiksi todella radikaaleja tekoja metsien talouskäytössä.

    – Kun lajin säilyttäminen ja elinkeinotoiminta asetetaan vastakkain, elinkeinotoiminta voittaa aina. Aina voidaan sanoa, että se on vain yksi populaatio, että onhan näitä populaatioita. Mutta kaikki populaatiot ovat vain yksittäisiä, ja lopulta tulee vastaan se viimeinen.

    Kuukkelit eivät tiedä, kiihdyttääkö niiden asuttamien metsien hakkuita selluntuotanto vai energiantuotanto ja onko kyse pää- vai sivuvirroista. Mutta metsät vähenevät, sen ne huomaavat. Juha Kauppinen

    Kauppisen kuudella avainlajilla on jokaisella omat häviämisen syynsä, kuten liika metsästys, elinympäristöjen tuhoaminen tai ilmastonmuutos. Jokainen laji edustaa myös omaa elinympäristöään. Moni niistäkin on uhanalainen.

    – Kuudella lajilla ei tietenkään koko luontoa pelasteta, koska joukossa ei ole monien tärkeiden elinympäristöjen lajeja, kuten meriekosysteemien, kallioketojen tai lähteiden lajeja.

    Kauppisen ajatusleikissä, jossa nämä kuusi avainlajia asetetaan kaiken muun edelle, tehtäisiin näin:

    Isonuijasammalen säilymiseksi suojeltaisiin Suomen vähät lettosuot, jotka ovat isonuijasammalen elinpaikkoja ja ennallistettaisiin aiemmin ojitettuja soita.Kuukkelille synnytettäisiin yhtenäisiä, luonnontilaisia metsäalueita jättämällä metsiä hieman nykyistä enemmän kokonaan metsätalouden ulkopuolelle.Taimenille vapautettaisiin jokia, poistettaisiin joiltakin reiteiltä vesivoimaloiden patoja ja muita vaellusesteitä.Ruusuruohomaamehiläiselle synnytettäisiin lisää ketoja ja niittyjä, joilla ruusuruohot, sen ravintokasvit, voisivat kasvaa. Tämä auttaisi myös satoja muita keto- ja niittylajeja.Kultasirkun on vienyt Kiinan ja Kaakkois-Aasian massiivinen pikkulintupyynti. Sitä suitsittaisiin ja lopetettaisiin kosteikkojen raivaaminen Venäjällä kultasirkkujen muuttoreitin varrella.Jääleinikki on katoamassa ilmaston lämpenemisen takia, joten se vaatisi ilmastotoimia, lämpenemisen torjuntaa.Kauppisen lapsuuden metsässä on vielä luonnontilaisen kaltaisia osia ja tällaisia tiheitä, varttuneita talousmetsiä, jotka myös kelpaavat metsälinnuille.Nella Nuora / YleLuonnon suojelu on ihmisen suojelua

    Mitä väliä on sillä, jos hömötiainen katoaa?

    Virallinen vastaus on, että Suomi on sitoutunut kansainvälisillä sopimuksilla estämään monimuotoisuuden katoamisen, siinä onnistumatta. Kauppisen oma vastaus on kirjan pituinen: 350 sivua.

    – Minua vaivasi se, että en osannut selittää mitä pahaa on siinä, että monimuotoisuus hupenee.

    Ihminenkään ei elä ilman ekosysteemejä. Siksi luonnon suojeleminen on lopulta myös ihmisen suojelua. Lajien ja ekosysteemien olemassaolo takaa oman olemassaolomme.

    – Elinympäristöstämme tulee meille sitä huonompi paikka elää, mitä enemmän lajeja katoaa. Esimerkiksi tuholaishyönteisten massaesiintymiset voivat olla katastrofaaliset seuraavan 20 vuoden aikana, ja joudutaan esimerkiksi käyttämään paljon myrkkyjä, jos lintuja ei enää ole syömässä hyönteisiä.

    Ja vaikka ekosysteemit palautuisivatkin, niin kuin ne ovat tehneet sukupuuttoaaltojen jälkeen, se kestää miljoonia vuosia.

    – Säilymme ehkä hengissä, vaikka hyönteiset katoaisivat. Mutta haluammeko sellaista elämää? Haluammeko elää ilman luontoa?

    Nella Nuora / Yle

    Sitaattinostot ovat otteita Juha Kauppisen kirjasta Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista.

    Lue myös:

    Mitkä Suomen eläimet ovat vaarantuneet? Tältä sivulta voit tutkia selkärankaisten lajien tilannetta. Jokaisen lajin kohdalta näet uhanalaistumisen syyt sekä tulevaisuudessa vaikuttavat uhkatekijät.

    Saimaalle rakennettavan kanavan hintalappu olisi 14 miljoonaa euroa – Kutilan kanavan päärahoittajiksi toivotaan valtiota ja EU:ta

    Saimaalle rakennettavan kanavan hintalappu olisi 14 miljoonaa euroa – Kutilan kanavan päärahoittajiksi toivotaan valtiota ja EU:ta


    Kutilan kanavaa on suunniteltu Saimaalle yli sata vuotta. Suur-Saimaan ja Pien-Saimaan Taipalsaarella yhdistävä kanava on ottanut askeleen eteenpäin. Kanavan vaikutuksista on tehty kolme selvitystä, joissa tutkittiin mahdollisten pumppaamojen...

    Kutilan kanavaa on suunniteltu Saimaalle yli sata vuotta. Suur-Saimaan ja Pien-Saimaan Taipalsaarella yhdistävä kanava on ottanut askeleen eteenpäin.

    Kanavan vaikutuksista on tehty kolme selvitystä, joissa tutkittiin mahdollisten pumppaamojen sijaintia sekä kanavan ja pumppausten vaikutuksista Pien-Saimaan vedenlaatuun.

    Selvityksissä tuli ilmi, että hintaa Taipalsaarella sijaitsevalle Kutilan kanavalle tulisi 14 miljoonaa euroa, joista suurin osa menisi sillan rakentamiseen. Sillasta aiotaan tehdä niin korkea, että purjeveneet mahtuvat sen alta.

    – Sillan alituskorkeus tulisi olemaan 18,5 metriä eli purjeveneet pääsevät siitä vaivatta läpi. Siinä olisi silloin sama korkeus kuin Toijansalmen sillassa Taipalsaarella, sanoo ympäristöpäällikkö Matti Vaittinen Etelä-Karjalan liitosta.

    Väylän kulkusyvyys olisi 2,4 metriä ja leveys 25 metriä. Kanavalla pystyisivät liikennöimään sisävesillä liikkuvat risteilyalukset.

    Osansa budjetista veisivät myös tulevat pumppaamot, joiden parhaat sijaintipaikat selvityksen valossa ovat Kopinsalmi tai Käkeläntaipale. Pumppaamon tarkoitus on pumpata Suur-Saimaan vettä Pien-Saimaalle ja toisella pumpulla Maavedelle, jotta vedenlaatu paranisi.

    – Tällä hetkellä se Maavesi on hyvinkin sameaa ja rehevää vesialuetta. Jos se saadaan paremmaksi, niin kyllä se on mökkiläisten ja paikallisten asukkaiden mieleen, Vaittinen toteaa.

    Pumppaamon kustannukset olisivat hieman yli kaksi miljoonaa euroa.

    Suunnittelutoimiston havainnekuva Kutilan kanavasta.FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy"Ei voida olettaa, että kustannus kaatuisi alueen kuntien niskaan"

    Kutilan kanavaa on suunniteltu Saimaalle jo 1800-luvulla. Uusien selvityksien mukaan Kutilan kanava pumppaamoineen maksaisi 14 miljoonaa euroa.

    – Toki se on iso kustannus, toteaa Vaittinen.

    Maksumiehiksi eivät joutuisi ympäristöpäällikön mukaan ainoastaan kunnat. Mukaan toivotaan myös valtiota ja EU:ta.

    – Ei voida olettaa, että se kaatuisi alueen kuntien niskaan. Vaikka alueen panostakin tarvitaan, niin kyllähän tässä valtion ja EU:n täytyy olla suurimmat rahoittajat, sanoo ympäristöpäällikkö Matti Vaittinen.

    Kutilan kanavaa ei pidetä Etelä-Karjalan maakuntaliitossa vain vesiliikennehankkeena vaan sen tuloa perustellaan myös ympäristösyillä.

    – Tällä helpotettaisiin ja sujuvoitettaisiin liikennettä eteläisellä Saimaalla ja samalla paranisi vedenlaatu Pien-Saimaalla, ynnää Vaittinen.

    Selvitystyöt kanavan saamiseksi jatkuvat ja seuraavaksi vuorossa on luonto- ja ympäristövaikutusten arviointi.

    Kutilan kanavan ylittävän sillan korkeus olisi 18,5 metriä.FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy
    Lahopuu on elintärkeää jopa tuhansille eläinlajeille – metsänomistaja, näin autat uhanalaisia lajeja selviämään maillasi

    Lahopuu on elintärkeää jopa tuhansille eläinlajeille – metsänomistaja, näin autat uhanalaisia lajeja selviämään maillasi


    Vajaa kolmannes maamme uhanlaisista lajeista elää metsissä. Kysyimme kahdelta Luonnonvarakeskuksen asiantuntijalta, professori Anne Tolvaselta ja tutkija Juha Siitoselta vinkkejä, millaisilla keinoilla metsänomistaja voi auttaa uhanalaisia eläimiä...

    Vajaa kolmannes maamme uhanlaisista lajeista elää metsissä.

    Kysyimme kahdelta Luonnonvarakeskuksen asiantuntijalta, professori Anne Tolvaselta ja tutkija Juha Siitoselta vinkkejä, millaisilla keinoilla metsänomistaja voi auttaa uhanalaisia eläimiä ja lisätä samalla luonnon monimuotoisuutta metsässään. Luonnonvarakeskus on seurannut metsien tilaa ja kehitystä jo 1920-luvun alusta saakka.

    Tämän lisäksi haastattelimme suonenjokista metsätilallista Antti Lukkarista. Lukkarinen on opiskellut alaa ja väitellyt vuonna 2013 aiheesta Venäläisten lehtikuusialkuperien kasvurytmi, pituuskasvu ja elävyys kasvihuone- ja maasto-olosuhteissa Suomessa. Nyt hän jatkaa 1500-luvulla perustetun kotitilansa 13:ntena isäntänä.

    Talousmetsien luonnonhoito on jo tuttu käsite metsänomistajille. Luonnon monimuotoisuutta tukevat keinot esiteltiin 1990-luvulla. Tuolloin kerrottiin lahopuista, säästöpuista ja arvokkaiden elinympäristöjen suojelemisesta.

    Tässä jutussa esitellään myös viisi muuta keinoa. Aloitetaan kuitenkin tärkeimmästä.

    1. Lahopuun lisääminen

    Metsän eläimistä noin 20–25 prosenttia, eli noin 4 000–5 000 eri lajia, elää kuolleilla puilla. Tunnetuin esimerkki lahopuusta hyötyvästä eläimestä on valkoselkätikka.

    Lahopuuta muodostuu talousmetsiin koko ajan. Myrskyt kaatavat puita, lumikuormat katkovat puiden latvoja ja hyönteiset ja sienet tappavat yksittäisiä puita.

    Lahopuuta on eniten päätehakkuuikäisessä metsässä. Puut ovat tuolloin 80–100-vuotiaita. Tämänikäisessä metsässä on ehtinyt kuolla järeitä puita, jotka ovat lahonneet pystyyn. Päätehakkuussa käy kuitenkin yleensä niin, että pystyyn kuolleet kuivat puut korjataan energiapuuksi ja ne päätyvät polttoon.

    Pidemmälle lahonneet maapuut murskaantuvat puunkorjuun yhteydessä. Lopullisesti ne hautautuvat, kun metsää uudistetaan. Uudistuksessa maata muokataan ennen uusien puiden istuttamista.

    Tällä hetkellä arvioidaan, että Suomen metsissä olevan lahopuun määrä saataisiin kaksinkertaistettua pitkällä aikavälillä kahden eri keinon avulla. Ensinnäkin metsissä jo oleva lahopuu säästettäisiin hakkuiden yhteydessä ja toiseksi hakatulle aukolle jätettäisiin tuplasti enemmän säästöpuita kuin mitä tällä hetkellä jätetään.

    Tuolloin lahopuuta olisi noin kymmenen kuutiometriä hehtaarilla.

    Lahopuuhun liittyy myös väärää tietoa ja uskomuksia. Siitä kerrotaan enemmän tämän jutun lopussa.

    2. Tekopökkelöt

    Tekopökkelöt ovat ihmisen tarkoituksella korkeaksi jättämiä kantoja. Tekopökkelöitä voi tehdä sekä päätehakkuun että harvennushakkuun yhteydessä. Paahteisilla paikoilla hakkuuaukealla olevissa tekopökkelöissä elää monipuolinen hyönteislajisto: kukkajääriä, muita lahopuukovakuoriaisia, näiden käytävissä pesiviä petopistiäisiä ja erakkomehiläisiä.

    Hieskoivusta tehty tekopökkelö suonenjokisen Antti Lukkarisen taimikossa.Antti Karhunen / Yle

    Metsän sisään tehdyt tekopökkelöt voivat puolestaan auttaa esimerkiksi sopivien pesäpaikkojen puutteesta kärsiviä hömötiaisia ja muita kolopesijöitä.

    3. Monipuolinen puusto

    Talousmetsässä kasvaa usein vain samanikäistä tiettyä puulajia. Metsän eläinlajit hyötyisivät eri-ikäisestä ja monipuolisemmasta puulajistosta, unohtamatta tärkeää lahopuuta. Monipuolisuutta voi edistää tekemällä metsään aukkoja.

    Pienaukko voi olla 0,1–0,3 hehtaarin kokoinen aukko talousmetsässä, jonne jätetään puuston poiston yhteydessä jo siellä olevat lahopuut. Horsma-vatukko-risukko-ajan jälkeen metsä uudistuu luontaisesti, kun aukolle alkaa kasvaa ensimmäisenä lehtipuita. Alkuvaiheessa ala houkuttelee avoimien paikkojen lajistoa, kuten perhosia ja petopistiäisiä.

    Muutos on kuitenkin hidas ja kestää vähintään vuosikymmeniä.

    4. Säästöpuut

    Säästöpuita jätetään pystyyn hakkuuaukioille. Esimerkiksi vapaaehtoisen metsäsertifioinnin kriteerit ja hyvän metsänhoidon suositukset edellyttävät säästöpuiden jättämistä.

    Säästöpuiden kohdalla on hyvä vaihtoehto suosia puita, joilla on erikoistunut lajisto. Tästä hyvä esimerkki on pehmeä haapa, joka on tärkeä puu monelle hyönteiselle ja kolopesijälle. Pihlaja, raita, harmaaleppä ja tervaleppä ovat myös puita, joiden taloudellinen arvo on pieni, mutta arvo luonnon monimuotoisuudelle on suuri.

    Tällaisten puiden puuttuessa säästöpuu voi olla koivu tai järeä mänty tai kuusi. Kannattaa muistaa, että myös vikaiset puut kelpaavat säästöpuiksi, koska ne kelottuvat pystyyn.

    5. Harvennuksista luopuminen

    Harvennushakkuut vähentävät lahopuun määrää keski-ikäisessä (n. 50–60-vuotiaassa) talousmetsässä. Harventamalla tehdään tilaa kasvatettavalle puustolle ja heikot ja vähempi arvoiset puut poistetaan. Jos puut saavat kasvaa ilman harvennusta, ne joutuvat kilpailemaan elintilastaan. Tällöin kilpailun häviävät puut päätyvät lahopuuksi kuin itsestään.

    6. Jatkuva kasvatus

    Talousmetsän jatkuva kasvatus tarkoittaa, että puustoltaan eri-ikäisestä metsästä kaadetaan vain suurimmat puut. Tästä hyötyy varsinkin mustikka, metsän tärkeä sateenvarjolaji, joka tarjoaa suojaa ja ravintoa monille eläimille. Mustikka houkuttelee paikalle esimerkiksi kanalintuja.

    7. Arvokkaat elinympäristöt

    Erityisen tärkeät elinympäristöt määritellään metsälaissa ja ne ovat rauhoitettuja alueita. Erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat muun muassa puronvarsimetsät, lehtolaikut, ojittamattomat korvet, jyrkänteet alusmetsineen ja niukkapuustoiset kalliot ja louhikot. Muita arvokkaita elinympäristöjä ovat rantametsät, pienkosteikot sekä suon ja kivennäismaan vaihettumisvyöhykkeet.

    Kun arvokkaat elinympäristöt rajataan hakkuiden ulkopuolelle, niistä kehittyy ajan mittaan puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia ja runsaslahopuustoisia laikkuja talousmetsiin.

    Vastuu metsälakikohteiden säilyttämisestä on metsänomistajalla. Kohteita voi ilmoittaa vapaaehtoisesti Metsäkeskukseen.

    8. Kulotus

    Tuli on tehokas tapa ennallistaa metsää. Metsien poltto on yleisintä luonnonsuojelualueilla. Talousmetsässä kulotus on vähentynyt, koska se on kallista ja riskialtista.

    "Aina voi tehdä enemmän"

    Suonenjokinen Antti Lukkarinen seisoo 12 vuotta vanhan kuusitaimikon vieressä. Kuusten lomassa on edelleen pystyssä palstalle säästöpuiksi jätettyjä haapoja ja muutama hieskoivusta tehty tekopökkelö.

    Lukkarinen tietää paljonko hänen metsissään kasvaa puuta, mutta tarkkaa tietoa lahopuun määrästä hänellä ei ole.

    – Metsät ovat aika hyvin hoidettuja talousmetsiä, joten arvioin, että lahopuun määrä on melko vähäinen. Kun lasketaan taimikot, kasvavat metsät ja vanhat metsät yhteen, niin keskimäärin hehtaarilla on lahopuuta noin kolmesta neljään kuutiometriä.

    Vähäinen määrä johtuu tavasta, jolla metsiä on hoidettu jo kauan. Lahopuuta ei synny, jos metsän kasvatukseen liittyvät toimenpiteet tehdään ajallaan.

    – Esimerkiksi säästöpuut ovat aika uusi asia, joka tuli vasta 90-luvulla. Ja metsät ovat olleet olemassa jo sitä ennen.

    Antti Lukkarinen on kotitilansa 13. isäntä. Tilan historia ulottuu 1500-luvulle kaskiviljelyn aikaan. Metsätalouteen tilalla on keskitytty viimeisen 25 vuoden aikana. Antti Karhunen / Yle

    Lukkarinen noudattaa PEFC-sertifioiduissa metsissään voimassa olevia suosituksia. Niiden mukaan säästöpuita tulee jättää uudistushakkuiden yhteydessä 10 kappaletta hehtaarille. Kasvatusmetsien harvennuksissa säästöpuita jätetään pari kappaletta hehtaarille. Lukkarinen tekee säästöpuiksi valituista puista tekopökkelöitä.

    – Tietysti aina voi tehdä enemmän.

    Mutta jotta tehtäisiin enemmän, tarjolla pitäisi olla porkkana.

    Esimerkiksi jos hakkuun yhteydessä jättäisi suosituksia enemmän säästöpuita, ylimääräisistä säästöpuista saisi korvauksen. Korvaus voitaisiin maksaa joko KEMERA-rahoituksen kautta tai vaihtoehtoisesti säästöpuiden arvon voisi vähentää metsätalouden verotuksessa.

    – Uskon, että tällä tavalla säästöpuiden määrä räjähtäisi metsissä.

    Lukkarinen perustelee ehdotusta sillä, että säästöpuut ovat aina metsänomistajan tilistä pois ja metsätalous on rankasti verotettua.

    – Kaikki toimenpiteet joutuu miettimään tarkkaan, että homma pysyy kannattavana.

    Hommat pitää hoitaa siten, että kylällä kärsii kävellä selkä suorana Antti Lukkarinen

    Säästöpuiden kustannus metsänomistajalle riippuu siitä, minkälaisia puita säästöpuiksi jätetään ja montako kuutiota niitä on. Vaihteluväli on euromääräisesti suuri, mutta Lukkarinen arvioi, että kustannus on muutamia satoja euroja per hehtaari, jos tavoitteena on kymmenen säästöpuuta hehtaarilla.

    Pienaukkohakkuilla ja jatkuvan kasvatuksen hakkuilla tilanne on se, että hakkuutyön kustannukset ovat avohakkuuta suuremmat. Eli vaikka kyseessä olisi samankokoiset suuret vanhat puut kuin avohakkuulla, niistä saa vain harvennuspuun hinnan.

    Nelikymppinen metsätilan isäntä kantaa vastuun luonnon monimuotoisuudesta. Metsänhoidossa hän ottaa huomioon myös metsien virkistysarvon.

    – Hommat pitää hoitaa siten, että kylällä kärsii kävellä selkä suorana.

    Houkutteleeko lahopuu metsään tuholaisia?

    Tehokkain keino uhanalaisten eläinten auttamiseksi on siis lisätä lahopuun määrää metsissä. Mutta onko lahopuu uhka metsän puille, kuten usein luullaan?

    Asiasta on vallalla paljon virheellisiä käsityksiä. Yksi niistä liittyy kuusia tuhoavaan kirjanpainajaan.

    Kuusi on hyvin lyhyen jakson ajan sopiva kohde kirjanpainajalle. Kirjanpainaja käyttää ravinnokseen vain tuoreita vastakaatuneita kuusia. Esimerkiksi viime talvena kaatuneet kuuset, jotka ovat vielä vihreitä, ovat tänä keväänä sopiva ravinnonlähde sen toukille. Vanhemman kuusen happamoitunut nila ei kelpaa niille. Lahopuut eivät houkuttele kirjanpainajaa paikalle.

    Lahopuut eivät levitä myöskään aktiivisesti juurikääpää. Juurikäävän itiöitä on ilmassa joka tapauksessa. Sen leviämisen kannalta keskeisessä roolissa ovat tuoreet kantopinnat, jotka käsitellään juurikääpää vastaan.

    Antti Lukkarinen muistuttaa metsälaista joka edellyttää, että jos metsässä on esimerkiksi myrskyn kaatamia puita yli 10 kuutiometriä hehtaarilla, ne on kerättävä pois.

    Metsänomistaja on myös korvausvelvollinen, jos metsää vahingoittavat tuholaiset leviävät naapurin metsään.

    KHO:

    KHO: "Mini-Vuotosta" ei tule


    Tästä on kyseKHO tyrmäsi Vuotoksen tekoallas- ja voimalaitossuunnitelmat vuonna 2002.Lapin liitto ryhtyi sen jälkeen ajamaan Itä-Lappiin "tulvasuojeluallasta", jolla olisi myös tuotettu sähköä.Valtioneuvosto päätti helmikuussa 2018, että...

    Tästä on kyseKHO tyrmäsi Vuotoksen tekoallas- ja voimalaitossuunnitelmat vuonna 2002.Lapin liitto ryhtyi sen jälkeen ajamaan Itä-Lappiin "tulvasuojeluallasta", jolla olisi myös tuotettu sähköä.Valtioneuvosto päätti helmikuussa 2018, että Natura 2000 -suojelua ei voi purkaa Kemihaaran soilla.Suojelupäätös voidaan lain mukaan purkaa, jos painavat syyt puoltavat sitä JA mitään vaihtoehtoja ei ole.Huhtikuussa 2019 KHO otti saman kannan kuin valtioneuvosto: vaihtoehtoja on olemassa, suojelua ei pureta.

    Korkein hallinto-oikeus (KHO) on pitänyt voimassa kiellon, joka koskee Itä-Lapissa Kemihaaran Natura-suojelusoiden muuttamista tekoaltaaksi. Muun muassa Rovaniemen kaupunki vaati oikeutta kumoamaan valtioneuvoston päätöksen, jolla se kielsi viime vuonna Lapin liittoa muuttamasta maakuntakaavaa siten, että Pelkosenniemelle varattaisiin alue Kemihaaran tulvasuojelualtaalle eli "mini-Vuotokselle".

    Lapin liitto on ajanut Vuotos-hankkeen kaatumisen jälkeen Itä-Lappiin Kemijoen yläjuoksulle pienempää tekoallasta, jota käytettäisiin energiantuotantoon sekä kevättulvien torjuntaan.

    Liiton mukaan Kemihaaran tulvasuojeluallas olisi ainoa keino suojella Kemijärven ja Rovaniemen kaupunkeja kaikista suurimmilta tulvilta, joita esiintyy keskimäärin kerran 250 vuodessa.

    KHO: Vaihtoehtoja on muitakin

    Sekä valtioneuvosto että KHO perustelivat kieltoaan sillä, että Kemijoen suurtulvien ehkäisyyn on muitakin vaihtoehtoja kuin Kemihaaran tekoaltaan rakentaminen.

    Poikkeuksellisen vaaralliset tulvat voidaan niiden mukaan taltuttaa esimerkiksi toimenpidekokonaisuudella, joka sisältää Kemijärven säännöstelyrajan väliaikaisen ylittämisen, Olkkajärven säännöstelyn ja tulvapenkereet Rovaniemellä.

    Lain mukaan suojelualueita voidaan purkaa vain, jos erittäin painava yleinen etu vaatii sitä ja sille on pakottava tarve eikä mitään vaihtoehtoja ei ole.

    Vuotos-alueen kunnat vastustavat "mini-Vuotostakin"

    Korkeimpaan hallinto-oikeuteen oli valittanut Rovaniemen kaupunki, kaksi rovaniemeläistä asukasyhdistystä sekä kolme yksityishenkilöä Rovaniemeltä. KHO jätti yksityisten ihmisten valitukset käsittelemättä, koska oikeuden mukaan heillä ei ole oikeutta valittaa päätöksestä.

    KHO sai kieltoa puoltavia lausuntoja muun muassa Lapin ely-keskukselta, Metsähallitukselta, Suomen luonnonsuojeluliitolta ja Pelkosenniemen kunnalta.

    Pelkosenniemen lisäksi muutkin Vuotos-alueen kunnat vastustavat Kemihaaran tekoallashanketta.

    Lapin liitto: Odotettu päätös

    Lapin liitto pitää korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä Kemihaaran altaasta odotettuna. Maakuntajohtaja Mika Riipi sanoo, että Lapin liiton hallitus päätti jo noin vuosi sitten tyytyä valtioneuvoston päätökseen eikä valittanut siitä.

    – Se tarkoittaa, että emme enää edistä hanketta.

    Seuraavaksi Lapin liitossa odotetaan, mitä ministeriö sanoo Sallatunturin matkailualueen laajentamisesta Natura-alueelle. Hakemus on ollut ympäristöministeriön pöydällä pian puolitoista vuotta. Maakuntajohtaja odottaa, että seuraavan hallituksen ympäristöministeri päättää asiasta.

    – Jos tämäkin hakemus hylätään, mietimme päätöksestä valittamista. Siinä vaiheessa Natura alkaa olla ongelma, Riipi sanoo.

    Sallatunturin tapauksessa rinnealuetta laajennettaisiin noin hehtaarin verran Natura-alueelle. Sallan kunta on ajanut hanketta.

    Korjattu 12.4.2019 klo 7:01 ensimmäistä kappaletta: KHO:een valitti mm. Rovaniemen kaupunki, ei Lapin liitto.

    Lue lisää

    Rovaniemi valittaa Kemihaara-päätöksestä – Lapin liitto tyytyy valtioneuvoston ratkaisuun

    Lapin maakuntajohtaja: Kemihaaran tulvasuojeluallas on parempi unohtaa

    Porohoitajat tyytyväisiä Vuotoksen tekojärven hylkäämiseen

    Joko vuosikymmenien taistelu tekoaltaan rakentamisesta loppui Lapissa? – Maakuntajohtaja pettyi, luonnonsuojelijat huokaisivat helpotuksesta

    Yle Areena: Vuotoksen Kemihaaran korvaussopimus osin lainvastainen (23.8.2013)

    Ruisrockista tuttu Ruissalo liikennekaaoksessa – saaren tunnetuin asukas, Arno Kasvi, toivoo toista siltaa autoliikenteen vähentämiseksi

    Ruisrockista tuttu Ruissalo liikennekaaoksessa – saaren tunnetuin asukas, Arno Kasvi, toivoo toista siltaa autoliikenteen vähentämiseksi


    Puutarhaneuvos Arno Kasvi kaivaa repustaan keltaisen huomioliivin. Keväinen lauantai on tuonut runsaasti kävijöitä Ruissaloon. Kasvi ohjaa vapaaehtoisena paikoitusta Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan parkkipaikalla. Hän pelkää, että joku...

    Puutarhaneuvos Arno Kasvi kaivaa repustaan keltaisen huomioliivin. Keväinen lauantai on tuonut runsaasti kävijöitä Ruissaloon. Kasvi ohjaa vapaaehtoisena paikoitusta Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan parkkipaikalla. Hän pelkää, että joku jää auton alle ruuhkaisella Ruissalon suoralla.

    – Ruissalon suora on vaarallinen paikka. Odotan, milloin onnettomuus tapahtuu ja kenen vastuulla onnettomuus on. Tässä on vastapäätä linja-autopysäkki ja autot ajavat kovaa vauhtia ohi, kertoo Kasvi.

    Pelkästään Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa käy vuosittain 40 000 kävijää Turun kaupungin tilastojen mukaan. Arno Kasvi työskenteli kolmekymmentä vuotta kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhurina. Hän on nähnyt, miten yleisö on alkanut innostua omasta puutarhastaan. Eläkkeellä oleva Kasvi toivoo parannuksia, jotta käynti Ruissalossa olisi turvallista.

    Puutarhaneuvos Arno Kasvi ohjaa paikoitusta vapaaehtoisesti ruuhka-aikoina kasvitieteellisen puutarhan parkkipaikoilla.Minna Rosvall / Yle

    Kasvi on ollut aiemminkin huolissaan yleisön turvallisuudesta. Hän on toivonut muun muassa puiden leikkaamista Ruisrock-alueen läheltä.

    Uusimmat toiveensa Kasvi on kirjannut vision muotoon ja kertonut siitä jo viranomaisille. Liikenteeseen liittyvien asioiden lisäksi hän toivoo muun muassa punkeista varoittavia tauluja Ruissalon sillan tuntumaan ja metsäkauriiden jatkuvaa vähentämistä. Niissä on punkkeja, joita ne levittävät rannoille ja pihoille. Kauriit tuhoavat muun muassa mustikanvarpuja, kukkia ja Ruissalossa asuvien puutarhoja.

    Toinen silta olisi Arno Kasvin toive

    Puutarhaneuvos Arno Kasvin yksi uudistustoive liittyy uuden sillan rakentamiseen. Hän on ehdottanut uutta siltaa aiemminkin.

    Yle

    – Ruissalossa kaikkien tänne ajavien on mentävä samaa tietä takaisin eli samalta sillalta takaisin kaupunkiin. On kummallista, että Raumalla tehdään siltoja Arabiaan, ja kuskataan niitä toiselle puolelle maailmaa. Me emme silti saa hotellin campingalueen päästä vaikka kesän ajaksi siltaa Pansion puolelle, Kasvi sanoo.

    Kaupunkisuunnittelujohtaja Timo Hintsanen on pyöräillyt keväisenä lauantaina tapaamaan Arno Kasvia Ruissaloon. Hän on nähnyt parkkipaikat, joissa on runsaasti autoja. Hintsanen myöntää, että yksityisautoilun suosio näkyy saarella, mutta sillan rakentamiselle hän ei lämpene.

    – Liikennesuunnittelun periaatteita on se, että jos väyliä rakennetaan lisää, se lisää liikennettä. Kaupunki on jo pystynyt vähentämään liikennettä vesibussiyhteydellä. Kun lisäämme siihen kaupunkipyörien käytön, autoilu vähenee, Hintsanen sanoo.

    Kaupunkisuunnittelujohtaja Timo Hintsanen tutustui puutarhaneuvos Arno Kasvin visioihin Ruissalon kehittämiseksi.Minna Rosvall / YleRobottibussi voisi olla tulevaisuuden vaihtoehto

    Puutarhaneuvos Arno Kasvi suhtautuu autoilun vähentämiseen rauhallisesti. Hänen mielestään se ei ole vaihtoehto, vaikka Ruisrockin ja juoksutapahtumien aikaan siitä on saatu hyviä kokemuksia.

    Kaupunkisuunnittelujohtaja Timo Hintsanen ehdottaa robottibussia.

    – Robottibussiliikenne sopisi tänne hyvin, sillä Ruissalossa ei ole paljon risteävää liikennettä. Saaressa on selkeä pääväylä, ja bussi voisi kulkea sitä edestakaisin. Tätä voisimme ideoida, sanoo Hintsanen.

    Ruissalossa retkeilemässä ollut Päivi Laine on samoilla linjoilla Arno Kasvin kanssa.

    – Liikennemäärät alkavat olla suuret, mutta Ruissalo on turkulaisten henkireikä. On hankalaa, jos autoliikennettä rajoitettaisiin, hän pohtii.

    Kalle Forsblom saapui saarelle autolla, mutta pohti myös muita vaihtoehtoja.

    – Katsoin aamulla, kulkeeko lautta jo, mutta ei kulkenut. Oli pakko tulla autolla, kertoo Forsblom.

    Fölin vesibussiliikenne aloittaa liikennöinnin vuoden 2019 osalta 20. toukokuuta ja jatkaa syyskuun puoliväliin saakka.

    Ruissalo-opastuksen siirto kartanolle

    Puutarhaneuvos Arno Kasvin mielestä opastuskeskuksen ja Ruissalon infon siirto Ruissalon telakan lähistöltä kasvitieteelliseen puutarhaan on lisännyt ruuhkia puutarhalla. Kasvi toivoo niiden siirtoa Ruissalon kartanon tiloihin.

    – Kartanolle on kaksi tietä. Sinne pääsee Ruissalon bussilla. Siellä on hyvät parkkipaikat valmiina. Kartanon mäellä ei ole mitään säilytettävää, joten sinne voisi rakentaa vaikka uusia tiloja, pohtii Kasvi.

    Ideana tämä miellyttää myös kaupunkisuunnittelujohtaja Timo Hintsasta.

    – Mitä lähempänä siltaa erilaiset kohteet ovat, sitä vähemmän se synnyttää liikennettä täällä saaren sisäosissa. Tämä on hyvä ajatus, myöntää Hintsanen.

    Hintsanen arvostaa Arno Kasvin aktiivisuutta ja kokemusta Ruissalon olojen tuntijana. Hän lupaa, etteivät Kasvin ajatukset jää pöytälaatikkoon, vaan ne otetaan pohdittaviksi.

    Kasvitieteellisen puutarhan krookukset ovat jo auenneet.Minna Rosvall / Yle

    Kommentoi aihetta! Keskustelu sulkeutuu kello 18.

    Mursut kiipeävät ilmastonmuutoksen takia kalliolle ja syöksyvät kuolemaan – pakenevatko ne jääkarhuja vai onko syynä heikko näkö?

    Mursut kiipeävät ilmastonmuutoksen takia kalliolle ja syöksyvät kuolemaan – pakenevatko ne jääkarhuja vai onko syynä heikko näkö?


    Suuri joukko mursuja saapuu joka vuosi tietylle rannalle Venäjällä lepäämään. Nyt näiden mursujen käyttäytyminen on herättänyt kansainvälistä huomiota. Aiemmin ne kokoontuivat jääkentille. Ilmastonmuutoksen takia merialueen jäätiköt...

    Suuri joukko mursuja saapuu joka vuosi tietylle rannalle Venäjällä lepäämään. Nyt näiden mursujen käyttäytyminen on herättänyt kansainvälistä huomiota.

    Aiemmin ne kokoontuivat jääkentille. Ilmastonmuutoksen takia merialueen jäätiköt ovat kuitenkin kutistuneet ja mursut ovat entistä ahtaammalla tuossa rannan kokoontumispaikassaan.

    Jotkut mursuista etsivät väljempää tilaa ja alkavat sen takia kiivetä 80 metrin korkeudessa olevalle vuorenrinteen tasanteelle.

    Ongelmana on vain se, että mursut eivät osaa laskeutua turvallisesti alas ja sen takia kielekkeellä olo päättyy monesti putoamiseen ja varmaan kuolemaan.

    Netflixin Our Planet -luontodokumentissa näytetään pysäyttävä jakso mursuista. Katso video tästä linkistä: Netflixin Our Planet -luontodokumentti

    Vajaan kilometrin matkalta dokumentin kuvausryhmä löysi arviolta 200–300 kuollutta mursua.

    Video herättänyt myös kritiikkiä

    Kuuluisan luontodokumentaristi David Attenboroughin Netflixille tekemän Our Planet -sarjan Frozen Worlds -jaksossa mursujen käytöksen syyksi kerrotaan jäätiköiden katoaminen ja mursujen heikko näkö maalla.

    Attenboroughin kertoman mukaan jopa 100 000 mursua kerääntyisi samoille rannoille, koska niiden luontaiset oleskelujäätiköt ovat siirtyneet pohjoisemmaksi.

    Mursujen tuhovideota on myös arvosteltu muun muassa luontopornoksi ja ilmastoahdistuksen lietsonnaksi. Daily Mailin artikkelissa tutkijat arvioivat mursujen käytöksen syyksi uhkaavat jääkarhut.

    Mursujen siirryttyä yhä enemmän oleskelemaan maalle, ne häiriintyvät Daily Mailin haastattelemien tutkijoiden mukaan paitsi jääkarhuista myös uteliaista ihmisistä ja lentokoneiden melusta.

    Ekokatastrofin ruotiminen toi Kriitikin kannukset Ilja Lehtiselle

    Ekokatastrofin ruotiminen toi Kriitikin kannukset Ilja Lehtiselle


    Kritiikin kannukset saa Taideyliopiston teatterikorkeakoulun kasvatti, dramaturgi ja näytelmäkirjailija, Ilja Lehtinen (s. 1980). Palkintolautakunta vaikuttui hänen näytelmästään Elinvoima, joka käsittelee ilmastonmuutosta ja ekokatastrofia....

    Kritiikin kannukset saa Taideyliopiston teatterikorkeakoulun kasvatti, dramaturgi ja näytelmäkirjailija, Ilja Lehtinen (s. 1980). Palkintolautakunta vaikuttui hänen näytelmästään Elinvoima, joka käsittelee ilmastonmuutosta ja ekokatastrofia. Helsingin Sanomien kriitikko Maria Säkö piti näytelmää täysosumana.

    Lehtinen kertoo puhelimessa olevansa yllättynyt tunnustuksesta.

    – Kyllä se hienolta tuntuu. Elinvoimassa on selvästi ollut jotain sellaista, joka on koskettanut ja puhutellut myös laajemmin, Lehtinen sanoo.

    Näytelmän teksti käsittelee sekä ympäristöahdistusta että ihmisen suhdetta metsään. Siinä käydään läpi tuntemuksia, jotka Lehtisen mukaan liittyvät käynnissä olevaan ympäristökatastrofiin.

    – Nämä aiheet ovat kiinnostaneet minua aina. On vaikea käsittää, miten niitä voisi olla ajattelematta, Lehtinen sanoo.

    Elinvoimassa Lehtinen tutkii Suomen metsien käyttöä, hyödyntämistä ja varjelemista. Hän tarkastelee näytelmässä myös metsänhoitopolitiikan seurauksia. Juryn mukaan Lehtinen on paneutunut aiheeseensa, eikä tarjoa yksinkertaisia ratkaisuja tai sorru latteisiin johtopäätöksiin.

    Elinvoima on Lehtisen opinnäyte dramaturgian maisteritutkintoon Teatterikorkeakoulussa.

    Hän suunnittelee parhaillaan uutta näyttämöteosta Universumille, vapaan kentän teatterikoalitiolle. Sen lisäksi Lehtinen on mukana Radioteatterin käsikirjoitusprojektissa.

    Kritiikin kannukset jakaa Suomen arvostelijain liitto. Tunnustus perustettiin vuonna 1961.

    Venäjällä vangitut ja häkeissä pidetyt valaat vapautetaan luontoon – Valaiden puolesta puhui myös presidentti Putin

    Venäjällä vangitut ja häkeissä pidetyt valaat vapautetaan luontoon – Valaiden puolesta puhui myös presidentti Putin


    Venäjän viranomaiset ovat määränneet, että Tyynenmeren rannalla sijaitsevassa laitoksessa olevat valaat on päästettävä vapaiksi. Luonnonsuojelijat ovat olleet pöyristyneitä Nahodkan kaupungin tuntumassa, Vladivostokin alueella olevan...

    Venäjän viranomaiset ovat määränneet, että Tyynenmeren rannalla sijaitsevassa laitoksessa olevat valaat on päästettävä vapaiksi.

    Luonnonsuojelijat ovat olleet pöyristyneitä Nahodkan kaupungin tuntumassa, Vladivostokin alueella olevan yrityksen toiminnasta. Yritys on koonnut merenrannalle rakennettuihin häkkimäisiin rakennelmiin satakunta valasta, jotka on tiettävästi tarkoitus myydä Kiinaan.

    Häkeissä on ollut kymmenen miekkavalasta ja 87 maitovalasta.

    Ilmakuva alueesta 1. maaliskuuta, jolla laittomasti pyydystettyjä miekka- ja maitovalaita on pidetty ja pidetään vangittuina Nahodkan kaupungin lähistöllä Itä-Venäjällä tarkoituksena myydä niitä Kiinan huvipuistoihin. AOP

    Luonnonsuojelijoiden mukaan häkit ovat valaille aivan liian ahtaat. Valaat eivät kunnolla mahdu uimaan niissä. Vesi on liian matalaa ja olosuhteet muutenkin liian kylmät kyseisille lajeille.

    Tunnettu valtameritutkija Jean-Michel Cousteau saapui Nahodkaan perjantaina. Hän on luvannut auttaa Venäjän viranomaisia palauttamaan eläimet luontoon. Cousteau on maailmankuulun tutkijan ja luontodokumenttien tekijän Jacques Cousteaun poika.

    Vapauttaminen kesällä

    Cousteau ja Venäjän Kaukoidän alueen kuvernööri Oleg Kozhemjako ovat julkaisseet yhteisen tiedotteen, jonka mukaan valaat päästetään vapaiksi.

    Myös Venäjän presidentti Vladimir Putin on ottanut kantaa valaiden puolesta. Hän on määrännyt viranomaiset tutkimaan tapauksen ja vapauttamaan eläimet.

    Valaiden säilytyspaikka Venäjän KaukoidässäYle Uutisgrafiikka

    Neljä valaiden pyydystämiseen osallistunutta yritystä onkin jo saanut syytteet Venäjän turvallisuuspalvelulta FSB:ltä.

    Cousteaun ja venäläisasiantuntijoiden laatiman suunnitelman mukaan valaita ei voida vapauttaa välittömästi. Ne siirretään aluksi väljempiin tiloihin, missä ne voivat toipua ahtauden aiheuttamasta stressistä ja mahdollisista vammoistaan.

    Maitovalas lähikuvassa. AOP

    Hoitajat yrittävät saada ne keräämään itse suuremman osan ravinnostaan, jotta ne eivät enää kiinnittäisi yhtä paljon huomiota niitä ruokkiviin ihmisiin.

    Vapauttaminen tapahtunee kesällä, kun vedet ovat lämmenneet ja valaat toipuneet pahimmasta, kertoo esimerkiksi Fox News.

    Valaat ovat hyvin arvokkaita pimeillä markkinoilla. Yhdestä miekkavalaasta voidaan maksaa jopa viisi miljoonaa dollaria.

    Valasaltaita ilmakuvassa.AOP

    Valaita ostavat erityisesti kiinalaiset välittäjät, jotka myyvät niitä Kiinaan perustettaviin meriakvaarioihin. Kiinassa on tätä nykyä toiminnassa yli 60 meriakvaariota ja kymmeniä muita on suunnitteilla, kertoo CBC-uutiskanava.

    Häviävätkö lepakot luolista? Miten käy perhosten? Luontoväki huolissaan nelostien varren marketsuunnitelmasta

    Häviävätkö lepakot luolista? Miten käy perhosten? Luontoväki huolissaan nelostien varren marketsuunnitelmasta


    Tästä on kyseOsuuskauppa Hämeenmaa haluaa rakentaa Prisman Heinolaan.Kaavailtu alue sijaitsee Sinilähteen ja Tähtiniemen kaupunginosissa, moottoritien varressa. Rakentaminen vaatii kaavamuutoksen.Luontoväen mielestä alueelle ei saa rakentaa, koska...

    Tästä on kyseOsuuskauppa Hämeenmaa haluaa rakentaa Prisman Heinolaan.Kaavailtu alue sijaitsee Sinilähteen ja Tähtiniemen kaupunginosissa, moottoritien varressa. Rakentaminen vaatii kaavamuutoksen.Luontoväen mielestä alueelle ei saa rakentaa, koska louhinnat tuhoavat uhanalaisia lajeja ja luonnon monimuotoisuutta.

    Heinolalaisen metsätien päässä kulkijan silmien eteen avautuu vaikuttava kalliorinne. Kallio kätkee sisälleen luolaston.

    Luolastoa suojelee jykevä teräsovi, jonka ympärille on muurattu tiiliseinä. Paikan nahkasiipisille asukkaille on jätetty seinämään kulkuaukko vapaata liikkumista varten.

    Heinolan Apajalahden louhos rakennettiin sotien aikaan valtion viinavarastoksi. Louhoksen kolmea luolaa ei ole alkuperäiseen tarkoitukseen käytetty koskaan. Ajan myötä louhos siirtyi Heinolan kaupungin omistukseen.

    Apajalahden louhoksen luolat on todettu useampien havaintojen perusteella luonnonsuojelulain tarkoittamaksi lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi.

    Apajalahden luolissa on tehty havaintoja pohjanlepakosta, vesisiipasta, korvayököstä ja viiksi- tai isoviiksisiipasta. Kuvassa korvayökkö.Timo Metsänen / Luontoselvitys Metsänen

    Luolien pimeys, kosteus ja lämpötila ovat lepakoiden elintavoille oivalliset.

    – Vastaavia on Suomessa vähän. Päijät-Hämeessä luolasto on mittakaavassaan ainoa, toteaa inventointia luolissa joitakin vuosia sitten tehnyt Timo Metsänen Luontoselvitys Metsäsestä.

    Tutkimuksen tekeminen lepakoiden määrästä on haastavaa. Niiden todellista määrää on Metsäsen mukaan vaikea arvioida.

    – Lepakot piiloutuvat pimeässä tehokkaasti, etsiytyvät pieniin koloihin ja parinkymmenen metrin korkeuteen kohoavista holveista niitä on vaikea havaita.

    Sisäkuvaa Apajalahden louhoksen käytävästä. Käytävien pässä sijaitsevat luolat kohoavat parinkymmenen metrin korkeuteen.Tuija Veirto / YleMoottoritien asiakasvirrat houkuttavat

    Nyt luolaston läheisyyteen suunnitellaan rakentamista. Osuuskauppa Hämeenmaan tavoitteena on sijoittaa uusi Prisma Heinolaan. Paikka moottoritien eteläisen liittymän länsipuolella houkuttelee.

    – Haluamme tavoittaa niin Heinolan seudun kuin moottoriteitä liikkuvien asiakasvirrat. Tavoitteena on noin miljoona asiakasta vuositasolla, kertoo Hämeenmaan kiinteistöjohtaja Ari Järvinen.

    Hämeenmaan kiinteistöjohtaja Ari JärvinenTuija Veirto / Yle

    Kaupunki on kaavoittanut Tähtiniemeen marketrakentamista, mutta Hämeenmaan havittelema paikka vaatii kaavamuutoksen. Samalla tontilla Citymarketin kanssa olisi rakennusoikeutta jäljellä, mutta siihen ei Prismaa haluta.

    – Tontti on aika pieni, vaikka sitä olisi kaiketi mahdollisuus laajentaa vähän. Parkkipaikkaalue pitäisi rakentaa kahteen kerrokseen. Myös korkeuserot ovat isot, perustelee kiinteistöjohtaja Järvinen.

    Kaavaluonnos uuden Prisman sijoituspaikasta Heinolan Tähtiniemeen. Rakentaminen maastoon vaatii mittavia louhintoja. Tuija Veirto / Yle"Luontoselvitykset riittämättömät"

    Uusi Prisma sijoittuisi Citymarketia vastapäätä. Se tietäisi mittavia louhintoja ja edellyttäisi uusien liikenneväylien rakentamista kaupungilta.

    Louhintojen raja kulkisi Apajalahden kallioluolien yläpuolisessa maastossa, muutaman metrin päässä uloimman luolan katosta ja seinämistä.

    – Marketia emme vastusta, mutta paikka on aivan väärä, luotaa luontoaktiivi ja Päijät-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen hallituksen jäsen Paavo Posti tunnelmia.

    Alueella tehtyjä luontoselvityksiä pidetään riittämättöminä. Kaavailtu paikka on uhanalaisen ja harvinaisuutensa vuoksi Suomessa rauhoitetun kalliosinisiiven esiintymisaluetta.

    – Viime kesä oli poikkeuksellisen lämmin, se vaikutti perhosten munintaan ja kehittymiseen. Tutkimus pitäisi uusia ja tehdä lajin esiintymisen kannalta oikeaan aikaan, toteaa perhosia paljon valokuvannut Matti Uimonen.

    Kalliosinisiipi kaavaillulla marketalueella Tähtiniemessä toukokuussa 2018.Matti Uimonen

    Muistutuksia kaavaluonnoksesta ovat tehneet niin yksityishenkilöt kuin yhdistyksetkin. Viranomaislausuntoja odotetaan vielä.

    Suomen lepakkotieteellinen yhdistys huomauttaa, että lepakoita ei ole selvityksissä huomioitu lainkaan. Alueella pitää yhdistyksen mukaan tehdä vaikutusselvitys ja hankkia sen mukainen poikkeuslupa ELY-keskukselta.

    Lepakot kuuluvat EU-luontodirektiivin suojelemiin lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää tai heikentää.

    Lue myös: Lepakkobongaus kehottaa katsomaan yötaivaalle – eläimen voi löytää myös keskellä päivää mökkivintiltään riitelemästä

    Kevät puhkesi väriloistoon Euroopassa ja viikon muita uutiskuvia

    Kevät puhkesi väriloistoon Euroopassa ja viikon muita uutiskuvia


    Madridissa satoi rakeita perjantaina 5. huhtikuuta. Kylmää ilmaa virtasi Espanjaan Grönlannista.Ballesteros / EPaSnowpenair -festivaali Scheideggissä Sveitsissä 6. huhtikuuta. Esiintymässä brittimuusikko James Morrison.Adrien Perritaz /...

    Madridissa satoi rakeita perjantaina 5. huhtikuuta. Kylmää ilmaa virtasi Espanjaan Grönlannista.Ballesteros / EPaSnowpenair -festivaali Scheideggissä Sveitsissä 6. huhtikuuta. Esiintymässä brittimuusikko James Morrison.Adrien Perritaz / EPA Aprikoosin kukan aukeamassa olevia nuppuja suojeltiin ohuella jääkerroksella suihkuttamalla ne vedellä Valais'n kantonissa, Sveitsissä 5. huhtikuuta. Valentin Flauraud / EPAAprikoosin kukintaa yritetään suojella suihkuttamalla vettä kukkien päälle joka kylmässä ilmassa jäätyy. Näin suojellaan kukkien terälehtiä pakkaselta Valais'n kantonissa Sveitsissä lauantaina 5. huhtikuutaValentin Flauraud / EPA Koreanonnenpensas kukkii Garmisch-Partenkirchenissä Saksassa 2. huhtikuuta.Philipp Guelland / EPALunta satoi Saint-Legierissä Sveitsissä 4. huhtikuuta.Adrien Perritaz / EPADroonilla kuvattuja kukkapeltoja Lissessä, Alankomaissa 6. huhtikuuta.Rob Engelaar / EPAWienin maratonjuoksun startti 7. huhtikuuta. Joe Klamar / AFP / Lehtikuva
    Tutkimus: Arsenikki ja elohopea voivat tappaa ihmisen, mutta valkohai ei edes sairastu

    Tutkimus: Arsenikki ja elohopea voivat tappaa ihmisen, mutta valkohai ei edes sairastu


    Valkohait eivät ainoastaan siedä elimistöönsä kertyneitä raskasmetalleja, vaan niistä ei tunnu olevan mitään haittaa, kertovat tuoreen tutkimuksen odottamattomat tulokset. Etelä-Afrikan rannikolla pyydystettyjen 43 valkohain verestä tutkittiin...

    Valkohait eivät ainoastaan siedä elimistöönsä kertyneitä raskasmetalleja, vaan niistä ei tunnu olevan mitään haittaa, kertovat tuoreen tutkimuksen odottamattomat tulokset.

    Etelä-Afrikan rannikolla pyydystettyjen 43 valkohain verestä tutkittiin arsenikin, elohopean, lyijyn ja 11 muun raskasmetallin sekä 12 hivenaineen pitoisuudet.

    Raskasmetallien määrä ravintoketjun huipulla saalistavien haiden veressä osoittautui sellaiseksi, että se olisi erittäin haitallista tai suorastaan kuolemaksi muille selkärankaisille, myös ihmiselle.

    Hait päästettiin näytteiden oton jälkeen takaisin mereen. Sinne ne polskahtivat silmin nähden ja myös kokeiden perusteella aivan terveinä. Yksilöiden koko tai sukupuoli ei vaikuttanut tuloksiin.

    Näyttää siltä, että valkohailla on synnynnäinen suojamekanismi raskasmetalleja vastaan, sanoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja Liza Merly yhdysvaltalaisesta Miamin yliopistosta.

    Immuunijärjestelmän kuntoa selvitettiin valkosolumäärästä sekä jyväsolujen ja imusolujen suhteellisesta määrästä.

    Jyväsolut ovat immuunipuolustuksen ensirintama. Ne rientävät tulehdusalueille mahdollisimman nopeasti tappamaan tunkeilijat. Imusolut ovat kukin erikoistuneet nujertamaan vain yhden tulehdusten aiheuttajan.

    Tutkimus on julkaistu Marine Pollution Bulletin -lehdessä.

    Ilmiömäinen toipuja

    Ennestään tiedetään, että hailla on poikkeuksellinen kyky toipua vakavistakin puremista ja muista vammoista. Siitä kertoi muun muassa australialaisen James Cook -yliopiston muutaman vuoden takainen tutkimus.

    Yhdessä sen raportoimista tapauksista hai oli saanut erittäin syvän ja pahan haavan ilmeisesti veneen potkurista. Haavan täydelliseen umpeutumiseen ei mennyt kuukauttakaan.

    Aiemmin tänä vuonna julkaistussa kanadalais-yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa avattiin ensi kertaa valkohain koko perimä. Se osoittautui hyvin suureksi. Lisäksi siinä on tehokkaita DNA-virheiden korjausmekanismeja.

    Genomi on puolitoistakertainen ihmiseen verrattuna, mikä antaa valkohaille pelivaraa. Ihmisellä genomin epävakaus altistaa syöville ja ikääntymiseen liittyville sairauksille.

    Kalastus on vaarantanut valkohain

    Kaikki hyvät uutiset ovat enemmän kuin tervetulleita haille, joiden määrä on vähentynyt voimakkaasti ennen muuta ylikalastuksen vuoksi.

    Myös valkohai on arvioitu vaarantuneeksi lajiksi. Etenkin evät ovat tavoiteltuja, ja monelle urheilukalastajalle valkohain nappaaminen on ylpeyden aihe. Valkohaita kuolee myös ammattikalastajien verkkoihin, jotka on tarkoitettu muille lajeille.

    Etelä-Afrikassa valkohaihavainnot kääntyivät laskuun neljä vuotta sitten, ja viime ja toissa vuonna havaintoja oli vähemmän kuin koskaan

    Sillä on pitkässä seurannassa todettu odottamattomia seurauksia. Kun huippupeto on kadonnut, tilan on ottanut paljon pienempi peto, enimmillään parimetrinen täpläkidushai.

    Miamin yliopiston meriekologi Neil Hammerschlag kertoo, ettei ennen viime vuosia ollut nähnyt alueella yhtään saalistavaa täpläkidushaita. Hän on tarkkaillut Etelä-Afrikan haikantaa 18 vuotta.

    Tämä Hammerschlagin sosiaalisessa mediassa julkaisema video on harvinaisuus Havaijin rannikolta. Suurimmalle tunnetulle valkohaille oli annettu aiemmassa, vuosien takaisessa kohtaamisessa nimeksi Deep Blue.

    Kamerat seurasivat meriruohikkoon

    Toisessa tuoreessa valkohaitutkimuksessa päästiin ensi kertaa katsomaan, miten sujuvasti valkohai sukkuloi saaliinsa perässä meriruohoviidakossa.

    Australialaisen Murdochin yliopiston ja yhdysvaltalaisten Stanfordin yliopiston ja Monterey Bayn akvaarion tutkijat kiinnittivät Etelä-Afrikan rannikolla liiketunnistimen ja kameran kahdeksan valkohain pyrstöevään.

    Valkohainaaras kasvaa jopa yli kuuden metrin mittaiseksi ja uroskin nelimetriseksi. Aiemmin luultiin, ettei niin iso kala kykene liikkumaan tiheässä kasvustossa vaan joutuu vaanimaan vain sen laidalla.

    Tutkijat näkivät hämmästyksekseen jopa täyskäännöksiä meriruohikossa, kun jokaisen hain liikkeistä saatiin 28 tuntia kuvatallennetta.

    Turkishylkeitä kyttäilleet hait eivät silti saaneet kuvausjakson aikana saalista, eli meriruohikko saattaa joka tapauksessa olla hylkeille pätevä suojapaikka, Biology Letters -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa arvellaan.

    Tutkijoiden toiveena on selvittää kameroillaan valkohaiden liikkeitä myös syvissä vesissä. Vaikka valkohai on lämpimien rannikkovesien kala, se voi sukeltaa jopa 1,2 kilometrin syvyyteen.

    Korjattu klo 22.00: Valkohaista tyhjentyneille vesille Etelä-Afrikassa uinut laji on täpläkidushai.

    Lue myös:
    Maailman nopein hai on matkalla sukupuuttoon ylikalastuksen vuoksi

    Tulvat piinaavat Irania – 70 kuollut

    Tulvat piinaavat Irania – 70 kuollut


    Viranomaiset ovat laajentaneet evakuointeja Iranin tulva-alueella. Rankkasateet ja tulvat ovat piinanneet maan länsiosia jo kolmen viikon ajan. Tulvissa ja maanvyöryissä on kuollut 70 ihmistä. Lähes 2000 kaupunkia ja kylää on kärsinyt tulvista,...

    Viranomaiset ovat laajentaneet evakuointeja Iranin tulva-alueella. Rankkasateet ja tulvat ovat piinanneet maan länsiosia jo kolmen viikon ajan.

    Tulvissa ja maanvyöryissä on kuollut 70 ihmistä. Lähes 2000 kaupunkia ja kylää on kärsinyt tulvista, ja 85 000 ihmistä on siirretty hätämajoitukseen. Tulvat ovat maan pahimpia 70 vuoteen.

    Lauantaina asukkaita evakuoitiin maan lounaisosasta Khuzestanin maakunnasta. Alueella on merkittävää öljyntuontantoa, mutta tulva ei ole vahingoittanut öljynjalostuslaitoksia.

    Maan presidenttiä Hassan Rouhania on arvosteltu kriisin huonosta hoitamisesta. Hän puolestaan vetoaa siihen, että Iranille asetetut pakoitteet haittaavat avun toimittamista.

    Hallitus on lähettänyt tulva-alueille lisää liikuteltavia terveydenhuoltoyksiköitä. Myös vallankumouskaarti on määrätty auttamaan tulva-alueille. Maa on myös sulkenut yhden eteläisen raja-asemansa.

    Suurmielenosoitus ilmaston puolesta täytti Helsingin keskustan – Katso video marssista


    Ilmastomarssilla vaadittiin, että poliitikkojen on aika tehdä päätöksiä, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan rajoitettua 1,5 asteeseen. – Seuraavan hallituksen on pakko tehdä päätökset. Jos neljä vuotta vielä jatketaan tekemättä...

    Ilmastomarssilla vaadittiin, että poliitikkojen on aika tehdä päätöksiä, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan rajoitettua 1,5 asteeseen.

    – Seuraavan hallituksen on pakko tehdä päätökset. Jos neljä vuotta vielä jatketaan tekemättä ratkaisuja, en tiedä, mitä silloin olisi tehtävissä, sanoo yksi ilmastomarssin järjestäjistä, Matti Ikonen Korvaamaton-kampanjasta.

    Poliisin arvion mukaan marssilla oli mukana noin 10 000 ihmistä.

    Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan osallistujia oli puolestaan yli 20 000.

    Ilmastomarssilla vaadittiin todellisia päätöksiä poliitikoilta: bensalla käyvien autojen myynti pitäisi lopettaa vuonna 2027, turpeen käytön lopettamisesta pitää tehdä päätös, fossiilisia polttoaineita käyttävien voimalaitosten tukeminen pitää lopettaa, ruuantuotantoa ja -kulutusta pitää ohjata kasvispainotteisempaan suuntaan vaikkapa lihaverolla ja maataloustuilla. Valtion täytyy pitää huolta rataverkosta ja vähentää metsien hakkuita.

    Mielenosoituksen järjestäneet luonnonsuojelu- ja ympäristöjärjestöt vaativat kampanjallaan rakenteellisia muutoksia ja poliittisia päätöksiä, jotta ilmastonmuutoksen torjuminen ei jäisi pelkästään kuluttajien harteille.

    – Kuluttajien muutos voi olla joskus myös muoti-ilmiö, mutta onhan toki ihan selvää, että kaikki eivät halua syödä yhtä paljon lihaa ja lentää kuin ennen. Mutta jos toiset syövät entistä enemmän lihaa ja lentävät entistä enemmän, niin kokonaisuus voi mennä vielä jonkun aikaa huonoon suuntaan, Ikonen sanoo.

    Myös hehkulamppujen kieltäminen aiheutti "itkua ja parkua"

    Ikonen muistuttaa, että vaikka Suomi ja lähes kaikki puolueet ovat sitoutuneet Pariisin ilmastosopimukseen, moni on jättänyt kertomatta millä keinoilla tavoitteisiin päästään.

    – Mitä nopeammin keinoista päätetään, sitä nopeammin ja pienemmillä kuluilla yhteiskunnassa selvittäisiin.

    Ratkaisut eivät saa toisaalta tulla liian vaikeiksi ihmisille, ja siksi tarvitaan lainsäädäntöä nopeasti, jotta ihmiset ehtisivät sopeutumaan siihen.

    Ikonen vertaa uusia ympäristöystävällisiä kulutustottumuksia tupakointiin: vielä 1990-luvulla tehtiin töitä toimistoissa tupakka huulessa, eikä silloin ajateltu, että tupakoimattomuus voisi toteutua. Mutta sitten kun tuli sosiaalinen paine lopettaa, niin tupakointi on vähentynyt.

    – Kun yhteiskunta on valmis muutokseen, niin kovasti vastustettuja asioita saatetaaan hyväksyä.

    Hän ottaa esiin myös toisen esimerkin.

    – Hehkulamppujen kieltäminen EU-direktiivillä aiheutti itkua ja parkua, mutta nyt meillä on led-valaistus, joka kuluttaa dramaattisesti vähemmän kuin hehkulamppuvalaistus. Tämä on hyvä esimerkki teknologian kehittymisestä ja hinnan laskusta.

    "Ilmastolakot ovat sytyttäneet toivon liekin"

    Ilmastomarssin järjestäjät iloitsevat siitä, että eduskuntavaaleista on tullut todelliset ilmastovaalit.

    – Vaaliohjelmissa on puhuttu paljon ilmastonmuutoksesta ja vaadittu poliitikoilta vastauksia siitä, mihin he ovat ovat valmiita. Neljä vuotta sitten sellainen olisi tuntunut toivottomalta.

    Hän sanoo, että vaikka ilmastonmuutoksesta on tiedetty kymmeniä vuosia, vielä ei ole myöhäistä vaikuttaa, vaan päinvastoin: viime aikojen ilmastomarssit ja koululaisten ilmastolakot ovat sytyttäneet "toivon liekin".

    Jos Matti Ikonen pääsisi aikakoneella johonkin yhteen hetkeen, jolloin olisi voinut tehdä ratkaisevan ilmastokatastrofin estävän päätöksen, niin mikä se hetki olisi?

    – Mielenkiintoinen hetki olisi ollut vaikkapa siinä öljy-yhtiöiden kokoushuoneessa 1970-luvulla,kun öljy-yhtiöiden omat tutkijat kertoivat, että yhtiön toiminta tulee aiheuttamaan ilmaston lämpenemisen. Tiedosta huolimatta yhtiön edustajat päättivät jatkaa toimintaansa niin kauan kuin öljyä riittää, hän pohtii.

    – Mutta kaikkein mieluiten olen Suomessa vuonna 2019 juuri sen takia, että meillä on niin paljon toivoa ja laajaa liikehdintää ilmaston puolesta. Myös osa puolueista on valmiita tekemään ilmastotoimia.

    Ikonen on innoissaan esimerkiksi koululaisten ilmastolakkoilusta ja siihen liittyvästä hyvästä tunnelmasta, jota oli tarkoitus vaalia myös tämänkertaisessa mielenilmauksessa.

    – Ilmastoasia ei ole toivoton, vaan meillä on ennen kaikkea toivoa.

    Ilmastomarssi on toinen laatuaan: ensimmäinen järjestettiin syksyllä 2018. Tuolloin mielenilmaukseen kokoontui järjestäjän mukaan 8 000 ihmistä, tänään paikalle toivottiin jopa kymmentätuhatta marssijaa.

    Tapahtuma alkoi kello 14 Senaatintorilla. Kulkue lähti kohti eduskuntataloa noin puoli kolmelta. Eduskuntatalolla oli musiikkia ja ohjelmaa, minkä jälkeen Kansalaistorilla oli piknik-tyyppiset jatkot.

    Marssi on nimeltään llmastomarssi 2. Korvaamaton-kampanjan takana on erilaisia luonnonsuojelujärjestöjä, kuten Suomen luonnosuojeluliitto, Greenpeace, Bird Life ja WWF Suomi.

    Yle välitti ilmastotapahtuman suorana kello 14 alkaen Yle Areenassa.

    Muokkaus 10. huhtikuuta 2019 kello 15.59: Muutettu led-valaistusta koskevasta sitaatista sanat "varmaan 99 prosenttia" muotoon "dramaattisesti". Täydennetty myös, että Suomen luonnonsuojeluliiton arvion mukaan osallistujia oli yli 20 000.

    Presidentti Halonen liputtaa opiskelijoiden ilmastolakon puolesta –

    Presidentti Halonen liputtaa opiskelijoiden ilmastolakon puolesta – "Tärkeintä on kuitenkin äänestää vaaleissa"


    Noin 200 ilmastolakossa olevaa opiskelijaa kokoontui perjantaina puolilta päivin Helsingin Senaatintorille tilaisuuteen, jossa puhui muiden muassa presidentti Tarja Halonen. Mielenilmauksen teemat saivat presidentiltä kiitosta ja hän tuki niitä...

    Noin 200 ilmastolakossa olevaa opiskelijaa kokoontui perjantaina puolilta päivin Helsingin Senaatintorille tilaisuuteen, jossa puhui muiden muassa presidentti Tarja Halonen.

    Mielenilmauksen teemat saivat presidentiltä kiitosta ja hän tuki niitä monella tapaa puheessaan.

    – Ilmaston lämpeneminen ei todellakaan siedä viityttelyä. Kaikki toimenpiteet, mitä voimme tehdä ilmaston lämpenemisen estämiseksi, on tehtävä nyt. Siinä mielessä pakko on erittäin hyvä teema mielenilmaukselle, sanoi Halonen.

    Presidentti Halonen kiitteli myös Luontoliiton vaatimusta siitä, että ilmaston lämpenemisestä ei pitäisi ajatella rajoittuneesti.

    – Ihminen oppii tutkimusten mukaan koko elinaikansa. Sen vuoksi vaatimus elinikäisestä oppimisesta on ihan ehdoton. Tässä mielessä Luontoliiton vaaitimus, ettei pidä ajatella rajoittuneesti, on ehdottoman hyvä, Halonen totesi.

    Äänestäminen paras tapa vaikuttaa

    Senaatintorin puheessaan presidentti Halonen nosti esiin konkreettisia keinoja, joilla tavallinen ihminen voi arjessaan vaikuttaa ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen. Hän kehotti kuulijoita puhumaan äänestämisen tärkeydestä.

    – Ei ole mitenkään yksityisyyden loukkaamista, jos laitatte sometekstin tai soitatte vanhemmille tai ystäville, että joko olette käyneet äänestämässä. On tärkeää luoda sellainen tunnelma, että pitää äänestää, sanoi Halonen.

    Tämä koskee eduskuntavaalien lisäksi muitakin vaaleja.

    – Eduskuntavaalit ovat vasta ensimmäiset vaalit tänä keväänä. Pitää äänestää -tunnelma on toistettava myös EU-vaalien yhteydessä.

    – Suomella on EU:n puheenjohtajuus heinäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen. Suomessa on vain 5.5 miljoonaa asukasta, mutta EU:ssa sillä on paljon suurempi kaikupohja. Tätä vielä korostaa se, että Suomi on puheenjohtajamaa. On tärkeää pitää huolta siitä, että puheenjohtajamaan vaatimukset ovat voimakkaita ja voimme sanoa, että suomalaiset tukevat niitä laidasta laitaan, Halonen toteaa.

    Opiskelijat järjestivät perjantaina ilmastolakon Helsingissä osana Greta Thunbergin käynnistämää maailmanlaajuista ilmastolakkoa. Markku Ulander / LehtikuvaUseita mielenilmauksia eri puolilla maata

    Opiskelijat lakkoilivat jälleen tänä perjantaina ilmaston puolesta monissa suurissa kaupungeissa. Facebook-ilmoittautumisten perusteella suurimmat tapahtumat ovat olleet Helsingissä, Tampereella ja Turussa.

    Turun yliopiston ylioppilaskunnasta kerrotaan, että opiskelijat vaativat ilmaston lämpenemisen rajoittamista 1,5 asteeseen ja kestävän kehityksen opintoja osaksi suomalaista koulutusjärjestelmää. Lisäksi vaaditaan muun muassa ilmastolle haitallisten yritystukien lakkautusta ja siirtymistä kohti päästöjen verotusta.

    Mielenosoittajien mielestä Suomen pitäisi myös esimerkiksi lopettaa fossiilisten polttoaineiden käyttö vuoteen 2035 mennessä ja olla hiilineutraali vuoteen 2028 mennessä.

    Lakkoa tukevat Suomen ylioppilaskuntien liitto, Suomen opiskelijakuntien liitto, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, Suomen Lukiolaisten Liitto, Finlands Svenska Skolungdom sekä useat ylioppilaskunnat, ainejärjestöt ja oppilaskunnat.

    Lue myös:

    Olisiko EU:sta ilmastosankariksi? Kyllä, jos poliittista tahtoa vain riittää, sanovat Suomen mepit (31.3.2019)

    Katso video: Yle seurasi tuhansien koululaisten marsseja ilmaston puolesta eri puolilla maata – "Jos maapallo muuttuu liikaa, meillä ei ole tulevaisuutta" (15.3.2019)

    Syksyllä Greta Thunberg oli yksin, nyt ilmastolakkoja on yli 100 maassa – Katso 16-vuotiaan puhe: "Te tiedätte, ketkä tähän ovat syyllisiä" (15.3.2019)

    Ilmastoaktivisti Greta Thunberg, 16, ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi – vastaehdokkaana muun muassa Donald Trump (14.3.2019)

    Nuoriso on aina ollut pilalla, mutta nyt kelvottoman nykynuorison pitäisi ratkaista ilmastonmuutos, huoltosuhde ja pari muuta pikku juttua (11.3.2019)

    Yli 1 200 tutkijaa tukee ilmastolakkoilevia nuoria: "Planeetan hyväksikäyttö on lastemme laiminlyöntiä" (11.3.2019)