Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Ismo Alanko tekee musiikkia nykyelämän ristiriitaisuudesta: “Olemme maailman onnellisimpia ja uusin kansansairaus on masennus”

    Ismo Alanko tekee musiikkia nykyelämän ristiriitaisuudesta: “Olemme maailman onnellisimpia ja uusin kansansairaus on masennus”


    “Vihaan Kalevalaa! Vihaan Kalevalaa!” Ismo Alangon kaulasuonet pullistelevat, kun hän huutaa mikrofoniin uutta kappalettaan helsinkiläisellä treenikämpällä. Nenän päässä on hikipisara ja silmissä sama polte kuin lähes 40 vuotta sitten...

    “Vihaan Kalevalaa! Vihaan Kalevalaa!”

    Ismo Alangon kaulasuonet pullistelevat, kun hän huutaa mikrofoniin uutta kappalettaan helsinkiläisellä treenikämpällä. Nenän päässä on hikipisara ja silmissä sama polte kuin lähes 40 vuotta sitten Hassisen Koneen laulajana.

    Viisihenkinen bändi soittaa vimmatusti Alangon tuoreita biisejä, jotka ovat paikoitellen jopa punkkia.

    – Tästähän tulevat ihan nuoruusajat mieleen, yksi muusikoista nauraa.

    – Biisini ovat pöhköä rokkia, mutta samanaikaisesti ahdistuneita ja synkeitä havaintoja maailmasta.Mårten Lampén / Yle

    Ismo Alangon ensi kuussa julkaistavan levyn kappaleet kuulostavat hilpeän keväiseltä addrenaliiniryöpyltä. Samalla muusikko tutkailee biiseissään tämän päivän maailmanmenoa, mikä voi olla synkeääkin.

    Elämä on ristiriitaista, sillä maailma on täynnä uhkakuvia ja samaan aikaan pitäisi osata nauttia elämästä.

    – Tämmöisessä maailmassa pitäisi kuitenkin pystyä pitämään huolta toisistaan ja itsestään sekä rakentaa parempaa maailmaa. Samalla asiat voivat ahdistaa. Se on hyvin hämmentävä ristiriitainen tilanne, muusikko sanoo.

    Suurmiehet romukoppaan

    Kirjan kuvassa on pistäväsilmäinen mies.

    Musiikkiluokalla oleva 10-vuotias Ismo Alanko ihailee tukka pystyssä olevaa säveltäjää, joka on taikonut uskomattoman hienoa musiikkia ja on vielä kuuronakin säveltänyt viimeiset sinfoniansa. Näitä teoksia kuunnellaan vielä vuosisatojen jälkeenkin.

    Tuollainen minäkin haluaisin olla, poika ajattelee.

    Minä halusin olla niin kuin Beethoven on Alangon uuden levyn nimi. Fraasi löytyy kappaleesta Nuorena nukkuneet.

    Muusikon lapsuuteen liittyi naiivi haave olla suurmies. Teiniässä ihailun kohteeksi muuttui rappioromantiikka kuten juopot kirjailijat, narkomaanimuusikot ja nuorena kuolleet starat.

    – Koko suurmieskultti ja -myytti tuntuu tällä hetkellä tosi naurettavalta. Suurmiehet poistuvat näyttämöidensä takaovista, eikä kukaan jää heitä kaipaamaan. Itsekeskeiset kusipäiset suurmiesnerot tavallaan joutavatkin romukoppaan.

    – Aika on niin kummallinen veijari. Se ei oikein suoraviivaisesti kulje, Ismo Alanko pohtii uraansa.Mårten Lampén / Yle

    Ismo Alanko itse asetteli Suomi-rockin suurmiehen kenkiä jalkoihinsa lähes 40 vuotta sitten. Hassisen Kone -yhtyeestä tuli pikavauhdilla supersuosittu heti ensimmäisellä albumillaan. 19-vuotiaalle se oli hämmentävää.

    – Se oli unelmien täyttymys, mutta samalla iski skitsot päälle, että mitä varten kaikki minun kimpussani ovat. Se oli nuorelle miehelle myös ahdistavaa, mikä tosin purkautui seuraavalle levylle.

    Muusikkouran aikajanalle ovat tuon jälkeen mahtuneet yhtyeet Sielun Veljet, Ismo Alanko Säätiö ja Ismo Alanko Teholla sekä sooloura. Yhteistyöprojekteja on ollut sinfoniaorkestereista lähtien.

    Alanko on tehnyt musiikkia miltei tauotta. Valmiin projektin jälkeen seuraava on ollut jo mielessä.

    Muusikko täyttää reilun vuoden päästä 60 vuotta ja sen jälkeen hän on haaveillut pitävänsä pidemmän tauon.

    – Voisi vähän aikaa nautiskella sellaisesta hetkestä elämässä, että kalenterissa ei lukisi mitään tuleville kuukausille tai vuosille. En tiedä pystynkö siihen.

    Kunniatohtorin maaginen rituaali

    Kesäkuussa Itä-Suomen yliopisto vihkii Ismo Alangon filosofian kunniatohtoriksi. Joensuulaislähtöisen ansioksi katsotaan hänen pitkä uransa yhtenä Suomen merkittävimmistä rockmusiikoista ja -lyyrikoista.

    Alanko on kunnianosoituksesta hämmentyneen kiitollinen. Häntä lämmittää se, että huomio tulee juurikin filosofian laitokselta.

    – Olen pohdiskellut lauluissani jo liki 40 vuoden ajan sitä, mistä ihmeestä tässä kaikessa on kysymys. Mikä on ihminen, mistä se tulee ja minne se menee ja miksi maailma on tällainen.

    – Omasta mielestäni olen pärjännyt loistavasti. Olen tehnyt liki 40 vuotta täsmälleen sellaista musiikkia, mikä mua on itseäni huvittanut tehdä, tuumaa Ismo Alanko.Mårten Lampén / Yle

    Kunniatohtorin arvonimen perusteluissa mainitaan myös Alangon tavaramerkiksi tullut hypnoottinen esiintyminen, missä on shamanistisia piirteitä.

    Muusikko ymmärtää, että hänet yhdistetään shamanistiseen perintöön, vaikka on ollut siitä myös vaivaantunut.

    – Sielun Veljien aikana siitä puhuttiin koko ajan ja me oltiin aika kypsiä siihen. Me haluttiin olla rokkibändi ja sitten meistä puhuttiin jonain shamaaneina. Pannaanko se Vainämöisen hattu päähän ja ruvetaan lyömään sitä noitarumpua, Alanko nauraa.

    Ismo Alanko ei koe olevansa shamaani, vaan laulaja joka heittäytyy musiikkiin. Silloin hän on osa musiikkia ja koko keho soi.

    – Se on ollut maaginen rituaali mulle ja olen yrittänyt varjella sitä liekkiä. Sen takia en keikkaile paljon, jotta se pysyisi merkittävänä asiana.

    Esiintymisellään ja musiikillaan Alanko pyrkii hakemaan yhteyttä muiden ihmisten ja koko maailmankaikkeuden kanssa.

    – Silloin kun musa soi hyvin, niin siinä tuntee olevansa yhtä kaiken kanssa, mistä kuitenkin tässä kaikessa on kysymys. Samoja atomejahan tässä ollaan.

    Kun Suomi putos puusta. Taas.

    – Poliittista paasausta on saatu kuulla viime päivät aivan tarpeeksi, Ismo Alanko tuhahtaa viitaten juuri käytyihin eduskuntavaaleihin.

    Hän ei esitä musiikissaan poliittisia pamfletteja tai julkilausumia, mutta usein hänen musiikiltaan odotetaan jotain sanomaa.

    Taustalla ovat tasa-arvon, rauhan ja vapauden aatteet, mutta Alanko ei halua lauluissaan tyrkyttää mielipiteitään. Kuitenkin hänen kappaleensa kuvastavat tämän päivän yhteiskuntaa.

    – Se on hyvin omituinen asia, että olen äijä, jonka ammattina on laulaja. Mikä helvetin laulaja? Yhtäkkiä se nousee tuosta ja puhkeaa lauluun. Mårten Lampén / Yle

    Lähes 30 vuotta sitten julkaistu Kun Suomi putos puusta -kappale käynnisti Ismo Alangon soolouran. Se kertoo sota-aikana syntyneiden kokemasta suuresta muutoksesta yhteiskunnassa.

    Aika ajoin kappale nostetaan uudelleen esiin, sillä sen koetaan kuulostavan jälleen ajankohtaiselta. Muusikko myöntää, että biisin teema muutoksesta ei ole muuttunut sitten 1990-luvun alun.

    – Muutoksen nopeus, kaupungistuminen, maaseutu tyhjenee ja yhteiskuntarakenne muuttuu. Silloin oli teollistuminen, nyt se on digitalisaatio. Asioita tapahtuu niin hirveän nopeasti, että ihminen ei meinaa pysyä mukana millään.

    Alanko nostaa nykypäivästä esiin teknologian, joka orjuuttaa ihmistä. Kaikki ovat laitteissa kiinni ja informaatiota tulee niin paljon, ettei sitä pysty käsittelemään.

    – Suhde luontoon on kadoksissa ja tekoäly on korvannut jumalan. Teknologia on kehittynyt niin nopeasti, että me emme hallitse sitä, vaan se hallitsee meitä.

    Muusikko myöntää kuitenkin uuden teknologian hyödyt ja käyttää sitä paljon itsekin musiikin tekemisessä. Silti hän pyrkii rajoittamaan esimerkiksi jatkuvaa sähköpostin lukemista. Hän haluaisi käydä läpi meilit vain kerran viikossa, mutta se on mahdotonta.

    – Koko ajan on kauhea härdelli päällä. Lähden opettelemaan sitä, että luen meilit kerran viikossa maanantaiaamuisin. Jos on kiire ja kerran viikossa ei riitä, niin ei sitten.

    Ismo Alanko on soittanut Fender Telecaster ’67 -kitaraa 1980-luvun puolivälistä saakka.Mårten Lampén / Yle

    Ismo Alangon mukaan tätä aikaa kuvastaa ristiriitaisuus. Joka puolelta maalaillaan synkeitä tulevaisuuden kuvia, joiden kanssa pitäisi pystyä elämään ahdistumatta liikaa. Toisaalta asiat ovat suhteellisen hyvin ja elämästä pitäisi pystyä myös nauttimaan.

    – Olemme maailman onnellisin kansa ja uusin kansansairaus on masennus ja ahdistuneisuus, muusikko kiteyttää Suomen tilan.

    Alanko sanoo olevansa kaiken epämääräisyyden keskellä optimisti. Hän uskoo ja toivoo, että globaaleihinkin ongelmiin voisi löytyä ratkaisuja, jos niihin vain löytyy poliittista tahtoa.

    – Uhkakuvien keskellä olevassa maailmassa tarvitaan ripaus positiivista tekemisen meininkiä.

    Esiintymisen liekki

    Bändi alkaa soittaa uudelleen Vihaan Kalevalaa -nimistä kappaletta.

    “En tahdo leukapartaa, enkä usko ikiliikkujaan. En tuijota Tuonelan virtaa, koska vihaan Kalevaa! Vihaan Kalevalaa!”

    Kansalliseepos on kulkenut Ismo Alangon elämässä mukana lapsuudesta lähtien ja siihen on kehittynyt viha-rakkaussuhde.

    Häneltä oli pyydetty Kalevala-aiheista kappaletta biisintekokriisin keskellä. Tilanteessa purkautui vihaiselta kuulostava punk-kappale, jonka voi tulkita monin tavoin.

    – Treenaan kevään ajan bändin kanssa ja menen suoraan tohtoripromootiosta Lahteen Mössöön keikalle, Ismo Alanko kertoo.Mårten Lampén / Yle

    Alanko treenaa bändinsä kanssa uuden albumin myötä käynnistyvää kiertuetta. Keikkoja on kesällä parikymmentä ja saman verran on tiedossa syksyllä.

    Muusikko sanoo välttävänsä liikaa keikkailua, että intohimon liekki esiintymiseen pysyy ja että se näkyy lavalla.

    Mistä se liekki tulee?

    Alanko miettii hetken, kunnes sanoo kuulostavansa vaivaannuttavan kliseiseltä.

    – Elämänhalu ja kiihko sen perään, että haluaa kokea, nähdä ja tuntea. Ehkä se on inhimillinen peruspiirre, että haluaa elää, säilyttää elämää ja jatkaa sitä. Kai se on rakkaus elämään.

    Jani Kaaron kolumni: Uhriutuminen on elämän pelkoa

    Jani Kaaron kolumni: Uhriutuminen on elämän pelkoa


    KolumniKolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.> Kaikki kolumnit löydät täältä> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteinaJos minua loukataan, se ei yleensä liikauta minua paljonkaan. Jos loukkaus liittyy...

    Kolumni

    Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

    > Kaikki kolumnit löydät täältä
    > Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

    Jos minua loukataan, se ei yleensä liikauta minua paljonkaan. Jos loukkaus liittyy työhöni toimittajana, otan sen ammattiin kuuluvana asiana. Jos loukkaus liittyy ulkonäkööni, ihmettelen, miksi haluat olla minulle töykeä. Jos olet läheiseni, ja loukkaat minua sieltä, missä tiedät sen tekevän kipeää, se varmasti tekeekin kipeää. Siltikään mikään näistä loukkauksista ei voi horjuttaa minussa sitä tunnetta, että olen arvokas sellaisena kuin olen.

    Minun ei tarvitse todistaa ihmisarvoani, ei tehdä työtä sen eteen enkä voi menettää sitä.

    Mistä minä oikein olen saanut näin rautaisen itsetunnon? Kasvatettiinko minut tällaiseksi? Onko se geeneissä? Oliko rapakivialueen pohjavedessä jotakin sellaista, mikä selittäisi asian? Vastaus on ei, ei ja ei. Minä vain satuin syntymään kulttuuriin, jossa ajatellaan, että jokainen ihminen on arvokas. Minun ei tarvitse todistaa ihmisarvoani, ei tehdä työtä sen eteen enkä voi menettää sitä. En imenyt sitä äidinmaidosta, vaan suoraan kulttuurisen emoni tissistä. Olen omanarvontunteen läpitunkema, moraalisen arvoni kyllästämä.

    Entä jos olisin syntynyt toisenlaiseen kulttuuriin?

    Toisinkin voisi olla. Entäpä jos olisin syntynyt maailmaan kaksisataa vuotta sitten? Entä jos olisin syntynyt toisenlaiseen kulttuuriin? Aikaan tai kulttuuriin, jossa ihmisten itsetunto oli sidottu kunnian käsitteeseen. Kunniaa ei saada syntymälahjana, vaan se pitää ansaita ja se voidaan ottaa ihmiseltä pois. Jos joku loukkasi kunniaasi, sinun oli puolustettava sitä ja jos sinut häpäistiin, sinun oli lunastettava kunniasi takaisin.

    Arvon ja kunnian kulttuurit poikkeavat toisistaan siinä, miten ne ratkaisevat loukkaantumisesta johtuvat konfliktit. Jos kunnian kulttuurissa loukkasit jonkun kunniaa, se oli usein silmä silmästä ja hammas hampaasta. Arvon kulttuureissa loukatut tunteet sen sijaan harvoin johtavat väkivaltaan. Koska ihmiset ovat arvokkaita, heidän myös odotetaan käyttäytyvän arvokkaasti. Jos konfliktia ei saada ratkaistua riitapukareiden välillä, silloin turvaudutaan usein kolmanteen osapuoleen – esimerkiksi poliisiin tai käräjäoikeuteen.

    Kunnian kulttuureissa on silmiinpistävää se, miten herkkiä ihmiset ovat loukkaantumaan. Siksi, kun katselen tätä nykyistä loukkaantumisen hullunmyllyä, tekee mieli kysyä, onko kunnian kulttuuri palannut takaisin postmoderniin yhteiskuntaamme? Selittäisikö se sen, miksi ihmiset ovat nykyään niin herkkiä loukkaantumaan kaikenlaisista asioista, jotka aikaisemmin olisi sivuutettu olankohautuksella?

    Uhriutumisen kulttuurissa uhri on paitsi sankari, myös oman alistetun ryhmänsä vapaustaistelija.

    Ei selitä, vastaavat sosiologit Bradley Campbell ja Jason Manning tuoreessa teoksessaan The Rise of Victimhood Culture: Microaggressions, Safe Spaces, and the New Culture Wars. Heidän mukaansa on syntynyt uusi uhriutumisen kulttuuri, joka on eräänlainen kunnian kulttuurin ja arvokulttuurin risteymä. Kunnian kulttuurista se on omaksunut taipumuksen loukkaantua herkästi, mutta siitä puuttuu pyrkimys palauttaa kunniansa omaa voimaansa osoittamalla. Päinvastoin, uhriutumisen kulttuurissa korostetaan omaa heikkoutta, omaa haurautta, omaan ryhmään kohdistunutta alistamista ja kärsimystä. Uhriutumisen kulttuurissa uhri on paitsi sankari, myös oman alistetun ryhmänsä vapaustaistelija.

    Arvokulttuurista uhriutumisen kulttuuri taas on omaksunut käytännön hakea ratkaisua konfliktiin kolmannelta osapuolelta. Kun esimerkiksi yliopiston kampuksella loukataan jonkin ryhmän tunteita, ensimmäisenä vedotaan yliopiston hallintoon, ja seuraavaksi mobilisoidaan somen samanmieliset yhteiseen huutokuoroon tuomitsemaan kulloinenkin asia.

    Campbellin ja Manningin mukaan kaikista voimakkaimpana uhriutumisen kulttuuri elää amerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Kampuksilla on kuitenkin eroja; mitä elitistisempi yliopisto on, sitä voimakkaampana uhriutumisen kulttuuri siellä elää. Tämä on Campbellin ja Manningin mukaan tärkeä vihje sille, millaisesta ympäristöstä uhriutumisen kulttuuri kumpuaa.

    Hyvin syöneillä ja hyvin koulutetuilla ihmisillä on voimaa ja kapasiteettia ajatella monimutkaisia ja vaatia oikeuksiaan.

    Siellä, missä ihmiset ovat konkreettisesti ja räikeästi alistettuja, ihmisillä ei ole tapana loukkaantua pienistä vihjauksista. On suurempiakin ongelmia. Sen sijaan uhriutumisen kulttuuri nousee siellä, missä väestö on jakautunut monenlaisiin eri ryhmiin – etnisiin, seksuaalisiin, poliittisiin – ja jossa ollaan jo hyvin lähellä tasa-arvoista tilannetta. Hyvin syöneillä ja hyvin koulutetuilla ihmisillä on voimaa ja kapasiteettia ajatella monimutkaisia ja vaatia oikeuksiaan. Nämä ehdot täyttyvät hyvin amerikkalaisissa yliopistoissa, ja sieltä uhriutumisen kulttuuri on levinnyt kaikkialle läntiseen maailmaan.

    Uhriutumisen kulttuuri sai alkunsa liberaalin vasemmiston leiristä. New Yorkin yliopiston sosiaalipsykologi Jonathan Haidtin mukaan Yhdysvaltain yliopistojen kampuksilla on seitsemän ”pyhää” ryhmää, jotka ovat uhriutumisskaalalla eniten uhreja. Näitä ovat mustat, naiset, seksuaaliset vähemmistöt, latinot, Amerikan alkuperäisasukkaat, vammaiset ja muslimit. Loukkaukset näitä ryhmiä vastaan saavat aikaan välittömän vastareaktion.

    En hevin unohda uusnatsia, joka kirjoitti minulle kärsimästään sorrosta, syrjinnästä ja halveksinnasta – on satuttavaa kun ei oteta tosissaan ja media ei piittaa. Herraisä, minä ajattelin.

    Valitettavasti konservatiivit – tai ylipäänsä ryhmät, jotka ovat uhriutumisskaalalla vähiten uhreja – ovat viime vuosina omaksuneet saman uhripuheen. Piru vie, he vasta uhreja ovatkin. En hevin unohda uusnatsia, joka kirjoitti minulle kärsimästään sorrosta, syrjinnästä ja halveksinnasta – on satuttavaa kun ei oteta tosissaan ja media ei piittaa. Herraisä, minä ajattelin. Eivätkö uusnatsit ole kovia ja karuja miehiä, jotka eivät selittele tekemisiään ja joita meidän pitäisi pelätä. Mitä tästä maailmasta tulee, jos hekin osoittautuvat tällaisiksi itkijämummoiksi?

    Ongelma tässä molemminpuolisessa uhripuheessa – sanoisiko peräti kilvoittelussa – on se, että se typistää koko maailman uhreiksi ja alistajiksi. Jos kaikki on mustavalkoista, missä ovat elämän värit? Jos maailma typistyy näihin kahteen napaan, miten voimme ymmärtää sen kompleksisuutta? Miten voimme näistä rooleista käsin ylipäänsä kurkottaa toisiamme kohti? Sehän meidän on tehtävä, jos aiomme elää yhdessä. Vai aikooko joku täällä siivota pöydän niin, että elää vain samanmielisten valtiossa?

    Uhriutuminen on käpertymistä omaan oikeassa olemiseensa.

    Sanokaa vain, että olen vanha mies ja pudonnut kehityksen kelkasta – minusta uhriutuminen on surullista. Uhriutuminen on käpertymistä omaan oikeassa olemiseensa. Uhrina on helppo olla, sillä jokainen vastaväite vain vahvistaa uhrin kokemusta omasta oikeassa olemisestaan ja että hän todella on uhri. Näin uhriutumisesta tulee kohtalo, itse itseään syventävä potero. Pohjimmiltaan uhriutuminen on kuitenkin elämänpelkoa; ihminen varjelee itseään elämän vaaroilta ja kaikelta, mikä voisi satuttaa.

    Jos sinäkin olet yksi niistä, joita uhrimieli houkuttelee, kannattaa miettiä mitä eräs käsikirjoittaja minulle kerran opetti. Hän sanoi, että päähenkilöä rakennettaessa on tärkeää, että hän ei ole uhri, vaan aktiivinen toimija. Päähenkilö voi olla alussa uhri, mutta draaman kaari on oltava, kuinka päähenkilö kypsyy ja kasvaa uhrin roolista ulos. Sen sijaan, että hän syyttää onnettomuudestaan muita, hän ottaa vastuun omasta elämästään.

    Kannattaa siis ponnistella poterosta ulos. Siellä elämä odottaa ja pakettiin kuuluu, että joskus se satuttaa.

    Jani Kaaro

    Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Hän rakastaa filosofiaa ja inspiroituu vanhan ja uuden, tutun ja tuntemattoman sekoittumisesta, joka johtaa johonkin hedelmälliseen asiaan.

    Puolikuu-yhtyeen laulaja Kari Pesonen on kuollut


    Puolikuu-yhtye kertoo Facebook-sivuillaan yhtyeen keulakuvan ja laulajan sekä lauluntekijän Kari Pesosen kuolemasta. Facebook-sivujen mukaan Pesonen kuoli äkillisen sairauskohtauksen seurauksena. Yhtyeen oman sivuston mukaan Puolikuulla olisi ollut...

    Puolikuu-yhtye kertoo Facebook-sivuillaan yhtyeen keulakuvan ja laulajan sekä lauluntekijän Kari Pesosen kuolemasta.

    Facebook-sivujen mukaan Pesonen kuoli äkillisen sairauskohtauksen seurauksena. Yhtyeen oman sivuston mukaan Puolikuulla olisi ollut tänään lauantaina esiintyminen Sulkavalla ja keikkoja olisi ollut useita kevään ja kesän aikana.

    Pesonen oli kuolleessaan 58-vuotias.

    Kari Pesonen ehti koluta useita bändejä Just Divorced -yhtyeestä alkaen ja työskennellä vuosia studiopöydän takana tuottajana ennen kuin hänen Puolikuu-yhtyeensä teki vahvoilla konepoppivaikutteisilla melodioillaan läpimurron. Suosion nostatti Makeaa myrkkyä -albumi ja sen nimikkobiisi vuodelta 1992, kun kappale soitettiin Mainostelevision Levyraati-ohjelmassa, jota vielä tuolloin esitettiin Ylen kanavilla.

    Vielä saman vuoden jouluksi kiirehditystä levystä Nyt loppuu todellisuus tuli Puolikuun myydyin, kun se ylitti silloisen platinalevyn eli 50 000 kappaleen myyntirajan. Bändin jäsenissä oli yhtäkkisen suosion aikaan jo pitkän linjan muusikoita.

    – Jos me oltaisiin oltu 19-vuotiaita, olisi tapahtunut sellaisia ylilyöntejä, että myöhemmin ne olisivat kostautuneet, Pesonen punnitsi vuonna 1998 Ylen Hyvää yötä ja huomenta -ohjelmassa.

    Puolikuun muita tunnettuja kappaleita ovat muun muassa Hämärään huoneeseen ja Älä herätä vielä. 80-luvulla perustettu yhtye keikkaili edelleen ahkerasti. Osan esiintymisistä Pesonen teki Clifters-yhtyeestä tunnetun Ari "Luri" Luokkalan kanssa.

    Pesonen kertoo Puolikuu-yhtyeen sivuilla ryhtyneensä tekemään vuonna 2006 myös englanninkielisiä kappaleita Pospisil-nimisen Puolikuun sivuprojektin alla.

    Yhtye esiintyi 1993 Suomen suosikit -ohjelmassa Ylellä. Videoklipissä Puolikuun esitys alkaa kohdasta 8 min 50 s.

    Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

    Korj. 20.4. klo 22, Ylen Levyraati-ohjelmassa tiedoksi Mainostelevision Levyraati-ohjelmassa, jota vielä tuolloin esitettiin Ylen kanavilla.

    Lue myös:

    Suomirock ei tunnustanut rajojaan 1990-luvulla – katso Kari Pesosen 45-minuuttinen haastattelu

    Kylmän sodan vakoilulennot auttavat nyt tiedettä – arkeologit tekivät ilmakuvista löytöjä

    Kylmän sodan vakoilulennot auttavat nyt tiedettä – arkeologit tekivät ilmakuvista löytöjä


    Kun kylmä sota oli kuumimmillaan 1950- ja 1960-luvuilla, Yhdysvaltain U2-vakoilulentokoneet suihkivat kuvaamassa Euroopan, Lähi-idän ja Aasian sotilaallisia kohteita. Samalla U2:n kamerat tulivat kuvanneeksi myös autiomaita, aroja, peltoja ja...

    Kun kylmä sota oli kuumimmillaan 1950- ja 1960-luvuilla, Yhdysvaltain U2-vakoilulentokoneet suihkivat kuvaamassa Euroopan, Lähi-idän ja Aasian sotilaallisia kohteita. Samalla U2:n kamerat tulivat kuvanneeksi myös autiomaita, aroja, peltoja ja kyliä.

    Kuvat olivat vuosikymmeniä salaisia, ja vaikka ne vapautuivat runsaat 20 vuotta sitten, niitä ei luetteloitu saati skannattu. Arkeologit tiesivät kuitenkin, että kuvissa täytyi piillä paljon herkullista tietoa, joka näkyy helpoimmin ilmasta.

    Heidän oli silti tyydyttävä vakoilusatelliitti Coronan ottamiin kuviin. Ne ovat vuosilta 1959–1972. Vain viitenä viimeisenä vuonna otetut ovat yksityiskohdiltaan niin tarkkoja, että niistä on ollut iloa arkeologisten kohteiden havaitsemisessa.

    U2-koneista otetut kuvat ovat sekä tarkempia että vanhempia kuin Coronan parhaatkaan otokset. U2:n kuvien perusteella on mahdollista nähdä myös sellaisia kohteita, jotka olivat jo kadonneet jäljettömiin, kun Coronan silmä viimeisinä vuosinaan tarkentui.

    U2-vakoilukone lentotukialus USS American kannella.Yhdysvaltain laivasto

    Pennsylvanian yliopiston arkeologian apulaisprofessori Emily Hammer ja Harvardin yliopiston arkeologian professori Jason Ur ovat tutkineet vuosikymmenien ajan Turkkia, Azerbaidžania, Irania, Irakia ja Syyriaa.

    Molemmat ovat Coronan kuvia katsellessaan toivoneet, että otoksia olisi pidemmältä aikaa, ja tienneet U2:n kuvat todennäköisesti aarreaitaksi, kunhan materiaalin saisi käsiinsä.

    Pontta antoi sattuma, tapaaminen kiinalaisen tutkijan Lin Xun kanssa. Hän oli hankkinut kotikaupungistaan otetut vakoilukuvat, ja niiden laatu ällistytti Hammerin ja Urin. Systemaattisen luetteloinnin vaatima salapoliisityö kannattaisi, Hammer muistelee tuolloisia ajatuksiaan.

    Kasvelukanavia ja gaselliansoja

    Lähi-itään keskittynyt tutkimus vaati satojen filmimetrien purkamista valopöydälle, olennaisten ruutujen valitsemista ja negatiivien kuvaamista pala palalta. Kun kuvat oli koottu, vielä piti määritellä kohteen koordinaatit kartalla.

    Hammer ja Ur ovat löytäneet kuvista kolmen vuosituhannen takaisia assyrialaisia kastelukanavia nykyisestä Pohjois-Irakista ja esihistoriallisia ansasysteemejä Itä-Jordaniasta. Nyt niitä ei enää ole.

    Ansoissa, joilla pyydettiin muun muassa gaselleja, oli kaksi jopa satojen metrien mittaista kivimuuria. Ne johdattivat eläimet aidatulle alueelle. Siellä ne oli helppo tappaa. Kun maanviljelys laajentui, ansa-aidat raivattiin sen tieltä. Muisto kuitenkin elää ilmakuvissa.

    Kuvissa on ehjänä myös muun muassa Aleppo, tämän vuosikymmenen sisällissodan runtelema syyrialaiskaupunki. Se on yksi maailman vanhimpia yhtäjaksoisesti asutettuja kaupunkeja.

    Ilmapommitusten raunioittamaa Aleppoa. AOP

    Muisto menneestä ovat myös otokset 1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun suoyhdyskunnista, jotka nykyisin ovat voimalaitosten valtavien patoaltaiden alla.

    Irakissa kyliä tuhosi erityisesti soiden kuivaaminen diktaattori Saddam Husseinin valtakaudella.

    – Suokylissä oli eletty omaan erityiseen tapaan vuosituhansien ajan, paimennettu vesipuhveleita, asuttu kelluvilla kaislasaarilla, istutettu taatelipalmuja ja kalastettu, Hammer kuvailee.

    Kuvilla on vielä paljon kerrottavaa

    Kuvien ansioista tutkijat pääsevät kadonneen elämäntavan ja kylien rakenteen jäljille, jotka ovat nähtävissä vain korkealta ilmasta.

    – Muinaiset yhteisöt jättivät usein maastoon laajoja jälkiä. Ne eivät näy, jos niiden päällä seisoo. Satelliitti- ja ilmakuvista niiden muoto hahmottuu samalla tavoin kuin impressionistisen maalauksen maalitäplistä syntyvä kuva astumalla askeleen taaksepäin, Hammer sanoo.

    Koko tutkimus on vapaasti luettavissa Advances in Archaeological Practice -lehdestä. Hammerin ja Urin mukaan tulokset osoittavat samalla, että vakoilukoneiden salaisiksi luokitellulla aineistolla on vielä paljon arkeologista ja historiallista kerrottavaa Euraasiasta.

    Myös maantiede sekä ympäristö- ja kaupunkitutkimus voivat hyötyä U2-koneista otettujen kuvien yksityiskohtaisuudesta ja iästä, he sanovat.

    Näyttelijä Jari Virman lähti etsimään pyhyyttä Turkin vaellukselta –

    Näyttelijä Jari Virman lähti etsimään pyhyyttä Turkin vaellukselta – "Tykkään kovasti puhumisesta, mutta välillä on hyvä olla hiljaa"


    Näyttelijä Jari Virman oli ammentanut tyhjiin buddhalaisuuden ja muut itämaiset uskonnot. Nyt täytyisi löytää jotain uutta. Hengellisyys on kiehtonut Virmania pitkään ja hän on perehtynyt erilaisiin suuntauksiin, kuitenkin ilman...

    Näyttelijä Jari Virman oli ammentanut tyhjiin buddhalaisuuden ja muut itämaiset uskonnot. Nyt täytyisi löytää jotain uutta.

    Hengellisyys on kiehtonut Virmania pitkään ja hän on perehtynyt erilaisiin suuntauksiin, kuitenkin ilman uskonnollisuuden taakkaa.

    Reilu vuosi sitten vastaan tuli 1200-luvulla eläneen persialaisen runoilijan Rumin tekstejä. Ne puhuttelivat niin, että Virmanin päässä alkoi elää ajatus vaelluksesta Rumin haudalle Konyaan Turkkiin.

    – Rumin runoudessa tuntui yhdistyvän kaikki, mitä olin tähän asti etsinyt. Niissä on taidetta, iloa ja vapautta.

    Rumin rakkautta ja rauhaa ylistävät runot ovat nousseet suureen suosioon etenkin Yhdysvalloissa ja monet elämäntavan hidastajat löytävät Rumin sanoista voimaa ja viisautta.

    Virman ei tyytynyt pelkästään lukemaan, vaan halusi nimenomaan kokea rauhaa ja pyhyyttä. Niinpä hän päätti vaeltaa pitkin Turkin maaseutua ja vuoristoa 700 kilometrin matkan Konyaan. Konya on suufilaisuuden keskus Turkissa.

    Jari Virman tunsi olonsa turvalliseksi koko matkan ajan, vaikka Turkin maaseudulla matkustamista ei suositella.Jari Virman

    Mitään kummempaa valmentautumista Virman ei ehtinyt tehdä. Ennen matkaansa hän oli kuvauksissa Lapissa ja ehti siellä vain lyhyesti testata retkeilykamppeitaan. Hän luotti perushyvään pohjakuntoonsa.

    Virman nauhoitti koko kuukauden pituisen vaelluksensa ajan ajatuksiaan ja kokemuksiaan puhelimelleen. Alusta asti oli selvää, että reissusta syntyisi jonkinlainen esitys. Millainen, se oli vielä hämärän peitossa. Asiasta oli kuitenkin sovittu Virmanin hyvän ystävän näytelmäkirjailija Ari-Pekka Lahden kanssa.

    "Tuli oltua aika paljon hiljaa"

    Virman teki vaelluksensa viime vuoden toukokuussa. Hän taivalsi suurimman osan matkasta jalan. Joskus hän pääsi lepuuttamaan jalkojaan traktorin peräkärryyn tai aasin selkään.

    Virman oli hämmästynyt paikallisten ihmisten vieraanvaraisuudesta. Aina kun hän saapui uuteen kylään, kyläpäällikkö kutsui teelle. Usein häntä pyydettiin myös jäämään aterialle.

    – Ihmiset kutsuivat koteihinsa ja olivat kauhean kiinnostuneita vaelluksestani. Ruokaa tarjottiin niin, että olisin melkein pärjännyt ilman omia eväitä. Vaikka hyvä niitäkin oli olla mukana.

    Yhteistä kieltä kyläläisillä ja Virmanilla ei ollut. Turkin maaseudulla vain harva osaa englantia, joten Virman puhui suomea, kyläläiset turkkia.

    – Siellä tuli aika paljon kuunneltua ja oltua hiljaa, naurahtaa puhelias Virman.

    Jari Virman ei ollut yhteyksissä kotimaahan muuta kuin satunnaisilla "hengissä ollaan" -viesteillä ja kuvilla.Jari Virman

    Tärkeintä matkalla oli juuri hiljaisuus. Yksin vuoristossa kävellessään hän uskoo aistineensa pyhyyttä.

    – Luulen, että sain kokemuksen pyhyydestä. Sitä on vähän vaikea selittää. Pyhyys on vähän samanlaista kuin taide – jos siitä ryhtyy puhumaan suoraan, se katoaa.

    Virman ei kuitenkaan suosittele rankkaa vaellusta kaikille hiljaisuutta etsiville. Hän toivoo, että ihmiset löytäisivät sen läheltä, arjestaan, pienistä hetkistä. Riittää, että tekee matkan sisälle itseensä.

    "Miten tästä voi syntyä esitys?"

    Päästyään perille Konyaan Rumin haudalle Virman oli suunnattoman helpottunut, mutta väsynyt. Fyysisestä koitoksesta oli selvitty, edessä oli vielä henkinen mittelö. Se esitys.

    Ari-Pekka Lahti oli aluksi kauhuissaan, kun sai tuntikaupalla Virmanin puhetta nauhalla. Tästäkö esitys? Miten ihmeessä?

    – Ensimmäinen ajatus oli: apua! Materiaalin äänimaailma oli kiinnostava, mutta toisaalta se oli sekalainen joukko arkipäiväisiä pätkiä.

    Pelkistetyn esityksen ydin on vahvassa äänimaailmassa.Mitro Härkönen / Kansallisteatteri

    Lahti kirjoitti ja kirjoitti, mutta tajusi, ettei perinteinen monologi toimi tässä tapauksessa.

    – Silloin onneksi muistin maan parhaan äänisuunnittelijan, Ylellä työskentelevän Tiina Luoman, ja pyysin hänet apuun. Onneksi Tiina innostui ja suostui mukaan.

    Virmanille suunnitellusta monologista tulikin äänirunoelma. Koska teatterin lainalaisuudet joutivat romukoppaan, ohjaajaksi pyydettiin koreografi Panu Varstala. Pikku hiljaa syntyi Tie Konyaan, jossa Virman on ääneti lavalla ja vain liikehti tunnelman mukaisesti. Kaikki puhe tulee nauhalta. Esityksen ydin on äänimaailmassa, silmille on tarjolla vain hidasta liikettä sekä valojen ja varjojen kontrasteja.

    – Tässä joutui menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Tätä oli jännittävä tai oikeastaan pelottavakin tehdä, kun olen enemmän tällainen teatteri-ihminen, myöntää Ari-Pekka Lahti.

    Esityksen pohjalta tehdään myös kuunnelma.Mitro Härkönen / Kansallisteatteri

    Esityksen tekee vielä erikoisemmaksi, että jokaisen näytöksen lopussa asiantuntijavieras keskustelee Jari Virmanin kanssa esityksen aiheuttamista tuntemuksista ja ajatuksista. Vieraina ovat muun muassa Isä Ambrosius ja teatteriohjaaja Kristian Smeds. Jokainen vieras ohjaa asiantuntemuksellaan keskustelun suuntaa.

    – Hiljaisuuden ja pyhyyden kokemisen lisäksi esityksen tärkeä teema on jakaminen. Kokemuksia on hyvä jakaa ja saada itselle uusia näkökulmia, summaa Jari Virman.

    Tie Konyaan saa ensi-iltansa Kansallisteatterissa 26. huhtikuuta. Yle tekee esityksen pohjalta kuunnelman ja se kuullaan ensi elokuussa.

    Henrik VIII:n lippulaivan miehistön perimän ja synnyinpaikkojen tutkimukset yllättivät – jousimies Afrikasta, puuseppä Espanjasta

    Henrik VIII:n lippulaivan miehistön perimän ja synnyinpaikkojen tutkimukset yllättivät – jousimies Afrikasta, puuseppä Espanjasta


    Englannin kuninkaan Henrik VIII:n laivaston ylpeyden matka päättyi Englannin etelärannikon vesiin vuonna 1545. Rakentamisaikansa huipputekniikkaa edustanut lippulaiva vei mukanaan miltei kaikki yli 400-henkisestä miehistöstään. Nykytutkimuksen...

    Englannin kuninkaan Henrik VIII:n laivaston ylpeyden matka päättyi Englannin etelärannikon vesiin vuonna 1545. Rakentamisaikansa huipputekniikkaa edustanut lippulaiva vei mukanaan miltei kaikki yli 400-henkisestä miehistöstään.

    Nykytutkimuksen keinot ovat osoittaneet sen odottamattoman kansainväliseksi.

    – Mary Rose on totisesti aarrearkku. Sen tutkimusten tulokset eivät koskaan lakkaa yllättämästä, sanoo aluksen löytöihin seitsemän vuoden ajan perehtynyt Swansean yliopiston tutkija Nick Owen.

    Yksi aiemmista yllätyksistä oli se, miten kaukaa Mary Rosessa syöty kala oli peräisin. Cambridgen yliopiston kalanruototutkimukset osoittivat, että kalaa oli pyydetty Islannin vesiltä, ellei jopa Itä-Kanadan rannikolta. Tutkijat päättelivät, että kansainvälinen kalakauppa oli polttoainetta Englannin laivaston kasvulle.

    Uuden tutkimuksen mukaan kaukaa eivät tulleet vain miehistön syömät kalat, vaan myös monet miehistön jäsenet.

    Täikampa oli tärkeä arkitavara

    Mary Rose -karakin hylky löytyi 1970-luvun alussa ja nostettiin seuraavalla vuosikymmenellä. Tuhannet puhdistetut ja tutkitut löydöt ovat avanneet ainutlaatuisen ikkunan Tudorien aikaiseen maailmaan, eivät vain sodankäyntiin.

    Laivalla tarvittiin kanuunoiden lisäksi muun muassa täikampoja – paljon – ja puisia oluttuoppeja, joista kukin hörppäsi päivittäisen olutannoksensa, yli kolme ja puoli litraa. Seisonut vesi olisi ollut kuolemaksi.

    Oluenkulutus oli sitä luokkaa, että Henrikin laivaston kotisatamassa oli oma olutpanimo.

    Mary Rosen hylky on näytteillä museossa Portsmouthissa.Mary Rose -säätiöPuolet tutkituista ei ollut Englannista

    Mary Rosen hylystä on löytynyt 92 vainajaa. Heistä satunnaisesti valituille kahdeksalle tehdyt DNA- ja isotooppianalyysit osoittavat, ettei tuolloinen Englanti ollut asukkailtaan suinkaan niin yhtenäisen englantilainen kuin historiantutkimuksissa on yleensä päätelty.

    Kaksi tutkituista oli kotoisin Välimeren tienoilta ja kolmas Pohjois-Afrikasta, ja neljännellä oli afrikkalainen isä, osoittavat Swansean, Portsmouthin ja Cardiffin yliopistojen ja Mary Rose -säätiön tutkimukset.

    Vainajien alkuperän jäljille on päästy myös esinelöytöjen perusteella.

    Jousimies oli ilmeisesti yksi "Kuninkaan keihäistä".

    Mary Rosella purjehti puoli tusinaa puuseppää, sillä puualus tarvitsi korjaajansa. Yksi oli tutkittujen vainajien joukossa. Häneltä löytyneet kolikot ja talso eli puun työstämiseen tarkoitettu koverokirves olivat espanjalaisia. Iberian niemimaalle johtivat myös DNA-juuret.

    Jykevä puuseppä hukkui alakannelle, jossa hän lienee ollut valmiudessa korjaamaan alukseen taistelussa syntyneitä reikiä. Jousimies puolestaan puristui ulkokannella kanuunan alle.

    Hänen ammattinsa paljasti toisaalta vieressä ollut jousi, toisaalta poikkeuksellinen lähes 180 sentin pituus sekä luuston muutokset, jotka kertovat toistuvasta jousen jännittämisestä ja nuolten laukaisemisesta.

    Hänen nahkainen rannenauhansa oli koristeltu granaattiomenan kuvalla, joka oli tyypillinen Afrikan pohjoisrannikon maurikulttuurille. Silti tuo "Kuninkaan keihäiksi" kutsutun henkivartijakaartin todennäköinen jäsen on oletettu englantilaiseksi.

    Laboratoriossa paljastuikin toista. Hampaiden isotooppien perusteella hänen oli täytynyt varttua paljon Englantia lämpimämmässä ilmastossa. Todennäköisimpänä tutkijat pitävät Afrikkaa, vähintään 50 kilometrin päässä sen pohjoisrannikolta sijainnutta aluetta.

    Mary Rose loistonsa päivinä. Kuva on Anthonyn käärönä tunnetusta vuonna 1546 tehdystä kuvakääröstä, jossa esiteltiin Henrik VIII:n laivaston aluksia. Anthony Anthony

    Tutkijoiden Herrasmieheksi nimeämän vainajan vieressä oli italialaista arvo-omaisuutta, muun muassa kaksi marmorista tehtyä pientä enkelipatsasta. Kaikki esineet, jotka mies näyttää haalineen mukaansa, kun Mary Rose alkoi upota, ovat peräisin samasta venetsialaisesta työpajasta.

    Pelkkä matkustaja ei tämäkään mies ollut. Luusto kertoo, että hän oli tottunut nostelemaan raskaita esineitä ja ampumaan. Hänen vierestään löytyi ladattu ase.

    Vielä muitakin ulkomaalaisia Mary Rosella purjehti; se tiedetään ennestään kirjallisista lähteistä.

    Tietoa on säilynyt espanjalaisesta lääkäristä ja puolalaisista kanuunamiehistä. Aluksen tuhosta hengissä selvinneessä harvalukuisessa joukossa oli yksi flaamilainen.

    Laivalla oli ruokaa mutta vitamiineista oli puutetta.

    Nuorimmasta uhrista tutkijat tekivät kuninkaan kaiman, Henryn. DNA-tutkimuksen perusteella hänen äitinsä oli englantilainen ja isä Pohjois-Afrikasta, joko nykyisestä Marokosta tai Algeriasta. Isotooppianalyysit osoittavat Henryn syntyneen ja varttuneen lähellä Portsmouthia, Mary Rosen kotisatamaa.

    Hän oli kuollessaan vasta teinipoika, 14–18-vuotias. Lihasten kiinnittymiskohdat luissa osoittavat, että nuoresta iästään huolimatta hän oli tehnyt jo pitkään raskasta ruumiillista työtä. Lisäksi hänellä oli jo selkärangan kulumia.

    Henryn loppu oli onneton, mutta sotalaivalle pestautuminen oli ollut sikäli järkevää, että miehistö osoittautui paremmin ravituksi kuin muu väestö. Toisaalta ruoka oli pitkillä merimatkoilla niin yksipuolista, että useimmat kärsivät keripukista ja muista puutostaudeista.

    Tämä puinen rukousnauha kuului jollekulle Mary Rosen miehistön jäsenistä. Mary Rose -säätiö Huonot hampaat olivat monen vaiva

    Terveenä Mary Rosessa ei näytä seilanneen kukaan, vaikka vanhimmallakaan tutkitulla ei ollut ikää neljääkään vuosikymmentä.

    Niin puusepällä kuin kanuunamiehellä oli niin huonot hampaat, että syöminen oli todennäköisesti erittäin tuskallista. Toisella oli selkärangassa reumaa, toisella paha kuluma.

    Huonoista hampaista kärsi myös upseeri, jonka ammatista todisti hopeapilli. Päällystö käytti sellaisia miehistön komentamiseen. Mary Rosen hylystä niitä on löytynyt viisi, mutta Mary Rosen kapteenin amiraali George Carew'n kultainen pilli on jäänyt kateisiin.

    Kokille löytyi nimi, Ny Cop tai Ny Coep.

    Myös Carew hukkui, kuten myös päällystöön kuulunut Roger Grenville – ainoa, jonka nimi on säilynyt aikakirjoissa kapteenin lisäksi.

    Uusimmissa tutkimuksissa alkuperäisen nimensä sai todennäköisesti myös kokki.

    Hänen ammattinsa paljastivat astiat, joiden joukkoon hän kuoli, sekä selkäranka ja kylkiluut, jotka kertovat hänen viettäneen paljon aikaa taipuneena isojen patojen ääreen. Nimi, Ny Cop tai Ny Coep, oli kaiverrettu useisiin keittiökaluihin.

    Yhdellä tutkituista oli niin pahoin vammautuneet lonkkanivelet, ettei hän olisi pärjännyt sotilaana. Tutkijat ovatkin päättelleet, että vaivalloisesti kävellyt mies, joka ei myöskään kyennyt oikaisemaan selkäänsä, oli purseri, Mary Rosen kirjanpitäjä.

    Hylyssä voi vierailla virtuaalisesti Mary Rose -museon kotisivulla. Esineistä on kolmiulotteisia kuvia myös Virtual Tudors -verkkosivulla.

    Suomi nousi lehdistönvapausindeksissä toiselle sijalle, edellä vielä Norja

    Suomi nousi lehdistönvapausindeksissä toiselle sijalle, edellä vielä Norja


    Suomi kolkuttelee parin vuoden notkahduksen jälkeen taas lehdistönvapausindeksin kärkisijaa. Suomi on nyt sijalla kaksi heti Norjan jälkeen. Kolmantena on Ruotsi ja neljäntenä Alankomaat. Listaa kokoaa kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja...

    Suomi kolkuttelee parin vuoden notkahduksen jälkeen taas lehdistönvapausindeksin kärkisijaa. Suomi on nyt sijalla kaksi heti Norjan jälkeen. Kolmantena on Ruotsi ja neljäntenä Alankomaat.

    Listaa kokoaa kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö. Sen Suomen osaston puheenjohtaja Jarmo Mäkelä kertoo, että Suomen nousuun vaikuttivat hyvät perusrakenteet, skandaaliton vuosi, yksi oikeustuomio ja kekseliäs huippukokouskampanja.

    Suomen sijoitusta oli nostamassa Helsingin käräjäoikeuden lokakuussa antama päätös, jossa Johan Bäckman tuomittiin törkeästä kunnianloukkauksesta ja vainoamisesta ja MV-lehden perustaja Ilja Janitskin törkeästä kunnianloukkauksesta, joka kohdistui muun muassa toimittaja Jessikka Aroon.

    – Oikeus veti selkeän rajan: äärimmäinen vihapuhe ei ansaitse sananvapauden suojaa, järjestö kiittää Suomea raportin maakuvauksessa.

    Mäkelän mukaan tapauksen painoarvoa kuvaa se, että Jessikka Aro on kutsuttu pääesiintyjäksi Washingtoniin, jossa lehdistönvapausindeksi julkaistaan tänään.

    Suomen sijoitusta parantanut käräjäoikeuden päätös ei ole lainvoimainen, sillä Janitskin ja Bäckman valittivat siitä.

    Suomen listanousuun vaikutti myös Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaaminen Helsingissä heinäkuussa 2018. Helsingin Sanomien kampanjassa presidentit otettiin vastaan kylteillä, joissa päämiehet toivotettiin tervetulleiksi vapaan lehdistön maahan.

    – Tästä puhuttiin paljon neuvoston kokouksessa ja minuakin tultiin onnittelemaan Hesarin kampanjasta, Mäkelä kuvailee.

    Painostus ja takavarikko haittasivat mainetta

    Suomi piti lehdistönvapauden ykköspaikkaa vuodesta 2010, kunnes tipahti kolmanneksi vuonna 2017 ja neljänneksi vuonna 2018. Ensimmäisen notkahduksen aiheutti pääministeri Juha Sipilän Yleen kohdistama painostus ja toisen Puolustusvoimien Viestikoekeskusta koskeva uutisointi, jonka jälkeen poliisi takavarikoi toimituksellista aineistoa.

    – Näistä pitäisi ottaa opiksi ja välttää tilanteita, joissa poliitikot suoraan puuttuvat median toimintaan. Toisessa tapauksessa järjestettiin kotietsintä toimittajan kotona. Sitä ei pidetä hyvänä, vaikka oikeus kuinka toteasi, että oli menetelty oikein. Lähdesuoja on pyhä, Mäkelä sanoo.

    Suomen kakkospaikkaan Mäkelä on tyytyväinen.

    – Pisteluvuissa meidän ja Norjan välillä ei ole juurikaan eroa. Me olemme aivan omassa sarjassamme. Millään muilla mailla luku ei ala seitsemällä. Norja on meitä edellä, koska siellä ei ole vuosikausiin tapahtunut mitään sellaista mitä meillä vuosina 2016 ja 2017.

    Naapurimaa Ruotsi tippui yhden pykälän heti Suomen taakse. Järjestö kertoo syyksi toimittajiin kohdistuvan online-häirinnän, johon viranomaiset eivät ole puuttuneet riittävän hanakasti.

    Toimittajan tuomio ensi vuonna luupin alla

    Mäkelä näkee mahdollisia pilviä Suomen ensi vuoden sijoituksen yllä.

    – Pelkään, että Johanna Vehkoon tapaus katsotaan suurennuslasilla. Jos Oulun käräjäoikeuden tuomio jää pysyväksi, siitä on Suomelle mainehaittaa.

    Mäkelä viittaa oikeudenkäyntiin, jossa Johanna Vehkoo tuomittiin kunnianloukkauksesta, kun hän kutsui oululaista kaupunginvaltuutettua natsiksi.

    Vehkoon saama tuomio ei ehtinyt vaikuttaa nyt julkaistuihin tuloksiin. Puntteja saattaa kuitenkin tasata lehdistönvapauden kannalta positiivinen tuomio.

    – Meidän asemaamme vahvistaa päätös siitä, että Panama-papereita ei tarvinnut luovuttaa verottajalle. Se osoittaa, että oikeus varjelee lähdesuojaa.

    Tämäkään päätös ei ehtinyt vaikuttaa nyt julkaistuun sijoitukseen.

    Yle UutisgrafiikkaKansainvälinen tilanne huolestuttava

    Tilanne on Suomen kannalta valoisa, mutta kansainvälisesti huolestuttava. Järjestön mukaan vain 24 prosentissa maista tilanne on lehdistönvapauden suhteen hyvä tai tyydyttävä. Tilanne on huonontunut viime vuodesta, jolloin luku oli 26 prosenttia.

    Alueellisesti katsottuna lehdistönvapaus on parhaalla tolalla Euroopan unionissa ja Balkanilla, mutta se on huonontunut sielläkin 1,7 prosentilla. Tämä näkyi järjestön mukaan muun muassa Ranskan keltaliivien protestien aikana: monet tv-ryhmät eivät uskaltautuneet paikalle raportoimaan tilanteesta ilman turvamiehiä. Ranska on nyt sijalla 32.

    Järjestö kantaa huolta siitä, että autoritääriset hallinnot kiristävät otettaan mediasta. Poliitikkojen vihamielisyys journalisteja kohtaan on johtanut monissa maissa väkivaltaan ja pelon ilmapiiriin.

    – Demokratia vaarantuu, jos poliittinen keskustelu kääntyy sisällissotamaiseksi ilmapiiriksi, jossa journalisteista tehdään syntipukkeja, toteaa järjestön pääsihteeri Christophe Deloire tiedotteessa.

    Putoajia mm. Yhdysvallat ja Itävalta

    Yhdysvallat on pudonnut kolme pykälää sijalle 48. Järjestö pitää maan lehdistönvapauden tilannetta ongelmallisena. Syynä on vihamielinen ilmapiiri, jota Donald Trumpin kommentointi lietsoo.

    – Koskaan aiemmin yhdysvaltalaisjournalistit eivät ole saaneet yhtä paljon tappouhkauksia ja joutuneet turvautumaan yksityisten turva-alan yritysten suojeluun, järjestön tiedotteessa todetaan.

    Mäkelä nostaa toisena huolestuttavan esimerkkinä esiin Itävallan.

    – Se on tippunut viisi sijaa alaspäin vain siksi, että hallitus ahdistelee aktiivisesti sikäläistä yleisradioyhtiötä.

    Myös Venäjän sijoitus tipahti yhden pykälän sijalle 149. Järjestö perustelee pudotusta Kremlin tekemillä pidätyksillä, mielivaltaisilla etsinnöillä ja ankarilla laeilla, jotka lisäävät painetta itsenäistä mediaa kohtaan.

    Jumbosijoilla Turkmenistan ja Korea

    Surkeimmissa kantimissa lehdistönvapaus on Turkmenistanissa, joka pitää jumbosijaa numero 180. Toiseksi huonoin sijoitus on Pohjois-Korealla (179).

    Alueellisesti kaikkein huonoin lehdistönvapaus vallitsee Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Ne ovat vaarallisimmat paikat journalisteille. Alueen vaarallisin maa on Syyria (sijalla 174). Saudi-Arabia putosi kolme pykälää sijalle 172 Istanbulin konsulaatissa tehdyn toimittaja Jamal Khashoggin raa’an murhan vuoksi.

    Journalistit ilman rajoja -järjestön indeksissä 180 maailman maata asetetaan järjestykseen sen mukaan, millainen tilanne sanan- ja lehdistönvapauden suhteen maassa vallitsee. Jokaiselle maalle lasketaan pisteluku, jonka mukaan sen paikka indeksissä määräytyy.

    Jutun kommentointimahdollisuus on auki klo 22.00 saakka.Tervetuloa mukaan.

    Journalistiliitto maksaa toimittaja Johanna Vehkoolle tuomitut kulut ostamalla Ville Rannan pilakuvan

    Journalistiliitto maksaa toimittaja Johanna Vehkoolle tuomitut kulut ostamalla Ville Rannan pilakuvan


    Journalistiliitto on kertonut hankkivansa pilapiirtäjä ja sarjakuvataitelija Ville Rannan Junes Lokka -aiheisen alkuperäisteoksen hintaan 7588,80 euroa. Ranta ilmoitti teoksen olevan kaupan viime viikolla, kun Oulun käräjäoikeus katsoi...

    Journalistiliitto on kertonut hankkivansa pilapiirtäjä ja sarjakuvataitelija Ville Rannan Junes Lokka -aiheisen alkuperäisteoksen hintaan 7588,80 euroa.

    Ranta ilmoitti teoksen olevan kaupan viime viikolla, kun Oulun käräjäoikeus katsoi päätöksessään toimittaja Johanna Vehkoon syyllistyneen oululaisen kaupunginvaltuutetun Junes Lokan kunnian loukkaamiseen.

    Teoksesta saamansa voiton Ranta kertoi lahjoittavansa Vehkoolle oikeudenkäyntikulujen maksamista varten.

    Vehkoo määrättiin maksamaan sakkoja sekä Lokan oikeudenkäyntikulut. Nämä kulut ovat yhteensä 7588,80 euroa eli täsmälleen sama summa, minkä Journalistiliitto on nyt Rannalle teoksesta maksamassa.

    Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Ahon mukaan Vehkoo on ollut kansanryhmää vastaan kiihottamisesta tuomitun Lokan silmätikkuna jo pitkään.

    – Vehkoon tuomio tuntuu kohtuuttomalta, kun tietää millaista pitkäkestoista häirintää ja painostusta Lokka on häneen kohdistanut.

    Lisää aiheesta:

    Toimittaja Johanna Vehkoo sai sakkotuomion Junes Lokan kunnian loukkaamisesta ja hetkeä myöhemmin Lokka sai syytteen kiihottamisesta kansaryhmää vastaan

    Toimittaja tuomittiin kunnianloukkauksesta, kun hän kutsui oululaista kaupunginvaltuutettua natsiksi ja rasistiksi

    Hanne Aho: ”Vehkoon tuomio tuntuu kohtuuttomalta”

    Jutun otsikkoa täsmennetty 17.4.2019 klo 17.40

    Notre Damen tornista järjestetään kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu

    Notre Damen tornista järjestetään kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu


    Ranska järjestää kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun Notre Damen katedraalin romahtaneen tornin jälleenrakentamiseksi. Torni tuhoutui maanantai-iltana syttyneessä tulipalossa, joka tuhosi suurimman osan katedraalin katosta. Pääministeri...

    Ranska järjestää kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun Notre Damen katedraalin romahtaneen tornin jälleenrakentamiseksi.

    Torni tuhoutui maanantai-iltana syttyneessä tulipalossa, joka tuhosi suurimman osan katedraalin katosta.

    Pääministeri Édouard Philippen mukaan arkkitehtuurikilpailun tavoitteena on saada Notre Damelle uusi torni, joka sopeutuu nykyaikaisiin tekniikkoihin ja nykyajan haasteisiin.

    Torni rakennettiin 1800-luvulla arkkitehti Eugène Viollet-Leducin johdolla.

    Notre Damen kirkkoherra, piispa Patrick Chauvet arvioi, että katedraali tulee olemaan suljettuna 5–6 vuotta.

    Lue myös:

    Katso, miltä Notre Damessa näyttää palon jälkeen – asiantuntijat eri mieltä kuin Macron: tuhojen korjaaminen voi viedä jopa vuosikymmeniä

    Erikoisten taidehankkeiden rahoittaja pitää välivuoden – parhaillaan rakennetaan tekosaarta Rauman edustalle

    Erikoisten taidehankkeiden rahoittaja pitää välivuoden – parhaillaan rakennetaan tekosaarta Rauman edustalle


    Tästä on kyseLönnströmin taidemuseo pitää välivuoden nykytaideprojektien rahoittamisessa.Taustalla on taloudellisten syiden lisäksi kesken olevien projektien ruuhka.Lönnströmin taidemuseo luopui taannoin seinistä ja alkoi rahoittaa...

    Tästä on kyseLönnströmin taidemuseo pitää välivuoden nykytaideprojektien rahoittamisessa.Taustalla on taloudellisten syiden lisäksi kesken olevien projektien ruuhka.Lönnströmin taidemuseo luopui taannoin seinistä ja alkoi rahoittaa taideprojekteja.

    Raumalla toimiva Lönnströmin taidemuseo aikoo avata suositun taideprojektihakunsa seuraavan kerran vasta vuoden päästä. Edellisinä neljänä vuotena nykytaideprojekteja on rahoitettu joka vuosi.

    Taidemuseon taustasäätiön hallituksen puheenjohtaja Teea Hyytiä kertoo Ylelle, että välivuoden taustalla on useita syitä.

    Taloudellisten seikkojen lisäksi museo haluaa antaa nykyisten projektien valmistua. Myös henkilökunnan jaksamisesta kannetaan huolta. Taidemuseon johtaja vaihtuu kesällä Jenny Vallista Elina Alkioon.

    Neljä nykytaideprojektia

    Lönnströmin taidemuseo on toteuttanut nykytaiteen projekteja yhteistyössä kuvataiteilijoiden kanssa vuodesta 2015, jolloin se luopui varsinaisista museotiloistaan.

    Aikaisemmat teokset ovat Raimo Saarisen Kelluva saari, joka rakennetaan Rauman edustalle, Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen Keskustelupuisto – Peli yhteisestä maaperästä, Jani Ruscican Flatlands ja taiteilijaryhmä IC-98:n Khronoksen talo.

    Tukisummat ovat olleet 100 000–150 000 euroa. Museota ylläpitää Teresia ja Rafael Lönnströmin säätiö.

    Notre Damen maailmankuulut pääurut säilyivät olosuhteisiin nähden lähes vahingoittumattomina – urkuri Pétur Sakari:

    Notre Damen maailmankuulut pääurut säilyivät olosuhteisiin nähden lähes vahingoittumattomina – urkuri Pétur Sakari: "Se on todellinen ihme"


    Notre Damea kohdanneen katastrofin ytimestä kantautuu huojentavia uutisia. Katedraalin maailmankuulut pääurut ovat ilmeisesti säilyneet tulipalosta olosuhteisiin nähden lähes vahingoittumattomina. – Soittimessa ei ole kuin pieniä vaurioita....

    Notre Damea kohdanneen katastrofin ytimestä kantautuu huojentavia uutisia. Katedraalin maailmankuulut pääurut ovat ilmeisesti säilyneet tulipalosta olosuhteisiin nähden lähes vahingoittumattomina.

    – Soittimessa ei ole kuin pieniä vaurioita. Esimerkiksi pillit eivät ole sulaneet kuumuuden vuoksi, eikä urkuparvi ole romahtanut pilleineen päivineen alas, suomalaisurkuri Pétur Sakari iloitsee.

    Pariisissa opiskellut ja asunut Sakari on saanut soittimesta tietoja ystäviltään ja kollegoiltaan, muun muassa Notre Damen pääurkurilta Vincent Dubois'lta ja urkurakentaja Eric Brottierilta, joka tutki instrumentin alustavasti tulipalon jälkeen.

    Naarmuitta soitin ei selvinnyt. Sen päällä oli tulipalon jäljiltä kivenmurikoita, hiekkaa ja pölyä. Urkujen sivuosissa on jonkun verran vettä.

    – Joka tapauksessa urut ovat turvassa, siis kaikki vauriot ovat restauroitavissa ja korjattavissa. Se on todellinen ihme. Toki vesi voi vaikuttaa puuosiin, mutta kuolemantuomio se ei uruille ole lainkaan, Sakari toteaa.

    Suomen nuoren polven urkuri Pétur Sakari, 27, debytoi Notre Damen katedraalissa vuonna 2017.Gianni Mosella"Koko urkuparvi resonoi musiikin mukana"

    Sakari, 27, debytoi kaksi vuotta sitten Notre Damen katedraalissa konserttiurkurina. Hän seurasi katedraalin sydäntäsärkevää kohtaloa uutisista läpi yön.

    – Olen nukkunut tunnin verran. Kokonaisuutena tämä on Pariisille, toiselle kotikaupungilleni, hirveä kulttuurisokki ja tragedia, hän huokaa.

    Urkujen kohtalosta Sakari on onnellinen, sillä soittimella on mittaamaton historiallinen arvo. Osa nykyisistä urkupilleistä kantaa juurensa keskiajalle saakka. Pääurut rakennettiin alun perin vuonna 1403, ja soitinta on päivitetty vuosisatojen saatossa useaan otteeseen.

    – Alkuperäisiä osia on jäljellä myös 1700-luvulta, mutta suurin osa nykyisestä soittimesta on vuodelta 1868, jolloin sen uudisti Aristide Cavaillé-Coll, urkurakentajien Stradivari, Sakari toteaa.

    Historiallisen arvon lisäksi 8 000 urkupillistä koostuvalla soittimella on valtava musiikillinen arvo. Sointikokemus on kuulijalle vaikuttava. Urkuparvella tunne on Sakarin mukaan moninkertainen.

    – Notre Damen urkujen sointi leikkaa koko kehon läpi. En ole missään muualla maailmassa kokenut sellaista. Koko urkuparvi resonoi musiikin mukana, kaikki ne puuosat, hän hämmästelee.

    Päivitykset, joista viimeisin valmistui vuonna 2014, ovat tehneet uruista monipuolisen instrumentin. Notre Damen urut ovat samaan aikaan katedraali- ja konsertisaliurut, Sakari toteaa.

    – Konserttiurkuna soitin on varmasti maailman ykkönen. Sillä pystyy tulkitsemaan autenttisesti eri aikakausien musiikkia, ja ohjelmiston suhteen mahdollisuudet ovat rajattomat.

    Notre Damen 1700-luvulla rakennetut pääurut ovat Euroopan suurimpien joukossa. Kuva on otettu ennen paloa.Stephane de Sakutin / AFP"Kulttuurin merkitys ymmärretään Ranskassa"

    Urut purettaneen pikaisesti turvaan Notre Damesta, sillä huolta on aiheuttanut se, että kuivuessaan katedraalin rakenteet saattavat käyttäytyä arvaamattomasti. Sen jälkeen edessä on soittimen restaurointityö.

    Sakari on luottavainen sen suhteen, että asiat hoituvat nyt myös Notre Damen urkujen suhteen parhain päin.

    – Onneksi Ranska on kulttuurimaa. Heillä on tapana pistää asiat kuntoon, kun tällaista tapahtuu. Siellä on aina ymmärretty kulttuurin merkitys, ja siitä pidetään myös kiinni.

    Kirkkoasiantuntijan mukaan Notre Damen hävitys ei ole totaalista:

    Kirkkoasiantuntijan mukaan Notre Damen hävitys ei ole totaalista: "Huolellinen korjaus ja restaurointi riittää" – Vertaa tilannetta Ylivieskan kirkon paloon


    Kun taidehistorian ja arkeologian professori Markus Hiekkanen kuuli Pariisin Notre Damen kirkon palosta, kurkkua kuristi. – Silmät kostuivat. Se tuntui niin pahalta, hän sanoo päivä palouutisten jälkeen. Maailmankuulun pariisilaiskatedraalin...

    Kun taidehistorian ja arkeologian professori Markus Hiekkanen kuuli Pariisin Notre Damen kirkon palosta, kurkkua kuristi.

    – Silmät kostuivat. Se tuntui niin pahalta, hän sanoo päivä palouutisten jälkeen.

    Maailmankuulun pariisilaiskatedraalin korkein torni romahti ja kattorakenteet tuhoutuivat maanantaisessa palossa. Vaikka Hiekkasen tunnelmat ovat apeat, hän arvioi, että Pariisissa ei aiheutunut korvaamatonta tai mittaamatonta tuhoa.

    – Kirkosta paloi vaakasuunnassa vain osa ja pystysuunnassa vesikattojen puurakenteet, mutta valtaosa kivisestä rakennusrungosta ja erityisesti ulkopuolen kiviveistoksista ovat säilyneet.

    Tämänhetkisen tiedon mukaan myös kuuluisat ruusuikkunat olisivat pelastuneet. Hävitys ei siis Hiekkasen arvion mukaan ollut totaalista. Professori vertaa tilannetta suomalaiseen Ylivieskan kirkon paloon tuhopoltossa vuonna 2016.

    – Ylivieskassa jäljelle jäi vain hiiltä ja savua sekä metalliosia. Notre Damea ei tarvitse onneksi rakentaa kokonaan uudelleen. Huolellinen korjaus ja restaurointi riittää, Hiekkanen sanoo.

    Hiekkanen on perehtynyt erityisesti Suomen keskiaikaisiin kivikirkkoihin ja tutkinut aikoinaan väitöskirjaansa varten myös Notre Damea.

    Ylivieskan palaneen kirkon jäänteistä tehty risti.Timo Nykyri / YleLasimaalaukset ja veistokset merkittävimpiä

    Notre Damen rakentaminen aloitettiin 1100-luvulla ja se edustaa goottilaista tyyliä. Kulttuurihistoriallisesti Notre Dame on yksi maailman tärkeimmistä kirkkorakennuksista. Se on samalla Pariisin maamerkki ja Unescon maailmanperintökohde. Sillä on tärkeä asema myös Ranskan katolisessa kirkossa, jossa se on primaatti- eli äitikirkko.

    Notre Damen taideaarteista Hiekkanen pitää merkittävimpinä lasimaalauksia, rakennuksen yksityiskohtaista koristelua ja kiviveistoksia.

    – Tietääkseni ne säilyivät ainakin suurelta osin. Keskiaikaisista kirkoista on vuosisatojen kuluessa yleensä tuhoutunut ja hävitetty vanhaa, kuten muodista mennyttä materiaalia erittäin paljon. Notre Damessakaan ei ole taideaarteistoa sen historian kaikilta ajoilta. Jäljellä on pieniä raappeita valtavasta rikkaudesta, Hiekkanen kuvailee.

    Hiekkanen muistuttaa, että upeudestaan ja loistokkuudestaan huolimatta Notre Dame on vain yksi tärkeistä kirkoista Ranskassa ja Euroopassa.

    Keskiaikaiset ruusuikkunat ovat yksi Notre Damen taideaarteista. Patrick Kovarik / AFPAiemmin kirkkoja polttivat salamat

    Tämänhetkisten tietojen mukaan Notre Damen paloa ei sytytetty tahallaan, vaan kyse oli onnettomuudesta. Katedraalissa tehtiin palon syttymisen aikaan korjaustöitä.

    Menneinä vuosisatoina kirkkoja polttivat yleensä ukkonen ja salamat. Hiekkanen muistuttaa, että Notre Damessakin on palanut myös aiemmin. Siksi suuri osa siitä materiaalista, joka nyt tuhoutui, ei ole peräisin kirkon alkuvuosilta 1100- tai 1200-luvuilta, vaan myöhemmiltä ajoilta.

    Nykyisin tuhoja estää kehittynyt paloturvallisuus. Hiekkanenkaan ei muista vastaavaa yhtä merkittävän keskiaikaisen kirkon paloa viime vuosikymmeniltä, vaan joutuu palaamaan ajassa toiseen maailmansotaan.

    Taisteluissa pommitettiin lukuisia kirkkoja, muun muassa Marienkircheä Saksan Lyypekissä. Se paloi pahasti, mutta restauroitiin.

    – Sen sijaan Frauenkirche Dresdenissä pommitettiin raunioiksi. Se oli totaalituho ja rakentamisessa piti lähteä aivan alusta.

    Merkittäviä kirkkorakennuksia

    Santiago de Compostelan katedraali, Espanja

    Pyhän haudan kirkko, Jerusalem

    San Giovanni Laterano, Rooma

    Pyhän Marian kirkko, Lyypekki

    Pyhän Nikolain kirkko (Niguliste), Tallinna

    Uppsalan tuomiokirkko, Ruotsi

    Riben tuomiokirkko, Tanska

    (Lähde: professori Markus Hiekkanen)

    Turun tuomiokirkon palo oli tuhoisampi

    Suomessa Turun vuoden 1827 palo turmeli vakavasti Turun tuomiokirkon. Jälki oli paljon pahempaa kuin Notre Damessa.

    – Mutta siellä Turun tuomiokirkko seisoo edelleen. Seinät ja holvit kestivät, vaikka lähes kaikki, mikä oli puuta, paloi.

    Monella on tuoreessa muistissa myös Porvoon tuomiokirkon palo vuonna 2006, joka oli tuhopoltto Ylivieskan tapaan.

    – Porvoossa tiiliholvit estivät palon leviämisen kirkkosaliin ja myös Notre Damessa sisätilojen tuhot olivat kiviholvien ansiosta pelättyä vähäisempia, vaikkakin traagisia.

    Toisin kävi Tyrvään vanhan kirkon tuhopoltossa vuonna 1997.

    – Sen kirkkosalin sisustus oli 1500- ja 1700-luvuilta ja tuhoutui täysin, katosi ikuisiksi ajoiksi.

    Vieläkö Notre Dame saadaan entiselleen?

    – Entiselleen rakennusta ei enää saada siinä mielessä, että siinä olisi samat alkuperäisrakenteet. Kaikki mitä korjataan, korjataan uusilla materiaaleilla ja vanhoja metalliosia uusiokäyttämällä.

    Vaikka samaan virtaan ei voi astua kahta kertaa, Hiekkanen uskoo, että Notre Dame saadaan hienoon kuntoon laajoilla kansainvälisillä ponnistuksilla.

    Lue myös:

    Katto ja torni sortuivat reilun tunnin kuluttua hälytyksestä – Näin Notre Damen suuri tulipalo eteni

    Yle seurasi hetki hetkeltä Notre Damen katastrofia – Presidentti Macron: Rakennamme vielä kauniimman Notre Damen viidessä vuodessa

    Museoviraston asiantuntija: Notre Damen jälleenrakennuksesta valtava urakka

    Pelastuspäällikkö: Notre Damen katedraalin palon torjuntaa on lähes mahdotonta harjoitella Kuvat näyttävät Notre Damen tulipalon dramaattiset hetket: Ikonisen maamerkin tuhoutuminen järkytti Pariisia

    A-studion Olli Seurista työelämäprofessori Tampereen yliopistoon

    A-studion Olli Seurista työelämäprofessori Tampereen yliopistoon


    Olli Seuri kertoo, että hän on halunnut jo pitempään yhdistää käytännön osaamisensa työhön yliopistolla. Pesti alkaa elokuussa. – Mikä onkaan parempi paikka kaltaiselleni tekijälle kuin se, että pääsee työelämäprofessorina tuomaan...

    Olli Seuri kertoo, että hän on halunnut jo pitempään yhdistää käytännön osaamisensa työhön yliopistolla. Pesti alkaa elokuussa.

    – Mikä onkaan parempi paikka kaltaiselleni tekijälle kuin se, että pääsee työelämäprofessorina tuomaan opiskelijoille omaa osaamistaan, oppejaan ja ajatuksiaan siitä, mistä journalismissa on kyse ja mihin se on menossa, Seuri sanoo.

    Hänen tärkein tehtävänsä työelämäprofessorina on lähentää käytännön työelämää yliopistokoulutukseen ja -tutkimukseen.

    Seuri uskoo, että hänen uutis- ja ajankohtaisjournalismin taidoistaan on hyötyä opiskelijoille. Niihin liittyy myös kokemus suorien lähetysten ja haastattelujen teosta.

    – Olen lisäksi tutustunut viime aikoina podcast-maailmaan. Haluan päästä tekemään niitä opiskelijoiden kanssa, Seuri sanoo.

    Hän on yksi Totuuden jälkeen. Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana (2018) -kirjan kirjoittajista, ja myös sitä Seuri käyttää hyväkseen opetuksessa. Lisäksi häntä kiinnostaa journalismin ydin.

    – Näiden kautta yritän hahmottaa tuleville journalisteille sitä, mikä siinä murroksessa on merkittävää, ja mikä journalismissa on toisaalta jatkuvaa ja muuttumatonta, Seuri sanoo.

    Valemediat ovat yksi journalismin ja tulevien opiskelijoiden suurimmista haasteista.

    – Olen itse kasvanut erilaiseen mediaympäristöön kuin opiskelijat. On kiinnostavaa nähdä, millainen se ero on, Seuri toteaa.

    Hänet palkittiin vuoden 2017 journalistina Bonnierin Suurella journalistipalkinnolla. Seuri on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden tohtori.

    Journalistiikan työelämäprofessuurista käytettiin aiemmin nimitystä journalistiikan vierailijaprofessori.

    Sinä siellä, kutsu Yle kahville! Ylen väki tuo pullat ja kuuntelee, mitä suomalaisilla on sydämellään

    Sinä siellä, kutsu Yle kahville! Ylen väki tuo pullat ja kuuntelee, mitä suomalaisilla on sydämellään


    Yleisradio pyytää suomalaisia kutsumaan yleläisiä kahville kevään ja kesän aikana. Kutsua voit tällä lomakkeella. Tarkoituksena on tavata suomalaisia ja kuunnella, mitä heillä on sanottavaa Ylestä tai Ylelle. Yleisradiolla on paljon tietoa...

    Yleisradio pyytää suomalaisia kutsumaan yleläisiä kahville kevään ja kesän aikana. Kutsua voit tällä lomakkeella. Tarkoituksena on tavata suomalaisia ja kuunnella, mitä heillä on sanottavaa Ylestä tai Ylelle.

    Yleisradiolla on paljon tietoa yleisönsä mieltymyksistä jo entuudestaan. Kaikkea tietoa ei voi kuitenkaan pakata kylmään dataan, sanoo Ylen journalismin akatemian päällikkö Elina Ravantti.

    – Dataa on välillä vaikeaa hahmottaa. On hyvä kuulla ihmisiltä suoraan, miten he käyttävät Ylen palveluita tai mediaa ylipäänsä.

    – Haluamme, että meidän oma ymmärryksemme lisääntyisi, että voisimme olla tärkeitä ja merkityksellisiä kaikille ihmisille, Ravantti pohtii.

    Elina Ravantti uskoo, että kahvittelemalla suomalaisten kanssa eri puolilla maata yleläiset saavat kuulla, mikä ihmisten mielestä on tärkeää ja millaiset asiat heistä ovat uutisten väärtejä.

    Kyseenalaista, kehu tai haasta!

    Ihan kaikkien kanssa nokakkain Yle ei ehdi. Tapaamista varten olisi hyvä koota ryhmä, iso tai pieni. Kyseessä voisi olla työporukka, lukupiiri, sählyjengi tai vaikkapa naapurit keskenään. Perheetkin voivat kutsua yleläisiä juttusille.

    Yle toivoo, että sen työntekijät pääsisivät tapaamaan mahdollisimman erilaisia ihmisiä, eri puolilla Suomea.

    Tarkoituksena on lisätä ymmärrystä ihmisistä, jotka käyttävät Ylen palveluita ja sekä niistä, jotka eivät käytä. Porukka voi siis myös kertoa, mikä Ylessä ärsyttää tai miksi se on samantekevä.

    – Kaikilla suomalaisilla on oikeus tietoon ja viihtymiseen. Julkisen palvelun hieno tehtävä on tarjota sisältöjä kaikille, riippumatta siitä, missä päin Suomea ihminen asuu tai kuinka paljon hän tienaa, sanoo Ravantti.

    Suomalaisille on luontevaa jutustella kahvikupin äärellä.Heikki Haapalainen / Yle

    Yleläisille voi tarjota kahvitteluhetkiä huhtikuun 16. lähtien kuun loppuun. Tarjokkaista valitaan ryhmät, jotka edustavat suomalaisia mahdollisimman laajasti. Yritämme myös erikseen löytää sellaisia, joita Yle ei tavoita, joita se ei kiinnosta tai joissa se herättää epäluuloja.

    Kaikki suomalaiset, aivan pienituloisimpia lukuunottamatta, maksavat Yle-veroa. Ravantin mukaan olisi epäreilua, että Yle tarjoaisi palveluja yksille, mutta ei toisille. Nyt yritetään ottaa selvää, miten voitaisiin palvella niitäkin, joita Yle ei tällä hetkellä tavoita.

    Kuka tulee, kun kutsu käy?

    Kutsu Yle kahville -projektissa on mukana uutis- ja ajakohtaisohjelmien ja urheilun tekijöitä. Osa heistä työskentelee Svenska Ylessä.

    Vierailijat ovat monista eri ammattiryhmistä, eivätkä kaikki ole televisiosta tuttuja kasvoja.

    – Teemme täällä sisältöjä yleisölle yhdessä. Vain pieni osa työntekijöistämme näkyy televisiossa, kuuluu radiossa tai vilahtaa netissä. Siksi on tärkeää, että kaikki myös saavat tavata ihmisiä ja kuulla, mitä he meistä ajattelevat, sanoo Elina Ravantti.

    Yksi kahvittelemaan lähtijöistä on uutisten tiedetoimittaja Ilpo Pajunen. Kun mahdollisuutta lähteä mukaan vilautettiin, Pajunen nosti heti kätensä pystyyn.

    – Minusta on tavattoman kiinnostavaa tavata ihmisiä, joita Yle kiinnostaa niin paljon, että järjestävät tällaiset kahvikutsut.

    – Haluan sanoa siellä ihmisille, että Ylenkin toiminta on inhimillistä. Joskus arvostamme vääriä asioita tai emme vain tajua jotain, mutta osaamme kyllä kuunnella palautetta, Pajunen tokaisee.

    Yle Uutisten tiedetoimittaja, Ilpo Pajunen, ilmoittautui heti vapaaehtoiseksi kahvitteluseuraksi. Pajunen toivoo, että keskusteluissa voi puhua suoraan ja vilpittömästi.Antti Haanpää / Yle

    Toimittaja Pajunen haluaa puhua ihmisten kanssa vilpittömästi ja suoraan. Hän uskoo, että, jos vastapuoli toimii samoin, keskusteluista tulee hedelmällisiä.

    – Jos kohtaamiset ovat aitoja ja rehellisiä, lopputulos vie taatusti meitä Ylessä eteenpäin. Me kahvittelijat pidämme huolta, että ihmisten ääni tulee kuuluviin Ylen käytävillä ja johtaa parhaimmillaan toiminnan perusteiden pohdiskeluun, Ilpo Pajunen toteaa.

    Kyseessä ei ole ohjelmatoiminta tai jutunteko

    Tällä kertaa tapaamisia ei nauhoiteta, eikä niistä tehdä tv-ohjelmaa tai nettijuttua. Ylen väki haluaa keskustelun virtaavan vapaana, ilman, että tarvitsee jännittää tv-kameroita tai sitä, mitä tuli sanottua.

    Lopputulemat kirjataan toki ylös. Keskustelujen toiveet ja ajatukset kerrotaan talon sisällä eteenpäin ja mietitään yhdessä, miten Ylen toimintaa voi parantaa niiden pohjalta.

    – Nyt jonku sitten kysyy, miksi tarjoamme vain pullat emme kahvia, arvelee Ravantti.

    – Kahvinkeitto ympäri Suomea voisi olla vähän vaikeaa. Ihmisillä on niin erilaisia kahvimieltymyksiä, eivätkä kaikki edes juo sitä. Tuomme pullat ja nautitaan niitä sitten vaikka veden kanssa, jos siltä tuntuu. Eikä meitä varten tarvitse kattaa mitään, jos ei halua. Jutteleminen on tärkeintä.

    Ruotsissa on kahviteltu jo useamman vuoden ajan

    Kansan kanssa kahvittelusta on enemmän kokemusta länsinaapurissa, jossa paikallinen Yleisradio SVT on kiertänyt tapaamassa yleisöään jo neljän vuoden ajan.

    Tulokset ovat näkyneet SVT:n sisällöissä. Ruotsalaiset esimerkiksi kaipasivat tv-uutisiin ratkaisuja ja myönteisyyttä katastrofien ja ongelmien keskelle. Nyt tv-uutisissa on joka ilta ainakin yksi juttu, joka kertoo asiasta, jolla on onnellinen loppu.

    Hakulomake kahvitteluun löytyy tästä linkistä: Kutsu Yle kahville!

    Keuhkokuume pelästytti Hannele Laurin: “Olen yrittänyt päästä tupakasta eroon, mutta huonolla menestyksellä”


    Hannele Lauria nolottaa. Hän on pyynnöstä ottanut hiljattain saamansa Betoni-Jussin mukaan Puoli seitsemän studioon, mutta ei ole asiasta innoissaan. Vaikka hän on elämäntyöpalkinnosta otettu ja iloinen, ei hän missään tapauksessa halua tehdä...

    Hannele Lauria nolottaa. Hän on pyynnöstä ottanut hiljattain saamansa Betoni-Jussin mukaan Puoli seitsemän studioon, mutta ei ole asiasta innoissaan. Vaikka hän on elämäntyöpalkinnosta otettu ja iloinen, ei hän missään tapauksessa halua tehdä asiasta numeroa.

    – Tärkein palkinto on se, että yleisö tykkää, ja ohjaaja ja työryhmä ovat tyytyväisiä. Aina kun ryhtyy tekemään uutta työtä, pitää yrittää tehdä paremmin kuin edellisellä kerralla.

    Laurilla jos kellä olisi kyllä syytä pieneen ylpeyteenkin. Hän on urallaan näytellyt lukuisissa näytelmissä, tv-sarjoissa ja elokuvissa. Koko kansan tuntemaksi hän tuli 1980-luvulla Spede Pasasen _Uuno-elokuvista,Spede Showsta_ ja Vesku Showsta.

    – Se oli ihanaa aikaa. Opin hirveästi kaikilta mukana olleilta. Ehkä eniten puhuin näyttelemisestä Veskun (Vesa-Matti Loirin) kanssa. Opin myös seuraamalla muita, olen tosi tarkkasilmäinen.

    Teatteri ahdistaa

    Lauri näyttelee edelleen säännöllisesti tv-sarjoissa ja elokuvissa. Yksi hänen uusimmista rooleistaan on Ylen Melkein totta -sarjassa. Se on komedia teatterimaailman kulisseista ja Lauri näyttelee siinä kokenutta teatterinäyttelijää.

    Oikeasti Hannele Lauri jätti teatterin kolme vuotta sitten jäätyään eläkkeelle, eikä ole sen jälkeen käynyt edes katsomassa yhtään näytelmää.

    – Luulen, että mulle tulisi ahdistava olo jos menisin nyt teatteriin. Mun täytyy antaa aikaa itselleni.

    Vaikka työtahti on edelleen kova, on Lauri joutunut iän myötä myös miettimään yhä enemmän terveyttään. Alkuvuodesta hän sairasti kesken kuvausten keuhkokuumeen.

    – Kyllä keuhkokuume aina säikäyttää. Mun mielikuvituksella ryhdyin tietysti heti miettimään, että mitä jos tulee seuraavaksi sydänlihastulehdus tai jotain.

    Lauri hoitaa terveyttään tekemällä työtä, lepäämällä ja koiran kanssa lenkkeilemällä.

    Tunnetuinta pahettaan, tupakointia, hän ei ole silti onnistunut jättämään.

    – Olen yrittänyt päästä siitä eroon, mutta hyvin huonolla menestyksellä. Vähentänyt olen, en esimerkiksi iltaisin polta enää niin paljon. Mutta aamulla kun herään on saatava kahvi ja rööki.

    Koira on uskollisin kumppani

    Vapaa-ajallaan Hannele Lauri nauttii hiljaisesta elämästä Nurmijärvellä koiransa Nancyn kanssa. Takana on kaksi avioeroa, mutta niitä Lauri ei ole jäänyt murehtimaan.

    – Ero on aina pieni kuolema, mutta on parempi erota kuin olla huonossa liitossa. Olen aika realisti näissä asioissa. Mutta kaikista suhteistani olen saanut paljon hyvää.

    Nyt seuraksi riittää Nancy, joka seuraa emäntäänsä uskollisesti kaikkialle. Siksi Laurin on vaikea edes ajatella sitä, että 16-vuotias koira ei ehkä ole enää kauaa hänen seuranaan.

    – Yhtenä iltana ajattelin koiran ikää ja rupesin itkemään. En ole pystynyt vieläkään katsomaan kuvia kaksi vuotta sitten kuolleesta toisesta koirastani. Näistä tulee niin rakkaita.

    Katso Hannele Laurin koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa.

    Lohikäärmeiden upeaa lentoa, lisää huumoria ja vaikeita ihmissuhteita: Näin maailman media huomioi Game of Thronesin viimeisen kauden alkamisen

    Lohikäärmeiden upeaa lentoa, lisää huumoria ja vaikeita ihmissuhteita: Näin maailman media huomioi Game of Thronesin viimeisen kauden alkamisen


    VAROITUS: Tämä juttu sisältää juonipaljastuksia. Game of Thronesin kahdeksannen kauden tämänpäiväinen aloitus on herättänyt maailmalla huomiota ja siitä on kirjoitettu mediassa runsaasti erilaisia arvioita ja analyyseja. Brittiläinen The...

    VAROITUS: Tämä juttu sisältää juonipaljastuksia.

    Game of Thronesin kahdeksannen kauden tämänpäiväinen aloitus on herättänyt maailmalla huomiota ja siitä on kirjoitettu mediassa runsaasti erilaisia arvioita ja analyyseja.

    Brittiläinen The Guardian kiinnittää huomiota siihen, että Rautavaltaistuimesta kilpailevat kuningattaret Daenerys Targaryen ja Cersei Lannister ovat vähitellen alkaneet muistuttaa toisiaan, eikä heidän välillään loppujen lopuksi ole enää paljoakaan eroa: molemmat haluavat ihmisten polvistuvat edessään ja viihtyvät dramaattisesti lavastetuissa vallan kuvastoissa.

    The Guardian huomauttaa myös, että vaikka suuremmat tuotantobudjetit ovat mahdollistaneet entistä näyttävämpiä lentoretkiä lohikäärmeillä, niistä tulee valitettavia mielleyhtymiä 80-luvun Päättymätön tarina -fantasiaelokuvaan.

    The Variety -julkaisussa taas kehutaan Daenerys Targaryenin ja Jon Snown lohikäärmeillä ratsastamista visuaalisesti häikäiseväksi. Samalla ihmetellään sarjan logiikkaa: kun kaikkien tulevaisuus on vaakalaudalla, miksi ihmeessä lähdetään huviretkeilemään arvokastakin arvokkaammilla taruolennoilla, joilla voi olla ratkaiseva rooli taistelussa eläviä kuolleita vastaan?

    The Variety huomaa myös, että Daenerysille on ilmestynyt jostakin yllättävää huumorintajua, ja että jaksossa yleensäkin on enemmän huumoria, raskaiden tunnelmien vastapainoksi.

    The Varietyssa pohditaan, millainen tulevaisuus HBO:lla on megasarjan päättymisen jälkeen. Tv-kriitikko Daniel D'Addarion mukaan sarjan loppuminen on HBO:lle iso menetys, koska mitään Game of Thronesiin verrattavaa ei ole toistaiseksi nähty: sarjan katsojaluvut ovat nousseet kausi kaudelta ja monille ihmisille Game of Thrones on myös ollut ainoa syy tilata HBO. Kun sarja päättyy, moni tilaaja todennäköisesti jättää HBO:n.

    D'Addorio myös epäilee, ettei sarjasta tehtävä spin off vetäisi yhtä hyvin katsojia kuin alkuperäinen, mutta että siitäkin tulee todennäköisesti suosittu.

    Cersei LannisterHBO NordicJännitteisiä ihmissuhteita

    Muotijulkaisu Harper's Bazaarissa taas tarkastellaan uudessa jaksossa ilmeneviä hahmojen välisiä jännitteitä. Jon Snow ja Arya Stark kohtaavat viimein sitten sarjan ensimmäinen kauden ja jälleennäkeminen on tunteellinen ja lämmin. Sen sijaan Jonin ja Sansa Starkin kohtaamisessa on selviä jännitteitä. Vielä monimutkaisempi suhde tuntuu kehkeytyvän Sansan ja Daenerysin välille: ehkä he kokevat toisensa kilpailijoiksi.

    Lue myös: Oletko todella valmis Game of Thronesin päätöskauteen? Testaa tietosi 20 kiperällä kysymyksellä

    New York Timesin Jeremy Egner on tehnyt saman huomion: hänen mukaansa Talvivaarassa "ovat lähes kaikki, joista me pidämme, vaikkeivät he taas välttämättä pidä toisistaan". Sansa Starkin ja Tyrion Lannisterin välejä sotkee heidän pakkoavioliittonsa, joka käytännössä jatkuu vieläkin.

    Daenerys taas on tappanut Sam Tarlyn isän ja veljen – tässä vain muutamia esimerkkejä pinnan alaisesta kuohunnasta. Egnerin mukaan Talvivaara on nyt paikka, joka on täynnä historian painolastia ja voimakkaiden persoonallisuuksien yhteenottoja. Superlatiiveilla kuorrutettu ja kaukaisissa paikoissa tapahtunut sarja tuntuu kutistuneen Talvivaaran klaustrofobisiin varjoihin.

    CNN:n Brian Lowryn mukaan häikäilemätöntä Cersei Lannisteria näyttelevä Lena Headey on kahdeksannen kauden ensimmäisessä jaksossa – kaikessa ylimielisyydessään – parhaimmillaan. Cersei ei välitä, vaikka maailman ympärillä palaisi poroksi, kunhan hän itse selviää hengissä.

    Edelliseen kauteen on kohdistunut jonkin verran kritiikkiä siitä, että tapahtumat etenivät liian nopeasti ja paikasta toiseen siirryttiin ennätysmäisen pikaisesti, mutta Lowryn mielestä tämä on tehnyt sarjalle terää.

    Ensimmäisen jakson perusteella Lowry ennustaa Game of Thronesin viiden jäljellä olevan jakson olevan vauhdikasta katsottavaa.

    The Time -lehdessä pohditaan tilannetta, jossa Jon Snow on vihdoinkin saanut selville, että hän on omaa sukuaan Targaryen ja että hänellä on laillinen oikeus Rautavaltaistuimeen. Jonille tieto on järkytys, eikä hän voi aluksi uskoa sitä.

    Mutta mitä tieto sitten merkitsee Rautavaltaistuinta himoitsevalle Daenerysille? Historiallisista syistä valtaistuimella ovat ensisijaisesti hallinneet miespuoliset perilliset – poikkeuksena tästä tietenkin Cersei. Daenerysin onneksi Jon ei ainakaan toistaiseksi ole ilmoittanut halustaan hallita ketään tai mitään. Lisäksi hänen ajatuksensa ovat tulevassa taistelussa Yön kuninkaan ja Valkoisten kulkijoiden kanssa. Voi hyvinkin olla, että Jon luopuu vallasta Daenerysin hyväksi, The Time spekuloi.

    Lue myös: Game of Thronesin viimeinen kausi alkaa, faneilta synkkiä ennustuksia: "Kaikki kuolevat, myös lohikäärmeet"

    Bran StarkHBO NordicHBO:n palvelin kaatui

    Myös Suomessa Game of Thronesin ympärille on kehkeytynyt draamaa:

    – Kiitos kun pilasitte kauden aloituksen huoltokatkolla.

    – Ei pitäisi olla ylläri että maanantaina katsojaluvut räjähtävät.

    Tällaista, kiukkuista palautetta löytyy HBO Nordicin facebook-sivuilta. HBO Nordicin palvelin kaatui tänään, ja syynä oli Game of Thronesin kahdeksannen kauden ensimmäisestä jaksosta johtuva ylikuormitus. HBO:n ongelmista kertoi ensin Ilta-Sanomat.

    HBO Nordicille kävi yhtä köpelösti kolme vuotta sitten, jolloin alkoi Game of Thronesin kuudes kausi – tuolloinkin yhtiön palvelin kaatui, mistä seurasi vihaista katsojapalautetta.

    HBO:n toimitusjohtaja Casey Blows on jo ehtinyt katsoa koko uuden kauden. Hänen mukaansa sarjan fanit eivät tule pettymään.

    – Kaikki mitä olen nähnyt, on saanut minut hyvin onnelliseksi. Kahdeksas kausi on sekä dramaattinen ja emotionaalinen tapa lopettaa sarja. Uskon että se ylittää vaativimmatkin odotukset, Blows kertoi äskettäin TVLine -julkaisulle.

    Jutun kommentointimahdollisuus on avoinna klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.

    Ruotsalainen näyttelijä Bibi Andersson on kuollut

    Ruotsalainen näyttelijä Bibi Andersson on kuollut


    Ruotsalainen elokuva- ja teatterinäyttelijä Bibi Andersson on kuollut 83 vuoden iässä, kertovat useat ruotsalaismediat. Andersson esiintyi useissa Ingmar Bergmanin ohjaamissa elokuvissa, joita olivat muun muassa Persona - Naisen naamio,...

    Ruotsalainen elokuva- ja teatterinäyttelijä Bibi Andersson on kuollut 83 vuoden iässä, kertovat useat ruotsalaismediat.

    Andersson esiintyi useissa Ingmar Bergmanin ohjaamissa elokuvissa, joita olivat muun muassa Persona - Naisen naamio, Mansikkapaikka sekä Seitsemäs sinetti.

    Suomessa hän oli mukana Klaus Härön ohjaamassa Näkymättömässä Elinassa sekä Tanskassa Gabriel Axelin ohjaamassa Ranskalaisessa illallisessa.

    Elämä mieskuorossa voi johtaa avioeroon – konkarijohtaja Matti Hyökki paljastaa, mistä testosteroninkatkuisessa instrumentissa on kyse

    Elämä mieskuorossa voi johtaa avioeroon – konkarijohtaja Matti Hyökki paljastaa, mistä testosteroninkatkuisessa instrumentissa on kyse


    Sehän on jo sanana provosoiva, kun oikein maistelee: mieskuoro. Voiko tuo sukupuolittunut instrumentti olla tasa-arvon ja #metoo:n aikana muuta kuin toksisen maskuliinisuuden pesiytymä, jossa isänmaalliset laulut kohottavat ryhmähenkeä? Onko...

    Sehän on jo sanana provosoiva, kun oikein maistelee: mieskuoro.

    Voiko tuo sukupuolittunut instrumentti olla tasa-arvon ja #metoo:n aikana muuta kuin toksisen maskuliinisuuden pesiytymä, jossa isänmaalliset laulut kohottavat ryhmähenkeä?

    Onko mieskuoro muutakin kuin vappuna ravintoloissa häiritsevän kovaa hoilaava karjulauma, joka ottaa juomalaulujen sanoitukset kirjaimellisesti?

    Kyllä on, sanoo Suomen kuoromaailman grand old man, Helsingin Musiikkitalon kahvilaan saapunut emeritusprofessori Matti Hyökki.

    – Mieskuorot ovat terapeuttisia veljeskuntia, hän luonnehtii.

    Matti Hyökkis. 1946 HelsingissäSibelius-Akatemian kuoronjohdon lehtorina ja professorina 1982–2014YL:n johtajana 1980–2010Johtanut myös mm. Akateemista Laulua ja Kansallisoopperan kuoroa.Johtaa parhaillaan Laulu-Miehiä ja Savonlinnan Oopperajuhlakuoroa.

    Tasan 200 vuotta sitten Uppsalassa juristiksi valmistunut Johan Josef Pippingsköld (1792–1832) palasi Turkuun ja perusti Suomen ensimmäisen mieskuoron, kahdeksanhenkisenä aloittaneen Sångsällskapetin.

    Konsepti osoittautui harvinaisen toimivaksi. Miesten äänissä yhdistyy jotain, joka puhuttelee suomalaista yleisöä vieläkin.

    Sitä vasten peilattuna tuntuu hassulta, että Suomen ykkösmieskuorossa Ylioppilaskunnan Laulajissa on hiljattain väännetty kättä mieskuoron syvimmästä olemuksesta: onko kyse sittenkin ihan vain kuorosta, joka laulaa miesäänille sävellettyä musiikkia?

    Voisiko laulaja olla siis nainen?

    YL:ää 1980–2010 johtanut Hyökki naurahtaa epäuskoisena "nykyajan hömpötykselle".

    – Mieskuoro on instrumentti siinä missä muutkin instrumentit. Tämä on puhtaasti akustinen kysymys. Se kuulostaa siltä miltä kuulostaa, jostain syystä hyvältä myös yleisön mielestä.

    Antti Haanpää / YleOn syytäkin loukkaantua

    Mieskuoron on oltava ajassa kiinni. Ei siis ihme, että määritelmän pitävyyttäkin on jo testattu.

    Silti instrumentin syvin olemus on ajaton ja vaikeasti eriteltävä. Hyvin laulava mieskuoro soi usein uljaasti ja komeasti, tarvittaessa herkästi ja kauniisti. Mieskuoroja yhdistää kyky heittäytyä klassisesta kevyeen, serenadista marssilauluun.

    Mieskuoro riisuu jäseniltään työelämässä saavutetut natsat, yhdistää ekstrovertit ja introvertit. Toimintaa ohjaa yhteinen tavoite: mahdollisimman hyvin laulettu musiikki.

    Mieskuoro on toiselle turvapaikka poliittisen korrektiuden vaateelta, toiselle se tarjoaa järjestystä, jota johtaja ja kuoron hierarkia pitävät yllä.

    – Se ei ole armeijan jatke, mutta järjestykselle se on jatkoa. Mieskuoron laulukoe on riitti, jonka kaikki jäsenet suorittavat. Kunniamerkit ovat nimenomaan mieskuoron juttu, ja niillä on oma merkityksensä. Sellaisia ei ole kamarikuoroissa tai sekakuoroissa.

    Antti Haanpää / Yle

    Kuorosta riippuen taiteelliset vaatimukset voivat olla koviakin, vaikka Suomessa kysymys on aina harrastuksesta.

    Hyökki huomasi aikanaan YL:n peräsimessä, että kuoron sisäinen dynamiikka muuttui vaatimusten mukana. Kun tiedossa oli raskas ja vaativa levytyssessio, jutut muuttuivat levottomiksi.

    – Alkoi tulla rivoja vitsejä, eikä bussiin voinut enää päästää ulkopuolisia. Luin sen niin, että kun taiteelliset tavoitteet kohosivat korkealle, piti vastapainona olla köli, ettei laiva kaadu.

    Moni laulava mies tavoittelee vapautta, eikä jälki ole aina kaunista. Hyökki on aikanaan saanut huomata, että pahimmillaan mieskuoroelämällä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Monista mieskuorojen toilailuista sopii loukkaantua ihan syystä.

    – Ulkomailla jätkät kävivät paikoissa, esimerkiksi Saksan Reeperbahnilla. Se oli sitä aikaa. Tuli avioeroja huhupuheiden perusteella, Hyökki kertoo.

    Johtajasta tulee osa kalustoa

    Mieskuoro on paikka, jossa ikäpolvet kohtaavat ja jakavat kokemuksia. Vapaalla yhdistyvät nuoruuden into ja iän mukana kasvava halu olla taas nuori. Tulosta, joka tällaisista kohtaamisista syntyy, ei voi ennakoida.

    Hyvä yhteishenki paistaa lavalle saakka, ja toisin päin: hyvä taiteellinen taso ruokkii itsetuntoa ja parantaa yhteishenkeä. Viimeisen silauksen antaa kuoronjohtaja, jonka pitää tehdä päätöksiä ja seistä niiden takana.

    – Itse työssä ei voi oikein kaveerata. Epävarma johtaja voi hetken aikaa hyväksyä rivistä tulevia ehdotuksia, mutta lopulta kuoro huomaa, että joku toinen voisi johtaa heitä paremmin.

    Antti Haanpää / Yle

    – Musiikkia tehdessä jonkun on soitettava soitinta, ja kuoro on siinä mielessä soitin missä muutkin.

    Hyökki saattaa toisinaan kertoa anekdootin kesken harjoituksia, mutta silloinkin tarkoitus on vain rentouttaa ilmapiiriä niin, että kuoro oppii paremmin ja esityksestä tulee hyvä.

    Toisaalta Matin poika Pasi Hyökki, YL:n nykyinen johtaja, on sanonut, että "Matti on se hauska mies, minä en".

    – Isänmurha piti näköjään tehdä, Matti Hyökki virnistää.

    Nykyään päätyönään Savonlinnan Oopperajuhlakuoroa johtava Hyökki on saanut huomata, että lopulta johtaja jää kuorostaan ulkopuoliseksi.

    – Iän mukana olen sen oppinut. Kun miehet vaihtuvat, huomaa lopulta itse kuuluvansa kalustoon. YL:ssä aikanaan kiertuekonsertin jälkeen bussi otti ja lähti hotellille ilman minua. Kukaan ei huomannut, että johtaja puuttuu.

    Antti Haanpää / YleKörpedagog – kuuluisa ajo-opettaja vai kuoronjohtaja?

    Urheiluvertaukset olisivat houkutteleva tapa luonnehtia mieskuoroa. Jotain samaa koetaan jääkiekkojoukkueen pukukopeissa ja turnausmatkoilla kuin konserttisalien takahuoneissa, kirkkojen sakasteissa ja konserttikiertueilla.

    Toisaalta Suomessa on yli 70 000 rekisteröitynyttä jääkiekon pelaajaa, kun mieskuorolaulajia on Mieskuoroliiton arvion mukaan noin 5 000. Tosin, jos naiskuorot ja sekakuorot lasketaan mukaan, kuoroharrastajia on toki moninkertainen määrä.

    Siltikään kuorolaulu ei mitään urheilua ole. Valitettavasti, toteaa Hyökki. Mittasuhteita puntaroidaan anekdootin avulla, kuten Hyökillä on tapana. Hänellä riittää tietoa ja tarinoita, joista useat päättyvät poikamaiseen naurunremakkaan.

    Ruotsalainen kuoroguru Eric Ericson veti kuorokurssia Paraisten musiikkipäivillä 2000-luvun alkupuolella. Kansalaisopiston juhlasali täyttyi sadoista ihmisistä. Järjestäjä oli innoissaan tilaisuuden suosiosta.

    Ericson astui saliin, johti harjoituskuorolla avauskappaleen, kääntyi yleisöön päin, esitteli seuraavan laulun, johti, puhui, johti ja puhui.

    Hiiren hiljaa kuuntelevassa yleisössä alkoi syntyä liikettä. Ihmisiä valui ulos salista. Pian jäljellä oli parikymmentä eturiviin siirtynyttä kuulijaa.

    Kävi ilmi, että paikallislehden toimittaja oli kääntänyt sanat körpedagog ja körkurs väärin. Kuorokurssin sijaan juttu oli kertonut kuuluisan ajo-opettajan ajokurssista kansalaisopistossa.

    Hyökki todisti tilannetta paikan päällä.

    – Kiltit suomalaiset kuuntelivat paikoillaan muutaman laulun ennen kuin uskalsivat poistua. Asian todellinen laita selvisi vasta seuraavana päivänä, ja nolona selitin Ericsonille, mistä oli kyse, Hyökki nauraa.

    Antti Haanpää / YleHuippusäveltäjät sanoivat ei

    Suomi on täynnä erinomaista kuorokirjallisuutta, josta merkittävä osa on juuri mieskuorolle räätälöityä. Jatkuvuus on siitä kiinni, sävelletäänkö instrumentille myös uutta musiikkia.

    Hyökki vaatiikin kuoroilta ennakkoluulottomuutta. Perinteisen ohjelman rinnalla on käytettävä tämän päivän säveltäjien musiikkia.

    Jos aikanaan kenttää dominoivat säveltäjät Jean Sibelius, Toivo Kuula ja Leevi Madetoja, 1900-luvun puolivälin jälkeen manttelinperijöitä olivat muun muassa Erik Bergman ja Einojuhani Rautavaara. Nyt vuoro on siirtynyt taas seuraaville sukupolville.

    – Ankkuroituminen vanhaan tarkoittaa taantumusta. Paljon kuulee jämähtänyttä ja musiikillisesti heikkoa kuorolaulantaa. Usein se johtuu siitä, ettei johtajalla ole näkemystä, vaan tehdään niin kuin on aina tehty.

    Eivät sentään kaikki säveltäjät mieskuoroinstrumentista perusta. Erityistä murroksen aikaa Hyökin mielestä oli 1990-luku.

    – Yritin tilata sävellyksiä Magnus Lindbergiltä ja Kaija Saariaholta. Saariahon perässä juoksin Kiasman avajaisissa (1998), mutta ei. He eivät lämmenneet ajatukselle.

    Havaitsemme musiikissa jotain, mikä ei ikään kuin ole tästä todellisuudesta. Matti Hyökki

    Saariaho kirjoitti tuolloin läpimurto-oopperaansa Kaukainen rakkaus.

    – Ehdotin, että oopperasta voisi sovittaa osia mieskuorolle, kuten Rautavaaralla oli tapana. Hän katsoi minua kuin halpaa makkaraa, ettäkö hän toistaisi itseään!

    Totuutta etsimässä

    Kun sanat loppuvat, niin musiikki alkaa, kuuluu vanha sanonta. Tuo viisaus pätee musiikkiin yleensä, siis myös mieskuorolauluun.

    Kun joukko miehiä laulaa puhtaan soinnun, jonka päällä helkkyy yläsävelsarja, on kysymys jostain aistikokemuksia suuremmasta.

    Siihen tiivistyvät kokemukset harjoituksissa, juhlissa, konserteissa ja kiertueilla – painokelvoton huumori ja veljeys, varjopuolet ja poleeminen suhde nykypäivään.

    – Miksi musiikki vaikuttaa meihin niin voimakkaasti? Havaitsemme siinä jotain, mikä ei ikään kuin ole tästä todellisuudesta, Hyökki luonnehtii.

    Tunnettuja suomalaisia mieskuorojaAkademiska Sångföreningen (1838, Helsinki)Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat (1949, Helsinki)Laulu-Miehet (1914, Helsinki)Mieskuoro Laulajat (1909, Tampere)Mieskuoro Euga (2011, Turku)Polyteknikkojen kuoro (1900, Espoo)Ylioppilaskunnan Laulajat (1883, Helsinki)

    Suomen Mieskuoroliitossa on 103 rekisteröitynyttä mieskuoroa.

    Sitä kokemusta mieskuorotkin etsivät. Joskus se löytyy yllättäen ennen konserttia äänenavauksessa. Toisinaan karonkan jatkoilla baarissa. Joskus se syntyy juuri oikeaan aikaan silloin, kun miehet seisovat muodostelmassa kuorokorokkeella.

    Antti Haanpää / Yle

    Moniäänisen laulun alku on isojen kirkkojen jälkikaiussa. Kirkkoja rakennettiin ja polyfoniaa kehitettiin rinta rinnan. Vireen etsintä, tempojen, dynamiikan ja balanssin tutkiminen – siinä on jotain ikiaikaista.

    Sanoilla päämäärää on vaikea kuvata, mutta Hyökillä on ehdotuksensa.

    – Ilmiön nimi voisi olla totuus.

    Suomalainen mieskuorolaulu 200 vuotta -juhlakonsertit Turussa 7.5. ja Helsingissä 14.5.

    Aiju Salmisen sarjakuvakolumni: Äänestäminen on rituaali

    Aiju Salmisen sarjakuvakolumni: Äänestäminen on rituaali


    Aiju Salminen Kolumnisti on kuvittaja, taidekuraattori, kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä, kahden lapsen äiti sekä kahvinjuoja. Hän pitää podcastien kuuntelemisesta, inkivääristä, liian myöhään valvomisesta ja lounasravintoloista joissa on...

    Aiju Salminen

    Kolumnisti on kuvittaja, taidekuraattori, kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä, kahden lapsen äiti sekä kahvinjuoja. Hän pitää podcastien kuuntelemisesta, inkivääristä, liian myöhään valvomisesta ja lounasravintoloista joissa on buffet.

    Lähde: Nauhoissa olevat rituaalin määritelmät perustuvat antropologi Anna-Maria Tapanisen rituaalin määritelmää käsittelevään kirjoitukseen.

    Kolumneja tekee laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

    > Kaikki kolumnit voit lukea täällä

    > Ykkösaamussa kuullut audiokolumnit voit kuunnella Areenassa

    Aiheesta voi keskustella 14.4. klo 16.00 asti.

    Oletko todella valmis Game of Thronesin päätöskauteen? Testaa tietosi 20 kiperällä kysymyksellä

    Oletko todella valmis Game of Thronesin päätöskauteen? Testaa tietosi 20 kiperällä kysymyksellä


    Hittisarja Game of Thronesin odotettu viimeinen kausi alkaa maanantaina 15. huhtikuuta. Seitsemän kuningaskunnan sisäinen valtataistelu on ainakin näennäisesti keskeytynyt, kun Westerosin hallitsijat Jon Snow, Daenerys Targaryen ja Cersei Lannister...

    Hittisarja Game of Thronesin odotettu viimeinen kausi alkaa maanantaina 15. huhtikuuta. Seitsemän kuningaskunnan sisäinen valtataistelu on ainakin näennäisesti keskeytynyt, kun Westerosin hallitsijat Jon Snow, Daenerys Targaryen ja Cersei Lannister valmistautuvat kohtaamaan yhteisen vihollisen, elävien kuolleiden armeijan.

    Vieläkö muistat, millaisiin asetelmiin sarjan seitsemäs kausi päättyi? Laadimme 20 kohdan kiperän testin, jolla voit mitata, ovatko tietosi valtaistuinpelin viimeisimmistä käänteistä ajan tasalla. Kaikki kysymykset liittyvät seitsemännen kauden tapahtumiin.

    Onnea matkaan!

    Lue myös:

    Kuka saa Rautavaltaistuimen? Spekulaatiot Game of Thronesin viimeisestä kaudesta käyvät kuumana

    Juttua muokattu 14.4. klo 18: Muutettu kysymys numero 4 muotoon "Millaisen eleen Daenerys tekee Jonin vierailun aikana?".

    Game of Thronesin viimeinen kausi alkaa, faneilta synkkiä ennustuksia:

    Game of Thronesin viimeinen kausi alkaa, faneilta synkkiä ennustuksia: "Kaikki kuolevat, myös lohikäärmeet"


    Kirjan Talossa Helsingin Kruununhaassa on hipihiljaista. Sitten vaimea laulu alkaa täyttää ilmakehää. Se voimistuu ja kasvaa vyöryäviksi aalloiksi, jotka kohoavat korkeuksiin ja hipovat kirkkaansinistä taivasta. Kuvitteellisella valyrian...

    Kirjan Talossa Helsingin Kruununhaassa on hipihiljaista. Sitten vaimea laulu alkaa täyttää ilmakehää. Se voimistuu ja kasvaa vyöryäviksi aalloiksi, jotka kohoavat korkeuksiin ja hipovat kirkkaansinistä taivasta.

    Kuvitteellisella valyrian kielellä esitetty majesteettinen laulu herättää henkiin Game of Thronesin kolmannen kauden lopun: sadattuhannet käsiparit nostavat Daenerys Targaryenin korkealle ilmaan Yunkain aavikkokaupungin edustalla. Transsin ja euforian rajamailla huojuvat ihmiset huutavat samalla mhysaa eli pelastavaa äitiä. Hurmoksellisen tapahtuman yläpuolella liitelee kolme ylvästä lohikäärmettä.

    Daenerys Targaryen HBO Nordic

    Mhysa on yksi Game of Thrones - sarjan lauluista, ja se kuuluu peli- ja elokuvamusiikkia esittävän, Helsingin nörteimmäksi naiskuoroksi itseään mainostavan Another Castlen ohjelmistoon. Kuorolla oli viikko sitten ensimmäinen oma konsertti.

    – Mhysa kiteyttää hyvin Game of Thronesin tunnelmia: se on eeppinen biisi, joka kertoo toivosta ja vapautumisesta, Ellen Hiittenkivi sanoo.

    – Ajattele maailman suurinta epäoikeudenmukaisuutta, jota voit sitten lähteä selvittämään lohikäärmeen avulla. Tällaiset esitysohjeet meille annettiin Mhysaa varten, Sanni Leksis kertoo.

    – Kun kuulin Mhysan sarjassa ensimmäisen kerran, itkin. Nykyisin kappale merkitsee minulle niin valtavan paljon enemmän kuin monet muut laulut, Milla Suomalainen jatkaa.

    Sekä Leksis, Suomalainen että Hiittenkivi ovat laulaneet Another Castlessa jo useita vuosia ja kaikki ovat esittäneet Mhysan lisäksi myös Game of Thronesista tuttuja Childreniä ja The Rains of Castamerea.

    Itse sarjasta Leksis ja Hiittenkivi innostuivat jo sen alkumetreillä, kun taas Suomalainen kutsuu itseään myöhäisherännäiseksi.

    – Ajattelin, että jos ihan vähän aloitan sieltä alusta, eihän se sarja varmaan paljon eroa kirjoista. Katsoin ensin yhden jakson, sitten toisen, sitten kolmannen ja lopulta koko sarjan yhteen putkeen. Pidän Game of Thronesin maailmasta: siitä kuinka sarjan yhteiskunta ja yhteisöt toimivat keskenään ja siitä, millaisia niiden väliset jännitteet ovat. Kokonaisuutena Game of Thrones on älyttömän kiehtova paketti, Milla Suomalainen toteaa.

    Sarja on tuonut sisältöä ja uusia näkökulmia kaikkien kolmen elämään.

    – Game of Thronesin kaltaisen suursarjan kautta esimerkiksi yhteiskunnassamme vaikuttavia rakenteita on helpompi tarkastella, kun ne on viety toiseen ulottuvuuteen. Tällainen on tärkeää kaikessa spekulatiivisessa fiktiossa, Sanni Leksis pohtii.

    Leksisin mielestä Game of Thrones on myös onnistunut tuomaan fantasian näkyvästi valtavirtaan.

    – Fantasiasta on perinteisesti ollut hieman noloa pitää, mutta Game of Thrones on muovannut siitä mainstreamia. Lisäksi se on ollut monelle hyvä portti muun scifin ja fantasian pariin.

    Ellen Hiittenkiven mukaan Game of Thronesissa kerrotaan tarinoita, ja tarinoihin taas pohjautuu koko ihmiskunnan toiminta.

    – Tarinat eivät ole koskaan turhia. Niiden kautta ja tämänkaltaisista sarjoista voi oppia esimerkiksi empatiakykyä ja suhtautumista toisiin ihmisiin.

    Cersei LannisterHBO NordicHerätetäänkö Starkit kuolleista?

    Game of Thronesin tulevasta ja viimeisestä kaudesta on julkaistu kolme mystistä traileria, jotka ovat saaneet fanikunnan kihisemään uteliaisuudesta. Internet on täyttynyt erilaisista spekulaatioista ja pohdinnoista: mitä sarjassa tapahtuu ja kuinka se tulee päättymään.

    Joka tapauksessa, Seitsemää kuningaskuntaa suojannut valtava jäämuuri on sulanut, ja Pohjoisesta käsin vyöryy armottoman Yön kuninkaan johtama elävien kuolleiden armeija, jota kutsutaan nimellä Valkoiset kulkijat.

    – Kovia taisteluitahan siellä tullaan käymään, sekä Pohjoisessa että Kuninkaansatamassa. Ensimmäisessä uudessa trailerissa minua on kuitenkin häirinnyt se, että Arya Stark pelkää. Hänestä on kasvanut upea salamurhaaja ja peloton selviytyjä, mutta yllättäen hänet on saatu pelkäämään jotakin. Tässä vedetään kyllä aika tehokkaasti matto jalkojen alta, Ellen Hiittenkivi sanoo.

    Testaa:

    Oletko todella valmis Game of Thronesin päätöskauteen? Testaa tietosi 20 kiperällä kysymyksellä

    Ellen Hiittenkivi, Milla Suomalainen ja Sanni LeksisJussi Mankkinen / Yle

    Milla Suomalainen veikkaa, että Talvivaaran kryptassa juoksevaa Aryaa jahtaa kuolleista herätetty lohikäärme, kun taas Sanni Leksisin mielestä trailereiden tehtävänä on lähinnä johtaa katsojia harhaan ja ruokkia fanien mielikuvitusta.

    – En luota noihin trailereihin pätkääkään. Kysehän voi olla vaikka siitä, että Arya muistelee jotakin vanhaa sattumusta, jolloin hän on ollut peloissaan. Jotenkin odotan, että Yön kuningas herättää henkiin kaikki kryptaaan haudatut Starkin suvun jäsenet. Se olisi mahdollisimman överi käänne.

    Milla Suomalainen protestoi.

    – Jos näin tapahtuisi, suuttuisin kyllä – ja paljon.

    Keskustelu kääntyy kuningatar Cersei Lannisteriin, joka ilmoitti seitsemännen kauden lopulla olevansa raskaana ja joka nyt siemailee trailerissa viiniä monitulkintainen ilme kasvoillaan.

    – Vaikuttaa siltä, että Cersei on hyvin epätoivoinen. Hänen veljensä Jaime arvasi Cersein olevan raskaana, koska tämä ei juonut viiniä. Tosin tuollaisessa yhteiskunnassa ei varmaan mietiskellä, vaikuttaako viini sikiöön vai ei ja voiko sitä juoda raskausaikana, Ellen Hiittenkivi toteaa.

    – Minusta tuntuu, että koska Cersei on hankkinut lapsia veljensä kanssa, viininjuonti ei ole pahin ongelma, mitä tuosta voi seurata, Sanni Leksis jatkaa.

    – Mad queen -meininkiä sieltä on kuitenkin tulossa, Hiittenkivi summaa.

    Daenerys Targaryen ja lohikäärme. HBO NordicInhokit vs. suosikit

    Fanien keskuudessa Game of Thronesin tapahtumat ja henkilöhahmot ovat herättäneet voimakkaita tunteita jo alusta saakka. Esimerkiksi julmaa ja häikäilemätöntä kuningartar Cerseitä esittävä Lena Headey on useaan otteeseen sekoitettu fiktiiviseen roolihahmoonsa, eikä "pahaa" näyttelijätärtä ole haluttu lähestyä esimerkiksi fanitilaisuuksissa. Headeylle on myös huudeltu kadulla törkeyksiä, jotka on itse asiassa kohdistettu Cerseille.

    – En ymmärrä, mitä ihailtavaa Cerseissä on. Hän on sen verran kammottava hahmo, että se menee jo yli laidan. Cerseissä ei ole mitään hyvää, hän ei kadu mitään ja aina kun luulee, että nyt hän tulee järkiinsä, tapahtuu jotain vieläkin pahempaa. Cerseillä on ilmeisesti jonkinlaisia mielenterveysongelmia, Milla Suomalainen epäilee.

    Ellen Hiittenkiven mielestä Cersei istuu Game of Thronesin universumiin kuin nakutettu.

    – Cersei on mahtava hahmo nimenomaan siksi, että hän on julma nainen, joka ei kadu yhtään mitään. Ja jos ajatellaan sarjan juonikuvioita ja valtaistuinpeliä, niin kyllähän Cersei on noussut aika syvältä ja sen jälkeen pyyhkinyt vastustajillaan lattiaa.

    Cersei ja Jaime LannisterHBO Nordic

    Cersein ohella Game of Thronesin oleellisena primus motorina on toiminut alusta lähtien toinenkin, idästä saapunut kilpaileva kuningatar, lohikäärmeillä ratsastava Daenerys Targaryen, joka on hahmona huomattavasti inhimillisempi – vaikka siinä sivussa onkin tullut polttaneeksi liudan ihmisiä elävältä.

    – Daenerys on kasvanut ajatukseen, että hänen sukunsa on tärkeä, valta kuuluu hänelle ja että hän on Westerosin oikeutettu hallitsija. Kyse on nimenomaan siitä, että hänellä on oikeus valtaistuimeen eikä siitä, että hän olisi hyvä hallitsija. Toivottavasti hän ei sekoa kokonaan, hänhän on jo nyt toiminut hyvin väkivaltaisesti, Sanni Leksis toteaa.

    Milla Suomalaiselle Daenerys Targaryen on ollut koko sarjan ehdoton suosikkihahmo.

    – Alussa inhosin Daenerysta, mutta vähitellen hän on kasvanut minuun kiinni. Olen ollut todella liikuttunut kaikista Daenerysiin liittyvistä juonenkäänteistä ja etenkin siitä, kun hän vihdoin alkoi saada valtaa. Olen toivonut, ettei hänelle vain kävisi huonosti.

    Ja huonostihan on sarjan monelle keskeiselle hahmolle käynyt: joltakin on katkaistu pää, joku on myrkytetty, joku on räjähtänyt taivaan tuuliin, joku on syötetty elävältä koirille.

    – Game of Thronesissa ei ole koskaan voinut ennustaa, mitä tulee tapahtumaan. Etenkin alussa oli šokki, kun joku päähenkilöistä tuosta vaan kuoli, että eihän niin voi tapahtua, Sanni Leksis muistelee.

    Sansa Stark HBO NordicRaa'alla väkivallallakin on rajansa

    Game of Thronesin kohdalla faneja on puhututtanut etenkin sarjan runsas väkivalta, joka on ollut graafista, raakaa ja julmaa. Hyvänä esimerkkinä tästä käy kolmannen kauden hurmeinen Punaiset häät - jakso, jossa raskaana ollutta Talisa Starkia puukotetaan useita kertoja vatsaan ja ihmisiltä viilletään lähikuvissa kurkkuja auki.

    – Minulle väkivalta ja alastomuus olivat syitä, miksi en alunperin koko sarjaa edes halunnut katsoa. Mielestäni sarjan väkivalta on ollut häiritsevää ja tarpeetonta, ja sitä on kohdistettu nimenomaan naisiin, Milla Suomalainen sanoo.

    Game of Thronesin väkivaltaa ja raiskauksia on toisinaan perusteltu sillä, että niiden avulla kuvitteellisesta, keskiaikaan vivahtavasta yhteiskunnasta on luotu realistisempi, aidompi ja elämänmakuisempi.

    – Tämä on todella outo argumentti, koska sarja ei kokonaisuutena ole mitenkään realistinen – kaikilla hahmoilla esimerkiksi on hyvät hampaat. Sarjan väkivalta on usein ollut tarpeetonta: kun Vuori murskasi taisteluareenalla Oberyn Martellin pään, olisi se tullut selväksi vähemmästäkin sekuntimäärästä. Game of Thrones ei kuulu kauhu - tai splatter-genreen, joten halpojen shokkiarvojen hakeminen yligraafisella väkivallalla tai seksillä on hieman kyseenalaista. Toisaalta väkivallalla saadaan varmasti katsojia ja tehdään otsikoita, Sanni Leksis pohtii.

    Jon SnowHBO Nordic

    Ellen Hiittenkiven mukaan väkivalta ja raiskaukset ovat ainoa syy, miksi hän ei Game of Thronesia jollekulle suosittelisi.

    – Pidän väkivaltaisista peleistä, kauhusta sekä splatteristä. Kun tietää, että sellaista on tulossa, ei se minua häiritse. Kaikille tällaista ei tietenkään voi suositella.

    Sarjan alastomuus taas on ollut varsin sukupuolittunutta.

    – On ollut masentavaa huomata, että sarjassa on koko ajan ollut enemmän alastomia naisia kuin alastomia miehiä. Viimeisimmässä jaksossa tosin nähtiin Jon Snown peppu esteettisesti täydellisessä, kultaisen leikkauksen mukaisessa kompositiossa – ainakin Buzzfeed-julkaisun mukaan, Sanni Leksis hymyilee.

    Paitsi väkivalta ja raiskaukset, sarjasta on löytynyt muutakin huomautettavaa: etenkin viime kausilla tapahtunut ajan kulumisen nopeutuminen on vaikuttanut Game of Thronesin maailman logiikkaan.

    – Sarjan alussa asioihin meni aikaa, kun esimerkiksi matkustettiin Talvivaarasta Kuninkaansatamaan. Nyt mennään kohti päätepistettä nopeutetusti, mikä sotii sarjan sisäistä logiikkaa vastaan – yhtäkkiä välimatkoilla ei ole enää mitään merkitystä, Sanni Leksis huomauttaa.

    Leksisiä ihmetyttää muutama muukin selvä klaffivirhe, joihin kuuluu esimerkiksi Valkoisten kulkijoiden vedensietokyky.

    – Alunperin Valkoiset kulkijat eivät voineet mennä veteen, mutta kuitenkin ne pystyivät nostamaan järveen pudonneen lohikäärmeen – miten ihmeessä upoksissa olleen lohikäärmeen ympärille saatiin laitettua kahleet? Jos taikuutta ja sääntöjä muutetaan kesken kauden siksi, ettei joku ole ajatellut asioita loppuun saakka, syö se kokonaisuuden uskottavuutta.

    Arya StarkHBO NordicSarjan loppu on katkera

    Avoimia kysymyksiä Game of Thronesin tulevalle kaudelle on paljon. Onko Cersei oikeasti raskaana? Kuka on Yön kuningas? Onko Olenna Tyrell oikeasti kuollut (hänen kuolemaansahan ei sarjassa näytetty)? Mikä on maagisilla voimilla operoivan ja ihmisiä kuolleista henkiin herättävän Melisandren rooli tulevissa tuoksinoissa?

    Ellen Hiittenkivi, Milla Suomalainen ja Sanni Leksis haluavat, ettei sarjan loppu olisi ainakaan imelä.

    – Tavallaan toivoisin, että kaikki kuolisivat ja lohikäärmeet lentelisivät taivaalla vapaina. Toiveeni johtuu ulkosarjallisista syistä: pelkään, että jos joku hahmoista jää henkiin, siitä tehdään oheissarja tai -elokuva. Jos jonkun sitten taas pitäisi jäädä eloon, se olisi ehdottomasti Brienne Tarth. Briennen kuuluisi oikeastaan elää ikuisesti, Leksis pohtii.

    Brienne TarthHBO Nordic

    Milla Suomalaisen mukaan sarjan viimeistä kautta leimaavat väistämättä armottomat taistelut.

    – Niitä käydään kartan mukaan pohjoisesta etelään, ja ne ovat eeppisiä. Toivon, että Rautavaltaistuimen saisi Daenerys. Sarjan loppu olisi kuitenkin hyvin katkera ja kaikki ovat käytännössä kuolleet, myös lohikäärmeet. Jotenkin tahtoisin, että Arya Stark säilyisi hengissä, mutta hänkin varmaan kuolee.

    Ellen Hiittenkiven mielestä onnellinen loppu olisi koko sarjalle kauhistus.

    – Ei mitään Disney-loppua! Kuka tahansa siellä voittaakin, hän ei tule olemaan onnellinen. Olen samaa mieltä kuin Milla: jos Rautavaltaistuimella istuisi Daenerys, hänellä ei olisi lohikäärmeitä, ei Jonia eikä lapsia. Magiikasta ei olisi enää mitään jäljellä, ja Daenerys olisi karrelle palaneiden raunioiden hallitsija.

    Kaikkien kolmen mielestä Game of Thrones saa päätöksensä oikeaan aikaan.

    – Voisin olla tuossa maailmassa ikuisesti, mutta pelkään, että jos sarja jatkuisi vielä kahdeksannan kauden jälkeen, siitä tulisi vanukasta, joka venyy ja vanuu, muttei etene mihinkään, Milla Suomalainen toteaa.

    Ellen Hiittenkivi on samaa mieltä.

    – Kyllähän sen näkee, että kaikki langat vievät vääjäämättömästi yhtä loppuratkaisua kohti, ja sitä on odotettu. Tietysti haluan tuon loppuratkaisun nähdä, mutta se oli sitten siinä.

    Onko Olenna Tyrell sittenkään kuollut? HBO Nordic

    "Muokkasin itseäni, jotta minut hyväksyttäisiin porukkaan" – isättömyys ja kiusaaminen tekivät Dome Karukoskesta ulkopuolisen


    Ohjaaja Dome Karukosken elokuva Taru sormusten herra -kirjojen kirjailijasta J.R.R. Tolkienista saa ensi-iltansa toukokuun alussa. Se tarkoittaa, että hän antaa haastatteluja nyt aamusta iltaan. Vasta toinen suomalainen ohjaaja Hollywoodissa! Tämä on...

    Ohjaaja Dome Karukosken elokuva Taru sormusten herra -kirjojen kirjailijasta J.R.R. Tolkienista saa ensi-iltansa toukokuun alussa.

    Se tarkoittaa, että hän antaa haastatteluja nyt aamusta iltaan. Vasta toinen suomalainen ohjaaja Hollywoodissa!

    Tämä on silti vasta alkulämmittelyä.

    Elokuvan todellinen markkinointikiertue maailmalla alkaa parin viikon kuluttua ja silloin haastatteluja voi olla päivässä 30. Mutta ohjaajaa ei tuleva jännitä.

    Hän ja elokuva Tolkien ovat valmiita.

    – Studio ei jätä mitään arvailujen varaan, joten leffa on testattu monta kertaa erilaisilla koeyleisöillä. Tiedämme jo, mistä yleisö tykkää, kertoi Karukoski Puoli seitsemän -ohjelman haastattelussa.

    Itse asiassa testiyleisöjen palaute oli niin hyvää, että elokuvan tuotantoyhtiö aikaisti ensi-illan syksystä kevääseen.

    Tärkeintä on tulla hyväksytyksi

    Elokuva kertoo Tolkienin nuoruudesta, elämästä ennen kuin hän kirjoitti kuuluisat teoksensa.

    Karukoski on itse suuri Tolkienin kirjojen fani, mutta kirjailijan nuoruuden vaiheissa oli myös ohjaajalle paljon uutta. Elokuva käsitteleekin ystävyyttä, rakkautta ja mielikuvituksen syntyä.

    Sekä ulkopuolisuuden tunnetta.

    Tolkien koki ulkopuolisuutta, koska jäi lapsena orvoksi. Karukoskea kiusattiin koulussa ja hän eli lapsuutensa ilman isää. Kun elämästä puuttuu jotain, tulee entistä suurempi tarve kuulua johonkin.

    – Kun on tuollainen tausta, ystävät ovat tosi tärkeitä, jopa maanisella tasolla. Minäkin rupesin muokkaamaan itseäni, jotta voisin kuulua johonkin porukkaan. Jotta minut hyväksyttäisiin.

    Kaiken takana on äiti

    Ystävien lisäksi sekä Tolkienin että Karukosken elämässä tärkeä hahmo on ollut oma äiti. Tolkienin äiti ehti ennen kuolemaansa opettaa lapsilleen rakkauden kirjallisuuteen ja kieliin.

    Karukoskellekin äiti on ollut enemmän kuin äiti.

    – Hänestä tuli myös paras ystävä. Suhde oli erilainen, ei pelkästään vanhemmuussuhde vaan jopa symbioottinen.

    Isään tutustuminen 14-vuotiaana oli Dome Karukoskelle kuitenkin tärkeää. Isä oli näyttelijä ja häneen tutustuminen opetti Karukoskelle paljon hänestä itsestään etenkin taiteilijana.

    Elämänkokemukset ovatkin kääntyneet Karukosken elämässä lopulta vahvuudeksi.

    – Koulukiusaaminen tuottaa ulkopuolisuuden tunteen, mutta myös näyttämisen halun ja kunnianhimon. Ja kun on terapoinut asian ja käsitellyt sen, siitä tulee vahvuus, moottori.

    Moottori, joka vie Hollywoodiin saakka.

    Katso Dome Karukosken koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa:

    Mikko Alatalo jättäytyi eduskunnasta:

    Mikko Alatalo jättäytyi eduskunnasta: "Kun jalka vielä teppasee, vois jotain muutakin touhuta"


    Mikko Alatalo aikoo syksyllä vetää päähänsä mielensäpahoittajan hatun ja lähteä pissalenkille Ringo-koiran kanssa Tampereen Pyhäjärven rantaan. Kuudentoista kansanedustajana vietetyn vuoden jälkeen on aika vetää henkeä. Alatalo on yksi...

    Mikko Alatalo aikoo syksyllä vetää päähänsä mielensäpahoittajan hatun ja lähteä pissalenkille Ringo-koiran kanssa Tampereen Pyhäjärven rantaan. Kuudentoista kansanedustajana vietetyn vuoden jälkeen on aika vetää henkeä.

    Alatalo on yksi niistä yli 30 kansanedustajasta, jotka tämän kevään vaaleissa jättävät paikkansa vapaaehtoisesti. Hän ei asettunut enää ehdolle, joten omaa äänisaalista ei sunnuntain tulosillan edetessä enää joudu jännittämään.

    "Repivä riitely, pintaliitely ei ole asiakeskeistä. Fiksut miettii voisihan olla muutakin tekemistä" Mikko Alatalo: Kupletti kansanedustajista

    "Vetää henkeä". Muusikko-Alatalo kertoo, että kesän keikkakalenteri on jo täynnä. Yhteislaulattajalle on kysyntää kautta maan.

    Suunnitelmissa on mennä Viron Hiidenmaalle tekemään uusia lauluja Harri Rinteen kanssa. Mielessä on kirjoittaa omat muistelmat. Maailmanmatkailu kiinnostaa.

    Eikä Alatalo hellitä politiikastakaan. Työ Tampereen kaupunginvaltuustossa jatkuu vielä ainakin kuluvan vaalikauden loppuun.

    Kun some hyökyi politiikkaan

    Mikko Alatalo (kesk.) kiipesi untuvikkona eduskunnan portaita tuoreen, pirkanmaalaisilta äänestäjiltä saamansa valtakirjan kanssa keväällä 2003.

    Valtakirja uudistui vuosien 2007, 2011 ja 2015 eduskuntavaaleissa. 2019 hän ei enää lähtenyt ehdolle.

    "Pilkkaa media edustajia, on somessa raivohyökkäys. Jos kansalta sä kysyt: joiltakin pääsee yökkäys." Mikko Alatalo: Kupletti kansanedustajista

    Alatalo pohtii, että eduskunnassa oli alkuvuosina rauhallisempaa ja käytös jotenkin arvokkaampaa.

    – Minua ärsyttää joskus se nykyinen meininki. Liidellään pintailmiöillä, riidellään ja huudetaan sitä omaa totuutta niin lujaa, ettei enää kuunnella toisia.

    Politiikan muutosta selittää ainakin uusi tulokas some. Alatalon mielestä sosiaalinen media on tuonut mukanaan lyhytjännitteisyyttä ja polarisoitumista.

    – Annetaan viestejä Twitterillä, jopa ministerit antavat.

    Kun Juice sekoitti eduskunnan

    Alatalon kauden alkuun osui Anneli Jäättenmäen lyhyt pääministerikausi. Tunnelma oli sekava ja vakavakin.

    Kohun aikaan Alatalon vanha soittokaveri Juice tuli Arkadianmäelle uudehkon senaattorin vieraaksi.

    – Eduskunta sekosi täysin, kun Juice tuli. Toimittajat parveilivat, ja salamavalot räpsyivät, kertoo Alatalo.

    "Isänmaa tyttöjä, poikiaan tarvii aina vaan, mutta harvempi senaattori on valmis uhrautumaan." Mikko Alatalo: Kupletti kansanedustajista

    Soittokaverit senaattori ja boheemi eli Mikko ja Juice istuskelivat eduskunnan kuppilassa kaljalla (senaattorin tarkennus: kolmoskaljalla).

    Tuore parlamentaarikko kertoo kysyneensä Juicelta neuvoa miten toimia, kun on nyt sekä senaattori että keikkamuusikko.

    Ja Juice neuvoi: "Heleppo homma. Puhu ilimakseks ja laskuta laalusta".

    – Niihän se sitten tässä on mennyt, Alatalo hekottelee.

    Kun Katainen itki

    Mikko Alatalo teki eduskunnassa yhteensä noin 130 aloitetta. Aika moni niistä koski tavalla tai toisella liikennettä.

    Moottoriliikenteen keskusjärjestö muisti Alataloa ansiomitalilla kumipyöräliikenteen puolustamisesta eduskunnassa. Mies on silminnähden mielissään kauden loppumetreillä saamastaan tunnustuksesta.

    "Takarivin taavit pelkää kuka heidät pudottaa, kun ei kyselytunnillakaan puheenvuoroa saa." Mikko Alatalo: Kupletti kansanedustajista

    Alatalon kokemuksen mukaan varsinkin hallituspuolueen edustajan on vaikea saada eduskunnan kyselytunnilla puheenvuoroa, "vaikka pomppisi kuin vieteriukko". Puheenvuorot menevät ministereille aitioon tai opposition edustajille alas saliin.

    Kyselytunnilla puhuminen kiinnostaa edustajia muun muassa siksi, että tunnit televisioidaan suorana.

    Mikko Alatalolla oli kitara vakituisesti työhuoneessaan eduskuntatalossa. Sitä tarvittiin muun muassa joulun alla, kun talon väki kokoontui laulamaan joululauluja.Jani Aarnio / Yle

    Kun Alatalo uransa alussa piti ensimmäistä kertaa oman ryhmänsä ryhmäpuheenvuoroa, hän kummasteli istuntosalin tyhjyyttä. Missä ovat edustajat? Missä on lehdistö?

    – Selvisihän se, kokoomuksen ryhmähuoneessa. Siellä pääministeri Jyrki Katainen itki kertoessaan, että on juuri erottanut Ilkka Kanervan ministerin tehtävästä tämän kohutekstiviestien takia.

    Ahkera edustaja vs. epäpätevä ministeri

    Pirkanmaan 19-päinen kansanedustajajoukko tekee Alatalon mukaan hyvää yhteistyötä yli puoluerajojen.

    – Samoin valiokunnissa tehdään hyvää yhteistyötä, ainakin melkein kaikissa niistä. Itselleni läheisin oli tulevaisuusvaliokunta, kertoo pispalalaissenaattori.

    "Kyllä maakunnan lupaukset unohtuu, kun rivit suoriksi ammutaan. Jos pärstäkerroin ei miellytä, ei herrahissiä avatakaan." Mikko Alatalo: Kupletti kansanedustajista

    Ministerikutsua Alatalo ei saanut, vaikka hänen puolueensa oli juuri päättyneen kauden hallituksen johdossa.

    – Se vaan ei nyt sattunut mun kohdalle, ja voi olla että hyvä näin. Jo kansanedustajan työ sinällään on arvokas, sanoo Alatalo.

    – Väittäisin, että olla ahkera kansanedustaja on parempi kuin epäpätevä ministeri.

    "En ollut hillotolpalla enkä kusitolppana, mut kun jalka vielä teppasee, vois jotain muutakin touhuta" Mikko Alatalo: Kupletti kansanedustajista

    Senaattori lupaa muistelmat, mutta ei vielä ensi syksyksi vaan ehkä seuraavaksi. Edustaja-aikojen lisäksi hän aikoo kirjoittaa myös muun muassa mediasta ja omasta toimittajan työstään.

    Elävästä arkistosta löytyy monia muistoja etenkin muusikon ja toimittajan uralta. Tässä niistä muutamia.

    Lainaukset Mikko Alatalon viimeisinä kansanedustajaviikkoina syntyneestä laulusta Kupletti kansanedustajista.

    Tältäkö näyttää Kansallismuseon laajennus? 10 kiinnostavaa suunnitelmaa ehdokkaiden joukosta

    Tältäkö näyttää Kansallismuseon laajennus? 10 kiinnostavaa suunnitelmaa ehdokkaiden joukosta


    Kansallismuseon lisärakennus on naamioitu puistoksi tai se seisoo museon sisäpihalla, selviää arkkitehtuurikilpailun ehdotuksista. Kaikki niistä on jätetty kilpailuun anonyymisti. Poimimme tähän juttuun kymmenen toimituksen mielestä kiinnostavaa...

    Kansallismuseon lisärakennus on naamioitu puistoksi tai se seisoo museon sisäpihalla, selviää arkkitehtuurikilpailun ehdotuksista. Kaikki niistä on jätetty kilpailuun anonyymisti.

    Poimimme tähän juttuun kymmenen toimituksen mielestä kiinnostavaa tai yllättävää suunnitelmaa ehdokkaiden joukosta.

    Kaikki ehdokkaat löydät täältä.

    1KansallismuseoNurmella

    Ehdotus vaikuttaa opiskelijatyöltä, ja rakennuksen idea on hauska, vaikka se toimii ehkä parhaiten Saharassa. Siellä tosin hiekka tunkee suuhun avoimessa tilassa. Rakennuksen lippa näkyy Mannerheimintielle ja näyttelytilat on sijoitettu museon aitojen viereen.

    2KansallismuseoKratti

    Kohde henkii modernistisia ihanteita ja sen “leijuva” kupoli on koottu epäsäännöllisistä paloista. Krattin ytimessä on maahan upotettu atrium, jonka ympäri uudet tilat kiertyvät. Kupolin materiaalina on patinoitu kupari.

    3KansallismuseoFinlight

    Tämä on ehkä kisan hurjin suunnitelma, sillä lasinen uudisrakennus kohoaa näyttävästi kaupunkikuvaan ja täyttää melkein koko Kansallismuseon sisäpihan. Suunnittelijoiden mielestä kohde näyttäytyy iltaisin suurena lyhtynä.

    4KansallismuseoHaviseva lehti

    Rakennus tunkee voimakkaasti kaupunkikuvaan massiivisen puujulkisivun takia. Maantasossa on lasipaviljonki, ja näyttelytilat on sijoitettu sen yläpuolelle. Niiaava katto liittyy suunnittelijoiden mielestä Kansallismuseon monimuotoisiin kattorakennelmiin.

    5KansallismuseoSampo

    Tässä on harvinaisen rohkea esitys Kansallismuseon lisärakennukseksi. Kohde on upotettu kokonaan pihakannen alle, ja maan päälle näkyy vain kolme suurta kraateria. Idea on saatu suomalaisesta mytologiasta.

    6KansallismuseoKallas

    Rakennus näyttää ilmakuvassa kiehtovalta, ympäristöönsä mainiosti solahtavalta kohteelta, mutta tunnelma lässähtää sivuprofiilissa. Vastassa on tuttua tutumpi lasinen näyttelyaula, josta laskeudutaan pohjakerrokseen.

    7KansallismuseoKerkkä

    Rakennus tuo mieleen koko suomalaisen nykyarkkitehtuurin uuden sukupolven, joka on menestynyt kansainvälisissä arkkitehtuurikilpailuissa omintakeisilla töillään. Veistoksellisen kohteen suunnittelijoiden täytyy olla Suomesta.

    8KansallismuseoTapiola

    Ehdotus tuo mieleen entisaikojen näköalatornit, joista on yritetty leipoa nykyaikainen, monipolvinen versio. Kohde näyttää hämmentävältä Kansallismuseon sisäpihalla. Se voisi olla myös scifi-elokuvan lavaste.

    9KansallismuseoKansallismurikka

    Rakennuskompleksi näyttää ilmakuvassa kolmeen osaan leikatulta kääretortulta. Suunnittelijoiden mukaan kyse on maasta nousevasta pyöreästä kivestä, joka ei uhittele Kansallismuseolle. Päällys on harmaata graniittia.

    10KansallismuseoKanvas

    Ehdotus on saanut vaikutteita Kansallismuseon katoista ja rakennuksella on messinkinen haarniska. Luonnonvalo pääsee maan alla olevaan näyttelytilaan pihalle kurkottavien kattolyhtyjen kautta.

    Soikku ja Roni Back äänestävät nyt, mutta aina niin ei ole ollut – "En äänestänyt viimeksi, koska kaikki oli mun mielestä Suomessa ihan hyvin"


    Suomen tunnetuimpiin tubettajiin kuuluvat Soikku ja Roni Back haluavat esimerkillään kannustaa nuoria äänestämään eduskuntavaaleissa. Soikku eli Sonja Hämäläinen, 27, kertoo havahtuneensa äänestämisen tärkeyteen vasta viime...

    Suomen tunnetuimpiin tubettajiin kuuluvat Soikku ja Roni Back haluavat esimerkillään kannustaa nuoria äänestämään eduskuntavaaleissa.

    Soikku eli Sonja Hämäläinen, 27, kertoo havahtuneensa äänestämisen tärkeyteen vasta viime vuosina.

    Molemmat vakuuttavat, ettei yksikään puolue ole ollut ohjaamassa heitä asiassa, vaan päätös on henkilökohtaisen harkinnan tulos.

    Soikku on myös avoimesti kertonut kanavallaan, ketä hän äänestää, ja miksi.

    – Minulla on paljon nuoria seuraajia. Haluan, että arvot, jotka itse koen hyväksi, nähdään myös sellaisina, Hämäläinen sanoo.

    Lue myös: Tutustu ehdokkaisiin Ylen vaalikoneessa

    Roni eli Roni Bäck, 25, kertoo, että paineet äänestämiseen ovat kasvaneet sosiaalisessa mediassa, ja muutos näkyi jo viime vuonna presidentinvaalissa.

    Hän on huomannut, että ehdokkaat ovat alkaneet ottaa oppia tubettajista omaan esiintymiseensä. Samaan hengenvetoon hän ihmettelee, miksi ehdokkaiden some-kanavat aukaistaan vasta vaalien alla, ja pian ne menevät taas kiinni.

    – Kanavien pitäisi olla auki koko ajan, Bäck sanoo.

    Katso videolta Soikun ja Roni Backin haastattelu tulevista eduskuntavaaleista. Toimittajana on Jonni Aromaa.

    Lue Ylen parhaat vaalijutut

    RSO:n jättävä ylikapellimestari Hannu Lintu:

    RSO:n jättävä ylikapellimestari Hannu Lintu: "En ilmoittaisi lähdöstä, jos minulla ei olisi suunnitelmia"


    Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Hannu Lintu jättää tehtävänsä RSO:n johdossa nykyisen sopimuskautensa päättyessä keväällä 2021. Linnun kausi alkoi syksyllä 2013. Sitä ennen hän toimi vuoden orkesterin päävierailijana. –...

    Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Hannu Lintu jättää tehtävänsä RSO:n johdossa nykyisen sopimuskautensa päättyessä keväällä 2021. Linnun kausi alkoi syksyllä 2013. Sitä ennen hän toimi vuoden orkesterin päävierailijana.

    – Vuodet RSO:n kanssa ovat olleet musiikillisesti palkitsevia. Olemme oppineet ymmärtämään toisiamme erinomaisesti ja se kuuluu jokaisessa konsertissa, Lintu kommentoi päätöstään.

    Yle Uutisten haastattelema Lintu ei suostu nimeämään yhtä selkeää syytä lähdölleen. Hän laskeskelee olevansa puolivälissä uraansa, ja nyt on vielä mahdollisuus oppia uutta.

    – Olen sellaisessa tilanteessa, että haluan laajentaa tekemisen spektriä. Musiikissa se on niin laaja. Mitä se on, sitä en voi tällä hetkellä vielä sanoa. Mutta en tekisi tällaista ilmoitusta, jos minulla ei olisi suunnitelmia.

    Tarkempia suunnitelmiaan Lintu ei kuitenkaan suostu vielä paljastamaan.

    – En ole tällä hetkellä sellaisessa asemassa, että voisin valottaa niitä enemmän. Asioista tiedotetaan sitten, kun se on legitiimisti mahdollista.

    Hannu Linnun ja RSO:n yhteistyö on ollut hyvin menestyksekäs. Yleisömäärät Musiikkitalon konserteissa ovat kasvaneet koko Linnun kauden ajan ja viime vuodet lähes kaikki konsertit ovat olleet loppuunmyytyjä.

    Orkesteri on tehnyt Linnun kaudella myös merkittäviä kiertueita. RSO on esiintynyt muun muassa Berliinissä, Wienissä, Moskovassa ja Tokiossa. Kotimaata Lintu ja RSO ovat kiertäneet neljästi.

    RSO tarvitsee näkyvän kapellimestarin

    Linnun mukaan RSO tarvitsee näkyvän ja omistautuvan kapellimestarin. Koska RSO on mediatalon orkesteri, työ poikkeaa hieman tavallisen sinfoniaorkesterin johtamisesta, sillä siihen liittyvät olennaisesti televisioinnit ja striimaukset.

    – Suurien diktaattorikapellimestarien aika on ohi. Silti kapellimestari on se, joka näkyy ja johon yleisö tahtomattaan identifioi orkesterin.

    Koska vaihdos tulee tapahtumaan vasta vuonna 2021, muutos tulee sujumaan Linnun mukaan hallitusti, eikä se vaikuta orkesterin työhön.

    Tulevaisuudensuunnitelmista udeltaessa Lintu uskoo Helsingin pysyvän hänen kotikaupunkinaan, vaikka vastaan tulisi kiinnityksiä ulkomailtakin.

    – Jossain täytyy olla juuret ja mahdollisuus rauhoittua. Helsinki on minulle sellainen paikka.

    Suomen kansallisoopperassa on parhaillaan auki ylikapellimestarin paikka. Kiinnostaisiko se Lintua?

    – Ooppera on ollut minulle aina äärimmäisen tärkeä. En osaa tähän sanoa muuta kuin, että yleisesti ottaen sekin on niitä asioita, jotka kiinnostavat.

    Juttua on täydennetty Hannu Linnun kommenteilla klo 17.10.

    Jutun kommentointimahdollisuus on avoinna klo 22.00 saakka.

    Tutustu myös:

    Radion sinfoniaorkesterin konserttitaltioinnit Yle Areenassa

    Sibelius, Lintu ja RSO -sarja Yle Areenassa

    Kansallismuseon lisärakennus kiinnosti – kilpailuehdotuksia tuli 179

    Kansallismuseon lisärakennus kiinnosti – kilpailuehdotuksia tuli 179


    Kansallismuseon lisärakennuksen arkkitehtuurikilpailu herätti kiinnostusta, sillä ehdotuksia tuli 179. Palkintolautakunta aloittaa heti ehdotusten arvioinnin ja kesäkuun 11. päivä julkistetaan 2 – 5 jatkoon pääsevää suunnitelmaa. Kilpailu oli...

    Kansallismuseon lisärakennuksen arkkitehtuurikilpailu herätti kiinnostusta, sillä ehdotuksia tuli 179. Palkintolautakunta aloittaa heti ehdotusten arvioinnin ja kesäkuun 11. päivä julkistetaan 2 – 5 jatkoon pääsevää suunnitelmaa. Kilpailu oli avoin EU:n jäsenille. Palkintolautakunnan jäsen arkkitehti Jyrki Tasa on tyytyväinen ehdotuksiin.

    – Lukumäärä tuntuu varsin sopivalta. Kun työt on nyt pintapuolisesti käyty läpi, taso näyttää erittäin hyvältä. Näkyvimpiä eroja suunnitelmissa on ensi katsomalta pihapuiston käsittelyssä, eli kuinka paljon lisärakennus nousee ylös maanpinnasta.

    Kilpailuehdotuksia arvioidaan muun muassa innovatiivisuuden, tilaratkaisujen joustavuuden, rakennettavuuden ja kokonaistaloudellisuuden näkökulmasta. Tärkeää on myös, miten lisärakennus sijoittuu kaupunkikuvaan ja ympäristöönsä.

    Myös yleisöllä on mahdollisuus kommentoida ehdotuksia. Jutun lopussa on linkki, josta pääsee tutustumaan ehdotuksiin.

    Tuomaristo on kuitenkin se, joka päättää, mitkä ehdotukset valitaan toiseen vaiheeseen. Kilpailu käydään anonyymisti, eli tuomaristo ei tiedä mitään ehdotusten tekijöistä. Tuomaristoon kuuluu kymmenen henkeä.

    Kansallismuseon tontti on haastava, sillä se on tarkasti rajattu ja tuleva lisärakennus rakennetaan melko pitkälle maan alle. Lisäksi lisäosan on oltava sopusoinnussa kansallisromanttisen päärakennuksen kanssa.

    Uuden lisärakennuksen myötä Kansallismuseossa voitaisiin pitää laajempia ja monipuolisempia näyttelyitä. Lisäksi laajentamissuunnitelmiin liittyy olennaisesti ravintola ja piha-alue, joka halutaan avata yleisön käyttöön.

    Arkkitehtuurikilpailun voittaja julkistetaan joulukuussa. Voittajalle on luvassa noin 80 000 euron palkinto. Myös toiseksi tuleva ehdotus saa mukavan summan, 40 000 euroa.

    Vaikka arkkitehtuurikilpailu on käynnissä ja voittoisan rakennuksen on määrä olla selvillä loppuvuodesta, ei rakennuksen rahoituksesta ole vielä tietoa. Lisärakennuksen arvioidaan maksavan noin 50 miljoonaa euroa ja sen toivotaan olevan valmiina vuonna 2025.

    Katso täältä ehdokkaat

    Kansallismuseon uudistaminen voi alkaa – lisärakennuksen arkkitehtuurikilpailu sai rahoituksen

    Kansallismuseo halajaa elämyskeitaaksi – kulttuuriministeri Sampo Terho puoltaa hanketta

    Päivitetty 12.4. klo 10.10: Kansallismuseo päivitti hakemusten määrän, se on 179, ei 178 kuten jutussa aiemmin kerrottiin.

    Kristiina Töylin erilainen näkemys päättäjistä: katso, tunnistatko tutut poliitikot näistä hiutaleista

    Kristiina Töylin erilainen näkemys päättäjistä: katso, tunnistatko tutut poliitikot näistä hiutaleista


    Ilme on tarkka ja otteet hentoja, kun Kristiina Töyli asettelee kartongille silkkipaperihiutaleita. Eikä mitään ihan tavallisia hiutaleita, sillä näissä hiutaleissa komeilevat suomalaiset puoluejohtajat. – Minä olen aina rakastanut...

    Ilme on tarkka ja otteet hentoja, kun Kristiina Töyli asettelee kartongille silkkipaperihiutaleita. Eikä mitään ihan tavallisia hiutaleita, sillä näissä hiutaleissa komeilevat suomalaiset puoluejohtajat.

    – Minä olen aina rakastanut paperihiutaleiden leikkaamista. Kaikkihan me olemme sitä tehneet ainakin koulussa. Niin minäkin, mutta jossain kohtaa hurahdin siihen vähän enemmän, Töyli tunnustaa, ja kaivaa esille lisää leikkaamiaan muotokuvia puoluejohtajista.

    Kristiina Töyli liimasi leikkaamansa lumihiutaleet mustalle kartongille näyttelyä varten. Anne Savin / YleTässä ovat kaikki eduskuntapuolueiden puheenjohtajat, ja mukaan on päässyt myös Paavo Väyrynen Seitsemän tähden liikkeen johtajana. Anne Savin / Yle

    Töyli kertoo leikanneensa paperihiutaleita koko ikänsä, 2–3-vuotiaasta lähtien. Kotitalon ikkunoihin leikattiin paperihiutaleet jouluksi joka itsenäisyyspäivä äidin ja sisarusten kanssa.

    – Meidän kotitalo oli vanha pohjalaispappila ja siinä kuusiruutuset ikkunat. Siinä todellakin riitti leikattavaa.

    Jokainen poliitikko muuttui paljon inhimillisemmäksi, kun katselin heitä ja leikkasin näitä hiutaleita. Kristiina Töyli

    Kahden pojan äiti alkoi muutama vuosi sitten leikata paperihiutaleita lahjaksi kerhotädeille ja mummolle, ja mietti voisiko hiutaleissa olla saajaan liittyvää henkilökohtaista sisältöä.

    – Muskariopen paperihiutaleessa oli tietysti nuotteja, hän naurahtaa.

    Nälkä kasvoi tekijällä ja ensimmäinen monumentti, tietysti Näsinneula, syntyi kuusi vuotta sitten. Kun rakennuksesta tuli tunnistettava, Kristiina Töyli innostui entisestään harrastuksestaan.

    Poliitikot esillä vaalien alla

    Viime kuukausina julkisuus on täyttynyt poliitikoista, joten Töyli iski saksensa myös heihin.

    – Kun vaalit alkoi lähestymään, niin ajattelin leikataan Suomen puoluejohtajat ja ottaa vähän erilaisen katsantokannan siihen politiikkaan. Eihän sen aina tarvitse olla niin ryppyotsaista, Töyli sanoo, mutta törmäsi ryppyihin välittömästi.

    – Rypyt oli kuitenkin aika olennainen juttu, ja eihän meidän ilmeet erotu, ellei meillä ole ryppyjä. Ne kertovat, mikä meidän tarinamme on. Ehdottomasti ne tunnistettavimmat kasvohiutaleet syntyvät henkilöstä, jolla on tarina ryppyjen muodossa kasvoillaan.

    Silkkipaperiin leikattu vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson. Anne Savin / Yle

    Kaikki alkoi kuitenkin siitä, kun Kristiina Töyli sai ehdotuksen leikata silkkipaperihiutaleeseen Li Andersonin. Tehtävä tuntui aluksi mahdottomalta.

    – Kauniista naisesta on hyvin vaikea leikata kuvaa, jos kasvoissa ei ole ilmeen tunnistettavaksi tekeviä ryppyjä. Li Andersson on äärimmäisen kaunis, ja siksi epäilin miten hänen kohdallaan käy.

    – Siitä tuli ehdottomasti yksi suosikkihiutaleistani. Se todisti vääräksi myös oletukseni, ettei kauniista naisista voi leikata hiutaletta.

    Pieniä leikkauksia ja rypyt näkyviin

    Kristiina Töylin työkalut ovat kovin pieniä, jotta työn jälki olisi tarkkaa.

    – Käytän hyvin pikkuisia jousisaksia, joita käytetään myös perhonsidonnassa. Toinen tärkeä työkalu on kirurginveitsi. Tarpeellinen on myös pienoismallirakentajien pienoistaltta.

    Kristiina Töyli leikkaa silkkipaperihiutaleita pienillä jousisaksilla. Anne Savin / Yle

    Silkkipaperihiutaleiden tekemiseen tarvitaan sopivien työvälineiden lisäksi myös aikaa ja kärsivällisyyttä. Yhden hiutaleen leikkaamiseen menee keskimäärin tunti, eikä ensimmäinen edes aina onnistu.

    – Anna-Maja Henriksson vaati kolme käsittelyä, Sari Essayahin taisin leikata kaksi kertaa, ja Li Andersson oli myös tehtävä kahdesti, jotta sain hänelle oikean pituiset hiukset. Ehdottomasti nopeimmin syntyi Sampo Terho, alle puolessa tunnissa, Töyli muistelee.

    Silkkipaperiin leikattu sinisten puheenjohtaja Sampo Terho. Anne Savin / Yle

    Mallit paperihiutaleisiin Kristiina Töyli hakee internetin kuvahaulla. Hän on huomannut, että erityisesti naisten kuvia käsitellään paljon, joten ”aidon” kuvan löytäminen on joskus haastavaa.

    Toinen nettiä selatessa syntynyt havainto liittyy Antti Rinteeseen.

    – Huomasin, että Antti Rinne hymyilee jokaisessa kuvassa, vaikka hänellä olisi vakavakin ilme. Siellä näkyy aina pieni hymy vasemmassa suupielessä.

    Silkkipaperiin leikattu kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo. Anne Savin / YleSilkkipaperiin leikattu tähtiliikkeen puheenjohtaja Paavo Väyrynen. Anne Savin / Yle

    Aikaa poliitikkojen kanssa on siis kulunut.

    – Oli ihana huomata, että jokainen poliitikko muuttui paljon inhimillisemmäksi, kun katselin heitä ja leikkasin näitä hiutaleita. Jouduin etsimään heistä juuri ne rypyt, jotka tekevät heistä tunnistettavia.

    – Olen tosiaan näiden eduskuntavaalien alla keskittynyt jokaiseen poliitikkoon ihan eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Olen tasapuolisesti ihastunut heistä jokaiseen ihan uudella tavalla.

    Silkkipaperiin leikattu perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Anne Savin / YleSilkkipaperiin leikattu keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä. Anne Savin / YleSilkkipaperiin leikattu vihreiden puoluejohtaja Pekka Haavisto.Anne Savin / Yle

    Kristiina Töylin silkkipaperihiutaleet ovat olleet esillä pari kertaa aiemminkin, mutta poliitikot valmistuivat vasta vaalien alla.

    Uudet silkkipaperihiutaleet on ripustettu esille Tesoman kauppakeskus Westerin uuteen kahvilaan Tampereella. Henkilöitä ja myös useita tuttuja rakennuksia esittelevät silkkipaperihiutaleet ovat esillä kiirastorstaihin saakka.

    Leikkaaminen nollaa aivoja

    Niin kuin moni muukin käsityö, myös silkkipaperihiutaleiden leikkaaminen tarjoaa tekijälleen mielenrauhaa.

    Kristiina Töyli tutkii tarkkaan pieniä leikkauksia sisältävää silkkipaperihiutaletta.Anne Savin / Yle

    – Se on rentouttavaa. Minulle se oli pitkään sitä omaa aikaa lasten mentyä nukkumaan. Välillä aivot ovat jotenkin paremmassa vaiheessa kuin toisena hetkenä. Joinakin päivinä leikkaaminen onnistuu paremmin kuin toisina.

    – Moni sanoo, että tämä vaatii matemaattista lahjakkuutta, mutta siihen en osaa sanoa mitään, Kristiina Töyli kertoo. Mutta väitän, että leikkaaminen tekee aivoille jotain, ja se on hyvää.

    – Ajatus harhailee siinä positiivisesti ja aivot nollaantuu muista ajatuksista.

    Tosin Kristiina Töylin mielessä silkkipaperin leikkaaminen on pyörinyt siinä määrin, että taidoista ja kokemuksesta on syntynyt kirja.

    – Kirjasta löytyy teknisiä vinkkejä erilaisten hiutaleiden leikkaamiseen, mutta tarkkoja ohjeita johonkin tiettyyn malliin kirjasta ei löydy. Kaikki lumihiutaleet ovat luonnossakin erilaisia, joten ohjeita on turha antaa. Jokainen on uniikki, ja siksi kaunis.

    Kristiina Töylin kirjasta löytyy tekniikkaohjeita paperihiutaleiden leikkaamiseen. Anne Savin / Yle

    Hän tietää, että muutkin ovat hurahtaneet silkkipaperiaskarteluun.

    – Neljä vuotta sitten päätin, että minusta tulee Suomen paras hiutaleiden leikkaaja. Kun viime käsityömessuilla esittelin kirjaani, havahduin siihen, että taidan olla jopa Euroopan paras, koska kyseessähän olivat Euroopan suurimmat käsityömessut, Kristiina naurahtaa ja jatkaa leikkaamista.

    Maailman tunnetuin tubettaja PewDiePie lähti uuden striimauspalvelun keulakuvaksi

    Maailman tunnetuin tubettaja PewDiePie lähti uuden striimauspalvelun keulakuvaksi


    YouTuben tilatuin kanava PewDiePie alkaa tehdä livestriimejä DLive-nimiselle, pelaajille suunnatulle videopalvelulle. PewDiePie, joka on syntyperältään ruotsalainen ja oikealta nimeltään Felix Kjellberg, kertoo aikovansa käyttää striimeissään...

    YouTuben tilatuin kanava PewDiePie alkaa tehdä livestriimejä DLive-nimiselle, pelaajille suunnatulle videopalvelulle.

    PewDiePie, joka on syntyperältään ruotsalainen ja oikealta nimeltään Felix Kjellberg, kertoo aikovansa käyttää striimeissään pelkästään DLivea . Tubettajan ja DLiven yhteistyö kestää viihdesivusto Varietyn mukaan ainakin kuukausia.

    Sitä, millaisella sopimuksella PewDiePie siirtyy DLivelle, ja kuuluuko siihen myös sivuston mainostamista laajemmin, ei ole uutisoitu.

    Siirtymistään uuden sivuston keulakuvaksi PewDiePie itse perustelee sillä, että DLive kohtelee sisällöntuottajiaan taloudellisesti paremmin kuin isot striimauspalvelut. Sivusto mainostaa itseään sillä, että se ei kahmaise itselleen jopa kymmenien prosenttien suuruista osuutta tubettajien aikaansaamista tuotoista kuten muut sivustot.

    PewDiePien mukaan sivustolla striimaajat eivät kilpaile keskenään vaan voivat paremminkin tukea toisiaan. Hänen ensimmäisestä striimistään sunnuntaina ollaankin rakentamassa sisäänheittotilaisuutta: PewDiePie kertoo lahjoittavansa striimissä DLiven sisäistä valuuttaa muille kanavan sisällöntuottajille sen mukaan, kuinka paljon seuraajia he ovat onnistuneet keräämään.

    Vuonna 2017 perustetulla DLivellä on sivuston mukaan on yli kolme miljoonaa aktiivista käyttäjää kuukausitasolla. Pelaamistaan striimaavat palveluun jo entuudestaan muun muassa suosikit Ltzonda ja DabPlays.

    YouTubessa PewDiePien kanava on ollut jo vuosia sivuston ykkönen tilaajien määrässä, häntä seuraa nykyisin yli 93 miljoonaa käyttäjää. Hän käy tosin tiukkaa kamppailua kärkipaikasta intialaisen Bollywood-musiikkia tuottavan T-Series-levy-yhtiön kanssa.

    Jutussa on käytetty lähteinä Varietyn artikkelia "PewDiePie Picks DLive as Exclusive Live-Streaming Platform, Will Donate Up to $50,000 to Other Creators" ja Deadline.comin artikkelia "Pie Switches Streams From YouTube To Blockchain Upstart DLive".

    Jutun kommentointimahdollisuus on auki klo 22.00 saakka.

    Lue lisää:

    YouTube-kuninkaan fanit kävivät vastaiskuun idolinsa puolesta – ruotsalainen PewDiePie pitää pintansa suosituimpana

    Maailman tunnetuinta YouTube-tähteä syytetään jälleen rasismista

    YouTube-kanavan kuninkuus vaihtuu – ruotsalainen PewDiePie menettää valtikkansa intialaiselle Bollywood-musiikkikanavalle

    Seppo Välinen Vaasan kaupunginteatterin uudeksi johtajaksi:

    Seppo Välinen Vaasan kaupunginteatterin uudeksi johtajaksi: "Täällä rakastetaan teatteria"


    Vaasan kaupunginteatterin uudeksi johtajaksi on valittu Seppo Välinen, 41. Välinen on työskennellyt ohjaajana ja koreografina useissa Suomen teattereissa, muun muassa Rovaniemellä, Kouvolassa ja Kokkolassa. Vaasalaisetkin ovat päässeet jo...

    Vaasan kaupunginteatterin uudeksi johtajaksi on valittu Seppo Välinen, 41. Välinen on työskennellyt ohjaajana ja koreografina useissa Suomen teattereissa, muun muassa Rovaniemellä, Kouvolassa ja Kokkolassa.

    Vaasalaisetkin ovat päässeet jo tutustumaan Välisen kädenjälkeen. Hän on ohjannut parhaillaan Vaasan kaupunginteatterin ohjelmistossa olevan Katto-Kassisen.

    Välinen kehuu pohjalaista teatteriyleisöä rohkeaksi ja asiantuntevaksi. Yleisö oli myös yksi syy, miksi hän haki teatterinjohtajaksi.

    – Kun vuosien varrella olen käynyt Vaasassa katsomassa esityksiä, täällä on aina ollut paljon katsojia. Siitä olen havainnut, että täällä rakastetaan teatteria ja että kaupunginteatteri on täällä on arvostettu taidelaitos.

    Pesti alkaa marraskuussa

    Vaasan kaupunginteatteri saa johtajan, jonka sydän sykkii musiikkiteatterille.

    – Laajasti olen tehnyt muutakin, mutta musateatteri on lähinnä sydäntä, luonnehtii Välinen.

    Välinen sanoo arvostavansa sitä, että Vaasassa musiikkiteatterin osaaminen on jo nyt vahvaa. Sitä hän haluaa myös viedä eteenpäin ja lupaa tuoda ohjelmistoon vahvojen draamojen ohella paljon musiikkiteatteria, musikaaleista oopperoihin.

    Seppo Välinen pesti Vaasassa alkaa marraskuussa, kun hän saa sovitut työvelvoitteet muualla hoidettua. Uuden ohjelmiston suunnittelun hän aloittaa jo aikaisemmin.

    Vaasan kaupunginteatterin nykyinen johtaja Erik Kiviniemi jää eläkkeelle kesällä. Kymmenen vuotta teatteria luotsanneen Kiviniemen aikana Vaasassa katsojaluvut ovat nousseet ja vakiintuneet 60 000 katsojan pintaan.

    Viime aikojen suurimpia yleisömenestyksiä ovat olleet musikaalit Myrskyluodon Maija ja Billy Elliot.