Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Venäläisyhtiö haluaa avata pikayhteyden Kotkasta Viipuriin – kantosiipialus kulkisi reitin kaksi kertaa vuorokaudessa

    Venäläisyhtiö haluaa avata pikayhteyden Kotkasta Viipuriin – kantosiipialus kulkisi reitin kaksi kertaa vuorokaudessa


    Venäjällä Viipurin satama haluaa moninkertaistaa kaupungissa vierailevien viisumivapaiden risteilymatkustajien määrän. Nykyisin Viipurista pääsee laivalla Lappeenrantaan. – Tavoitteena on, että Viipurin ja Kotkan välillä voitaisiin aloittaa...

    Venäjällä Viipurin satama haluaa moninkertaistaa kaupungissa vierailevien viisumivapaiden risteilymatkustajien määrän. Nykyisin Viipurista pääsee laivalla Lappeenrantaan.

    – Tavoitteena on, että Viipurin ja Kotkan välillä voitaisiin aloittaa keväällä 2020 reittiliikenne nopeilla aluksilla, sanoo Viipurin satamaa hallinnoivan Port Logistics Ltd:n toimitusjohtaja Olga Ansberg.

    Kaupunkien välinen matka-aika olisi kesällä alle kaksi tuntia, ja kantosiipialus tekisi edestakaisen matkan kahdesti päivässä. Kotkasta Viipuriin on vesitse matkaa reilut 100 kilometriä.

    Viipurilaiset toivovat lisää suomalaisia matkailijoita kaupunkiinsa. Yle

    Kotkassa alus käyttäisi kaupungin keskustan kupeessa olevaa Vanhaa satamaa

    – Sinne tulevat myös risteilyalukset ja Viipurin liikennettä varten järjestettäisiin tilat tullille ja rajavartiolaitokselle, sanoo HaminaKotka Satama Oy:n liikennejohtaja Markku Koskinen.

    Viipurissa ennätysmäärä venäläisiä turisteja

    Viipurin alueella kirjattiin viime vuonna 745 000 matkailijoiden yöpymisvuorokautta. Suurin osa turisteista oli venäläisiä eli muilta Venäjän alueilta tulleita matkailijoita.

    Suomalaisten yöpymisiä Viipurissa oli vain 50 000.

    – Suomalaiset käyvät lähinnä tankkaamassa ja ostoksilla, myöntää Viipurin piirin matkailujohtaja Peter Fomin.

    Kalle Schönberg Yle

    Kotkasta ja Lappeenrannasta tulevien risteilymatkustajien lisäksi viipurilaiset odottavat turisteja Keski-Euroopasta. Viipurin satama käy neuvotteluja rahtia ja matkustajia kuljettavan suoran laivayhteyden avaamisesta Saksasta Viipuriin. Liikenne alkaisi muutaman vuoden kuluttua.

    – Valtamerialuksia meille ei mahdu, mutta pienempiä aluksia kylläkin, sanoo toimitusjohtaja Olga Ansberg.

    Suurempien alusten pääsy Viipurin satamaan edellyttäisi nykyisen 6,5 metriä syvän väylän syventämistä.

    Viipurin satamaa hallinnoivat Port Logistic Ltd:n toimitusjohtaja Olga AnsbergJari Tanskanen / Yle

    Ropax-laivojen tulo mahdollistaisi risteilymatkat erityisesti saksalaisille turisteille. Toiseen suuntaan matka tapahtuisi laivalla, toiseen suuntaan palattaisiin suorilla lennoilla Lappeenrannasta Berliiniin.

    Viipurin ja Lappeenrannan väliä keskieurooppalaiset kulkisivat Saimaan kanavaa pitkin laivalla. Viipurin satama etsii varustamoa, jolla olisi tarjota liikenteeseen hytillinen matkustuslaiva. Tarkoituksena on tarjota yöttömän kesäyön matkustuselämys.

    – Saimaa ei jää jälkeen Norjan vuonoista matkailureittinä, vakuuttaa Ansberg.

    Kiinalaisturistit pettymys viipurilaisille matkailuyrittäjille

    Yksi syy viipurilaisten kiinnostukseen lisätä risteilymatkustusta Keski-Euroopasta Viipuriin, on pettymys kiinalaismatkailijoihin. Suuretkaan ryhmät eivät juurikaan ole jättäneet paikallisille yrityksille matkailutuloa.

    – Kaikki matkat, majoitukset, ruokailut on maksettu jo Kiinan mantereella. Tänne se valtava rahamäärä ei pääse, sanoo matkailujohtaja Fomin.

    Pietarin ja Viipurin kaupungit pohtivat vielä tänä keväänä, kuinka paljon kiinalaisturisteja alueelle lopulta halutaan.

    Itä- ja Pohjois-Suomi haluavat uudelle EU-budjettikaudelle oman ohjelman, joka tukisi entistä paremmin alueen kasvua ja kilpailukykyä

    Itä- ja Pohjois-Suomi haluavat uudelle EU-budjettikaudelle oman ohjelman, joka tukisi entistä paremmin alueen kasvua ja kilpailukykyä


    Itä- ja Pohjois-Suomi haluavat seuraavalle EU-budjettikaudelle oman rakennerahasto-ohjelman, joka vastaisi paremmin harvaan asutun alueen erityishaasteisiin. Oman ohjelman tavoitteena on tasoittaa maantieteellisistä lähtökohdista johtuvia eroja...

    Itä- ja Pohjois-Suomi haluavat seuraavalle EU-budjettikaudelle oman rakennerahasto-ohjelman, joka vastaisi paremmin harvaan asutun alueen erityishaasteisiin.

    Oman ohjelman tavoitteena on tasoittaa maantieteellisistä lähtökohdista johtuvia eroja Suomen sisällä. Oma ohjelma lisäisi Itä- ja Pohjois-Suomen kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä.

    Euroopan komission tämänkeväisen maaraportin mukaan erityisesti tuottavuus, työttömyys, väestönkasvu, saavutettavuus ja väestöntiehys ovat Itä- ja Pohjois-Suomen isoimpia haasteita.

    Itä- ja Pohjois-Suomen neuvottelukunnat vaativat, että Suomen sisäiset, alueelliset kehityserot tunnustetaan valtakunnallisesti ja otetaan huomioon uudella hallituskaudella.

    – On tärkeää, että Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi saavat niin sanottua koheesiorahoitusta riittävässä määrin. Rahoitus tasoittaa maantieteellisistä lähtökohdista johtuvia suuria eroja maamme sisällä, linjaa Itä-Suomen neuvottelukunnan puheenjohtaja Seppo Kääriäinen.

    Kääriäinen painottaa, että Itä- ja Pohjois-Suomen asia on koko Suomen asia.

    – Suomi tarvitsee voimakkaasti ja välttämättömästi Itä-Suomea ja Pohjois-Suomea. Meillä on luonnonvaroja ja mahdollisuuksia teollisuudelle, matkailulle ja ruoantuotannolle. Niitä ilman Suomi ei tule menestymään, Kääriäinen alleviivaa.

    Myös liikennekysymykset puhuttivat voimakkaasti keskiviikkoisessa kokouksessa. Itärata-hanke herätti Kääriäisen mukaan paljon keskustelua.

    – Itä-Suomella on erityisen suuria toiveita ja odotuksia saada omia liikenneolojansa nykyistä paljon parempaan järjestykseen. On tärkeää, ettei Itä-Suomi unohdu tämänhetkisessä ratakeskustelussa, Kääriäinen painottaa.

    Itä- ja Pohjois-Suomen neuvottelukunta keskusteli alkavan eduskunta- ja hallituskauden tärkeimmistä kysymyksistä ja hahmotteli yhteistä toimintalinjaansa keskiviikkoisessa kokouksessaan Helsingissä.

    Neuvottelukunta on toimielin, johon kuuluvat Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien maakuntahallitusten ja -valtuustojen puheenjohtajistot, maakuntajohtajat ja kansanedustajat.

    Nuoren opiskelijan kesätyö vanhustenhoidossa johti merkittävään havaintoon – kohta hänen keksintönsä voi pelastaa janoisen vanhuksen hengen

    Nuoren opiskelijan kesätyö vanhustenhoidossa johti merkittävään havaintoon – kohta hänen keksintönsä voi pelastaa janoisen vanhuksen hengen


    Miltä kuulostaisi hammasharja, jolla selviäisi harjauksesta kymmenessä sekunnissa? Sellaisen harjausvekottimen ovat kehittäneet opiskelijat Samu Syväoja ja Jani Perttilä J. Hyneman Centerissä Lappeenrannassa. – Haluttiin nopeuttaa hampaiden...

    Miltä kuulostaisi hammasharja, jolla selviäisi harjauksesta kymmenessä sekunnissa? Sellaisen harjausvekottimen ovat kehittäneet opiskelijat Samu Syväoja ja Jani Perttilä J. Hyneman Centerissä Lappeenrannassa.

    – Haluttiin nopeuttaa hampaiden harjausta ja tehdä rahaa, nauravat miehet syitä kapistuksen keksimiseen.

    Pikahammasharjassa on suun muotoinen suulake, joka työnnetään suuhun. Kymmenen sekunnin jälkeen pitäisi olla puhdasta.Mikko Savolainen / Yle

    Miehet näyttävät 3D-tulostettua keksintöään. Laite on tarkoitus panna suuhun, ja harjaspäät tekevät työn muutamassa sekunnissa. Harjaspäätä voi vaihtaa kojeeseen samalla tavalla kuin sähköhammasharjassakin.

    Lappeenrannassa sijaitseva J. Hyneman Center on työpaja, jossa eri alojen osaajat ja opiskelijat voivat kehitellä uusia keksintöjä ja innovaatioita. Työpaja on Lappeenrannan-Lahden teknillisessä yliopistossa.

    Paja muistuttaa yläkoulun teknisen ja tekstiilityön luokkia, joissa ovat valmiina kaikki työkalut ompelukoneesta viiloihin ja hitsauslaitteisiin. Työpaja avattiin viime syksynä.

    Jamie Hyneman avasi viime syksynä nimeään kantavan työpajan ja auttoi opiskelijoita keksintöjen parissa.Petri Kivimäki /YlePäältäajettava jääkaappi ja monia muita

    Myytinmurtaja-telkkariohjelmasta tuttu Jamie Hyneman on teknillisen yliopiston kunniatohtori. Hän halusi tartuttaa oman kokeilunhalunsa yliopiston ja läheisen ammattikorkeakoulun opiskelijoihin.

    Niinpä Lappeenrannassa yliopiston aulassa on nyt esillä 29 keksintöä, joita talven tunteina on kehitelty myytinmurtajan työpajassa. Sieltä on putkahtanut hauskoja esineitä: esimerkiksi päältäajettava jääkaappi ja pullonavaaja, jolla saa avattua korillisen pulloja yhdellä nykäyksellä.

    Tutkijaopettaja Markku Ikävalkon mukaan hauskat keksinnöt ovat tärkeitä.

    – Keksimiseen liittyy leikkiminen. Kun kehittelee jotain hassua, siinä tulee yleensä keksineeksi jotain muuta uutta ja jännää. Jos koittaa koko ajan olla järkevä, se ei välttämättä aukaise mieltä.

    Ikävalko kertoo, että opiskelijat ovat innoissaan työpajasta ja ahkeroivat siellä myös kouluaikojen ulkopuolella.

    Älymuki pitää sisällään paljon tekniikkaa. Muun muassa radioaaltojen välityksellä muki ilmoittaa, paljonko nestettä on juotu.Mikko Savolainen / YleÄlymuki kotihoitoon

    Henry Hiltunen on suunnitellut älymukin, jolla voidaan seurata etänä, paljonko esimerkiksi ikäihmiset juovat nesteitä. Uuden laitteen pitäisi helpottaa kotihoidon arkea.

    – Tarvittaessa älymuki voi ilmoittaa hoitohenkilökunnalle, että pitää lähteä tarkastamaan tilanne, jos henkilö ei ole juonut tarpeeksi. Älymukin avulla saadaan helpotettua hoitohenkilökunnan taakkaa, ynnää Henry Hiltunen.

    Idean isä on Hiltusen ystävä Timo Tuononen, joka oli kesätöissä kotihoidossa.

    – Siellä hänellä syntyi idea laitteesta, jolla pystyttäisiin seuraamaan, juovatko ihmiset tarpeeksi.

    Tuononen perusti yrityksen ja antoi työtilauksen älymukin suunnitteluun yliopiston J. Hyneman Centerille.

    Neljän hengen opiskelijatiimi teki työtä käskettyä ja suunnitteli mukin. Työryhmä on tehnyt kahden kuukauden aikana neljä prototyyppiä älymukille.

    – Toiveissa on saada älymuki markkinoille ensi vuonna tai mahdollisesti jo tänä vuonna, sanoo Hiltunen.

    Pullotus- ja korkituslaite syntyi opiskelijoiden omien tarpeiden pohjalta.Mikko Savolainen / YleViinit pulloon napin painalluksella

    Opiskelijat pyytävät anteeksi kovaäänistä laitettaan. He painavat valokatkaisijan näköistä painiketta, ja kotiviini pörähtää pulloon.

    Opiskelija Arttu Lassila on aktiivinen kotiviinin tekijä. Hän suunnitteli työryhmänsä kanssa kotiviinin sähköisen pullotus- ja korkituskoneen.

    – Ihan käytännöllisyyden takia kone suunniteltiin. Ainahan yritetään parantaa maailmaa. Näin sitä askel kerrallaanhan tehdään, kertoo Lassila naurahtaen syitä koneen syntyyn.

    Opiskelijaporukka on tehnyt teollisuuden tarpeisiin pinoamislaitteen. Esillä oli keksintöön liittyvä lukituslaite. Mikko Savolainen / YlePinoamislaite teollisuudelle

    Työpajassa on suunniteltu talven aikana myös teollisuuden arkea helpottavia keksintöjä, kuten esimerkiksi automatisoitu pinoamislaite.

    – Tarkoitus on säästää lattiatilaa ja vähentää manuaalista nostamista, mikä taas parantaa ergonomiaa työpaikalla, kuvailee opiskelija Joel Oksanen laitetta.

    Opiskelijat näyttävät pöydällä olevaa lukituslaitetta, ja televisioruudulla pyörii video, jossa demostroidaan laitteen käyttöä. Laite on pian ehkä jo ensimmäisessä teollisuusyrityksessä käytössä.

    – Tämä on ihan kaupallinen projekti. Teollisuudessa oli tarve tällaiselle laitteelle, kertoo Oksanen.

    Työryhmä kävi tutustumassa ongelmaan ja ratkaisi sen.

    – Nyt yritys on kiinnostunut meidän keksinnöstämme, ja katsotaan meneekö se vielä tarjouskilpailusta läpi, sanoo Oksanen.

    Lassi Onne on rakentanut sähköviulun. Viulua on kokeillut myös miehen tyttöystävä, joka on pitkään soittanut viulua.Mikko Savolainen / YleSähköviulu ilman soittotaitoa

    Kevytrakenteinen, vanerista tehty sähköviulu lepää Lassi Onnen pöydällä. Mies pyörittelee käsissään piuhaa, jonka avulla viulu saadaan soimaan pienen kaiuttimen kautta.

    Onne nostaa viulun ja alkaa soittaa. Soittotaito ei ole häävi, mutta ääntä silti soittimesta lähtee. Viulua on kokeillut myös miehen puoliso, joka on soittanut viulua 14 vuotta.

    Mies on mieltynyt puurakentamiseen ja päätti tehdä viulun. Kohta tulee myös sähkösello, jonka prototyyppi valmistuu kesän lopulla. Rakentajan mielestä sähköviulun etuihin kuuluu sen edullinen valmistushinta, joka on sadan euron luokkaa.

    Onnella on useita syitä viulun rakentamiseen.

    – Soittimet ovat haastavia tehdä ja tykkään rakennella puusta. Ja halusin opetella soittamaan viulua.

    Viulun sointi on sähköinen ja säröinen, mutta se johtuu Onnen mukaan pienestä kaiuttimesta ja piuhoista. Paremmalla vahvistimella viulusta saisi kauniimman äänen.

    Päältäajettava jääkaappi on opiskelijoiden hyötykapistus, jotta muun muassa juomat pysyvät kylminä.Mikko Savolainen / YleJamie Hyneman on nähnyt työpajan keksintöjä

    Tutkijaopettaja Markku Ikävalko kertoo, että he ovat olleet keksintöjen tiimoilta yhteydessä yliopiston kunniatohtori Jamie Hynemaniin. He ovat esitelleet työpajan aikaansaannoksia myytinmurtajalle.

    – Hän on nähnyt nämä keksinnöt videopalaverin kautta. Vielä ei tiedetä, milloin Hyneman saapuu seuraavan kerran Lappeenrantaan, sanoo Ikävalko.

    Osa J. Hyneman Centerin keksinnöistä päätyy markkinoille. Yritysyhteistyö on aina ollut Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston valtti.

    –Aivan alusta alkaen vuodesta 1969 yritykset ovat olleen vahvasti mukana meidän yliopistossamme. Diplomi-insinöörityöt tehtiin alusta lähtien yrityksille, kertoo Ikävalko.

    Milloin sitten päästään pesemään hampaat 10 sekunnissa?

    Automaattista hammasharjaa kehittäneet opiskelijat Samu Syväoja ja Jani Perttilä kertovat, etteivät ole varmoja, jatkuuko pikahammasharjan kehittely. Se on heidän yhden yliopistokurssinsa lopputyö. Ja voi olla, että siksi se jääkin.

    J. Hyneman Centerissä porukka opiskelijoita pähkäilee, miten saisi luotua parhaiten terästangon taivutuslaitteen.Mikko Savolainen / Yle

    Lue seuraavaksi: Yliopisto sai apuun myytinmurtaja Jamie Hynemanin – nyt hullut ideat alkavat tulla oikeiksi keksinnöiksi

    Naiset löysivät keinon täyttää katsomot:

    Naiset löysivät keinon täyttää katsomot: "Eihän kukaan halua, että ulkopuolinen tulee sanomaan, mikä täällä on perseellään, mutta perhepiirissä saa olla piikikäs"


    Tiistai-iltana Lappeenrannan Lyseon lukion musiikkiluokkaan on kokoontunut teatteriyhdistys Kesyn näyttelijöitä sekä ohjaaja Aapo Stavén. Näytelmän loppukohtauksen lauluja ja koreografiaa harjoittelevat Susanna Kauppi ja Suvi Mikonsaari. Tässä...

    Tiistai-iltana Lappeenrannan Lyseon lukion musiikkiluokkaan on kokoontunut teatteriyhdistys Kesyn näyttelijöitä sekä ohjaaja Aapo Stavén. Näytelmän loppukohtauksen lauluja ja koreografiaa harjoittelevat Susanna Kauppi ja Suvi Mikonsaari. Tässä kohtauksessa ratkaistaan arpomalla esimerkiksi Lappeenrannan jäähallin sekä homekoulujen kohtaloja.

    Kevään esityksen loppukohtauksessa arvotaan onnenpyörällä muun muassa lentokentän ja jäähallin kohtalo. Kuvassa vasemmalta Pasi Valkeila, Tero Penttilä ja Kaisu Kärri. Yle/Emma Pietarila

    Menossa on toukokuussa ensi-iltansa saavan Piirakan paluu 6.2 -näytelmän harjoitukset. Näytelmä tosin on osin toisinto viimevuotisesta esityksestä. Tähän on selkeä syy, sillä vuosi sitten suuri osa halukkaista jäi ilman pääsylippua.

    Lappeenrannan kaupunginteatterissa esitettävän näytelmän lipuista valtaosa on jo myyty tai varattu.

    Tilanne on työryhmälle tuttu. Jo kymmenen vuotta sitten ensimmäinen Vetyä, perkele! -näytelmä myytiin loppuun yhteensä 26 kertaa. Sama on tapahtunut kaikille muillekin esityksille, jotka ryhmä on Lappeenrannassa kuluneen 10 vuoden aikana tehnyt.

    Stavén sekä skenografi Päivi Pöyhölä ovat tässä tuotannossa ainoat palkatut työntekijät, muut ovat kokeneita harrastajia ja tekevät teatteria omien töidensä ohessa.

    Käsikirjoituksesta vastaava Susanna Kauppi ei ole huolissaan että Lappeenrannasta loppuisivat ruodittavat aiheet. Yle/Emma PietarilaPaikalliset tekijät ovat suosion salaisuus

    Teatteriyhdistys Kesyn näytelmissä on vuosien aikana käsitelty hyvin paikallisia asioita huumorin ja satiirin keinoin. Aiheina ovat olleet niin venäläiset turistit, kilometrien mittaiset rekkajonot kuin paikalliset päätökset.

    Moni tunnettu lappeenrantalainen onkin tunnistanut näytelmästä itsensä. Käsikirjoittaja Susanna Kauppi uskoo, että ihmisille on kunnia-asia joutua mukaan heidän esityksiinsä.

    Näyttelijä Kaisu Kärri muistaa hyvin Lappeenrannan kaupunginvaltuutetun Markus Iitiän kehut työryhmälle.

    – Vaikka aika rankastikin poliittisia henkilöitä ruodittiin, niin Iitiä sanoi, että juuri tätä me tarvitaan. Vähän pitää ravistella, sanoo Kärri.

    Susanna Kauppi uskoo vahvasti, että paikallisuus on elinehto esitysten menestykselle.

    – Eihän kukaan halua, että kaupungin ulkopuolinen tulee sanomaan, mikä täällä on perseellään, mutta perhepiirissä saa olla piikikäs.

    Kaikki alkoi laimeasta teatterista

    Teatteriyhdistys Kesyn Vetyä, perkele!- esitys sai ensi-iltansa joulukuussa 2009. Sen jälkeen on esitetty Muna-atomi vuonna 2010, Vittiläine! vuonna 2011, Vitin viisut vuonna 2012, Ei vitin vitti mikä show vuonna 2016 ja Piirakan paluu 6 vuonna 2018. Kohta ensi-iltaan tuleva Piirakan paluu 6.2 on siis ryhmän seitsemäs tuotanto.

    Vuonna 2009 Vetyä, perkele! -esitys ruoti rekkajonoja, Tali-Ihantala-keskusta, etuilevia venäläisiä ja kateellisia karjalaisia. Kuvassa Mirkka Kuosmanen (vas.) ja Minna Mänttäri. Ari Nakari

    Kaikki alkoi reilut 10 vuotta sitten, kun Susanna Kauppi ja Minna Mänttäri olivat käyneet katsomassa Lappeenrannan kaupunginteatterissa olleen vierailuesityksen. Näytelmä oli äärettömän laimea. Siinä helsinkiläiset näyttelijät kertoivat omakohtaisia kokemuksia omasta elämästään, eivätkä Kauppi ja Mänttäri osanneet samaistua niihin lainkaan.

    Esityksen jälkeen Kauppi ja Mänttäri olivat raivostuneita. He päättivät kirjoittaa itse omista kokemuksistaan ja omasta kaupungistaan.

    Näin syntyi idea ensimmäiseen Vetyä, perkele! -esitykseen.

    Uskallusta ei puutu

    Teatteriryhmä Kesyn näytelmät eivät ole yksi juonellinen näytelmä, vaan ennemminkin sketsikimara. Aiheet syntyvät ryhmän yhteistyönä niistä ilmiöistä, jotka kaupunkilaisia ovat lähimenneisyydessä ihmetyttäneet.

    Kauppi vakuuttaa, että uskallusta ei heiltä puutu.

    – Poimitaan teemoja, asioita ja epäkohtia, joita on herkullista mehustella teatterin keinoin. Se on ehkä vähän kriittistäkin, mutta lempeällä tavalla, kertoo Susanna Kauppi.

    Myös näyttelijä Kaisu Kärri uskoo, että juuri paikallisille näyttelijöille ja tekijöille suodaan muita rohkeampi tapa piikitellä paikallisia ilmiöitä ja päätöksentekijöitä.

    – Se on juuri se ydinjuttu. Koska me olemme Lappeenrannasta, me voimme kriittiselläkin silmillä katsoa oman rakkaan kotikaupunkimme asioita, sanoo Kärri.

    Ryhmän käsikirjoittajille olennaista on ajankohtaisuus. Kaisu Kärrin mielestä vuosien takaisiin aiheisiin on turha palata, koska ne eivät enää ole hauskoja.

    Kaisu Kärri luottaa siihen, että paikallinen huumori vetoaa näyttämöllä. Yle/Emma Pietarila

    Ajankohtaisuuksiin perustuva huumori on myös Susanna Kaupin mukaan mainio keino käsitellä kaikille yhteisiä ja vaikeitakin teemoja.

    – Tätähän teatteri on ollut sen alkuajoista lähtien. Käsitellään yhteisölle tärkeitä ilmiöitä. Huumori on yksi keino käsitellä meille muuten vaikeita asioita, perustelee lukion suomen kielen ja kirjallisuuden lehtorina työskentelevä Susanna Kauppi.

    Piirakan paluu 6.2. ensi-illassa Lappeenrannan kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 8.5.2019 kello 19.

    Tutkijat rauhoittelevat jättipunkkikohua:

    Tutkijat rauhoittelevat jättipunkkikohua: "Pitää olla todella hyvä tuuri, jos sellaisen jostain löytää"


    Maaliskuun lopussa uutisoitiin isosti useissa medioissa niin sanotun jättipunkin eli hyalomman tulosta Suomeen. Verta imettyään jättipunkit voivat paisua jopa 3-senttisiksi Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus ECDC kertoo, että Suomesta...

    Maaliskuun lopussa uutisoitiin isosti useissa medioissa niin sanotun jättipunkin eli hyalomman tulosta Suomeen. Verta imettyään jättipunkit voivat paisua jopa 3-senttisiksi

    Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus ECDC kertoo, että Suomesta hyalomma-punkkeja olisi tavattu kautta aikain yhdeksän. Ne ovat olleet muuttolinnuissa, ihmisissä ja Suomeen tuoduissa eläimissä.

    Jättipunkin rantautuminen Suomeen ei yllättänyt ötökkäasiantuntijoita.

    – Jättipunkin tulo Suomeen ei ollut mitenkään yllättävä uutinen. Maailmalla punkkeja on kymmeniä tuhansia lajeja. Lintujen mukana uusia lajeja kulkeutuu Suomeenkin, sanoo tutkija Juha Jantunen Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutista.

    Asiantuntijoiden mukaan ei ollut oikein, että uudella punkkilajin tulolla lähes peloteltiin ihmisiä mediassa kuukausi sitten. Heidän mielestään punkeista ylipäätään on uutisoitu liian negatiivisesti viime vuosina.

    – Se edustaa tätä nykyaikaista meininkiä. Se tapa, jolla 2000-luvulla on uutisoitu kotoisista punkkilajeista, on kärjistynyt viime vuosien varrella, kuvailee johtaja, filosofian tohtori Kimmo Saarinen Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutista.

    Yle kertoi jättipunkista rantautumisesta Ruotsiin viime elokuussa.

    Satunnainen kesävieras

    Uusi Suomessakin tavattu jättipunkki on tutkijoillekin vielä melko tuntematon.

    – Se on isompi kuin meidän perinteiset lajit, puutiainen ja taigapunkki. Sillä on värikkäät jalat, ja se on parempi liikkumaan kuin meidän heinänkorsilla jököttävät punkkimme, kertoo tutkija Juha Jantunen.

    – Veri kelpaa sillekin oikein mukavasti eli siinä mielessä samanlainen kuin nämä kotoiset lajit.

    Tutkijoiden mukaan jättipunkkia eli hyalommaa on tavattu satunnaisesti Suomessa ja Ruotsissa useamman vuoden aikana. Tutkijat rauhoittelevat ihmisiä sillä, että pakkastalvet vaikeuttavat punkin oloja pohjolassa.

    – Suomessa on vielä pakkastalvia, joten punkki ei pysty täällä talvehtimaan. Se on sellainen satunnainen kesävieras.

    "Joskus käy huono tuuri"

    Vaikka sekä Kimmo Saarinen että Juha Jantunen molemmat tunnustautuvat todellisiksi hyönteisten ystäviksi, saavat punkit silti lähdöt, jos sellainen iholle istahtaa.

    – Ei sitä pöljä tarvitse olla! Jos löytää nahkastaan punkin kiinnittyneenä, ei tarvitse silti vainoharhaiseksi ryhtyä, naurahtaa Saarinen.

    Saarinen kertoo, että hän poistaa punkit punkkilassolla.

    – Joka kesä olen lapsista useampiakin punkkeja ottanut irti, enkä punkkien takia ole menettänyt yöunia.

    Saarinen on itse sairastanut borrelioosin. Borrelioosiin ei ole olemassa rokotetta, mutta sitä hoidetaan antibiooteilla. Saarinen ymmärtää, että myös huonommin voisi käydä.

    Toinen kotoisten punkkien levittämä tauti on puutiaisaivotulehdus, joka aiheuttaa oireita noin 10–30 prosentille tartunnan saaneista. Oireisiin kuuluu kuumeilua, epämääräistä pahaa oloa ja sairauden tunnetta. Puutiaisaivotulehdukseen on olemassa rokote.

    Kuolleisuus puutiaisaivotulehdukseen on hyvin pieni, noin 0,5–1 prosenttia, kertoo THL.

    – Joskus käy huono tuuri. Yleensä punkista kuitenkin selviää pelkällä puremalla.

    Jättipunkki eli hyalomma marginatum -punkki euron kolikon päälläAOPLiiskaa punkki!

    Suomessa punkkialueina pidetyt Ahvenanmaa, Turun saaristo, Lappeenrannan seutu, Kotkan saaristo ja Kemi-Simon kuntarajan rannikkoalue ovat tunnettuja alueita, joissa on esiintynyt muuta Suomea enemmän puutiaisaivotulehdusta levittäviä punkkeja.

    Nekään alueet eivät todennäköisesti saa ensi kesäksi uutta vierasta jättipunkista.

    – Kyllä se niin harvinainen on, että pitää olla todella hyvä tuuri, jos sellaisen jostain löytää, Jantunen arvioi.

    Vaikka hyönteistutkijat harvoin kehottavat tappamaan ötököitä, niin nyt on toisin. Mitä pitää tehdä jättipunkin tavattuaan?

    – Pitää liiskata se, neuvoo Jantunen.

    Toiminnanjohtaja Kimmo Saarinen Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutista muistuttaa, ettei punkki ole hyönteinen vaan kuuluu hämähäkkieläimiin. Hän antaa muistisäännön vielä liiskausoperaatioon.

    – Kuusijalkaiset säästäkää, kaikkia kahdeksanjalkaisia punkkeja ei tarvitse säästää.

    THL:n mukaan kuolleisuus puutiaisaivotulehdukseen on hyvin pieni, noin 0,5–1 prosenttia. Artyom Geodakyan / AOP

    Lue seuraavaksi: Ruotsista löytyi uusi punkkilaji – voi paisua 3-senttiseksi ja juosta minuutteja uhrinsa perässä

    Koko perheen kauppakeskus avautui suurella kohulla 10 vuotta sitten – nyt kaupunki käyttää sitä väistötilanaan ja lähes kaikki liiketilat ovat tyhjillään

    Koko perheen kauppakeskus avautui suurella kohulla 10 vuotta sitten – nyt kaupunki käyttää sitä väistötilanaan ja lähes kaikki liiketilat ovat tyhjillään


    Parin kilometrin päässä Lappeenrannan ydinkeskustasta seisoo kauppakeskus Family Center. Isolla parkkialueella on hyvin tilaa. Tilaa on myös kauppakeskuksen sisällä. Verkkoportti on vedetty useimpien tyhjien liiketilojen sisäänkäyntien eteen....

    Parin kilometrin päässä Lappeenrannan ydinkeskustasta seisoo kauppakeskus Family Center. Isolla parkkialueella on hyvin tilaa.

    Tilaa on myös kauppakeskuksen sisällä. Verkkoportti on vedetty useimpien tyhjien liiketilojen sisäänkäyntien eteen. Toinen ravintoloista on suljettu.

    Noin 15 000 neliömetrin kokoiseen, kaksikerroksiseen kauppakeskukseen rakennettiin alun perin tilat parillekymmenelle liikkeelle. Nyt käytävät kaikuvat tyhjyyttään.

    Itse asiassa aivan tyhjillään kauppakeskus ei ole, sillä kauppakeskuksen toisessa päässä urheillaan. Lappeenrannan kaupungin urheilutalo on parhaillaan remontissa, joten urheiluseuroille järjestyivät väistötilat sisustustavaratalo Kodin Ykköseltä aikoinaan tyhjiksi jääneistä tiloista viime kesänä.

    Tämän hetken tiedon mukaan urheiluseurat pääsevät palaamaan remontoituun urheilutaloon kesäkuussa.

    Lappeenrannan kaupunki järjesti remontissa olevalle urheilutalolle korvaavat tilat kauppakeskuksesta.Yle / Ville Toijonen

    Ison kauppakeskuksen liiketiloista käytössä on vain kolme, lasten sisäleikkipuisto HopLop sekä huonekaluliikkeet Masku ja Stemma.

    Suurella kohulla Lappeenrantaan tullut kauppakeskus ammottaa tyhjyyttään. Miten tässä näin kävi?

    Toista kerrosta jo rakennettiin vaikka luvat puuttuivat

    Rakennusliike Oka ilmoitti keväällä 2008 rakentavansa Lappeenrannan keskustan ulkopuolelle Hyrymäkeen kauppakeskuksen.

    Kauppakeskukseen oli siirtymässä muun muassa tuolloin kaupungin keskustassa sijainnut Anttila-tavaratalo. Siitä piti tulla kauppakeskuksen veturi eli liike, joka vetää asiakkaita muihinkin kauppoihin.

    Matkaan tuli mutkia ensi metreillä. Voimassa ollut kaava ei nimittäin sallinut Anttilan kaltaista vähittäiskaupan suuryksikön sijoittumista Hyrymäen kaupunginosaan.

    Joulukuussa 2008 rakennusliike ja Anttila hakivat kaupungilta määräaikaista lupaa, jotta tavaratalo olisi voinut siirtyä Family Centeriin.

    Family Centerin rakennustyömaa joulukuussa 2008.YLE / Suvi Simpanen

    Ennen lupahakemuksen käsittelyä kaupunki keskeytti kauppakeskuksen rakennustyöt. Rakennusliike oli alkanut rakentaa kauppakeskukseen toista kerrosta, mihin sillä ei kuitenkaan ollut lupaa.

    Tammikuussa 2009 kaupunki päätti, ettei Anttila voi muuttaa uuteen kauppakeskukseen. Anttila jäi keskustaan ja uudelta kauppakeskukselta jäi puuttumaan veturiyritys.

    Osa liikkeistä viihtyi vain muutaman viikon

    Maaliskuu 2009. Kauppakeskus rakentui hyvää vauhtia. Siihen oli tulossa useita liikkeitä, vaikka veturiyrityksestä ei ollut vielä varmuutta. Rakennusliike varmisti viranomaisilta, että kaikki menee nyt kaavamääräysten mukaisesti.

    Kauppakeskus valmistui ajallaan ja avajaisia vietettiin syyskuussa 2009.

    Jo muutaman kuukauden jälkeen osa yrityksistä tunnusti tosiasian: asiakkaita ei ollut riittävästi ilman veturiyritystä. Ensimmäiset yritykset päättivät lähteä Family Centeristä. Elettiin joulukuuta 2009.

    Family Centerin avajaisia vietettiin syyskuussa 2009.YleVeturiyritys tulee

    Toukokuussa 2010 kauppakeskus sai kaipaamansa veturiyrityksen, kun siihen muutti Anttilan sisustustavaratalo Kodin Ykkönen. Samalla täyttyi kauppakeskuksen 7 000 neliön aukko.

    Vilkkaimpina vuosina kauppakeskuksesta löytyi liikkeitä joka lähtöön: vaatekauppoja, elektroniikkaliike, kangaskauppa, kenkäkauppoja, matkamuistoliike, kodinkoneliike, pizzeria.

    Muutama vuosi näytti menevän mukavasti, kunnes harmaita pilviä alkoi ilmestyä jälleen Hyrymäen taivaalle. Family Centerin vetonaula, Kodin Ykkönen ilmoitti kesällä 2014, että aikoo lopettaa toimintansa kauppakeskus Family Centerissä.

    Sisustustavaratalo Kodin Ykkönen kesti Family Centerissä neljä vuotta.Yle

    Ovensa Kodin Ykkönen sulki kevättalvella 2015. Sen jälkeen koko kauppakeskus alkoi tyhjentyä nopeasti. "Kuin hukkuva laiva", kommentoitiin muuttoon valmistautuvasta kodinkoneliikkeestä Ylelle kesäkuussa 2015.

    Kaupan asiantuntija sanoi tuolloin, että kauppakeskuksessa olleet liikkeet olivat sellaisia, jotka tyypillisesti sijaitsevat keskustassa. Ilman veturiyritystä kauppakeskuksen konsepti alkoi ontua.

    – Jäljelle jäävä joukko ei ehkä pärjääkään sillä samalla ajatuksella, mitä alun perin on ajateltu, konsultti Tuomas Santasalo sanoi kesäkuussa 2015.

    Syyskuussa 2015 huonekaluliike Masku ilmoitti avaavansa liikkeen Family Centerissä. Kiinteistön omistavan LähiTapiolan kiinteistöyhtiössä oltiin tuolloin luottavaisia, että muutkin liikkeet löytävät tiensä kauppakeskukseen.

    Hiljaista on ollut. Sisäleikkipuisto HopLop otti tilanteesta vaarin ja laajensi tilojaan, kun naapuriliikkeet lähtivät.

    Kaavakaan ei enää rajoita Family Centeriin sijoitettavia liikkeitä. Kaupunki hyväksyi vajaat kaksi vuotta sitten asemakaavamuutoksen, jonka mukaan Family Centeriin voi sijoittaa vähittäiskaupan suuryksikön.

    Etelä-Saimaan haastattelema LähiTapiolan kiinteistöjohtaja uskoi syyskuussa 2017, että kaavamuutos tekee Family Centeristä vuokralaisten silmissä kiinnostavamman.

    Kirkkoa, kirjastoa ja lääkäriasemaa

    Huhtikuu 2019. Kohdepäällikkö Jaana Salminen LähiTapiola Kiinteistövarainhoito -yhtiöstä kertoo, että yhtiö käy neuvotteluja muutaman mahdollisen Family Centeriin tulevan uuden vuokralaisen kanssa.

    Joukossa on kaupallisia toimijoita ja muita tahoja. Sen enempää hän ei neuvottelutilannetta pysty avaamaan.

    Salmisen mukaan yhtiö on vuokranantajana avoin kaikenlaiselle toiminnalle, kunhan se sopii kauppakeskukseen.

    Sitä muuta onkin ollut. Lappeenrannan urheilutalon kanssa kaikki on Salmisen mukaan mennyt hyvin.

    – Onhan kauppakeskuksissa paljon yksityisten ylläpitämiä kuntosaleja. Eihän siinä ole eroa, kuka sitä toimintaa ylläpitää, Salminen sanoo.

    Ihanteellinen Family Centerin tilanne ei Salmisen mukaan ole. Tyhjiä liiketiloja on paljon.

    Verkkoaidat liiketilojen edustalla kertovat, miten vaikeata Family Centeriin on saada vuokralaisia. Mikko Savolainen / Yle

    – Markkinatilanne on tämä. Teemme töitä sen eteen, että saisimme talon täyteen. Aluksi oli todella hyvä tilanne ja se on tavoitetila.

    Family Centerin avajaisista tulee syksyllä kuluneeksi kymmenen vuotta. Maailman tilanne on muuttunut tuona aikana.

    Esimerkiksi venäläisiä käy nykyisin paljon vähemmän ostoksilla Suomessa kuin kymmenen vuotta sitten.

    Virheliike

    Lappeenrannan kaupunkikehityslautakunnan puheenjohtaja Joonas Grönlund (kok.) jakaa konsultti Tuomas Santasalon ajatuksen, että Family Centerin liikkeet olisi pitänyt sijoittaa kaupungin ydinkeskustaan.

    – Ajatukseni on edelleen sama kuin kymmenen vuotta sitten, eli kunpa aivan ydinkeskustaan saataisiin liiketilaa. Kokoamalla asuminen ja liiketilat mahdollisimman tiiviisti yhteen paikkaan, saadaan hyvät palvelut myös heille, jotka eivät itse asu keskustassa, Grönlund sanoo.

    Grönlund kertoo kuulevansa usein harmitteluja Family Centerin nykytilasta.

    – Kyllähän tyhjät rakennukset ovat aina kansantalouden hukkaa, ovat ne sitten kenen tahansa omistamia.

    Lapset valtasivat tyhjät myymälät

    Osa autioituneesta kauppakeskuksesta on hiljattain saanut kokonaan uuden käyttäjäryhmän – nimittäin koululaiset.

    Yksi alakerran isoista liiketiloista on muokattu pienoiskaupungiksi, jossa koululuokat käyvät yrityskylässä tutustumassa työelämän, talouden ja yhteiskunnan toimintaan.

    Yrityskylässä koululaiset opettelevat yhden päivän ajan työelämän ja yhteiskunnan toimintaa.Mikko Savolainen / Yle

    Family Centerin yrityskylässä käy päivän mittaisella vierailulla muutama luokka kerrallaan.

    – Lappeenrannan yrityskylään tulee koululaisia viiden maakunnan alueelta. Family Centerin sijainti kaupungin sisääntuloväylän vieressä on busseilla kulkevia koululaisryhmiä ajatellen ihanteellinen, sanoo aluepäällikkö Elina Niskanen Kaakkois-Suomen Yrityskylästä.

    Kesän jälkeen koululaisten määrä kauppakeskuksessa moninkertaistuu, kun sinne siirretään mahdollisesti peruskoulu. Lappeenrannan Kesämäen koulun 6.-luokkalaiset sekä yläkoululaiset siirtyvät näillä näkymin ensi lukuvuodesta alkaen Family Centeriin siksi aikaa, kun oman koulurakennus on peruskorjauksessa. Oppilaita olisi tulossa yhteensä 500.

    Family Center sijaitsee Lappeenrannassa alueella, jossa lähistöllä on muitakin isoja kauppoja ja myymälöitä. Ne kaikki vetävät asiakkaita omalla vetovoimaisuudellaan. Family Center ei sellaista mielikuvaa onnistunut itselleen luomaan.

    Kiinteistön omistavan LähiTapiola Kiinteistövarainhoito -yhtiön kohdepäällikkö Jaana Salminen kertoo, että kiinteistön tulevaisuus on vielä monilla tavoin avoin.

    – Emme vielä tiedä, mitä siellä syksyllä on. Nykyäänhän kauppakeskuksissa on muutakin kuin kaupallista toimintaa. Monissa kauppakeskuksissa on esimerkiksi kirkkoa, kirjastoa, lääkäriasemaa. Kaikkeahan voi miettiä, pohtii Salminen.

    Firmaan ilmestyi pari jääkaapin kokoista myyntimiestä – näin suomalaisyritykset maksoivat mafialle suojelurahoja villissä Pietarissa

    Firmaan ilmestyi pari jääkaapin kokoista myyntimiestä – näin suomalaisyritykset maksoivat mafialle suojelurahoja villissä Pietarissa


    Itänaapurissa elettiin myrskyisiä aikoja 1990-luvun alussa. Neuvostoliitto hajosi ja sen raunioille syntyi uusi Venäjä. Suomalaiset yritykset rynnivät Venäjän suurille uusille markkinoille. Erityisesti suomalaisia yrityksiä tuli Pietariin, jossa...

    Itänaapurissa elettiin myrskyisiä aikoja 1990-luvun alussa. Neuvostoliitto hajosi ja sen raunioille syntyi uusi Venäjä. Suomalaiset yritykset rynnivät Venäjän suurille uusille markkinoille. Erityisesti suomalaisia yrityksiä tuli Pietariin, jossa samaan aikaan rehotti myös järjestäytynyt rikollisuus.

    Suomessa pelättiin venäläisen mafian levittäytymistä rajan ylitse Suomeen. Suomen viranomaiset halusivat saada selkeämmän kuvan siitä, mitä Venäjällä ja erityisesti Pietarissa tapahtui.

    Pietariin pääkonsulaattiin päätettiin nimittää poliisiyhdyshenkilö. Pestin sai Lappeenrannassa tuolloin työskennellyt Supon ylietsivä Timo Myyryläinen.

    Kulttuurishokki

    Pietari teki voimakkaan vaikutuksen itärajan pikkukaupungista saapuneeseen poliisimieheen.

    – Olihan se aikamoinen kulttuurishokki. Se, että miten siellä toimittiin ja ketkä siellä olivat saaneet valtaa, Myyryläinen kertoo.

    Venäjällä yksityistettiin tuolloin nopeaa tahtia valtion omaisuutta. Apajilla olivat niin järjestäytynyt rikollisuus, poliitikot kuin valtion virkamiehetkin.

    – Kyllä siinä sivusta katsellessa suomalaisen virkamiehen pitkämielisyyttä koeteltiin, Myyryläinen kuvailee.

    Kimmo Brandt / AOPMafialla vahva ote

    Järjestäytyneellä rikollisuudella oli 1990-luvun alussa vahva ote Pietarissa. Myyryläisen mukaan yksi syy tähän oli se, että kaupunkiin oli saapunut paljon länsimaisia yrityksiä, jotka rikollisjoukkiot näkivät houkuttelevina tulonhankintakohteina.

    Kaupungissa oli myös paljon suomalaisyrityksiä. Nekin joutuivat tekemisiin rikollisten kanssa.

    – Käsitykseni mukaan käytännössä kaikki suomalaisyritykset, joissa oli mitään potentiaalia, joutuivat rikollisten kontaktoinnin kohteeksi, Myyryläinen sanoo.

    Yrityksille tarjottiin suojelua

    Rikolliset pyrkivät tarjoamaan yritykselle suojelua rahallista korvausta vastaan.

    – Peruskuvio oli, että firmaan ilmestyi eräänä päivänä pari jääkaapin kokoista kolhitun näköistä kaveria, jotka kysyivät yrityksen johdolta, että kuka teitä suojelee, Timo Myyryläinen kuvailee.

    Jos yrityksen johto ilmoitti, että suojelua ei ole, miehet siirtyivät markkinointipuheen seuraavaan osaan, jossa korostettiin Pietarin vaarallisuutta.

    – Miehet saattoivat sanoa, että kai te ymmärrätte, että täällä kaupungissa on paljon uhkia ja vaaroja, esimerkiksi tulipaloja voi syttyä tai jotain muuta kamalaa tapahtua. Niin että kyllä tällainen suojelu kannattaisi ottaa kohtuullista korvausta vastaan, kertoo Myyryläinen.

    Jos yrittäjä ei heti suostunut maksamaan, asiaan palattiin sopivan ajan kuluttua.

    – Se oli sellaista määrätietoista hivutusta. Ruuvia kiristettiin vähitellen, mutta suomalaisia kohtaan ei käytetty juurikaan väkivaltaa, Myyryläinen kertoo.

    Sisäpiiritietoja hankittiin soluttamalla

    Myyryläisen mukaan joskus rikolliset jopa soluttivat suomalaisyrityksiä tai yrityksestä hankittiin muuten sisäpiiritietoja, joilla myyntipuheita voitiin terästää.

    – Yhdessä tapauksessa rikolliset esimerkiksi saivat tietää yrityksen työntekijän ajaneen autokolarin, joka ilmiselvästi oli kuitenkin puhdas onnettomuus.

    Seuraavana päivänä yrityksen toimitusjohtajan puheille ilmestyi jälleen kaksi markkinointimiestä tarjoamaan suojelua

    – He ilmoittivat, että oletteko huomanneet, että täällä kaupungissa on erittäin vaarallista liikkua autolla, Myyryläinen kuvailee.

    Puhdas onnettomuus pyrittiin siis esittämään tahallisena tekona.

    Suomalaisyritykset myös maksoivat suojelurahoja.

    – Ruuvia kiristettiin niin pitkälle, että yrittäjä katsoi lopulta viisaammaksi ottaa palvelun ja maksaa, että sai olla rauhassa, Myyryläinen kertoo.

    Huijarit liikenteessä

    Yrityksille ongelmana oli kuitenkin se, että useinkaan ei ollut täysin selvää, kuka rahoja oli perimässä ja mistä maksetaan.

    – Hyvinkin yleinen ilmiö oli, että yritykseen tuli henkilöitä, jotka ilmoittivat, että me suojelemme tällä alueella ja edustamme tiettyä tunnettua rikollispiiriä.

    Usein uhkailijat olivat kuitenkin puhtaita onnenonkioita.

    – Monesti selvisi, että kyseessä on vain jokin paikallinen kolmen, neljän hengen rosvoporukka, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia kiristää tai suojella ketään, Myyryläinen kertoo.

    Toiminta siirtyy vartiointiliikkeisiin

    Venäjän vakiintuessa 1990-luvulla myös järjestäytyneen rikollisuuden toiminta muuttui. Suojelupalvelujen tarjoaminen siirtyi laillisiin puitteisiin vartiointiliikkeisiin.

    – Loppujen lopuksi aika nopeasti mafian suojelumaksut poistuivat ja yritykset maksoivat vain vartiointiliikkeille. Lopuksi oli vaikea nähdä mikä näissä yrityksissä oli järjestäytynyttä rikollisuutta ja mikä puhdasta liiketoimintaa.

    Samalla näkyi rikollisuuden ja laillisen järjestelmän yhteenkietoutuminen.

    – Hyvin nopeasti alkoi muodostua vartiointiliikkeitä, joiden omistajina oli sekä tunnettuja rikollistaustaisia henkilöitä että virkamiehiä, Timo Myyryläinen kertoo.

    Vanha tavara vei mennessään

    Timo Myyryläinen jäi eläkkeelle Supon ylietsivän virastaan Lappeenrannassa vuonna 2008. Vanhan tavaran kaupan pitämisen Lappeenrannan keskustassa hän aloitti sivutoimena jo työvuosinaan.

    – Alunperin kiinnostus vanhaan tavaraan syntyi poliisityön kautta eräässä taidetta koskeneessa jutussa. Siitä kiinnostuin aiheesta ja lähdin syventämään tietojani. Vähitellen se vei mennessään, Myyryläinen kertoo.

    Vanhoissa esineissä Myyryläistä kiinnostavat erityisesti niihin liittyvät tarinat. Hän ottaa esille yhden tällaisen esineen, joka näyttää pieneltä kirjekuorelta.

    Albert Edelfeltin äidin hautajaiskutsuKalle Schönberg / Yle

    – Tämä on käsinkirjoitettu hautajaiskutsu vuodelta 1901, jossa kerrotaan, että äiti on kuollut ja, että äidin suuri toivomus oli, että kirjeen saanut ystävä olisi yksi henkilöistä, jotka kantavat äidin hautaan.

    – No tällaisia hautajaiskutsuja on tietysti vaikka kuinka paljon vinteillä, mutta mielenkiintoisinta tässä on tämä allekirjoittaja, joka on Albert Edelfelt eli yksi meidän tunnetuimpia kultakauden ajan taiteilijoita, Myyryläinen kertoo.

    Ihminen oli lähellä tuhota vuosituhansien kehityksen lopullisesti – sinnikäs työ pelastamassa Suomen uhanalaisimman eläinlajin

    Ihminen oli lähellä tuhota vuosituhansien kehityksen lopullisesti – sinnikäs työ pelastamassa Suomen uhanalaisimman eläinlajin


    Kun taipalsaarelainen Ismo Marttinen lähti ensimmäisen kerran Saimaalle etsimään saimaannorpan pesiä, oli tämän äärettömän uhanalaisen eläimen tilanne lähellä täydellistä tuhoutumista. Arvioiden mukaan koko suurella Saimaalla asusti...

    Kun taipalsaarelainen Ismo Marttinen lähti ensimmäisen kerran Saimaalle etsimään saimaannorpan pesiä, oli tämän äärettömän uhanalaisen eläimen tilanne lähellä täydellistä tuhoutumista. Arvioiden mukaan koko suurella Saimaalla asusti tuolloin alle 200 saimaannorppaa.

    Silloin oli vuosi 1979. Ismo Marttinen oli Saimaan jäällä yhdessä isänsä Kaiku Marttisen kanssa. Tarkoitus oli etsiä saimaannorpan pesiä ja laskea pesien määrä. Niitä ei paljon löytynyt.

    Saimaannorppa sai rauhassa elää ja lisääntyä Saimaalla 8 000 vuotta. Sitten ihminen oppi metsästämään tehokkaasti ja sai muutamissa vuosikymmenissä saimaannorpan lähes sukupuuton partaalle.

    Vaikka saimaannorppa rauhoitettiin vuonna 1955, olivat kalastajien verkot, Saimaan pinnan vaihtelu ja ympäristömyrkyt vielä esteenä kannan lisääntymiselle.

    Alkoi työ saimaannorpan hyväksi alkoi. Käytössä olivat monenlaiset ideat.

    1980-luvun lopulla kokeiltiin esimerkiksi saimaannorpan tarhausta. Sillä haluttiin selvittää, voisiko norppa lisääntyä tarhattuna. Kokeilu ei toiminut.

    Joensuun yliopistossa kokeiltiin parantaa loukkaantuneita norppia, mutta sekään ei onnistunut.

    – Tämä vain kertoo, että tilanne oli niin toivoton, että kaikkea mahdollista oltiin valmiita kokeilemaan, pohtii Ismo Marttinen.

    Kuutti, saimaannorpan poikanen kuvattuna pesälaskentojen yhteydessä huhtikuussa 2019.Ismo MarttinenKuollut kuutti

    40 vuotta on kulunut Ismo Marttisen ensimmäisestä matkasta pesälaskentoihin Saimaalle. Koko ikänsä hän on asunut Lappeenrannan naapurikunnassa Taipalsaarella lähellä Suur-Saimaata ja saimaannorppaa.

    Välillä on jo aihetta hymyyn, sillä neljän vuosikymmenen aikana saimaannorppien lukumäärä on melkein kaksinkertaistunut, ja kannan koko on nyt noin 400 yksilöä. Viime vuosien suojelutoimet, kuten rajoitettu verkkokalastus norppavesillä, ovat tuottaneet tulosta.

    Ismo Marttisen lisäksi lukuisat vapaaehtoiset ja eri järjestöt tekevät työtä saimannorpan hyväksi. Kalastajat ovat hyvin lähteneet mukaan kalastusrajoituksiin ja yhä suurempi osa vapaa-ajankalastajista käyttää katiskaa, jonka loukkuun norppa ei joudu.

    Ismo Marttinen kertoo, että kevään pesälaskennat alkavat nyt olla puolivälissä. Puumalan eteläpuoliselta Saimaalta on löytynyt laskennoissa kymmenkunta uutta poikasta.

    Runsas viikko sitten löytyi Saimaan pohjasta myös yksi kuollut saimaannorpan poikanen eli kuutti.

    – Niihin on aina ikävä törmätä. Kaikkien kuuttien kuolinsyy pyritään tutkimaan, jotta tiedettäisiin, miksi poikanen lopulta kuoli.

    Kuutteja on joka vuosi kuollut kalaverkkoihin, mutta kuutti voi menehtyä myös muun muassa epäonnistuneen pesinnän tai kuutin heikon kunnon vuoksi.

    Pesäsukellusten kehittäjä

    Ismo Marttinen on tuonut norppatutkimukseen mukaan erityiset pesäsukellukset, jotka auttavat selvittämään pesinnän onnistumisen. Termi pesäsukellus kuulostaa ehkä jännältä, mutta käytännössä sukelluksella tutkitaan järven pohja pesän kohdalla.

    Norppa pesii jään päällä olevaan lumikasaan. Pesän tuntumassa on avanto, jota kautta norppa käy etsimässä itselleen vedestä ravintoa.

    – Kun jään päällä oleva pesä on sulanut ja pesän paikalla on enää pieniä avantoja, käymme järven pohjassa sukeltamassa. Näemme vähän, mitä pesinnän aikana on tapahtunut. Samalla näemme, jos kuutti ei ole syystä tai toisesta selvinnyt. Se löytyy kuolleena pesän kohdalta järven pohjasta, kertoo Marttinen.

    Ismo MarttinenSaimaannorpan vuoksi on tehty kaikki voitava

    Viime vuosikymmenien suojelutyö on ollut varsin onnistunut, vaikkakin tulokset näkyvät melko hitaasti. Saimaannorppa tulee sukukypsäksi 4–7-vuotiaana, ja koska saimaannorppien lukumäärä on pieni, ei kannan kasvukaan ole kovin rivakkaa.

    Saimaannorpan keinopesä, joka on punottu pajusta. Pesän kansi on puuta.Mervi Kunnasranta / UEF

    Nykyisin Saimaalla on kaksi kansallispuistoa ja useita kokonaan rauhoitettuja alueita, joilla saimaannorpan pesimistä on haluttu turvata. Viime talvina lukuisat vapaehtoiset ovat tehneet vähälumisina talvina saimaannorpille apukinoksia, joihin norppa voi pesänsä tehdä. Niistä on tutkijoiden mukaan ollut selvä hyöty.

    Norpalle on kehitetty jopa keinopesä, jos jonain talvena tulevaisuudessa ei tulisi lunta ollenkaan.

    Ismo Marttinen on saanut isältään "verenperintönä" kiinnostuksen saimaannorpan suojeluun. Miehen mukaan toiminta kulkee suvussa, sillä Marttisen oma poikakin on kulkenut jo vuosia isänsä mukana pesälaskennoissa.Ville Toijonen / YleTulevaisuus näyttää hyvältä

    Saimaa on Suomen suurin järvi, joka erottui merestä jääkauden jälkeen. Silloin saimaannorppa jäi ikään kuin loukkuun Saimaaseen ja alkoi kehittyä omaksi lajikseen.

    Aikoinaan saimaannorppaa esiintyi laajasti kaikkialla Saimaalla. Ihmisten toimien takia kanta romahti.

    Vaikka kanta on pieni, on kesällä on mahdollista havaita saimaannorppa oikeastaan koko Saimaan alueella. Pikkuhiljaa saimaannorppa on levittäytymässä myös eteläisellä Saimaalla sijaitsevalle Pien-Saimaalle jopa Lappeenrannan edustalle saakka.

    – En pitäisi mahdottomana nähdä norppaa Pien-Saimaalla, mutta harvinaista se olisi. Ja onhan kuolleita yksilöitä löytynyt Lappeenrannassa Lamposaaren lossin pohjoispuolelta, sanoo Marttinen.

    Lappeenrantaa lähinnä olevat saimaannorpat ovat Joutsenon rannoilla. Saimaannorpan levittäytyminen koko Pien-Saimaan alueelle on kuitenkin tulevaisuudessa mahdollista.

    – Jos ajatellaan, että nykyinen 400 yksilön kanta esimerkiksi tuplaantuisi, niin saimaannorppa voisi ihan hyvin uiskennella vaikka Lappeenrannan kaupunginlahdella, pohtii Marttinen.

    Palkittu vapaaehtoinen

    Ismo Marttinen työskentelee Lappeenrannassa kirjapainon asiakaspalvelupäällikkönä. Vapaa-aikanaan hän vastaa kansainvälisen ympäristöjärjestön WWF:n norpansuojelutyön käytännön toteutuksesta eteläisellä Saimaalla. Hän on myös WWF Suomen hallituksen jäsen.

    Huhtikuun puolivälissä Ismo Marttinen sai Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiön luontoapurahan vapaaehtoistoiminnastaan. Huomion arvo oli 10 000 euroa.

    – Se tuli täytenä yllätyksenä, vaikka tiedän, miten paljon säätiö on tehnyt hyvää saimaannorpan vuoksi. Kuitenkin tunnustus tavalliselle vapaaehtoiselle oli suuri yllätys, Ismo Marttinen sanoo.

    Rahalle tulee käyttöä. Marttinen heittää karkean arvion, että vuosikymmenten aikana harrastukseen on kulunut helposti kymmenkertainen summa. Lisäksi hän on hankkinut kalustoa, jolla pääsee liikkumaan Saimaalla kesällä, talvella ja heikkojen jäiden aikaan.

    – En uskalla edes laskea, miten paljon rahaa on kulunut.

    Työpäivä kirjapainossa on ohi. On aika pakata tavarat ja lähteä tarkistamaan, löytyykö seuravasta pesästä kuutin hentoa karvaa.

    Isä katosi sodassa yli 70 vuotta sitten – nyt suomalaiset etsivät häntä Venäjän taistelutantereilta

    Isä katosi sodassa yli 70 vuotta sitten – nyt suomalaiset etsivät häntä Venäjän taistelutantereilta


    – Ensin löytyi vyö. Sen jälkeen nappeja, suomalaisen konepistoolin lipas ja tuntolevy. Elettiin kesää 1995. Imatralainen Mika Albertsson silloin oli ensimmäistä kertaa etsimässä jatko- ja talvisodassa sotatantereelle kuolleita suomalaisia...

    – Ensin löytyi vyö. Sen jälkeen nappeja, suomalaisen konepistoolin lipas ja tuntolevy.

    Elettiin kesää 1995. Imatralainen Mika Albertsson silloin oli ensimmäistä kertaa etsimässä jatko- ja talvisodassa sotatantereelle kuolleita suomalaisia sotilaita. Hänen retkikuntansa oli reilun 50 kilometrin päässä Suomen kaakkoisrajasta Venäjällä Laatokan länsipuolella.

    Ryhmä oli saanut omaisilta toiveen etsiä kaatunutta alikersanttia taistelupaikoilta Äyräpäästä. Kaatumispaikka oli melko hyvin tiedossa. Noin 10 metrin päässä oletetusta kohdasta ryhmä teki löydön.

    – Ensimmäisen sankarivainajan löytymistä ei unohda koskaan, kertoo Mika Albertsson.

    Vainajan luut tuotiin syksyllä Suomeen haudattavaksi. Kaatuneen omaisuus päätyi vainajan omaisille. Samalla päättyi vuosikymmenten epätietoisuus siitä, mitä alikersantille tapahtui. Hän ei ollut joutunut vangiksi tai kohdannut muuta kohtaloa.

    – Tuntui todella hyvältä nähdä omaisten helpotus, jonka meidän vapaaehtoistyö sai aikaan, sanoo Mika Albertsson.

    Mika Albertsson työskentelee Imatralla sijaitsevan Rajamuseon museomestarina. Vesa Winberg/Yle

    Tuhansissa suomalaisperheissä on vuosikymmenten ajan turhaan odotettu sotilaan saapumista kotiin. Tiedossa on vain ollut, että hän on kadonnut.

    – Moni on sanonut, että pahinta on epätietoisuus. Mieluiten olisi saanut tiedon, että omainen on kaatunut.

    Mika Albertssonin Taipale-niminen etsintäryhmä on yksi tiimeistä,jotka reilun parin viime vuosikymmenen aikana ovat etsineet suomalaissotilaiden ruumiita Venäjältä. Kaikkiaan sota-alueilta on löydetty noin 1 300 sankarivainajan jäännökset.

    Etsintä alkaa

    Sota-alueille jäi talvi- ja jatkosodissa noin 10 000 suomalaisen sotilaan ruumiit. Neuvostoliiton romahdettua Suomen ja Venäjän valtiot neuvottelivat sopimuksen, jonka turvin suomalaiset ovat päässeet etsimään sotilaiden jäännöksiä Venäjän maaperältä.

    Seuraavan kesän valmistelut etsintäryhmä aloittaa talvella. Venäjän viranomaiset vaativat tarkat tiedot, missä ja milloin ryhmä aikoo etsintöjä tehdä. Myös kaikista etsintävälineistä pitää olla tarkka luettelo. Kaikki tämä vaatii hyväksynnän Moskovassa saakka.

    Hyväksytty paperi viedään keväällä Viipuriin sotilaskomissaarille.

    – Meidät on aina otettu siellä hyvin vastaan. Suhtautuminen on vuosien aikana vain parantunut, kertoo Albertsson.

    Mika Albertsson kuuntelee metallinpaljastimen välittämää signaalia Venäjän metsissä. Hän on oppinut kuulemaan, millainen signaliääni lähtee sotilaalla mukana olleista metalleista, kuten takin napeista. Mika Albertssonin kotialbumi

    Etsintäryhmä Taipaleen vahvuus on kahdeksan miestä, joista kerrallaan on mukana 5–6 ihmistä. Kaikki ovat mukana vapaaehtoisina. Palkkiona on vain hyvä mieli itselle ja löytyneen vainajan omaisille.

    Etsintämatka kestää yleensä korkeintaan kolme päivää. Matkoja ryhmä tekee niin pitkälle syksyyn kuin säät antavat myötä.

    – Muutama vuosi sitten vielä marraskuussa oltiin Talin Nurmilammella. Otsalamppujen valossa kaveri sieltä löydettiin, mutta pääasia on, että löytyi.

    Osa pinnalla, osa maan sisällä

    Talvisodan ja jatkosodan päättymisen jälkeen venäläiset hautasivat löytämiään suomalaisten sotilaiden ruumiita. Kesäkuussa 1944 venäläisten suurhyökkäys oli kuitenkin niin raju, että vainajia jäi maastoon pitkäksikin aikaa.

    Kun taistelu oli päättynyt, tulivat taistelupaikoille myöhemmin kesällä venäläisten siivousjoukot. He hautasivat löytämänsä ruumiit, jotka olivat jo alkaneet mädäntyä ja haista.

    – Niitä on sitten vaihtelevalla menestyksellä löydetty. Osa syvemmältä, osa vähemmän syvältä, kertoo Mika Albertsson.

    Edelleen maastosta löytyy myös maan pintaan jääneiden sotilaiden jäänteitä. Luita peittää vain pieni kasvusto, joka vuosikymmenien aikana on niiden päälle muodostunut.

    Arvo Lötjönen (vas.), Mika Albertsson, Veikko Vesalainen löysivät suomalaissotilaiden jäännöksiä Talin Nurmilammelta kesällä 2006. Edustalla näkyy maasta löytyneitä luita. Mika Albertsson

    Luut ovat Mika Albertssonin mukaan hyvin vaihtelevassa kunnossa. Vuodenaikojen säävaihtelut ovat haurastuttaneet luita niin, että esimerkiksi kylkiluita ei enää löydy.

    Tilanne on toisenlainen, kun vainaja löytyy suosta. Silloin sotilaan ruumis on Mika Albertssonin mukaan ikään kuin muumioitunut.

    – On kuin kaveri olisi siihen eilen villapaita päällä jäänyt. Se on aika hurjan näköistä, kertoo Albertsson.

    Onko varmasti suomalainen sotilas?

    Etsintäryhmän huippuhetki on, kun etsittävä sotilas löytyy. Siinä vaiheessa kiire loppuu.

    Mika Albertsson kertoo, että he pyrkivät saamaan vainajan jäännökset talteen tarkasti. Samaan tapaan kuin arkeologit tekevät kaivauksiaan.

    – Yksi ryhmän jäsenistä kerää tunniste-esineitä ja yksi kaivaa esille vainajaa.

    Lapiolla kaivettava maa-aines siivilöidään tiheän verkon läpi, jolloin sotilaan tunnistamista helpottavat esineet jäävät verkkoon. Siihen voi jäädä esimerkiksi luita, sormus, tuntolevy tai sotilasasun nappeja.

    – Ei suomalaisella sotilaalla paljon tavaraa ollut mukana. Tärkeää on löytää sellaista, mistä voidaan täysin varmasti päätellä kaatuneen olevan juuri suomalainen sotilas.

    Luita varten etsijöillä on erityinen ja varta vasten tätä hetkeä varten tehty kangas. Siihen on kuvattu ihmisen luuranko ja luiden nimet. Vainaja otetaan taisteluhaudasta tai poterosta: hänen luunsa kootaan kankaan päälle oikeisiin paikkoihin.

    Etsintäryhmä Ihantalan taistelujen muistomerkillä. Vasemmalta Seppo Arponen, Onni Lempiäinen, Mika Albertsson, Veli-Pekka Kalenius, Timo Pääkkö, Jarkko Inkilä.Mika Albertssonin kotialbumi

    Kun vainajan luut on saatu järjestykseen, toteutuu vanha suomalainen sota-aikainen perinne. Vainajan luut pestään ja puhdistetaan.

    – Sota-aikana suomalaiset naiset pesivät sotavainajien ruumiit evakuoimiskeskuksissa. Suuri arvostus heille, koska miehet eivät sitä pystyneet tekemään. Me on ajateltu, että jos sota-aikana vainaja pestiin ja lähetettiin puhtaana kotiin, mekin teemme sen samalla tavalla. Haluamme, että vainaja lähtee kotimatkalle myös näinä päivinä puhdistettuna ja pestynä.

    Puhdistamisen jälkeen vainajien luut laitetaan kuljetuskuntoon ja viedään Viipuriin. Siellä luut asetetaan pieniin arkkuihin ja varastoidaan Viipurin kirkon vintille. Syksyllä vainajien jäännökset tuodaan Suomeen.

    Isää etsimässä

    Talvi- ja jatkosodissa kuoli yli 80 000 suomalaista sotilasta. Sodan aikana jokainen vainaja yritettiin tuoda rintamalta pois, mutta aina se ei ollut mahdollista. Tulitus oli kovaa ja moni sotilas jäi sen jalkoihin. Osa sotilaista silpoutui niin pahasti, että heidän jäännöstensä löytäminen on käytännössä mahdotonta.

    Ruokolahtelainen Onni Lempiäinen ei ole koskaan nähnyt isäänsä. Ei elävänä eikä kuolleena. Isä kuoli jatkosodan loppuvaiheessa kesäkuussa 1944 Tali–Ihantalan tulimyrskyssä.

    – Isä kaatui 28.6.1944 Ihantalassa. Hän jäi sinne vihollisen alueelle, kertoo Lempiäinen, joka sai etunimekseen isänsä nimen Onni.

    Onni Lempiäinen syntyi kolme kuukautta isänsä kuoleman jälkeen. Lapsena ja nuorena isän menettäminen ei oikeastaan häntä koskettanut. Kun vuodet karttuivat ja tultiin 1990-luvun alkupuolelle, alkoi kiinnostus isän kohtalosta herätä. Lempiäinen halusi tietää, mitä siellä sodassa oli tapahtunut ja missä isä oli sotaväen mukana kulkenut.

    Kansallisarkistosta Helsingistä löytyivät isän sotilaspassi, palvelusopimus, lääkärintarkastuskortti ja ilmoitus kuolemasta.

    Onni Lempiäinen kiinnostui tietämään isänsä kohtalon. Hän pääsi mukaan etsintämatkalle. Vesa Winberg/Yle

    Ratkaisevaa Onni Lempiäiselle oli lukea vaimoltaan joululahjaksi saamansa kirja Tie Ihantalan tulimyrskyyn. Se kertoi rajajääkäripataljoona 2:n tarinan. Siellä oli kertomus tilanteesta Ihantalassa 28.6.1944. Yhdellä rivillä luki: "Lähetti Lempiäinen kaatui viereeni."

    Onni Lempiäinen sai kertomuksen kirjoittaneen Aarni Pylkkäsen puhelimitse kiinni ja sopi tapaamisen. Isän kuolinpäivän tilanne alkoi kirkastua. Hän päätti ottaa yhteyttä Mika Albertssoniin. Oli syksy 2015.

    Kesällä 2017 toteutui kahden päivän matka Ihantalaan. Mika Albertssonin etsintäryhmä Taipale oli varustautunut kolmella metallinpaljastimella ja useilla lapioilla. Isän kuolinpaikka oli ryhmällä melko tarkasti tiedossa. Paikan päällä heitä odotti maalaismaisema.

    – Siinä oli peltoa ja kaksi maataloa. Äärellä oli vetistä aluetta, jonka läpi meni oja. Vain ojissa oli puita. Ihmettelin, miksi muualle ei ollut kasvanut mitään, kertoo Onni Lempiäinen.

    Vetisyys johtui siitä, että alueella oli aiemmin ollut majavapato. Paikan päällä käynyt venäläinen etsintäryhmä oli sen ilmeisesti jossain vaiheessa purkanut.

    Ryhmä kävi oletettua kaatumispaikkaa läpi kahden kolmen hehtaarin alueelta. Onni Lempiäisen isän lisäksi etsittiin samalla myös toista vainajaa. Oletettavaa oli, että venäläiset olivat sodan jälkeen haudanneet ruumiit johonkin kuoppaan.

    Sitkeistä etsinnöistä huolimatta isää ei löytynyt.

    – Oli hieno kokemus käydä etsimässä isää. Olisi kuitenkin tärkeää saada isä haudattua omaan hautausmaahan, pohtii Onni Lempiäinen.

    Tänä keväänä suuri toive saattaa toteutua, kun edessä on uusi etsintämatka Ihantalaan yhdessä Mika Albertssonin kanssa.

    Veteraanit auttavat etsinnöissä

    Sekä Taipaleenjoki että Summa ovat paikkoja, jonne talvisodassa jäi paljon suomalaisia sotilaita. Neuvostoliitto ei talvisodan päättymisen jälkeen antanut hakea ruumiita sota-alueelta. Mutta kun jatkosota alkoi ja Suomi valtasi takaisin menettämiään alueita, saatiin osa ruumiista tuotua kotiseutunsa hautausmaahan. Siitä huolimatta tuhansia vainajia jäi metsiin, korpiin ja hautautuneiksi poteroihin.

    1990-luvun alkupuolella Venäjälle pääsivät ensimmäiset suomalaiset etsintäryhmät. Pyyntöjä etsiä kadonneita sotilaita tuli todella paljon. Karjalan metsissä oli tuolloin sotavainajia etsimässä useampikin ryhmä.

    Mika Albertsson aloitti vapaaehtoisena etsijänä ensimmäisten joukossa. Kun hänen porukkansa oli Karjalankannaksella koluamassa talvisodan taistelutantereita Taipaleenjoella, kehittyi ryhmälle nimi Taipale.

    Arvo Lötjönen, Antti Bengts ja Rauno Ruohonen siivilöimässä maa-ainesta Talissa kesällä 2004. Mika Albertsson

    Ensimmäisillä retkillä oli mukana myös hyväkuntoisia sotaveteraaneja. Mika Albertssonin mukaan heistä oli suunnaton apu, sillä he pystyivät kertomaan taistelupaikkojen sijainnin ja kertoivat samalla taistelutilanteista.

    – Eräs suomalainen sotilas oli ollut korsussa. Hänen taistelukaverinsa Ville lähti käymään ulkona pikakiväärinsä kanssa. Samalla alkoi vihollisen hyökkäys. Ville menehtyi pikakiväärin ääreen ja peittyi maan alle. Muut eivät ehtineet ottamaan kuollutta aseveljeään mukaan, kun heidän jo itse piti lähteä vetäytymään.

    Sama sotilas kertoi myöhemmin, että hän ei luovuta, ennen kuin Ville on haettu kotiin. Niinpä hän lähti etsintäryhmän mukaan Siirainmäen taistelupaikoille.

    – Ryhmä tuli rinteeseen. Sotaveteraani kertoi, että tuohon se Ville jäi, ja siitä hän löytyi. Ville saatiin takaisin kotiin, kertoo Mika Albertsson.

    Tuntolevy on kruununjalokivi

    Jatkosodan suurimmistakin lopputaisteluista on aikaa jo yli 70 vuotta. Maisemat ovat muuttuneet moneen kertaan. Alueella on edelleen räjähtämättömiä ammuksia, joita etsijät joutuvat alituiseen varomaan.

    Nykyään etsintäryhmillä on käytössään kehittyneet metallinilmaisimet, tarkat kartat ja GPS-paikantimet. Lisäksi DNA-tekniikka helpottaa tunnistamista.

    Suurin helpotus on löytää sotilaan tuntolevy. Siinä on numerosarja, joka kertoo kenelle levy on kuulunut.

    – Se on kruununjalokivi. Sillä saamme antaa omaisille tarkan tiedon, ja sotilas pääsee oman seurakunnan sankarihautausmaahan.

    Omaisten helpotus onkin Mika Albertssonille suurin kiitos, minkä hän vapaaehtoistyöstä saa. Valitettavasti läheskään aina etsintä ei tuota tulosta, mutta omaisia helpottaa jo tieto, että sotilasta on yritetty etsiä.

    Kesän aikana läudetyt luut asetetaan pieniin arkkuihin. Viipurin kirkossa arkut siunataan matkalle kohti Suomea. Mika AlbertssonEtsintäpyyntöjä runsaasti

    Eri etsintäryhmien työskentelystä vastaa Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys yhdessä puolustusministeriön kanssa. Yhdistys huolehtii, että sotapaikoilla etsinnät tehdään asianmukaisesti sekä löytyneet luut ja esineet saadaan siirrettyä Suomeen. Lisäksi yhdistys huolehtii Venäjällä sijaitsevien kenttähautausmaiden ja muistomerkkien hoidosta.

    Tunnistettujen vainajien luut haudataan vainajan oman kotiseurakunnan sankarihautausmaalle. Tuntemattomiksi jääneiden viimeinen leposija on Lappeenrannan sankarihautausmaalla. Parin viime vuoden aikana löytyneitä suomalaissotilaita haudataan Lappeenrannan sankarihautausmaalle seuraavaan kerran sunnuntaina 19.5.2019 kello 12, jolloin haudan lepoon pääsee noin 30 tuntemattomaksi jäänyttä suomalaissotilasta.

    Tuntemattomiksi jääneet suomalaissotilaat haudataan Lappeenrannan sankarihautausmaalle. Kuva on hautajaisista toukokuussa 2017. Ulla Ylönen/Yle

    Mika Albertsson kertoo olleen mukana löytämässä noin 300 vainajaa. Hän ei kuitenkaan halua nostaa itseään jalustalle, vaan korostaa ryhmätyötä ja sitä, että porukalla sotilaita Venäjän metsistä etsitään.

    – Pyyntöjä etsiä vainajia tulee jatkuvasti. Välillä mietin, että jos jäisi etsintähommista eläkkeelle, mutta eiköhän sitä ensi kesänä taas lähdetä.

    Taistelutantereilla lapion ja metallinilmaisimen kanssa liikkuessaan Mika Albertsson kokee maksavansa kunniavelkaa suomalaisille sotilaille ja toteuttavansa sitä kaveria ei jätetä -lausetta, joka jo sodan aikana antoi sotilaille voimaa.

    – Ilman näitä kavereita ei olisi paikkaa nimeltä Suomi, eikä suomalaisia. Me olemme kaikki etsintäryhmäläiset sitä mieltä, hän sanoo.

    Viipurin kirkon vintiltä alkaa syksyllä pienen arkun matka rajan yli Suomeen. Se on suuri hetki Mika Albertssonille ja koko etsintäryhmä Taipaleelle.

    – Silloin sotilaan pitkä tie alkaa olla kotia vaille valmis.

    Elä hetki etsintäryhmän mukana

    Yle Lappeenrannan toimittaja Vesa Winberg tapasi Mika Albertssonin viime talvena. Tuolloin ajatukset olivat edellisissä kesissä, vainajien löytymisessä ja huikeissa kokemuksissa, joita Albertsson oli yhdessä etsintäryhmä Taipaleen kanssa Venäjän metsissä saanut.

    Tapaamisen pohjalta syntyi neliosainen podcast-sarja "Kaveria ei jätetä". Kuuntele sarja tästä alta tai Ylen podcast-sivustolta.

    Mistä maailma puhuu -podcast: Ilmastoaktivistit ihmettelevät, miksi Saksa luopuu ydinvoimasta mutta jatkaa hiilen polttamista 2030-luvulle

    Mistä maailma puhuu -podcast: Ilmastoaktivistit ihmettelevät, miksi Saksa luopuu ydinvoimasta mutta jatkaa hiilen polttamista 2030-luvulle


    Saksassa ympäristöaktivistit ovat taistelleet jo vuosia, jotta Kölnin lähellä alati laajentuva ruskohiilikaivos ei nielaisisi läheistä Hambacher Forstin metsää. Aktivistit asuvat puumajoissa, jotta vanhoja pyökkipuita ei voitaisi kaataa. Nyt...

    Saksassa ympäristöaktivistit ovat taistelleet jo vuosia, jotta Kölnin lähellä alati laajentuva ruskohiilikaivos ei nielaisisi läheistä Hambacher Forstin metsää. Aktivistit asuvat puumajoissa, jotta vanhoja pyökkipuita ei voitaisi kaataa.

    Nyt aktivisteilla on syytä juhlaan. Saksa päätti tammikuussa luopua asteittain hiilivoimasta, ja metsä säästyy todennäköisesti tuholta.

    - He onnistuivat ihan viime tingassa. Puut oli tarkoitus kaataa jo lokakuussa, Eurooppa-kirjeenvaihtaja Dan Ekholm kertoo Mistä maailma puhuu -podcastissa.

    Kuuntele Mistä maailma puhuu -podcast.

    Ekholm kertoo podcastissa Saksan ristiriitaisesta energiapolitiikasta. Esimerkiksi ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg on ihmetellyt, miksi Saksa luopuu ilmastopäästöttömästä ydinvoimasta jo kolmen vuoden kuluttua, mutta jatkaa fossiilisen hiilen polttamista 2030-luvulle.

    Podcastin tämänkertainen jakso on äänitetty Lappeenrannassa. LUT-yliopiston opiskelijat kysyvät jaksossa Danilta muun muassa Saksan ilmastoteoista, hintatasosta ja kulttuurin erikoisuuksista.

    Mistä maailma puhuu on podcast, jossa Ylen kirjeenvaihtajat ja avustajat kertovat joka toinen viikko maankolkkansa kuumimmista puheenaiheista ja arjen pienistä ilmiöistä. Sarjaa toimittaa Simo Ortamo.

    Lue myös:

    Ilmastosyyt saavat Saksan luopumaan hiilen käytöstä – Kaivosmies Christian Leese pelkää, että heidät unohdetaan

    Kuolemanvaarallinen protesti metsähakkuita ja ruskohiiltä vastaan – Saksassa poliisi yrittää karkottaa puumajoihin linnoittautuneet ympäristöaktivistit

    Remonttifirma tuomittiin kärjäoikeudessa – laiminlöi työturvallisuuden asbestin purkutöissä

    Remonttifirma tuomittiin kärjäoikeudessa – laiminlöi työturvallisuuden asbestin purkutöissä


    Ulkoverhousremontteihin erikoistunut yritys tuomittiin käräjäoikeudessa sakkoihin työturvallisuusrikoksista. Yhtiö teki ulkoverhousremonttia kahdessa omakotitalossa Imatralla. Työhön kuului asbestia sisältäviä mineriittilevyjen...

    Ulkoverhousremontteihin erikoistunut yritys tuomittiin käräjäoikeudessa sakkoihin työturvallisuusrikoksista.

    Yhtiö teki ulkoverhousremonttia kahdessa omakotitalossa Imatralla. Työhön kuului asbestia sisältäviä mineriittilevyjen irrottamista.

    Käräjäoikeuden mukaan yhtiö laiminlöi työturvallisuusmääräyksiä.

    Kolme työnjohtajaa ja toimitusjohtaja tuomittiin päiväsakkoihin. Sakkojen suuruus vaihtelee 390 eurosta 1225 euroon. Lisäksi remonttiyritys tuomittiin 8000 euron suuruiseen yhteisösakkoon. Syyttäjä vaati 40 000 euron yhteisösakkoa.

    Puutteita asbestin käsittelyssä

    Työturvallisuusmääräyksiä laiminlyötiin muun muassa työmaiden valvonnassa ja varsinaisessa purkutyössä. Lisäksi asianmukainen asbestijätteen käsittely oli puutteellista molemmissa imatralaisessa remonttikohteessa.

    Asbestijätettä oli säilytetty maassa pressun päällä siten, että osa hajonneista mineriittilevyjen paloista oli levinnyt pressun ulkopuolelle. Toisessa remonttikohteessa purkujätettä on ollut lavalla peittämättömänä.

    Käräjäoikeuden mukaan asbestipölyn hallitsemiseksi mineriittilevyt olisi, varsinkin niiden hajottua, pitänyt välittömästi pakata tiiviisiin pakkauksiin.

    Puutteet tulivat ilmi, kun aluehallintovirasto teki työmaalle tarkastuskäynnin remontin alkuvaiheessa.

    Lisäksi asianmukaiset työmaata rajaavat asbestinauhat puuttuivat. Ne laitettiin paikoilleen vasta tarkastuksen jälkeen.

    Käräjäoikeuden mukaan laiminlyönneissä oli kyse pikemmin työnantajan työsuojeluvastuisiin liittyvästä osaamattomuudesta ja ymmärtämättömyydestä kuin taloudellisen hyödyn tavoittelusta ja piittaamattomuudesta.

    Kahden syytteet hylättiin

    Kahden aliurakoitsijan syytteet asbestipurkutyörikkomuksesta puolestaan hylättiin. Syyttäjän mukaan olivat tehneet töitä ilman asbestipurkutyölupaa.

    Oikeudessa selvisi, että urakoitsijoilla oli henkilökohtaiset asbestipurkutyöluvat, mutta heidän toiminimillään ei.

    Aliurakoitsijat olivat laskuttaneet yrittäjyyden ajan töistään lähes ainoastaan tuomittua yhtiötä. Näin ollen käräjäoikeus katsoo, että aliurakoitsijat olivat työsuhteessa pääurakoitsijaan. Tällöin yhtiön ylimmän johdon vastuulla on työturvallisuudesta huolehtiminen.

    Tuomittu yhtiö työllistää 55 ihmistä ja yhtiön liikevaihto on hieman alle 10 miljoonaa euroa.

    Stora Enson yt-neuvottelut päätökseen –  työt päättyvät 55 henkilöltä Imatran tehtailla

    Stora Enson yt-neuvottelut päätökseen – työt päättyvät 55 henkilöltä Imatran tehtailla


    Stora Enson Imatran tehtaiden yt-neuvottelut päättyivät. Työt loppuvat 55 henkilöltä Imatran tehtailla. Valtaosa henkilöstövähennyksistä tehdään eläköitymisten kautta. Työsuhteet päättyvät vuoden vaihteeseen...

    Stora Enson Imatran tehtaiden yt-neuvottelut päättyivät. Työt loppuvat 55 henkilöltä Imatran tehtailla. Valtaosa henkilöstövähennyksistä tehdään eläköitymisten kautta. Työsuhteet päättyvät vuoden vaihteeseen mennessä.

    Yhteistoimintaneuvottelujen tuloksena Stora Enson Imatran tehtaiden paperikone 6 suljetaan vuoden 2019 loppuun mennessä.

    – Sulkemispäätökset ovat aina vaikeita, mutta on huojentavaa, että henkilöstövaikutuksista valtaosa pystytään hoitamaan eläkejärjestelyin. Vaikka nyt on kyse yhden pienen paperikoneen sulkemisesta, yt-neuvottelut käytiin koko tehtaan tasolla, mikä mahdollisti tämän lopputuloksen, kommentoi tehtaanjohtaja Mikko Nieminen Stora Enson tiedotteessa.

    Yhteistoimintaneuvottelut järjestettiin yhtiön kannattavuuden turvaamiseksi, jolla tähdättiin 120 miljoonan euron vuotuisiin kustannussäästöihin.

    Irtisanottaville tukitoimia

    Stora Enso tiedotteessa kerrotaan, että yhtiö tukee tuotannollisista ja taloudellista syistä irtisanottavia henkilöitä laajoin tukitoimin. Tukitoimiin kuuluu muun muassa irtisanottavien mahdollisuus päästä yksilölliseen uudelleensijoittumisvalmennukseen.

    Lisäksi Stora Enso kertoo, että yhtiö aikoo tehdä tiivistä yhteistyötä paikallisten työ- ja elinkeinotoimistojen kanssa uusien työpaikkojen löytämiseksi.

    Vähennystarve pieneni neuvotteluissa

    Vähennystarve oli yhteistoimintaneuvotteluiden alussa maksimissaan 80 henkilöä. Töiden uudelleenjärjestelyjen kautta irtisanottavien määrää pystyttiin pienentämään 55 ihmiseen.

    – Me pystyttiin melko hyvässä hengessä neuvottelemaan. Sitä kautta pystyttiin löytämään työntekijöiden irtisanomisille vaihtoehtoisiakin ratkaisuja, kertoo tehtaanjohtaja Mikko Nieminen Stora Enson Imatran tehtailta.

    Irtisanottavat saavat tiedon töidensä loppumisesta huhtikuun loppuun mennessä.

    Imatralle jää paperikone 6:n sulkemisen jälkeen yksi paperikone sekä neljä kartonkikonetta. Imatran tehtailla työskentelee kaikkiaan 900 ihmistä.

    Vaikuttavat nettikaupassa aidoilta, mutta ovatkin halpoja kopioita – tältä näyttävät tullin takavarikoimat hyvin tutun näköiset tuotteet

    Vaikuttavat nettikaupassa aidoilta, mutta ovatkin halpoja kopioita – tältä näyttävät tullin takavarikoimat hyvin tutun näköiset tuotteet


    Suomeen saapuvien postipakettien joukosta tullivirkailijat poimivat epäilyttäviltä vaikuttavia paketteja. Nettikaupan räjähdysmäisen kasvun takia Suomeen tulee joka vuosi ulkomailta kymmeniä miljoonia paketteja postin tai pikarahdin...

    Suomeen saapuvien postipakettien joukosta tullivirkailijat poimivat epäilyttäviltä vaikuttavia paketteja. Nettikaupan räjähdysmäisen kasvun takia Suomeen tulee joka vuosi ulkomailta kymmeniä miljoonia paketteja postin tai pikarahdin välityksellä.

    Pakettien ja muun Suomeen tulevan rahdin sisältö ei kuitenkaan aina ole sitä, mitä tilaaja on halunnut. Viime vuonna Suomen Tulli tarkisti yli 126 000 tuotetta, joita se epäilee tuoteväärennökseksi tai laittomasti valmistetuksi.

    Se tarkoittaa keskimäärin yli 340 tuotetta vuoden jokaisena päivänä, eikä tässä varmasti ole kaikki. EU:n komissio on arvioinut, että tullit saavat kiinni vain 1–2 prosenttia EU:n alueelle tulevista tuoteväärennöksistä.

    – Mitä tahansa valmistetaan, niin sitä väärennetään. Väärentäminen on hyvin ammattimaista, kertoo tulliylitarkastaja Riikka Pakkanen.

    Moni tavara näyttääkin hyvin aidolta. Siksi tavaran netistä tilannut kuluttaja voi helposti luulla omistavansa aidon vaatteen, laturin tai minkä tahansa tuotteen.

    Kaiken lisäksi väärennetyt tuotteet ovat usein sellaisia, ettei ihminen välttämättä tule edes ajatelleeksi, että sitäkin tuotetta voitaisiin väärentää.

    – Terveyssiteitä, vaatteita, puolijohteita, elintarvikkeita, lääkkeitä, pelikonsoleita, sähkökitaroita, älypuhelimia, akkuja, latureita, reppuja, kenkiä, luettelee tulliylitarkastaja Riikka Pakkanen.

    Taitavia väärennöksiä

    Väärennösten tekijöiden mielikuvitus on tulliylitarkastaja Riikka Pakkasen mukaan rajaton, ja he ovat hyvin kekseliäitä. Valmistajat pyrkivät muun muassa säästämään kuparin käyttöä sähkölaitteista, koska kuparin maailmanmarkkinahinta on korkea.

    – Kerran tapasimme mielenkiintoisen ulkoisen kovalevyn. Siinä oli muovinen laatikko ja sen sisään oli teipattu tavallinen USB-tikku. Siinä laatikossa ei ollut mitään muuta sisällä kuin se tikku, kertoo Pakkanen.

    Ulkomailla sijaitsevissa tehtaissa tehdään nykyään erittäin taidokkaita väärennöksiä, jotka saadaan ainakin ulkoapäin näyttämään täysin aidolta. Sisällä voi kuitenkin olla yllätys kaikille.

    – Paketin sisältö voi olla ihan mitä tahansa sutta ja sekundaa, sanoo Pakkanen.

    Tulli takavarikoi viime vuonna 126 000 tuotetta, joita se epäilee väärennetyksi tai laittomasti valmistetuksi. TulliVaaraksi terveydelle ja turvallisuudelle

    Jos tulli tarkastuksessaan havaitsee tuotteen olevan väärennös, jää tuote tullin haltuun tuhottavaksi. Tuote ei siis enää päädy ostajalle, eikä ostaja esimerkiksi voi sitä palauttaa myyjälle ja pyytää rahojaan takaisin.

    – Tosin jos on ostanut tuotteen kansainvälisellä luottokortilla, pystyy luottokorttiyhtiö hyvittämään tuotteen hinnan. Luottokorttiyhtiöt ovat sopineet, että he eivät halua olla tukemassa laittoman tavaran myyntiä ja maksavat siksi rahat yleensä ostajalle takaisin, kertoo tulliylitarkastaja Riikka Pakkanen.

    Väärennetyn tuotteen hallussapitäjä ei kuitenkaan Pakkasen mukaan syyllisty rikokseen. Jos väärennetyn tuotteen saa kotiinsa saakka, sitä voi toki käyttää, mutta esimerkiksi sen jälleenmyynti on kielletty ja rangaistava teko.

    Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ja myös Tulli varoittavat hankkimasta tai käyttämästä tuoteväärennöksiä, koska ne voivat olla vaarallisia joko terveydelle tai turvallisuudelle. Erityisen suuren riskin tuoteväärennöksiä ovat lääkkeet, ajoneuvojen varaosat ja sähkölaitteet. Myös esimerkiksi lapsille hankitut lelut voivat olla vaarallisia ja vaatteet sisältää myrkyllisiä aineita. Takuuasioissa on turha kääntyä valmistajan puoleen, jos puhelimen laturi osoittautuukin väärennökseksi.

    Tavaran väärentäminen loukkaa tavaramerkin haltijan oikeuksia ja tavaran väärentämisellä tukee Tullin mukaan kansainvälistä rikollisuutta. Arvioiden mukaan tuoteväärennösten ja laittomasti valmistettujen tuotteiden maailmankaupan arvo on yli 400 miljardia euroa.

    Tullimaksu yllättää

    EU:n sisäpuolella tavaran liikkuminen on vapaata, eikä niistä peritä tullimaksuja. Moni luuleekin tilaavansa juuri EU:n alueelta, sillä nettikaupat osaavat harhauttaa kuluttajaa.

    – Nettikaupat saadaan näyttämään siltä, että ne olisivat muka sijoittuneet EU:n alueelle. Sitten moni on ihmeissään ja yllättynyt, kun postista tulee tieto, että Kiinasta on tullut paketti, joka pitäisi tulliselvittää.

    Väärennöksen voi huonolla tuurilla saada myös EU:n sisäpuolelta tulevasta nettikaupasta, koska esimerkiksi Kiinassa tehty väärennös on tulleista huolimatta saattanut päätyä myyntiin EU:n sisällä olevaan nettikauppaan.

    Lääkkeet vaarallisin

    Tulliylitarkastaja Riikka Pakkasen mielestä vaarallisin tuoteväärennös ovat lääkkeet. Tulli ei varsinaisesti tutki EU:n ulkopuolelta tulevien lääkkeiden aitoutta, koska lääkkeitä ei EU:n ulkopuolelta saa tilata. Tulli kuitenkin keskeyttää EU:n ulkopuolelta tulevien lääkkeiden matkan.

    – Me olemme arvioineet, että 50–60 prosenttia EU:n ulkopuolelta tulevista lääkkeistä on väärennöksiä. Tarkkaa lukua ei voi kertoa, koska yhdessä lähetyksessä voi olla vain muutama pilleri tai tabletti.

    Pakkasen mukaan lääkkeitä jää tullin haaviin päivittäin. Aiemmin ihmiset tilasivat vain potenssilääkkeitä, mutta nykyään kirjo on valtava verenpainelääkkeistä alkaen.

    – Yksi maailman eniten väärennetyistä lääkkeistä on malarialääke. Eräissä kaukomaassa, varsinkin kehitysmaissa, on todella suuri riski ostaa väärennetty malarialääke, kertoo Pakkanen.

    Tullin takavarikoimat turvatyynyjen suojakuoret olivat saapuneet Kiinasta ja ne olivat papereiden mukaan matkalla Venäjälle.TulliVenäjältä tuonti hiljentynyt

    Vielä ennen 2000-lukua erityisesti itäsuomalaiset kävivät ostamassa rajan takaa Venäjältä muun muassa laittomasti kopioituja VHS-elokuvia sekä DVD- ja CD-levyjä. Tämä on käytännössä loppunut kokonaan, eikä Viipurin torilla enää piraattimyyjiä ole.

    Venäjältä Suomeen tapahtuva tuonti ei enää ole Pakkasen mukaan ongelma tuoteväärennöksien osalta.

    – Yli 90 prosenttia tullissa kiinni jääneistä tuotteista on peräsin Kiinasta.

    Ennen talouspakotteiden alkamista vuonna 2012 tuoteväärennösten reitti oli usein Kiinasta Eurooppaan ja Suomen kautta Venäjälle. Nykyisin tavara kulkee Venäjälle jotain muuta kautta.

    – Sinne on vuosien varrella mennyt paljon tuoteväärennöksiä. Olisin varovainen, kun Venäjällä esimerkiksi autoa huollattaa. Tosin varmasti suurin osa on ihan hyviä huoltopaikkoja, sanoo tulliylitarkastaja Riikka Pakkanen

    Auton varaosien väärennöksiä tulee Pakkasen mukaan Suomeen paljon Turkista. Sieltä tulee myös tekstiilejä, kuten vaatteita, kenkiä ja laukkuja.

    EU:n ulkopuolelta tilattuihin tai sieltä Suomeen esimerkiksi turistimatkan yhteydessä tuotaviin tavaroista voi joutua maksamaan tullin tai arvonlisäveron. Ilman tullimaksua voi esimerkiksi Venäjältä tai Thaimaasta tuoda korkeintaan 150 euron arvoisen tavaran. Maksuista tarkemmin tullin nettisivuilla.

    Sitkeiden etsintöjen onnellinen lopputulos  – 30 suomalaista tuntematonta sotilasta pääsee vuosikymmenten odotusten jälkeen haudan lepoon

    Sitkeiden etsintöjen onnellinen lopputulos – 30 suomalaista tuntematonta sotilasta pääsee vuosikymmenten odotusten jälkeen haudan lepoon


    30 suomalaista sotavainajaa pääsee suomalaiseen hautausmaahan Lappeenrannassa kaatuneitten muistopäivänä 19.5.2019. Vainajat ovat odottaneet hautaamista yli 70 vuotta, sillä heidän ruumiinsa jäännökset on löydetty etsinnöissä vasta parin...

    30 suomalaista sotavainajaa pääsee suomalaiseen hautausmaahan Lappeenrannassa kaatuneitten muistopäivänä 19.5.2019. Vainajat ovat odottaneet hautaamista yli 70 vuotta, sillä heidän ruumiinsa jäännökset on löydetty etsinnöissä vasta parin viime kesän aikana Venäjällä sijaitsevilta entisiltä taistelualueilta.

    Nyt haudattavien suomalaissotilaiden henkilöllisyyttä ei ole kyetty varmistamaan. Heistä tiedetään ainoastaan, että kyseessä on suomalainen sotilas. Tämä on pystytty varmistamaan esimerkiksi löytöpaikalla olleista esineistä, kuten metallisista napeista, vyöstä tai muusta suomalaissotilaalle kuuluneesta esineestä.

    Lappeenrannan sankarihautausmaalle haudataan kaikki tuntemattomiksi jääneet suomalaissotilaat. Mikäli vainaja on pystytty tunnistamaan esimerkiksi tuntolevyn tai DNA-tutkimusten perusteella, pääsee hän oman kotipitäjänsä sankarihautausmaalle.

    Yli 1 000 löytynyt

    Kaikkiaan talvi- ja jatkosodissa sota-alueille jäi noin 13 000 suomalaissotilasta. Vuosien aikana heistä on löydetty joka kymmenes eli 1 300.

    Sotilaiden jäännöksiä ovat reilun 20 vuoden aikana Venäjän taistelupaikoilta etsineet ja löytäneet suomalaiset vapaaehtoiset. Myös venäläiset ovat omissa etsinnöissään löytäneet suomalaisten sotilaiden jäännöksiä.

    Rajakorpraali Uuno Johannes Jantunen siunattiin 21.5 2017 kotiseurakuntansa sankarihautausmaalle Parikkalan Saarella. Hän löytyi taistelupaikoilta Ihantalasta kesällä 2011.Mika Albertsson

    Kaikkia sotilaita ei kuitenkaan tulla ikinä löytämään. Huomattava osa sotilaista silpoutui tulituksissa niin pahasti, että löytäminen on käytännössä mahdotonta. Lisäksi sodista on aikaa jo yli 70 vuotta, joten maasto on ehtinyt vuosien aikana muuttua merkittävästi. Myös sotilaiden luut alkavat jo olla maatuneita tai vaikeasti havaittavia.

    Neuvostoliiton romahdettua Suomi ja Venäjä sopivat, että suomalaiset pääsevät etsimään sotavainajia Venäjän taistelualueilta. Alkuvuosina sotilaiden jäännöksiä löytyi runsaasti, mutta viime vuosina uusien vainajien löytyminen on tullut koko ajan vaikeammaksi. Kuitenkin sotavainajien etsintä jatkuu myös ensi kesänä.

    Sankarihautajaiset Lappeenrannassa

    Siunaustilaisuus ja sankarihautajaiset alkavat Lappeenrannan sankarihautausmaalla kaatuneiden muistopäivänä kello 12. Sitä ennen viereisessä Lappeen Marian kirkossa alkaa kello 10 muistojumalanpalvelus.

    Sankarivainajat siunaa hautaan kenttäpiispa Pekka Särkiö. Mukana siunaustilaisuudessa on lukuisia veteraanijärjestöjä sekä Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys, joka koordinoi kadonneiden sotavainajien etsimistä Venäjältä.

    Viimeksi tuntemattomaksi jääneitä sotavainajia haudattiin Lappeenrannassa keväällä 2017.

    Kaikkiaan Lappeenrannan sankarihautausmaalle on haudattu vuosien 1993–2018 etsintöjen tuloksena 782 tunnistamatonta 18 tunnistettua sankarivainajaa.

    Lue seuraavaksi: Yli viiden vuoden tutkinta kannatti – Ihantalasta löytyneet luut ovat jatkosodassa kaatuneen suomalaismiehen jäänteet

    Kuuntele imatralaisen Mika Albertssonin kertomukset sotavainajien etsinnöistä Ylen podcsteina.

    Startup-yritys saa ison rahoituksen Wärtsilältä – Soletair Power tekee polttoainetta sisäilman hiilidioksidista ja parantaa samalla sisäilmaa

    Startup-yritys saa ison rahoituksen Wärtsilältä – Soletair Power tekee polttoainetta sisäilman hiilidioksidista ja parantaa samalla sisäilmaa


    Startup-yritys Soletair Power saa merkittävän rahoituksen teknologiayhtiö Wärtsilältä. Wärtsilä antaa yritykselle 500 000 euroa. Soletair Power -yhtiö on kehittänyt rakennusten ilmanvaihtoon kytkettävän laitteiston, joka tekee sisäilman...

    Startup-yritys Soletair Power saa merkittävän rahoituksen teknologiayhtiö Wärtsilältä. Wärtsilä antaa yritykselle 500 000 euroa.

    Soletair Power -yhtiö on kehittänyt rakennusten ilmanvaihtoon kytkettävän laitteiston, joka tekee sisäilman hiilidioksidista synteettistä uusiutuvaa polttoainetta.

    – Tarkoituksemme on tehdä rakennuksista hiilinieluja, toimitusjohtaja Petri Laakso sanoo.

    Käytännössä laitteisto ottaa rakennuksen ilmanvaihdosta hiilidioksidia pois. Vastaavasti sisätiloihin tai ulos voidaan työntää ilmaa, missä on vähemmän hiilidioksidia.

    Sisäilmasta otettu hiilidioksidi yhdistetään katalyyttisen synteesin avulla vetyyn, jota puolestaan valmistetaan elektrolyyserillä uusiutuvia energialähteitä käyttäen.

    Hiilidioksidia ja vetyä yhdistämällä syntyy hiilivetyjä, joita voidaan käyttää synteettisenä polttoaineena.

    – Siitä voidaan tehdä esimerkiksi maakaasua, Laakso sanoo.

    Prosessissa syntyy myös hukkalämpöä, jota voidaan käyttää esimerkiksi kiinteistön veden lämmityksessä.

    Järjestelmän pohjana on Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:n Soletair-tekniikka.

    Suurin arvo sisäilman laadun parantamisessa

    Laakson mukaan polttoaineiden tuottaminen ei ainakaan vielä ole rahallisesti merkittävin asia Soletair Powerin laitteen toiminnassa.

    Suurimpana hyötynä Laakso näkee rakennuksen sisäilman laadun paranemisen, kun rakennukseen johdetaan vähemmän hiilidioksidia sisältävää ilmaa.

    Tämä voi tuoda esimerkiksi yritykselle taloudellista hyötyä, kun työntekijöiden vireystaso pysyy korkealla.

    – Esimerkiksi neuvotteluhuoneessa saattaa alkaa väsyttää, kun ilman hiilidioksiditaso nousee. Tätä pyritään estämään. Pidetään sisäilma raikkaana. Ihmisten tuottavuus paranee, kun on virkeä mieli.

    Rakennuksen koosta riippuu, minkä tehoinen laite sinne asennetaan. Laite voidaan laittaa esimerkiksi pieneen merikonttiin.

    – Laite voi olla hyvin pienikin, jos puhutaan omakotitalosta, mutta tähtäämme kyllä isompiin toimistorakennuksiin.

    Wärtsilän rahoituksella vuonna 2016 perustettu Soletair Power saa liiketoiminnan vauhtiin ja pääsee pilotoimaan laitetta.

    Pilottikohteeksi on muutama vaihtoehto, joista yritys vielä keskustelee.

    – Luulen, että kesään mennessä tiedämme, minne ensimmäinen laite laitetaan.

    Wärtsilä: Soletair Power malliesimerkki eteenpäin katsovasta tutkimuksesta

    Wärtsilä pyrkii vahvistamaan osaamistaan uusiutuvan energian liiketoiminta-alueilla.

    – Sijoituksemme Soletair Powerin ratkaisuun on konkreettinen esimerkki tästä, Wärtsilän energialiiketoiminnan strategiasta ja liiketoiminnan kehityksestä vastaava johtaja Matti Rautkivi sanoo.

    Rautkiven mukaan Soletair Powerin konsepti on tärkeä askel kohti uusiutuvaan energiaan perustuvaa maailmaa, jota Wärtsilä tavoittelee.

    – Soletair Power on malliesimerkki siitä, miten tehdään eteenpäin katsovaa tutkimusta, Rautkivi kertoo.

    Wärtsilä tarjoaa Soletair Powerille osaamista tuotteistamiseen sekä maailmanlaajuisen myyntiverkoston.

    Wärtsilä on aiemminkin tehnyt yhteistyötä startup-yritysten kanssa, mutta Soletair Power on ensimmäinen suora sijoitus Suomessa.

    Otsikkoa ja juttua täydennetty kauttaaltaan 15.4.2019 kello 16.06.

    Imatra on Suomen sosialidemokraattisin kunta

    Imatra on Suomen sosialidemokraattisin kunta


    Imatralla äänestettiin sosialidemokraatteja enemmän kuin missään muussa Suomen kunnassa. Sosialidemokraatit saivat 40,8 prosenttia kaikista imatralaisille kansanedustajaehdokkaille annetuista äänistä. Kymmenen eniten sosialidemokraatteja...

    Imatralla äänestettiin sosialidemokraatteja enemmän kuin missään muussa Suomen kunnassa.

    Sosialidemokraatit saivat 40,8 prosenttia kaikista imatralaisille kansanedustajaehdokkaille annetuista äänistä.

    Kymmenen eniten sosialidemokraatteja äänestäneiden kuntien joukossa olivat Kaakkois-Suomen vaalipiiristä myös Imatran naapurikunnat Rautjärvi (32,8 %) ja Ruokolahti (29,5 %).

    Tässä ovat Kaakkois-Suomen 17 kansanedustajaa – Antti Häkkänen ylivoimainen ääniharava, SDP palasi suurimmaksi puolueeksi

    Tässä ovat Kaakkois-Suomen 17 kansanedustajaa – Antti Häkkänen ylivoimainen ääniharava, SDP palasi suurimmaksi puolueeksi


    Kaakkois-Suomen vaalipiirin 17:stä kansanedustajasta kuusi on uusia edustajia. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa eniten edustajia saivat SDP ja perussuomalaiset. Vaalipiirin tarkempiin tuloksiin voi tutustua tarkemmin Ylen tulospalvelussa. Seuraa myös...

    Kaakkois-Suomen vaalipiirin 17:stä kansanedustajasta kuusi on uusia edustajia. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa eniten edustajia saivat SDP ja perussuomalaiset.

    Vaalipiirin tarkempiin tuloksiin voi tutustua tarkemmin Ylen tulospalvelussa. Seuraa myös vaali-illan etenemistä Ylen hetki hetkeltä -artikkelissa.

    Esittelemme valitut edustajat vertauslukujen mukaisessa järjestyksessä niin, että suurimman vertausluvun saanut esitellään ensimmäisenä.

    Sirpa Paatero (sd.) (ääniä 7 859)

    Vuodesta 2006 lähtien eduskunnassa istunut Paatero toimi kehitysministerinä Kataisen hallituksen loppuvaiheessa. Melko matalasta julkisesta profiilistaan huolimatta 54-vuotias Paatero toimii monessa vaikutusvaltaisessa tehtävässä. SDP:n puoluevaltuuston lisäksi hän johtaa Kuntaliiton hallitusta ja toimi myös pitkään Työväen Urheiluliiton puheenjohtajana.

    Hän on Kotkan kaupunginvaltuutettu.

    Paatero on toiminut aiemmin ehkäisevän päihdetyön ohjaajana. Hän on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.

    Sirpa Paatero sai äänestäjiltä jatkokauden eduskunnassa.Aleksi Taponen, Yle

    Juho Eerola (ps.) (ääniä 10 440)

    44-vuotias Juho Eerola aloittaa kolmannen kautensa Arkadianmäellä. Hän on perussuomalaisten 3. varapuheenjohtaja ja toimi päättyneellä vaalikaudella hallintovaliokunnan puheenjohtajana. Lisäksi hän on toiminut Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja.

    Kotkalainen Eerola kuuluu puheenjohtaja Jussi Halla-ahon vankkoihin tukijoihin.

    Maahanmuuttokysymysten lisäksi hän on pitänyt esillä vieraannuttamista eli ilmiötä, jossa toinen vanhemmista estää erotilanteessa toista näkemästä yhteistä lasta.

    Kohujakin on matkalle mahtunut. Esimerkiksi vuonna 2016 huomiota herätti Eerolan rock-bändin raju video, jonka vuoksi hän joutui eduskuntaryhmän johdon puhutteluun.

    Antti Häkkänen (kok.) (ääniä 20 231)

    Mäntyharjulainen Antti Häkkänen on noussut nopeasti ensimmäisellä eduskuntakaudellaan kokoomuksen kärkipoliitikkojen joukkoon. 34-vuotias lakimies on puolueensa varapuheenjohtaja ja toiminut oikeusministerinä keväästä 2017 lähtien.

    Hän on poliitikkosukua, sillä myös hänen isänsä Markku on pitkän linjan kokoomuspoliitikko.

    Häkkänen harrastaa kalastusta.

    Jari Leppä (kesk.) (ääniä 7 462)

    Pertunmaalainen 59-vuotias Jari Leppä on istunut eduskunnassa vuodesta 1999 lähtien. Sipilän hallituksen maa- ja metsätalousministerinä hän on toiminut vuodesta 2017 lähtien.

    Ammatiltaan Leppä on on maanviljelijä ja maidontuottaja. Perhe viljelee Lepän kotitilan lisäksi myös hänen vaimonsa kotitilaa Kangasniemen puolella.

    Ministerin harrastuksiin kuuluu raviurheilu, ja hän on myös innokas harrastajanäyttelijä.

    Anneli Kiljunen (sd.) (ääniä 6 415)

    61-vuotias lappeenrantalainen Anneli Kiljunen on kansanedustaja jo kolmannessa polvessa, ja aloittaa nyt viidennen kautensa. Hän on profiloitunut sosiaali- ja terveyspolitiikassa ja ajanut myös omaishoitajien asioita.

    Ennen poliittista uraa hän toimi Lappeenrannan kaupungin johtavana sosiaalityöntekijänä.

    Kokenut Kiljunen on ollut tyrkyllä ministeriksi, mutta vielä valinta ei ole osunut kohdalle. Vuonna 2103 Kiljunen puhui julkisesti ministerihaluistaan ja joutui myöhemmin täsmentämään sanomisiaan.

    Kiljunen on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.

    Jani Mäkelä (ps.) (ääniä 7 145)

    Lappeenrantalainen Jani Mäkelä aloittaa nyt toisen kautensa eduskunnassa. Hän on myös Lappeenrannan kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen toinen varapuheenjohtaja.

    Huomiota Mäkelä on kerännyt ärhäkällä käytöksellään sosiaalisessa mediassa ja varsinkin Twitterissä. Esimerkiksi vuonna 2015 Mäkelä väitteli maailmanpolitiikan professorin kanssa mielenosoitukseen tarvittavista luvista.

    Kuntapolitiikassa ahkeraa kampanjoijaa kuvaillaan selvästi maltillisemmaksi. Ennen kansanedustajan pestiä Mäkelä toimi Tiedon järjestelmäasiantuntijana.

    Hän on naimisissa ja hänelllä on kolme lasta.

    Heli Järvinen (vihr.) (ääniä 3 274)

    Savonlinnalainen Heli Järvinen valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan vuonna 2007. Hän on vihreiden eduskuntaryhmän toinen varapuheenjohtaja.

    Ennen politiikkaa 55-vuotias Järvinen työskenteli toimittajana Yleisradiossa useissa eri tv-ohjelmissa.

    Kerimäellä saaressa asuva Järvinen kertoo harrastavansa monipuolisesti liikuntaa ja kulttuuria.

    Jukka Kopra (kok.) (ääniä 3 973)

    Lappeenrantalainen Jukka Kopra valittiin nyt eduskuntaan kolmatta kertaa.

    Yrittäjätaustainen Kopra on kokoomuksen eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja ja profiloitunut varsinkin liikenne- ja väyläasioissa. Hän harrastaa musiikin lisäksi muun muassa ruoanlaittoa.

    52-vuotias Kopra on naimisissa ja hänellä on neljä lasta.

    Hanna Kosonen (kesk.) (ääniä 5 576)

    43-vuotias Hanna Kosonen valittiin nyt toiselle kaudelle eduskuntaan. Hän toimii myös Savonlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtajana, joka on melko harvinaista kansanedustajalle.

    Julkisuutta entinen huippu-urheilu sai kesällä 2017, kun hän "keltamekkoisena naisena" osallistui Sauli Niinistön ja Vladimir Putinin tapaamiseen Savonlinnassa.

    Hänellä on kaksi tytärtä.

    Paula Werning (sd.) (ääniä 6 075)

    Kouvolan kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja Paula Werning nousee ensimmäistä kertaa eduskuntaan.

    Mikkelistä kotoisin oleva 42-vuotias Werning on viime aikoina pitänyt meteliä Pohjois-Kymen sairaalan henkilöstön jaksamisesta. Tehyn luottamusmiehenä Werning teki sairaalan henkilöstömitoituksesta kantelun aluehallintovirastoon viime vuoden lopussa.

    Hänen perheeseensä kuuluu puoliso ja kaksi lasta.

    Paula Werning sanoo, että kova työ on tuottanut tulosta.Pyry Sarkiola, Yle

    Kristian Sheikki Laakso (ps.) (ääniä 5 637)

    Kristian Sheikki Laakso teki näkyvän kampanjan ja nousi ensimmäistä kertaa eduskuntaan.

    Sheikki-lempinimen Laakso sai nuorena työskennellessään bensa-asemalla. Myöhemmin nimestä tuli virallinen.

    Sheikki on työskennellyt muun muassa kierrätysalan yrittäjänä ja romurallien järjestäjänä. Kouvolan kaupunginvaltuustossa 50-vuotias Laakso aloitti Suur-Kouvolan sitoutumattomien riveissä, mutta vaihtoi perussuomalaisiin.

    Kristian Sheikki Laakso on tullut tutuksi romurallien järjestäjänä.Aleksi Taponen, Yle

    Suna Kymäläinen (sd.) (ääniä 6 001)

    Ruokolahtelainen Kymäläinen on saanut näkyvyyttä venäläisten maaomistuksen vastustajana.

    Vuonna 2014 hän teki lakialoitteen, joka olisi pyrkinyt rajoittamaan venäläisten ja muiden Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevien ostajien maakauppoja, mutta aloite pysähtyi eduskunnan lakivaliokuntaan.

    Kymäläinen toimii Ruokolahden valtuuston puheenjohtajana ja ammatiltaan hän on varhaiskasvatuksen opettaja. Kymäläinen on naimisissa ja hänellä on neljä lasta.

    Ville Kaunisto (kok.) (ääniä 3 753)

    Kouvolan kaupunginvaltuutettu Kaunisto on 37-vuotias koripalloilija, joka pelaa laiturina Kouvojen joukkueessa Korisliigassa.

    Hän nousee nyt ensimmäistä kertaa eduskuntaan. Urheilutaustaansa hän hyödynsi myös kampanjassaan. Viime syksynä Kaunisto nousi Kouvolan kaupunginhallituksen varapuheenjohtajaksi.

    Ville Kaunisto on ammatiltaan koripalloilija. Hän on Kouvojen korisliigajoukkueen kapteeni.Pyry Sarkiola, Yle

    Ari Torniainen (kesk.) (ääniä 4 440)

    63-vuotias lappeenrantalainen Ari Torniainen aloittaa kolmannen kautensa eduskunnassa. Hän on ajanut aktiivisesti varsinkin alueen liikennehankkeita. Torniainen on rakennusinsinööri, jolle myös urheilu ja varsinkin suunnistus on lähellä sydäntä.

    Torniainen on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.

    Niina Malm (sd.) (ääniä 5 814)

    Imatran kaupunginvaltuuston 36-vuotias puheenjohtaja Malm omaa vahvan ay-taustan. Hän on teräsyhtiö Ovakon pääluottamusmies. Malm on myös tuonut julkisuudessa esiin sairastavansa crohnin tautia ja puolustanut julkista terveydenhuoltoa.

    Malm valittiin nyt ensimmäistä kertaa eduskuntaan.

    Ano Turtiainen (ps.) (ääniä 3 265)

    Ensimmäistä kertaa eduskuntaan nouseva Ano Turtiainen on 51-vuotias yrittäjä Juvalta.

    Ennen poliittista uraansa Turtiainen saavutti voimanostossa maailmanmestaruuden vuonna 2002.

    Viime vuonna hänet tuomittiin sakkoihin julkisesta kiihottamisesta rikokseen. Tuomio tuli Turtiaisen Facebook-kirjoituksesta vuodelta 2015, jossa hän yllytti kansalaisia tuhoamaan Suomen Punaisen Ristin toimipisteitä. Turtiaisen oma kirjoittama osuus liittyi hänen samassa yhteydessä jakamaan MV-sivuston juttuun.

    Ano Turtiainen (ps.)Minna Turtiainen

    Hanna Holopainen (vihr.) (ääniä 2 656)

    Lappeenrannan kaupunginvaltuuston 42-vuotias varapuheenjohtaja pääsi vihdoin eduskuntaan neljännellä yrityksellä.

    Holopainen on tuotantotalouden diplomi-insinööri, joka sai viime kuntavaaleissa toiseksi eniten ääniä Lappeenrannasta. Hän on vastustanut voimakkaasti Lappeenrannan kaupungin tukea lentoliikenteelle.

    Hanna Holopainen valittiin vihreiden kansanedustajaksi Kaakkois-Suomen vaalipiiristä.Kari Saastamoinen/ Yle
    200 000 hanhea ahmii Suomen peltoja tyhjiksi matkallaan Venäjälle:

    200 000 hanhea ahmii Suomen peltoja tyhjiksi matkallaan Venäjälle: "Tundralla ei ole ruokaa tarjolla"


    Etelä-Suomen pellot toimivat tällä hetkellä muuttohanhien juhlapöytinä. Linnut syövät ja lepäävät kyntämättömillä peltoaukeilla ennen lentoa pesimäpaikalle Venäjän pohjoisosiin. Hanhille ruokailu on nyt tärkeää, koska Venäjällä...

    Etelä-Suomen pellot toimivat tällä hetkellä muuttohanhien juhlapöytinä. Linnut syövät ja lepäävät kyntämättömillä peltoaukeilla ennen lentoa pesimäpaikalle Venäjän pohjoisosiin. Hanhille ruokailu on nyt tärkeää, koska Venäjällä pesimäalueelle saavuttaessa ruokaa ei ole vielä samalla tavalla tarjolla.

    Birdlifen suojelu- ja tutkimusjohtajan Teemu Lehtiniemen karkean arvion mukaan muuttohanhia pysähtyy Suomessa nyt keväällä noin 200 000 yksilöä.

    – 2000-luvun alkuun verrattuna Suomessa pysähtyvien muuttohanhien määrä on monikymmenkertaistunut.

    Lehtiniemi kertoo, että muuttohanhien saapumisessa on iso ero verrattuna 80-luvun Suomeen.

    – Esimerkiksi taigametsähanhen saapuminen Oulun korkeudelle on aikaistunut kuukaudella.

    Kotkalaisen lintuasiantuntijan Mikko Pöyhösen mukaan muuttohanhien määrä lisääntyy jatkossakin Etelä-Suomessa. Yhtenä syynä hän pitää ilmastonmuutosta.

    – Ennen linnut viihtyivät keväällä Baltian alueilla. Nyt kevät on aikaistunut siellä niin paljon, että kevään peltojen muokkaustyöt aloitetaan jo huhtikuussa. Linnut eivät voi sellaisilla pelloilla ruokailla, ja siksi ne tulevat pohjoisempaan, Pöyhönen sanoo.

    Maatalouden muuttuminen osasyynä

    Myös Teemu Lehtiniemen mielestä ilmastonmuutos vaikuttaa muuttohanhien määrän kasvuun.

    – Myös Venäjän puolella rajan läheisyydessä vähentynyt maatalous vaikuttaa muuttohanhien reittivalintaan. Suomen puolella niille on tarjolla enemmän ruokaa.

    Lehtiniemi lisää vielä, että Suomessa peltoja ei enää kynnetä talvea vasten niin paljon kuin esimerkiksi 30 vuotta sitten.

    – Talveksi kyntämättä jätetty sänkipelto tarjoaa keväällä hanhelle ruokaa, Lehtiniemi sanoo.

    Kahta reittiä pesimäpaikalle

    Ensimmäiset hanhimuuttajat jakautuvat karkeasti Kaakkois-Suomen kautta Venäjälle suuntaaviin tundrametsähanhiin ja Varsinais-Suomen kautta Pohjois-Pohjanmaalle kipuaviin ja sieltä itään lentäviin taigametsähanhiin. Molemmat harmaahanhen alalajit lentävät kevään aikana useita tuhansia kilometrejä.

    – Reitit määräytyvät tarjolla olevan ravinnon mukaan, sanoo Birdlifen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.

    Sekä taigametsä- että tundrametsähanhet ruokailevat ravinteikkailla peltoaukeilla.

    Kymenlaakson pelloilla näkyy tällä hetkellä suurimmaksi osaksi tundrametsähanhia. Huhtikuun alun laskentojen perusteella niitä on nyt noin 40 000 yksilöä.

    Lintuasiantuntija Mikko Pöyhönen kertoo, että Kaakkois-Suomessa pysähtyvien hanhien määrä on kasvanut vuosi vuodelta.

    – Täällä hanhet saavat olla rauhassa. Niitä ei metsästetä ja niille on paljon ravintoa. Ne tulevat tänne talvehtimisalueilta Saksasta, Hollannista, Tanskasta ja Puolasta.

    Kaakkois-Suomessa pysähtyvien tundrametsähanhien matka jatkuu ruokailun jälkeen kohti Venäjän tundraa.

    Muuttohanhet liikkuvat suurissa parvissa.Antti Kolppo / Yle

    Länsi-Suomessa matkaavat taigametsähanhet pysähtyvät ruokailemaan lyhyemmäksi ajaksi ja useamman kerran kuin tundrametsähanhet.

    – Taigametsähanhet nousevat Pohjanmaata pitkin aina Oulun korkeudelle saakka, josta ne lentävät Venäjän havumetsävyöhykkeelle pesimään, Birdlifen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi kertoo.

    Lehtiniemi kertoo, että muuttohanhien pysähdyspaikkojen ravinteikkuus on tärkeää.

    – Hanhet syövät viimeisen kerran suuremmin Suomessa ennen kuin lentävät pesimäpaikoille Venäjälle. Esimerkiksi tundralla ei juuri ruokaa ole tarjolla, Lehtiniemi sanoo.

    Lämmin sää on kasvattanut muuttohanhien määrää Kymenlaaksossa.Olli TörönenMuutkin linnut liikkeellä

    Lintuasiantuntija Mikko Pöyhönen kertoo, että huhtikuun alun lämmin sää houkutteli hanhien lisäksi muitakin lintuja Suomeen. Esimerkiksi Kouvolassa Elimäenjärvellä havaittu mustapyrstökuiri on toiseksi varhaisin havainto kautta aikojen koko Suomessa.

    Kevään merkkinä pidetystä västäräkistä on Pöyhösen mukaan ilmoitettu jo yli 60 havaintoa. Hyönteissyöjälinnuista ensimmäiset havainnot on tehty myös tiltaltista ja kivitaskusta.

    Pöyhönen kertoo, että kaiken kaikkiaan puolesta maakuntaan saapuvista muuttolinnuista on jo nyt saatu havainto.

    Suomalaista norpansuojeluosaamista viedään pian myös Venäjälle

    Suomalaista norpansuojeluosaamista viedään pian myös Venäjälle


    Suomalaista norpansuojeluosaamista viedään tulevaisuudessa myös Venäjälle. Suomalaiset ja venäläiset norppatutkijat aloittivat huhtikuun alussa kolmevuotisen yhteistyöhankkeen, jonka tavoitteena on edistää tutkimusta Saimaalla ja Laatokalla....

    Suomalaista norpansuojeluosaamista viedään tulevaisuudessa myös Venäjälle.

    Suomalaiset ja venäläiset norppatutkijat aloittivat huhtikuun alussa kolmevuotisen yhteistyöhankkeen, jonka tavoitteena on edistää tutkimusta Saimaalla ja Laatokalla. CoExist-hankkeessa tavoitellaan nimen mukaisesti ihmisen ja norpan kestävää rinnakkaiseloa (coexistence).

    – Yhteistyötä tehdään sekä tutkimuksen että tiedonlevityksen saralla. Saimaalla on tehty tutkimusta pitkään, ja sen avulla saatu norppakanta kasvuun. Tällaista tietotaitoa on tarkoitus viedä myös Laatokalle, hankekoordinaattori Marja Niemi Itä-Suomen yliopistosta kertoo.

    Saimaalta hankittua osaamista käytetään esimerkiksi laatokannorppien käyttäytymisen tutkimiseen.

    – Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto on kehittänyt menetelmää automaattiseen norppayksilöiden tunnistamiseen, ja sitä aiotaan hyödyntää myös Laatokalla. Samalla saadaan paljon tietoa molempien alalajien käyttäytymisestä.

    Osana suojelutyötä Venäjälle viedään myös suomalaista matkailuosaamista.

    – Saimaalta on tarkoitus jalkauttaa Laatokalle tietoa norppaystävällisestä kalastuksesta ja matkailusta.

    Laatokan norppakanta moninkertainen Saimaaseen verrattuna

    Euroopan suurimman järven, nelisen kertaa Saimaan kokoisen Laatokan järvinorppakanta on Saimaata vahvempi.

    Sekä saimaannorppa että laatokannorppa ovat norpan makean veden alalajeja, joita tavataan vain omissa vesistöissään. Uhanalaisiksi luokiteltuja laatokannorppia on noin 2000 yksilöä, kun erittäin uhanalaisia saimaannorppia on tällä hetkellä hieman alle 400.

    – Laatokan kanta on vahvempi, mutta uhkakuvat ovat samat kuin Saimaalla. Kanta voi romahtaa nopeastikin, jos suojelutyötä ei pyritä tekemään jo ennakkoon. Tutkimustyöllä pystytään kohdistamaan suojelutoimenpiteitä paremmin, jos niille on tarvetta.

    Maiden välinen tutkimusyhteistyö on ollut telakalla parin vuosikymmenen ajan. Norppatutkija Niemi uskoo, että yhteistyötä viritellään maiden välille laatokannorpan suojelun kannalta hyvään aikaan.

    – Venäläiset tutkijat ovat tehneet jonkin verran tutkimusta Laatokalla. Nyt on tarkoistus tehostaa tutkimustoimintaa ja välittää tietotaitoa molemmin puolin. Hanke edistää myös tiedon jalkauttamista esimerkiksi koululaisille sekä Suomessa että Venäjällä.

    Hankerahoitus EU:lta ja Venäjältä

    Hanke on saanut lähes 700 000 euroa Kaakkois-Suomen ja Venäjän CBC-yhteistyöohjelmalta, jota rahoittavat Venäjän lisäksi Euroopan Unioni ja Suomen valtio.

    – Hankerahoituksen saaminen oli tärkein yhteistyön mahdollistaja. Yhteistyötä on yritetty käynnistää aiemminkin, mutta heikolla menestyksellä. CBC-rahoitus on ehdottoman hieno homma, Niemi toteaa.

    Itä-Suomen yliopiston vetämässä CoExist-hankkeessa ovat mukana myös Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto, Suomen luonnonsuojeluliitto ja venäläinen Biologit luonnonsuojelijoina -järjestö.

    Lue myös:

    Neljä vuosikymmentä sitten tavoitteeksi asetettu 400 norpan raja ylittymässä vihdoin: Norpan matka ihmisen hylkimästä eläimestä luonnonsuojelun symboliksi on kivinen

    "Tämä on läpimurto, monien itkujen jälkeen" – Kuvaaja Juha Taskinen riemuitsee 400 saimaannorpasta

    Tutkimus: Siirtyminen uusiutuvaan energiaan on mahdollista, turvallista ja edullisempaa kuin fossiiliset ja ydinvoima

    Tutkimus: Siirtyminen uusiutuvaan energiaan on mahdollista, turvallista ja edullisempaa kuin fossiiliset ja ydinvoima


    Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) ja saksalaisen Energy Watch Groupin (EWG) tutkimusprojektin mukaan maailmanlaajuinen siirtyminen uusiutuvaan energiaan on paitsi mahdollista niin myös turvallista ja edullisempaa kuin fossiilisiin...

    Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) ja saksalaisen Energy Watch Groupin (EWG) tutkimusprojektin mukaan maailmanlaajuinen siirtyminen uusiutuvaan energiaan on paitsi mahdollista niin myös turvallista ja edullisempaa kuin fossiilisiin polttoaineisiin ja ydinvoimaan nojaava energiajärjestelmä.

    Uusiutuvien energiamuotojen ja energian varastoinnin nopea kehitys tekee tutkimuksen mukaan mahdolliseksi hiilidioksidipäästöjen nollaamisen jopa ennen vuotta 2050, siis aiemmin kuin ennen on ajateltu.

    Koko raportti on luettavissa englanniksi täältä.

    Tutkimus on ensimmäinen, jossa tuodaan esiin kustannustehokas, kaikki sektorit kattava, maailmanlaajuinen polku kohti 1,5 asteen tavoitetta, jossa ei tarvita myöskään niin sanottua CCS-teknologiaa eli päästöjen poistamista ilmakehästä teknologian avulla.

    Siirtymä voidaan uusien tutkimustulosten mukaan maksaa fossiilisista polttoaineista irtautumisesta syntyvillä säästöillä.

    Muutos koskee tutkimuksessa kaikkia sektoreita, niin energiantuotantoa, lämmitystä, liikennettä kuin juoma- ja kasteluveden tuotantoa merivedestä, mikä kuluttaa paljon sähköä kuivissa maissa.

    Vuonna 2050 maailman energiasta 69 prosenttia tulisi aurinkovoimasta, 18 prosenttia tuulivoimasta, kolme prosenttia vesivoimasta ja kuusi prosenttia bioenergiasta, tutkimus linjaa.

    Fossiilisia polttoaineita ei mallinnuksen mukaan tarvittaisi tuolloin lainkaan, eikä myöskään ydinvoimaa eikä hiilidioksidin talteenottoa.

    Käytännössä aurinkovoimaa pitäisi olla asennettuna 63 400 gigawattia ja tuulivoimaa 8 000 gigawattia ympäri maailman vuoteen 2050 mennessä.

    Autot, lentokoneet ja laivat kulkisivat tällöin hiilineutraaleilla, synteettisillä polttoaineilla, joita valmistettaisiin tehtaissa vedystä ja hiilidioksidista.

    Aurinkopaneeleita Afganistanissa.Muhammad Sadiq / EPAMaailman ensimmäinen tuntitason mallinnus

    Mallinnuksessa maailman energiantuotannon murros on simuloitu ja siihen on lisätty paikalliset saatavilla olevat uusiutuvan energian mahdollisuudet. Tutkimuksessa on mallinnettu maailman energian tuotanto ja kulutus tuntitasolla, viiden vuoden jaksoissa, 2015–2050 välillä.

    Sähkön tuotannon ja kulutuksen pitää olla tasapainossa, vaikka ei tuule eikä aurinko paista. Siksi tuntikohtainen mallinnus on tärkeää, jotta tiedetään miten sähköä olisi riittävästi saatavilla koko ajan.

    Kokonaan uusiutuvaan energiaan siirtyminen vaatii tutkimuksen mukaan massiivista sähköistymistä kaikilla energiasektoreilla.

    Tutkimusta on tehnyt 14 maailman huippuluokan energiamurroksen tutkijaa, ja sen vetäjänä on ollut saksalainen Christian Breyer. Breyer toimii aurinkotalouden professorina LUT-yliopistossa Lappeenrannassa.

    Tulokset perustuvat yli neljän vuoden tutkimukseen, datan keräämiseen ja tekniseen mallinnukseen.

    Poliittinen tahto ratkaisee

    Tutkijoiden mukaan energiamurros ei ole kiinni tekniikasta tai taloudellisuudesta, vaan poliittisesta tahdosta.

    EWG ja LUT lupaavat myös, että mallinnuksen ja siihen liittyvän valtavan tietomassan perusteella tutkijat pystyvät kehittämään selkeät suuntaviivat kaikille maailman maille, miten siirtyä uusiutuviin energialähteisiin.

    – Tutkimus näyttää, että kaikki maat voivat ja niiden pitäisi nopeuttaa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden toteuttamista. Siirtymä 100-prosenttisesti puhtaisiin, uusiutuviin energialähteisiin on hyvin realistinen jo nyt, koska teknologiat ovat saatavilla, Breyer sanoo tiedotteessa.

    – Siirtymä uusiutuviin energialähteisiin maailmanlaajuisesti ei ole vain mahdollista, mutta myös taloudellisesti järkevää, sanoo professori, energia-, liikenne- ja ympäristöosaston johtaja Claudia Kemfert Saksan taloudellisesta tutkimuskeskuksesta.

    Lue myös:

    Professori: Bensiini- ja dieselautoihin voisi tankata synteettistä polttoainetta 2030 – Neste: Varmasti tämä on polttomoottoreille yksi ratkaisu

    Fortumin suunnitelma Norjassa: Hiilidioksidi napataan talteen voimalaitoksen piipusta ja haudataan merenpohjaan

    Tutkijat: Auringosta ja tuulesta halvin energiamuoto

    Tutkijaryhmä lyö laskelmat pöytään – Suomeen rakennettava yli 100 000 aurinkovoimalaa 2050 mennessä

    Joko istahdit Vaalisohvan imuun? Tällaisia ehdokkaiden ja äänestäjien kohtaamisia koettiin olohuoneissa ympäri Suomen


    Kahdellatoista kotisohvalla on käyty kaksitoista vaalikeskustelua kevään kuluessa. Eri puolilla maata tavalliset suomalaiset ovat kutsuneet eduskuntavaalien ehdokkaita keskustelemaan eri teemoista. Vaalisohvalla tunnelma on kotoisa, rento ja läheinen...

    Kahdellatoista kotisohvalla on käyty kaksitoista vaalikeskustelua kevään kuluessa. Eri puolilla maata tavalliset suomalaiset ovat kutsuneet eduskuntavaalien ehdokkaita keskustelemaan eri teemoista.

    Vaalisohvalla tunnelma on kotoisa, rento ja läheinen – mutta helpolla ehdokkaat eivät pääse, vaan äänestäjät haastavat heitä tosissaan.

    Ylen vaalikeskustelusarjan jaksoissa aiheina ovat muun muassa työelämä, pienyrittäjyys, koulutus, alhainen syntyvyys, piilorasismi ja maaseudun autioituminen. Ilmastoahdistusta unohtamatta.

    Alvit, Tellit, Yellit ja mitä niitä nyt on!

    Kannattaako Suomessa ryhtyä pienyrittäjäksi? Miksi isoja yrityksiä tuetaan niin paljon?

    Kampaamoyrittäjä Minna Suojoen sohvalla puhutaan hämäläisessä maalaismaisemassa siitä, miksi pienyrittäjien elämästä tehdään niin hankalaa.

    Mukana kahvihetkessä Tammelassa ovat ystävät Marika Aarroskari ja Pekka Sipilä. Ehdokasvieraikseen he kutsuivat Kristiina Hämäläisen (kok.) ja Aino-Kaisa Pekosen (vas.).

    Artisti maksaa

    Miksi kulttuuria ei nähdä hyvinvointipalveluna, josta voisi saada Kela-korvauksen?

    Saarijärven kulttuurimaisemassa asuvat Ville ja Kirsi Ojanen sekä Taina Marja-aho ovat huomanneet, että Suomessa taiteilija jää usein ilman palkkaa.

    He kutsuivat sohvalleen kansanedustajaehdokkaat Kauko Isomäen (ps.) ja Marika Visakorven (kd.) keskustelemaan kulttuurin asemasta Suomessa.

    En ole rasisti, mutta...

    Asuuko meissä kaikissa piilorasisti?

    Tamperelainen Hung Ly on kokenut, ettei häneen toisen polven maahanmuuttajana uskota yhtä paljon kuin niihin, joiden suku on Suomesta. Julkkikset taas eivät syksyllä 2018 päässeet romaninimillä edes työhaastatteluun.

    Hung Ly, Petteri Strömberg ja Elina Lintu kutsuivat kansanedustajaehdokkaat Seppo Kapasen (sin.) ja Iiris Suomelan (vihr.) keskustelemaan piilorasismista kotisohvalle Hervantaan.

    Jokapäiväinen ilmastoahdistuksemme

    Miten liikenteen päästöt saataisiin kuriin? Onko unelmat kaukomatkoista pakko unohtaa?

    Tuusulan Jokelassa asuva Saveli Näkkäläjärvi ja tyttäret Manta ja Elle ovat huomanneet, että nykyään matkaa ei voi tehdä ilman ilmastoahdistusta.

    Mitä vastaavat ehdokkaat Joel Linnainmäki (vihr.) ja Elin Blomqvist-Valtonen (r.) Näkkäläjärvien kotisohvalla, kun heiltä kysytään, olisivatko he valmiita pyöräilemään töihin Arkadianmäelle?

    Kuka rikkoi politiikan?

    Mihin edustuksellista demokratiaa enää tarvitaan? Jos politiikka on rikki, ovatko poliitikotkin?

    Helsingin Kulosaaressa elää yhteisö, jonka keskusteluissa ei vältellä tiukkoja kysymyksiä.

    Ronja Vehviläinen, Kerttu Tahvanainen ja Johannes Jolkkonen kutsuivat sohvalleen ehdokkaat Eveliina Heinäluoman (sd.) ja Toni Erosen (sin.) pohtimaan politiikan tulevaisuutta.

    Kuka tekisi lisää lapsia?

    Millaisilla konsteilla suomalaiset saataisiin houkuteltua lapsentekoon paremmin kuin nyt? Entä kenen tulisi jäädä kotiin hoitamaan niitä syntyviä lapsia?

    Heikki ja Lea Laineen perheessä on seitsemän lasta. Niinpä heidän sohvallaan Imatralla pohditaankin perhepolitiikkaa.

    Mukana ovat perheen ystävä Katja Kojama ja kansanedustajaehdokkaat Jenny Hasu (kesk.) sekä Janne Nyholm (ps.).

    Mikä meidän lapsia oikein vaivaa?

    Miksi niin moni nuori voi nykyään pahoin, kysytään Oulussa.

    Nuorten kanssa työskentelevät Juha Lammi ja Esa Koivikko tahtovat tietää kotisohvallaan Pirkko Mattilalta (sin.) ja Lauri Nikulalta (kesk.) heidän näkemyksiään nuorten pahoinvoinnista ja sen syistä.

    Mikä pikku-Eskoa työelämässä odottaa?

    Miten työelämä ja ammatit tulevaisuudessa muuttuvat?

    Matti ja Salla Lehtonen sekä Matin pikkuveli Antti-Pekka Lehtonen ovat kaikki innokkaita politiikan seuraajia.

    He kutsuivat sohvalleen Lietoon keskustelemaan tulevaisuuden työelämästä ehdokkaat Annika Saarikon (kesk.) ja Aki Lindénin (sd.). Mukaan pääsee myös perheen Esko-poika, joka juoksee isänsä syliin kesken juttutuokion.

    Onko aihetta Pisa-paniikkiin?

    Ammattikoululaiset eivät opi ammattiaan ja opettajien aika menee kurinpitoon. Millaisia ovat koulutuksen ja opetuksen näkymät Suomessa?

    Opettaja Irinja Silvennoinen, eläkeläiset Aulikki Juvonen ja Pekka Pänttönen saavat kotisohvalle Joensuussa ehdokkaat Kikkis Mikkolan (kd.) Antti Sarvelan (kok.).

    Ranskalaista donitsia vai suomalaista sirkkaa?

    Miksi tuontiruoan laatuvaatimukset ovat paljon löysemmät kuin mitä kotimaiselta ruoantuotannolta vaaditaan?

    Ilmajoella syödään kotisohvalla ranskalaisia donitseja ja suomalaisia sirkkoja.

    Naudanlihantuottaja Päivi Paulasaari, hyönteiskasvattaja Panu Ollikkala ja tukkumyyjä Junnu Mäenpää haluavat tietää, mitä ehdokkaat Niina Kivinummi (sd.) ja Niclas Sjöskog (r.) ajattelevat kotimaisesta ruoantuotannosta.

    Vammaiset liikkeelle ja töihin

    Miten vammaisille saataisiin tasavertaiset palvelut ja kohtelu työelämässä?

    Huittislainen näkövammainen Petri Siitonen on havainnut ongelmia muun muassa kuljetuksissa ja työllistymismahdollisuuksissa.

    Hänen sohvallaan kahvittelevat avopuoliso Pille Sahku ja taksiyrittäjä Samu Kulmala sekä ehdokkaista Petri Huru (ps.) ja Jaana Karmala-Vanamo (vas.).

    Viimeinen sammuttaa valot

    Kansa karkaa kaupunkeihin ja maaseutu on tulevaisuudessa pelkkä matkailureservaatti.

    Miten Suomi pidettäisiin asuttuna reunoihin asti – vai tarvitseeko pitääkään? Ovatko suomalaiset tasa-arvoisia asuinpaikastaan riippumatta?

    Rovaniemeläiset Tero Luksua ja Eino Hantula kutsuivat ystävänsä Thomas Sunin kanssa ehdokkaat Riikka Karppisen (vihr.) ja Mikko Anttilan (kok.) sohvalleen kertomaan näkemyksiään Suomen autioitumisesta.

    Katso lisää klippejä Vaalisohvista Yle Areenassa

    yle.fi/vaalisohva

    Kovasta päänsärystä kärsinyt 35-vuotias kunnanjohtaja sai aivoverenvuodon – lähetettiin ensin päivystyksestä kotiin

    Kovasta päänsärystä kärsinyt 35-vuotias kunnanjohtaja sai aivoverenvuodon – lähetettiin ensin päivystyksestä kotiin


    Miehikkälän kunnanjohtaja Arto Ylönen leikattiin keskiviikkona Helsingissä päänsisäisen verenvuodon vuoksi. Kunnanjohtajan vaimo Milla Ylönen kertoo, että hänen miehensä voi jo paremmin ja että tila on vakaa. He puhuivat puhelimessa jo eilen....

    Miehikkälän kunnanjohtaja Arto Ylönen leikattiin keskiviikkona Helsingissä päänsisäisen verenvuodon vuoksi.

    Kunnanjohtajan vaimo Milla Ylönen kertoo, että hänen miehensä voi jo paremmin ja että tila on vakaa. He puhuivat puhelimessa jo eilen. Ylönen on tällä hetkellä tarkkailtavana neurokirurgisella osastolla Töölön sairaalassa Helsingissä.

    Vaimon mukaan hän oli lähettänyt miehensä Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystykseen jo viikko sitten kovien pää- ja niskakipujen vuoksi. Päivystyksestä hänet lähetettiin kuitenkin kotiin lääkkeiden kera.

    Kivut eivät poistuneet ja kunnanjohtaja kiidätettiin ambulanssilla uudestaan päivystykseen keskiviikkona. Tällä kertaa kuvattiin pää ja niskat, ja kuvista paljastui verenvuoto. Ylönen operoitiin Helsingissä nopeasti.

    Miehikkälän kunnanjohtajan sijaisena toimii toistaiseksi varhaiskasvatusjohtaja Outi Silander. Ylönen on 35-vuotias ja hänet valittiin muutaman tuhannen asukkaan kunnan johtoon vuonna 2016.

    Ylösen sairastumisesta kertoi ensimmäisenä Kymen Sanomat.

    Pää kuvataan entistä herkemmin

    Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystyksen ylilääkäri Pekka Korvenoja kommentoi yleisellä tasolla, että päänsärky on harvoin yksittäisenä oireena aivoverenvuotoon liittyvä. Aivoverenvuodosta kärsivien potilaiden oireet vaihtelevat paljon. Joillakin oireet voivat olla salakavalia, kun toisten kohdalla puhutaan selkeistä varoitusmerkeistä.

    – Vuodon paikka ja laajuus ovat ratkaisevia oirekuvan kannalta. Lievemmissä tapauksissa potilaalla voi olla disorientaatiota tai poikkeavaa käytöstä, mutta vakavissa tapauksissa puhutaan jo syvästä tajuttomuudesta. Kaikki siltä väliltä on mahdollista, sanoo Korvenoja.

    Ylilääkärin mukaan kynnys pään viipalekuvausten tekemiseen on madaltunut viime vuosina ja kuvausten määrä on voimakkaassa kasvussa. Kuvaus tehdään herkästi esimerkiksi silloin, jos päänsärky alkaa yllättäen ja voimakkaana takaraivon alueella.

    Ihmiset myös hakeutuvat päivystykseen entistä herkemmin.

    Uusinkaan selvitys rantaradasta ei kelpaa kymmeniä vuosia siitä haaveilleelle Kotkalle – aikoo tutkia itään kulkevan radan vaikutukset itse

    Uusinkaan selvitys rantaradasta ei kelpaa kymmeniä vuosia siitä haaveilleelle Kotkalle – aikoo tutkia itään kulkevan radan vaikutukset itse


    Tästä on kyseVäylävirasto on selvittänyt ratavaihtoehtoja pääkaupunkiseudulta Itä-Suomeen.Kotkan kaupunki haluaa lisää tietoa itäisestä rantaradasta.Se kulkisi Porvoosta Loviisan ja Kotkan kautta Luumäelle.Kotkan kaupunki on tyytymätön...

    Tästä on kyseVäylävirasto on selvittänyt ratavaihtoehtoja pääkaupunkiseudulta Itä-Suomeen.Kotkan kaupunki haluaa lisää tietoa itäisestä rantaradasta.Se kulkisi Porvoosta Loviisan ja Kotkan kautta Luumäelle.

    Kotkan kaupunki on tyytymätön Väyläviraston tekemään selvitykseen pääkaupunkiseudulta itään suuntautuvista uusista raidevaihtoehdoista.

    Kaupunki haluaa lisätietoa itäisestä rantaradasta eli Porvoon ja Kotkan kautta Luumäelle kulkevaksi kaavaillun radan vaikutuksesta seudun työllisyyteen, aluetalouteen ja kiinteistömarkkinoihin.

    Väyläviraston selvityksestä nämä tiedot puuttuivat, minkä vuoksi selvitys ei ollut Kotkan kaupungin mielestä täysin tasa-arvoinen. Laajempia taloudellisia vaikutuksia tarkasteltiin ainoastaan Helsinki–Porvoo–Kouvola-ratalinjaukselle eli Itäradalle.

    Kotka aikoo tehdä itäisestä rantaradasta oman, tarkemman selvityksen.

    Kaupunginjohtaja Esa Sirviön mukaan Kotka haluaa täydentää Väyläviraston selvitystä. Saman selvityksen pohjalta liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi viime viikolla oman raporttinsa Itäradasta.

    – Rantarata kytkisi kokonaan uuden alueen pääkaupunkiseutuun, Sirviö perustelee.

    Enemmän selvitettyä tietoa itäisen rantaradan alueellisista vaikutuksista kaipaisi myös Kymenlaakson liiton maakuntajohtaja Jaakko Mikkola.

    – Kotka, Hamina ja Loviisa tulisivat uusina kaupunkeina ja alueina radan piiriin. Näiden aluetaloudellista merkityksestä itäiselle rantaradalle ei kukaan ole vielä selvittänyt, Mikkola sanoo.

    Kotkan kaupungille selvityksen on tarjoutunut tekemään Taloustutkimus Oy:n toimitusjohtaja, valtiotieteen tohtori Pasi Holm. Sirviön mukaan selvityksen tekemistä käsitellään kaupunginhallituksessa maanantaina.

    Väyläviraston selvityksen mukaan Porvoon, Loviisan ja Kotkan kautta Luumäelle kulkeva ratalinjaus tulisi maksamaan lähes kolme miljardia euroa.Yle / UutisgrafiikkaLisämiljardi

    Väyläviraston selvityksen mukaan Porvoon ja Kouvolan kautta kulkeva oikorata eli Itärata maksaisi karkean arvion mukaan noin 1,7 miljardia euroa.

    Itäinen rantarata Porvoon ja Kotkan kautta Luumäelle olisi noin 60 kilometriä pidempi. Sen arvioitu hintalappu voisi olla noin 2,8 miljardia.

    – Miljardi sinne tai tänne on iso summa rahaa, mutta pitää miettiä mitä sillä lisämiljardilla saadaan. Lisämiljardilla saadaan esimerkiksi kaksi metropolia, Helsinki ja Pietari kolmen tunnin päähän toisistaan, Sirviö sanoo.

    Rantarata lyhentäisi matka-aikaa Helsingin ja Pietarin välillä nykyisillä nopeuksilla noin vartin. Väyläviraston selvityksessä matka-aika on kuitenkin laskettu siten, että juna ei pysähtyisi Loviisassa tai Kotkassa, ainoastaan Porvoossa.

    Itärataa pitkin matka-aika Helsingistä Pietariin olisi arviolta vain noin yhdeksän minuuttia nykyistä lyhyempi.

    Väylävirasto on tarkastellut kolmea eri ratalinjausta, joiden tavoitteena on nopeuttaa junayhteyksiä pääkaupunkiseudun ja Itä-Suomen välillä. Kymenlaaksossa Kouvola on kannattanut Itärataa ja Kotka taas Itäistä rantarataa.

    – Pitäisi katsoa ilmastotavoitteita ja uusia ympäristöystävällisempiä liikennemuotoja. Pitäisi olla aika selkeä, mihin suuntaan tämä kallistuu, Sirviö sanoo.

    Hänen mukaansa vaikutukset Kotkan suuntaan olisivat merkittävämmät, koska Kouvolaan kulkee jo nykyisinkin rata Lahden kautta.

    Kotkan seutu on tavoitellut itäistä rantarataa jo kymmeniä vuosia.

    Saimaalle rakennettavan kanavan hintalappu olisi 14 miljoonaa euroa – Kutilan kanavan päärahoittajiksi toivotaan valtiota ja EU:ta

    Saimaalle rakennettavan kanavan hintalappu olisi 14 miljoonaa euroa – Kutilan kanavan päärahoittajiksi toivotaan valtiota ja EU:ta


    Kutilan kanavaa on suunniteltu Saimaalle yli sata vuotta. Suur-Saimaan ja Pien-Saimaan Taipalsaarella yhdistävä kanava on ottanut askeleen eteenpäin. Kanavan vaikutuksista on tehty kolme selvitystä, joissa tutkittiin mahdollisten pumppaamojen...

    Kutilan kanavaa on suunniteltu Saimaalle yli sata vuotta. Suur-Saimaan ja Pien-Saimaan Taipalsaarella yhdistävä kanava on ottanut askeleen eteenpäin.

    Kanavan vaikutuksista on tehty kolme selvitystä, joissa tutkittiin mahdollisten pumppaamojen sijaintia sekä kanavan ja pumppausten vaikutuksista Pien-Saimaan vedenlaatuun.

    Selvityksissä tuli ilmi, että hintaa Taipalsaarella sijaitsevalle Kutilan kanavalle tulisi 14 miljoonaa euroa, joista suurin osa menisi sillan rakentamiseen. Sillasta aiotaan tehdä niin korkea, että purjeveneet mahtuvat sen alta.

    – Sillan alituskorkeus tulisi olemaan 18,5 metriä eli purjeveneet pääsevät siitä vaivatta läpi. Siinä olisi silloin sama korkeus kuin Toijansalmen sillassa Taipalsaarella, sanoo ympäristöpäällikkö Matti Vaittinen Etelä-Karjalan liitosta.

    Väylän kulkusyvyys olisi 2,4 metriä ja leveys 25 metriä. Kanavalla pystyisivät liikennöimään sisävesillä liikkuvat risteilyalukset.

    Osansa budjetista veisivät myös tulevat pumppaamot, joiden parhaat sijaintipaikat selvityksen valossa ovat Kopinsalmi tai Käkeläntaipale. Pumppaamon tarkoitus on pumpata Suur-Saimaan vettä Pien-Saimaalle ja toisella pumpulla Maavedelle, jotta vedenlaatu paranisi.

    – Tällä hetkellä se Maavesi on hyvinkin sameaa ja rehevää vesialuetta. Jos se saadaan paremmaksi, niin kyllä se on mökkiläisten ja paikallisten asukkaiden mieleen, Vaittinen toteaa.

    Pumppaamon kustannukset olisivat hieman yli kaksi miljoonaa euroa.

    Suunnittelutoimiston havainnekuva Kutilan kanavasta.FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy"Ei voida olettaa, että kustannus kaatuisi alueen kuntien niskaan"

    Kutilan kanavaa on suunniteltu Saimaalle jo 1800-luvulla. Uusien selvityksien mukaan Kutilan kanava pumppaamoineen maksaisi 14 miljoonaa euroa.

    – Toki se on iso kustannus, toteaa Vaittinen.

    Maksumiehiksi eivät joutuisi ympäristöpäällikön mukaan ainoastaan kunnat. Mukaan toivotaan myös valtiota ja EU:ta.

    – Ei voida olettaa, että se kaatuisi alueen kuntien niskaan. Vaikka alueen panostakin tarvitaan, niin kyllähän tässä valtion ja EU:n täytyy olla suurimmat rahoittajat, sanoo ympäristöpäällikkö Matti Vaittinen.

    Kutilan kanavaa ei pidetä Etelä-Karjalan maakuntaliitossa vain vesiliikennehankkeena vaan sen tuloa perustellaan myös ympäristösyillä.

    – Tällä helpotettaisiin ja sujuvoitettaisiin liikennettä eteläisellä Saimaalla ja samalla paranisi vedenlaatu Pien-Saimaalla, ynnää Vaittinen.

    Selvitystyöt kanavan saamiseksi jatkuvat ja seuraavaksi vuorossa on luonto- ja ympäristövaikutusten arviointi.

    Kutilan kanavan ylittävän sillan korkeus olisi 18,5 metriä.FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy
    Yt-neuvotteluja, varmuusvarastoja ja jatkuvaa epävarmuutta – 3 suomalaisyhtiötä kamppailee vääjäämätöntä Brexitiä vastaan omilla keinoillaan

    Yt-neuvotteluja, varmuusvarastoja ja jatkuvaa epävarmuutta – 3 suomalaisyhtiötä kamppailee vääjäämätöntä Brexitiä vastaan omilla keinoillaan


    Huhtikuun alussa teräsyhtiö Ovako aloitti Imatran tehtaallaan yt-neuvottelut. Erikoisteräksen kysyntä on vähentynyt – yhtenä syynä siihen on brittien lähestyvä EU-ero. Henkilöstö- ja viestintäjohtaja Klaus Enwaldin mukaan kevätkaudella on...

    Huhtikuun alussa teräsyhtiö Ovako aloitti Imatran tehtaallaan yt-neuvottelut. Erikoisteräksen kysyntä on vähentynyt – yhtenä syynä siihen on brittien lähestyvä EU-ero.

    Henkilöstö- ja viestintäjohtaja Klaus Enwaldin mukaan kevätkaudella on ollut nähtävissä kysynnän hiljenemistä. Hän ei uskalla lähteä arvioimaan, kuinka suuri vaikutus Brexitillä on tilanteeseen.

    – Varmaankin asiakkaat ovat nyt odottavalla kannalla ja yrittävät reagoida sen mukaan, mitkä lopulliset ratkaisut sitten ovat, Enwald sanoo.

    Epävarmuus jatkuu, kun lopullisia päätöksiä ei tullut, Ovakon henkilöstö- ja viestintäjohtaja Klaus Enwald sanoo.Emma Pietarila/Yle

    Osalla tuotealueista kysyntää on Enwaldin mukaan paljon, siksi tilanne ei ole kriittinen. Odotettavissa olevien lomautusten lisäksi Ovakon tehtaalla on kuitenkin tehty jo muitakin toimenpiteitä, kuten siirrytty neljästä vuorosta kolmeen vuoroon.

    Viime yönä Brexitin takaraja siirrettiin ensi lauantaista noin puolen vuoden päähän, eli lokakuun loppuun. Yle kysyi kolmesta suomalaisyhtiöstä, miten Brexitin uhka heihin vaikuttaa – ja voidaanko nyt huokaista helpotuksesta?

    Terästehtaan johdosta todetaan, ettei puolen vuoden aikalisällä ole juuri vaikutusta.

    – Sitä on hyvin vaikea arvioida. Epävarmuus jatkuu, kun lopullisia päätöksiä ei tullut, Klaus Enwald sanoo.

    Ovakon tehtaalla Imatralla työskentelee noin 600 henkilöä.Mikko Savolainen/Yle“Varastoyrittäjänä tekisin nyt kovaa tulosta”

    Pakkausyhtiö Wipakin johtajat ovat olleet Brexitin vuoksi kiireisiä. Wihuri-konserniin kuuluvalla yhtiöllä on tehdas Britanniassa.

    – Painamme ja leikkaamme Walesissa muovikalvoja, joita myymme pääasiassa elintarviketeollisuudelle, Wipakin toimialajohtaja Karri Koskela kertoo.

    Raaka-aine tehtaalle tuodaan esimerkiksi Suomen Nastolasta. Brexitin uhatessa Wipak on joutunut varautumaan siihen, että tehtaan raaka-ainehuoltoon tulee ongelmia.

    – Normaalitilanteessa varastoimme raaka-ainetta Britanniassa noin kahden viikon tarpeisiin. Tällä hetkellä olemme sopineet asiakkaiden kanssa jopa kahdeksan viikon varastoinnista, Koskela kertoo.

    Wipak on kasvattanut varastojaan Britanniassa. "Koko maa varustautuu siihen, että toimituksiin tulee häiriöitä", Karri Koskela sanoo.Wipak

    Varastotilasta on Britanniassa pulaa. Wipakin varastoja on Koskelan mukaan jouduttu "ripottelemaan" useaan paikkaan.

    – Se on arkipäivän toiminnan kannalta kallista ja hankalaa, hän sanoo.

    – Koko maa varustautuu siihen, että toimituksiin tulee häiriöitä. Varastoyrittäjänä tekisi nyt Britanniassa varmasti kovaa tulosta.

    Viime yönä sovitulla lisäajalla ei ole Koskelan mukaan suurta vaikutusta.

    – Se rauhoittaa tilannetta. EU, Britannia ja yritykset saavat enemmän aikaa valmistautua.

    S-ryhmä on valmistautunut brexitiin kesästä 2016 lähtien.Esa Syväkuru / YleLuopuuko S-ketju brittituotteista?

    Siitä lähtien kun britit päättivät lähteä EU:sta, S-ryhmä on keskutellut tavarantoimittajiensa kanssa päätöksen vaikutuksista.

    S-ketju myy esimerkiksi kauppajätti Tescon tuotteita.

    – Tescon osalta katsomme, mitä tuotteita voidaan ohjata muualta EU:n alueelta suoraan Suomeen, hankintajohtaja Jari Simolin sanoo.

    – Brittiläinen elintarviketeollisuus miettii nyt sitä, kannattaako niiden valmistaa tuotteita Britteinsaarilla vai manner-Euroopassa.

    Myös päivittäistavarajätti varautuu brexitiin varastoimalla.

    – Viime aikoina olemme nostaneet varastotasoja, koska tilanne tuntuu vaihtuvan päivä päivältä. Tavaraa on varattu jopa kuukausien tarpeisiin – riippuen tuotteista ja niiden säilyvyydestä, Simolin sanoo.

    Toistaiseksi S-ryhmä ei ole joutunut lopettamaan brittituotteiden myyntiä. Tilanne voi kuitenkin muuttua.

    – Tässä vaiheessa emme ole joutuneet luopumaan mistään. Joudumme arvioimaan uudestaan, kun tiedämme, syntyykö Britannian ja EU:n välille tulliliitto vai käytetäänkö yleisiä WTO:n tulleja. Lokakuulle on tässä vielä aikaa, Jari Simolin sanoo.

    Lokakuu...

    Voivatko yritykset todella henkäistä nyt helpotuksesta, kun Brexitin uhka on siirtynyt puolen vuoden päähän?

    Eivät voi.

    Keskuskauppakamarin kansainvälisten asioiden johtaja Timo VuoriToni Määttä / YleBrexit voi koittaa lähes koska tahansa

    Keskuskauppakamarin kansainvälisten asioiden johtaja Timo Vuori on torstaiaamun ajan tehnyt tulkintoja siitä, mitä Brysselissä oikein sovittiin.

    Yritysten ja poliitikkojen kammoamaan kovaan Brexitiin on hänen mukaansa ainakin kolme eri polkua.

    EU antoi Britannialle lokakuun loppuun asti aikaa hyväksyä erosopimuksen. Jos se ei sitä tee, sopimukseton Brexit astuu voimaan.Ennen lokakuuta Britannian on kuitenkin järjestettävä eurovaalit, muutoin kova Brexit toteutuu jo kesäkuun alussa.Kolmanneksi, Britannia voi itse milloin tahansa ilmoittaa, että se eroaa ilman sopimusta.

    – Tulkitsen niin, että jos britit päättävät erota ensi viikolla, kova Brexit tapahtuu jo toukokuun alussa, Vuori kuvaa.

    – Viime yön päätöksistä ja jatkoajasta riippumatta kaikki kriisivalmius on pidettävä yllä.

    Moni sivustaseuraaja on Brexit-vääntöön väsynyt. Kannattaako brittien lähtöä taas viivyttää – eikö laastarikin irtoa parhaiten kertarepäisyllä?

    – Monilla alkaa olla kiintiö täynnä brittien sisäpolitiikkaa, Vuori myöntää.

    – Kun keskustelen italialaisten ja ranskalaisten kanssa, he sanovat että työnnetään ne pois – lopetetaan venkoilu. Kovasta Brexitistä jäisi kuitenkin poliittisia traumoja.

    Vuoren mukaan lastari voidaan poistaa kertarepäisyllä. Mutta haavan täytyy myös parantua.

    – Siksi olen yrityselämän edustajana valmis hyväksymään tämän. Ja aina jää se optio, että Brexit peruuntuu.

    Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu.YleSuomi ja Iso-Britannia

    Suomen vienti Britanniaan on pitkälti paperi- ja metsäteollisuuden sekä kemianteollisuuden välituotteita. Tuonti Britanniasta sen sijaan on valmiita autoja, koneita, laitteita ja elintarvikkeita.

    Kauppakamarin mukaan suomalaisilla yhtiöillä on Britanniassa 200 tytäryhtiötä – ja niissä noin 12 000 työntekijää.

    Toisaalta brittiyhtiöillä on Suomessa noin 300 yhtiötä – ja 20 000 työntekijää.

    Epävarmuus on myrkkyä

    Norden pääekonomisti Tuuli Koivu on Vuoren kanssa samaa mieltä. Epävarmuus on liiketoiminnalle myrkkyä – mutta sitä kannattaa sietää, koska brexit olisi pahempi.

    – Se voisi olla viimeinen niitti, joka ajaisi euroalueen lähelle taantumaa.

    Koivun mukaan EU-johtajat ymmärtävät tämän – eikä kukaan halunnut olla se, joka työnsi britit ulos ilman sopimusta.

    – Mutta tottahan se on, että nyt ei ole taaskaan ratkaistu yhtään mitään. Kovan eron mahdollisuus on edessä taas lokakuussa.

    Tuuli Koivun mukaan moni yhtiö on investointisuunnitelmiensa kanssa odottavalla kannalla niin Brexitin kuin kauppasotienkin vuoksi. Yritykset siirtävät investointipäätöksiä tuonnemmaksi, koska ne eivät tiedä liiketoiminnan olosuhteita tai miten tavaravirrat jatkossa liikkuvat.

    – Ilmassa on paljon epävarmuutta, ja se näkyy yritysten investoinneissa sekä kotitalouksien ostopäätöksissä, Koivu kuvaa.

    "Meitä kohtasi hirveä näky" – vanhan Viipurin historiallisia rakennuksia restauroidaan nyt miljoonilla euroilla


    Venäläisen Viipurin kaupungin julkisivu on kokemassa poikkeuksellisen suuren ehostuksen. Historiallisten rakennusten julkisivuja on korjattu, ja kaupunkikuvaa on muutenkin ehostettu. Tuloksia alkoi näkyä eri puolilla kaupunkia erityisesti viime...

    Venäläisen Viipurin kaupungin julkisivu on kokemassa poikkeuksellisen suuren ehostuksen. Historiallisten rakennusten julkisivuja on korjattu, ja kaupunkikuvaa on muutenkin ehostettu. Tuloksia alkoi näkyä eri puolilla kaupunkia erityisesti viime vuoden aikana.

    Myös Viipurin historiallisten maamerkkien, kuten Viipurin linnan, tuomiokirkon kellotornin ja Monrepos-puiston kunnostukset ovat hyvässä vauhdissa. Viipurin vanhassa kaupungissa kunnostetaan Seth Solbergin kortteli.

    Monrepos valmiiksi vuoden päästä

    Kansainvälisesti kuuluisa ja historiallinen Monrepos-puisto sijaitsee noin 2,5 kilometriä pohjoiseen Viipurin keskustasta Linnasaaren rannalla. Kun suomi menetti jatkosodan päätteeksi vuonna 1945 muun muassa Viipurin, jäi puisto pitkäksi aikaa hoitamatta ja sen vanhat rakennukset alkoivat ränsistyä.

    Nyt historiallisen Monrepos-puiston restaurointityöt ovat jo pitkällä.

    – Töistä on tällä hetkellä tehty noin 60 prosenttia. Suuret pohjatyöt on tehty, ja nyt pääsemme käsiksi puiston historiallisen ulkonäön palauttamiseen, kertoo puiston restauroinnin pääarkkitehti Jelena Skryleva.

    Puiston restauroinnin pääarkkitehti Jelena SkrylevaKari Saastamoinen/Yle

    Viipuri on saanut rahaa kaupunkikuvansa kohentamiseen erityisesti Brics-maiden kehityspankilta ja Maailmanpankilta, joka on päärahoittaja Monrepos-puiston restauroinnissa.

    Puiston kunnostamisen piti valmistua jo tänä kesänä. Maailmanpankki on kuitenkin antanut töille lisäaikaa ensi vuoden syyskuuhun saakka.

    Puiston kartano huonossa kunnossa

    Lisäaikaa tarvitaan erityisesti huonossa kunnossa olevan Monrepos-puiston kartanon päärakennuksen kunnostamiseen. Rakennuksesta on irrotettu ulkolaudoitus ja sisustus. Jäljellä on käytönnössä hirsirunko.

    – Meitä kohtasi hirveä näky, kun otimme sisustukset pois. Hirsirungossa oli monin paikoin laho- ja tuholaisvaurioita ja se oli osittain hiiltynyt, restauroija Aleksandr Tufanov kertoo.

    Kartanon hirret ovat osin palaneet.Kari Saastamoinen/Yle

    Kartanorakennuksen ulkolaudoitus ja sisustus on tarkoin dokumentoitu ja otettu talteen. Se palautetaan mahdollisuuksien mukaan takaisin paikoilleen. Suuri osa rakennuksesta joudutaan kuitenkin tekemään uusista materiaaleista, koska alkuperäiset materiaalit ovat erittäin huonossa kunnossa.

    Viipurin Monrepos-puisto

    Kansainvälisesti kuuluisa puisto on perustettu 1760-luvulla.

    Puisto sijaitsee noin 2,5 kilometriä pohjoiseen Viipurin keskustasta Linnasaaren rannalla.

    Nykyisen muotonsa puisto sai Nikolayn aatelissuvun hallinnassa 1800-luvun alkupuoliskolla.

    Suomalaisten muistoihin Monrepos on ikuistettu Annikki Tähden tulkitsemassa Muistatko Monrepos'n -laulussa.

    Tufanovin mukaan työt tehdään mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä työtapoja noudattaen ja alkuperäisillä materiaaleilla.

    – Seinien korkokuvioiden täytteenä on käytetty esimerkiksi kaislaa, jota myös me aiomme käyttää. Uuden puutavaran tuomme Arkangelista. Materiaalit ja työtavat ovat perinteisiä, Aleksandr Tufanov vakuuttaa.

    Monrepos puiston restauroija Aleksandr Tufanov.Kari Saastamoinen/YleViipurin maamerkkien remontit loppusuoralla

    Myös Viipurin keskustassa tapahtuu. Sekä Viipurin linnan että tuomiokirkon kellotornin restauroinnit ovat jo pitkällä. Myös niiden kunnostamisessa rahoittajana on Maailmanpankki.

    Viipurin linnassa Pyhän Olavin tornin restaurointi on saatu valmiiksi, ja töitä tehdään nyt linnan muissa rakennuksissa. Tuomiokirkon kellotornin restaurointi on myös loppusuoralla. Kellotornissa korjataan parhaillaan kellomekanismia.

    Kellotornin remontti on loppusuoralla. Esimerkiksi katto on uusittu.Kari Saastamoinen/YleKokonainen kortteli remonttiin vanhassa kaupungissa

    Viipurin vanhassa kaupungissa työt on tarkoitus aloittaa Seth Sohlbergin korttelissa Linnakadun ja Mustainveljesten kadun kulmassa. Korttelin rakennuksia on jo valmisteltu ja suojattu tulevaa korjausta varten.

    Rakennuksista on jäljellä lähinnä seinät.

    – Kortteliin suunnitellaan esiintymispaikkaa, johon tulee viipurilainen teatteri ja toiseen rakennukseen näyttelysali, Viipurin johdon avustaja arkkitehtuuriasioissa Oleg Lihovidov kertoo.

    Viipurin uuden tuomikirkon tornista vuonna 1936 luoteeseen otettu kuva. Edustalla valtion virastotalo ja keskuskasarmit sekä Karjalankatu ja Linnankatu. Taustalla kaempana Viipurin vanhaa kaupunkia. Jalmari Lankinen/Lappeenrannan museot

    Lihovidovin mukaan kaupunki käräjöi viisi vuotta toisen rakennuksen omistuksesta yksityisen tahon kanssa. Vanhan kaupungin rakennusten yksityiset omistajat lyövätkin kapuloita rattaisiin vanhan kaupungin kunnostamisessa.

    – Yksityiset omistajat haluaisivat käytännössä rakentaa talot uudelleen. Kaupunki haluaa säilyttää mahdollisimman paljon historiallista rakennusperintöä, Lihovidov sanoo.

    Linnakadun ja Mustainveljesten kadun kulmassa rahoittajana on Brics-maiden kehityspankki. Restauroinnin ja uudelleenrakentamisen hintalappu on kaksi miljardia ruplaa eli noin 30 miljoonaa euroa.

    Lue seuravaksi: Ainutlaatuiset värivalokuvat Viipurista tulivat julkisuuteen – museo tuo 1 000 historiallista kuvaa kaikkien katsottavaksi

    Selvitys: Rantarata itään maksaisi miljardi euroa enemmän kuin Itärata Porvoon kautta Kouvolaan

    Selvitys: Rantarata itään maksaisi miljardi euroa enemmän kuin Itärata Porvoon kautta Kouvolaan


    Itäisen rantaradan rakentaminen maksaisi arviolta miljardi euroa enemmän kuin Itärata pääkaupunkiseudulta Porvoon kautta Kouvolaan. Asia selviää Väyläviraston tuoreesta selvityksestä. Sama selvitys oli pohjana viime viikolla julkaistulle...

    Itäisen rantaradan rakentaminen maksaisi arviolta miljardi euroa enemmän kuin Itärata pääkaupunkiseudulta Porvoon kautta Kouvolaan.

    Asia selviää Väyläviraston tuoreesta selvityksestä. Sama selvitys oli pohjana viime viikolla julkaistulle liikenne- ja viestintäministeriön Itärata-raportille.

    Väylävirasto on tarkastellut kolmea eri vaihtoehtoa, joiden tavoitteena on nopeuttaa junayhteyksiä pääkaupunkiseudun ja Itä-Suomen välillä.

    Vaihtoehdoista kallein, Itäinen rantarata kulkisi Helsinki-Vantaan lentoasemalta Porvoon ja Kotkan kautta Luumäelle, jossa se liittyisi nykyiseen Lappeenrantaan kulkevaan rataan.

    Kolmas vaihtoehto kulkisi Lahdesta Heinolan kautta Mikkeliin.

    Kaikki kolme ratalinjausta on merkitty nykyisiin maakuntakaavoihin. Väyläviraston selvitys lähtee siitä, että Lentorata olisi jo rakennettu.

    Helsinki – Porvoo – Kouvola

    Uusi Itärata olisi 106 kilometriä pitkä. Se erkaantuisi Lentoradasta Keravan pohjoispuolella Kytömaalla ja liittyisi nykyiseen raiteeseen Kouvolan länsipuolella, Korian seisakkeella.

    Matka Kouvolasta Helsinkiin lyhenisi uuden oikoradan myötä noin 27 kilometrillä nykyisestä. Tällä hetkellä rata pääkaupunkiseudulta Kouvolaan kulkee Lahden kautta.

    Kaikki tarkastelussa olleet rataosat olisivat kaksiraiteisia, sähköistettyjä ja ne varustettaisiin turvalaitteilla.

    Oikoradan uusi neliraiteinen asema tulisi Porvoon Kuninkaanporttiin.

    Karkea arvio radan kustannuksista on 1,7 miljardia euroa.

    Nopeusrajoituksella 220 km/h Helsinki-Kouvola-välin matka-ajat lyhenisivät 13 minuuttia ja Helsinki-Pietari-välin 9 minuuttia nykyisestä. Nopeusrajoituksella 300 km/h vastaavat matka-aikasäästöt olisivat 19 minuuttia ja 15 minuuttia.

    Selvityksessä todetaan, että Itärata parantaa raideliikenteen matka-aikoja laajasti Itä-Suomessa.

    Kaikki kolme vaihtoehtoista rataosuutta suunniteltaisiin siten, että niitä pitkin voisi ajaa 300 kilometrin tuntinopeudella. Matkustajajunien suurin sallittu nopeus Suomessa on 220 kilometriä tunnissa.

    Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä totesi, että Itärata-hanke ei olisi taloudellisesti kannattava. Liikennetaloudellisessa laskelmassa hyödyt 30 vuoden ajalle ovat 13 prosenttia hankkeen kustannuksista eli kustannus-hyötysuhde on 0,13.

    Yle / UutisgrafiikkaHelsinki – Porvoo – Kotka – Luumäki

    Myös ratayhteys Kotkan kautta itään erkanisi Lentoradasta Keravan pohjoispuolella Kytömaalla. Porvoon jäljeen rata jatkaisi Kouvolan sijaan rannikkoa pitkin Kotkaan. Uusi yhteys liittyisi nykyiseen raiteeseen Luumäen länsipuolella.

    Rataosa olisi 170 kilometriä pitkä. Matka Helsingistä Luumäelle lyhenisi noin 25 kilometriä verrattuna nykyiseen Lahden ja Kouvolan kautta kulkevaan rataan.

    Rataosalle on suunniteltu vain yksi uusi asema Porvoon Kuninkaanporttiin. Uudet asemat on Väyläviraston mukaan mahdollista tehdä myös Loviisan ja Kotkan seudulle. Niitä ei kuitenkaan tarkasteltu tässä selvityksessä, eikä näillä paikkakunnilla pysähtymistä otettu huomioon esimerkiksi matka-aikaa arvioitaessa.

    Ratalinjauksen kustannusarvio on Väyläviraston selvityksen mukaan 2,8 miljardia euroa.

    Nopeusrajoituksella 220 km/h Helsinki-Luumäki-välin matka-ajat lyhenisivät 18 minuuttia ja Helsinki-Pietari-välin 15 minuuttia nykyisestä. Nopeusrajoituksella 300 km/h vastaavat matka-aikasäästöt olisivat 31 minuuttia ja 27 minuuttia.

    Selvityksessä matka-aika on laskettu siten, että juna ei pysähtyisi Loviisassa tai Kotkassa, ainoastaan Porvoossa.

    Itäinen rantarata lyhentäisi matka-aikoja Helsingistä Joensuuhun ja Pietariin, mutta ei Kuopion suuntaan.

    Liikennetaloudellisessa laskelmassa itäisen rantaradan hyödyt 30 vuoden ajalle ovat 8 prosenttia hankkeen kustannuksista eli kustannus-hyötysuhde on 0,08.

    Väyläviraston selvityksen mukaan Porvoon, Loviisan ja Kotkan kautta Luumäelle kulkeva ratalinjaus tulisi maksamaan lähes kolme miljardia euroa.Yle / UutisgrafiikkaLahti – Heinola – Mikkeli

    Kolmas vaihtoehto on, että idän yhteyksiä nopeutettaisiin rakentamalla uusi raide Lahdesta Heinolan kautta Mikkeliin.

    Uusi yhteys erkanisi Lahden itäpuolella ja liittyisi nykyiseen raiteeseen Mikkelin eteläpuolella, ennen Otavan liikennepaikkaa. Tämä rataosa olisi 126 kilometriä pitkä. Matka Lahdesta Mikkeliin lyhenisi 29 kilometrillä nykyiseen Kouvolan kautta kulkevaan yhteyteen verrattuna.

    Rataosalle on suunniteltu yksi uusi asema Heinolaan. Kustannusarvio Heinolan kautta kulkevalle rataosuudelle on noin 1,5 miljardia euroa. Väylävirasto huomauttaa, että kaikkien kolmen ratalinjauksen tarkastelu on tehty hyvin karkealla tasolla, minkä vuoksi kustannusarvioita on pidettävä suuntaa-antavina.

    Matka-aika Lahden ja Mikkelin välillä nopeutuisi 42–46 minuuttia, jos juna ajaa 220 kilometrin tuntinopeudella. 300 kilometrin tuntinopeudella matka-aika lyhenisi 50–56 minuuttia.

    Tämä oikorata lyhentäisi matka-aikaa Kuopion suuntaan, mutta ei Joensuuhun tai Pietariin.

    Liikennetaloudellisessa laskelmassa radan hyödyt 30 vuoden ajalle ovat 17 prosenttia hankkeen kustannuksista eli kustannus-hyötysuhde on 0,17.

    Yle / Uutisgrafiikka

    10.4. klo 14.32: Uutista täydennetty tiedoilla hankkeiden liikennetaloudellisista laskelmista eli kustannus-hyötysuhteista.

    Keskiluokka murenee Venäjällä – suomalaisyritykset joutuivat itänaapurin kuluttajan säästökuurin kärsijöiksi

    Keskiluokka murenee Venäjällä – suomalaisyritykset joutuivat itänaapurin kuluttajan säästökuurin kärsijöiksi


    Venäjän vallan huipulta, Moskovan Kremlistä, kuului viime viikolla jyrähdys. Venäjän presidentin Vladimir Putinin tiedottaja Dmitri Peshkov otti närkästyneenä kantaa tilastotietoihin, joiden mukaan kolmanneksella venäläisistä perheistä ei...

    Venäjän vallan huipulta, Moskovan Kremlistä, kuului viime viikolla jyrähdys. Venäjän presidentin Vladimir Putinin tiedottaja Dmitri Peshkov otti närkästyneenä kantaa tilastotietoihin, joiden mukaan kolmanneksella venäläisistä perheistä ei ole varaa ostaa vuosittain uusia kenkiä perheenjäsenilleen. Tiedoista kertoi arvostettu venäläinen nettilehti rbc.ru.

    Peshkov vaati Venäjän Rosstat-tilastovirastolta selvitystä, mistä tällaiset tiedot ovat peräisin. Virasto selitti, että kysymyksessä on jo vuodesta 2011 alkaen tehdystä kyselytutkimuksesta, jossa selvitetään venäläisten perheiden kulutusmahdollisuuksia.

    Kuluttajan ostovoima hiipuu

    Kremlissä voidaan olla tyytymättömiä tilastonikkareiden tietoihin, mutta ne saavat vahvistusta myös Venäjällä toimivilta suomalaisyrityksiltä. Venäläisten kuluttajien ostovoima on hiipunut.

    – Venäläinen kuluttaja on nyt erittäin hintatietoinen. Rahaa ei välttämättä löydy edes päivittäisten tavaroiden ostamiseen samalla tavalla kuin ennen. Se heijastuu kuluttajakäyttäytymiseen, kertoo Atrian Venäjän maajohtaja Ilari Hyyrynen.

    Atrian Venäjän maajohtaja Ilari Hyyrynen Atrian Pietarin tuotantolaitoksen edessä.Kari Saastamoinen/Yle

    Ostovoimaa itänaapurissa leikkaavat muun muassa vastapakotteet, jotka Venäjä on tuontitavaroille asettanut. Lisäksi venäläisten lompakkoa keventävät arvonlisäverojen sekä sähkö-, lämpö -ja vesimaksujen nousu.

    Venäläiset jahtaavat alennuksia

    Atrialla on Pietarissa lihatuotteita valmistava Pitprodukt-yritys. Kulutuskysynnän hiipuminen puristaa sitä useimpia kilpailijoita enemmän, koska Atrian tuotteet ovat hieman kalliimpia kuin kilpailijoilla. Tämä johtuu Atrian Venäjän maajohtaja Ilari Hyyrysen mukaan esimerkiksi Pitproduktin muita tiukemmista raaka-aineiden laatuvaatimuksista.

    Atrian Pietarin tuotantolaitos.Kari Saastamoinen/Yle

    Massakuluttaja ei Venäjällä nyt kuitenkaan katso niinkään laadun, kuin hinnan perään.

    – Venäläiset kuluttajat siirtyvät entistä edullisempiin tuotteisiin. Viime vuonna Venäjän vähittäiskaupassa myydyistä tuotteista 75 prosenttia oli alennuksessa, kertoo Hyyrynen.

    Putinin luoma keskiluokka murenee

    Kulutuskysynnän siirtymisen halvempiin tuotteisiin vahvistaa myös suomalaisia yrityksiä Venäjällä auttavan Finnpron Pietarin edustuston päällikkö Timo Pietiläinen.

    – Kalliimman hintaluokan ja halvimman hintaluokan tuotteissa kysyntä kasvaa. Keskihintaisten tuotteiden kysyntä sen sijaan laskee, Pietiläinen kiteyttää.

    Finnpron Pietarin edustuston päällikkö Timo Pietiläinen.Kari Saastamoinen/Yle

    Venäjällä näkyykin merkkejä siitä, että Venäjän presidentin Vladimir Putinin valtakauden alkupuolen ehkä merkittävin saavutus, venäläisen keskiluokan kasvattaminen, on ajajamassa karille. Keskiluokka on köyhtymässä samalla, kun väestön jakautuminen entistä selvemmin rikkaisiin ja köyhiin kiihtyy.

    Venäläinen Nafi-tutkimuslaitos julkaisi esimerkiksi viime vuonna tutkimuksen, jonka mukaan keskiluokaksi itsensä määritteli Venäjällä vain 19 prosenttia väestöstä, kun vuotta aikaisemmin luku oli 25 prosenttia

    Uudet pakotteet luovat epävarmuutta

    Venäjällä toimivien suomalaisyritysten rattaisiin lyö lisää keppejä Venäjän länsimaisille tuotteille asettamat vastapakotteet. Atrian osalta tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että liharaaka-aineen tuontimahdollisuudet Venäjälle ovat huomattavasti kaventuneet.

    Tämä vetää esimerkiksi Atrian Pitproduktin tuotantokustannuksia ylös, koska sillä ei ole omaa lihantuotantoa Venäjällä, toisin kuin sen kilpailijoilla.

    – Joudumme käytännössä ostamaan liharaaka-ainetta kilpailijoiltamme, Hyyrynen kertoo.

    Atrian tuotantolinjan työntekijöitä Pietarissa.Kari Saastamoinen/YleSuomalaisfirmat harkitsevat lähtöä

    Atria ilmoitti helmikuussa, että se harkitsee tulevaisuuttaan Venäjällä. Yhtenä vaihtoehtona on luopuminen Venäjän liiketoiminnoista. Atria pohtii vielä seuraavaa siirtoaan, mutta näkymät Venäjällä eivät ole hyvät.

    – En sanoisi, että tunnelin päässä on hirveän paljon valoa näkyvissä. Se kertoo epävarmuudesta joka Venäjän liiketoimintaan nykyään liittyy, ei pelkästään Atrian liiketoimintaan vaan yleisemminkin, Atrian Venäjän maajohtaja Ilari Hyyrynen sanoo.

    Lisää epävarmuutta luovat Yhdysvaltain ilmoittamat uudet talouspakotteet. Monet suomalaisyhtiöt tarkkailevatkin nyt tilannetta ja pitävät firmaa säästöliekillä itänaapurissa.

    – Ei pakata laukkuja, mutta pyritään pitämään firma pystyssä minimikuluilla, Finnveran Pietarin edustuston päällikkö Timo Pietiläinen kertoo.

    Markkinat maailmalta

    Tuotantonsa Venäjälle siirtäneet yritykset voivat edelleen menestyä, mutta saattaa olla, että markkinat pitää hakea Venäjän ulkopuolella.

    – Jos on nykyaikainen tuotantolinja, niin silloinhan täällä voi pärjätä hyvin. Täällä kuitenkin raaka-aine- ja työvoimakulut kulut ovat edulliset. Ja varsinkin, jos vielä löytää markkinat tuolta maailmalta, kertoo Finnveran Pietarin edustuston päällikkö Timo Pietiläinen.

    Imatran Ketterä pelaa ensimmäisen Mestiksen finaaliottelunsa Lappeenrannan Kisapuistossa

    Imatran Ketterä pelaa ensimmäisen Mestiksen finaaliottelunsa Lappeenrannan Kisapuistossa


    Imatran Ketterä pelaa ensimmäisen Mestiksen finaalin kotiottelunsa Lappeenrannan Kisapuistossa. Järjestelyllä Ketterä haluaa varmistaa, että kaikki halukkaat pääsevät näkemään ainakin yhden finaalipelin paikan päällä. Imatran jäähalli on...

    Imatran Ketterä pelaa ensimmäisen Mestiksen finaalin kotiottelunsa Lappeenrannan Kisapuistossa.

    Järjestelyllä Ketterä haluaa varmistaa, että kaikki halukkaat pääsevät näkemään ainakin yhden finaalipelin paikan päällä. Imatran jäähalli on ollut kaksi välierää loppuumyyty.

    Vastustajasta riippuen ottelu pelataan Kisapuistossa joko huhtikuun 16. tai 18. päivänä..

    Ketterä pelasi Mestiksen välierissä puhtaan sarjan 4–0. Viimeisessä ottelussa TuTo kaatui maanantai-iltana Turussa maalein 3–2.

    – Toivomme tietysti että paikalle tulisi laajemminkin jääkiekon ystäviä Etelä-Karjalasta tukemaan joukkuetta voittoon, sanoo Ketterän puheenjohtaja Mikko Partanen.

    Finaalisarjan muut ottelut tullaan pelaamaan normaalisti Imatralla.

    Lennonjohtoon tulossa suuri mullistus – maakuntien lennonjohto tehdään kohta etänä jopa satojen kilometrien päästä kentästä

    Lennonjohtoon tulossa suuri mullistus – maakuntien lennonjohto tehdään kohta etänä jopa satojen kilometrien päästä kentästä


    Ruotsin Sundsvallissa lennonjohtaja Ingrid Wolff seuraa tarkasti, kun noin 200 kilometrin päässä sijaitsevalla pienellä Örnsköldsvikin lentokentällä matkustajakone tekee lähtövalmisteluja. Puolikaaren muotoisen työpisteen suurista monitoreista...

    Ruotsin Sundsvallissa lennonjohtaja Ingrid Wolff seuraa tarkasti, kun noin 200 kilometrin päässä sijaitsevalla pienellä Örnsköldsvikin lentokentällä matkustajakone tekee lähtövalmisteluja. Puolikaaren muotoisen työpisteen suurista monitoreista hän voi seurata kaikkien Örnsköldsvikin lentoaseman ja sitä ympäröivän alueen tapahtumia. Kaiuttimista kuuluvat kentän äänet.

    Suunnitelmiin tulee viime hetken muutos.

    – Meiltä puuttuu perämies, joten lähtö viivästyy, ilmoittaa koneen päällikkö.

    Lennonjohtaja Ingrid Wolff antaa lentäjille luvan käynnistää koneen.Mikko Koski / Yle

    Tukholmasta saapuneen koneen toisen ohjaajan lentotunnit ovat tulossa täyteen, ja paikalle hälytetään hotellissa iltapäivän lentoa odottavan vaihtomiehistön ohjaaja. Lennonjohto alkaa seurata kameroista, milloin ohjaajaa tuova taksi saapuu kentälle.

    – Perämies juoksee juuri turvatarkastukseen, ilmoittaa lennonjohtaja aluksen päällikölle radiopuhelimella.

    Sundsvallin etälennonjohtokeskuksen vierekkäisissä työpisteissä hoidetaan Sundsvallin ja Örnsköldsvikin liikennettä. Mikko Koski / Yle

    Lopulta kone pääsee ilmaan vain puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Lennonjohtaja siirtyy jatkamaan työpäiväänsä Sundsvallin kentän työpisteeseen.

    – Yksi lennonjohtaja voi johtaa hiljaisen liikenteen aikaan jopa neljän tai viiden kentän liikennettä, sanoo Sundsvallissa sijaitsevan etälennonjohdon päällikkö Erik Bäckman.

    Suomen etälennonjohtokeskus Helsinki-Vantaalle

    Lennonjohtopalveluita Suomessa tarjoava Air Navigation Services Finland suunnittelee Helsinki-Vantaan lentoaseman yhteyteen suurta etälennonjohtokeskusta, josta tarjottaisiin lennonjohdon palveluita suurelle osalle Suomen lentoasemista.

    – Ruotsissa järjestelmä toimii luotettavasti ja se osoittaa, että lennonjohto voidaan hoitaa turvallisesti etänä, sanoo ANS Finlandin toimitusjohtaja Raine Luojus.

    ANS Finland Oy:n toimitusjohtaja Raine Luojus vakuuttaa, että lennonjohto voidaan hoitaa turvallisesti etänä. Mikko Koski / Yle

    ANS Finland vastaa lähilennonjohdon toiminnasta kaikilla 21 Finavian lentoasemilla sekä Lappeenrannassa.

    – Etälennonjohto soveltuu kaikille kentille Suomessa, mukaan lukien myös Helsinki-Vantaa, sanoo Luojus.

    Keskuksen avautumisen myötä monen lennonjohtajan työpaikka siirtyisi maakunnasta Vantaalle.

    Lentoasemat auki vaikka yöllä

    Osalla Suomen lentokentistä säilyisi jatkossakin omia lennonjohtajia, jotka tarjoaisivat palvelua vilkkaan liikenteen aikaan. Muulloin lennonvarmistus hoidettaisiin Vantaalla sijaitsevasta etälennonjohdosta.

    – Lennonjohdon puolesta kenttä voitaisiin avata koska tahansa, jos tulossa on esimerkiksi ambulanssilento tai liikelento, jatkaa Luojus.

    Helsinki-Vantaan lentoasemaMikko Koski / Yle

    Tällä hetkellä monet maakuntien lentoasemista ovat avoinna lähinnä reittilentojen aikataulun mukaan.

    Lennonvarmistuspalvelujen puutetta ovat arvostelleet erityisesti liikelentoyhtiöt, joilta kenttiä ylläpitävä Finavia perii aukioloaikojen ulkopuolella tapahtuvasta lentämisestä korkeampia maksuja.

    Ambulanssilentoja käytetään puolestaan esimerkiksi elinsiirroissa sekä nopeaa kriittistä hoitoa vaativissa tilanteissa.

    Liikesuihkukone on tuonut matkustajia Lappeenrannan lentoasemalle. Jari Tanskanen / Yle

    Etälennonjohto mahdollistaisi uusien palvelujen tarjoamisen maakuntakentillä. Esimerkiksi Lappeenranta aikoo kilpailla tiukemmin venäläisten liikelennoista.

    – Se tarkoittaa lisääntyvää määrää liikelentoja, tankkausvälilaskuja sekä koulutustoimintaa, luettelee Lappeenrannan Lentoasema Oy:n toimitusjohtaja Eija Joro.

    Etälennonjohto yleistyy

    Sundsvallin etälennonjohtoa operoi Ruotsin lennonvarmistuksesta vastaavan LFV:n ja Saabin perustama yhteisyritys Saab Digital Air Traffic Solutions AB. Ensi vuonna keskus hoitaa jo kahdeksan kentän liikennettä, joista yksi on sotilaslentokenttä.

    Tukholman Bromman lentoaseman lennonjohtotorni.Mikko Koski / Yle

    Britannian ensimmäinen etälennonjohto on puolestaan aloittanut toimintansa Hampshiressä. Sen johdettavaksi tulee loppuvuodesta 2019 London City Airportin liikenne.

    – Kaikki lentoasemat kamppailevat samojen ongelmien kanssa. Kyse on kustannusten vähentämisestä ja resurssien hyödyntämisestä tehokkaammin, sanoo järjestelmiä toimittavan Saab Digital Air Traffic Solutionsin markkinointijohtaja Johan Landin.

    Saabin markkinointijohtaja Johan Landin sanoo, että etälennonjohdon palveluita tarvitaan lähivuosina myös suurilla kentillä. Mikko Koski / Yle

    Yhtiö käy neuvotteluja palvelun laajentamisesta Pohjois-Euroopan lisäksi Yhdysvaltoihin, Persianlahdelle ja Aasiaan.

    Suurin etälennonjohtoa harkitsevista kentistä on Dubain kansainvälinen lentoasema, jossa kirjattiin viime vuonna yli 400 000 nousua tai laskua. Kentän kautta kulki 89 miljoonaa matkustajaa. Lentoliikenteen lisääntyessä ilman uuden sukupolven digitaalisia lennonvarmistusjärjestelmiä lähilennonjohdon työstä tulisi haastavaa.

    Lennonjohtotorneista tarpeettomia

    ANS Finland arvioi, että etälennonjohtoon siirtyminen voisi alentaa lentoyhtiöiltä lennonvarmistuspalveluista perittäviä maksuja Suomessa. Henkilöstökulujen lisäksi suuria säästöjä syntyy, kun useita miljoonia euroja maksavia lennonjohtotorneja ei tarvitsisi uusia.

    Etälennonjohdon laitteita varten lentoasemille ei enää tarvitse rakentaa perinteistä lennonjohtotorniaMikko Koski / Yle

    Ruotsin Sälessä joulukuussa 2019 avautuvalle uudelle Scandinavian Mountains -lentoasemalle ei rakenneta lennonjohtotornia lainkaan, vaan etälennonjohdon tarvitsemat laitteet tulevat kentälle sijoitettavaan mastoon.

    – Kriittisiä asioita ovat ilmatilannekuvan ja radiopuhelinliikenteen siirtäminen kentän ja etälennonjohdon välillä sekä kentän valojärjestelmien etäohjaus, pohtii Raine Luojus.

    ANS Finland ja lentoasemia ylläpitävä Finavia sekä Lappeenrannan lentoasema käyvät parhaillaan neuvotteluja, millä lentoasemilla uusi palvelu otetaan käyttöön ensimmäisenä. Päätös keskuksen perustamisesta tehdään syksyllä, ja se voisi aloittaa toimintansa aikaisintaan vuonna 2021.

    Matkustajien nousemassa Braathens Regional Airlinesin ATR-potkuriturbiinikoneeseen.Mikko Koski / Yle