Ilmatieteen laitoksen tiedotteet

    Ilmanlaatuyhteenveto: Hiukkasia ilmassa viime vuonna aikaisempaa enemmän

    Ilmanlaatuyhteenveto: Hiukkasia ilmassa viime vuonna aikaisempaa enemmän


    Ilmanlaatuyhteenveto: Hiukkasia ilmassa viime vuonna aikaisempaa enemmän 23.5.2019 13:51 Useamman vuoden jatkuneen laskevan suuntauksen jälkeen sekä pienhiukkasia että katupölyä oli ilmassa vuonna 2018 edellisvuosia enemmän....

    Ilmanlaatuyhteenveto: Hiukkasia ilmassa viime vuonna aikaisempaa enemmän

    23.5.2019 13:51

    Useamman vuoden jatkuneen laskevan suuntauksen jälkeen sekä pienhiukkasia että katupölyä oli ilmassa vuonna 2018 edellisvuosia enemmän. Tiedot ilmenevät Ilmatieteen laitoksen kunnilta ja teollisuudelta kokoamista ilmanlaadun vuositilastoista viime vuodelta.

    Kuva: Olli Toivonen

    Kohonneet pitoisuudet johtuivat saasteiden kulkeutumiselle ja pölyämiselle otollisemmista sääoloista. 

    Ihmisten terveyden kannalta haitallisimpana ilmansaasteena pidetään niin sanottuja pienhiukkasia. Euroopan unionin vuosiraja-arvo pienhiukkasille on 25 µg/m3 eli 25 mikrogrammaa kuutiometriä kohden, mutta Maailman terveysjärjestön tiukempi ohjearvo on 10 µg/m3.

    "Suomen pitoisuudet jäävät kuitenkin myös tämän tiukemman WHO:n ohjearvon alapuolelle", sanoo erikoistutkija Pia Anttila Ilmatieteen laitokselta.

    Suomen pienhiukkasista merkittävä osa kulkeutuu meille muualta. Vuoden 2018 pahin kaukokulkeutumisepisodi tapahtui 13.–14. lokakuuta, jolloin lounaanpuoleiset virtaukset toivat Euroopasta eteläisimpään Suomeen runsaasti pienhiukkasia. WHO:n asettama vuorokausiohjearvo (25 µg/m3) ylittyi noina päivinä 12 asemalla, joita eteläisin oli Ilmatieteen laitoksen Utön mittausasema ja pohjoisin Tampereen Epilän asema.

    Teollisuudella paikoin vielä päästöjen vähennyspaineita

    Teollisuuden pistepäästöjen vuoksi hengitysilman nikkelipitoisuuden tavoitearvo ylittyi vuonna 2018 Harjavallan Kalevassa ja bentso(a)pyreenin tavoitearvo ylittyi Raahen Lapaluodossa. Arvioiden mukaan kohonneelle pitoisuudelle altistui Harjavallassa viime vuonna noin 1 300 henkilöä ja Raahen Lapaluodossa noin 200 henkilöä.

    Ilmatieteen laitos raportoi ilmanlaatutiedot EU:lle

    Suomessa kunnat ja teollisuus ovat vastuussa raja-arvojen valvontaan vaadittavasta niin sanotusta velvoiteseurannasta.

    "Ilmatieteen laitos kerää vuosittain nämä ilmanlaadun seurantatiedot kunnilta ja teollisuudelta ympäristöministeriön toimeksiannosta", Pia Anttila selittää.

    Ilmatieteen laitos laskee mittaustiedoista Euroopan unionin mukaiset raja-arvojen valvontaan liittyvät tilastot ja toimittaa tiedot EU:n komissiolle. Varsinaiset mittaustiedot Ilmatieteen laitos toimittaa Euroopan ympäristövirastoon, joka tuottaa vuosittain Euroopan laajuisia yhteenvetoja ja tilastoja.

    Lisätietoja:

    Ilmanlaadun vuositilastot
    Tilastot korkeista pitoisuuksista

    Reaaliaikaiset ilmanlaatutiedot

    Erikoistutkija Pia Anttila, pia.anttila@fmi.fi, puh. 050 368 6420

    1558608690000
    Väitös: Ympäristö ja sen parantamiseen tähtäävät toimenpiteet voivat saada liian pienen painoarvon taloudellisessa tarkastelussa

    Väitös: Ympäristö ja sen parantamiseen tähtäävät toimenpiteet voivat saada liian pienen painoarvon taloudellisessa tarkastelussa


    Väitös: Ympäristö ja sen parantamiseen tähtäävät toimenpiteet voivat saada liian pienen painoarvon taloudellisessa tarkastelussa 15.5.2019 10:05 Suurituloisia hyödyttävät muutokset saavat kustannushyötyanalyysissä...

    Väitös: Ympäristö ja sen parantamiseen tähtäävät toimenpiteet voivat saada liian pienen painoarvon taloudellisessa tarkastelussa

    15.5.2019 10:05

    Suurituloisia hyödyttävät muutokset saavat kustannushyötyanalyysissä suuremman painoarvon kuin muita hyödyttävät muutokset. Toisaalta ympäristöntilan parantamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat tutkimuksen perusteella suhteessa enemmän pienituloisten suosimia. Näiden seurauksena ympäristö voi saada liian pienen painoarvon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Tämä selviää tutkija Väinö Nurmen väitöstutkimuksesta, joka käsittelee kustannushyötyanalyysin käyttöä ympäristöön liittyvissä toimenpiteissä.

    Kuva: Shutterstock

    Taloudellisessa päätöksenteossa käytetään usein kustannushyötyanalyysiä. Sen avulla tarkastellaan, kuinka halukkaita ihmiset ovat maksamaan jostain muutoksesta ja maksuhalukkuutta verrataan muutoksen kustannuksiin. Ilmatieteen laitoksen tutkija, KTM Väinö Nurmi tutki väitöstyössään, kuinka hyvin kustannushyötyanalyysi sopii ilmastonmuutoksen sopeutumisen ja urbaanien ekosysteemipalvelujen arviointiin.

    Väitöstyössä osoitetaan, että ympäristöön liittyvissä toimenpiteissä maksuhalukkuus on usein voimakkaasti riippuvainen henkilön tulotasosta.

    "Ne verovaroin toteutettavat projektit ja säädökset, jotka hyödyttävät suurituloisia, saavat helposti suuremman painon kustannushyötyjen tarkastelussa kuin muita hyödyttävät muutokset", Väinö Nurmi kertoo.

    Tulojakoon liittyvän ongelman ratkaisemiseen Nurmi ehdottaa väitöstyössään tulojakaumapainojen käyttöä. Painot tasoittaisivat sitä, miten eri henkilöiden maksuhalukkuus näkyy taloudellisen tarkastelun tuloksissa. Tämä muokkaisi taloudellista tarkastelua demokraattisempaan suuntaan. Väitöstyössä osoitetaan esimerkin avulla, miten kustannushyötyanalyysin tulokset muuttuvat, mikäli näitä painotuksia käytetään.

    "Ympäristöntilan parantamiseen liittyvissä tarkasteluissa ympäristöarvoja aliarvioidaan, mikäli painotuksia ei käytetä", Väinö Nurmi tiivistää.

    Ekosysteemipalveluiden kaikki hyödyt on huomioitava

    Väinö Nurmen tutkimus osoittaa myös, että ekosysteemipalvelujen kaikki hyödyt on tärkeä huomioida, kun hyötyjä verrataan kustannuksiin. Esimerkiksi ilmanlaatuhyötyjen ja esteettisten hyötyjen jättäminen pois tarkastelusta saattaa vääristää tuloksia suuntaan, jossa ekosysteemipalvelut aliarvioidaan päätöksenteossa.

    Tutkimuksen mukaan esimerkiksi viherkatoista saatavat kokonaishyödyt ovat suuremmat kuin kustannukset, mikäli viherkaton asennus ei aiheuta korkeita kustannuksia kattorakenteen muutostöiden vuoksi.

    Väitöstyö tarkastetaan 17.5. Helsingissä

    KTM Väinö Nurmen väitöstyö "Essays in environmental cost-benefit analysis" tarkastetaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa 17.5.2019 kello 12. Väitöstilaisuus järjestetään Metsätieteiden talon salissa 110, osoitteessa Latokartanonkaari 7, Helsinki. Vastaväittäjänä on professori Wouter Botzen, Vrije Universiteit Amsterdam, ja kustoksena on professori Markku Ollikainen. Väitöskirjatyön ohjaajina toimivat professori Markku Ollikainen ja professori Adriaan Perrels.

    Lisätietoja:

    tutkija, yliopisto-opettaja Väinö Nurmi, Ilmatieteen laitos / Helsingin yliopisto, p. 029 539 2143, vaino.nurmi@fmi.fi, vaino.nurmi@helsinki.fi

    Väitöskirja on saatavilla Helda-palvelussa.

    1557903901000
    Uudet ohjeet kasvihuonekaasupäästöjen arviointiin

    Uudet ohjeet kasvihuonekaasupäästöjen arviointiin


    Uudet ohjeet kasvihuonekaasupäästöjen arviointiin 14.5.2019 12:54 Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) ja sen 195 osapuolta hyväksyivät päivitetyt menetelmäohjeet...

    Uudet ohjeet kasvihuonekaasupäästöjen arviointiin

    14.5.2019 12:54

    Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) ja sen 195 osapuolta hyväksyivät päivitetyt menetelmäohjeet kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistumien arviointia varten yleiskokouksessaan 12.5.2019 Japanin Kiotossa. Uudet ohjeet täydentävät nykyisin käytettäviä ohjeita esimerkiksi oletusarvojen ja päästökertoimien osalta.

    Kuva: Eija Vallinheimo

    Esimerkkejä kokonaan uusista osioista ovat ohjeet tekoaltaiden sekä tiettyjen teollisuusprosessien, kuten vedyn valmistuksen ja harvinaisten maametallien prosessoinnin, päästöjen arviointiin. Lisäksi ohjeistusta täydennettiin muun muassa uusilla biomassan kaukokartoitusmenetelmillä ja tiedoilla satelliittimittausten käytöstä päästö- ja poistuma-arvioiden verifioinnissa.

    "Etenkin tekoaltaiden päästölaskentamenetelmien hyväksynnän myötä IPCC:n menetelmäohjeet kattavat nyt kaikki tunnetut merkittävimmät päästölähteet ja nielut", sanoo kehittämispäällikkö Riitta Pipatti Tilastokeskuksesta.

    Pariisin sopimuksen osapuolilla on mahdollisuus jatkossa arvioida kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat nyt hyväksytyillä, uusimpaan tutkimustietoon pohjaavilla ohjeilla. Ohjeiden käyttö päästöjen arvioinnissa on vapaaehtoista, kunnes niiden käyttö vahvistetaan Pariisin sopimuksen osapuolikokouksen päätöksillä.

    Suomessa ohjeiden valmisteluun ja kansallisen palautteen antamiseen osallistui joukko tutkijoita ja asiantuntijoita eri tutkimuslaitoksista ja virastoista. Työtä koordinoivat Tilastokeskus, Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriön asettama IPCC-työryhmä.  

    Mustan hiilen päästöjen arviointiin valmistellaan ohjeita

    IPCC:n yleiskokouksessa sovittiin myös, että IPCC aloittaa työn menetelmäohjeiden laatimiseksi mustan hiilen ja muiden lyhytikäisten ilmastonmuutokseen vaikuttavien yhdisteiden (SLCF) päästöjen arviointia varten. Työ käynnistyy asiantuntijakokouksilla ensi vuonna.

    "Päätös on tervetullut, sillä yhteisen ohjeistuksen kautta kaikilla mailla tulee olemaan yhdenvertaiset mahdollisuudet arvioida esimerkiksi omia mustan hiilen päästöjään. On kuitenkin tärkeä tehdä tämä yhteistyössä jo olemassa olevien alueellisten järjestelmien kanssa", tähdentää erityisasiantuntija Kaarle Kupiainen ympäristöministeriöstä.

    IPCC valmistelee parhaillaan maankäyttöä sekä meriä ja jäätiköitä koskevia erikoisraportteja, jotka valmistuvat tänä vuonna. Kuudennen arviointiraportin (AR6) osaraportit valmistuvat vuonna 2021 ja synteesiraportti 2022.

    YK:n alaisuudessa toimivan IPCC:n tehtävänä on koota ja analysoida tieteellisesti tuotettua tietoa ilmastonmuutoksesta kansallista ja kansainvälistä päätöksentekoa varten. 

    Lisätietoja:

    Riitta Pipatti puh. 029 551 3543 ja Sini Niinistö puh. 029 551 2954, Tilastokeskus, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi
    Kaarle Kupiainen puh. 0295 250 232 ja Paula Perälä puh. 0295 250 224, ympäristöministeriö
    Elias Hurmekoski puh. 029 516 2092, maa- ja metsätalousministeriö

    IPCC:n tiedote aiheesta (13.5.2019)

    1557827677000
    Viimeisetkin jäät ovat sulaneet Perämereltä

    Viimeisetkin jäät ovat sulaneet Perämereltä


    Viimeisetkin jäät ovat sulaneet Perämereltä 14.5.2019 11:17 Ilmatieteen laitoksen jääpalvelu on julkaissut tiistaina 14.5.2019 talven viimeisen jäätiedotuksen. Jäätalvi jää tilastoihin leutona, muttei helppona. ...

    Viimeisetkin jäät ovat sulaneet Perämereltä

    14.5.2019 11:17

    Ilmatieteen laitoksen jääpalvelu on julkaissut tiistaina 14.5.2019 talven viimeisen jäätiedotuksen. Jäätalvi jää tilastoihin leutona, muttei helppona.

    Kuva: Heidi Pettersson

    Jäätalvi 2018–2019 alkoi loka-marraskuun vaihteessa, kun Perämeren pohjukan sisimmissä lahdissa havaittiin ensimmäiset uudet jäät. Ilmatieteen laitos julkaisi kauden ensimmäisen jääkartan 1. marraskuuta 2018.

    Marraskuu ja joulukuu olivat tavanomaista leudompia.

    "Vuoden vaihteessa ohutta jäätä esiintyi vain rannikoiden sisälahdissa lukuun ottamatta Perämeren kaarta, jossa satamien edustoilla oli 5–25 senttimetriä paksua kiintojäätä", sanoo Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Jouni Vainio.

    Myös vuosi 2019 alkoi leutona, mutta tammikuun puolivälissä kylmeni selvästi ja kylmä sää jatkui lähes kaksi viikkoa. Talven laajin jäätilanne koettiin tammikuun 27. päivänä, kun jäällisen alueen laajuus ylsi 88 000 km²:iin. Tämän jälkeen sää lauhtui ja jäät ajautuivat kasaan.

    "Kulunut talvi tilastoidaan jäällisen alueen laajuuden perusteella leudoksi, mutta liikkuvat jäät vaikeuttivat useaan otteeseen talvimerenkulkua eikä talvi näin ollen ollut helppo", Jouni Vainio korostaa.

    Tammikuun jälkeen oli tavanomaista lauhempaa eikä jään määrä enää merkittävästi lisääntynyt. Lyhyet pakkasjaksot ja lauhat jaksot vuorottelivat ja jääkenttä pysyi ahtautuneena. Lämmin huhtikuun loppu sai jäät sulamaan ja merivedet lämpiämään. Viimeiset jäät sulivat Suomenlahden itäisimmistä pohjukoista viikkoa ennen huhtikuun loppua ja Pohjanlahdelta 14. päivänä toukokuuta.

    Viimeisimmän 49 jäätalven aikana laajin jäällinen alue on koettu aikaisemmin vain neljänä talvena. Viimeinen jäätiedotus on julkaistu vain viitenä kertana aikaisemmin kuin tänä vuonna.

    Ilmatieteen laitoksen jääpalvelun päätehtävä on kertoa talvella päivittäinen jäätilanne. Viimeiset jäätiedotukset annetaan yleensä toukokuun loppupuolella. Jääkartta tehdään yhteistyössä Ruotsin meteorologisen laitoksen (SMHI) jääpalvelun kanssa vuoroviikoin.

    Lisätietoja:

    Jääasiantuntija Jouni Vainio, puh. 041 501 5359, jouni.vainio@fmi.fi

    Kauden viimeinen jääkartta ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla

    Itämeren menneet jäätalvet
    Merisää ja Itämeri
    Ilmatieteen laitoksen jääpalvelu Twitterissä: @fi_iceservice

    1557821836000
    Suomalaiset selvittävät pienhiukkasten ilmastovaikutuksia uudessa projektissa

    Suomalaiset selvittävät pienhiukkasten ilmastovaikutuksia uudessa projektissa


    Suomalaiset selvittävät pienhiukkasten ilmastovaikutuksia uudessa projektissa 8.5.2019 13:41 Syksyllä 2019 käynnistyvässä FORCeS-projektissa selvitetään ihmisten toiminnasta syntyvien pienhiukkasten vaikutusta ilmastoon. Tieto...

    Suomalaiset selvittävät pienhiukkasten ilmastovaikutuksia uudessa projektissa

    8.5.2019 13:41

    Syksyllä 2019 käynnistyvässä FORCeS-projektissa selvitetään ihmisten toiminnasta syntyvien pienhiukkasten vaikutusta ilmastoon. Tieto tukee esimerkiksi Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden toteutumista.

    Kuva: Kuvaliiteri / Asko Hämäläinen

    Neljävuotisessa projektissa selvitetään, kuinka ihmisten toiminnasta syntyneet pienhiukkaset ovat vaikuttaneet ilmastoon tähän mennessä ja kuinka ne vaikuttavat siihen lähitulevaisuudessa. Tutkimuksessa käytetään ilmasto-, pilvi- ja prosessimalleja, satelliittien avulla saatavaa dataa sekä maailmanlaajuisia havaintoverkostoja.

    Ilmakehän pienhiukkaset vaikuttavat maapallon säteilytaseeseen vaikuttamalla Auringosta tulevan säteilyn kulkuun ja Auringon säteilyä heijastavien pilvien muodostukseen. Pienhiukkasia syntyy sekä luonnossa että ihmisten toiminnasta. Ihmiset tuottavat hiukkasia mm. käyttäessään fossiilisia polttoaineita energiantuotannossa, teollisuudessa ja liikenteessä.

    "Kun arvioidaan pienhiukkasten ilmastovaikutuksia, täytyy tuntea monia erilaisia hiukkasiin liittyviä suureita – niiden lukumäärä, kokojakauma, massa, koostumus ja kulkeutuminen – sekä ymmärtää näiden suureiden vaikutusta säteilyn kulkuun ja pilvien muodostumiseen. Tätä varten tarvitsemme monipuolisia mittausasemia, joilta saadaan jatkuvasti tarkkaa tietoa. Lisäksi tarvitsemme alueellisesti kattavaa aineistoa esimerkiksi satelliiteista, jotta tarkkojen havaintojen vaikutuksia voidaan analysoida", sanoo apulaisprofessori Pauli Paasonen Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuksesta.

    Päinvastoin kuin ilmastoa lämmittävät kasvihuonekaasut pienhiukkaset keskimäärin viilentävät nykyistä ilmastoa. Muutokset hiukkasten viilentävässä vaikutuksessa saattavat olla keskeisiä siinä, kuinka seuraavien vuosikymmenien ilmastotavoitteet toteutuvat.

    "Ilmakehän aerosolihiukkasten synty ja vuorovaikutukset pilvien kanssa ovat yksi suurimmista epävarmuuksien lähteistä globaaleissa ilmastomalleissa. Jotta saavutamme riittävän ymmärryksen keskeisistä prosesseista, ja siitä miten näitä prosesseja tulee malleissa kuvata, tarvitaan monipuolista ja innovatiivista yhteistyötä sekä prosessitason ja globaalin skaalan tutkijoiden välillä", sanoo professori Annele Virtanen Itä-Suomen yliopistosta.

    Tieto pienhiukkasista auttaa tarkentamaan ilmastomalleja

    Hiukkasten ilmastovaikutuksen, ns. pakotteen, määrittäminen auttaa ilmastoherkkyyden arvioinnissa. Ilmastoherkkyys kertoo, kuinka paljon ilmasto lämpenee, kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa. Viimeisen vuosisadan aikana muuttunut hiukkasten ilmastovaikutus täytyy ottaa huomioon, kun ilmastoherkkyyttä arvioidaan.

    Tarkentunut hiukkasten ilmastovaikutuksen kuvaus antaa varmuutta siihen, kuinka hyvin ilmastomallien avulla voidaan ennustaa ilmastoa kuluvalla vuosisadalla. Vaikka ilmastomallit ovat kehittyneet esimerkiksi ilmakehäkemian osalta, ne sisältävät edelleen paljon yksinkertaistuksia etenkin pienhiukkasiin ja pilviin liittyen.

    "Globaaleja simulaatioita hiukkasista ja varsinkin niiden ilmastovaikutuksista on erittäin hankala validoida, koska maailmanlaajuisesti kattavia mittauksia on melko vähän. Uusien mittaussarjojen ja mallinnustyökalujen ohella meidän on kehitettävä uusia menetelmiä, jotta jo olemassa olevia havaintoja voidaan hyödyntää entistä paremmin", sanoo tutkimusprofessori Risto Makkonen Ilmatieteen laitokselta.

    "Yhdistämällä monipuolisia, jatkuvia mittauksia ja kehittämällä mallinnusta mahdollistetaan uusien monipuolisten tulosten saanti. Niiden avulla pystytään myös vastaamaan tieteellisiin ja päätöksentekoa hyödyntäviin kysymyksiin, joita ei vielä edes osata esittää", sanoo akateemikko Markku Kulmala Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuksesta.

    Lisätietoja:

    akateemikko Markku Kulmala, INAR, Helsingin yliopisto, p. 040 596 2311, markku.kulmala@helsinki.fi

    apulaisprofessori Pauli Paasonen, INAR, Helsingin yliopisto, p. 029 415 1692, pauli.paasonen@helsinki.fi

    professori Annele Virtanen, Itä-Suomen yliopisto, p. 050 3164118, annele.virtanen@uef.fi

    tutkimusprofessori, yksikön päällikkö Sami Romakkaniemi, Ilmatieteen laitos, p. 029 539 5561, Sami.Romakkaniemi@fmi.fi

    tutkimusprofessori Risto Makkonen, Ilmatieteen laitos, p. 029 539 4109, risto.makkonen@fmi.fi

    Syksyllä 2019 alkavaa FORCeS-projektia koordinoi Tukholman yliopisto. Suomesta projektiin osallistuvat Ilmatieteen laitos, Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskus (INAR) ja Itä-Suomen yliopisto. Neljävuotista projektia rahoittaa EU:n tutkimusta ja innovaatioita rahoittava EU Horizon 2020 -ohjelma. Suomen osuus rahoituksesta on noin 1,1 miljoonaa euroa.

    1557312084000
    Huhtikuussa rikottiin lämpö- ja kuivuusennätyksiä

    Huhtikuussa rikottiin lämpö- ja kuivuusennätyksiä


    Huhtikuussa rikottiin lämpö- ja kuivuusennätyksiä 2.5.2019 10:19 Huhtikuussa rikottiin asemakohtaisia lämpöennätyksiä usealla Ilmatieteen laitoksen havaintoasemalla. 2000-luvulla valtaosa huhtikuista on ollut lämpimämpiä...

    Huhtikuussa rikottiin lämpö- ja kuivuusennätyksiä

    2.5.2019 10:19

    Huhtikuussa rikottiin asemakohtaisia lämpöennätyksiä usealla Ilmatieteen laitoksen havaintoasemalla. 2000-luvulla valtaosa huhtikuista on ollut lämpimämpiä kuin 1900-luvulla keskimäärin.

    Kuva: Eija Vallinheimo

    Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan huhtikuu oli monin paikoin 2–3,5 astetta pitkän ajan (1981–2010) keskiarvoa korkeampi. Monilla havaintoasemilla kuukausi oli poikkeuksellisen lämmin eli vastaava toistuu keskimäärin vain muutamia kertoja sadassa vuodessa. 2000-luvulla 85 prosenttia huhtikuista on ollut lämpimämpiä kuin 1900-luvun tyypillinen huhtikuu.

    Huhtikuu oli lämpimin yhteensä 13 mittausasemalla. Toiseksi tulee vuosi 1921, jolloin huhtikuu oli lämpimin yhteensä yhdeksällä asemalla. Tuolloin havaintoverkosto ei kuitenkaan ollut yhtä kattava kuin nykyään. Asemakohtaisia huhtikuun ylimpien lämpötilojen ennätyksiä rikottiin muutamalla pitkäikäisellä havaintoasemalla. Esimerkiksi Utön saarella mitattu 15,9 astetta ylittää edellisen ennätyksen 1,4 asteella. Vertailukelpoinen aineisto alkaa Utössä vuodesta 1901. Rovaniemen Apukassa ja Kotkan Rankissa 1930-luvulta saakka tehdyissä mittauksissa saavutettiin uudet ennätykset (17,2 ja 18,6 astetta). 

    Kouvolassa lämpötila kohosi huhtikuussa vähintään 20 asteeseen viitenä päivänä, enemmän kuin kertaakaan yhdelläkään havaintoasemalla ainakaan 60 vuoteen eli digitoidun aineiston aikana.

    Kuukauden ylin lämpötila oli Turun Artukaisten asemalla 27. päivänä mitattu 22,8 astetta. Alin lämpötila oli puolestaan Kilpisjärvellä kuun 5. päivänä mitattu -22,2 astetta.

    Kuivuus aiheutti maastopaloja

    Suuressa osassa maata satoi vain noin kolmannes tyypillisestä huhtikuun sademäärästä, mikä ruokki maastopaloja etenkin etelässä kuukauden loppupuoliskolla. Aivan kaikkialla sademäärät eivät kuitenkaan jääneet keskiarvojen alapuolelle. Kapealla kaistaleella Satakunnasta Etelä-Savoon satoi tavanomaista enemmän kuukauden 8. päivänä maan eteläosan yllä olleen matalapaineen seurauksena.

    Lapissa huhtikuu oli monin paikoin mittaushistorian vähäsateisin. Esimerkiksi Pellon kirkonkylän 3,6 millimetriä on aseman lähes 50-vuotisen mittaushistorian pienin huhtikuun sademäärä. 

    Kuukauden suurin sademäärä oli Ikaalisten Vehuvarpeen asemalla mitattu 60,7 millimetriä ja pienin sademäärä puolestaan Paraisten Utössä mitattu 1,8 millimetriä.

    Lunta oli kuukauden päättyessä jäljellä lähinnä Koillismaalla ja Lapissa, enimmillään noin 50 senttimetriä.

    Lisätietoja:

    Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
    Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

    Huhtikuun säätilastot

    Sää on harvoin poikkeuksellinen. Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen ainoastaan, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Harvinaiseksi kutsutaan, kun sääilmiön esiintymistiheys on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.

    1556781568000
    Vappu on enimmäkseen poutainen, sateet painottuvat pohjoiseen

    Vappu on enimmäkseen poutainen, sateet painottuvat pohjoiseen


    Vappu on enimmäkseen poutainen, sateet painottuvat pohjoiseen 29.4.2019 11:30 Sää on vappuaattona enimmäkseen poutainen ja osin aurinkoinen. Vappupäivä on maan etelä- ja keskiosassa aluksi poutainen ja osin aurinkoinen, mutta...

    Vappu on enimmäkseen poutainen, sateet painottuvat pohjoiseen

    29.4.2019 11:30

    Sää on vappuaattona enimmäkseen poutainen ja osin aurinkoinen. Vappupäivä on maan etelä- ja keskiosassa aluksi poutainen ja osin aurinkoinen, mutta iltapäivällä tai illalla tulee paikoin sadekuuroja. Maan pohjoisosassa tulee niin vettä, räntää kuin luntakin.

    Ilmatieteen laitoksen 29.4. tekemän ennusteen mukaan sää on vappuaattona suuressa osassa maata poutainen ja osin aurinkoinen. Lähinnä maan länsiosassa voi tulla paikoin sadekuuroja. Lisäksi Pohjois-Lappiin leviää iltapäivällä lumi- tai räntäsateita. Lämpötila kohoaa vappuaattona suuressa osassa maata ylimmillään 10–15 asteeseen, rannikoilla suurten vesistöjen läheisyydessä voi olla hieman viileämpää. Kylmintä on Pohjois-Lapissa, jossa lämpötila jää alle +5 asteen.

    Vappuyönä lämpötila käy pakkasella lähinnä Lapissa. Muualla maassa on muutama aste plussaa.

    Vappupäivänä maan pohjoisosassa sataa lunta ja vettä. Myös maan keskiosassa sää muuttuu päivän aikana pilvisemmäksi, ja iltapäivällä tai illalla tulee paikoin sadekuuroja. Maan eteläosassa on melko aurinkoista ja poutaa. Päivän ylin lämpötila on Lapissa 0–5 astetta, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa +5 asteen molemmin puolin. Maan etelä- ja keskiosassa lämpötila kohoaa 10–15 asteeseen.  

    Metsä- ja ruohikkopaloista on voimassa varoituksia maan etelä- ja keskiosissa.

    "Maasto on hyvin kuivaa varsinkin maan etelä- ja keskiosassa ja se kannattaa ottaa huomioon vapun herkkuja grillatessa", sanoo Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Helena Laakso.

    Vuosi sitten aattona yhtä lämmintä kuin nyt

    Tänä vuonna vappu on ennusteen mukaan lämpötiloiltaan tavanomainen. Pitkän ajan tilastojen mukaan vappuna päivälämpötila on maan etelä- ja keskiosassa keskimäärin 10 ja 15 asteen välillä ja maan pohjoisosassa 5–10 astetta. Yöllä lämpötila laskee maan keski- ja pohjoisosassa vielä vapun aikaan tyypillisesti pakkasen puolelle. Maan eteläosassa yölämpötila on tavallisesti asteen tai pari plussan puolella. Mahdolliset sateet tulevat etelässä yleensä vetenä, mutta pohjoisessa myös räntä- ja lumisateet ovat tavanomaisia.

    Vuosi sitten vappuaattona tuli sadekuuroja lähinnä maan keskiosassa ja Perämeren rannikolla. Lämpötila kohosi tuolloin Oulua myöten 10–15 asteeseen, Lapissa oltiin lähempänä +5 astetta. Vappupäivänä kapea sadealue liikkui lounaasta kohti koillista tuoden sadetta maan etelä- ja keskiosaan. Pohjoisempana esiintyi yksittäisiä sadekuuroja. Lämpötila oli vappupäivänä suuressa osassa maata 5–10 astetta.

    Lisätietoja:

    Vapun säätilastot
    Voimassa olevat varoitukset

    Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)
    Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)

    1556526611000
    Pohjoisen pallonpuoliskon routatilannetta voidaan nyt seurata päivittäin satelliitin avulla

    Pohjoisen pallonpuoliskon routatilannetta voidaan nyt seurata päivittäin satelliitin avulla


    Pohjoisen pallonpuoliskon routatilannetta voidaan nyt seurata päivittäin satelliitin avulla 26.4.2019 13:58 SMOS-satelliitin avulla saatavat tiedot tarjoavat jatkossa päivittäistä tietoa maaperän routatilanteesta. Aiemmin roudan...

    Pohjoisen pallonpuoliskon routatilannetta voidaan nyt seurata päivittäin satelliitin avulla

    26.4.2019 13:58

    SMOS-satelliitin avulla saatavat tiedot tarjoavat jatkossa päivittäistä tietoa maaperän routatilanteesta. Aiemmin roudan laajuutta ja kehitystä ei ole voitu seurata vastaavalla tavalla. Ilmatieteen laitos toimittaa routatiedot Euroopan avaruusjärjestö ESAlle.

    Kuva: Shutterstock

    Noin puolet maapallon maapinta-alasta routaantuu ja sulaa kausittain. Ikiroudan alueet kattavat noin neljänneksen koko maapallon maamassoista. Tiedot roudasta ovat keskeisiä globaalin hiilen ja veden kierron prosessien ymmärtämisessä: maaperän jäätyminen vaikuttaa maapallon energiataseeseen, globaaliin veden kiertokulkuun ja hiilen vaihtotaseeseen ilmakehässä. Routakauden pituuden muutokset puolestaan vaikuttavat ikirouta-alueen pienenemiseen, mikä nopeuttaa metaanin vapautumista arktisilta ja sub-arktisilta suoalueilta.

    "SMOS-satelliitti soveltuu erityisen hyvin maaperän tilan havainnointiin. Veden jäätyminen maaperässä nostaa merkittävästi satelliitin mittaama kirkkauslämpötilaa, jolloin routa-alueet erottuvat selkeästi sulasta maaperästä," kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Kimmo Rautiainen.

    Tiedot roudasta ovat saatavilla vuodesta 2010 lähtien

    SMOS-satelliitti laukaistiin kiertoradalle marraskuussa 2009. Se oli ensimmäinen kaukokartoitussatelliitti, joka havainnoi maapallon tuottamaa luonnollista säteilytehoa matalataajuisella mikroaaltoalueella (L-taajuus). Kyseisellä taajuudella satelliitin mittaamasta signaalista saadaan tietoa syvemmistä maakerroksista verrattuna korkeampiin mittaustaajuuksiin.

    "Routatuotteen jatkuva saatavuus avaa uusia mahdollisuuksia globaalin hiilen kierron tutkimiseen. Olemmekin tyytyväisiä, kun tämä operatiivinen palvelu on nyt käynnistynyt", toteaa Susanne Mecklenburg, ESAn SMOS-satelliitin hankepäällikkö.

    SMOS-routatuote esiteltiin jo vuonna 2016, jolloin se oli ensimmäinen L-taajuuden satelliittihavaintoihin perustuva päivittäinen tieto roudasta. Euroopan avaruusjärjestön useat tutkimushankkeet ovat mahdollistaneet prototyyppituotteen kehittämisen operatiiviseen käyttöön.

    Routatuote vuodesta 2010 lähtien on kaikkien saatavilla maksutta FTP-palvelimella. Lähikuukausina routatuote tulee myös saataville ESAn SMOS-palvelimelle.

    Lisätietoja:

    vanhempi tutkija Kimmo Rautiainen, Ilmatieteen laitos, p. 029 539 2045, kimmo.rautiainen@fmi.fi

    Lisätietoja routatuotteesta: http://nsdc.fmi.fi/services/SMOSService/

    SMOS (Soil Moisture and Ocean Salinity) -satelliitin verkkosivusto: https://www.esa.int/Our_Activities/Observing_the_Earth/SMOS

    1556276330000
    Nuoriso suhtautuu huolettomasti UV-säteilyn aiheuttamaan ihosyöpäriskiin

    Nuoriso suhtautuu huolettomasti UV-säteilyn aiheuttamaan ihosyöpäriskiin


    Nuoriso suhtautuu huolettomasti UV-säteilyn aiheuttamaan ihosyöpäriskiin 25.4.2019 10:54 Säteilyturvakeskuksen (STUK) teettämän kyselyn mukaan suomalaiset ymmärtävät hyvin UV-säteilyn aiheuttaman ihosyöpäriskin. Kuitenkin...

    Nuoriso suhtautuu huolettomasti UV-säteilyn aiheuttamaan ihosyöpäriskiin

    25.4.2019 10:54

    Säteilyturvakeskuksen (STUK) teettämän kyselyn mukaan suomalaiset ymmärtävät hyvin UV-säteilyn aiheuttaman ihosyöpäriskin. Kuitenkin nuorison keskuudessa riskiä pidetään pienempänä, mikä heijastuu myös auringolta suojautumiseen. Säteilyturvakeskus, Syöpäjärjestöt ja Ilmatieteen laitos haluavat muistuttaa huolellisesta UV-suojautumisesta, koska ihomelanooma on nopeasti yleistyvä syöpä ja riittävällä suojautumisella voitaisiin välttää jopa 95 % syöpätapauksista. Muista ihosyövistä poiketen melanoomaa esiintyy myös suhteellisen nuorilla ihmisillä.

    STUKin marras-joulukuussa 2018 teettämän kyselyn mukaan kaksi viidestä (43 %) suomalaisesta pitää UV-säteilyä vähintään melko suurena riskinä omalle terveydelle. 15­–25-vuotiaiden  keskuudessa vain 31 % vastaajista pitää riskiä vähintään melko suurena. Kaikissa ikäryhmissä naiset pitävät auringosta lähtöisin olevaa UV-säteilyä suurempana riskinä kuin miehet ja myös suojautuvat auringolta miehiä paremmin. Kuitenkin lähes neljännes suomalaisista (23 %) polttaa ihonsa Suomessa auringossa vähintään kerran vuodessa. Alle 35-vuotiaat polttavat ihonsa auringossa vielä selvästi keskimääräistä useammin.

    "Ihon polttaminen auringossa on tärkeä riskitekijä ihosyövän kehittymiseen. STUKin tavoite on parantaa ihmisten ymmärrystä säteilyn riskeistä. Se auttaa kansalaisia suojautumaan säteilyn haitoilta oikeissa kohdissa ja toisaalta pienentää huolta asioista, joiden riskimerkitys on vähäinen. Näemme selkeän yhteyden UV-säteilyn terveysriskin tiedostamisen ja aurinkosuojautumisen välillä ja siksi haluamme vaikuttaa erityisesti nuorten asenteisiin ja aurinkokäyttäytymiseen," sanoo STUKin tarkastaja Anne Höytö.

    Ilmatieteen laitoksen 1990-luvulla aloitettujen mittausaikasarjat osoittavat, että Suomen pohjoisesta sijainnista huolimatta suomalaiset voivat altistua haitalliselle UV-säteilylle suuren osan vuodesta.  Suojautumisrajana pidetty UV-indeksin arvo kolme on mahdollinen jo maaliskuussa. "Suojautumista vaativia UV-säteilytasoja mitataan myös pitkälle syksyyn, jopa syyskuun loppupuolelle. Keskimäärin suojautumisraja saavutetaan tai ylitetään maan väestötiheimmällä eteläisen Suomen alueella 116 päivänä vuodessa. Aurinkomatkailusukupolven elinaikainen UV-säteilyaltistus sisältää kotimaassa saadun altistuksen lisäksi vielä etelän lomakohteissa kerätyn UV-säteilykuorman," sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Anu Heikkilä.

    Ihosyövät yleistyvät

    STUKin kyselyn mukaan hieman alle kolmannes suomalaisista ottaa aurinkoa tarkoitushakuisesti. Tärkeimmät syyt auringonottoon ovat D-vitamiinin saanti, mielialan kohottaminen ja ruskettuminen. Selvä  enemmistö vastaajista (60%) suhtautuu auringonottoon niin, että ei varsinaisesti ota aurinkoa, mutta oleskelee paljon ulkona. Auringonotto ruskettumistarkoituksessa on hieman vähentynyt kahden vuoden takaiseen kyselyyn verrattuna (2016: 10 %; 2018: 7 %).

    Ihosyövät ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä. Kaikkein nopeimmin yleistyvä syöpä on ihomelanooma. Syöpäjärjestöjen mukaan vuonna 2016 melanoomaan sairastui 975 miestä ja 972 naista (vuonna 2015: 833 miestä ja 713 naista). Tärkein melanooman riskitekijä on auringon UV-säteily. "Ihosyöpien lisääntyminen johtuu väestön ikääntymisestä, mutta myös siitä, että auringossa oleskellaan enemmän vähissä vaatteissa. Ihon toistuva palaminen ja elinikäinen aurinkoaltistus lisäävät ihosyöpien riskiä. Varjo, vaatteet ja voide on helppo muistisääntö auringonsäteilyltä suojautumiseen," kertoo Syöpäjärjestöjen asiantuntijalääkäri Petteri Hervonen.

    Lisätietoja:

    Ilmatieteen laitos
    Tutkija Anu Heikkilä, Puh. 050 3384854 / anu.heikkila(a)fmi.fi

    Säteilyturvakeskus
    Tarkastaja Anne Höytö, puh. (09) 759 88 305 / anne.hoyto(a)stuk.fi
    Säteilyturvakeskuksen mediapuhelin: 010 850 4761

    Syöpäjärjestöt
    Asiantuntijalääkäri Petteri Hervonen, Puh. 050 4433017 /  petteri.hervonen(a)hus.fi
    Viestinnän asiantuntija Eija Vallinheimo, Puh. 050 5303871 / eija.vallinheimo(a)cancer.fi

    1556178852000
    Väitös: Lumen sulamiskautta edeltävä pinnan kirkkaus on muuttunut pohjoisella havumetsävyöhykkeellä

    Väitös: Lumen sulamiskautta edeltävä pinnan kirkkaus on muuttunut pohjoisella havumetsävyöhykkeellä


    Väitös: Lumen sulamiskautta edeltävä pinnan kirkkaus on muuttunut pohjoisella havumetsävyöhykkeellä 25.4.2019 16:05 Tutkija Kati Anttilan väitöskirja osoittaa, että lumen sulamiskautta edeltävä pinnan kirkkaus on muuttunut...

    Väitös: Lumen sulamiskautta edeltävä pinnan kirkkaus on muuttunut pohjoisella havumetsävyöhykkeellä

    25.4.2019 16:05

    Tutkija Kati Anttilan väitöskirja osoittaa, että lumen sulamiskautta edeltävä pinnan kirkkaus on muuttunut pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Maan pinta on tummunut Keski-Siperian ylängöllä ja Skandinaviassa ja kirkastunut Kiinan, Mongolian ja Venäjän rajaa ympäröivällä alueella. Lumen sulamiskausi on tutkitulla alueella paikoin aikaistunut, paikoin pidentynyt.

    Kuva: Hannu Manninen

    Ilmatieteen laitoksen tutkija Kati Anttilan väitöstutkimuksessa selvisi, että sulamiskautta edeltävä pinnan kirkkaus on muuttunut huomattavasti boreaalisen metsävyöhykkeen alueella vuosina 1982–2015. Kirkkaus on vähentynyt esimerkiksi Keski-Siperian ylängöllä ja Skandinaviassa, kun taas Etelä-Venäjällä sekä Mongolian ja Kiinan pohjoisosissa maan pinta on kirkastunut. Pohjois-Amerikassa havaittiin pienemmillä alueilla muutoksia molempiin suuntiin. Tundralla sulamista edeltävä pinnan kirkkaus ei ollut muuttunut.

    Lumen sulamiskausi oli aikaistunut Keski-Siperian ylängöllä ja pidentynyt Kiinan, Mongolian ja Venäjän rajaa ympäröivällä alueella sekä Kanadan Kalliovuorten pohjoisosissa.

    "Pinnan kirkkauden muutokset olivat sidoksissa kasvillisuuden muutoksiin alueella, kun taas sulamiskauden ajankohdan muutoksiin vaikuttivat enemmän ilmastolliset tekijät, kuten ilman lämpötila, tuulen nopeus ja sadanta", tutkija Kati Anttila kertoo.

    Lumi heijastaa suurimman osan auringosta tulevasta säteilystä takaisin ilmakehään ja avaruuteen. Tieto heijastavuuden eli albedon muutoksista on keskeistä, sillä pohjoisen pallonpuoliskon laaja kausittainen lumipeite vaikuttaa merkittävästi maapallon energiataseeseen ja siten ilmastoon. Lumen albedon ja sulamiskauden muutosten havainnointi auttaa kehittämään ilmastomalleja ja ymmärtämään jo tapahtuneita muutoksia.

    Satelliittien mittaukset voidaan todentaa laserkeilauksella

    Lumipeitteen ominaisuuksien mittaamisessa hyödynnetään satelliittien avulla saatuja tietoja laajoista alueista. Maan pinnalla tehtävillä havainnoilla selvitetään, kuinka laadukkaita satelliittien avulla saadut tiedot ovat. Kati Anttila tutki väitöstyössään, miten hyvin moottorikelkan kyydistä tehty laserkeilaus soveltuu lumen pinnan karkeuden ja lumipinnan ominaisuuksien mittaamiseen. Näitä tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa, kun kehitetään laserkeilaamiseen perustuvia mittaustapoja satelliittiaineistojen arvioinnissa käytettävien aineistojen keräämiseen.

    "Laserkeilausaineistot kattavat laajempia alueita kuin perinteisin menetelmin, kuten lumikuoppamittauksilla, tuotetut havainnot, ja ovat siten lupaavia satelliittiaineistojen arviointiin", Kati Anttila kertoo.

    Tulosten mukaan kuivasta lumesta lasersäde heijastuu takaisin aivan lumen pinnasta, kun taas märässä lumessa se heijastuu noin yhden senttimetrin syvyydestä. Takaisin heijastuneen lasersäteen kirkkaus riippuu säteen tulokulmasta samalla tavalla erilaisilla lumipinnoilla. Siten tulokulman vaikutus laserhavainnon kirkkauteen voidaan korjata samalla tavalla kaikilla mitatuilla lumipinnoilla.

    Monimittakaavamuuttujat osaavat kuvata lumen pinnan karkeutta

    Lumen pinnan karkeus vaikuttaa sen kirkkauteen. Karkeutta on eri mittakaavoissa yksittäisistä kiteistä kymmenien metrien lumidyyneihin eli sastrugeihin. Jotta pinnan karkeutta voidaan kuvata, on käytettävä muuttujia, jotka mittaavat eri mittakaavoja yhtä aikaa. Anttila tutki väitöstyössään tällaisten monimittakaavamuuttujien käyttöä kausittaisen lumipeitteen pinnankarkeuden kuvaamisessa.

    "Tutkimus osoitti, että muuttujat erottavat toisistaan sulavan kevätlumen ja keskitalven pakkaslumen, havaitsevat lumisateen nuorentavan vaikutuksen lumipinnalle sekä sitä seuraavan lumen ikääntymisen", Kati Anttila kertoo.

    Lisätietoja:

    tutkija Kati Anttila, Ilmatieteen laitos, p. 050 441 2298, kati.anttila@fmi.fi

    Väitöskirja on saatavilla Helda-palvelussa.

    FM Kati Anttila väittelee 26.4.2019 kello 12 Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Seasonal snow surface roughness and albedo". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Physicum E204, Gustaf Hällströmin katu 2, Helsinki. Vastaväittäjänä on professori Richard Essery, University of Edinburgh, ja kustoksena on professori Petteri Uotila.

    1556197504000